Hodgsonia on helppo kritisoida liian puolustusvoittoisesta taktiikasta, mutta millä muulla tavalla Suomi olisi pysynyt loppuun asti mukana taistelussa kisapaikasta? Vaikea lähteä pelaamaan Brasiliaa kun ykköspyssyt olivat Allsvenskan-Johansson ja loukkaantumisherkkä ja ikääntyvä Kuningas
Eiköhän se ole tuossa tiivistettynä, Suomella on tulevissa karsinnoissa ihan sama ongelma. Kisoihin on pirun vaikea mennä 0-0 tuloksilla, mutta jos ei ole hyökkääjiä niin ihan turhaa se on lähteä takki auki pelaan Brasiliaa.
Viime karsinnoissa meillä olisi ollut saumat mennä jatkoon, käytännössä näkisin että yksi tärkeä taitekohta oli kotimatsi Puolaa vastaan kesällä 2007. Se peli olisi pitänyt voittaa, niin oltaisiin menty kisoihin. Luultavasti Puola-voitosta saadulla itseluottamuksella myös Belgia olisi kaatunut, niillä pisteillä olisi menty kevyesti kisoihin, ihan sama mitä mokia siellä alkupään peleissä oli tullut tehtyä.
Hodgson meni sillä materiaalilla mikä oli käytettävissä, kyllä kaikki valmentajat tekee mokia pelaajavalintojen suhteen. Jos Hodgson teki vain pari virhettä, se on aika pientä kun ajattelee millä aikataululla hän tuli maajoukkueen peräsimeen. Isoimpana kömmähdyksinä näkisin jäätymisen Azerit vierastappiossa ja viimeiset 20 minuuttia viimeisessä pelissä Portugalia vastaan, ehkä myös sen että nuo aiemmin mainitut Puola ja Belgia pelit olisi valmentajan pitänyt kääntää voitoiksi, ihan sama mistä kiven alta se ratkaiseva puserrus olisi kaivettu esille.
Tottakai se jäyti varsinkin kisojen alussa kun katseli alkulohkoja ja mietti että Suomi olisi voinut olla siellä mukana, vaikka Puolan tilalla Saksan, Itävallan ja Kroatian kanssa samassa alkulohkossa, olisi ollut ainakin kolmen pelin edestä kaikkien aikojen futisviihdettä.
