Kuulemma pärjäsivät kohtuullisesti mm-kisoissa ja järjestivät yhdet EM-kisat.
Euro 1992 tosiaan oli Ruotsissa. Riittikö kisojen järjestäminen saamaan aikaan noin valtavan suosion kasvun harrastajamäärissä ja selittääkö tämä myös seurajoukkueiden katsojalukujen lähes eksponentiaalisen kasvun hieman myöhemmin? 1994 vuoden MM-kisojen pienen sensaation jälkeen seurajoukkueiden katsojamäärät jatkoivat kasvuaan, mutta varsinainen sykäys oli jo saatu aikaisemmin. Olisko Ruotsissa vaan osattu ottaa kaikki media-arvo kotikisoista ja fiksusti suunnattu hyöty seurajoukkuepuolelle. Seurajoukkueethan kuitenkin ovat niitä, joiden varassa maiden jalkapallotoiminta on.
Katsojamäärien nousua ei voi selittää ruotsalaisten seurajoukkueiden euromenestyksellä, sillä tuossa vaiheessa IFK Göteborgin ja Malmö FF:n kultaiset vuodet Euroopassa olivat jo kauan aikaa sitten olleet takana päin. Nythän ruotsalaisjoukkueita taas näkyy lähes poikkeuksetta europelien lohkovaiheessa - kiitos joukkueiden lihavien lompakkojen, joka taas johtuu onnistuneesta resursoinnista. Kaiken tämän kuitenkin mahdollistaa katsojat.
Minkä lisäksi lähtötaso ja perustat olivat aivan eri tasolla kuin Suomessa on edes tänä päivänä. Suomessa ei ole edes teoriassa resursseja järjestää eurocupin finaalia EM- tai MM-turnauksesta puhumattakaan, vaikka ne olisivat yhteiskisat. Suomi vain on 50-70 vuotta Ruotsia jäljessä. Tai pikemmin niin, että Ruotsi on mennyt eteenpäin, välillä toki yskähdellen, kun taas Suomessa lähdettiin 70- ja 80-luvuilla huimaan alamäkeen, josta on noustu vasta 2000-luvulla (maajoukkue 90-luvun lopulla).
Tätä pohjaa vasten Veikkausliigan olosuhdeohjelman läpivienti onkin melkoisen perusteltua.
