Täällä motivoidumme

[RDBLL]

Venäjä, Venäjä, Venäjä. Rakas naapurimme on tekemässä jalkapallokentillä melkoista invaasiota kohti Euroopan ja kenties koko Maailman terävintä kärkeä. Poliittisen ja taloudellisen suurmahdin vallan ulottuminen itse kuningaslajin piiriin on ollut odotettavissa. Valitettavasti - valitettavasti tämä murros elää ruusuisinta aikaansa juuri silloin, kun vastaavan kiiman alku on käsin kosketeltavissa myös pienessä, mutta niin urheassa Suomessa. Miksi juuri nyt, oi miksi?

Venäläisen jalkapallon, joka niin rehvakkaana kylpee korruption ja muun poliittisen voimapelin paskassa tulee nähdä tiensä pää. Venäläinen sairaalloisen korkea ja mitään horjumaton itsetunto tulee ampua alas mitä kovimmin panoksin. Venäjälläkin, kuten muillakin 'suurilla' - niin elämässä kuin elokuvissakin - on oma kryptoniittinsa. Puhukaa rauhassa Raatteentiestä ja muusta kuudenkymmenen vuoden takaisesta selkkauksesta, mutta haluan pitää ne tekijät nyt muualla. Nyt ei puhuta sotaveteraaneista, puna-armeijasta eikä marsalkka Mannerheimin seksuaalisesta suuntautumisesta. Nyt puhutaan jostain suuremmasta, jostain kauniimmasta. Nyt puhutaan jalkapallosta.

Kun Suomi kohtaa Venäjän tulevissa MM-karsinnoissa jokaisen täytyy olla iskussa - omalla tavallaan. Venäjän uhka; euroviisut, kendoilut, muut pallopelit ja tietenkin itse kuningas jalkapallo. Pelko elää, mutta se tulee voittaa. Kaikkein vähiten kaivataan Suomea vähättelevää, Venäjän ylivoimaa sängyn alta vaikertavaa negatiivista kaiho-paskaa. Suomen tulee lähteä ylpeästi, niin kuin joskus muinoin, mutta niin kuin mainitsin - ei siitä sen enempää. Pahaa oloa ei sallita. On vain voitettavaa.

Venäjä ei ole kummoinen maa. Ei saatana vie ole. Jälleen kerran kuitenkin se on tekemässä juuri sen, mihin moni muu ei yllä edes märimmissä unissaan. Valtikka on palaamassa tsaarin käteen. Valko-sini-punaliput liehuvat korkeimmalla voittajan päivänä. Se ei ole uutta, ei todellakaan.

Palataan Venäläiseen jalkapalloon, jonka kritisoiminen tulee nosta seuraavalle tasolle. Tällä hetkellä on suuri vaara - siis nimenomaan suuri - joutua perisuomalaisten venäjälasien sokaisemiksi Äiti Venäjän ylivoiman edessä. Näin ei kuitenkaan ole. Venäläinen jalkapallo, vaikka omaakin vahvat perinteet - joita voidaan kaivaa kirjastossa syvältä neukkuajan uumenista - on kuitenkin perin nuori ja haavoittuvainen. Sanalla sanoen kokematon. Suomi on puolestaan kokenut. Anteeksi, kokenut siis kovia. Kaikki on jo nähty Bakusta Shefkin the puskuun ja synkkään iltaan Olympiastadionilla vuonna 1997. Tiedämme miltä tuntuu olla häviäjä. Se tulee jo äidinmaidosta. Tiedämme miltä tuntuu kokea vääryyttä. Se tulee isänkädestä. Mutta, se mitä eniten kaipaamme odottaa vielä tuonnempana. Miltä tuntuu seistä päivistä kauneimpana, yöistä synkimpänä - milloin tahansa - voittajana.

Venäjä. Unohdetaan nyt Saksa, lampaannussijat ja ynnä muut perkeleet. Venäjä tarjoaa tulevissa MM-karsinnoissa Suomelle upean ja ainutlaatuisen mahdollisuuden kokea täyttymys. Kokea se perinpohjin. Tulee vain tarttua mahdollisuuteen.

On selvää, että Venäjä lähtee alkaviin karsintoihin ja ennen kaikkea Suomea vastaan kuin Kroisos konsanaan. Se ei ole kuitenkaan olennaista. Paljon povaamani Venäläisen ylihypetetyn orastavan jalkapallokiiman kuplan puhkeaminen jäänee tapahtumatta. Tämä syö miestä. Toisaalta, kumpi olisikaan Suomen kannalta parempi; kohdata aliarvioitu, nöyryytetty ja uutta nostetta hakeva Venäjä vai ylpeä, täyttymyksen kokenut ja neitsyytensä menettänyt sama perkele. Ehkä tämä avaa sittenkin meille mitä mainioimman mahdollisuuden tulla, nähdä ja voittaa. Mutta, kuten sanoin, alemmuskompleksissa kieriville vittupäille ei ole täältä suunnalta tarjolla kuin virtuaalinyrkkiä, ellei tämä lääke siihen tepsi.

Suomella on mainio joukkue. Mainio joukkue, jossa pelaa upeita legendoja ja nuoria nousevia kykyjä. Joukkuetta luotsaa aito lädi, varmasti Venäjän iltarukouksistaan toistuvasti unohtava Mr. Stuart Baxter. Kaikki on mennyt tähän asti päin vittua - niin sanotusti - jonka ainakin minä näen positiivisena tulevaisuutta varten. Hattuun ei ole ollut aihetta nousta kuin vitutusta. Ja se on tervettä suomalaisen valistuneen jalkapalloihmisen vitutusta, jossa palaa liekki paremmasta huomisesta. Alemmuuskompleksit, perus-pessimistit ja muut 'vituiksmenee' 'kylmääkyytiä' -janarit ovat saamassa aimo annoksen aitoa voittamisen lutuuria - hitaasti, mutta ah niin varmasti.

Nyt. Nyt jokaisen tulee mennä itseensä ja pyhittää hetki pienelle itsetunnon kohotukselle. Juuri sille, joka tulee olemaan Suomen 12. kenttäpelaaja niin Stadikalla kuin hyisessä Moskaun illassakin. Suomella on helvetin hyvä joukkue. Ai saatana, euroopan huippusarjat vilisee urheita finskejä. Jotkut pelaa seurajoukkueissaan vähemmän, jotkut enemmän. Mitä väliä? Suomen paidassa jokainen pelaa antaumuksella ja täysiä Suomelle. Siellä eivät monet taikka minimaaliset minuutit paina. Siellä taistellaan perkele. Unohdetaan Karjalan kannas. Tämä on meidän, eli suomalaisen jalkapallon murroksen puolesta taistelevien ja sen nimeen vannovien taisto. Meidän.

Urheasti ja ylpeästi kohti parempaa huomista, kohti menestystä ja jalkapalloyhteiskuntaa sanoin kauneimmin. Odotus palkitaan. Aika koittaa. Lupaan sen.

Oi Suomi, katso, sinun päiväs' koittaa,
yön uhka karkoitettu on jo pois,
ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
kuin itse taivahan kansi sois'.
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa,
sun päiväs' koittaa, oi synnyinmaa.


Oi nouse, Suomi, nosta korkealle
pääs' seppelöimä suurten muistojen,
oi nouse, Suomi, näytit maailmalle
sa että karkoitit orjuuden
ja ettet taipunut sa sorron alle,
on aamus' alkanut, synnyinmaa.


 

[Viinioksa]

Atikille. 

[MestariM]

Umm... Ok.

Kirjoititko Risto Rydin puheet aikoinaan?

Ei se asia ole kai oikeasti näin iso, eihän?

[Queerinho]

Yritin lukea tuota mutta silmäni hyppivät ruudulla enkä tajunnut sanaakaan. Minulle ja kirjoittajalle 

[Soccerhauer]

Ihan hyvää paatosta  . En tosin itse jaksa innostua, kun olen realisti.

E: lisätään vielä, että itse lähtisin hakemaan motivaatiota siitä, että saamme todella kovatasoisia kansainvälisiä pelejä jo karsinnoissa. Tiedämme sitten ainakin missä mennään, ja nuoret saavat mahdollisuuden mitata tasonsa Euroopan todellisia huippuja vastaan.

[Rajapintojen dynamiikka]

-

[RDBLL]

MM...  :

Suomen joukkue tarvitsee tulevaisuudessa reippaita nuoria miehiä, joita on parahiksi kypsymässä parhaissa mahdollisissa käsissä niin Euroopan kuin Suomenkin jalkapallo-akatemioissa. Nuorien pelaajien sisäänajo on vasta alkutekijöissään, mutta nimet Berat Sadikista Kasper Hämäläiseen ja Tomi Petrescuun tulevat olemaan se ikäluokka, jonka aikakautena suomalainen jalkapallo tulee tekemään lähtemättömän invaasionsa eurooppalaiselle jalkapallokartalle. Pohjatyö on jo tehty, kriittisin vaihe - harjannostajaiset ovat käynnissä - ja edessä siintääkin koko paskan elinvoimaisena pitäminen. Tämä kunnia voidaan laskea 80-luvun lopussa ja 90-luvun alkupuoliskolle siitettyjen urheiden jalkapalloilijan alkujen harteille.

Työ ei ole helppoa, sitä se ei tule koskaan olemaankaan - eikä sitä kukaan sellaiseksi olettanutkaan.  Jo valtikkansa menettänyt Antti Muurinen voi kertoa lisätietoa tästä.

Pysytellään kuitenkin vielä tässä päivässä, sillä edessä on savotta, joka on tuleva muuttamaan tätä yhteiskuntaa perusrakenteista alkaen - ruohonjuuritasolta lähtien. Jalkapalloyhteiskunnassa on paikka meille jokaiselle, kunhan uskomme, motivoidumme ja olemme valmiita uhrautumaan suomalaisen jalkapalloilun paremman huomisen edestä.

[Callit]

RDBLL sai siivet, mutta mistä?

[Zippendaali]

Hieno teksti, jonka jaksoi helposti lukea kokonaan. Pointtina oli siis, että jos ryssät pystyy siihen niin jumalauta miksei mekin!

[Baresi]

Venäjällä jäi pahasti futisbuumi päälle, Saksa ei ole tavannut puppeloida MM-karsintaa.
Kyllä tässä on tekemätön paikka.

mutta ans kattoo 

[FCSTOKE]

loistava kirjoitus.juuri tuolla asenteella hommaan on mentävä.

[rokelvis]

Suomen mahdollisuus piilee siinä, että Saksa voittaa Euroopan Mestaruuden ja tulee takki auki Stadikalle. Venäjä on edelleen lyötävissä myös Moskovassa, tällä kertaa venäläiset ovat ennakkosuosikkeja. Ja kun luotetaan siihen, että Wales napsii molemmilta ainakin yhden tasurin ja Suomi pieksee lampaannussijat, niin suora kisapaikka on siinä. Senkus otat.

[FutisForum nimimerkki]

Miklu pääsee Saksassa hyvään vireeseen ja alkaa paukutella maaotteluissakin hyviä tehoja; Eremenkot syttyvät Venäjä-otteluissa ja nöyryyttävät itänaapuria; penkiltäkin löytyy hyviä tai vähintäänkin potentiaalisia pelimanneja esim. Tarvajärven ja ehkä Sadikin muodossa; Jässi, Hyypiä ja Tihi tukkivat alakerran; vanha Kolkkakin innostuu kirmaamaan nuoruuden innolla "kerran vielä"... Kyllä se siitä, kisapaikka on otettavissa!

[Mika Lehkosuon vaimo]

Positiivinen asenne on paras asenne. Suomella on hyviä yksilöitä, mutta vielä parempi se on joukkueena. Hyvänä päivänä Suomi pystyy haastamaan jopa Englannin. Eniten minua huolettaa ensi karsinnoissa valmentaja Stuart Baxter. Pystyykö hän tähän? Kuka on muuten Suomen kakkosvalmentaja? Minulla olisi eräs nimi tiedossa. Annan vinkin: Sillä valmentajalla on söpöt silmät ja ihana tukka.

[RDBLL]

Näin pikapuoliin EM-kisojen jälkeen minulle ainakin jäi hyvä maku Saksasta ja Venäjästä. Hyvä maku nimenomaan siinä mielessä, että soveltuvat erittäin hyvin Suomen vastustajiksi alkavissa karsinnoissa. Molempien joukkueiden kohdalla arvostus ja todellisuus eivät kohtaa toisiaan suomalaisen jalkapalloväen silmissä.

Aloitetaan Saksasta joka sai kunniakkaasti EM-hopeaa. Koitan suhtautua mahdollisimman kriittisesti; joukkueessa on useampi ongelma. Eikä siinä vielä mitään, sillä nämä ongelmat eivät ole kovin helposti oikaistavissa ja aikaa saattaa olla liian vähän karsintojen alkuun. Bundesjoggis eli Joachim Löw teki toisaalta hyvää työtä, mutta toisaalta karahti pahasti karille loppumetreillä. Saksan Palloliiton herroilla on tiukat paikat; antaako miehen jatkaa vai pannaanko kiertoon? Joggiksen pelifilosofia on varsin simppeli - eli toisinsanoen helposti murrettavissa. Näissä kisoissa 2 joukkuetta onnistui murtamaan Saksan. On väärin sanoa, että Saksa olisi pelannut kahdessa ottelussaan huonosti, sillä Saksa pelasi kauttaaltaan äärirajoillaan koko kisojen ajan.

Millä se Saksa sitten kaadettiin? Mikä yhdistää Kroatiaa ja Espanjaa? Pelirohkeus, tiiviys ja jatkuva paine Saksan ailahtelevalle alakerralle. Moni joukkue - Portugali mainitakseni - lähti Saksaa vastaan täysin väärien oppien mukaisesti. Portugali pelkäsi Saksaa, kunnioitti liikaa. Saksalle ei pidä antaa lainkaan arvostusta, vaan lähteä pelaamaan valtavalla rohkeudella. Se on paras lääke Saksan kaatamiseen, mutta yleensä se pääsee vastustajalta unohtumaan pahemman kerran. Kroatia uskalsi pelata ja se pääsi äärirajoilleen, mutta Espanjalle riitti rutiini. Rutiinia puoltaa merkittävä ero materiaalissa ja nimenomaan henkilökohtaisessa taidossa saksalaiset eivät espanjalaisille mahtaneet mitään. Jännä nähdä mihin Suomen kapasitanssi riittää.

Saksa osoitti olevansa haavoittuvainen myös pelaajamateriaaliltaan. Jens Lehmann on maalillaan nähnyt jo kaiken ja liikaakin, mutta niin vain äijänrähjä kuvittelee vielä jatkavansa Mannshaftin maalilla. Uusia potentiaalisia ehdokkaita on jonoksi asti, mutta löytyykö oikeaa johtajaa maalinsuulle ollenkaan? Epäilen vahvasti, sillä niin epäloogista on Saksan maalivahtipolitiikka tähänkin asti ollut - jo ajasta Olli Kahnin syrjäyttämisen.

Kohdistetaan kritiikki koko puolustukseen. Saksan puolustus on hidas kuin mikä, mutta onko se hidas myös Suomea vastaan? Suomelta ei juuri löydy nopeita wingereitä jotka pystyvät olemaan alati vaarallisia. Pienikin ajanpuute sekoittaa Saksan toppariparin totaalisesti - kuka Suomelta prässää näitä kirahveja? Laidalla Lahm on varsin kiistanalainen pikkumies. Toisaalta hyvä nousemaan ja tukemaan hyökkäyksiä, mutta puolustuspäässä surkea. Mutta onko surkea Suomea vastaan? Joitain joonaskolkkia ja mikanurmeiloita Lahm pitää pilkkanaan molempiin suuntiin, joten uutta verta kaivataan laidalle. Juonikas, fyysinen ja taitava laituri. Nuoria kehiin. Pelasi Lahm finaalin loukkaantuneena tai ei - fysiikka ei vain kestä kovassa paikassa. Silloin kun mies pääsee vapaamatkustajaksi - jota tapahtuu yllättävän usein - säilyttää kasvonsa, mutta muuten pikku-philip on kansainvälisellä huipputasolla nähty mies.

Pelin kannalta olennaisimman osa-alueen - keskikentän miehityksen - Saksa menetti Espanjaa vastaan totaalisesti. Schweinsteiger ja Podolski ovat erinomaisia laidoillaan, mutta joukkue perustaa pelinsä vielä tulevaisuudessakin Michael Ballackiin, joka on pimennettävissä siinä missä muutkin. Ballack on parhaimmillaan noustessaan kakkospalloihin ja niihin tuleekin panostaa vahvasti. Espanja onnistui voittamaan kakkospallot liki poikkeuksetta itselleen ja Suomen puolustuspään on pystyttävä samaan. Ei mikään mahdoton tehtävä Hyypiälle ja kumppaneille. Keskikentän vielä kallistuessa Suomelle on Saksa täysin kyvytön ratkaisuihin. Puolustuspään kirahvit roiskivat pitkää palloa keskikentän yli kärjen louhikkokoskettajille, joiden potentiaali saada varteenotettava maalintekoyritys on yksi kymmenestä, jos sitäkään.

Hyökkäyspäässä Saksalta löytyy siis Suomen tasoista joukkuetta vastaan useampi varteenotettava tekijä, mutta todelliset huiput loistavat poissaolollaan. Suomen alakerta on kuitenkin erästä pientä epäkohtaa huolimatta eittämättä parempi kuin kaksi niistä maista joita Saksa kohtasi kisoissa tekemällä yhteensä 3 maalia.

Viime karsinnoista tutulla tiiviillä puolustuksella ja paremmalla viimeistelyllä Suomella on täydet mahdollisuudet nollata Saksa vaikka kahteen eri otteeseen. En usko, että Suomen puolustuspää on ainakaan heikentynyt karsintojen välissä. Lopullisesta miehityksestä ei ole vielä tietoa, mutta uskoisin sen olevan hyvinkin samanlainen roolitukseltaan kuin edellinenkin. Hyökkäyspää puolestaan on vahvistunut. Viimeistelyyn pystyvistä kärjistä Mikael Forssell saa mukavasti kontaktia saksalaiseen jalkapalloiluun aitiopaikalta. Miklun kyvykkyys nimenomaan Saksaa vastaan on jo hyvin tiedossa. Ja mikä ilahduttavinta; Jari Litmasen rooli Saksaa vastaan ei ole niin suuri kuin ennen. Eremenko Junior olisi puolestaan kunnossa ollessaan kaivattava lisä juonikkuutta Suomen peliin. Saas nähdä.

[John Devey]

Loistava kirjoitus RDBLL:tä johon ei ole lisättävää. Sen vain tahdon sanoa, että Löwin jatko on mielenkiintoinen kysymys. Jos hän jatkaa, hän tuskin ehtii korjaamaan pelitapansa puutteita Suomi-otteluun mennessä. Valmennusjohtomme on analysoitava nämä kisat (erityisesti se Kroatia ottelu) tarkkaan. Jos Löw vaihdetaan, niin on sanomattakin selvää että silloin Saksa vasta hakee peliään kun se astelee Suomea vastaan

Henk.koht uskon kuitenkin Löwin jatkavan, sillä Saksan futisliitto on sitoutunut Klinsin & Löwin lanseeraamaan pitkän tähtäimen suunnitelmaan. Menestys on ollut hyvää vaikkei kultaa olekaan tullut, joten miksi vaihtaa valmentajaa? Löw varmasti tulee hiomaan pelitapaansa, mutta parhaimmillaan se ei ole vielä meitä vastaan

Niin tai näin, Saksan kohtaaminen heti ensimmäisenä saattaa olla korvaamattoman arvokas asia meille

[ensijokolmas]

Voin kertoa, että Venäjän kupla puhkeaa nopeammin kuin ehti syntyäkkään. Mihin jäi Saksan kisoissa positiivisen kuvan itsestään jättänyt Ukraina? Entäpä miten kävi Turkin sen jälkeen kuin olivat voittaneet Aasian kisoissa MM-pronssia? EM-2000 kisojen väriläiskä Portugali oli samaisissa kisoissa varjo entisestään eikä Ranskassa pronssille yltänyt Kroatia ikinä selvinnyt seuraaviin arvokisoihin. Yhdysvalloissa pronssille yltänyt Ruotsi pystyi ottamaan seuraavissa karsinnoissaan ainoastaan kaksi voittoa ja se jäi auttamatta ulos pallokorvien isännöimästä EM-turnauksesta.

Trendi on selvä, Venäjää ei Etelä-Afrikassa nähdä.

[Dieter Bohlen]

Loistava kirjoitus RDBLL:tä johon ei ole lisättävää.

Voisi siihen loppuun lisätä toiveen, ettei kukaan ottaisi sitä tosissaan. Etenkään, jos on millään muotoa tekemisissä Suomen A-maajoukkueen kanssa.

[Luyindula]

Voisi siihen loppuun lisätä toiveen, ettei kukaan ottaisi sitä tosissaan. Etenkään, jos on millään muotoa tekemisissä Suomen A-maajoukkueen kanssa.

Touche. Tats. Tusee. Unohdit perustella mielipiteesi.

[Dieter Bohlen]

Touche. Tats. Tusee. Unohdit perustella mielipiteesi.

Ei sitä yömyöhään jaksa lähteä toistamaan samoja juttuja, jotka itse on jo monen muun käyttäjän ohella ehtinyt kymmeniä kertoja kirjoittamaan viimeisen reilun vuorokauden aikana. Tiivistettynä pointti on joka tapauksessa se, että analyysi oli harvinaisen paska pelaaja-arvioista alkaen ja monissa päätelmissä lähdettiin siitä, että paremmin ei voisi muka kulkea. Kyseistä mielipidettä tuskin jakaa yksikään asioista edes vähän alusta perillä oleva taho.

[RDBLL]

Voisi siihen loppuun lisätä toiveen, ettei kukaan ottaisi sitä tosissaan. Etenkään, jos on millään muotoa tekemisissä Suomen A-maajoukkueen kanssa.

Nimenomaan tulisi ottaa. Todellisuus on käsite. Pitäisikö meidän ajatella Saksaa ylitsepääsemättömänä uhkana, arvokisojen kestoparaatina ja materiaaliltaan ylivoimaisena terminaattorina vai murskattavissa olevana, ylisuorittajan leima otsassa Tuonelassa taivaltavana uppoavana laivana? Pitäisikö Suomen lähteä Saksaa vastaan valmiiksi hävinneenä nurkkaan ahdistettuna pelokkaana kotihiirenä vai ylpeänä huuhkajana, joka liihottaa korkealla vahvan itsetunnon valistamana?

Tämä on motivoitumis-ketju, jossa käsittelemme Suomen mahdollisuuksia Etelä-Afrikan MM-kisoihin realistisesti, toiveikkaana, rohkeana, mitään pelkäämättä, omaa itsetuntoamme nostaen. Juuri se itsetunto on merkittävä osa suomalaista jalkapalloilua niin seurajoukkue kuin maajoukkue -tasoillakin. Se tulee saada kovemmaksi. Voittamisen kulttuuria kaivataan, eikä sen saavuttaminen onnistu, mikäli hanskoja ollaan valmita lyömään tiskiin ennen kuin minuuttiakaan karsintoja on pelattu.

Germaanismieliset sun muut voivat julistaa Saksan ylivoimaa 30-luvulta tähän päivään omassa ketjussaan. Täällä motivoidumme, emme runkkaa fringssien ja podolskien maagiselle performanssille.

[vasurinho]

Ihan hyvää paatosta  . En tosin itse jaksa innostua, kun olen realisti.

Realistit ovat ihmisiä, jotka eivät osaa pettyä

Sekä Venäjä että Saksa joutuivat molemmat tahoillaan pettymään EMssä. Punavalkosinilippuja heilutelleet muovikassimiehet lisääntyivät alppimaissa kuin kanit Venäjän marssiessa Eurooppaa ihastuttaneen pelinsä ansiosta kohti finaaleja, mutta kuinkas kävikään; hiipikö ylimielisyys, ilmestyivätkö isien haamut yöuniin kertomaan siitä, ettei Idän Ihmemaassa ennenkään ole työnteolle arvoa annettu vai oliko vastus yksinkertaisesti niin paljon parempi, että Rossijan lento katkesi kuin Iljushin lentonäytöksessä.

Ryssiä viedään tai ainakin eurotukkuja nenän edessä heilutellaan ja sehän tiedetään, mitä se neuvostomentaliteetille merkitsee. Venäjän joukkue tuskin mihinkään remonttiin joutuu, mutta lähtevät taas nollapisteestä. Kysymyksessä ei ole -vielä- mikään tasaisesti huippuvireinen joukkue, sehän nähtiin EM karsinnan viime metreillä. Kroatia pelas(t)i Venäjän kisoihin, vaikka siinä karsinnan vaiheessa olisi koneen pitänyt olla jo täysin kisakunnossa.

Saksa puolestaan näyttää futiksessa ajautuneen samaan tilaan, kuin Suomi kendossa; menestystä tulee mutta lopullisia voittoja ei heru. Takavuosien voittoja muistellessa voivat saksalaiset pitää tilannetta jopa kriisinä, jolle pitää tehdä jotain -mieluummin äkkiä. Valmentaja voi vaihtua, mutta jatkaessaan Loeoew joutuu ajamaan uutta ukkoa pulkkaan. Niitähän toki löytyy ja pahimmillaan tuoreiden naamojen motivaatio onkin huippuluokkaa, kun avauspaikkoja yritetään galvanoida. Viimeistään nyt on selvää, ettei Saksa ole kone, eivätkä sen pelaajat robotteja, jotka ensimmäisessä karsintaottelussa toteuttavat erehtymättä valmentajan laatimaa järjestelmää. Suomen kannalta parhaimmillaan palat hakevat vielä paikkaansa eivätkä ole loksahtaneet paikalleen.
 
Otan pilkan vastaan, jos Saksa poistuu stadikalta täyden pistepotin kanssa, mutta tulen lainaamaan itseäni ja monesti kun Suomi aiheuttaa teutoneille MM-karsintahistorian kolmannen tappion kautta aikojen.

Realismilla en tarvitse, koska osaan tarvittaessa myöntää olleeni väärässä ja pettymyksistä osaan päästä yli. SUOMI

[RDBLL]

Onkin mielenkiintoista nähdä miten Saksa lähtee uudistamaan joukkuettaan. Pelilliseen uudistumiseen en usko. Se korkeintaan palaa menneisyyteen, mutta merkittävästi se ei kehity, koska siihen sillä ei ole edellytyksiä. Pelaajamateriaaliltaan Saksan on pidettävä vaihtuvuus minimissään mikäli se haluaa pelata Etelä-Afrikassa. Tämän kesäisestä joukkueesta jäi konkreettisesti pois vain muutama nimi, mutta niistäkään en menisi takuuseen todellisina vahvistuksina. Joukkueen haavoittuvaisuus osoittui mm. finaalissa, jossa ratkaisupelaajien hakeminen penkiltä meni täysin puihin. Tästä pohjanoteraauksesta ei ole yksin syyttäminen Löwiä - tuota muka-visionääristä kakkoskoutsin perikuvaa - vaan yksinkertaisesti ratkaisevien palapelinpalojen puutetta. Löw teki kaikkensa muuttaakseen 'systeemiä', mutta ei onnistunut.

Onneksi nauhoitin Kroatia-Saksa -ottelun. Toivon sydämmeni pohjasta, että Palloliitossa on tehty samoin. Se on kuin 'Näin kaadat Saksan' - nimeä kantava oppikirja. Saksan haavoittuvaisuus tulee karkeasti julki. Slaven Bilic saa tunteenpalolla taistelevat kroaattiveljensä iskemään suoraan Saksan akilleenkantapäähän. En tiedä, onko Suomella mahdollisuuksia toteuttaa samaa pelifilosofiaa kuin kokonaisvaltaisesti vahvempi Kroatia. Suomen joukkue on minulle tuttu, mutta Stuart Baxterin pelikirja täysin vieras - kuten varmaan lädille itselleenkin. Se on vasta muodostumassa, kunhan vain Uncle-Stu saa kaivettua kaipaamansa irti niin Suomesta kuin tulevista vastustajistakin. Kroatia-peli käy oivasta esimerkistä Saksaa vastaan.

Venäjää vastaan pelattavaa ottelua ei kannata vielä kelailla. Saksaa vastaan pelattavaan otteluun nähden se on huomattavasti yksikertaisemmin käsiteltävissä. Kyse on enemmänkin henkimaailman asioista, joista motivaatiotekijät eivät jää huomioitta. Emotionaalinen lataus tulee ei-niin-yllättäen olemaan hyvinkin suuri. Jatketaanpa Venäjästä toiste.

->

[Jussi Vares]

Talvisodan henkeä tässä tarvitaan. Kaikki elossa olevat veteraanit ilmaiseksi stadikalle muistuttamaan meidän poikia siitä minkä paidan puolesta pelaavat. Eiköhän siinä ala kuulkaa natsi kaatumaan kun kansakunnan kovimmat sankarit valvovat katsomonosastaan

Venäjää vastaan sama juttu, kynnelle kykenevät veteraanit paikalle ja mahdollisimman monta lähikuvaa skriinille näistä herroista, johan alkaa ryssän puntti tutisemaan ja Suomi ottaa vähintää torjuntavoitot molemmista kotipeleistä. Johan siinä alkaa perkele pahinkin ituhippi motivoitumaan oikein kunnolla!

[Gennadi Janajev]

Talvisodan henkeä tässä tarvitaan. Kaikki elossa olevat veteraanit ilmaiseksi stadikalle muistuttamaan meidän poikia siitä minkä paidan puolesta pelaavat. Eiköhän siinä ala kuulkaa natsi kaatumaan kun kansakunnan kovimmat sankarit valvovat katsomonosastaan

Kuulostaa kylläkin Lapin sodan hengeltä, ei niinkään talvisodan.