Sevillan lähivuosien kenties merkittävin pelaaja Daniel Alves siis vaihtaa maisemaa tänä kesänä. Bahiasta aikanaan noin miljoonalla eurolla ostettu brassi vietti Sevillassa kuusi kautta ja kasvoi sinä aikana nuoresta lupauksesta maailmanluokan pelaajaksi. Alves oli Sevillalle monellakin tapaa merkittävä pelaaja. Omissa muistoissani päällimmäisenä on se, ettei hän ollut vain sellainen hyvä pelaaja, joka loistaa joukkueen mukana vaan todellinen vastuunkantaja, joka ei pelännyt epäonnistumisia tai lannistunut niistä. Alves myös pisti aina kaiken peliin joukkueen puolesta ja se kaikki ei hänen kohdallaan ollut ihan vähän. Varsinkin Juande Ramosin valmentajakaudella Alves sai ja otti paljon vastuuta, joskus ehkä vähän liikaakin.
Mikään oman tietyn tonttinsa pikkutarkasti ja virheettä hoitava laitapakkihan Alves ei ole. Väsymättömällä liikkeellään Alves sen sijaan otti itselleen niin ison tontin kuin jaksoi oikealla laidalla ja välillä keskelläkin, muiden tehtäväksi jäi sitten paikkailla sieltä minne hän ei ehtinyt. Hieman samantyyppinen pelaaja siis kuin Roberto Carlos, jonka suuruutta joidenkin on edelleen vaikea ymmärtää. Alves vaan vei laitapakin osallistumisen joukkueen hyökkäysten rakenteluun vielä Robyakin pidemmälle. Hän on merkittävä Sevillalle myös siinä mielessä, että hänen myynnistään seura nettosi ennätysmäisen 30 miljoonan euron siirtokorvauksen, jolla voidaan kätevästi uusia muutenkin murrosvaiheessa olevaa joukkuetta.
José María Del Nido
Ensi kaudella Sevillan oikean laidan peli epäilemättä muuttuu normaalimmaksi, koska uutta Alvesia ei ole. Isossa kuvassa brassin lähtö ei silti horjuta Sevillaa kuten ei kenenkään muunkaan yksittäisen pelaajan poistumisen. Jonkunmoinen notkahdus saattaa tulla, mutta pitkällä tähtäimellä se tulee korjaantumaan, sillä perustukset on viime vuosina luotu vahvoiksi. Kuten seuran presidentti Jose Maria Del Nido on omaan vaatimattomaan tyyliinsä todennut "
Meillä on joka pelipaikalle maailmanluokan pelaajia, mutta kukaan heistä ei ole korvaamaton. Jos joku lähtee nostamme tilalle uuden ja paremman". Del Nido sen sijaan on toinen niistä avainhenkilöistä, joiden poistuminen kirpaisisi seuraa todella. Viisikymppinen kaljupää on se päätirehtööri, jonka tekemisistä nykyhetken menestys on lähtöisin. Nöyryys ei ole ihan ensimmäinen asia, mikä tulisi mieleen miehestä, joka selkeästi nauttii julkisuudessa paistattelusta ja siitä, että hän saa jakaa värikkäitä kommenttejaan medialle.
Nöyryyteen kiteytyy kuitenkin kaikki se, mikä tekee Del Nidosta suuren johtajan Sevillan kokoiselle seuralle. Vaikka menestystä onkin tullut niin Del Nidolta ei selvästikään ole unohtunut se tosiasia, että Sevillasta ei koskaan tule taloudellisesti Euroopan suurimpiin lukeutuvaa seuraa. Sen takia ne asiat, joissa voidaan kilpailla on pyrittävä tekemään muita paremmin. Pikkutarkka ja pitkäjänteinen suunnittelu onkin menestyksen avain. Nöyryys astuu kuvaan siinäkin suhteessa, että kun rahaa ja menestystä tulee niin varmasti tekisi mieli hieman löysätä ja vetää mutkia suoriksi. Näin ei ole kuitenkaan tapahtunut. Sevilla ei ole lähtenyt ostamaan valmiita tähtiä eikä sen paremmin tuhlaamaan jättisummia pelaajien palkkoihin. Tähtipelaajien kuten Alvesin myyminen selkeästi ottaa Del Nidoa pattiin, mutta niin on vain pakko tehdä, jotta pyörät pyörisivät tulevaisuudessakin suunniteltua tahtia.
Ramon 'Monchi' Rodriguez
Toinen avainhenkilö Sevillassa on pelaajasiirroista vastaava
director Ramon 'Monchi' Rodriguez. Nykyhetken Sevilla FC onkin hyvin pitkälti näiden kahden herran luomus. Del Nido on luonut raamit ja strategian, jolla seuraa johdetaan. Monchi puolestaan toimii raamien puitteissa ja vastaa hyvinkin pitkälle joukkueen rakentamisesta. Huhujen mukaan tämä on yksi niistä seikoista, miksi Sevillaa ei valmenna ensi kaudella Espanjan kiinnostavin nuori valmentaja Marcelino Garcia, joka olisi tahtonut enemmän valtaa pelaajahankinnoista ja siirtyikin sitten Zaragozaan. Tätä valtaa ei valmentajalle kuitenkaan haluta liikaa antaa, sillä hän voi jonain ei-niin-kauniina päivänä vain kävellä ulos ja jättää taakseen melkoisen aukon. Suurta valtaa pelaajahankinnoista ei ollut myöskään Juande Ramosilla. Hänellä tosin ei ollut kauheasti varaa aiheesta valittaa, koska hän oli Sevillaan tullessaan ainoastaan keskitason profiililla varustettu kiertolaismanageri. Itseasiassa se oli juuri Monchi, joka sai Del Nidon esikuntineen vakuuttuneeksi Ramosin sopivuudesta seuraan.
Espanjassa Monchi on nauttinut jo jonkin aikaa todellisen visionäärin maineesta johtuen siitä, että hänen tekemänsä pelaajahankinnat ovat lähes kautta linjan onnistuneita. Ei Monchi tietenkään yksin niistä vastaa vaan apuna on jo kuuluisaksi muodostunut 700 scoutin verkosto ympäri maailmaa. Tämä on yksi niistä Del Nidon luomista Sevillan peruskivista ja tarkoituksena on hänen mukaansa
"löytää maailman parhaat pelaajat jo ennen kuin Barcelonaa ja Milan ovat kuulleetkaan heistä". Visionäärin maineesta on alkanut olla jo haittaakin, sillä nykyisin moni muukin seura kiinnostuu välittömästi pelaajista, joiden uskotaan olevan Sevillan kiikarissa. Tänä kesänä Monchi on huhujen mukaan suunnannut katseensa erityisesti Ranskaan, josta on jo yksi pelaaja haaviin tarttunutkin. Rivien välistä on myös ollut luettavissa, että Monchi selvästi nauttii enemmän tämän kesän tilanteesta, jossa hän saa rakentaa uutta joukkuetta sen sijaan, että täytyisi pitää hampaat irvessä kiinni jo joukkueessa olevista tähdistä.
Manolo Jiménez
Sevillaa ei siis valmenna ensi kaudella Marcelino vaan Manolo Jimenez, joka otti pestin vastaan Ramosin loikatessa kesken kauden ison setelitukon houkuttelemana Tottenhamiin. Itselleni Jimenezin jatko on pienoinen pettymys, sillä hän ei todellakaan vaikuta miltään ihan eturivin nuorelta valmentajalta. Se pitää myöntää, että hän teki hyvää työtä Sevilla Atleticossa, jossa vaikutti lähes seitsemän kautta ennen ylennystään edustusjoukkueen peräsimeen. Muu valmennuskokemus loistaakin poissaolollaan. Hyvää miehessä on se, että hänellä on takanaan 14 vuoden pelaajaura seurassa ja taatusti Sevilla FC isoilla kirjaimilla sydämessään. Oman valtansa rajat seurassa Jimenezillä on myös varmasti tiedossa ja tuskin hän niitä vastaan alkaa kapinoimaan. Viime kaudella hän otti joukkueen johdettavakseen yhdeksän kierroksen jälkeen, jolloin se oli sarjassa yhdentenätoista neljällä voitolla ja viidellä tappiolla. Kauden lopussa Sevilla puolestaan oli viidentenä joten siinä mielessä tilasto näyttää ihan hyvältä. Jimenezin ajan pistekeskiarvo per ottelu oli liigassa noin 1,8 eli ei mitenkään huono sekään noviisivalmentajalle.
Kenties eniten Jimenezissä epäilyttää se, millainen on hänen auktoriteettinsa käsitellä hyvin lähelle tähtiluokkaa kuuluvia pelaajia. Tätä toki helpottaa se, että Sevillassa ei juurikaan ole jo uransa huipun saavuttaneita pelureita vaan lähes kaikki pyrkivät vielä eteenpäin. Myös se kiinnostaa kovasti, millaisessa kunnossa pelaajat ovat harjoitusleirin jäljiltä. Ramosin aikanahan mentiin aina aivan kieli vyön alla ja porukka oli varmasti yksi La Ligan kovakuntoisimmista. Nyt kuitenkin pelaajien ruokavaliosta ja fyysisen kunnon hiomisesta vastannut spesialisti eli Antonio Escribano on Tottenhamissa. Ehkä Manoloa ei kannata etukäteen hutkia vaan antaa miehen näyttää ensin tasonsa ensimmäisellä kokonaisella kaudellaan ykkösjoukkueen koutsina. Kai tämäkin on nyt sitä Del Nidon pitkäjänteisyyttä; pyritään kehittämään Jimenezistä huippuvalmentajaa samalla tavoin kuin nuorista lupauksista kehitetään huippupelaajia. Ehkä siinä on sittenkin jotain viisautta, että valmentaja ei ole vain ulkopuolinen työntekijä vaan elimellinen osa seuraa.
Peruspelisysteemi on melko varmasti edelleen Ramosin joukkueeseen iskostama 4-4-2. Tällä olisi hyvä jatkaa siinäkin mielessä, että Jimenez tuskin on mikään suuri visionääri, joka osaisi ajaa jonkun uuden järjestelmän sisään kesän aikana. Jonkun verran variointia toki varmasti tulee, koska käytössä on uudenlaisia pelaajatyyppejä ja Alves on poissa. Yksinkertaistettuna se kuitenkin toimii niin, että puolustettaessa topparit ja keskikentän keskustan pelaajat pyrkivät muodostamaan keskustaan tiiviin blokin muiden häiritessä aktiivisesti vastustajan pelinrakentelua. Vastahyökkäykset puolestaan lähtevät joko laitojen kautta tai pitkällä pallolla Kanoutelle. Ylipäätään hyökkääminen tapahtuu paljolti laitojen kautta ja ei niin tyypilliseen espanjalaiseen tapaan se sisältää paljon korkeita keskityksiä, koska kärjessä on isot tornit kohdepelaajina. Enemmän pelitavasta alkaa tulla tietenkin vihiä sitten, kun pretemporada käynnistyy.
Fermín Galeote & Sevilla Atletico
Fermin Galeote nousi Jimenezin tapaan yhden portaan ylemmäs Sevillan hierarkiassa Ramosin lähdön myötä. Hän oli aiemmin koutsannut Tercerassa pelaavaa Sevillan C-joukkuetta, mutta nousi loppusyksyllä Jimenezin tilalle Sevilla Atleticon peräsimeen. Kakkosjoukke pelasi lopulta hienon kauden Segundassa ja säilytti helposti sarjapaikkansa yhdeksännellä sijallaan. Se jatkaa siis ensi kaudellakin ainoana La Liga seuran kakkosjoukkueena toiseksi korkeimmalla sarjatasolla, mikä on jo sinällään todiste siitä mitä Sevillassa tehdään paremmin kuin kenties missään muussa seurassa Espanjassa. Del Nidon aikana Sevilla on satsannut todella paljon rahaa junioriorganisaatioonsa ja se on kannattanut. Sevilla Atleticon myötä muodostuu täydellinen putki, niille nuorille pelaajille, joilla on tarpeeksi lahjakkuutta pääsarjapelaajiksi. Tämä on noteerattu ihan yleisestikin ja siksi Sevillan canteraan saadaan houkuteltua nykyisellään pelaajia ympäri maailmaa.
Galeote teki viime kaudella hyvää työtä, mutta nyt miehellä on edessään ihan erilainen haaste kuin kenelläkään toisella Segundan managerilla. Joukkue nimittäin tulee uusiutumaan rajusti, kun monet runkopelaajat lähtevät ja tilalle nousee uuden sukupolven talentteja, joita pitäisi pystyä kehittämään. Esimerkiksi viime kaudella ehdottomissa avainrooleissa olleet maalivahti Javi Varas, puolustuksen Lolo ja hyökkääjä Juanjo lähtevät joukkueesta. Eivät sen takia, etteivät he olisi tarpeeksi hyviä Segundaan vaan sen takia, ettei heissä nähdä tarpeeksi suurta potentiaalia nousta La Ligaan tai ainakaan Sevillan ykköstiimiin. Heidät siis siirretään vain pois nuorempien ja kenties lahjakkaampien pelaajien tieltä. Sevilla Atleticon uusista kasvoista ennakkoon mielenkiintoisin on argentiinalainen
Lucas Trecarichi jota pidetään uutena Messinä. Myös brassihyökkääjä
Igor sekä Trecarichin maanmies
Diego Perotti on luokiteltu erittäin lupaaviksi. Näistä miehistä Galeoten odotetaan hiovan uusia Reyesejä ja Diego Capeleita.
Maalivahdit
Ringistä löytyy tällä hetkellä sekä Espanjan että Italian maajoukkuerinkiin kuuluvat torjujat joten siinä mielessä tilanne ei vaikuta lainkaan huonolta.
Andrés Palop täyttää kuitenkin tänä vuonna jo 35 ja uuden ykkösen etsinnät vaikuttaisivat olevan jo käynnissä. Palopin jatkokaan ei ole mitenkään varma, sillä hänen on huhuttu olevan yksi Unai Emeryn lyhyellä toivomuslistalla olevista pelaajista. Mies itse ei ole huhuja kommentoinut. Ei silti olisi suuri yllätys, mikäli mies haluaisi palata kotiin varsinkin jos saa numero ykkösen selkäänsä lepakoissa. 31-vuotias
Morgan De Sanctis ei välttämättä ole Palopin seuraaja, vaikka häntä ehkä sellaiseksi kaavailtiinkin viime kesänä. Palopin ollessa lloukkaantuneena De Sanctis sai kuitenkin pelata viime kaudella ihan mukavasti ja oli lähes koko ajan kohtalaisen haparoiva.
Siirtorintamalla saattaa vielä tapahtua tai ainakin ilmassa on ollut sellaista huhua, että Monchi tahtoisi nyt Palopin jatkosta riippuen ainakin kakkosvahdiksi sellaisen miehen, joka olisi jatkossa kykenevä astumaan ykköseksi. Jos De Sanctis ei sitä ole niin ei ole kyllä anteeksipyytelevän näköinen
David Cobeñokaan, joka jäi viime kauden lainapestillään pahasti Diego Alvesin varjoon Almeriassa, vaikka molemmille kertyikin pelejä suunnilleen saman verran. Markkinoilla Monchin ykköskohteen uumoillaan olevan Le Mansin 25-vuotias ranskalaismaalivahti
Yohann Pelé, jolla on ainakin komea sukunimi ja 196-senttisenä hyvät raamit. Yleisesti miestä pidetään yhtenä Ranskan sarjan parhaista maalivahdeista ja kaudella 2005/06 France Football valitsi hänet ihan virallisesti parhaaksi. Hinnaksi on veikkailtu vähintään neljää miljoonaa eurona. Vertailun vuoksi Lyon pulitti Hugo Llorisista 8,5 miljoonaa joten tuohon haarukkaan Pelén hinta varmasti osuisi.
Keskuspuolustus
Keskuspuolustukseen löytyy periaatteessa useampikin pätevä toppari
Julien Escudén, Aquivaldo Mosqueran, Ivica Dragutinovicin ja
David Prieton muodossa. Viime kaudella toppareiden pelaaminen oli silti ajoittain niin hirveän näköistä, että joukkueen 34-vuotiaan kapteenin
Javi Navarron paluu täydessä pelikunnossa olisi erittäin suotavaa. Kehnoon puolustamiseen kaatui käytännössä sekä eteneminen Mestareiden liigassa että sijoittuminen neljän joukkoon kotiliigassa. Huono puolustaminen ei toki kokonaan kaadu toppareiden niskaan, mutta kyllä tällä osastolla paljon korjattavaa olisi. Esimerkiksi Escudé on kyllä hyvä pallollisena mutta pehmeä kaksinkamppailuissa kun taas kolombian muskelimiehellä Mosqueralla on voimaa, mutta sijoittuminen ei ole kaksista ja pallo kimpoilee välillä jalasta minne sattuu. Ei Navarrokaan mikään täydellinen toppari ole mutta erittäin kova kaksinkamppailuissa, sijoittuu hyvin ja omaa johtajuutta.
Mainittujen herrojen lisäksi myös argentiinalaisjättiläinen
Federico Fazio on koulutukseltaan toppari, vaikka häntä keskikentän keskustaan pyrittiinkin istuttamaan joten vaihtoehtoja kyllä riittää. Kuitenkin siirtomarkkinoilla on ilmeisesti ollut vahvaa kiinnostusta Lyonin
Sebastian Squillacista, johon on kuitenkin isketty lähemmäs kymmenen miljoonan hintalappu. Itseäni vähän epäilyttää kannattaako patongista nyt ihan niin paljoa maksaa. Ettei vaan olisi joku uusi Escudé kyseessä. Ennemmin rahat kannattaisi käyttää johonkin muuhun ja pyrkiä kasaamaan jo ringissä olevista pelaajista toimivampi topparipari. Oma suosikkivaihtoehtoni olisi Drago ja Navarro, molemmat sopivan ilkeitä ja hyviä kaksinkamppailuissa. Mosqueran kohdalla ei pidä myöskään olla liian ankara, sillä viime kausi oli hänelle vasta ensimmäinen Sevillassa. Prieto olisi mielestäni hyvä nelostoppariksi, Escuden puolestaan voisi heivata jonnekin muualle varsinkin siinä tapauksessa, jos Squillaci hankitaan.
Laitapakit
Paljon on viime kesästä laitapakkiosasto muuttunut, kun riveistä ovat poissa sekä oikean puolen tähti Dani Alves että sydänvaivoihin viime syksynä menehtynyt vasemman puolen Antonio Puerta, joka oli yksi lahjakkaimmista nuorista Sevillan kasvateista. Alvesin jättämiin suuriin saappaisiin olla istuttamassa Genoasta lähes kymmenellä miljoonalla ostettu
Abdoulay Konkoa, josta ainakin Del Nido on katsonut asiakseen jakaa ylistäviä lausuntoja. Taitavaa ranskalaista toki pidetään yleisestikin erittäin laadukkaana ja potentiaalisena pelaajana. Konkon tulosta huolimatta oikealla on edelleen miehistövajausta, kun Andreas Hinkel päästettiin lähtemään jo tammikuussa. Konkon kilpailijaksi on kiivaimmin huhuttu Almeriassa läpi lyönyttä
Bruno Saltoria sekä Malagan
Jesus Gamezia. Toistaikseksi Brunosta pyydetty hinta on ollut kuitenkin liikaa ja Gamezia ei Malaga tahdo myydä Sevillaan. Joku Konkoa matalammalla profiililla ja pienemmällä hintalapulla varustettu pelaaja lienee kuitenkin vielä tulossa.
Vasemmalle puolelle Sevilla puolestaan hankki tuoreen Euroopan mestarin eli
Fernando Navarron, jolla on takanaan uran paras kausi Mallorcalla. Sinänsä tuo noin viiden tai kuuden miljoonan euron hinta ei ollut paha, mutta Navarro saa kyllä mieluusti vakuuttaa vielä lisää. Hyvää Navarron hankinnassa oli myös se, että nyt Dragoa ei enää ole niin tarpeellista peluuttaa vasemmalla vaan hänet saadaan mukaan toppariosastolle. Mitenkään varma ei Navarron paikka avauksessa ole, sillä myös työteliäästä brasilialaisesta juoksukoneesta
Adrianosta on viime aikoina alettu koulua laiturin sijasta laitapakkia. Toistaiseksi ainakin taklaamisessa on vielä toivomisen varaa, mutta liike, laitanousut ja kaksinkamppailut ovat aika lailla ykköstasoa. Adrianosta on myös ollut kiinnostunut ainakin Tottenham, mutta mitään pakkoa ei ole myydä, kun Alvesista ja Keitasta saatiin tilille täytettä. Jossain 15 miljoonan euron luokassa pyörivä tarjous voisi silti saada Del Nidonkin hyväksynnän. Vasemmaksi pakiksi löytyy myös
Jose Angel Crespo joten tämä osasto on hyvässä kuosissa.
Keskikentän keskusta
Keskikentän keskustaan Sevillalla on tällä hetkellä vähintäänkin neljä laadukasta pelaajaa;
Renato, Christian Poulsen, Enzo Maresca sekä uutena pelaajana Le Mansista hankittu
Romaric. Norsunluurannikkolaisen on ilmeisesti tarkoitus korvata melko lailla yksi yhteen Barcelonaan siirtynyttä Seydou Keitaa, joka viihtyi Sevillassa ainoastaan yhden kauden. Nähtäväksi jää miten hän siinä onnistuu, mutta saappaat eivät ole ihan pienet, sillä Keita oli eniten peliaikaa saanut keskustan pelaaja viime kaudella. Lisäksi Federico Faziota peluutettiin loppukaudesta keskikentällä, jossa mies suoriutuikin varsin hyvin. Jotenkin itse näen nuoren argentiinalaisen vahvuuksien sopivan kuitenkin enemmän toppariksi. Esimerkiksi miehen syöttötaito on toppariksi hyvä, mutta ei sillä pelinrakenteluosastolla aivan kuuhun mennä. Myös se arveluttaa riittääkö Fazion liike keskikentälle, jossa pitää kuitenkin juosta enemmän kuin topparin tontilla.
Pari vuotta sitten jo lähtöäkin tehnyt, mutta sittemmin ruotuun palannut brassi Renato on keskustan pelaajista selkeästi tasapainoisin. Ei mikään maailmanluokan pelintekijä ole, mutta pystyy kuitenkin ruokkimaan kärkiä tarvittaessa ja tekee silloin tällöin maalejakin nousuistaan. Viime kaudella verkko heilui liigassa neljästi. Poulsen puolestaan on keskikentän paras puolustussuuntaan. Yhdessä vaiheessa huhuttiin jo vahvasti tanskalaisen siirrosta ties minne, mutta sittemmin huhut ovat laantuneet. Mahdollisesti seurajohdossa on laskeskeltu, että Poulsenista saatava siirkorvaus ei ole niin merkittävä, että sen vuoksi kannattaisi luopua vuoden pelipanoksesta. Tai sitten kiinnostus ei alunperinkään ollut niin kovaa kuin huhut antoivat ymmärtää. Enzo Marescaakin on viety joissain huhuissa Italiaan. Maresca on jäänyt vähän väliinputoajaksi Sevillassakin, väläyttelee silloin tällöin mutta yleinen taso ei ole mitenkään häikäisevä.
Laiturit
Laituriosastolla löytyy niin vasemmalle kuin oikeallekin laadukas oma kasvatti. Sekä oikean puolen
Jesus Navasilla että vasemman laidan
Diego Capelilla on kuitenkin se viimeinen askel ottamatta, jotta esimerkiksi maajoukkueen portit avautuisivat. Capelilla on toki takana vasta yksi täysi kausi joten ehkä häneltä onkin vielä tässä vaiheessa epärealistista odotella sellaista. Navasin sen sijaan on jo monta vuotta odotettu nousevan todelliseksi superlaituriksi, mutta niin ei ole käynyt. Jotenkin miehen pelikäsitys vaikuttaa kuitenkin sen verran vajaalta, että pallo lähtee jalasta usein aivan liian myöhään. Toki Navasilla on ollut matkan varrella myös psyykkisiä ongelmia. Sevillan pelaajien henkisestä valmennuksesta vastaava Miguel Ángel Gómez ei sentään siirtynyt Ramosin perässä Tottenhamiin joten Navasin ja muidenkin pään sopii odottaa kestävän ensi kaudellakin. Yhtä kaikki, isoa roolia on tarjolla sekä Navasille että Capelille joukkueen hyökkäyspelissä nyt kun Alves ei ole enää heiluttamassa tahtipuikkoa sielläkin.
Navasin takana oikealla laidalla on belgialainen
Tom De Mul, josta ei saatu kyllä yhtikäs mitään irti viime kaudella. Jonkinlaista huhua onkin ollut ilmassa, että mikäli Sevilla saa hankittua chileläisen
Gonzalo Fierron niin De Mul lähtisi jonnekin ainakin lainalle. 25-vuotias Fierro pelaa siis tällä hetkellä oman maansa mahtiseurassa Colo-Colossa. Pelaaminen onnistuu sekä hyökkäävänä keskikenttänä että kärkipelaajana, mutta enemmän kyseessä on kuitenkin tilanteiden järjestelijä kuin kliininen viimeistelijä. Fierroakin kehutumpi
Lautaro Acosta, joka on jo varmasti Sevillan mies, pystyy myös pelaamaan laituria. Seitsemän miljoonan euron pelaajalle on varmasti luvassa myös paikkoja näyttää tasoaan. Nämä herrat ovat siinä mielessä mielenkiintoisia hankintoja, että he ovat Silvan ja Iniestan tyylisiä hyökkääviä keskikenttäpelaajia, jotka voivat pelata laidassa kun taas Navas ja Capel ovat enemmän perinteisiä laitureita. Vasemmalle on lisäksi tarjolla Adriano, joka puolustaa huomattavasti Capelia tunnollisemmin.
Duda taasen siirtynee johonkin toiseen seuraan, jossa on luvassa enemmän peliaikaa.
Hyökkäys
Luis Fabianon ja
Frédéric Kanoutén muodostama ykköskärkipari iski viime kaudella yhteensä 40 liigamaalia. Kun molemmat herrat ovat edelleen käytössä, ei tällä osa-alueella vaikuttaisi olevan suurempaa ongelmaa. Muutenkaan Sevillan ongelmat viime kaudella eivät johtuneet siitä, että hyökkäyspeli olisi ollut heikkoa. Vaikka Luis Fabiano tekikin enemmän maaleja viime kaudella, niin itse pidän Kanoutea Sevillan tärkeimpänä hyökkääjänä. Hyvällä pelikäsityksellä varustettu iso kaveri, joka pystyy pitämään palloa hyökkäyskolmanneksella. Luis Fabiano puolestaan on enemmän puhdas viimeistelijä, jonka pallokosketukset ovat lähes pelkästään maalintekoyrityksiä. Henkilökohtaisesti en usko, että aavistuksen kulmikas brassi pystyisi toistamaa viime kauden tehonsa tulevalla kaudella.
Fabiano ei myöskään tunnetusti viihdy Sevillan kaupungissa vaan asuu perheineen rajan toisella puolella Portugalin Algarvessa. Hänen ympärillään liikkui kevään aikana myös paljon siirtohuhuja, jotka ovat sittemmin olleet hieman laantumaan päin. Lähemmäs 30 miljoonaa voisi olla sellainen tarjous, jolla Fabiano myytäisiin, mutta sellaista ei taida tämän kesän aikana tulla. Kolmoskärki
Arouna Konélta sen sijaan odottaisi huomattavasti enemmän kuin viime kaudella, jolloin norsunluurannikkolainen teki vain pari hassua maalia. Nyt on ollut vuosi aikaa sopeutua ja joukkueeseen hankittiin hänelle bestikseksi Romaric joten tulosta pitäisi alkaa syntyä ainakin hieman enemmän. Myös uruguaylaisen
Javier Chevantonin pitää alkaa tehdä enemmän maaleja, mikäli hän aikoo joukkueessa pysyä. Tällä hetkellä Chevanton täyttää myös yhden kolmesta extracomunitario paikasta eli hän lienee liipasimella, mikäli Monchi löytää jonkun todella kiinnostavat pelaajan, jolla ei ole EU-kansalaisuutta. Acosta ja mahdollisesti Fierro ovat myös tarjolla kärkimiehiksi ja he toisivatkin sinne aivan uuden elementin erittäin teknisinä ja pienikokoisina pelaajina.
--------------------
Tässä on nyt jotain omaa yleisten asioiden pyörittelyä pohjaksi. Sinänsä tulevaa kautta on vielä vähän vaikea ennakoida, koska siirtomarkkinat ovat pahasti kesken. Otsikoksi saa ehdottaa jotain järkevämpää, mutta millekään mukahienolle espanjankieliselle otsikolle en kyllä lämpene.
