Heikolta näyttää Palloveikot
Muutaman pelin nähneenä yritän raapustaa joitain havaintojani siitä mikä mättää ainakin minun silmissäni pelissä. En usko että muutkaan pelit ovat näkemistäni kauheasti poikenneet.
Joukkuehengen ja taistelutahdon puute Henkeä ja tsemppiä ei voi tuoda eikä ostaa. Ne kasvavat jengin sisältä. Se tunne tulee peliä katsoessa että joukkue pelaa sattuman oikusta tai pakosta yhdessä. Ei löydy tahtoa taistella ja uhrautua joukkueen puolesta. Hävitään kaksinkamppailut jos niihin edes ryhdytään. Pelin sisältä ei juuri ääntä kuulu, ei ohjata eikä tsempata kaveria. Tämä hengettömyys näkyy myös vaihtopenkillä.
Johtajan/johtajien puute Joukkueesta ei löydy pelin johtajaa/johtajia joka ohjaisi peliä ja määräisi pelin tahdin. Haluaisi palloa itselleen ja rytmittäisi peliä. Useista jengeistä tälläiset pelurit löytyvät keskikentältä, mutta ehkä KPV:n heikoin lenkki löytyy juuri täältä!
Pelisysteemin puute Pelaajista huokuu syvä epävarmuus ja arkuus kentällä. Kun pallo onnistutaan saamaan jotenkin haltuun niin ainoa syöttösuunta tuntuu löytyvän alaspäin tai sivulle. Ei oikein tiedetä mihin liikkkua ja mihin syöttää. Ehkä KPV:lla on joku systeemi mutta ainakin minulle ja pelaajille se lienee epäselvä, ehkä jokin kuvio on valmentajan aivoissa mutta se pitäisi näkyä myös kentällä. Tähän liittyy myös palloveikkojen heikko erikoistilannepelaaminen. Harjoitellaankohan erikoistilanteita enää ollenkaan. En ole nähnyt yhtään kulmapotkua jossa pallo leijuisi yli ensimmäisen vastustajan pään??!! Vaparitkin tunaroidaan yleensä. Puhumattakaan miten toimia vastustajan erikoistilanteissa!!? (eilinen KuPSin 0-1 maali).
Rohkeuden puute Aiemmin mainitsin jo 3 metrin syötöistä taaksepäin. Ei lauota jos paikka tulee rankkarirajalta tai kauempaa. Pallo otetaan haltuun ja syötetään sivulle aikaillen ja kas tilanne meni jo ohi. Hei, pelissä pitää myös epäonnistua, välillä voi antaa palaa ihan reilusti!!
Terävyyden puute Eilisen pelin alkuverryttely jo kertoi mitä tuleman piti. KuPS selvästi haki pelituntumaa jo verryttelystä, pelaajat olivat keskittyneitä, positiivisessa mielentilassa ja terävän oloisia. Jotenkin sen ilon pystyi aisitia. Valmentaja oli myös näissä touhuissa aktiivisesti mukana. Kun taas palloveikot keskittyivät kevyeen kikkailuun ja nenän kaivamiseen. Ja sama tahti jatkui heti pelissä jossa tuossa tuokiossa oli taululla lukemat 0-1.
Mainio esimerkki KPV:n nykytilasta on keskikentän V. Luokkala. (Muitakin toki olisi jotka näyttävät pelaavan väärässä sarjassa!!) Hänestä voi kasvaa vielä pelaaja mutta ei näin:
-pelaa keskikentällä jossa tulisi voittaa kaksinkamppailuja, hän ei voittanut yhtään (tahdon puute)
-pelasi koko peliin mutta ei laukonut kertaakaan, kun paikka tuli niin rohkeus petti (rohkeuden puute)
-syötti koko pelin aikana 1-2 kertaa onnistuneen syötön eteenpäin (2-3 metriä) (pelisysteemin ja rohkeuden puute)
-ei tehnyt yhtään rytminvaihdosta pelin aikana. Sama diesel koko ajan käynnissä. Oli pelaavinaan ja yrittävinään. Mutta ei kuitenkaan aidosti tsempannut. Oli menevinään vastustajan kimppuun, mutta metrin päässä veti jarrut pohjaan, ja vastustaja meni heittämällä ohi, ja heti Luokkala oli vähintään sen 2-3 metriä jäljessä. Eikä kuitenkaan pyrkinyt saamaan vastustajaa kiinni spurtilla, samä lönkötys jatkui. Koko ajan oli vähintään sen pari metriä vastustajaa jäljessä.
Muutamasta palloveikosta huokuu vielä se pelaamisen ilo, esimerkkeinä Savage, Melarti, Pennanen (ehkä), Forssell. Mutta jo jonkinlaista tuskastumista näkyy myös jo Savagen otteista. Harmi.
Toivottavasti tulevaisuus löytyy vielä nuorista ja he säilyttäisivät peli-ilonsa. Jäljet vain pelottavat kun katsoo mitä "ammattivalmentajat" ovat saaneet aikaan Kokkolassa: Bah, Seppälä, Luokkala... tason laskua.
Ennen kaikkea kaipaan tsemppiä, luovuutta ja iloa siihen peliiin!! Nyt ei kukaan oikein uskalla tehdä mitään.
Mitähän siellä treeneissä oikein tehdään??!!
