FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
11.10.2025 klo 00:03:57 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumi aukeaa nopeasti osoitteella ff2.fi!
 
Yhteys ylläpitoon: [email protected]

Foorumilla päivitys 27.5.25 klo 23-24. Lisäämme GA4:n sivustolle

Sivuja: 1 ... 4 [5] 6
 
Kirjoittaja Aihe: Joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen ja suomalaisen jalkapallon kehittäminen  (Luettu 5759 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
Borris

Poissa Poissa


Vastaus #100 : 06.09.2008 klo 12:31:42

b) suunnitelmalliset pelaajahankinnat ovat hankintoja, joissa haetaan pitkäaikaisia vahvistuksia, jotka sopivat seuran yleiseen linjaan.
Ja ne ei saa olla NEEKEREITÄ, ja ne pitää tulla 100km säteeltä kotistadionilta.
ifota

Poissa Poissa


Vastaus #101 : 06.09.2008 klo 14:31:35

Lisäsin kirjaimet lainaukseesi.
Vastaukseni:
A.) Tasokas kysymys.

Kysymys johtui ainoastaan besser wisser -asenteestasi.

Lainaus
B.) Olenko sanonut jossain ettei (edustus)joukkuetta tule rakentaa? Tarkoitukseni oli sanoa, ettei joukkueita rakenneta spekuloimillanne asioilla. Tarkoittaen onko ulkolaisia liikaa, ovatko ne väärin hankittuja, ovatko liian kalliita etc. etc. Mitä tarkoitat "suunnitelmallisilla pelaajahankinnoilla" ja "kehitetään toimintaa parhaaseen mahdolliseen suuntaan"? Näitä virsejä olen kuullut jo kymmeniä vuosia ja suomi-fudis polkee edelleen paikalla. Kerro omat syvemmät ajatuksesi.

Joukkueita ei tule rakentaa

Miten ihmeessä edustusjoukkuetta rakennetaan, jos ei järkevillä pelaajahankinnoilla? Minä tarkoitan parhailla mahdollisilla hankinnoilla pelaajia, jotka muodostavat "seuran näköisen" joukkueen. Pelaajilla tulee olla sopiva sekoitus erilaisia ominaisuuksia, siten että he muodostavat halutun kokonaisuuden. Luonnollisesti eri seuroissa näiden ominaisuuksien painopisteet nähdään erilailla, tämähän on yksi jalkapallon hienouksia. Enkä ole pelaamassa mitään FM:a, realiteetit on otettava huomioon. Pitkällä tähtäimellä voidaan kuitenkin vaikuttaa seuraan tuleviin pelaajatyyppeihin.
Toiminnan kehittäminen parhaaseen mahdolliseen suuntaan onkin visainen kysymys. En osaa siihen vastata, osaatko sinä? Ilmeisesti kymmeniä vuosia samoja kysymyksiä pyöriteltyäsi et edelleenkään osaa? Jos vastaus on aiemmin vastaamasi raha, mistä se raha tulee muualta kuin edustusjoukkueen pitkäjänteisestä kehittämisestä ja menestykseen pyrkimisestä? Näitä kysymyksiä on helppo pallotella edestakaisin, mutta enpä ole sinultakaan vastauksia näihin nähnyt tulevan.

Lainaus
C.) Mitä tarkoitat "mahdollisimman hyvin"? Kenen mielestä mahdollisimman hyvin?
Siten, että menestys on mahdollista , mutta realiteetit on otettu huomioon ja työ on pitkäjänteistä. Yhden kortin varaan laskemisia on suomifudiksessa nähty riittävästi.

Lainaus
D.) Miksi ulkolaispelaajien kiintiötä ei mielestäsi voi asettaa, miksi aika on ohi? Sanot, että ulkolaispelaajat vievät kotimaisten pelaajien peliaikaa, eikö se ole mielestäsi kehityksen este?
Lainsäädäntöön viittasin minäkin, eikä kiintiöt ole mielestäni muutoinkaan nykyaikaisia. Eskoselle jotain tästä on sanottukin. Ulkomaalaispelaajilla on mahdollisuus tuoda paljon uutta Suomeen - mm. kulttuuria, teknistä taituruutta, ideoita harjoitteluun ja ennen kaikkea ammattimaisuutta. Jos ammattimaisuus tarttuu suomalaisiin pelaajiin, on menetetty peliaika korvattu moninkertaisesti.

Lainaus
E.) Tarkoitat varmaan, että kehittämisellä tarkoitetaan sitä kun yritetään muokata jokin asia (suunnitelmien mukaan) parempaan suuntaan. Kehitys voi myös olla huonompaan suuntaan silloin kun suunnitelmat ja sen mukaiset kehitysyritykset epäonnistuvat.

Kehittämiselle tarkoitetaan jonkun muokkaamista paremmaksi, parantamista.

Edelleen kaipaisin sinulta vastauksia omiin kysymyksiisi. Kovasti penäät vastauksia, vaikka en ole missään vaiheessa edes väittänyt tietäväni mitään. Olisi mukava lukea, mitä mieltä itse olet sen sijaan, että heität palloa vaan takaisin.
rokelvis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Hape, Tore ja Yukha of Malinen


Vastaus #102 : 06.09.2008 klo 14:35:02

Ja ne ei saa olla NEEKEREITÄ, ja ne pitää tulla 100km säteeltä kotistadionilta.

Miksi olet tätä mieltä?  :(
ifota

Poissa Poissa


Vastaus #103 : 06.09.2008 klo 14:49:25

Mä näin mielenkiintoisen otsikon "Joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen ja suomalaisen jalkapallon kehittäminen"  ja ajattelin että kas perkelettä, että kun nuo kunnallisvaalitkin ovat jo ihan ovella, maajoukkue valmistautuu uusiin välikarsintoihin ja samaan aikaan ilmassa olisi merkkejä futiksen pohjan laajenemisesta, niin  oiskohan täällä vihdoinkin jotain sisältökeskustelua. Mutta kas paskat, täällähän vaan mistikset, mysterit, ifit  ja sun muut tyhjäntoimittajat neuvottelevat keskenänsä siitä, mistä kukin on kotoisin, saivartelevat niillä näillä ja parrunpäillä ja niinhän se sitten menee taas tääkin vuoskymmen. Nyt joku sitten selittämään, kuinka hän ei ole vastuussa mistään, tää on internet ja todelliset päätökset tehdään muualla.

Hyvä ja tarpeellinen viesti. Hieno homma, että tiedät asiat paremmin kuin kaikki muut. Täydellisyys lienee yksinäistä ja hivenen sitä myöten katkeroivaa? Jos viitsit tyhjäntoimittajille hieman raottaa kaikkitietävyyden arkkuasi, ja kertoa muutaman totuuden suomifudiksen kehittämisestä?

Itse käyn vaan katsomassa pelejä ja keskustelen jalkapallosta, koska pidän lajia mielenkiintoisena ja toivon suomifudikselle parasta mahdollista tulevaisuutta. Se ei ole sallittua?
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #104 : 07.09.2008 klo 11:33:27

Ifota:

Kiitos vastauksistasi. Nyt tiedän mielipiteesi. Dänx.

Eikö Suomessa joukkueita rakenneta juuri mainitsemallasi tyylillä? Miksi taso ei sitten nouse?
jaja

Poissa Poissa


Vastaus #105 : 07.09.2008 klo 11:45:51

12 Riku Holttinen
25 Christoffer Nyberg
26 Abdirashid Ali Mahdi
27 Evgeni Tolppa

Nuo. Valtaosa pelaajista tulee pääkaupunkiseudun muista jengeistä. Käänteisesti taas useita Viikinkien kasvatteja löytyy mm. KäPästä.

Lisätietoa tästä?
Mystinen metsätyömies

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taide, tiede ja rikollisuus.


Vastaus #106 : 07.09.2008 klo 11:49:11

Lisätietoa tästä?

Ainakin KäPän kausijulkaisun mukaan aika monella pelaajalla on menneisyyttä Viikingeissä.
jaja

Poissa Poissa


Vastaus #107 : 07.09.2008 klo 11:58:09

Ainakin KäPän kausijulkaisun mukaan aika monella pelaajalla on menneisyyttä Viikingeissä.

Mikä julkaisu sinulla on??

Omassa läpyskässäni kaksi pelaajaa on edustanut viikkareita.

Jusi ja Niko.
ifota

Poissa Poissa


Vastaus #108 : 07.09.2008 klo 14:33:13

Ifota:

Kiitos vastauksistasi. Nyt tiedän mielipiteesi. Dänx.

Et sitten viitsi itse vastata? Olen pyytänyt pariinkin otteeseen. Tätä keskustelua on turha jatkaa niin kauan kuin olet kaivautuneena vallihautaasi.
Lainaus
Eikö Suomessa joukkueita rakenneta juuri mainitsemallasi tyylillä? Miksi taso ei sitten nouse?

b) ... seuran yleiseen linjaan. Hm..?  Tiedätkö, että suurimmalla määrällä suomalaisilla jalkapalloa pelaavilla seuroilla ei ole mitään "yleistä linjaa" eikä juuri mitään muutakaan suunnitelmaa? (Lähde: Palloliitto)
rokelvis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Hape, Tore ja Yukha of Malinen


Vastaus #109 : 08.09.2008 klo 01:26:19

Ja ettei nyt mene oululaisten osalta pelkäksi kritisoinniksi, niin myönnetään toki se, että kyllähän Oulussa tehdään helvetin kovaa juniorityötä. Luulis kyllä, että niitä pelaajia siltikin riittäisi myös Ykkösen joukkueeseen, kun kuitenkin katsoisin ACO:n pelaavan kokoonpanon oululaiset mahtuisivat kaikki helposti Hämeenlinnan jengiin (poislukien Tenkula joka on umpipaska). Olen kuitenkin sitä mieltä, että kärkien taso kertoo jo paljon siitäkin, mikä on niiden heikompien jätkien taso. Ja väitän, että Oulusta pitäisi löytyä Ykkösen tason jätkiä ja silti pitäisi pystyä taistelemaan edelleen noususta. Tai sitten vikaa on jossain muualla..  ;)

Ja kyllä, Hämeenlinnan jengiin voisi mielestäni tulla lisää hämeenlinnalaisia ja ehkäpä se tässä kymmenen vuoden sisään muuttuu hämäläisemmäksi, kun palloiluhallin hedelmistä päästään nauttimaan toden teolla. Ja yleensäkin olen sitä mieltä, että mielestäni kesken kauden ei ole järkeä tehdä paniikkihankintoja ja hankkia joukkuetta täyteen jotain liiga-/divarijyriä tai ulkomaalaisia. Pitäisi luottaa siihen runkoon ja valittuun linjaan. Yleensä näillä keikkapelaajilla (kansallisuudesta riippumatta) on paha tapa olla asenteeltaan heikompia kuin koko kauden tai pitempään jengissä pelanneet.

Toki se on suotavaa, että sarjassa on mahdollisimman paljon eri tavoin profiloituneita joukkueita.  Ylos
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #110 : 08.09.2008 klo 19:54:19

Et sitten viitsi itse vastata? Olen pyytänyt pariinkin otteeseen. Tätä keskustelua on turha jatkaa niin kauan kuin olet kaivautuneena vallihautaasi.
Lue aikaisemmat viestini, jota olen pyytänyt jo pariinkin otteeseen, sieltä löytyy vastauksia.

Yleistä linjaa ei ole, se on liian suurella määrällä joukkueilla/seuroilla = olettamusta. Henkilö kuvittelee jotakin vaikkei mitään tutkimusta, suunnitelmaa tai strategiaa ole. "Seuran näköistä" = hölyn pölyä, koska seuroilla tai joukkueilla ei ole mitään tietoa minkä "näköinen" seura tai joukkue on. Jääkiekko on sitten eri asia. Tämä siis minun mielipiteeni, ettei sinun tarvitse taas väittää minua besserwisseriksi tai vastaavaksi.
fingerström

Poissa Poissa


Vastaus #111 : 08.09.2008 klo 20:50:41

Hieno homma, että tiedät asiat paremmin kuin kaikki muut.

Mistä ihmeestä sä tän sait päähäsi? Puhumattakaan siitä, että joku kieltäisi sinua keskustelemasta futiksesta. Vai toisaalta, mistä mä tiedän vaikka kieltäisikin.

Sen sijaan sen voin sanoa aivan varmasti, että toisten ihmisten syntymäpaikkojen listaamisella ei ole mitään tekemistä "Joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen ja suomalaisen jalkapallon kehittäminen"  -keskustelun kanssa. Eikä keskeinen ongelma myöskään ole pelaajien ostaminen oli se sitten kuinka "järkevää" tahansa. Mistä ne hankitaan jos kaikki heittäytyvät "pitkäjänteisiksi" ja alkavat harrastaa "järkeviä pelaajahankintoja"?

Suomifutiksen pääongelma on harrastajamäärien vähäisyys. Siitä seuraa yksinkertaisesti se, että pelaajia, valmentajia, seuratoimijoita ja katsojia on vähän ja kun näin on, ei ole myöskään rahaa. Suomalainen liike-elämä koostuu perin köyhistä kapitalisteista, jotka haluavat myös tiliä sijoituksilleen muutamaa lyytikäistä tai håkansia lukuunottamatta. Siksi rahaa on turha odottaa ilman, että on katsojia ja vahvaa toimintaa, mikä onkin aivan oikein. Ei täällä ole prinssi Alberteja, jotka voivat hassata postimerkkirahojaan saadakseen nähdä joukkueensa, jolla ei ole katsojia, mestareiden liigan loppuottelussa. Eikä sillä ole väliä, vaikka olisikin, koska ei sellainen minusta millään tavalla täytä pitkäjänteisen seuratoiminnan merkkejä.

Mitä sitten voisi tehdä. Otsikko lupasi keskustelua teemasta. Pieni pettymys oli, kun sisältö olikin taas tuota joutavanpäiväistä sössötystä siitä, kuka on mistäkin ja kuka pelaa ja onko sitä ja onko tätä ja muusta marginaalikamasta. Enhän mä tiedä, mitä pitäisi tai voisi tehdä, mutta omat ajatukset mulla on siitä, missä mennään.

Kun katsotaan Ruotsia, niin siellähän jylläävät ainakin
- seuratoiminta, mutta ruotsalaiset ovatkin seuraihmisiä päinvastoin kuin suomalaiset. Onhan Suomessakin vapaaehtoistoiminta ollut pohjana kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle (Elanto ja sen päiväkodit, koulut, kerhot, lisäksi nuorisoseurat, urheiluseurat sun muut), mutta nykyisin on yleisesti tunnettua, että seuratoimijoita on tosi vaikea löytää. Menkääpä tsekkaileen toi Tähti rintaan -ketju tuolta kulttuuriosastosta, niin pääsette vähän jyvälle.
Seurat ovat kuitenkin se perusta ja minusta juuri nyt, kun esimerkiksi koululiikuntaa kuristetaan, voisi futisseuroilla olla elämänsä tilaisuus ottaa taas paikkansa kansalaisyhteiskunnan merkeissä.

Eihän tää mikään uutuus ole. Esimerkiksi KäPa:n ja Hongan taustoilla olevat nappulaliigat ja HesaCupit ovat enemmän mitä kaikki suomiseurojen tekemät pelaajakaupat yhteensä, jos ajatellaan suomalaisen jalkapallon kehittämistä. Ongelma onkin varmaan siinä, että se on just sitä pitkäjänteistä toimintaa ja siis ei kovin seksikästä. Toisaalta, pakinoitsija Olli kirjoitti jo -20-luvulla pakinan "Vähällä vaivalla hyviä tuloksia", joten eihän tääkään mikään uutuus ole.

- yhteiskunta ja siinä se pointti, että kansalaiset ovat ainakin kokeneet olevansa vastuussa yhteiskunnasta ja vice versa. Kun Ruotsissa esimerkiksi alkoi olla ilmassa pientä golfbisneksen buumia, tuumattiin yksinkertaisesti, että kun harrastukseen näyttää olevan kiinnostusta, sitä pitää päästä kaikkien halukkaiden harrastamaan ja rakennettiin kentät joka niemeen jne. Sama koskee kaikkea muutakin ja niinpä kaikki palloilusarjat ovat siellä vahvoja ja sen lisäksi vielä yksilölajitkin ehkä autolla ajelua lukuunottamatta.

Puolestaan esimerkiksi Helsingissä on tilanne se, että saadakseen edes jonkinmoiset asialliset harrastustilat kaupungilta on futisjuniorin pelattava seurassa, jonka edustusjoukkue pelaa liiton sarjoissa. Tässä esimerkiksi teema, josta olisi voinut otsikon alla keskustella, siis harrastuspaikat. Kun nuo kunnallisvaalitkin lähestyvät.

Aika pienenpuoleisia ongelmia ovat nämä nimilistat. Tai sitten TODELLA suuria, jos ne paljastavatkin vahingossa yleisemmänkin ilmapiirin. Sit voidaankin heittää hanskat tiskiin. Mutta onhan tää iso foorumi, ja siksi voisi toivoa edes jonkinmoista yritystä asiakeskusteluun ja kehitysnäkymien funtsailuun.
« Viimeksi muokattu: 08.09.2008 klo 20:59:27 kirjoittanut fingerström »
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #112 : 08.09.2008 klo 21:30:33


Suomifutiksen pääongelma on harrastajamäärien vähäisyys. Siitä seuraa yksinkertaisesti se, että pelaajia, valmentajia, seuratoimijoita ja katsojia on vähän ja kun näin on, ei ole myöskään rahaa. Suomalainen liike-elämä koostuu perin köyhistä kapitalisteista, jotka haluavat myös tiliä sijoituksilleen muutamaa lyytikäistä tai håkansia lukuunottamatta. Siksi rahaa on turha odottaa ilman, että on katsojia ja vahvaa toimintaa, mikä onkin aivan oikein. Ei täällä ole prinssi Alberteja, jotka voivat hassata postimerkkirahojaan saadakseen nähdä joukkueensa, jolla ei ole katsojia, mestareiden liigan loppuottelussa. Eikä sillä ole väliä, vaikka olisikin, koska ei sellainen minusta millään tavalla täytä pitkäjänteisen seuratoiminnan merkkejä.


Minä väitän, että pääongelma on raha tai sen puute. Yritysmaailma ei tue pitkäjänteisesti fudista (ehkä ei muutakaan urheilua).
Toinen ongelma on valmennus ja nimenomaan juniorivalmennus ja sen olematonta tasoa.
Maassamme on liikaa niitä henkilöiä, jotka haluavat olla mukana, mutta eivät tuo lajille mitään. Ovat itse asiassa kehityksen tiellä, mutta kun rahaa ei ole eivät ammatti-ihmiset hakeudu lajiin.

Kolmas ogelma on olosuhteet ja nimenomaan niitten puute. Ei katselijat tule katsomaan mitään matseja vaikka joukkueissa olisi kuinka hyviä pelaajia mikäli olosuhteet ovat sellaiset, joissa yleisö ei viihdy. Yleisö hakee kokonaisuutta, ei pelkästään yhtä ottelua. Puutteen taustalla on rahan puute.

Kun rahaa on saadaan hyviä valmentajia ja parempia pelaajia sekä yleisöä palvelevia olosuhteita = menestys.

Ruotsissa yritysmaailma on kiinnostunut seurojen kannattajista ja sen takia sponssaavat seuroja/joukkueita. Meillä ei ole kannattajia/yleisöä samassa mittakaavassa, joten sponssit jää meillä hyvin pieniksi.
Alain Robbe-Grillet

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Dans le labyrinthe ja Vihavaisen tahtotila


Vastaus #113 : 08.09.2008 klo 22:09:08

Mistä ihmeestä sä tän sait päähäsi? Puhumattakaan siitä, että joku kieltäisi sinua keskustelemasta futiksesta. Vai toisaalta, mistä mä tiedän vaikka kieltäisikin.

Sen sijaan sen voin sanoa aivan varmasti, että toisten ihmisten syntymäpaikkojen listaamisella ei ole mitään tekemistä "Joukkueen pitkäjänteinen rakentaminen ja suomalaisen jalkapallon kehittäminen"  -keskustelun kanssa. Eikä keskeinen ongelma myöskään ole pelaajien ostaminen oli se sitten kuinka "järkevää" tahansa. Mistä ne hankitaan jos kaikki heittäytyvät "pitkäjänteisiksi" ja alkavat harrastaa "järkeviä pelaajahankintoja"?

Suomifutiksen pääongelma on harrastajamäärien vähäisyys. Siitä seuraa yksinkertaisesti se, että pelaajia, valmentajia, seuratoimijoita ja katsojia on vähän ja kun näin on, ei ole myöskään rahaa. Suomalainen liike-elämä koostuu perin köyhistä kapitalisteista, jotka haluavat myös tiliä sijoituksilleen muutamaa lyytikäistä tai håkansia lukuunottamatta. Siksi rahaa on turha odottaa ilman, että on katsojia ja vahvaa toimintaa, mikä onkin aivan oikein. Ei täällä ole prinssi Alberteja, jotka voivat hassata postimerkkirahojaan saadakseen nähdä joukkueensa, jolla ei ole katsojia, mestareiden liigan loppuottelussa. Eikä sillä ole väliä, vaikka olisikin, koska ei sellainen minusta millään tavalla täytä pitkäjänteisen seuratoiminnan merkkejä.

Mitä sitten voisi tehdä. Otsikko lupasi keskustelua teemasta. Pieni pettymys oli, kun sisältö olikin taas tuota joutavanpäiväistä sössötystä siitä, kuka on mistäkin ja kuka pelaa ja onko sitä ja onko tätä ja muusta marginaalikamasta. Enhän mä tiedä, mitä pitäisi tai voisi tehdä, mutta omat ajatukset mulla on siitä, missä mennään.

Kun katsotaan Ruotsia, niin siellähän jylläävät ainakin
- seuratoiminta, mutta ruotsalaiset ovatkin seuraihmisiä päinvastoin kuin suomalaiset. Onhan Suomessakin vapaaehtoistoiminta ollut pohjana kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle (Elanto ja sen päiväkodit, koulut, kerhot, lisäksi nuorisoseurat, urheiluseurat sun muut), mutta nykyisin on yleisesti tunnettua, että seuratoimijoita on tosi vaikea löytää. Menkääpä tsekkaileen toi Tähti rintaan -ketju tuolta kulttuuriosastosta, niin pääsette vähän jyvälle.
Seurat ovat kuitenkin se perusta ja minusta juuri nyt, kun esimerkiksi koululiikuntaa kuristetaan, voisi futisseuroilla olla elämänsä tilaisuus ottaa taas paikkansa kansalaisyhteiskunnan merkeissä.

Eihän tää mikään uutuus ole. Esimerkiksi KäPa:n ja Hongan taustoilla olevat nappulaliigat ja HesaCupit ovat enemmän mitä kaikki suomiseurojen tekemät pelaajakaupat yhteensä, jos ajatellaan suomalaisen jalkapallon kehittämistä. Ongelma onkin varmaan siinä, että se on just sitä pitkäjänteistä toimintaa ja siis ei kovin seksikästä. Toisaalta, pakinoitsija Olli kirjoitti jo -20-luvulla pakinan "Vähällä vaivalla hyviä tuloksia", joten eihän tääkään mikään uutuus ole.

- yhteiskunta ja siinä se pointti, että kansalaiset ovat ainakin kokeneet olevansa vastuussa yhteiskunnasta ja vice versa. Kun Ruotsissa esimerkiksi alkoi olla ilmassa pientä golfbisneksen buumia, tuumattiin yksinkertaisesti, että kun harrastukseen näyttää olevan kiinnostusta, sitä pitää päästä kaikkien halukkaiden harrastamaan ja rakennettiin kentät joka niemeen jne. Sama koskee kaikkea muutakin ja niinpä kaikki palloilusarjat ovat siellä vahvoja ja sen lisäksi vielä yksilölajitkin ehkä autolla ajelua lukuunottamatta.

Puolestaan esimerkiksi Helsingissä on tilanne se, että saadakseen edes jonkinmoiset asialliset harrastustilat kaupungilta on futisjuniorin pelattava seurassa, jonka edustusjoukkue pelaa liiton sarjoissa. Tässä esimerkiksi teema, josta olisi voinut otsikon alla keskustella, siis harrastuspaikat. Kun nuo kunnallisvaalitkin lähestyvät.

Aika pienenpuoleisia ongelmia ovat nämä nimilistat. Tai sitten TODELLA suuria, jos ne paljastavatkin vahingossa yleisemmänkin ilmapiirin. Sit voidaankin heittää hanskat tiskiin. Mutta onhan tää iso foorumi, ja siksi voisi toivoa edes jonkinmoista yritystä asiakeskusteluun ja kehitysnäkymien funtsailuun.

Jos Palloliittoon on uskomista, ongelmana ei ole harrastajamäärät, vaan se, että liian moni lopettaa pelaamisen siirryttäessä C:stä B:en. Tuossa vaiheessa pelaajamäärä vähenee huomattavasti ja ehkä Palloliiton näkemys on, että samalla laji menettää paljon sellaisia pelaajia, joilla olisi lajille annetavaa.

Mitä tuli tuohon Ruotsi-vertaukseen, Suomessa ongelmana on se, että täällä ei ole kunnollista jalkapallokulttuuria joka toisi ihmisiä lajin pariin.
ifota

Poissa Poissa


Vastaus #114 : 08.09.2008 klo 22:30:14

Lue aikaisemmat viestini, jota olen pyytänyt jo pariinkin otteeseen, sieltä löytyy vastauksia.

Tästä ketjusta? Olen auttamatta liian yksinkertainen löytämään aiemmista viesteistä vastauksia itse esittämiisi kysymyksiin. Voisitko vielä selventää tai linkittää muihin ketjuihin, joissa olet vastaukset antanut.

Lainaus
Yleistä linjaa ei ole, se on liian suurella määrällä joukkueilla/seuroilla = olettamusta. Henkilö kuvittelee jotakin vaikkei mitään tutkimusta, suunnitelmaa tai strategiaa ole. "Seuran näköistä" = hölyn pölyä, koska seuroilla tai joukkueilla ei ole mitään tietoa minkä "näköinen" seura tai joukkue on. Jääkiekko on sitten eri asia. Tämä siis minun mielipiteeni, ettei sinun tarvitse taas väittää minua besserwisseriksi tai vastaavaksi.

Mielipiteesi saattaa olla oikea ja oikeastaan hainkin osittain tätä takaa. Suomalaisilla seuroilla ei ole vahvaa identiteettiä, jolloin seuraan ei sitouduta, kuten fingerströmin esimerkkimaassa Ruotsissa sitoudutaan. Seuran näköisellä tarkoitin pitkäjänteistä pelaajapolitiikkaa, tähän voi hakea mallia maailmalta ja toteuttaa pienessä mittakaavassa. Kaikki lajia seuraavat tietävät minkätyyliseen fudikseen Real Madrid tai Juventus pyrkivät ja millaisia arvoja he edustavat, uskon että samaa voidaan toteuttaa paikallisesti. Seuran oma asia on, millaista toteutusta he haluavat lähteä toteuttamaan. Ehkä suomalaisesta seurajalkapallosta puuttuu näkemystä? Toivon todella, että Turussa ollaan hyvällä polulla ja pitkässä juoksussa heidän työnsä tuottaa tulosta.

Minä näen menestyksen enemmän seurauksena kuin syynä. Hyvä seuratoiminta jonka avulla junnuja ja vanhempia pystytään sitouttamaan seuraan ja sen katsojiksi, tuo kassaan rahaa. Raha kassassa mahdollistaa olosuhteiden parantamisen ja menestymisen parempien pelaajien hankinnan avulla. En näe, että Suomessa on liian vähän lajiharrastajia, liian moni harrastajista menetetään eivätkä he jatka seuran parissa edes katsojina lopetettuaan uransa.
« Viimeksi muokattu: 08.09.2008 klo 22:38:59 kirjoittanut ifota »
rokelvis

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Hape, Tore ja Yukha of Malinen


Vastaus #115 : 08.09.2008 klo 22:36:36

Tuossa oman linjan luomisessa olisi toivottavaa antaa valmentajille enemmän valtaa joukkueen rakentamisessa. Ja sen pitäisi näkyä myös juniorityössä, millaisia pelaajia sinne edustukseen halutaan. Toki erityylisiä pelaajia tulee väkisinkin, mutta jos siinäkin on yhtenäinen linja, niin se on vahva merkki seurakulttuurista. Suomi-futiksessa toki on sellainen pieni heikkous, että näitä seuroja kaatuu ja perustetaan viiden vuoden välein, niin on vähe mahotonta tehdä pitkäjänteistä työtä.
ifota

Poissa Poissa


Vastaus #116 : 08.09.2008 klo 22:37:26

Mistä ihmeestä sä tän sait päähäsi? Puhumattakaan siitä, että joku kieltäisi sinua keskustelemasta futiksesta. Vai toisaalta, mistä mä tiedän vaikka kieltäisikin.

Provosoiduin, koska löysin itseni viestistäsi ja olin pyrkinyt nimilistojen sijaan asia keskusteluun.

ifota

Poissa Poissa


Vastaus #117 : 09.09.2008 klo 11:31:55

Baxter sivuaa täällä käytyä keskustelua:

Uutinen
Baxter: Suomalaisen jalkapallon katsottava karsintaa pidemmälle

Julkaistu: 8.9.2008 17:57

stt–hs
HEIKKI SAUKKOMAA / LEHTIKUVA

Baxter: Suomalaisen jalkapallon katsottava karsintaa pidemmälle

Päävalmentaja Stuart Baxter perää tiiviimpää yhteistyötä seurojen ja Palloliiton välillä.

Suomalaisen jalkapallon kehittämiseksi on miesten maajoukkueen päävalmentaja Stuart Baxterin mukaan katsottava rohkeasti keskiviikkona alkavaa MM-karsintaa pidemmälle.

Suomalaisen jalkapalloidentiteetin löytäminen ja jatkuva pelaajamateriaalin jalostus nostavat Suomen pysyvästi arvokisoihin realistisesti pyrkiväksi joukkueeksi, päävalmentaja linjaa.

"Suomessa joku joukkue pelaa yhdellä, toinen toisella ja kolmas kolmannella tavalla. Liigaa voi pelata eri tavoilla, mutta meidän olisi löydettävä yhteinen, suomalaiseksi jalkapalloksi tunnistettava pohja", Baxter toteaa.

Baxter perää tiiviimpää yhteistyötä seurojen ja Palloliiton välillä. Jommankumman osapuolen itsekkyys ei hyödytä ketään.

"Joukkueet ovat keskittyneet vain mestaruuden tavoittelemiseen. Sama on heijastunut maajoukkueeseen. Joukkue on kasattu ilman ajatusta jatkuvuudesta. On yritetty voittaa ottelu, jonka jälkeen... ei mitään. Siihen, minne olemme menossa, ei ole kiinnitetty tarpeeksi huomiota", Baxter huomauttaa.

Onnistunutta esimerkkiä ei täydy hakea kaukaa. Ruotsissa jo vuosikymmeniä sitten muodostunut oma tapa pelata on luonut perinteitä ja tehnyt maajoukkueesta arvokisojen vakiovierailijan.

"Nuoria koulutetaan Ruotsissa alusta asti omaan pelitapaan. Olemme lähellä sen (pelitavan) löytämistä täälläkin, ja sen jälkeen sekä liigasta että koko organisaatiosta tulee ammattimaisempi", ensimmäisen kosketuksensa ruotsalaiseen jalkapalloon Helsingborgin pelaajana vuonna 1976 saanut Baxter uskoo.

Nuoriin on panostettava Suomessakin. Mutta toisin niin kuin moni toivoo, nousuvireessä olevia parikymppisiä ei olla nostamassa pikavauhtia miesten maajoukkueeseen.

"Markun (alle 21-vuotiaiden päävalmentaja Kanerva) joukkueesta 3–4 mahtuisi minunkin ryhmääni, mutta tuskin pelaavaan joukkueeseen, Baxter näkee.

Kokemus tärkeistä nuorten EM-karsintaotteluista on pelaajille huomattavasti tärkeämpää.

"Miesten maajoukkueessa pelaaminen voisi saada heidät vain kävelemään ylpeinä", Baxter muistuttaa.

Suomen kapeaan hyökkääjistöön on kansan syvistä riveistä kinuttu liigan elokuun pelaajaksi valittua Mika Ojalaa. Hänen sijaansa maajoukkueeseen Jari Litmasen tilalle nostettu Antti Pohja muodostaa oivan esimerkin britin pelaajafilosofiasta.

"Jos nostaisin Ojalan keskiviikon Saksa-ottelun ja ykköshyökkääjät sairastuisivat, hänen olisi pelattava. Heittäisin hänet otteluun, johon hän ei olisi valmis. Virheet tuollaisessa ottelussa voivat silloin tuhota uran. Antti kykenee kokeneena ymmärtämään tilanteen", Baxter puolustautuu.

Avainasemassa on nuorten maltillinen altistaminen ikäluokittain kansainväliseen vauhtiin. Saksa-ottelussa näytönpaikan saa hyökkäyksessä 25-vuotias Njazi Kuqi.

"Valmentajat voivat olla itsekkäitä, ajatella tuloksia ja uriaan, ja korvata painajaisottelun pelanneen kaverin tuosta vain toisella. Meidän on oltava varovaisia pelaajiemme kanssa, sillä ne ovat tärkein raaka-aineemme eikä heitä ole paljon", päävalmentaja jatkaa.

Saksan ja Venäjän tähdittämä karsintalohko on vaikea, muttei mahdoton.

"En ole kamikaze-lentäjä, en ota toivottomia työtehtäviä vastaan. Olemme lähellä", Baxter luo uskoa.
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #118 : 09.09.2008 klo 12:37:12

Jos Palloliittoon on uskomista, ongelmana ei ole harrastajamäärät, vaan se, että liian moni lopettaa pelaamisen siirryttäessä C:stä B:en. Tuossa vaiheessa pelaajamäärä vähenee huomattavasti ja ehkä Palloliiton näkemys on, että samalla laji menettää paljon sellaisia pelaajia, joilla olisi lajille annetavaa.

Mitä tuli tuohon Ruotsi-vertaukseen, Suomessa ongelmana on se, että täällä ei ole kunnollista jalkapallokulttuuria joka toisi ihmisiä lajin pariin.

Pekka Hämäläinen on ajanut pitkään sitä, että harrastaja-futaajia pitäisi saada lisää. Niinhän siinä sitten on käynyt, että niitä harrastajia onkin saatu lisää, mutta... iältään 20 v. ja vanhempia. On erilaisia harraste sm-kisoja ja firma sm-kisoja ja vaikka mitä Veikkausliigan järjestämiä harraste kisoja etc. Tämäkö on se oikea linja? Niin kauan kuin tällaiset pekkahämäläiset ja jyrkihelsikosket istuvat Palloliitossa ei ole mitään toivoa. Espoossa Honka yrittää luoda omaa linjaa, joka on hatun noston arvoinen teko. HJK:lla en ole nähnyt mitää linjaa, itse asiassa koskaan, ja edustusjoukkue pelaa sellaista fudista mitä kulloinkin vastuussa oleva valmentaja haluaa (...Heliskoski, Armstrong, Muurinen...), ei mitä seura haluaa koska seuralla ei todennäköisesti ole mitään linjaa.

BrDead
Vastaus #119 : 09.09.2008 klo 13:20:55

Espoossa Honka yrittää luoda omaa linjaa, joka on hatun noston arvoinen teko. HJK:lla en ole nähnyt mitää linjaa, itse asiassa koskaan, ja edustusjoukkue pelaa sellaista fudista mitä kulloinkin vastuussa oleva valmentaja haluaa (...Heliskoski, Armstrong, Muurinen...), ei mitä seura haluaa koska seuralla ei todennäköisesti ole mitään linjaa.

Montakos valmentajaa Hongalla on ollut liiga-aikana? Ai niin, yksi. Eli ei olla nähty vielä, mikä tilanne olisi jonkun muun valmentajan ollessa vastuussa edustusjoukkueesta. Toki on myönnettävä, että esimerkiksi Hongan reservijoukkue pelaa hyvin samantyyppistä peliä, kuin edustusjoukkuekin. Hyvin pitkälti sekin on kiinni siitä, että on käytettävissä sellaista materiaalia, jolle tuollaista pelityyliä voi soveltaa.
Tommy Tykki

Poissa Poissa


Vastaus #120 : 09.09.2008 klo 16:34:38

Montakos valmentajaa Hongalla on ollut liiga-aikana? Ai niin, yksi. Eli ei olla nähty vielä, mikä tilanne olisi jonkun muun valmentajan ollessa vastuussa edustusjoukkueesta. Toki on myönnettävä, että esimerkiksi Hongan reservijoukkue pelaa hyvin samantyyppistä peliä, kuin edustusjoukkuekin. Hyvin pitkälti sekin on kiinni siitä, että on käytettävissä sellaista materiaalia, jolle tuollaista pelityyliä voi soveltaa.

Niin, ja junnujoukkueet pyrkivät samaan. Mitään merkitystä ei ole montako valmentajaa jollakin on ollut liiga-tasolla jos ja kun seurassa on tehty päätös pelata määrättyä peliä. Hongan tapauksessa olen ymmärtänyt, että päätös on tehty.
Arpin Lusène

Poissa Poissa


Vastaus #121 : 09.09.2008 klo 16:35:27

Useat seurat julkaisevat jatkosopimuksia jo näin syksyllä. Selvää eteenpäinmenoa mielestäni mitä tulee joukkueen pitkäjänteiseen kehittämiseen. Ylos
elinho

Poissa Poissa


Vastaus #122 : 09.09.2008 klo 18:34:20

Kertokaas nyt viisaat, mikä on Hongan oma pelillinen linja, mitä myös junnut ja kakkosjoukkue noudattaa.

Eikä riitä, että "pelataan Lehkosuonnäköistä futista" tai
ku sil on kiva paita ja nätti tukka ja tuleva maajoukkuekoutsi jos vain kiinnostaa ja paras mitä on ikinä Hongalla ollut ja tulee olemaan ja eniten ohjannut pelaajia ja tietää eniten fysiikasta ja on muutenkin eniten paras ja eniten menestynyt ikinä, mitä mieltä oli eräs jamipuustinenkin, aikoinaan
« Viimeksi muokattu: 09.09.2008 klo 18:41:05 kirjoittanut elinho »
BrDead
Vastaus #123 : 09.09.2008 klo 18:39:09

Kertokaas nyt viisaat, mikä on Hongan oma pelillinen linja, mitä myös junnut ja kakkosjoukkue noudattaa.

Eikä riitä, että "pelataan Lehkosuonnäköistä futista"

Hyökkäävää, aktiivista futista, jossa koko kenttäryhmitys osallistuu sekä hyökkäämiseen, että puolustamiseen. Toki tähänhän pitäisi nykypäivänä kaikkien joukkueiden pyrkiä resurssiensa mukaan.
Mystinen metsätyömies

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Taide, tiede ja rikollisuus.


Vastaus #124 : 09.09.2008 klo 19:58:34

Hyökkäävää, aktiivista futista, jossa koko kenttäryhmitys osallistuu sekä hyökkäämiseen, että puolustamiseen. Toki tähänhän pitäisi nykypäivänä kaikkien joukkueiden pyrkiä resurssiensa mukaan.

Lisätään vielä, että Bana tukee ja kannustaa impulsiivisuuteen ja luovuuteen. Ratkaisujen täytyy olla nopeita ja yllättäviä, sielllä on muussa tapauksessa tänä päivänä 11 äijää seisomassa rivissä maaliviivalla a la Hodgson. Näyttää Suomen mittapuulla tuottavan tulosta, futarit ovat urheilijoiksi ihan fiksua porukkaa ja sitä voi hyödyntää...

Vielä: eläytyy oman joukkueensa peliin ja näyttää sen. Tämä on yksi pieni, mutta merkittävä asia, joka Banan erottaa näistä Muurisista ja Kuuseloista. Johtamistapa on muutenkin muuttunut suomalaisessa yhteiskunnassa sosiaalisempaan ja empaattisempaan suuntaan - alaiset vaativat samaa myös jalkapallossa.

 
Sivuja: 1 ... 4 [5] 6
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa