Tuli käytyä katsomassa puolueettomana tarkkailijana tänään OLS-RoPS Heinäpäässä. Pelihän päättyi 1-3. Ropsin maaleista pari ensimmäistä taisi tehdä sama vaaleahiuksinen laitahyökkääjä(?) ja viimeisen yksi tummista kavereista (nro 7). Pelissä ei ollut kuulutuksia ja eikä mitään kokoonpanolistoja saatavilla, joten se vaikeutti seuraamista, kun varsinkaan vierasjoukkueen pelaajat eivät olleet tuttuja
OLS siirtyi 1-0 johtoon hienon kuvion päätteeksi, kun kaaripallolla tavoitettiin linjan taakse juossut Lasse Pohjola(?), joka viimeisteli tolpan kautta komeasti. Tätä voi laittaa osittain RoPSin vasemman pakin piikkiin, joka nukkui tilanteessa ja päästi kaverin takaansa läpi.
RoPS tasoitti pelin oikealta tulleen hyökkäyksen jälkeen. Yksi tummista kavereista nousi, syötti toiselle, joka jatkoi edelleen täysin vapaaseen paikkaan vasemmalle ja mr. x pääsi tuikkaamaan maalin noin 12 metristä.
Ensimmäinen jakso oli tasainen ja OLS pysyi hyvin mukana pelissä. Toisella jaksolla OLS vaihtoi paljon miehiä ja RoPS vei peliä. Kunnon maalipaikat olivat kuitenkin vähissä ja molemmat maalit olivat todellisia lahjoja OLSin veskari Keskiseltä.
Ensimmäisessä mies yritti yhdellä kädellä nyrkkeillä keskitystä kauemmaksi, mutta ei osunut palloon kunnolla ja takatolpalla seissyt RoPSin kaveri sai pistää pallon tyhjiin. Toisessa OLSin Juho Meriläinen syötti taaksenpäin pallon Keskiselle, joka onnistui vetämään päin RoPSin tummaa poikaa (nro 7). Taas helppo sijoitus tyhjään maaliin.
RoPSista ei jäänyt kovin hyvää kuvaa tämän pelin perusteella. Toki ainakin Saileti puuttui kesän avausmiehistä ja Godar pelasi lopusta vai noin vartin. Peli oli hidastempoista pallottelua ja valmentaja Virtanenkin vaikutti tuskastuneelta tähän. Mies huuteli useaan otteeseen vauhtia omilleen. Varsinkin puolustuslinjan hidas pallon kierrättäminen ei tyydyttänyt Virtasta. Lisäksi hän olisi halunnut, että palloa olisi pelattu hyökkääjille maata pitkin, ei roiskimalla keskityksiä.
Uusia tummia poikia oli kentällä kaikkiaan viisi kappaletta. Parhaiten mielestäni onnistui topparina pelannut nro 3. Hyviä katkoja ja varmaa puolustuspelaamista. Keskikentän kaverit menivät aina kovaa tilanteeseen, mutta kukaan ei muuten häikäissyt. Numeroilta 7 ja 8 kohtalainen esitys. Se pisti silmään, että kommunikaatiovaikeuksia oli selvästi. Virtanen huuteli ohjeita, mutta tummat pojat eivät tuntuneet oikein englantia ymmärtävän.
George Chilufya ei päässyt kentälle, vaikka kävikin lämmittelemässä. Mies on kieltämättä aika tuhdissa kunnossa. Tästä heitettiin RoPSin vaihtopenkilläkin läppää aika avoimesti. "every time you run, it's good" taisi yksi tokaista miehelle.
Kesää ajatellen RoPSilla on vielä paljon petraamista. Varsinkin joukkuepelaaminen ontuu nyt, kun kentällä on tavallaan kaksi eri leiriä; ulkomaalaiset ja suomalaiset. Yhteinen kieli pitäisi löytää.
