• FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
Päävalikko

Meksikon liiga

Aloittaja Chamagol, 14.09.2008 klo 09:52:57

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Chamagol

Lainaus käyttäjältä: bhootnike - 31.05.2016 klo 03:35:14
Dale Tuzo Dale Dale Oh!

Viimeiset 10kk Pachucassa vaihto-oppilaana asuneena ja lähes kaikki kotipelit tällä kaudella paikan päältä nähtynä ei voi muuta kuin nauttia!  Yöllä mestaruuden varmistuttua oli kaupungin keskustassa melkoisen hieno meininki.

En kyllä Clausuran alkaessa uskonut Pachucan mestaruuteen, mutta kokonaan loistohankinnoilla uusiksi laitetun puolustuksen ja Chuckyn sekä muun junnukaartin huikean tasonnoston ansiosta, ikinuorta Conejoa unohtamatta, alkoi mestaruus näyttää jo ihan mahdolliselta. Liguillassa sitten suurilta osin erittäin hyvää peliä ilman tappioita, vaikka hiukan vaikeaksi menikin finaalin toisessa osassa.

Kaikin puolin onnistunut vuosi ollut itselläni Meksikossa futiksen kannalta, tähän on hyvä jättää "La Bella Airosan" tomut taakse ja palata pian koto-Suomeen.

P.S. Kuvan numero 18, Joaquin "El Shaggy" Martinez on muuten naapurini.
Kateeksi käy ja jokos olet ehtinyt El Shaggyä onnittelemaan? :). Eipä tohon mestaruuteen tainnut kovin moni uskoa, mutta nuo puolustushankinnat Gonzálezin ja Murillon johdolla olivat kyllä tärkeä palanen tätä voittoa. Myös Stefan Medina on ollut yllättävän hyvä ja varsinkin Monterreyn aikainen sählääminen on jäänyt kolumbialaiselta vähemmälle.

Conejo Pérez voitti muuten uransa toisen liigamestaruuden ja edellinen onkin varsin kaukaa eli Cruz Azulin ajoilta vuodelta 1997. Vähän tuumin, että joskohan veskari päättäisi ripustaa hanskat naulaan, sillä tämä olisi aika upea paikka lopettamiselle. Mutta vielä mitä, mies ilmoitti heti voiton jälkeen, että hän jatkaa ilman muuta niin kauan kun futis tuntuu hyvältä. Ja tämän kauden esitysten perusteella veskarilla ei ole tietysti mitään syytä vielä lopettaakaan. Conejolle joka tapauksessa giganttinen :tuoppi:.



Chamagol

Pumasissa saatiin myös managerikuviot selviksi ja valinta osui sitten Paco Palenciaan. Mielenkiintoista tosiaan nähdä miten keltanokka hommassaan selviää ja keitä pelaajia lähdetään kippaamaan ulos.

Ex-maajoukkuemies Jesús Zavalan surkea tuuri loukkaantumisrintamalla taasen jatkuu. Edessä on vaihteeksi pulen vuoden toipumisjakso semeissä tulleen vamman takia. Jos nyt oikein muistan, niin Zavalalla on ollut myös pari polven ristisidevammaa, joten luulisi, että tuossa vähitellen pää hajoaa...

Chamagol

#1627
Ja pakkohan tämäkin on mainita eli 40-vuotias brassipelaaja Sinha palaa vielä yhdeksi kaudeksi Tolucaan ennen kuin ripustaa pelikengät lopullisesti naulaan. Kyseessä on Diablosin todellinen ikoni, legenda tai miksi häntä nyt haluakaan kutsua ja omasta näkövinkkelistäni yksi suurimmista suosikeistani Meksikon futiksessa. Brassi tuli 1990-luvun lopulla Meksikoon pelaten vuoden Monterreyssä, minkä jälkeen hän siirtyi Tolucaan, jossa kuluivat vuodet 1999-2014. Tuona aikana keskikenttäpelaaja kuului koko ajan liigan suurimpiin tähtiin ja palkintokaappiin kertyi erinäinen määrä mestaruusmitaleita. Meksikon maajoukkeessakin Sinha oli viime vuosikymmenen puolivälissä aika vakiokamaa ja A-maaotteluita tuli plakkariin kaikkiaan viisikymmentäyhdeksän :ylos:.

Paluuta kotiin innoitti varmasti se, että Tolucan uutena managerina aloittaa näillä näkymin Hernan Cristante, joka on Sinhan hyvä kaveri peliajoilta. Varmaan ideana onkin se, että Sinhaa ajetaan syksyllä vahvasti mukaan valmennuskuvioihin ja pelaaminen on vähän sivuroolissa. Sinhalla on jo tuo valmennustutkinto suoritettuna, joten siltä osin homma on ainakin teoriassa tuttua. Mitä taas Cristanteen tulee, niin ex-veskari lukeutuu kanssa näihin Tolucan 2000-luvun legendoihin ja hienoa nähdä myös argon palaavan kotiin. Tolucan viimeisessä mestaruudessa Cristantella oli muuten erittäin suuri rooli, sillä veskari pelasi todella pitkän nollapeliputken, joka on edelleen Meksikon liigan ennätys. Muistini mukaan joku tuhat minuuttia tjsp.




Chamagol

Draft pidettiin viikolla  ja meno oli ainakin määrällisesti vaisuinta vuosikausiin. Tiedä häntä sitten vaikuttiko uusi 10/8-sääntö asiaan, sillä esim. Cruz Azul ilmoitti hakevansa kolmea vahvistusta ulkomailta. Joitain kohtuullisen kovia siirtojakin tosin nähtiin ja näistä alempana seurakohtaisesti.

Necaxa:
Nousijajoukkue julkisti nipun ulkomaalaishankintoja, joista suurimman kohun aiheutti River Platen veskarin Marcelo Baroveron tulo Rayosiin. Myös Edson Puch edustaa jatkossa raitapaitoja.

América:
Kotkat ostivat Chiapasin tähtihyökkääjän Silvio Romeron, joka takoi joukkueelleen kahtena edellisenä kautena yhteensä kahdeksantoista maalia. Tilaa teki Dario Benedetto, joka siirtyi Boca Juniorsin riveihin.

Chivas:
Maajoukkuepelaaja Gallito Vázquez (León) ja Néstor Calderon (Santos) vahvistavat Vuohien keskikenttää ensi kaudella. Hankintoja voi tulla vielä lisää, sillä seura on kiinnostunut Meksikon Copa América ryhmään kuuuvista Javier Aquinosta ja Jesús Duenaksesta. Toistaiseksi Tigres on näyttänyt kuitenkin punaista valoa näille siirroille.

Pumas:
Kovia nimiä lähti odotetusti ja suurin menetys on Tigresiin suuntaava ykköstykki Ismael Sosa. Argo latoi joukkueelleen puolentoista vuoden aikana kolmekymmentä maalia ja tämän aukon paikkaaminen vaatii kesällä työtä. Muista lähtijöistä maininnan arvoisia ovat keskikenttäpelaaja David Cabrera (Morelia) sekä "Hachita" Ludueña, jonka ensi kausi menee Ascensossa. Yksi mielenkiintoinen paluumuuttajakin saatiin, kun oma kasvatti Pablo Barrera palaa vuosien kiertelyn jälkeen kotiin.

Chiapas
Kaikista huhuista huolimatta Jaguares nähdään ensi kaudellakin pääsarjassa, joskin pelaajaryhmää myllätään taas kovalla kädellä. Romeron ja Luis "Chaka" Rodríguezin (Tigres) lähtö tietysti kirpaisee, mutta saivat vastapainoksi pari kovaa nimeä eli Uruguayn maajoukkuepelaajat Egidio Arevalon sekä Brian Lozanon. Myös Santoksen penkkiveikoksi pudonnut "Chuletita" Orozco hakee uutta vauhtia uralleen etelästä.

Monterrey
Seuran kivikova hyökkäyssuunnan kalusto vahvistui entuudestaan, kun seura osti Atlaksen nuoren lupauksen Alfonso Gonzálezin draftin viime minuuteilla. Hinnasta ei ole tietoa, mutta rahaa paloi luultavammin yli viisi miljoonaa dollaria, koska Atlas oli aiemmin päivällä torjunut Cruz Azulin tämän suuruisen ostotarjouksen.

Cruz Azul
Veteraani-ikäinen kippari Gerardo Torrado jättää seuran ja siirtyy NASL-seura Indy Elevenin riveihin. 


Chamagol

Hachitan "putoaminen" Ascensoon tulikin jo mainittua ja nousuliigan draftissa nähtiin muutama muu vastaava tapaus. Suurin pommi oli tietysti Ángel Reynan siirtyminen Chivasin koirankopista Celayaan. Taitojensa puolesta ex-maajoukkuemies mahtuisi valtaosaan Liga MX:n seuroista, mutta yksikään liigajoukkue ei ole halunnut enää kallispalkkaista ja riidankylväjän maineessa olevaa miestä ryhmäänsä. Vuohet erottivat keskikenttäpelaajan ryhmästään maaliskuussa ja sen jälkeen Reynan aika on mennyt uuden seuran etsinnässä. MLS:n suuntaan oli joitain virityksiä, mutta ne eivät johtaneet sopimukseen. Nousuun tähtäävä Celaya päätti sitten ottaa riskin Reynan kanssa ja aika näyttää kannattiko tämä uhkapeli.

Kevään nousufinaalin hävinnyt FC Juárez tuntuu puolestaan keräävän todellista tähtiryhmää, sillä seura haali draftissa ryhmäänsä todella kovia nimiä. Maajoukkuekokemusta omaavat Edgar Gerardo Lugo (kk, Tigres), Cirilo Saucedo (mv, Morelia) sekä Enrique Esqueda (h, Tigres)  vaihtavat näet maisemaa, kuten myös Lucas Silva (kk, Pachuca) ja nuori topparilupaus Antonio Briseño (Tigres). Varsinkin viimeinen on mielenkiintoinen tapaus, sillä hän oli vuoden 2011 MM-joukkueen kippari, jonka siirtyminen Tigresiin oli kuitenkin virheliike. Peliaikaa on irronnut lähinnä kv. cupeissa ja ura onkin polkenut vähän paikallaan viime kausien aikana. Juarezissa miehelle lienee tarjolla isompi rooli ja tuota kautta hän voi nousta vielä Liga MX:n vakiopelaajaksi.

Muista sarjatasoa vaihtavista voi nostaa esiin myös Luis Michelin (mv, Dorados), Omar Arellanon (Toluca) sekä Jorge Enriquezin (Chivas). Varsinkin ensimmäinen on melko yllättävä tapaus, sillä Michel lukeutui Clausurassakin Liga MX:n kärkipään veskareihin. Jotenkin kuvittelin, että ainakin kakkosveskarin soppari olisi hänelle löytynyt, mutta luultavammin tuon ikäinen mies haluaa ennen kaikkea pelata, jos vielä aktiiviuraansa jatkaa. Ja Lobos BUAP tarjosi tähän sitten mahdollisuuden.

Maajoukkuessakin aikoinaan esiintynyt Arellano taas on ollut viime kausina aika lailla penkkiveikko, joten hänen osaltaan uuden vauhdin haku kotikaupungin Leones Negroksessa voi olla ihan hyvä vaihtoehto. Pelivuosia alle kolmekymppisellä "La Pinalla" on kuitenkin runsaasti edessään ja kunnianhimoisen seuran myötä paluu pääsarjaan voi olla edessä jo ensi keväänä. 

Chatón Enriquez taas on aika mielenkiintoinen tapaus. Kipparoi aikoinaan Meksikon U20-joukkuetta ja valittiin ko. ikäluokan MM-kisoissa turnauksen kolmanneksi parhaaksi pelaajaksi. Lontoon olympialaisissakin Chatonilla oli rouhijana tärkeä rooli ja pelaajan siirtymistä Eurooppaan hypetetiin melko vahvasti neljä vuotta sitten. Muistaakseni ainakin jotkut portugalilaiset seurat tekivät myös pelaajasta tiedusteluja. Tämän jälkeen keskikenttämiehen ura on ollut vahvassa laskusuunnassa, joskin lukuisat loukkaantumiset ovat myös vaikuttaneet asiaan. Asenteessakin on ilmeisesti ollut vikaa, sillä mies kerännyt myös mainetta eräänlaisena bilehileenä varsinkin toipumiskausillaan. Lainapelaajaksihan tuo on nyt sitten ajautunut ja uusimpana osoitteena on Coras Tepic.

Chamagol

LIGA MX APERTURA 2016

Uusi kausi käynnistyy vajaan parin viikon päästä, joten raapustelen lähipäivinä mututuntumalta joukkuearvioita.

10/8-sääntö
Merkittävin muutos aiempiin kausiin nähden on uusi 10/8-sääntö, joka määrää, että kokoonpanossa saa olla maksimissaan kymmenen ulkomailla syntynyttä pelaajaa. Tämä sääntö on aiheuttanut melkoisesti polemiikkia ja esim. lukuisat entiset ja nykyiset pelaajat ovat tyrmänneet uudistuksen suoralta kädeltä. Kritiikin kärkenä on ollut se, että säännön pelätään vaikeuttavan entisestään nuorten meksikolaispelaajien mahdollisuuksia liigassa. Tällä taas ennakoidaan olevan - ainakin pitkässä juoksussa - vaikutusta Meksikon maaoukkueen tasoon. Liigan edustajat ovat taas argumentoineet, että uudistuksen myötä otteluiden "spektaakkelin taso" :-) nousee, mikä palvelee katsojia.

Itse näkisin, että käytännössä tilanne ei hirveästi muutu, sillä löperön kansalaisuustulkinnan myötä monissa joukkueissa on ollut parin viime kaudenkin  aikana toistakymmentä ulkomaalaista. Toki jos seurat intoutuvat ostelemaan ulkomaalaisia urakalla entisten kahden passin miesten rinnalle, niin silloin tilanne on tietysti canteranoille hankalampi.

Voimasuhteet & pikaspekulaatiot
Mitään merkittävimpiä tasomuutoksia ei näyttäisi kesän aikana tulleen, joten tasollaan pelatessaan Monterreyn, Américan ja Tigresin kaltaiset raharikkaat seurat löytynevät tälläkin kaudella sarjan kärkipäästä. On myös mielenkiintoista nähdä miten pelaajaikoniensa luotsaamat Toluca ja Pumas pärjäävät tämän kauden sarjassa, sillä kummallakaan koutsilla ei ole kaksista kokemusta valmennushommista. Toivottavasti kuitenkaan kenkä ei heilahda kummallekaan. Itse seuraan kiinnostuksella myös Cruz Azulin ja Necaxan tekemisiä Aperturan aikana. La Máquinahan on ollut pari vuotta Liguillan ulkopuolella ja tämä on tietysti suurseuralle täysin hyväksymätön tilanne. Necaxa tekee puolestaan paluun pääsarjaan viiden vuoden tauon jälkeen ja ainakin hankintojen perusteella sarjapaikan uusimiseen pitäisi olla mahdollisuuksia.

Olympialaiset & elokuun siirtoikkuna
Olympiafutis sotkee jonkun verran kuvioita, sillä kisajoukkueeseen pääsevät pelaajat ovat ulkona seurajoukkueestaan liki pari kuukautta. Pahiten tästä kärsivät Pachuca ja Chivas ja esim. vuohien koutsi Matias Almeyda onkin manannut sitä, että seitsemän pelaajaa on missannut pre-seasonin. Jokunen pelaaja saattaa siirtyä myös Eurooppaan ja vahvimmin lähtökuopissa ovat olleet Pachucan nuorisotrio Lozano-Gutierrez-Pizarro, Tigresin Damm sekä Chivas-toppari Salcedo.

Maksalintu

Selittäisikö joku lyhyesti ja ytimekkäästi Aperturan ja Clausuran eron? Pelataanko siellä siis 2 kautta vuodessa, molemmissa "pleijjarit", vai liittyykö ne toisiinsa. Jos pelataan 2 niin mikä merkitys on syksyllä pelattavalla aperturalla (arvostetaanko, miksi näin,...)

Incrível

Lainaus käyttäjältä: Maksalintu - 06.07.2016 klo 11:49:25
Selittäisikö joku lyhyesti ja ytimekkäästi Aperturan ja Clausuran eron? Pelataanko siellä siis 2 kautta vuodessa, molemmissa "pleijjarit", vai liittyykö ne toisiinsa. Jos pelataan 2 niin mikä merkitys on syksyllä pelattavalla aperturalla (arvostetaanko, miksi näin,...)

Apertura ja Clausura ovat suomeksi avaus ja sulku. Meksikossa pelataan tavallaan kaksi erillistä kautta, joiden jälkeen pelataan liguillat (=playoffit). Apertura-sarjataulukon kaksi parasta selviävät Copa Libertadoresiin (?) ja toki samalla joukkueiden on pidettävä huolta siitä, ettei pistekeskiarvon perusteella määrittyvä putoaminen uhkaa. Chamagol osaa varmasti kertoa Meksikon kuvioista vielä paremmin, mutta esimerkiksi Etelä-Amerikan joissain liigoissa Aperturan voittaja pelaa superfinaalissa Clausuran voittajaa vastaan. Perussa Aperturan ja Clausuran perusteella pidetään kokonaissarjataulukkoa, joka määrittää varsinaiset loppusijoitukset, semifinalistit ja putoajat.

Maksalintu


Chamagol

Incrível tosiaan hyvin jo selvittikin, mutta Meksikossa pelataan vuoden aikana kaksi mestaruusturnausta ja näiden voitot ovat ns. yhtä arvokkaita eli muutamista maista tuttuja Gran Finaleita ei järjestetä. Aperturan ja Clausuran voittajat kohtaavat kyllä kesällä ns. Campeon de Campeones-matsissa, mutta tämä on lähinnä Charity Shieldin tapainen preseason höntsä.

Aperturan ja Clausuran finalistit edustavat myös Meksikoa CONCACAF:in mestareiden liigassa ja näin esim. Pumasilla, Tigresillä, Pachucalla ja Monterreyllä ei ole asiaa vuoden 2017 Copa Libertadoresiin, vaikka sijoittuisivatkin tulevan kauden runkosarjassa kahden parhaan joukkoon.

Incrível

Lainaus käyttäjältä: Chamagol - 06.07.2016 klo 21:48:35
Incrível tosiaan hyvin jo selvittikin, mutta Meksikossa pelataan vuoden aikana kaksi mestaruusturnausta ja näiden voitot ovat ns. yhtä arvokkaita eli muutamista maista tuttuja Gran Finaleita ei järjestetä. Aperturan ja Clausuran voittajat kohtaavat kyllä kesällä ns. Campeon de Campeones-matsissa, mutta tämä on lähinnä Charity Shieldin tapainen preseason höntsä.

Aperturan ja Clausuran finalistit edustavat myös Meksikoa CONCACAF:in mestareiden liigassa ja näin esim. Pumasilla, Tigresillä, Pachucalla ja Monterreyllä ei ole asiaa vuoden 2017 Copa Libertadoresiin, vaikka sijoittuisivatkin tulevan kauden runkosarjassa kahden parhaan joukkoon.

:ylos: Libertadoresin paikat menevät varmaan sitten seuraavaksi sijoittuneille, jos joukkue(et) mainitsemastasi nelikosta sattuisi Aperturassa kärkipaikkoja nappaamaan?

Chamagol

Joo, homma toimii juuri näin. Jonkun kerran on käynytkin, että sarjakolmonen tai - nelonen on saanut paikan, kun kärkiseurat ovat mukana Concachampsissa. Pienenä anekdoottina voi mainita myös sen, että em. kvartetti ei voi osallistua myöskään kahteen seuraavaan Copa MX:ään. Aperturan osalta tuo on tietysti ymmärrettävää, mutta on vähän hassua, ettei paikkaa irtoa myöskään kevään cupiin, vaikka joukkue jäisikin Concachampsin lohkovaiheeseen. Tätäkin on joskus tapahtunut.

Mainitaan nyt sekin, että tällä viikolla pelataan Supercopa, jossa kohtaavat Copa Mx:n kaksi edellistä mestaria eli Chivas ja Veracruz. Palkintona voittajalle on pääsy ensi vuoden Copa Libertadoresin karsintakierrokselle.

Chamagol

Aloitetaanpas sitten mutuilut ja alkuun näitä selkeitä mestariehdokkaita. Ja tällä kertaa raapustuksia tulee vähän verkkaiseen tahtiin yksittäisinä viesteinä.


MONTERREY

Kotikaupunki: Monterrey
Liigamestaruudet: 4
Clausura 2016: Liguillan loppuottelu, (runkosarjan 1.)
Manageri: Antonio Mohamed (ARG, Cl. 2015-)

Yleisarvio:
Monterrey lähtee uuteen kauteen mestarikandien joukossa, sillä liigan eliittiin kuuluva manageri Mohamed jatkaa seuran peräsimessä ja entuudestaan kova pelaaryhmä on vahvistunut kesätauon aikana. Varsinkin keskikentälle on saatu lisää laatua, sillä Atlaksen tähti Alfonso "Ponchito" González hankittiin raitapaitoihin reilun neljän miljoonan taalan summalla. Paraguayn maajoukkueen Celso Ortiz siirtyi puolestaan lukuisten Hollannin vuosiensa jälkeen Meksikoon ja hän muodostanee hyvän lukon keskikentän pohjalle yhdessä uruguaylaisen Walter Garganon kanssa.   

Myös alakerran osalta kuuluu hyviä uutisia, sillä seuran onnistui lunastaa kipparinsa José Maria Basantan sopimus Fiorentinalta. Argo on ollut - Serie A-stinttiään lukuunottamatta - vuosikaudet Rayadosin kantava voima, joten topparin jatkaminen Pandillassa on merkittävä juttu. Maalivahtiosastolle tulee puolestaan kilpailua, kun Alexander Dominguez saapui seuraan LDU Quitosta. Ecuadorin maajoukkuemies saakin heti näyttöpaikan, sillä monivuotinen luottomies Jonathan Orozco on alkukauden sivussa olkapäävamman vuoksi. Lähtijöitäkin toki löytyy, mutta he edustavat pääsääntöisesti penkkikalustoa. Nimekkäimpinä poistujina voi mainita Pablo Barreran ja Neri Cardozon, jotka lähtivät hakemaan peliaikaa muualta.

Pelaajamateriaalinsa puolesta Monterrey onkin yhä sarjan ehdotonta eliittiä ja tasollaan pelatessaan joukkue kisaa Aperturassa sarjan kärkipaikoista. Vahvuuksiin lukeutuu tuttuun tapaan hyökkäysvoima ja kvartetti Carlos Sánchez-Edwin Cardona-Dorlan Pabón-Rogelio Funes Mori pitänee vastustajien alakerrat kiireisinä myös alkavalla kaudella. Ko. porukan tulivoimasta kertonee jotain mm. se, että parin viime kauden aikana he ovat tulittaneet Rayadosille yhtensä kuusikymmentäyksi maalia. Lisää hyökkäysvoimaa tuovat seuraan siirtyneet Ponchito sekä putoaja-Doradoksessa vahvan kauden pelannut kolumbialainen laitakiituri Yimmi Chara, joskin avauspaikka on molemmilla työn takana. Pelaajaryhmän leveys onkin Monterreyn toinen vahvuus ja tämän ansiosta joukkueen pitäisi kestää poissaolot varsin hyvin. Myös uusi hulppea stadion lukeutuu seuran valtteihin ja tappioton kotisaldo ei olisi tälläkään kaudella mikään järin suuri yllätys.

Potentiaalisista heikkouksista voi mainita ajoittain harhailevan alakerran, jonka virheet ovat sitten kostautuneet vaaratilanteina omalla maalilla. Hyvänä esimerkkinä voi mainita viime kevään finaalin, jossa yksittäisen pelaajan uinailu maksoi seuralle mestaruuden. Manageri Turco Mohamed tosin tunnetaan  myös puolustuspelin taitajana ja argo lienee pyrkinyt hinkkaamaan kesän aikana tätäkin puolta kuntoon.

Mahdollinen pelisysteemi:
Turco on suosinut perinteistä 4-4-2-systeemiä ja sitä käytettäneen paljon myös Aperturassa. Timanttiinkin olisi tällä ryhmällä mahdollisuuksia, mutta todennäköisimmin kentällä nähdään usein kaksi varmistavaa keskikentän pohjan pelaajaa.



Avainpelaajat: Basanta, Gargano, hyökkäyksen kvartetti.

Seuraa: Cesar Montes (19 v). Nuori toppari löi itsensä läpi viime syksynä ja on sen jälkeen vakiinnuttanut asemansa Rayadosin alakerrassa.  Vahvuuksiin kuuluvat pitkät tarkat syötöt ja pärjää yli 190-senttisenä hyvin ilmataisteluissa. Junnun nimi on varmasti ainakin portugalilaisskouttien muistivihkoissa ja jos kehitys jatkuu samaan tahtiin, niin siirto Eurooppaan ei ole mahdoton.

Maajoukkuepelaajat 2016: J. Zavala (Mex), A. González (Mex Oly), C. Montes Mex Oly); W. Ayovi, A. Dominguez (Ecu); C. Sánchez (Uru), E. Cardona (Kol), C. Ortiz (Par), E.Castillo (USA).

Veikkaus: Mestariehdokas, runkosarjassa sijoille 1-4.

Roy Ceane

Hienoa settiä, innolla odottelen American pätkää!

Incrível

Rayados näyttää kyllä melkoiselta tähtisikermältä näin kauden alla. Ihanneavaus täynnä maajoukkuemiehiä (pl. hyökkäys, joka nyt muuten on vaan ihan järjettömän kova). Vilkaisin muuten tuossa pari päivää sitten viime kauden tilastoja ja maaleja tehtiin viime kaudella reilusti enemmän kuin aiemmilla kausilla. Onko Monterreyn hyökkäysarsenaalilla tähän tilastopoikkeamaan osaa vai mikähän tuon selittäisi?

Chamagolille nyt jo kaikki peukut ja tuopit. :tuoppi: :ylos: Rämpytän täällä kiimassa f5-nappia.

Chamagol

Kiitokset kehuista :). Mitä maalimääriin tulee, niin Monterrey latoi toki maaleja kuin viimeistä päivää, mutta yksi joukkue ei taida kuitenkaan hirveästi keskiarvoon vaikuttaa. Itse en ollut tuota maalimäärien nousua edes noteerannut, mutta eiköhän tuo mene enemmän tilastollisen kohinan piikkiin. Joskus osuu ja joskus ei ja olihan tässä hiljan aika surkeitakin kausia mitä maalimääriin tulee.

F5:sta ei muuten kannatella hirveän aktiivisesti painella, sillä näitä tippuu tosiaan melko verkkaiseen tahtiin. Esim. viikonloppuna tuskin lainkaan, kun olen lomien kunniaksi tietokoneen ulottumattomissa. Alla kuitenkin hiharavistelut Américan osalta ;).

AMÉRICA

Kotikaupunki: Ciudad de México
Liigamestaruudet: 12
Clausura 2016: Liguillan välierät, (runkosarjan 4.)
Manageri: Ignacio Ambriz (MEX, Ap. 2015-)

Yleisarvio:
Suurseuralla on takanaan kohtuullisen hyvä kausi, sillä Concachampsista irtosi toinen peräkkäinen mestaruus, mikä tietää myös pilettiä joulukuun seurajoukkueiden MM-turnaukseen. Liigassa meno oli ajoittain ailahtelevaa, mutta joukkue eteni kuitenkin semeihin ja finaalipaikkakin meni lähinnä kyseenalaisen pilkkutuomion vuoksi. Fanien usein parjaama Nacho Ambriz saikin näiden näyttöjensä ansioista jatkaa Kotkien koutsina.

Uuteen kauteen lähdetään ns. kovat piipussa, sillä América juhlii satavuotista taivaltaan vuoden loppupuolella. Seuran urheilutoimenjohtaja onkin jo ehtinyt lupaamaan, että América voittaa kauden aikana ainakin yhden turnauksista, joihin se osallistuu (liiga, cup, seurajoukkueiden MM). Kotimaan osalta tähän pitäisikin olla hyvät mahdollisuudet, sillä Aguilasilla on totuttuun tyyliin kasassa yksi sarjan kalleimmista ja laadukkaimmista pelaajaryhmistä. Siirtomarkkinoilla meno on ollut melko rauhallista ja vanhaan tapaan seura on tyytynyt tekemään muutamia täsmähankintoja. Pari ikävää menetystä on tosin koettu, kun kolumbialainen keskikenttäpelaaja Andrés "Rifle" Andrade ja argohyökkääjä Dario Benedetto jättivät seuran omasta pyynnöstään. Tilalle on kuitenkin saatu vähintäänkin saman tason korvaajia, kun Chiapasille kahdeksantoista maalia latonut Silvio Romero ja Vitessen laituri Renato Ibarra saapuivat Aztecalle. Paraguayn maajoukkepakin Bruno Váldezin hankinta luo puolestaan kilpailua alakertaan, joka ei ole aina täysin vakuuttanut.

Hyökkäyspeli kuulunee tälläkin kaudella Américan vahvuuksiin ja joukkueelta voi odottaa nytkin kovaksi luettavan kolmenkymmenen maalin rajan rikkomista. Pelinrakentelun ehdoton sydän on kippari Rubens Sambueza, joka pystyy väläyksillään avaamaan puolustuksia. Argon heikkouksiin kuuluu tosin turhien punikkien keräily ja tätä olisi syytä välttää, sillä miehen poissaolo näkyy yleensä kentällä. Kärjen osalta Oribe Peralta ja Romero  pystyvät parhaimmillaan kisaamaan sarjan maalikuninkuudesta ja kun varastosta löytyy Carlos Darwin Quinteron tapaisia pelaajia, niin Kotkien potentiaalinen tulivoima on sarjan ehdotonta ykkösluokkaa. Myös keskikentän puolustus on hyvässä kuosissa, mistä vastaavat luotettava raataja "Chepo" Guerrero sekä kahden suunnan peliin pystyvä paraguaylainen Osvaldo Martínez. Kun näille tontille löytyy kilpailua ristisidevammastaan toipuneen nuoren Güemezin (ex-Mex A) myötä, niin Américan tilanne näyttää tälläkin saralla vahvalta.

Alakerran linja ei puolestaan juuri säväytä olkoonkin, että se on tasoltaan riittävä Liguilla-paikkaa ajatellen. Varsinkin argotoppari Pablo Goltz on kerännyt melko lailla nuuskaa suorituksistaan ja uusi tulokas Váldez saattaakin haastaa hänet tiukasti kisassa avauspaikasta. Alakerran kööri on myös laadullisesti melko kapea, joten poissaoloja olisi syytä välttää. Tämä voi tosin olla vaikeaa, sillä América on keräillyt viime kausina komean kokoelman ns. turhia ulosajoja ja erityisesti pakit ovat kunnostautuneet tällä saralla lahjakkaasti. Manageri Ambrizin uskoisikin takoneen kesän aikana pelaajiensa päähän turhien lappujen välttämisen sanomaa, mutta nähtäväksi jää onko viesti mennyt perille.

Mahdollinen pelisysteemi (4-4-2/4-2-3-1):
Nacho kantaa harteillaan hieman varovaisen koutsin viittaa ja kovasti tuo tuntuu mieltyneen perinteiseen muodostelmaan. 4-4-2 lienee suosituin muodostelma Aperturassakin, joskin rohkeampiakin viritelmiä saatetaan jossain matseissa nähdä.



Avainpelaajat: Sambueza, Peralta, Martínez

Seuraa: Hugo González (mv). Nuorehko veskari syrjäytti loppukaudesta Moi Muñozin tolppien välistä ja tämä kausi on miehelle näytön paikka jatkoa ajatellen. Monia huippunimiä on näet liitetty viime kuukausina Américaan, mutta mikäli Hugo onnistuu, niin nämä puheet voivat hiljentyä.

Maajoukkuepelaajat 2016: O. Peralta, P. Aguilar (Mex); O. Martínez, B. Váldez, M. Samudio, P. Aguilar (Par); M. Arroyo, R. Ibarra (Ecu)

Veikkaus: Runkosarjassa sijoille 1-4. Myös mestaruus on tällä porukalla täysin realismia.

Chamagol

LEÓN

Kotikaupunki: León
Liigamestaruudet: 7
Clausura 2016: Liguillan välierät, (runkosarjan 3.)
Manageri: Luis Fernando Tena  (MEX, Cl. 2016-)

Yleisarvio:
Leónilla on takanaan jälleen hyvä kausi, sillä kesken Clausuran luotsiksi hypännyt ex-maajoukkuekoutsi  "Flaco" Tena johdatti ryhmänsä aivan finaalien porteille. Alku oli tosin hieman hankalaa, mutta loppukaudesta joukkue oppi managerinsa pelitavan ja La Fiera kuuluikin keväällä sarjan kovakuntoisimpiin ryhmiin.

Myös uuteen kauteen voidaan lähteä suhteellisen optimistisesti, sillä joukkueen perusluokka on säilynyt siirtomarkkinoilla ennallaan. Maajoukkuepelaaja "Gallito" Vázquez vaihtoi tosin Chivasin laumaan, mutta tilalle saatu kolumbialainen Alexander Mejia paikannee keskikentän pohjan aukon vähintäänkin hyvin. Ainakin näyttötarvetta Atlético Nacionalin avainmiehellä on, sillä vuoden takainen yritys Monterreyssä ei vastannut täysin korkeita odotuksia. Maanmies, Américan runkomiehistöön kuulunut Andrés Andrade tuo puolestaan lisää vaihtoehtoja hyökkäyspeliin, joskin avauspaikan valtaaminen kivikovalle keskikentälle vaatii "Riflen" tasoiseltakin pelaajalta töitä.

Kokonaisuutena Tenalla on käytössään varsin laadukas pelaajapaketti ja mikä tärkeintä niin leveyttä ja kilpailuakin löytyy ryhmästä mukavasti. Menestyksen kannalta kriittisin osa-alue lienee tälläkin kaudella alakerta. USA:n maajoukkueryhmään kuuluva William Yarbrough on sinällään luotettava liigatason veskari, mutta muuhun puolustukseen liitty epäilyksiä. Esmeraldasin alakerta kun on niittänyt viime vuosina mainetta lähinnä virhealttiina seulana, mutta hieman yllättäen Flaco sai tämän osaston toimivaan Clausurassa hyvin. La Fieran puolustus kun kuului keväällä sarjan pitävimpiin ja jos sama temppu onnistutaan uusimaan niin mestaruusjahtiin on suht hyvät saumat. Jonkinlaisena avainpalana tässä kuviossa voinee pitää Laziossakin piipahtanutta kolossaalista topparia Diego Novarrettia, joka on tuonut osaltaan ryhtiä joukkueen alakertaan.

Hyökkäys on taas kuulunut perinteisesti Leónin valtteihin ja tällä saralla on tuskin ongelmia syksylläkään. Joukkueen kippari ja ykköstähti Mauro Boselli kisaa terveenä pysyessään myös tämän kauden maalikuninkuudesta ja jos laseratti sattuisi argoa kutsumaan, niin penkiltä löytyy maanmies Guillermo Canon myötä pätevä viimeistelijä. Keskikentän hyökkäyskalusto saa puolestaan valtaosan kilpailevista managereista vihreäksi kateudesta, sillä paikalle kuin paikalle löytyy vähintään pari laadukasta ehdokasta. Kun tämä tykistö tukee hyvin kärkeä maalitalkoissa, niin Leónilta on realistista odottaa vahvaa yli kolmenkymmenen maalin kautta. Hyvänä esimerkkinä pelipaikkakilpailusta voi puolestaan mainita kisan kymppipaikasta, joka käydään Luis Montesin ja argentiinalaisen Maxi Moralezin välillä. Molemmathan näistä näkisi mielellään avauksessa, mutta toistaiseksi Flaco ei ole tähän juuri taipunut. 

Laadukkaan pelaajaryhmän ohella Leónin vahvuuksista kannattaa nostaa esiin vahva kotietu, sillä Estadio Nou Camp on yleensä varsin vaikea paikka valloitettavaksi. Saman trendin uskoisi jatkuvan myös Aperturassa.

Mahdollinen pelisysteemi (4-2-3-1 / 4-1-4-1):
Flaco lukittui keväällä vahvasti ykkösvaihtoehtoon ja kun se toi myös tuloksia, niin samaa käytettäneen usein myös Aperturassa. Kuten todettua, niin mielellään näkisi myös tuon kakkosvaihtoehdon (Maxi & Montes)  toteutuvan, mutta taitaapi olla vaihtoehtona lähinnä heikompia vierasjengejä vastaan.

 


Avainpelaajat: Boselli, Hernández, Novarretti, Montes, M. Rodríguez

Seuraa: Elias Hernández. Maajoukkuepaluun portteja kolkutteleva laituri kuuluu kiistatta joukkueensa tähtiin. Elias kunnostautuu erityisesti paikkojen luojana, mutta hän hakeutuu myös itse hanakasti vetopaikkoihin. Kun maalintekokaan ei ole miehelle vierasta, niin laiturilta voi odottaa tälläkin kaudella 3-4 maalia. 

Maajoukkuepelaajat 2016: L. Montes (Mex), C. Guzmán (Mex Oly),  W. Yarbrough (USA)

Veikkaus: Runkosarjassa viiden kärkeen. Jos puolustus pitää viime kauden malliin, niin mestaruuskin on mahdollinen.

Chamagol

TIGRES

Kotikaupunki: Monterrey (San Nicolás de los Garza)
Liigamestaruudet: 4
Clausura 2016: Liguillan 1. kierros. (runkosarjan 8.)
Manageri: Ricardo Ferretti  (BRA, Ap. 2010-)

Yleisarvio:
Tigres lähtee "epäonnistuneen" Clausuran jälkeen tavoittelemaan jälleen mestaruutta ja tähän onkin kohtuulliset hyvät mahdollisuudet, sillä manageri ja pelaajaryhmä kuuluivat jo entuudestaan liigan eliittiin. Pelaajakaartia on edelleen laajennettu, sillä seuraan tuli kesätauon aikana kymmenen uutta pelaajaa. Tulokkaista ehdottomasti mielenkiintoisin on Ismael Sosa, joka nousi pienten alkuvaikeuksien jälkeen Pumasin selkeäksi ykköstykiksi. Argentiinalainen latoi vanhalle seuralleen parin vuoden aikana 36 maalia ja ahkeraa verkkojen pöllytystä mieheltä odotetaan jatkossakin. Muista hankinnoista voi nostaa esiin Kolumbian maajoukkueryhmään kuuluvat Luis Quiñonesin sekä Francisco Mezan ja El Trin portteja kolkuttelevan "Chaka" Rodríguezin, jotka lisäävät osaltaan kilpailua pelipaikoista. Yhden pahan menetyksenkin joukkue on kokenut, sillä kärjen tutkapari Andre-Pierre Gignac-Rafael Sobis on rikkoutunut jälkimmäisen siirryttyä Cruzeiroon. Lisää lähtijöitäkin saattaa olla tulossa, sillä Jürgen Dammia on viety kesän aikana Bundesliigaan.

Manageri Ferrettin pelikirjan ytimessä on vahva  joukkuepuolustaminen, jossa omaa maalia pyritään suojelemaan pallonhallinnan kautta. Tämä pelitapa on ollut sinällään toimiva, sillä yleensä Tigres löytyy kauden päätteeksi vähiten maaleja päästäneiden ryhmien joukosta. Puolustuskoneiston avainmiehistä kannattaa mainita keskikentän työmyyrä Guido Pizarro, joka riistää palloja ja jakaa onnistuneita syöttöjä hyvällä prosentilla tasapainottaen näin joukkueensa peliä. Argo luetaankin yleisesti sarjan parhaisiin puolustaviin keskikenttämiehiin ja hänen vahvat esityksensä ovat herättäneet huomiota myös ulkomailla. Tästä esimerkkinä on mm. Bocan osoittama kiinnostus sekä se, että Pizarro oli talvella tyrkyllä Argentiinan maajoukkueeseen. Alakerran  ehdoton johtaja on puolestaan brassikippari Juninho, joka pystyy katkomisen ohella avaamaan myös hyvin peliä. Kun alakerran muukin kalusto on varsin tasokasta - seitsemän eri maiden A-maajoukkuepelaajaa vm 2015-16 - niin osumien teko Tigresiä vastaan ei ole helppoa.

Myös joukkueen hyökkäys on nykyisellään hyvässä kuosissa. Fanien jumaloima Gignac vei syksyllä maalikuninkuuden ja terveenä pysyessään hän pystyy tulittamaan nytkin yli kymmenen osumaa. Ranskalaisässän pariksi ovat vahvimmin tyrkyllä uusi tulokas Sosa sekä Lucas Zelarrayan, joilla on molemmilla eväät paikata Sobisin jättämä aukko. Sarjan eliittiin kuuluvat laitakiiturit Jürgen Damm ja Javier Aquino takaavat puolestaan sen, että vaarapaikkoja pitäisi kärjelle riittämän. Hyökkäyssuunnan kalustosta löytyy myös mukavasti leveyttä, joten loukkaantumisten keston uskoisi olevan kohtuullisen hyvä.

Heikkouksista voi mainita sen, että pelitapa on melko hidastempoinen ja hinkkaava, minkä myötä vastustajat ehtivät usein puolustusmuotoonsa pallon alle. Tämä taas aiheuttaa toisinaan vaikeuksia varsinkin bussia parkeeravia pikkuseuroja vastaan. Viime kaudella oli myös merkkejä siitä, että nykyinen runkoryhmä saattaa lähestyä elinkaarensa loppua. Esitykset olivat monesti melko puolivillaisia, mikä herätti kysymyksiä motivaation riittävyydestä. Saman tahdin jatkuessa yllättäviä pistepudotuksia voi tulla Aperturassakin.

Mahdollinen pelisysteemi (4-4-1-1 / 4-4-2):

 


Avainpelaajat: Gignac, Pizarro, Juninho, Guzmán

Seuraa: Lucas Zelarrayan & Julian Quiñones. Belgranon tähti tuli viime talvena melkoisella kohulla Tigresiin, mutta avauskausi meni pitkälti totuttelun merkeissä. Sobisin lähdön myötä argolla on loistava tilaisuus napata kymppipaikka itselleen, joskin kilpailu avauksen paikoista on Tigresissä kivikovaa. Taitojen puolesta tähän pitäisi olla hyvät saumat, sillä valitsivahan lehtimiehet hänet Argentiinan sarjan parhaaksi pelaajaksi viime vuoden puolella. Quiñones on puolestaan nuori kolumbialaishyökkääjä, joka on tehnyt junnusarjoissa murhaavaa jälkeä. Kevään hän vietti lainapestillä Ascensossa, mutta nyt 19-vuotias sentteri on kutsuttu mukaan Tigresin ykkösryhmään. Liigassa peliajan saaminen voi olla vielä vaikeaa, mutta Concachamspissa löytynee näyttöpaikkoja.   

Maajoukkuepelaajat 2016: J. Aquino, J. Damm, J. Dueñas, J. Torres Nilo, J. Rivas, I. Jiménez (Mex); N. Guzmán (Arg), A. Gignac (Fra), L. Quiñones (Kol)

Veikkaus: Tasollaan pelatessaan runkosarjassa neljän kärkeen. Materiaali riittää myös mestaruuteen.

Chamagol

#1643
CHIVAS

Kotikaupunki: Guadalajara
Liigamestaruudet: 11
Clausura 2016: Liguillan 1. kierros. (runkosarjan 5.)
Manageri: Matias Almeyda  (ARG, Ap. 2015-)

Yleisarvio:
Nuori argokoutsi Almeyda jatkoi hyvää työtään, sillä cup-voiton seuraksi tuli sarjapaikan pelastaminen sekä playoffs-paikka. Varsinkin kevät oli joukkueelta melkoista lentoa, sillä Vuohet lukeutuivat Clausuran lopussa liigan kovakuntoisimpiin ryhmiin.

Myös Aperturan osalta näkymät ovat valoisat, sillä joukkueen perusrunko on säilynyt ennallaan ja siirtomarkkinoilta hankittiin pari selkeää vahvistusta. Maajoukkuepelaaja "Gallito" Vázquez tulee kisaamaan keskikentän ankkuripaikoista, kun taas sarjan laitamiesten kärkikaartiin kuuluva Néstor "El Avíon" Calderón lainattiin vuoden pahvilla Santoksesta. Positiivisena uutisena voi pitää myös sitä, että Osorion ryhmään kuulunut majutoppari Oswaldo Alanis on toipunut polvivammastaan tuoden vaihtoehtoja alakertaan.

Almeydan kaudella puolustus on lukeutunut Chivasin vahvuuksiin ja hyvää suoritusta voi odottaa myös Aperturassa.  Rojiblancosin veskaripari on riittävää Liguilla-tasoa, kun taas Jair Pereiran johtama puolustuslinja jatkaa ennallaan. "Kolmen miljoonan dollarin miehen" pariksi on vahvimmin tyrkyllä em. Alanis sekä eurooppalaisseurojen kiinnostusta herättänyt Carlos Salcedo. Myös keskikentälle pohjalle löytyy puolustusvoimaa Galliton, Carlos Salcidon sekä nousevan tähden Orbelin Pinedan kisatessa avauspaikoista.

Vuohien hyökkäyspuoli on hieman arvoituksellinen, sillä puhdas kärkikalusto on riittämätön muihin playoffs-kandeihin verrattuna. Joukkue pelanneekin viime kauden tapaan usein 4-1-4-1-systeemillä, jossa viimeistelyvastuu lepää paljolti nousevien keskikenttäpelaajien harteilla. Ángel Zaldivar syrjäytti loppukeväästä seuraikoni Omar Bravon tässä muodostelmassa ja nuori hyökkääjä lienee Aperturassakin ehdolla valeysin paikalle. Keskikentän hyökkäävistä pelaajista suurin viimeistelyvastuu on tälläkin kaudella Carlos Peñalla, mutta Gullitille löytyy myös viisi muuta adjutanttia, jotka ovat osoittaneet pystyvänsä 3-4 maalin kausiin. Keskikentän laajan maalintekovoiman ansiosta Reba¨non hyökkäyskin vaikuttaisi olevan riittävän hyvä Liguilla-kisaa ajatellen.

Mahdollinen pelisysteemi (4-1-4-1 / 4-2-3-1):
Almeyda käytti vahvalla loppukaudella pitkälti ensimmäistä systeemiä ja uskoisin, että joustavana pelitapana se sopisi nykyiseen Chivas-ryhmään parhaiten. Ainakin se kompensoisi heikohkoa kärkeä parhaiten.
 


Avainpelaajat: Peña, Pineda, Vázquez, Salcedo, Pereira

Seuraa: Orbelin Pineda. Parikymppinen kahden suunnan pelaaja, joka kuuluu Meksikon futiksen lupauksiin. Nousee hanakasti hyökkäyksiin ja vahvuuksiin kuuluu hyvä kuti, minkä ansiosta onkin tehnyt muutaman maalin per kausi. Chivas osti keskikentämiehen viime talvena useammalla miljoonalla taalalla, mutta tässä tapauksessa kuuluisa raitapaita ei painanutkaan vaan junnu jatkoi vanhalla hyvällä tasollaan. Vahvat esitykset ovat herättäneet myös A-maajoukkuekoutsi Osorion huomion ja Pineda on nähty jo pariin kertaan MM-karsintaryhmässä.  

Maajoukkuepelaajat 2016: C. Peña, I. Brizuela (Mex), C.Salcedo, O.Pineda  (Mex Oly & A), C. Cisneros, A. Zaldivar, M. Bueno, M. Pérez (Mex Oly)

Veikkaus: Vahva Liguilla-ehdokas, runkosarjassa sijoille 5-9.

Chamagol

PACHUCA

Kotikaupunki: Pachuca
Liigamestaruudet: 6
Clausura 2016: Mestaruus (Runkosarjan 2.)
Manageri: Diego Alonso  (URU, Cl. 2015-)

Yleisarvio:
Pachucan canterano-strategia sai hienon palkinnon, kun seura kruunattiin Clausuran mestariksi. Tulevaan kauteen Tuzos lähteekin sitten pienoisena arpalappuna, sillä olympialaiset ja joukkueen nuoriin tähtiin kohdistuvat myyntihuhut heittävät varjon seuran ylle. Mikäli Alonso saa kuitenkin pidettyä ryhmänsä kasassa, niin Pachucalla on eväät taistella mestaruuden uusimisesta.

Kesän siirtomarkkinoilla edettiin pitkälti seuran nuorisostrategian mukaisesti, sillä valtaosa hankinnoista suuntautui potentiaalisiin, parinkympin molemmin puolin oleviin pelaajiin. Mielenkiintoisimpia nuorista tulokkaista ovat 19-vuotias laitapakki Erick Aguirre, joka on vetänyt jo pari vuotta liigassa sekä A-maajoukkueessakin esiintynyt Raúl López. Yksi kokenutkin pelaaja sentään hankittiin, kun putoaja-Dradoksessa vahvan loppukauden pelannut kolumbialainen Wilson Morelo ostettiin seuraan. Lähtijät edustavat puolestaan pitkälti penkkikalustoa ja heistä lähinnä kokeneiden Ariel Nahuelpanin ja Aquivaldo Mosqueran paluuta Etelä-Amerikan futikseen voi pitää jonkin sortin menetyksinä (=kaventavat ryhmää). 

Pachucan nykyvahvuuksiin kuuluu kiistatta puolustus, joka pistettiin täyteen remonttiin viime talvena. Hankinnat menivät nappiin, sillä uuden toppariparin Omar González-Oscar Murillo johtama alakerta oli keväällä teräsbetonia ja Tuzos päästikin Aperturassa vähiten maaleja. Puolustuksen muista avainmiehistä on syytä nostaa esiin keskikentän raataja "Burrito" Hernández, joka suojaa hyvin puolustuslinjaa sekä "Conejo" Pérez, joka kuuluu 43 ikävuodestaan huolimatta yhä sarjan parhaisiin veskareihin (https://www.youtube.com/watch?v=LfnXuIKpiLo). Kun tämä alakerran runkokalusto jatkaa  ennallaan, niin oma verkko ei heilune turhan usein Aperturassakaan.

Hyvää puolustustakin vahvempi valtti on Pachucalle kuitenkin sen hyökkäysvoima, jonka ytimen muodostaa canterano-kolmikko Erick Gutierrez, Hirving Lozano ja Rodolfo Pizarro. Tämä trio muodostaa keskikentälle tavallaan kärjellään seisovan kolmion, jossa managerinsa sarjan parhaaksi pelaajaksi tituleeraamalle Gutylle kuuluu nykyisellään enempi linkkimiehen ja pallonjakajan rooli. Chuckyn ja Pizarron tehtävänä on sitten repiä nopeudellaan ja nousuillaan vastustajien alakertoja kappaleiksi ja heilutella siinä sivussa verkkoja mahdollisimman tehokkaasti. Mestaruuskaudella tämän trion jälki olikin varsin vakuuttavaa, sillä kolmikko iski viisitoista maalia ollen myös rakentamassa valtaosaa seuransa muista maaleista. Kun Tuzosilta löytyy tulivoimaa myös hyökkääjäkalustosta niin joukkueelta voi odottaa tälläkin kaudella hyvän kolmenkymmenen maalin tuntumassa olevaa kautta. Varsinkin Franco Jara on osoittautunut tasaisen luotettavaksi viimeistelijäksi ja terveenä pysyessään argo pystynee taas ainakin 5-7 maalin kauteen. Viime syksynä Copa Sudamericanan maalikuninkuuden voittanut Morelo tuo puolestaan Ruben Bottan kanssa vaihtoehtoja kärkeen.

Heikkouksista voi mainita sen, että ryhmä on paikoitellen ohut ja varsinkaan toppariosastolle ei saisi mielellään tulla pitkiä poissaoloja. Myös keskikentän tähtitrion häipyminen olympialaisiin näkyy varmasti alkukaudesta ja pahimpana uhkakuvana on tietysti Euroopan siirtomarkkinat, jotka voivat rikkoa tämän trion pahastikin. Mikäli näin kävisi, niin Pachucan sarjanäkymät muuttuisivat huomattavasti synkemmiksi.

Mahdollinen pelisysteemi (4-2-3-1):
Tämä oli Alonson vakiopaletti viime kauden puolivälistä lähtien ja koutsi jatkanee sillä myös syksyllä. Alkukaudella voidaan toki nähdä muitakin variantteja, koska koko pelaajaryhmä ei ole olympialaisten vuoksi käytössä.
 


Avainpelaajat: González, Murillo, Lozano, Gutiérrez, Pizarro, Jara

Seuraa: Keskikentän kolmikko & Juan Calero. Jälkimmäinen on legendaarisen veskarin Miguel Caleron poika, joka debytoi viime syksynä hädin tuskin 17-vuotiaana (maali oli muuten myös hyvin lähellä). Liigassa ei nuorelle hyökkääjälle välttämättä hirveästi peliaikaa tulee, mutta Concachampsissa voisi irrota joitakin minuutteja.

Maajoukkuepelaajat 2016: H. Lozano, E. Gutiérrez, R. Pizarro (Mex & Mex Oly), V. Guzman, E. Aguirre, R.López (Mex Oly), O. Gónzalez (USA), O. Murillo (Kol).

Veikkaus: Kuten todettua niin vaikea arvottava. Pinnoja pudonnee alkukaudesta, mutta jos joukkue pysyy kasassa niin Liguillaan ja miksei mestaruuden uusimisenkiin on mahdollisuudet. Runkosarjassa sijoille 5-9.

Chamagol

#1645
CRUZ AZUL

Kotikaupunki: Ciudad de México
Liigamestaruudet: 8
Clausura 2016: Runkosarjan 9.
Manageri: Tomás Boy (ap 2015-)

Yleisarvio:
La Máquinan taaperrus jatkui, sillä Clausuran epäonnistumisen myötä suurseura on ollut kaksi vuotta putkeen Liguillan ulkopuolella. Hieman yllättäen mitään radikaalimpaa putsausta ei kuitenkaan nähty, sillä manageri Boy sai jatkaa ja lähtijät olivat lähinnä penkki-/veteraanikaartia. Tämän porukan nimekkäimpää osastoa edustavat Gerardo Torrado sekä Vicente Matias Vuoso, jotka lähtivät hakemaan peliaikaa muualta. Hankinnat vaikuttavat puolestaan kohtuullisilta ja ainakin joukkueen puolustusvoima tuntuu kasvaneen viime kevääseen nähden. Keskikentän pohjalle ostettu Chilen majumies Francisco Silva on tietysti ennakolta kovin vahvistus, mutta myös kapeaan puolustuslinjaan hankitut topparit Enzo Roco (Espanyol), Julian Velazquez (Hadjuk/Palermo) sekä Adrian Aldrete (ex-Mex A) tuovat lisää laatua ryhmään. Myös hyökkäyskalustoa on pyritty leventämään, sillä Palmeirasin kolmoskärki Jonatan Cristaldo ostettiin seuraan.

Kokonaisuudessaan "Jefe" Boylla onkin käytössään ryhmä, jolla on eväitä palata playoffseihin. Laajennettu puolustuslinja kestää viime kautta paremmin loukkaantumisia ja kun maajoukkueveskari Chuy Corona jatkaa tolppien välissä, niin alakerta tarjoaa riittävän kivijalan Liguilla-kampanjalle. Kohtuullisen leveä keskikenttä on puolestaan joukkueen vahvinta osa-aluetta. Uusi tulokas Silva vastannee kolumbialaisen Aldo Leao Ramírezin kanssa pitkälti puolustushommista, kun taas pelinteko on pitkälti Victor Vázquezin (ex-Brugge), Joffre Guerrónin  ja Joao Rojasin muodostaman kolmikon harteilla. Kun penkiltä löytyy vielä seuraikoni Chaco Giménezin kaltaisia vaihtoehtoja, niin konehuoneen hyökkäyspuoli on ainakin paperilla vahva.

Varsinaisen hyökkääjäkaluston osalta La Máquina sen sijaan ei kuulu aivan sarjan terävimpään kärkeen. Jorge Benítez on sinällään kelpo sentteri ja hän latoikin totuttelukautensa jälkeen keväällä yhdeksän liigamaalia. Paraguaylaisen ruudin olisi syytä olla kuivaa myös Aperturassa, sillä muilta osin hyökkääjäosasto vaikuttaa melko köykäiseltä. Siirtomarkkinoilta haalittu Cristaldo tuo toki onnistuessaan vaihtoehtoja kärkeen, mutta ainakin viime aikojen statsiensa perusteella argo vaikuttaa hieman arpalapulta. Saattaakin olla, että viimestelyssä tarvitaan tälläkin kaudella reippaasti apua keskikentältä ja tällöin katseet kohdistuvat erityisesti Guerroniin ja Chacoon, sillä tämä kaksikko taitaa kyllä viimeistelyn.

edit. Potentiaalisista heikkouksista täytyy myös mainita pään kestävyys. Tämän korpivaelluksensa aikana joukkue on näet onnistumaan munimaan itsensä kolme kertaa päätöskiekalla Liguillan ulkopuolelle, vaikka homma oli aina täysin omissa käsissä. Toissakevään totaalisulaminen kotikentällä putoajajoukkuetta vastaan on ehkä paras esimerkki tästä piirteestä.

Mahdollinen pelisysteemi (4-2-3-1 / 4-4-2):
Boy ei ole jämähtänyt järin vahvasti mihinkään tiettyyn formaattiin vaan koutsi on vaihdellut pelisysteemiä tarpeen mukaan. Edellämainitut ovat olleet ne suosituimmat ja uskoisin, että " El Jefe" menee uusien hankintojen myötä usein viidellä keskikenttämiehellä.



Avainpelaajat: Corona, Guerrón, Vázquez, Silva, Benitez, Ramirez

Seuraa: Joffre Guerrón. Liigan kärkikaartiin kuuluva laituri, joka pystyy paikkojen luonnin ohella myös maalintekoon. Tasosta kertoo sekin, että mies on valittu kaksi kertaa Copa Libertadoresin MVP:ksi (2008 ja 2015). Avauskausi Cruz Azulissa ei mennyt aivan odotusten mukaisesti, mutta jos onnistuu palaamaan Tigresissä nähdylle tasolle, niin La Máquinalla on käytössään todellinen huippupelaaja.

Maajoukkuepelaajat 2016: J. Corona (Mex), E. Roco, F. Silva (Chi), J. Benítez (Par); R. Cota, J. Garcia (Mex Oly)

Veikkaus: Mukana Liguilla-kisassa, runkosarjassa haarukassa sijat 6-10. Mestaruuteen en tällä ryhmällä jaksa oikein uskoa.

Chamagol

#1646
SANTOS

Kotikaupunki: Torreón
Liigamestaruudet: 5
Clausura 2016: Liguillan 1. kierros (Runkosarjan 7.)
Manageri: Luis Zubeldia (ARG, Cl. 2016-)

Yleisarvio:
Zubeldian avauskautta voi luonnehtia suht hyväksi, sillä nuori argokoutsi palautti seuran Liguillaan ja Concachampsissakin irtosi välieräpaikka. Aperturassa voi olla hankalampaa, sillä pelaajaryhmä ei edusta aivan liigan huikeinta tasoa ja siirtomarkinatkaan eivät ole menneet toistaiseksi kovin putkeen. Varsinkin hyökkäyksen vasemmalla sivustalla on koettu menetyksiä ja erityisesti Néstor Calderónin sekä Andrés Yair Renterian lähtö puree joukkuetta. Chiapasista napattu argo Emiliano Armenteros on toki kelpo korvaaja, mutta sen sijaan Calderónin tontille kaavailtu Fredy Hinestroza on melko lailla kirjoittamaton kortti. Myöskään kärjen tilanne ei ole järin hyvä, sillä Chuletita Orozco lähti hakemaan peliaikaa etelästä ja pahaksi onneksi myös Kap Verden majuhyökkääjä Djaniny on pidempään sivussa loukkaantumisen takia. Päteviä korvaajia ei ole ainakaan toistaiseksi löytynyt ja Santoksella onkin kauden alla vielä ns. haku päällä.

Kun pelaajaryhmää tiirailee tarkemmin, niin silmään pistää se, että Santoksen julistama pitkäaikainen rakennusprosessi on edelleen kesken. Omalta osaltaan tästä kertoo se, että uusi tulokas Armenteros on 30-vuotiaana selkeästi ryhmänsä vanhin pelaaja. Perusluokaltaan Guerrerosia taas voisi luonnehtia Liguilla-viivan tuntumassa killuvaksi keskikastin joukkueeksi. Vahvuuksiakin ryhmästä toki löytyy ja esim. puolustussuuntaan joukkue vaikuttaa - ainakin avauksen osalta - riittävältä Liguilla-paikkaa ajatellen. Alakerran ehdoton tähti on tietysti Argentiinan maajoukkueryhmään kuuluva veskari Agustín Marchesin, mutta myös kippari Izquirdoz sekä keskikentän pohjapelaajat Molina & "Pulpo" González tuovat tarvittavaa rautaa tälle osastolle. Joukkueen valttikortteihin lukeutunee tälläkin kaudella myös kotikenttä TSM, jolla vierailijat pääsevät harvemmin juhlimaan.

Heikkouksista puhuttaessa esiin nousee ehdottomasti hyökkäyspeli, sillä Santos sai keväällä aikaiseksi tasapaksut 1,3 maalia per peli. Kesän siirtomarkkinoiden jälkeen mitään merkittävämpää tasonnostoa on tuskin luvassa joten tuhnuilu jatkunee Aperturassakin. Kohtuullisen kauden vetänyt -  koulutukseltaan lähinnä laituria tai piilokärkeä muistuttava - Martin Bravo on vahvasti tarjolla kärkeen ja onnistuessaan argo saattaakin vetää yli viiden maalin kauden. Ratan pariksi taas on tyrkyllä nuori uruguaylaistulokas Jonathan González, jonka Euroopan kierros oli kiltisti sanottuna keskinkertainen. Tylpän hyökkäyksen ohella Lagunerosin heikkouksiin voi lukea kapeahkon ryhmän. 10-15 pelaajan avauskandit ovat riittävän tasokkaita Liguilla-kisaa ajatellen, mutta tämän jälkeen alkaakin olla vaikeampaa. Mitään suurempia poissaolosumia joukkue playoffs-haaveet eivät kestäkään.

Mahdollinen pelisysteemi (4-4-2)



Avainpelaajat: Marchesín, González, Izquierdoz, Molina

edit. Pulpo häipyi tosiaan Argentiinaan, mikä jättää ikävän reiän keskikentällä.

Seuraa: Agustín Marchesín. Argentiinalainen huippuveskari, jonka torjuntojen varassa Santos turhan usein joko seisoo tai kaatuu. Kuittasi itselleen tämän kesän Balon de Orossa myös vuoden parhaan maalivahdin tittelin.  

Maajoukkuepelaajat 2016: J. Molina, N. Araujo (Mex), J. Abella (Mex oly), A. Marchesín (Arg), B. Rabello (Chi), Djaniny (Kap Verde),

Veikkaus: Kisaa parista viimeisestä Liguilla-paikasta. Runkosarjassa sijat 7.-12.

Chamagol

TOLUCA

Kotikaupunki: Toluca
Liigamestaruudet: 10
Clausura 2016: Runkosarjan 11.
Manageri: Hernán Cristante (ARG, Ap. 2016-)

Yleisarvio:
Melko odotettu suoritus, sillä Copa Libertadores sotki kotimaan liigan kuvioita. Kun avainosasto kärsi vielä loukkaantumisista, niin Diablos Rojos joutui tyytymään keväällä statistin osaan. Vaisu kausi tiesi myös yhden aikakauden päättymistä, sillä manageri José Saturnino Cardozo erosi tehtävästään ja uudeksi luotsiksi nimettiin seuran veskarilegenda Cristante.

Tulevaa kautta ajatellen suurimmat epäilykset liittyvätkin juuri Cristanteen, sillä argon managerikokemukset rajoittuvat viime kauden stintiin Ascenso-seura Coras Tepicin peräsimessä. Jälki oli toki vahvaa, mutta tästä huolimatta Cardozon jättämät saappat saattavat olla miehelle turhan suuret täytettäväksi. Pelaajaryhmän puolesta menestykselliseen kauteen pitäisi sinällään olla edelletyksiä, sillä uudella koutsilla on käytössään pitkälti sama runko, jonka Cardozo vei usein Liguillan semeihin asti. Sekin on toki myönnettävä, ettei ko. ryhmä ole paperilla kovinkaan hohdokas, jos sitä vertailee moniin kärkipään kandeihin. Eli tässä törmätäänkiin juuri kysymykseen uuden luotsin valmennus- ja managerointitaidoista. Joukkueen keskikentälle on tullut myös pieni aukko, kun taitava perulainen Christian Cueva siirtyi Sao Pauloon.  Paikkaamista yrittävät uusista tulokkaista sitten lähinnä argentiinalainen Rodrigo Gómez sekä Liga Mx:ään paluun tekevä brassi Maikon Leite. Kiinnostavista paluumuuttajsta voi mainita brassilegenda Sinhan, jota ajettaneen sisään myös valmennushommiin sekä paljon kierrelleen Antonio Pedrozan, joka hakee uutta nostetta uralleen Tolucasta.

Diablosin valtteihin lukeutui aiemmilla kausilla vahva puolustuspelaaminen, sillä joukkue kuului useita kertoja vähiten maaleja päästäneiden ryhmien jokkoon. Kun vanha runko jatkaa alakerran johtajen Paulo Da Silvan ja Alfredo Talaveran johdolla, niin hyvään suoritukseen on aineksia nytkin. Cardozon kaudella tosin säntillinen joukkuepuolustaminen oli myös isossa roolissa ja nähtäväksi jää kuinka hyvin tämä puoli toimii uuden luotsin alaisuudessa. Myös maalinteko on Liguillaa-kisaa ajatellen kohtuullisessa kuosissa, sillä eteläamerikkalainen kärkipari Enrique Triverio-Fernando Uribe pystyy takomaan tuollaiset 10-15 maalia. Tämä kaksikkohan kärsi viime keväänä paljon loukkaantumisista, mikä selittää osaltaan joukkueen vaisua suoritusta.

Potentiaalisista heikkouksista - uuteen manageriin liittyvien epäilksien ohella - voi mainita sen, että pelaajaryhmä on paikoitellen melko kapea. Myös keskikentällä voisi olla hieman enemmän luovaa voimaa ja tämä puute saattaa näkyä maalisarakkeessa. Toluca viettää myös alkukauden evakossa Bomboneran remontin takia. Joukkue palaa tutulle kotikentälleen vasta 7-8. kierroksella ja tälläkin voi olla omat negatiiviset vaikutuksensa pistepotin suuruuden osalta. 

Mahdollinen pelisysteemi (4-4-2)



Avainpelaajat: Da Silva, Talavera, Triverio, Uribe, Rios

Seuraa: Paulo Da Silva & Ernesto Vega. Paraguaylaisveteraani on edelleen alakerran ehdoton liideri. On erityien vahva pääpelissä ja muodostaakin melkoisen uhan hyökkäyspään erikoistilanteissa. Parhaimmilla kausillaan on tehnyt viisi-kuusi maalia näistä ja eiköhän se verkko tänäkin syksynä ainakin kertaalleen heilahda. 18-vuotias hyökkääjä Vega taas löi itsensä läpi viime kaudella onnistuen maalinteossa sekä liigassa että Copa Libertadoresissa. Peliaikaa irronnee tälläkin kaudella varsinkin, kun vasemmalla sivustalla pelaamaan kykenevistä ei ole Tolucassa liialti tunkua.

Maajoukkuepelaajat 2016: A. Talavera (Mex & Mex Oly), J. Silva (Mex Oly), P. Da Silva (Par),

Veikkaus: Muutoskausi käynnissä ja aika lailla epävarmuustekijöitä ilmassa. Kisaa kuitenkin onnistuessaan playoffs-paikoista, runkosarjassa sijoille 7-12.

Chamagol

#1648
MONARCAS MORELIA

Kotikaupunki: Morelia
Liigamestaruudet: 1
Clausura 2016: Liguillan 1. kierros (runkosarjan 6.)
Manageri: Enrique Meza (Ap. 2015-)

Yleisarvio:
Kokenut manageri Meza jatkoi hyvää työtään Monarkkien peräsimessä johdattaen seuran pitkästä aikaa Liguillaan. Tätäkin tärkeämpää oli suhteellisen pullea pistepussi, sillä prossataulukon jumbona lymyävä seura lukeutuu tällä hetkellä vahvimpiin putoajakandeihin. Aperturan tärkeimpiä tavoitteitakin onkin repiä mahdollisimman paljon pisteitä ja kaventaa tätä kautta muiden putoajakandien etumatkaa ratkaisevaa kevätkautta ajatellen.

Mahdollisuuksia tähän pitäisi ollakin, sillä Morelia näyttäisi vahvistuneen kesätauon aikana. Etelä-Amerikasta on naarattu maalintekovoimaa, kun Raúl Ruidiaz (per), Christian Penilla (ecu) ja Diego Valdes (chi) saapuivat seuraan. Varsinkin Universitariossa hurjaa jälkeä tehneeltä Ruidiazilta toivotaan ahkeraa verkkojen pöllytystä myös Liga Mx:ssä. Pumasin runkokalustoon kuulunut David Cabrera ostettiin puolestaan korvaamaan keskikentän pohjan veteraani-ikäistä Cristian Pelleranoa. Myös topparikalustoa pistettiin uuteen uskoon pyrkimyksenä tilkitä hieman horjuvaa alakertaa. Lähtijöitäkin oli liki kymmenkunta, joskin valtaosa enemmän tai vähemmän rivimiehiä. Merkittävimmistä poistujista voi mainita em. Pelleranon ohella vaisuhkon kauden pelanneen paraguaylaissentteri Pablo Velázquezin sekä Meksikon futiksen nuoriin lupauksiin kuuluvan Erick Aguirren.

Reippaan puoleisen kesätuuletuksen jälkeen "Ojitoksella" onkin käytössään suhteellisen laadukas ja leveä pelaajakaarti, jonka varassa joukkuen uskoisi pystyvän kisaamaan playoffs-paikasta myös tällä kaudella. Vahvimpaan osaan kuuluu keskikenttä, jonka kvartetti Juan Pablo Rodríguez-Cabrera-Rodrigo Millar-Jefferson Cuero pystyy alakerran suojaamiseen ohella luomaan myös hyvin tilanteita kärjille. Piikissä pelaavalta Ruidiazilta taas voi odottaa ainakin lähtökohtaisesti 5-8 maalin kautta ja kun viimeistelyvoimaa löytyy muualtakin ryhmästä, niin hyökkäykseen Morelian playoffs-toiveet tuskin kaatuvat.  

Puolustuspelaaminen on sen sijaan ollut jo useamman kauden ajan Monarkkien murheenkryyni, joskin Mezan johdolla tähän on saatu hieman parannusta. Joukkue on kuitenkin päästänyt  Ojitoksenkin molemmlle kausilla liikaa maaleja kuuluen tältä osin sarjan heikompaan kastiin. Uusien toppareiden Hugo Gonzálezin sekä chileläisen Sebastian Vegasin toivotaan auttavan alakerran tilkitsemisessä, mutta omasta puolestani en pidätä hengitystäni tämän skenaarion toteutumisen suhteen. Veikkaankin, että Morelian alakerta joutuu nytkin nojaamaan turhan usein veskarinsa Felipe Rodríguezin huipputorjuntoihin.

Mahdollinen pelisysteemi (4-2-3-1/4-4-2)



Avainpelaajat: JP. Rodríguez, Cuero, Millar, Ruidiaz, F. Rodríguez, Erpen

Seuraa: Jefferson Cuero & Raul Ruidiaz. Cuero on vasemman laidan kolumbialainen pikakiituri, joka luo nopeilla syöksyillään paikkoja itselleen ja muille. Ruidiaz on puolestaan takonut ex-seuralleen Universitariolle maaleja liukuhihnalta, joten odotukset ovat kovat. Saas nähdä kuinka käy, sillä edellinen ulkomaan keikka Coritiban riveissä 2012-13 oli pahan puoleinen floppi.  

Maajoukkuepelaajat 2016: D. Valdés (Chi), R. Ruidiaz (Per)

Veikkaus: Taistelee parin edellisen kauden tapaan viimeisistä Liguilla-paikoista. Runkosarjassa sijoille 7-11.

Chamagol

PUMAS

Kotikaupunki: Ciudad de México
Liigamestaruudet: 7
Clausura 2016: Runkosarjan 10.
Manageri: Juan Francisco Palencia (Ap. 2016-)

Yleisarvio:
Seurassa alkaa uusi aikakausi, sillä tuore puheenjohtaja on vetänyt taloussyistä kukkaron nyörit kireälle, mikä johti manageri Memo Vázquezin eroon. Tilalle nimettiin seuralegenda Paco Palencia, jonka kokemukset valmennushommista rajoittuvat Barcelonan alueella olevien nuorisojengien koutsaamiseen. Mies ehti tosin välissä olla myös Chivasin urheilutoimenjohtajana, joten siltä osin ammattiseuran pyörittämiseen liittyvät kuviot ovat tuttuja.

Uuden strategiansa mukaisesti Pumas on keventänyt palkkabudjettiaan myyden mm. maalitykkinsä Ismael Sosan Tigresille, mikä tuntuu ikävästi joukkueen tulivoimassa. Runkokaartiin kuuluvista myös David Cabrera, Luis Quiñoses sekä Hachita Ludueña saivat vaihtaa maisemaa. Hankinnät taas eivät suoranaisesti säväytä olkoonkin, että Pablo Barreran paluu kotiin on mielenkiintoinen uutinen. Espanjan liigasta tuodut Abraham ja Saul Beron ovat sen sijaan herättäneet jonkun verran hämmästelyä, joskin uskoisi, että maassa asuneena Paco tuntee ko.miesten tason satunnaisia faneja paremmin.

Kokonaisuudessaan joukkue on heikentynyt jonkun verran viime kevääseen nähden, mutta toisaalta ainakin avaus vaikuttaisi yhä riittävän pätevältä playoffs-kisaa ajatellen. Varsinkin hyökkäyksen kvarttetti on suht kovan oloinen; Eduardo Herrera on ollut viime kaudet kohtuullisen varma viimeistelijä ja kun tarjoilupuolesta ovat vastaamassa Fidel Martínez, Barrera sekä Matias Britos niin joukkueen ykköstykistön voi katsoa olevan Liguilla-kisan edellyttämässä vireessä. Myös alakerrasta löytyy laatua sarjan kärkipään veskareihin kuuluvan Pikolin Palacioksen sekä raudanlujan toppariparin Alcoba-Verón myötä.

Ongelmia voi sitten tulla, jos loukkaantumissumat iskevät joukkueeseen, sillä leveyttä ryhmässä saisi olla enemmän. Pumasin pelaajakaartista löytyy toki iso nippu nälkäisiä canteranoja ja yksi uuden strategian perusidea onkin, että nuorille annettaisiin enemmän näyttöpaikkoja. Palencia ja uusi puheenjohtaja ovatkin maininneet useasti, että kyse on talouden ohella myös siitä, että Pumas on palaamassa juurilleen. Seura kun on tunnettu läpi vuosien erinomaisena pelaajakasvattajana ja myös siitä, että junnuille annetaan kunnon mahdollisuudet näyttää kykynsä liigatasolla. Parina viime vuonna jälkimmäisessä on ollut jonkun verran horjumista ja dirigoiden mukaan pyrkimyksenä on nyt luoda uudelleen kytkös canteranojen ja edustusjoukkueen välille.

Mahdollinen pelisysteemi (4-2-3-1



Avainpelaajat: Verón, Alcoba, Martínez, Herrera

Seuraa: Pablo Barrera. "Dinamita" palaa tosiaan kotiin pahojen loukkaantumisten ja penkkikomennusten varjostamien vuosien jälkeen. Pumasissa laiturille on tarjolla iso rooli ja mikäli löytää entisen tasonsa voi nousta todella tärkeäksi pelaajaksi joukkueelleen.

Maajoukkuepelaajat 2016: A. Palacios, E. Herrera (Mex), F. Martínez (Ecu)

Veikkaus: Kokematon manageri ja heikentynyt ryhmä ei ole tietysti järin hyvä lähtökohta. Veikataan nyt kuitenkin, että jos välttää pahimmat loukkaantumissumat, niin pystyy taistelemaan piletistä Fiesta Grandeen. Jääminen runkosarjaan ei olisi kuitenkaan järin suuri yllätys. Sijoille 7-13.