FutisForum2 - JalkapalloFutisForum2 - Jalkapallo
09.10.2025 klo 16:30:35 *
Tervetuloa, Vieras. Haluatko rekisteröityä?
Aktivointiviesti saamatta? Unohtuiko salasana?

Kirjaudu käyttäjätunnuksen, salasanan ja istunnonpituuden mukaan
Uutiset: Foorumilla päivitys 27.5.25 klo 23-24. Lisäämme GA4:n sivustolle.
 
Yhteys ylläpitoon: [email protected]

Foorumilla päivitys 27.5.25 klo 23-24. Lisäämme GA4:n sivustolle

Sivuja: 1 ... 6 [7]
 
Kirjoittaja Aihe: Täällä vihataan jalkapalloa  (Luettu 21813 kertaa)
0 jäsentä ja 1 vieras katselee tätä aihetta.
46-64

Poissa Poissa


Vastaus #150 : 17.06.2015 klo 02:35:22

 vihasin jå
Raiden

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Punavalkoinen Lebensraum


Vastaus #151 : 28.03.2016 klo 20:43:44

Keväällä nämä. Vittu mitä paskaa taas oikeesti, ihan naurattaa miten kaikki hävisi :D
Neponen

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Moralisch Weltklasse


Vastaus #152 : 07.05.2016 klo 18:33:19

Voi jumalauta Ilves minkä raivonpuuskan tuo äskeinen esitys aiheutti >:(
kokistuoppi

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: mode-hangaround


Vastaus #153 : 11.05.2023 klo 22:13:38

Tuli pohdittua miten kannatettu jalkapalloseura on ainoa myrkyllinen ympäristö, jossa sun oletetaan pysyvän kaikesta huolimatta. Työpaikasta ja avioliitosta saa (ja pitaa) lähteä.
Näätäkeisari

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MyPa


Vastaus #154 : 12.05.2023 klo 11:03:16

Tuli pohdittua miten kannatettu jalkapalloseura on ainoa myrkyllinen ympäristö, jossa sun oletetaan pysyvän kaikesta huolimatta. Työpaikasta ja avioliitosta saa (ja pitaa) lähteä.

Toisin kuin työpaikka ja puoliso, jalkapalloseura on pohjimmiltaan abstraktio ja siten aina erillinen senhetkisestä johtokunnasta, pelaajistosta, toimintatavasta, suorituksista ja niin edelleen. Vaikka meininki olisi miten myrkyllistä, platoninen seura on maallisista törkeyksistä vapaa. Oman seurayhteyden tiiviyttä voi tietty säätää sen mukaan, millaiselle kamaluudelle haluaa altistua - aivan kuten töissä voi aloittaa italialaisen lakon.
kokistuoppi

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: mode-hangaround


Vastaus #155 : 12.05.2023 klo 11:07:29

Toisin kuin työpaikka ja puoliso, jalkapalloseura on pohjimmiltaan abstraktio ja siten aina erillinen senhetkisestä johtokunnasta, pelaajistosta, toimintatavasta, suorituksista ja niin edelleen. Vaikka meininki olisi miten myrkyllistä, platoninen seura on maallisista törkeyksistä vapaa. Oman seurayhteyden tiiviyttä voi tietty säätää sen mukaan, millaiselle kamaluudelle haluaa altistua - aivan kuten töissä voi aloittaa italialaisen lakon.

Näinhän se on ja MyPan tyyppi tämän taatusti sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja toki arvostan itsekin uskollisuutta, mutta ajatusmalli on sinänsä mielenkiintoinen. Joskus sitä havahtuu että onko sitä jotakin abstaktiota johon rakkaus kohdistuu enää edes olemassa.
JoenDoe

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Huuhkajat, Honka


Vastaus #156 : 12.05.2023 klo 12:25:40

Näinhän se on ja MyPan tyyppi tämän taatusti sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja toki arvostan itsekin uskollisuutta, mutta ajatusmalli on sinänsä mielenkiintoinen. Joskus sitä havahtuu että onko sitä jotakin abstaktiota johon rakkaus kohdistuu enää edes olemassa.

Joskun tämä käy itsellenikin jalkapallon kohdalla. Tällöin on parempi ottaa joksikin aikaa etäisyyttä, ja myöhemmin palata takaisin jotta suhdetta voi tarkastella uusin silmin, ja sen seurauksena joko rakastua uudelleen tai ottaa etäisyyttä pysyvästi. Rakkaus on kuitenkin joka tapauksessa universaalia, ja etäisyyden ottaminen on myös rakkauden teko, eli siitä ei mielipahaa tarvitse kokea.
Näätäkeisari

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: MyPa


Vastaus #157 : 12.05.2023 klo 13:50:50

Näinhän se on ja MyPan tyyppi tämän taatusti sanoo kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ja toki arvostan itsekin uskollisuutta, mutta ajatusmalli on sinänsä mielenkiintoinen. Joskus sitä havahtuu että onko sitä jotakin abstaktiota johon rakkaus kohdistuu enää edes olemassa.
Kai se on edelleen olemassa samalla tavalla kuin aiemmin. Kannattajan suhde seuraan on yleensä välillinen - se syntyy ihmisten, paikan, tai elämäntilanteen kautta. Omat vanhemmat ovat vieneet matsiin, siellä on nähnyt kavereita, seura on tapa tutustua uuteen paikkakuntaan, stadioni sijaitsee lähellä omaa kotia, lapsena on ihastunut johonkin pelaajaan ja hänen joukkueeseen, ja niin edelleen. Vaikka pelaisi juniorina seurassa, niin nassikkana on loppujen lopuksi aika kaukana ykkösjoukkueesta, jolloin kannattajasuhde on edelleen välillinen. Ajan myötä voi syttyä jonkinlainen 'rakkaus' seuraan, joka on lähinnä noiden kokemusten abstraktio ja tapa elää ja ylläpitää niitä aina uudelleen. Missä kohtaa tässä prosessissa seura on ollut erityisesti olemassa?

Kiinnostun edelleen MyPan otteista hesalaistumisesta ja Toni Huttusen lopettamisesta huolimatta varmaan siksi, että siitä tulee hyviä muistoja mieleen ja se on tapa kokea positiivista yhteyttä kotiseutuun. Ei siinä ole erityisesti mitään järkeä kun vuosien saatossa seura on muuttunut läpikotaisin (okei, Timo Tiitinen lienee edelleen messissä), mutta tarviiko sitä olla? Voisin yrittää olla välittämättä MyPasta, mutta aivot ovat jo urautuneet sellaiseen suuntaan että tuskin onnistuisi. Ehkä sitten jos fuusioiduttaisiin KJP:n kanssa ja mentäisiin neljätoista kertaa konkurssiin ja oma lapsi pelaisi Gnistanissa sieniliigaa.

Ajatusmalli on mielenkiintoinen, mutta onneksi aikuinen ihminen voi yhtäaikaa ymmärtää sekä sen tenhon että mielettömyyden. Leikissä on tietyt säännöt joiden mukaan mennään - joskus leikki on kevyttä ja joskus vakavaa, mutta sen magia, ero arkipuurtamiseen, säilyy. On kivaa huutaa "aina sama mies" kun joku kehtaa koskea Jussi-Pekka Rämään, vaikka ei se tietenkään ole aina sama mies. Enhän ole itsekään sama mies kuin olin MyPan kaataessa FinnPan ja sinetöidessä kohtaloni 25 vuotta sitten.
leeremick26

Poissa Poissa

Suosikkijoukkue: Riley Star, Hannah Hayes


Vastaus #158 : 12.05.2023 klo 15:13:23

Menee vähän asian vierestä ehkä, mutta mun oli pakko aikoiaan vähentää futiksen kattomista, kun oman suosikkijengin tappiot vitutti niin paljon. Ei siis mitään pientä harmistuksen tunnetta, vaan huomasi koko päivän menevän totaalisen vituiksi, äksyilevänsä tutuille ja tuntemattomille ja pahimmillaan lauantain päivämatsi veti koko viikonlopun vituralleen.

Tästä on toki aikaa, mutta nykyäänkin matsit on pakko katsoa silleen puoliksi vilkuillen ja samalla jotain muuta puuhastellen, sillä muuten huomaa verenpaineensa kasvavan liikaa ottelun aikana. Suomen maajoukkueen matsit on ainoita, jotka katsoo nykyään ihan kunnolla keskittyen, ja noissa tappiot sitten myös vituttavat ylivoimaisesti eniten.

Muista asioista ei tässä iässä enää jaksa stressailla tai vittuuntua, mutta futis on yhä sellainen asia, johon suhtautuu kenties liiankin tunteella.
Turha Uunopuro

Poissa Poissa


Vastaus #159 : 12.05.2023 klo 15:19:42



Hyvä kirjoitus ja tunnistan itsessäni samaa. Yksin jos katsoo matseja telkusta, niin häviön harmitus on aina kovin. Kavereiden kanssa tai paikanpäällä taas on helpompi suhtautua, kun tunnekokemusta ei tavallaan kanna yksin. Ikää kun tulee, niin ihan niin tosissaan ei onneksi enää muutenkaan ota ja olen oppinut, että aina tulee uusia matseja ja mahdollisuuksia.
Seeteufel

Paikalla Paikalla

Suosikkijoukkue: Röda, Stock Aitken Waterman


Vastaus #160 : 12.05.2023 klo 16:03:08

Niinkuin siinä laulussa sanotaan,
Manchmal hasst man das, was man doch liebt
Joskus vihaat sitä, mitä rakastat
https://youtu.be/nzLOMWmCx4A

 
Sivuja: 1 ... 6 [7]
 
Siirry:  

Powered by SMF 1.1.21 | SMF © 2011, Simple Machines | Mainosvalinnat | Tietoa