Jalkapalloaiheiset kirjat

[Scholesin uima-allas]

Häämatka tuli vietettyä Cagliarissa. Turdebussit veivät myös vanhan mestaruusajan stadionin kautta ja isosti meitä valistettiin mestaruudesta. Oli ihan kiva lisä. Mahtava mesta mitä suositella kaikille.

[Maakuntasatraappi]

Luin viimein Mika Wicströmin paketoiman Shefki Kuqi - Kosovon Härkä (Tammi 2017).

Olipa mukava lukea oikein vanhan ajan pelaajamuistelmat ja samalla palauttaa mieleen, mitä kaikkea Shefkin huimaan ja värikkääseen uraan mahtuikaan. Lisäksi erityisesti kiitämme lopun ottelu ottelulta -tilastokoontia.

Toisaalta tällainen kirja ei ehkä paljoakaan anna lukijalle jolle se Shefkin ura ei entuudestaan ole juuri tuttu ja joka ei edes jonkun verran nähnyt hänen matsejaan katsomoista käsin (ja/tai jota ei brittifutis kiinnosta eikä seurannut sitä samoihin aikoihin kun Shefki siellä vaikutti). Omalla kohtaa tuli melkein liikutukseen saakka nostalgiafiiliksiä useammassa kohtaa ja piti sieltä tilastoista etsiä myös ne muutamat (neljä muistui heti mieleen ja löytyi) matsit jotka häneltä Englannissa näin. Ja eka Shefki-bongaus näemmä ollut Pietarsaaren Keskuskentällä 1995, ei mitään muistikuvaa kyllä Shefkin otteista tuossa matsissa.

Mitähän Shefkille nykyään kuuluu, Google ei paljoa kerro...

[Gunner16]

Lähestyvää lomaa odotellessa olisi tarkoituksena hankkia muutama jalkapalloilijan/valmentajan elämänkertateos helpoksi ja rennoksi lomaluettavaksi. Mitä tällaisia forumistit suosittelisivat?

Suomalaisten teokset on pitkälti luettu läpi (ainakin kaikki 2000-luvun puolella pelanneet/valmentaneet), joten katse on enemmän ulkomaisissa teoksissa. Näistä luettuna taitaa olla ainakin Zlatan, Wenger, Totti, Vinnie Jones & Gazza.

Toki voi ehdottaa muitakin helmiä kuin elämänkertoja, ja kielenä kelpaa suomen lisäksi hyvin myös englanti.

[Heppatiitti]

Lähestyvää lomaa odotellessa olisi tarkoituksena hankkia muutama jalkapalloilijan/valmentajan elämänkertateos helpoksi ja rennoksi lomaluettavaksi. Mitä tällaisia forumistit suosittelisivat?

Suomalaisten teokset on pitkälti luettu läpi (ainakin kaikki 2000-luvun puolella pelanneet/valmentaneet), joten katse on enemmän ulkomaisissa teoksissa. Näistä luettuna taitaa olla ainakin Zlatan, Wenger, Totti, Vinnie Jones & Gazza.

Toki voi ehdottaa muitakin helmiä kuin elämänkertoja, ja kielenä kelpaa suomen lisäksi hyvin myös englanti.

Duncan Hamilton: Provided you dont kiss me: 20 years with Brian Clough. Yksi kaikkien aikojen parhaista ja viihdyttävimmistä jalkapallokirjoista.

[Barrett]

Monelle varmasti tuttu mutta mainittakoon David Goldblatt: "The Ball is Round". Lyhyesti kuvattuna kirjojen kirja jalkapallon suhteen. Samalla taloutta, politiikkaa, kulttuuria ja paljon muuta.

[zanetti4]

DAVID ARROWSMITH: KOKAIINIKENTTÄ – RAKKAUS, KUOLEMA JA JALKAPALLO PABLO ESCOBARIN KOLUMBIASSA. Ilmestymisvuosi 2024, suomennos 2025 ja sivuja 314.

Kiitokset kuitenkin Johnny Knigalle, että on julkaissut tämän kirjan, mutta vähän ammattiylpeyttä pitäisi olla. Jos ei futisosaamista ole, niin sitä voi varmasti ostaa. Tässä esimerkki käännöskukkasesta: ”Hyökkääjinä Pacho parittaa Adolfo ”El Tren” Valencian raa`an voiman – joka juuri auttoi joukkuettaan Bayern Muncheniä saamaan takaisin Bundesliiga tittelinsä Saksassa, päättäen kauden jaetulla ykkösmaalintekijäsijalla yhdessä Franz Beckenbauerin kanssa…(lainaus päättyy). Mitä tämä mahtaa tarkoittaa? Vuosi on 1994. Täysin jalkapalloa tuntematon tuulari, joka on ostanut kirjan Escobarin nimen takia saattaa ajatella, että Adolfo Valencia jakoi Bundesliigan maalikuninkuuden Franz Beckenbauerin kanssa. Vähän futista tunteva tietää, että Beckenbauer oli tietenkin Bayern Munchenin valmentaja, eikä liki 50-vuotiaana jakanut maalipörssin voittoa Valencian kanssa. Foorumisti tietää, että Valencia ei voittanut tuolla kaudella Bundesliigan maalipörssiä. Sen voiton jakoivat Stefan Kuntz ja Tony Yeboah 18 maalilla. Valencia jakoi Bayern Munchenin sisäisen maalipörssin voiton Mehmet Schollin kanssa. Molemmilla 11 maalia. Vuosia olen näitä arvosteluja kirjoitellut, mutta ensimmäisen kerran jouduin laskemaan arvosanaa käännöksen takia. Petratkaa sen tulevan Maradona kirjan kanssa, pliis!

Oon nyt päässyt puoleenväliin tässä ja harmittaa että en hankkinut lontoonkielistä versiota vaan hain kirjastosta suomenkielisen version.

Varsinkin jalkapallo-osuudet suomennettu aivan päin kökköä. Ärsyttää lukea. Kirja ja sen aihe on sinänsä todella mielenkiintoinen.

[Heppatiitti]

ARI VIRTANEN: JOLLE – IL DOGE. Sivuja 319 ja ilmestymisvuosi 2025.

Taustaa kirjoittajasta: Ari Virtanen on Sanoma Oy:n jalkapalloon erikoistunut urheilutoimittaja. Virtanen on palkittu 2018 vuoden jalkapallotoimittajana, 2021 vuoden urheilutoimittajana ja 2023 urheilujournalismin uudistajan palkinnolla. Lisäksi hän on julkaissut kirjan: ”Oi Suomi on! Huuhkajien tie jalkapallon EM-kilpailuihin.”

Nostoja kirjasta: Jolle oppi kävelemään jo yhdeksän kuukauden iässä, mutta puhumaan vasta 2,5 vuoden iässä. Perhe muutti vuonna 1996 Ruoholahteen ja kodin vieressä oli futiskenttä. Jollen isoisä oli aitajuoksun Suomen mestari ja isä alasarjojen futari, joka tuki pojan harjoittelua. Lapsena Jolle treenasi koko ajan ja osoitti jo tuolloin johtajuutta tekemällä itsestään joukkueen kapteenin. Bonukset olivat kunnossa ja palkinnoksi maaleista sai legoja. Isä piti exceliä otteluista ja maaleista ja ensimmäisen junnujoukkueen PK-35 Cityn riveissä kertyi 418 ottelua ja 824 maalia. Vastuu maistui varhain (lainaus kirjasta): ”En pelännyt virheitä. Halusin ottaa roolia kentällä. Jos pelkää virheitä, silloin ei voi onnistua. Olen mieluummin kentän huonoin, joka on yrittänyt kaikkensa kuin se, joka piiloutuu ja yrittää vain olla mukana.”

Vuonna 2005 oli edessä siirtyminen HJK:hon. Ensimmäisessä ottelussa syntyi kuusi maalia. Myös koulunkäynti maistui ja Pohjois-Haagan yläasteen keskiarvo oli 9,3. 2010 alkoi Mäkelänrinteen urheilulukio. Päättäväinen ja järjestelmällinen Jolle pelasi 2011 Klubi 04:n mukana kakkosessa 24 ottelua ja teki 33 maalia. Samassa joukkueessa pelasivat Jolle lisäksi Robin Lod, Nikolai Alho ja DOS. Jolle solmi 2011 neljän vuoden ammattilaissopimuksen HJK:n kanssa. Ensimmäinen palkka oli 1500 euroa kuussa ja nousi vuosittain 500 euroa. Jolle hylkäsi Liverpoolin akatemiasopimuksen ja HJK katsoi viisaaksi korottaa palkan 4000 euroon kuussa, joka oli ihan hyvin 17-vuotiaalle lukiolaiselle.

15.4.2012 Jolle teki Veikkausliigassa kuuluisan hattutemppunsa 162 sekunnissa ja ulkomaalaiset seurat alkavat kuolata maalintekijän perään. 2012 tapahtuu ensimmäinen loukkaantuminen ja jalkapöydän uloimpaan luuhun asennettiin titaaniruuvi. HJK haluaa pitää kultakimpaleensa tyytyväisenä ja nostaa kuukausipalkaksi 6000 euroa ja Jolle ostaa 18-vuotiaana ensimmäisen asuntonsa. Pohjanpalo siirtyy lainasopimuksella Bayer Leverkuseniin syyskuussa 2013. Leverkusen käytti HJK:lle rahakkaita lainoja aina vuoteen 2016 asti, jolloin käytti osto-option 960.000 euroa. Loukkaantumiset vesittivät Jollen läpilyönnin Bundesliigassa. Peliajasta olivat lisäksi kilpailemassa Bundesliigan maalikuningas Stefan Kiessling, Kevin Volland, Chicharito ja nuori Kai Havertz. Yhdennäköisyys näyttelijä Max von der Grobeniin, joka näytteli menestysleffassa ”Fack ju Göhte” roolihahmoa nimeltä ”Danger” sai Leverkusen fanit huutamaan Jollelle ”Danger, Danger!” Kaudella 2016-17 Jolle pelasi Bundesliigassa vain 185 minuuttia, mutta teki siinä ajassa kuusi maalia. Leverkusenin urheilupäällikkö Jonas Boldtin mukaan Jolle loukkaantui aina, kun oli lähellä seuraavaa askelta Leverkusenissa. Uudella kaudellakaan ei peliaikaa juuri tule, mutta Joel tapaa tulevan vaimonsa Catharinan. Uusi paha loukkaantuminen (telaluun murtuma) vie Jollen 1,5 vuoden kuntoutukseen, mutta lojaali Jonas Boldt pitää sopimuksen voimassa (palkka 120.000 euroa kuukaudessa).

Ihme on tapahtunut ja Huuhkajat on alkanut 2018 voittaa pelejä. Jolle palaa kentille vuoden 2019 lopussa maaottelussa ja tekee heti maalin. 32:n epäonnistuneen karsintayrityksen jälkeen Suomi pääsee ensimmäisen kerran arvokisoihin. Myös lainapesti seuratasolla sujuu HSV:ssä, jonne Jonas Boldt on siirtynyt urheilujohtajaksi. 14 ottelua ja yhdeksän maalia. Seuraava laina Union Berliniin ei ole menestyksekäs. Joukkueen pelityyli ei istu Jollelle, vaikka yhdessä Bundesliigamatsissa tekeekin hattutempun.

12.6.2021 jalkapallon merkitys kutistuu pieneksi, kun Christian Eriksen luhistuu kentälle Tanska-Suomi ottelussa. Lopulta peliä jatketaan joukkueiden yhteisymmärryksessä. Vaikka Suomi on pelillisesti pahasti alakynnessä puskee Jolle ottelun ainoan maalin. Myös Venäjää vastaan Jolle onnistuu, mutta pitkän tutkiskelun jälkeen VAR hylkää maalin. Venäjän lisäksi Suomi häviää Belgialle ja jatkopaikka jää haaveeksi. Kisojen jälkeen tulee tieto, että Jolle on vapautettu asevelvollisuuslain mukaisesta palvelusta. Palveluskelpoisuusluokaksi kirjataan C. Useita kertoja leikatuilla nilkoilla voi pelata futista huipputasolla, mutta ei pysty tekemään armeijassa vaadittuja marsseja. Jolle kosii Catharineä St.Tropezin viinitilalla ja tilaa sieltä myös tuleviin häihin 400 pulloa roseviiniä, josta tuleva rouva oli pitänyt.

Seuraava lainaosoite on yllättäen Turkin Caykur Rizespor, jonka matseissa käy usein myös Recep Tayyip Erdogan. Jollen kausipalkka oli verojen jälkeen 1,1 miljoonaa euroa, vaikka hän joutuikin myöhemmin perimään palkkarästit FIFA:n kautta. Seuran piti maksaa Jollelle bonus, jos tämä tekisi yli 15 maalia ja välttääkseen tämän Jolle otetaan vasta vaihdosta sisään, vaikka joukkue on putoamisvaarassa. Tästä huolimatta Joel tekee putoajajoukkueessa 16 maalia ja on sarjan maalipörssin nelonen.

Sitten alkaa Italian seikkailu, jossa välimiehenä toimii Jesse Joronen. Alku Veneziassa on tahmeaa, mutta kun valmentajaksi tulee Paolo Vanoli, alkaa Venezia hyökätä Jollen vahvuuksia käyttäen ja tulosta tulee. Kauden 2023 alussa Jollesta tulee joukkueen kapteeni ja kauden tehot ovat 19+7. Pohjanpalot ovat muuttaneet kaupungin ytimeen saarelle, ottaneet asukkaat ja fanit lähelle ja nauttivat Venetsiassa suurta suosiota. Huhtikuussa syntyy tytär Penelope. Jolle on Venezialle kallis mies, sillä alkuperäisen sopimuksen mukaan Venezian piti maksaa Leverkusenille neljännesmiljoona aina kun Jolle teki kahdeksan maalia. Lisäksi Jollen ensimmäisen kauden palkka oli verojen jälkeen 1,2 miljoonaa, jonka jälkeen tehtiin uusi neljän vuoden sopimus, jossa palkka oli 1,5 miljoonaa euroa kaudessa verojen jälkeen.

Toisen Venezian kauden jälkeen Jolle voittaa Serie B:n maalikuninkuuden ja seura nousee Serie A:han. Kausi päätyy veneparaatiin ja juhliin. Valmentaja Vanoli siirtyy Torinoon ja hänet korvaa Eusebio Di Francesco. Vuoden 2025 alussa tihkuu tietoja, että salassa suunnitellaan Pohjanpalon siirtoa Palermoon, jonka CFG on hankkinut omistukseensa. Venetsiassa fanit pettyvät, kun Jolle siirtyy sarjaporrasta alemmas Sisiliaan. Palermo on kuitenkin suuri seura Veneziaan verrattuna ja takana on paljon öljyrahaa.

Palermossa Jolle muuttaa heti kaupungin sydämeen ja ottaa Palermon haltuunsa. Ensimmäiseen yhdeksään otteluun syntyy yhdeksän maalia. Lempinimeksi tulee ”Sisilian leijona” tai ”Viikinki.” Resursseihin nähden joukkue kuitenkin ali suorittaa ja intohimoisten fanien ja joukkueen välillä on jännite, joka välillä purkautuu ylilyönteihin. Kaudella 2024-25 Jolle on sekä Venezian että Palermon paras maalintekijä – ilmeisesti ensimmäisen kerran Italiassa sama pelaaja voittaa maalipörssin kahden seuran riveissä samalla kaudella. Palermon nousukarsinnat päättyvät kuitenkin ensimmäisen matsin tappioon.

Kirjan arvostelu: Joel Pohjanpalo on ehdottomasti Lukas Hradeckyn ohella tämän hetken kiinnostavin ja karismaattisin suomalainen futari. Itsevarma ja helsinkiläistä arroganssia (parhaalla mahdollisella tavalla) pursuava kosmopoliitti on kiitollinen aihe kirjailijalle. Ei kuitenkaan oteta mitään pois kirjailija Virtaselta. Erittäin sujuvaa tekstiä, mukava lukea ja töitä on tehty kirjan eteen. Virtanen on matkustellut Pohjanpalon perässä pitkin Eurooppaa ja haastatteluja on tehty liki 80. Kirjassa kuuluu myös hyvin Jolle oma ääni. Kerta kaikkiaan mainio henkilökuva ja elämäkerta, vaikka hieman aina epäröiden suhtaudun futareiden muisteloihin, kun aktiiviura on vielä kesken.

Koska jostain tarvitsee periaatteesta nillittää, niin nillitetään siten kirjan nimestä ”Il doge.” Alunperinhän kirjan nimen piti olla ”Venetsian päällikkö” kun Jolle oli tehnyt neljän vuoden diilin kanavakaupunkiin. Pikasiirto Palermoon taisi hiukan yllättää kirjailijan ja kustantajan, sillä vaaleilla valittu ”Doge” sopii kyllä Venetsiaan tai Genovaan, mutta ei oikein Mezzogiornoon, jossa edelleen haikaillaan Bourbonien ja Molempain Sisiliain kuningaskunnan perään, kun etelälle ja Sisilialle jäi Risorgimentossa käteen Musta Pekka ja ”Veneton miehiä” ei etelässä perinteisesti katsota hyvällä. Se siitä. Hyvä kirja, erinomainen kirja. Ostakaa, lukekaa. Suoraan suomalaisen urheilukirjallisuuden eliittiin. Arvostelu on neljä ja puoli tähteä viidestä.

[Hasan Sas]

ARI VIRTANEN: JOLLE – IL DOGE. Sivuja 319 ja ilmestymisvuosi 2025.

Koska jostain tarvitsee periaatteesta nillittää, niin nillitetään siten kirjan nimestä ”Il doge.” Alunperinhän kirjan nimen piti olla ”Venetsian päällikkö” kun Jolle oli tehnyt neljän vuoden diilin kanavakaupunkiin. Pikasiirto Palermoon taisi hiukan yllättää kirjailijan ja kustantajan, sillä vaaleilla valittu ”Doge” sopii kyllä Venetsiaan tai Genovaan, mutta ei oikein Mezzogiornoon, jossa edelleen haikaillaan Bourbonien ja Molempain Sisiliain kuningaskunnan perään, kun etelälle ja Sisilialle jäi Risorgimentossa käteen Musta Pekka ja ”Veneton miehiä” ei etelässä perinteisesti katsota hyvällä. Se siitä. Hyvä kirja, erinomainen kirja. Ostakaa, lukekaa. Suoraan suomalaisen urheilukirjallisuuden eliittiin. Arvostelu on neljä ja puoli tähteä viidestä.

Luin nyt minäkin Virtasen Jollen. Kirja ei ole huono, taustatyötä ja haastatteluja on tehty kunnioitettava määrä ja tarinointi on paikoitellen ihan kiinnostavaakin. Ongelmana kuitenkin näen Virtaselta liian ihailevan suhtautumisen kohteeseensa sekä yleisemmin ottaen sen, että nykypäivän menestyksekäät huippu-urheilijat eivät tuppaa olemaan kovin kiinnostavia persoonia eivätkä tuo itsestään esille muuta kuin urheilullisuutensa. Tämä pätee pitkälti Jolleenkin, josta saamme lukea, että mies on järjestelmällinen, antelias, jonkun sortin hedonisti ja osaa ottaa ihmiset huomioon. Mutta sen syvemmälle ei mennä eikä Jollesta oikein saada mitään sen kummempaa irti, joitakin yksittäisiä ympäripyöreitä kommentteja lukuun ottamatta, joista yhdessä Jolle toteaa suunnilleen, että en ole vasemmistolainen mutta en täysin oikeistolainenkaan.

Toinen Virtaselle suuntautuva kritiikki koskee CFG:n käsittelyä. Ja kyllä, olen paasannut tästä aiheesta ties kuinka monessa ketjussa ennenkin, mutta se ei silti poista sitä tosiasiaa, että CFG:stä, Manchester Citystä ja Palermo FC:stä olisi asiallista kertoa lukevalle yleisölle muutakin kuin, että joo niillä on sama omistajataho ja niillä on hei iha helveti paljo rahaa ja siks ne pystyy tekemään kaikkee kivaa ja maksamaan Jollelle iha vitu isoo palkkaa. En odota, että jalkapalloilijan elämäkerrassa (tai oikeastaan näitä pitäisi kutsua nimellä henkilökuvakirja) olisi mitään kovin pitkällistä yhteiskuntakriittistä analyysiä, mutta tällainen hiljaisuus CFG:n taustoista menee jo ihan klassiseksi urheilupesuksi. Ei voi olla niin, että arvostettu journalisti vaikenee täysin siitä, että kyse on Arabiemiraattien harjoittamasta poliittisesta ja taloudellisesta ns. pehmeästä vaikuttamisesta, johon Joel Pohjanpalokin välillisesti osallistuu. Vaikka kansainvälisten megakorporaatioiden ja oligarkkien omistukset jalkapalloseuroissa ovat ongelma sinänsä, ovat ne loppupeleissä melko harmitonta egonbuustailua ja taloudellisen voiton tavoittelua, jos näitä verrataan öljyvaltioiden harjoittamaan valtio-omisteiseen vaikuttamiseen. Ymmärrän sen, että tällaisen elämäkertaprojektin yhteydessä ei oikein voi Pohjanpalolta kysyä, että miltä maistuu sheikkien lasti, mutta kemalauta nyt silti. Ei nämä CFG:n taustat sentään mitään salaisuuksia ole, joita pitäisi tällä tavalla häivyttää yleisestä tietoudesta.

[tactico]

ARI VIRTANEN: JOLLE – IL DOGE. Sivuja 319 ja ilmestymisvuosi 2025.

Koska jostain tarvitsee periaatteesta nillittää, niin nillitetään siten kirjan nimestä ”Il doge.” Alunperinhän kirjan nimen piti olla ”Venetsian päällikkö” kun Jolle oli tehnyt neljän vuoden diilin kanavakaupunkiin. Pikasiirto Palermoon taisi hiukan yllättää kirjailijan ja kustantajan, sillä vaaleilla valittu ”Doge” sopii kyllä Venetsiaan tai Genovaan, mutta ei oikein Mezzogiornoon, jossa edelleen haikaillaan Bourbonien ja Molempain Sisiliain kuningaskunnan perään, kun etelälle ja Sisilialle jäi Risorgimentossa käteen Musta Pekka ja ”Veneton miehiä” ei etelässä perinteisesti katsota hyvällä. Se siitä. Hyvä kirja, erinomainen kirja. Ostakaa, lukekaa. Suoraan suomalaisen urheilukirjallisuuden eliittiin. Arvostelu on neljä ja puoli tähteä viidestä.

Tartunpa minäkin tähän nimiasiaan. Itseäni nimessä häiritsee se että siinä kaksi lempinimeä peräkkäin. Eikö ihan ytimekäs Jolle olisi riittänyt? Etenkin kun tuo Il Doge ei ole enää kovin relevantti.

Ongelmana kuitenkin näen Virtaselta liian ihailevan suhtautumisen kohteeseensa sekä yleisemmin ottaen sen, että nykypäivän menestyksekäät huippu-urheilijat eivät tuppaa olemaan kovin kiinnostavia persoonia eivätkä tuo itsestään esille muuta kuin urheilullisuutensa. Tämä pätee pitkälti Jolleenkin, josta saamme lukea, että mies on järjestelmällinen, antelias, jonkun sortin hedonisti ja osaa ottaa ihmiset huomioon. Mutta sen syvemmälle ei mennä eikä Jollesta oikein saada mitään sen kummempaa irti, joitakin yksittäisiä ympäripyöreitä kommentteja lukuun ottamatta, joista yhdessä Jolle toteaa suunnilleen, että en ole vasemmistolainen mutta en täysin oikeistolainenkaan.

Oli siellä muutamia ihan kiinnostavia hetkiä, kuten se miten Jolle onnistui keplottelemaan itsensä pois kaverikuvasta Erdoganin kanssa. Ja se miten oikeastaan joka diiliin liittyi jokin käänne, jossa Jolle oli itse soittanut seuran puheenjohtajalle ja vaatinut sopimukseen jonkin ehdon tms. Mitään hyvää esimerkkiä ei nyt suoralta kädeltä enää muistu mieleen, mutta näitä oli kyllä kiinnostava lukea. Samoin se, mitkä kaikki seurat olisivat halunneet Jollen hankkia, niistä saa kyllä aika kiinnostavan listan. Raha-asioihinhan nuo useimmiten kaatuivat, Jollen liksa ja/tai myyntihinta on ollut liian kova suurimmalle osalle kiinnostuneista seuroista, lähtien ihan Bundesliiga-, Serie A- ja Championship-jengeistä. Yksittäisistä jengeistä jäi mieleen, että ainakin Gladbach, Genoa ja Leeds olivat miehen perässä useampaankin otteeseen. Feyenoord-siirto oli aikoinaan lähellä, mutta kaatui johonkin ketjureaktioon joka liittyi Ridgeciano Hapsiin. Jolle on aiemminkin kertonut näistä muistaakseni verrattain avoimesti, mitä vaihtoehtoja hänellä on ollut pöydällä.

[Hasan Sas]

Oli siellä muutamia ihan kiinnostavia hetkiä, kuten se miten Jolle onnistui keplottelemaan itsensä pois kaverikuvasta Erdoganin kanssa. Ja se miten oikeastaan joka diiliin liittyi jokin käänne, jossa Jolle oli itse soittanut seuran puheenjohtajalle ja vaatinut sopimukseen jonkin ehdon tms. Mitään hyvää esimerkkiä ei nyt suoralta kädeltä enää muistu mieleen, mutta näitä oli kyllä kiinnostava lukea.

No joo, samaa mieltä kyllä tästä, joten otetaan kritiikistä sen verran takaisin. Se tosiaan ei liene aivan tavallista, että ammattifutaaja pystyy noinkin sujuvasti ja uskottavasti neuvottelemaan johtoportaan kanssa.

[kokistuoppi]

Tartunpa minäkin tähän nimiasiaan. Itseäni nimessä häiritsee se että siinä kaksi lempinimeä peräkkäin. Eikö ihan ytimekäs Jolle olisi riittänyt? Etenkin kun tuo Il Doge ei ole enää kovin relevantti.

Oli siellä muutamia ihan kiinnostavia hetkiä, kuten se miten Jolle onnistui keplottelemaan itsensä pois kaverikuvasta Erdoganin kanssa. Ja se miten oikeastaan joka diiliin liittyi jokin käänne, jossa Jolle oli itse soittanut seuran puheenjohtajalle ja vaatinut sopimukseen jonkin ehdon tms. Mitään hyvää esimerkkiä ei nyt suoralta kädeltä enää muistu mieleen, mutta näitä oli kyllä kiinnostava lukea. Samoin se, mitkä kaikki seurat olisivat halunneet Jollen hankkia, niistä saa kyllä aika kiinnostavan listan. Raha-asioihinhan nuo useimmiten kaatuivat, Jollen liksa ja/tai myyntihinta on ollut liian kova suurimmalle osalle kiinnostuneista seuroista, lähtien ihan Bundesliiga-, Serie A- ja Championship-jengeistä. Yksittäisistä jengeistä jäi mieleen, että ainakin Gladbach, Genoa ja Leeds olivat miehen perässä useampaankin otteeseen. Feyenoord-siirto oli aikoinaan lähellä, mutta kaatui johonkin ketjureaktioon joka liittyi Ridgeciano Hapsiin. Jolle on aiemminkin kertonut näistä muistaakseni verrattain avoimesti, mitä vaihtoehtoja hänellä on ollut pöydällä.

Tässä kyllä huvitti se, miten Jolle korosti ettei tahdo ottaa politiikkaan kantaa, mietti vain brändiään. On nää miesjalkapalloilijat vähän lumihiutaleita, kun ei uskalleta edes jälkikäteen ottaa kantaa suhtaudutaanko myönteisesti vai kielteisesti diktaattoriin.

[Heppatiitti]

KIRSTEN SCHLEWITZ: MORE THAN MARADONA – THE BIRTH, DEATH AND REBIRTH OF SSC NAPOLI. Ilmestymisvuosi 2024 ja sivuja 292.

Taustaa kirjoittajasta: En tiedä kirjoittajasta juurikaan mitään. Muutaman kerran on nimi tullut vastaan ansiokkaalla ”The Gentleman Ultra” nettisivulla. Alun perin Kaliforniassa kasvanut Schlewitz on pyörinyt Balkanilla pitkään ja asuu Serbiassa. Jossain vaiheessa Schlewitz on saanut sellaisen fiksaation Napoliin, että on kirjoittanut seurasta kirjan. Näyttää puuhaavan ELCA:n kautta rauhan, hyväksynnän, tasa-arvon ja kaikkien muidenkin hyvien asioiden parissa – eli lienee jonkinlainen hippi.

Nostoja kirjasta: Kirja alkaa yllättävänkin pitkällä Napolin historian kertauksella, joka on kuitenkin tarpeen, jotta ymmärtää kaupungin erikoista luonnetta. Muutos eräästä Euroopan vauraimmista kaupungeista - sanotaan vaikka nykyiseen romanttiseen rähjäisyyteen. Italian yhdistyminen ei tuonut Mezzogiornolle kehitystä, vaan syntyi ”etelän kysymys” jota ei ole vieläkään ratkaistu ja jako rikkaaseen pohjoiseen ja köyhään etelään on säilynyt. Napolilaiset näkevät itsensä altavastaajana pohjoisen kaupunkeihin verrattuna.

Jalkapalloa Napolissa pelattiin jo aiemmin, mutta AC Napoli perustettiin vasta 1926 Mussolinin mahtikäskyllä Internaples seuran tilalle. Mussolini valjasti futiksen edistämään nationalismia ja maan yhtenäisyyttä. Sen johdosta suurien kaupunkien joukkueiden piti pelata samassa liigassa. Isojen mutta ”huonojen” futiskaupunkien seurat piti nostaa samalle tasolle kuin Pohjois-Italian seurat. Tällaisia huonoja futiskaupunkeja olivat mm. Napoli, Rooma ja Firenze. Napolin ensimmäinen kausi oli katastrofi. Seura pelasi vain yhden ottelun tasan ja hävisi muut. Seuraa ei kuitenkaan pudotettu sarjasta, koska Mussolinin mielestä koko Italian piti olla edustettuna liigassa. Napoli alkoi menestymään paremmin, kun valmentajaksi tuli italialaistunut englantilainen mestarivalmentaja William Garbutt. Napoli sai myös ensimmäisen tähtipelaajansa, jota kaupunkilaiset jumaloivat. Hän oli 12-vuotiaana Paraguayista Napoliin muuttanut Attila Sallustro. Sallustron perhe oli niin rikas, että Sallustro ei ottanut palkkaa pelaamisesta.

Seuran omistajaksi tuli 1936 laivanvarustaja ja fasistipuolueen jäsen Achille Lauro. Hänestä tuli myöhemmin Napolin kaupunginjohtaja. Lauron jäätyä pois johdosta putosi seura ensimmäisen kerran Serie B:hen 1942, mutta nousi lopullisesti takaisin Serie A:han 1951, kun Lauro palasi seuran johtoon. Lauro tunnettiin myös nimellä ”Napolin kuningas.” Lauro maksoi pois seuran velat ja osti huippupelaajia mm. Hans Jeppsonin silloisella ennätyssummalla. Napoli sijoittui toistuvasti sarjan ylempään kolmannekseen, mutta huippumenestys kiersi seuran. Joukkue muutti Stadio San Paololle 1959, mutta vietti aikansa Serie B:ssä.

Päivä paistaa risukasaan, kun Napoli voitti cupin 1962 ensimmäisenä Serie B:n joukkueena. Seuran nimeksi vaihtuu SSC Napoli 1964. Paljasjalkainen napolilainen Antonio Juliano aloittaa pitkän palveluksensa seuran parissa. Ensin 17 vuotta pelaajana ja sen jälkeen urheilujohtajana, joka mm. hankki Maradonan. Seura nousee jälleen 1966 Serie A:han ja vahvistuksiksi tulevat tehokkaat ”oriundit” Jose Altafini ja Omar Sivori ja seuraavalla kaudella maalivahti Dino Zoff, mutta tavoiteltu scudetto karkaa aina seuran edestä. Kaudella 1967-68 seura sijoittuu toiseksi. Joulukuussa 1968 seura kohtaa vihatun vastustajansa Juventuksen. Napolin tähti Omar Sivori käy erotuomarin kimppuun ja saa pitkän pelikiellon. Sivori lähtee kotimaahansa Argentiinaan eikä palaa koskaan.

Seuran johtoon tulee Achille Lauron poika Gioacchino, joka on parantumaton tuhlari ja myy seuran. Moninaisten vaiheiden jälkeen seuran johtoon tulee vuosikymmeniksi Corrado Ferlaino, joka on  rakennusliikkeenomistaja ja entinen kilpa-ajaja. 70-luvun lyijyvuosina alkaa ultraryhmien nousun lisäksi etelän talous sakata entisestään. Napoli kärsii kolerasta ja työttömyydestä. Seura joutuu rahavaikeuksissa myymään Altafinin ja Zoffin Juventukseen. Pienenä lohtuna tulee cupin voitto 1976. Irpinian maanjäristys 1980 antaa shokkihoitoa. 3.000 kuollutta ja 300.000 asunnotonta. Pelit ovat jonkun aikaa etelässä poikki. Avustusrahat päätyvät camorralle ja korjaustyöt ovat vieläkin kesken.

5.7.1984 kaikki muuttuu. 75.000 ihmistä on maksanut tuhat liiraa nähdäkseen vapahtajan saapuvan San Paololle. Helikopteri laskeutuu keskelle kenttää ja sieltä astuu ulos Diego Maradona. Vuosienkin päästä fanit sanovat: Ho visto Maradona. Kausikortteja myydään 67.000. Ensi hetkestä lähtien napolilaiset samaistuvat köyhistä oloista lähtöisin olevaan Maradonaan ja rakastavat tätä. Ensimmäisellä kaudella Maradona tekee 14 maalia ja sarjasijoitus on vaatimattomasti kahdeksas. Vahvistuksia etsitään. Valmentajaksi tulee Ottavio Bianchi ja kentälle Bruno Giordano. Seuraavalla kaudella Maradona tekee 13 maalia ja Napoli on sarjassa jo kolmas. Samana kesänä Meksikon MM-kisoissa Maradonasta tulee legenda. Seuraavaksi kaudeksi Napoliin siirtyvät Andrea Carnevale ja Fernando De Napoli. Napolin scudetto varmistuu 10.5.1987. Juhlat ovat valtavat. 61:n vuoden odotus on ohi. Napoli on kaupunki ja kaupunki on heidän maansa.

Seuraavaksi kaudeksi hankitaan vielä Careca ja MaGiCa (Maradona. Giordano, Careca) on valmis. Urheilujohtajaksi tulee Luciano Moggi. AC Milanin peräsimeen on tullut Arrigo Sacchi, eikä edes Napoli pysy tämän uuden pelitavan tahdissa. Napoli on sarjassa toinen ja Maradona voittaa sarjan maalikuninkuuden. Seuraavalla kaudella sijoitus on taas toinen, mutta Napoli voittaa UEFA-Cupin ja Maradona pääsee nostamaan pokaalia. Valmentaja Bianchi lähtee Roomaan ja tilalle tulee Alberto Bigon, vaikka Maradona vastustaa tämän valintaa. Kauden alussa Maradonan Etelä-Amerikan loma pitkittyy ja hän uhkailee seuraa. Tästä huolimatta Napoli voittaa uudestaan scudetton ja Maradonan ”oppipojaksi” tulee Gianfranco Zola.

Vuoden 1990 MM-kisat pelataan Italiassa. Pohjoisessa Maradonalle buuataan. Kohtalo heittää semifinaaliin Napoliin vastakkain Italian ja Argentiinan. Yleisö on jakautunut ja rangaistuspotkujen jälkeen Argentiina voittaa, mutta häviää MM-finaalin Länsi-Saksalle. Seuraavalla kaudella Maradonan kroppa ei enää kestä tuhoisia elämäntapoja. Hän käryää huumetestissä 1991 ja saa 15 kuukauden pelikiellon. Maradona lähtee Argentiinaan eikä palaa. Vuoden 1994 MM-kisoissa Maradona käryää uudelleen.

Alkavat Napoli kohtalon vuodet. Rahapulassa seuraa joutuu aina kauden päätyttyä myymään parhaat pelaajansa. Seinä tulee vastaan kaudella 1997-98, jolloin joukkue saa vain 14 pistettä ja putoaa sarjasta ensimmäisen kerran 33 vuoteen. Tilanne pahenee entisestään ja vuonna 2004 koko johtokunta eroaa. Velkaa seuralla on 70 miljoonaa euroa. Pelaajat lähtevät koska palkat ovat saamatta. Liitto julistaa seuran konkurssiin ja Napoli pudotetaan tasolle C1. Uusi messias ja pelastaja tulee filmimoguli Aurelio De Laurentiisin muodossa. Napolilaisille vain ”ADL” alkaa johtaa seuraa tiukalla kädellä. Napoli ostaa nuoria lupauksia hyvällä menestyksellä ja palaa Serie A:han jo vuonna 2007. Sijoitukset paranevat kausi kaudelta ja joukkueessa pelaavat ”kolme tenoria” eli Marek Hamsik. Ezequiel Lavezzi ja Edinson Cavani. Kaudella 2013-14 valmentajaksi tulee Rafael Benitez. Cavani myydään mutta uusia pelaajia ostetaan yli 100:n miljoonan euron arvosta. Sarjasijoitus on kolmas. Lisäksi Napoli voitti cupin finaalissa Fiorentinan, mutta Roomassa pelatussa ottelussa Roman ultrat hyökkäsivät vihollisinaan pitämiensä Napolin fanien kimppuun, joista yksi kuoli ja useampi loukkaantui vakavasti.

Valmentajan vaihduttua Maurizio Sarriksi nousee yleisömäärä 20 prosenttia, sillä ”Sarriball” on hyökkäävää ja viihdyttävää. Sarrin kolmen kauden sijoitukset ovat toinen, kolmas ja toinen. Sarrin ensimmäisellä kaudella Gonzalo Higuain tekee 36 maalia rikkoen Serie A:n maalintekoennätyksen. Palkkasoturi Higuain siirtyy kuitenkin seuraavalla kaudella 90:llä miljoonalla eurolla veriviholliseen Juventukseen ja Higuainin kasvonpiirteillä painettu wc-paperi menee hyvin kaupaksi Napolissa.

Edes Sarrin seuraaja Carlo Ancelottin johdolla ei kaivattua scudettoa tule, mutta yllättäen Napoli voittaa kolmannen scudettonsa vuonna 2023 Luciano Spallettin valmentamana. Joukkueessa oli jäljellä vain kaksi pelaajaa Sarrin kaudelta, mutta joukkue oli yhtenäinen ja mestaruuden arvoinen. Scudetto varmistui peräti viisi kierrosta ennen sarjan loppua. Edellisestä mestaruudesta oli kulunut 33 vuotta.

Kirjan arvostelu: Schlewitz kertoo kirjoittaneensa kirjaa kolme vuotta. Se ilmestyi viime vuonna, joten Napolin tuore neljäs scudetto ei ole kirjaan ehtinyt. Mitä tästä kirjasta sanoisi? Se on suoraan sanottuna vähän tylsä. Schlewitz vyöryttää sadan vuoden ottelutulokset, sarjasijoitukset ja maalintekijät katkeamattomana ryöppynä, joka on aika puuduttavaa. Vaivaa tämän kirjan eteen on nähty ja lähdeluettelo on väitöskirjan tasoa.

Itse olisin ehkä enemmän keskittynyt poikkeukselliseen kaupunkiin, sen asukkaisiin, etelän ominaispiirteisiin, futareita palvoviin faneihin ja campanolismiin parhaimmillaan tai pahimmillaan. Kenties suorastaan piehtaroinut etelän mystiikassa ja menneen loiston muistelussa verrattuna jo pari sataa vuotta kestäneeseen köyhyyteen ja katkeruuteen rikasta pohjoista kohtaan. Napoli faneille kuitenkin pakollista luettavaa – mutta tuskin muille. Arvostelu on kolme tähteä viidestä.