Avaanpa sanaisen arkkuni tällä foorumilla, kun olen jo jonkin aikaa täällä kirjoituksia seuraillut (enkä siis ole se "the Ironhammer", joka vilahtaa tällä foorumilla eräässä Hammers-faneista otetussa kuvassa). Tässä ketjussahan on mainittu jo vaikka mitä erittäin mielenkiintoisia kirjoja, joita pitää ajan sallimissa rajoissa ruveta lueskelemaan. Erityisesti pisti silmään, että muutamat ovat lukeneet tuon Hans-Jørgen Nielsenin Jalkapalloenkelin. Itse ostin kyseisen teoksen muutama kuukausi takaperin yhdellä eurolla. Löytyi kirpputorin hyllystä oikein hyväkuntoisena. Kirjahan teki joistain pikkupuutteistaan huolimatta lähtemättömän vaikutuksen ja on nykyään ihan yksi lempparitarinoistani. Erinomaisesti on Nielsen onnistunut tiivistämään noin parisataa-sivuiseen kirjaan paljon olennaista jalkapallosta, ystävyydestä, miehen elämästä, politiikasta ja tanskalaisesta kulttuurista. Kirja on lisäksi äärimmäisen tunnelmallinen. On suorastaan pakko ahmia teos kannesta kanteen.
Kirjeromaani ei kerrontatekniikkana ole kovin vakuuttava; lähinnä tulee mieleen, että kirjailija on mennyt läpi siitä, missä aita on matalin.
Tämäkin on mielipidekysymys, sillä omasta mielestäni kirjeromaanimainen kerrontatapa sopii juuri tuohon teokseen. Usein kyllä moinen kerronta jättää vähän kylmäksi, mutta Jalkapalloenkelin kanssa en törmännyt moiseen ongelmaan. Omasta mielestäni tarina on myös niin kiehtova, ettei se kärsi "vähempiarvoisen" kerrontatapansa takia lainkaan. Ainoat selvät epäkohdat Jalkapalloenkeli-teoksessa ovat jotkin kielelliset virheet ja epäselvyydet, joista suurin osa johtuu varmaankin suomentajan mokista. Mutta koska en jaksa olla mikään pilkunnussija (enkä kirjoita itsekään läheskään aina oikein) hyvää kirjaa lukiessani, niin tuokaan epäkohta ei haittaa itseäni ollenkaan.
Mutta aihepiiri - ja ennen kaikkea 1960-70-lukujen ajankuva - on Jalkapalloenkelissä loistavasti hallussa. Jalkapallolla oli tuolloin(kin) merkittävä yhteiskunnallinen asema, mutta taloudellisesti elettiin vielä aivan toisessa maailmassa kuin nykyisin.
Teoksen toinen fiktiivinen päähenkilö, tähtipelaaja Frank Eskildsen, luo Saksassa kohtalaisen merkittävän uran, mutta palaa Tanskaan raajarikkona, henkisesti loppuun palaneena ja likimain tyhjätaskuna. Tuskinpa häntä rahakaan silti olisi välttämättä pelastanut; suurin ongelma, kuten monilla uransa lopettavilla urheilijoilla on se, että elämään hiipii pelottava eksistentiaalinen tyhjyys.
Erittäin hyvin kiteytetty. Sen verran mitä tiedän tanskalaisista, niin ovat (tai ainakin olivat muutama vuosikymmen takaperin) erittäin jalkapallohullua kansaa. Nielsenin romaanista oikein huokuu jalkapallon tärkeä asema tanskalaisessa yhteiskunnassa. Myös (paikoin simppelitkin) taktiset ja henkiset kuvaukset jalkapallosta osuvat naulan kantaan. Yhtä lailla kirjasta on luettavissa melkoisen todentuntuisen oloisia otteita parisuhteesta, miehen seksuaalisuudesta, alkoholiongelmista sekä juuri tuosta tyhjyyden tunteesta. Välillä tulee mieleen tietyllä tasolla jopa Kafka - ainakin tuon eksistentiaalisen tyhjyyden kuvaamisen kautta. Kielellisesti Nielsen ei ole mikään Kafka (tosin paha sanoa kielellisistä ansioista tarkemmin, kun en ole lukenut kumpaakaan kirjailijaa alkuperäiskielellä), mutta tarinankertojana silti aivan huippuluokkaa. Onkohan Nielseniltä suomennettu muita romaaneita, entä kirjoittavatko muut (lähinnä ulkolaiset) kirjailijat vastaavantyylisiä fiktiivisiä jalkapallotarinoita? Fanaattisena penkkiurheilijana, Avoimessa yliopistossa kirjallisuutta opiskelevana ja mahdollisesti tulevana urheilutoimittajana juuri tuollaiset teokset kiinnostaisivat erityisesti futisaiheisten elämäkertojen ohella.
Pitää nuo tässäkin ketjussa mainitut Pelé-kirjat ja Brasiliaa käsittelevät teokset painaa mieleen. Varmasti hyvää luettavaa, kun olen brasilialaista jalkapalloa ihaillut ihan sieltä 8-vuotiaasta ja USA:n MM-kisoista lähtien.
