No vastaa nyt, miksei kannata yrittää vaikka tietäisikin etukäteen ettei voittoa heru. Siksikö että vain voitto merkkaa jotain, koska silloin voi mennä torille kuseskeleen housuihinsa vai oletko niitä, jotka nähdessään, että voitto saattaa olla tulematta lyövät ns. lossiksi periaatteella "ehä myö ko ehä myö ees yritetty"? Vai onko vielä joku muu perusteiltaan erilainen syy olla yrittämättä? Tää kiinnostaa mua ns. oikeesti, koska kyseessä on aikalailla suomalainen ilmiö ja tuttu foorumeitten oikeinkannattajilta.
Jos se on helpompaa kuin sanoin selittäminen, niin ilman muuta.
Mua kiinnostaa kovasti, mistä tämä luuserius on oikein peräisin. Sehän tulee tavan takaa esiin: milloin Litmanen lietsoo tappiomielialaa, milloin juniorit kuten Puustinen tulevat maitojunalla, milloin pitää toivoa oikein kovasti, milloin Ruotsin teevee kuvaa paremmin ja nyt tässä just näinä päivinä "Suomi on paras maa, joka ei ole jne".
Ehkä kaikkein parhaiten tää mieliala tulee kuitenkin esiin lausahduksissa "ainoastaan tulos merkitsee" ja "parhaat valitaan joukkueeseen". Parhaat pyritään tietty valitsemaan, mutta kyse onkin siitä, MIHIN joukkueeseen. Jos puolestaan ainoastaan tulos merkitsee, niin eikö riitä uskallus edes ryypätä ilman tekosyytä?
ehkä sunkin kannattaisi opetella sisäistämään lukemaasi ennen kuin alat vittuilemaan.