SavU - MiKi 1-3, aijai sentään miten loistava jalkapalloilta Rantakylässä
Mistäpä sitä oikein aloittaisikaan? Peli oli varmasti viihdyttävin mitä olen vähään aikaan livenä nähnyt. Upea paikalliskamppailu, jossa oli draamaa, kuumia tunteita ja upeita maaleja. Tuomarille peli oli kovista (joskaan ei sentään hirveän rumista) otteista ja kuumenneista pelaajista johtuen vaikea, mutta hänkin suoriutui tehtävästään mallikkaasti. Yleisöä oli todella mukavasti, itse arvioisin jotta n. 250-300, eikä kelikään ollut hassumpi.
Matsi alkoi SavU:n selvässä hallinnassa ja ei mennyt kauaakaan, kun heidän laidasta tulleessa vaparissa Kissojen pelaaja joutui vetämään savulaisen rankkialueella pääpallokamppailussa nurin ja pallo vietiin selvästi pilkulle. Jonne Gråstenin rankkari oli kuitenkin heikko ja meni melko keskelle, joten ottelun Man of Man, Pirkka Multaharju torjui sen eteensä. Gråsten pääsi vielä paluupalloon, mutta tuhri senkin ohi. Laiskasti koko ensimmäisen puoliajan pelaillut Kissat huokaisi turhaan helpotuksesta, sillä n. 10-15 minuuttia rankkarista ja SavU meni johtoon. Oranjen ottelun paras pelaaja, Antti Tolvanen riplaili itsensä aivan vapaasti n. 20 metriin ja pamautti siitä ehkäpä elämänsä maalin, tarkalla rintapotkulla aivan yläkulmaan, eikä Pirkkakaan mahtanut maalissa mitään. Tuuletus olikin sitten sen mukainen ja valtavassa kiimassa pois päältä riisuttu paita toi Tolvaselle varoituksen. Kissojen ensimmäisen puoliajan etsikkoaika tuli vähän SavU:n johtomaalin jälkeen, kun Samuli Aholan pitkän rajaheiton jälkitilanteesta nähdäkseni Seyawash Masudi (edit: olikin näköjään Ikosen Joona) pääsi ensin ampumaan tolppaan, ja kun sen reboundista pallo pelattiin uudestaan maalille puski Masudi ylärimaan. Tuossa vaiheessa peliä ei voinut kuin kiroilla heikkoa viimeistelyä ja (mukamas) huonoa tuuria. Muuten Kissoilla ei pahemmin paikkoja ollut, vaan jakso mentiin selvästi SavU:n hallinnassa.
Onneksi toisella puoliajalla kentällä nähtiin hieman sisuuntuneempi kissalauma. Mika Pasanen heräsi vihdoin pyörittämään peliä keskikentällä ja muullakin joukkueella alkoi sujumaan vähän paremmin, joten punakonekin alkoi vähitellen hyrräämään. SavU:n hyökkäykset olivat tosin edelleenkin vaarallisia, mutta loistavasti pelannut Multaharju venyi parissakin vedossa äärimmilleen ja selvitti ne. Sitten n. 60 minuutin kohdalla räjähti. Masudin puolustuksesta vetämä pitkä purkupallo leijaili kohti SavU:n maalia ja pakin puskuyritys kohti maalivahti Juho Luukkosta jäi liian lyhyeksi, maaginen Joona Ikonen kirmasi väliin, kiersi Luukkosen ja pisti pallon tyhjiin. Tässä paljastui myös pelin selvä käännekohta; koko ottelun tähän asti todella varmasti pelannut SavU:n puolustuslinja oli hajonnut hetkeä aiemmin, kun eleettömän loistavasti pelannut MP-laina Mikko Huotari oltiin vaihdettu pois kentältä. Ja kohta savulaisia vietiin taas. Seppälän (?) hyvä pitkä syöttö puolustuksen taakse, vanha kettu Topi Sariola kirmasi läpi ja puolustuksen estelyistä huolimatta sijoitti pallon varmasti verkkoon. Kuin yhtäkkiä ottelua tähän asti selvästi vienyt SavU olikin joutunut tappiolle.
Kovasti koko pelin taistellut SavU sai kuitenkin n. 75 minuutin kohdalla loistavan paikan tasoitukseen, kun läpi ottelun vaarallisia tilanteita Kissojen maalille aiheuttaneesta sivulta tulleesta vaparista savulainen pääsi puskemaan aivan vapaasti, mutta Multaharju venyi äärimmilleen ja selvitti maaliviivalta tilanteen, tehden samalla ottelun selvästi upeimman torjunnan ja keräten valtavat aplodit MiKin pelaajilta ja yleisöltä. SavU yritti edelleen painaa päälle, mutta lopulta kapellimestari Pasanen päätti ratkaista pelin rilluttelemalla läpi SavU:n oikean laidan ja vetämällä pallon voimalla kohti maalia, josta se kimposi ilmeisesti jostain SavU:n pelaajasta ohi Luukkosen ja ratkaisi pelin. Pasasen tuuletus oli käsinkosketeltavan kiimainen, hirveällä vauhdilla kentältä juoksuradalle ja paita lensi helvettiin huudon kera.
Varoitushan siitäkin tuli, mutta oli se sen arvoista. Loput viitisen minuuttia olikin enää pelailua, ja lopulta tuomari vihelsi päätöksen todennäköisesti Kaakonkulman Kolmosen tämän kauden parhaimman ottelun.
Mitä kaikkea matsista jäi sitten käteen? Kissoille tietysti elintärkeät kolme pistettä ja henkisesti tärkeä nousu todella vaikeasta paikasta surkean ensimmäisen puoliajan jälkeen. Kuumassa pelissä tuli varoituksia sen verran paljon, että niissä meni ihan sekaisin. Sariolan Topi sai ainakin yhdessä tilanteessa kostosta sellaisen, savulaiset vaativat punaista. Itse en toisesta päädystä tilannetta nähnyt, joten en osaa sanoa oliko tuomio lopulta oikea. Kissojen ottelun parhaana palkittiin Kokko, joka oli toki todella hyvä, mutta kyllähän useankin "match-winning saven" esittänyt Multaharju oli aivan omaa luokkaansa. Muuten kehaisisin vielä siis toisella puoliajalla selvästi piristynyttä parhaimmillaan uskomattoman taidokasta Micke Pasasta, ekalla puoliajalla loukkaantuneen Ana Pöyryn tilalle tullutta Erkka Korhosta sekä taas hyvin targettina haahuillutta Marttiinia. Viimeisen pelinsä punapaidassa ainakin tällä kaudella pelannut McDade oli nyt hieman pettymys. Liike oli todella laiskaa ja pallonmenetyksiä tuli keskikentän ankkurille aivan liikaa. Tiedä sitten oliko mietteet jo takaisin kotimaassa. Toki Mikeä tulee varmasti todella paljon ikävä näissä syksyn lopuissa peleissä, sillä toista edes lähelle samantasoista puolustavaa keskikenttäpelaajaa taitaa olla Vännin aika vaikea alkaa repimään mistään. Aholan Samuli oli tänäänkin tasaisen hyvä, niin kuin oikeastaan kaikissa näkemissäni kauden peleissä. Ei erotu kentällä muuten kuin oikeastaan pitkillä rajaheitoillaan, mutta kyllähän perusvarmat laitapakitkin ovat melko arvokkaita joukkueelle.
Seuraavaksi Kissat palaa kuuden päivän päästä Urskiin ja vastaan tulee Potkupallokerho Voikkaalta. Aiemmissa kohtaamisissa punakone on jyrännyt Voikkaan helpohkosti, mutta ylimielisyyteen ei ole kyllä varaa, vaan matsiin pitää lähteä kovalla temmolla alusta asti eikä tyytyä vastustajan oletettavasti verkkaisempaan hissutteluun. Mielenkiintoista on nähdä, miten Ahola ja McDade korvataan Kissojen kokoonpanossa. Jonne Ikonen lienee tuolloin jo pelikunnossa, ja kyllähän esim. keskikenttänelikko Joona Ikonen-Pasanen-Jonne Ikonen-Masudi olisi hyökkäysvoimaltaan uskomattoman kovettava. VoPpK:n tapaista hieman heikompaa sakkia vastaan tuollaista voisi jopa harkitakin, mutta esim. tulevissa kärkimatseissa Susia ja PEPO:a vastaan pitää kyllä keksiä jotain todella ihmeellistä keskikentän keskustaan.
