Pitkän odotuksen jälkeen otin itseäni niskasta kiinni ja nyt on matkarapo sitten viimein kirjoiteltu.
Matka alkoi siis 6. päivä marraskuuta jolloin AirBerlinin lento lähti aurinkoiselta Helsinki-Vantaalta kohti Tegelin kenttää Berliinissä. AirBerlin oli positiivinen kokemus, palvelu hyvää, ei mitään ongelmia missään vaiheessa. Ainoa miinus tietty ruuan puuttuminen, mikä on toki hintatasoon nähden ymmärretävää.
Saapuessa Berliiniin sää oli pilvinen ja kostea, mutta sateelta vältyttiin. Itseasiassa ainoa sadepäivä oli lähtöpäivää edeltävä päivä, ja tällöinkin tiputteli vain illalla. Napattiin kentältä taksi hotellille, kustansi kuudelle hengelle vajaat viisi euroa per jamppa, ei paha. Hotellilla laitettiin kamat paikoilleen, ja lähdettiin lähiseudulle ihmettelelemään. Ensimmäisenä päivänä ei juurikaan nähtävyyksiä katseltu, lähinnä ihmeteltiin kaupungin kokoluokkaa ja populan määrää. Hotellimme sijaitsi siis Ku'Dammin liepeillä Wilmersdorfin alueella, vanhalla länsipuolella. Etsittiin viihtyisä ravintola jossa syötiin ensimmäinen ateria matkallamme. Illemmalla muutaman hotellilla nautitun bierin jälkeen lähdettiin jälleen höntsimään pimenevään Berliiniin. Tulipa käytyä oikein aidossa berliiniläisessä oluttuvassakin haistelemassa tunnelmaa. Hard Rock cafessa piipahtamisen jälkeen käytiin tietty ostamassa Bratwurst mit Brötchen, taivaallista.
Seuraavana päivänä sää oli yllättäen taas pilvinen, mutta väliäkös tuolla, ei sinne aurinkoa menty ottamaan. Perjantaina suunnitelmassa oli katsoa pakolliset nähtävyydet, joka onnistuikin näppärästi laajan ja todella upean metrojärjestelmän avulla. Metrolla ensin Siegesaulelle, josta Strasse den 17. Junia pitkin kohti Brandenburgia. Matkalla Tiergartenin ohitse tsekattiin neuvostosotilaiden muistomerkkin ja jokseenkin massiivinen Reichstag, eli valtionpäivätalo:
Tämän jälkeen käytiin tietysti Brandenburgin portilla, muurilla ja Potsdamer platzilla. Vaikuttavia paikkojahan nuo keskimäärin ovat, tosin muuri on nykyasussaan kohtalaisen vaatimaton. Tietysti kaupungista olisi nähtävyyksien kannalta saanut enemmänkin irti, mutta kun ei kerran ollut reissun päätarkoitus, niin näin tällä kertaa.
Launtai oli odotettu päivä. Matka Wolfsburgiin oli edessä ja tunnelma katossa. Herättiin ajoissa ja selvittiin ongelmitta Berliinin valtavalla Hauptbahhofilla oikeaan junaan ja etukäteen ostetut junaliput olivat ok. Wolfsburgiin päästyämme ensivaikutelma oli kuin junalla Turkuun tullessa, eli ei mikään henkeäsalpaava. Maisemaa hallitsi Volkswagenin tehtaat ja junaseman ympäristö nyt oli yleisesti ankea. (Tämä poikkeaa Turusta
)
Käytiin upealla Volkswagen-arenalla lunastamassa etukäteen varatut ja maksetut liput, siinä ei ongelmia. Stadionista sen verran, että kyseessä on moderni ja todella tyylikäs 30,000 paikkainen stadion. Erityismaininta hienoista sisätiloista ja hyvästä oluesta.
Ennen peliä käväistiin syömässä, ja sitten lähdettiin suuntaamaan VW-arenalle. Ravintolan ikkunasta saimme seurata muutamasatapäisen Cottbus-kannattajan marssin kohti stadionia, jykevässä poliisisaattueessa tietenkin. Cottbusin kannattajat nyt yleisesti eivät olleet kovinkaan näyttäviä, a4 tyylisillä pahvilapuilla tehty tifonpoikanen ei ollut mitenkään erityisen henkeäsalpaava. Kotijoukkueen kannattajat olivat tietysti aivan toisesta maailmasta. Ääntä lähti komeasti usean tuhannen kannattajan porukasta, ja meno ei laantunut pelin aikana laisinkaan. Varsinkin alun Vfl-laulun aikana yleisön kertosäkeessä huutama "Vfl" tuli todella kiitettävällä volyymilla.
Peli itsessään oli Wolfsburgin näytöstä, uskomattoman väkevästi pelanneen Grafiten hattutempulla vierasjoukkue kaatui 3-0. Hieman kyseenalaisen pilkun lisäksi maalit olivat Grafiten henk.koht fysiikan ansiota. Kahdesti torppasi topparin syrjään kuin nappulaliigalaisen. Ainoa mittari oli noin 25.000, joka on hyvin kaupungin kokoon nähden.
Peli päättyi siis näihin lukemiin, ja kotimatka sai alkaa. Wolfsburgin pienellä asemalla oli poliiseja varmasti 1 kaupungin kahta asukasta, mutta tarve oli ilmeinen. Mekin täysin mistään mitään tietämättöminä saimme kuulla satunnaisen Cottbus-kannattajan vihanpurkauksen asemalla. Juna meinasi tehdä temput ensin oltuaan puoli tuntia myöhässä. Tulikin yllättäen toiselle puolelle raidetta, ja siinä sai Suomi-poika pistään jalat liikkumaan, ajatus yöstä Wolfsburgista nimittäin ei miellyttänyt kovasti.
Kaikki kääntyi parhain päin ja "kotiin" päästiin. Illalla olikin brenkuttelut tiedossa (alkoi tosin jo Wolfsburgissa) Berliinin yössä. Hotellilla vietetyn tuokion jälkeen suuntasimme Kurfürstendammin isoimpiin lukeutuvaan yökerhoon, Q-Dorffiiin. Yö oli odotetun kaltainen, brenkkua ja yleistä häröilya. Viittä ennen selvisimme hotellille, jonka ovivahtina päivystänyt vanhempi herra tokaisi lakonisesti guutten morgenit ja painuimme unten maille.
Sunnuntaina retkikuntaamme ilahdutti mystisesti ilmestynyt huonovointisuus. Aamiasen missattuani lähdin kahden matkakumppanini kera etsimään suuhunpantavaa, kun taas toinen kolmikko lähti vapaaehtoisesti hakemaan Olympiastadionilta lippuja (osoittautui hukkareissuksi, liput saatiin vasta tuntia ennen pelin alkua). Käväistiin vielä Alexanderplatzilla, joka oli jonkinasteinen antikliimaksi. Tylsä lasista ja betonista rakennettu aukio helvetin isolla tornilla varustettuna. Hotellilla valmistautumisen jälkeen matka jatkui italialaisen ravintolan kautta kohti Hertha - Hoffenheimia. Metro oli saksalaiseen tyyliin kuin nuijalla täyteen lyöty. Stadionille ei tietenkään ollut vaikea löytää, jokseenki sakeasta ihmismassasta johtuen.
Kuvassa ei ole forumisti, vaikka seurueessa matkasikin.Olympiastadionin fyysinen preesens oli vakuuttava niin ulkoa kuin sisältä. Liput haettuamme siirryimme porteista sisään ja etsimme paikkamme, jotka olivat saksalaiseen tapaan vaivaton löytää. Herthan kannattajat saapuivat sankoin joukoin katsomoon jo paljon ennen pelin alkua, mutta yleisöä valui jatkuvasti sisään. Tunnelma oli todella odottava. Lähes 60,000 päinen yleisö pääsi paikoilleen, ja peli sai alkaa Herthan vaikuttavan Nur nach Hause - hymnin jälkeen.
Itse ottelussa Hoffenheim hallitsi kenttätapahtumia, mutta ei pystynyt käyttämään maalipaikkojaan hyväksi. Jopa alkukauden komeetta Ibisevic oli jokseenkin vaisu. Herthan hyökkäyspeli oli myöskin jokseenki onnetonta, pelinrakentelu ei ottanut sujuakseen ei niin millään. Toisella puoliajalla peli oli keskimäärin yhtä tasapaksua, mutta 70 minuutin kohdalla Stadion räjähti, kun aavistuksenmoisen hässäkän jälkeen uutterasti töitä koko ottelun ajan tehnyt Andrei Voronin löysi itsensä kahdestaan maalivahdin kanssa, eikä erehtynyt. Meteli oli melkoinen ja kiima valtava. Hertha olisi lopussa voinut lisätä johtoaan, mutta Domovchyiskin perseilyn johdosta (tästä voi lukea lisää Herthan kausitopicista) peli päättyi Voronin maalilla 1-0. Voitto oli todella tärkeä Herthalle, niin sarjataulukon kuin itseluottamuksenki kannalta.
Ympäröivän kiiman tarttumisen vuoksi käsi pääsi tärähtämään.Selvittiin ensimmäiseen sardiinipurkki-tyyliseen metroon ja jopa uloskin oikealla pysäkillä. Viimeisenä iltana ei remuttu sen kummemmin, aamulla piti olla freessi aikaseen herätyksen varalta. Palloiltiin hetki kaupungilla, ja jätettiin hyvästit jopa jo hivenen tutuiksi tulleille kulmille. Seuraavana aamuna koitti karvas kotimatka, josta ei todellakaan jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Ylipäätään reissusta jäi jälleen hyvä maku, aivan kuin viimevuotisesta Frankfurtin keikastakin. Bundesliigaa voin todella lämpimästi suositella kaikille jalkapallosta kiinnostuneille. Ei tarvitse olla mikään kroisos päästäkseen näkemään eri maailmasta olevaa lutuuria!
e. Toiveesta hotellin linkki
http://www.hotel-majestic.de/ Toiveesta kyllä lisätietoa, että kysykää rohkeasti vain jos niikseen tuleen.
