Tässä pari juttua hesarin arkistosta liittyen Atlantikseen:
HS - Urheilu - 16.10.1991 - 6744 merkkiä - 1. painos
Jalkapallosta elämän raiteet Johanneksen Dynamon nostaminen ylöspäin muusikko Gösta Sundqvistin intohimo
Gösta Sundqvist, Leevi and the Leavings-yhtyeen nokkamies, ottaa henkoset tupakastaan ja miettii. "Kyllä mä kestän sen, jos Dynamo ei nousekaan toiseen divisioonaan. Helvetin vaikealta se kuitenkin tuntuisi."
Johanneksen Dynamo on Sundqvistin, 35, lempilapsi. Muusikko perusti kolmanteen divisioonaan juuri nousseen joukkueen kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen Dynamo on kivunnut sarjaportaita vauhdilla - ainoastaan kerran syksyiset nousujuhlat jäivät pitämättä.
"Mä halusin aloittaa jengin kanssa pohjilta. En edes tiennyt, että se tarkoitti kahdeksatta divisioonaa. Jos mä olisin halunnut hoitaa tätä rahalla, mä olisin ostanut joukkueen kakkosesta. Se tuntui kuitenkin rottien touhuilta."
Sundqvistin soittokaverit uskoivat pitkään, että miehen innostus kestää vain hetken, ja elämä palaa jälleen normaaliin järjestykseen. Turha luulo, yhtyeen studioaikoja siirretään edelleen Dynamon treenien takia.
Dynamosta tulee
osakeyhtiö
Sundqvist myöntää, että olisi voinut valita halvemmankin harrastuksen. Vuosien varrella Dynamon kassa on niellyt sievoisen kasan musiikilla ansaittuja markkoja. Lähiaikoina hän aikoo tehdä seurasta osakeyhtiön, asiasta on jo neuvoteltu lakimiehen kanssa.
"Mun on helpompi tukea seuraa, kun se toimii osakeyhtiönä. Osakkeet mä pidän tietysti itselläni."
Helsinkiläisissä palloilupiireissä Dynamoa pidetään vakavaraisena joukkueena. Seuralle maine käy kalliiksi, sillä kilpailijat lypsävät pelaajakaupoissa Sundqvistilta mielellään hieman ylimääräistä.
"Siirtosummiin menee paljon rahaa. Mä en kuitenkaan ryhdy rahastamaan pelaajilla, pojat pääsevät aina pois vapailla papereilla."
Jostain kumman syystä Sundqvistia on aina innostanut valmentajan rooli. Hän muistelee, kuinka vuosia sitten kaverit ihailivat Peleä. Göstaa taas ihastutti, kun Bobby Charlton siirtyi pelikentiltä valmentajaksi.
"Mä pelasin aikoinaan sentterinä ja vedin satasen yhteentoista sekuntiin. Läksin kuitenkin ovet paukkuen muutamista jengeistä. Sitten tuli intti, musiikki ja seurustelut - pelaaminen jäi."
Maalit kuin
Gerd Müllerillä
Sundqvistin jutuista kuultaa, että menetetyt pelivuodet kaivelevat. "Mun maalit oli sellaisia läheltä tehtyjä sutaisuja, vähän kuin Gerd Müllerillä. Äh, mä oon sanonut kavereillekin, että mutasarjojen matseja on turha muistella. Maaotteluista juttua voi jo heittää."
Valmentajan tehtäväänsä Sundqvist suhtautuu äärettömän vakavasti. Hän käy kursseilla, lukee julkaisuja ja seuraa vuoden aikana lukemattoman määrän otteluita.
Sundqvistin ihannepelaajat ovat nopeita ja taitavia, "mitään kankeita hirviä" hän ei halua. Ensi kaudeksi hän aikoo hankkia viisi-kuusi sopivaa pelimiestä. Tämä tietää lopputiliä muutamille nykyisille pelaajille.
"Mä olen vuosien varrella polttanut Dynamossa loppuun 50 jätkää. Jos mä katson, että kaveri ei sovi mun suunnitelmiin, mä sanon sen suoraan. Se ei kuitenkaan ole mitään kivaa, kun jätkät melkein vääntää itkua", Sundqvist kertoo.
Häntä ei ole koskaan huolestuttanut, että urheilumiehen maine vähentäisi yhtyeen levymyyntiä. Päinvastoin, on kiusallista, jos pelaajat eivät ota häntä vakavissaan. Uudet pelaajat ihmettelevät aikansa, "että onko tämä nyt se leevi", mutta muutamien treenien jälkeen tilanne normalisoituu.
Dynamon kaverit
eivät juokse lenkkiä
"Kaverit huomaa, että ne joutuu tekemään duunia mun kanssa. Valmentajana mä olen aika armoton, tosin kuuntelen mielelläni myös pelaajia. Sen mä niille kuitenkin lupaan, että Dynamon kaverit ei juokse lenkkiä."
Suomalaisista valmentajista hän nostaa kaksi ylitse muiden: Martti Kuuselan ja Antti Muurisen.
"Kuuselalla on psykologista silmää joukkueurheiluun. Muurinenkin on sen verran kova kaveri, että hänet pitäisi saada takaisin Helsinkiin."
Sundqvist kertoo, kuinka hän osallistui kerran Palloliiton kurssille Eerikkilään. Pakollisten kuvioiden jälkeen muut livahtivat Forssaan ryyppäämään, Sundqvist puolestaan jäi puhumaan jalkapalloilusta Kuuselan kanssa.
"Mara kysyi kerran, että meinaanko mä nostaa Dynamon liigaan. Mä vastasin, että jos me noustaan liigaan, niin mä palkkaan sut valmentajaksi", Sundqvist kuvaa arvostustaan HJK:n entistä valmentajaa kohtaan.
Ikuinen
anarkisti
Vielä muutamia vuosia sitten kaikki rockmusiikin liepeillä pyörivät halveksivat syvästi urheilua. Nyt järjestetään jo rokkareiden omat jalkapalloilun SM-kisat. Nuori Sundqvist huomasi aikoinaan omakohtaisesti, ettei urheiluharrastuksesta kannattanut pitää meteliä.
"Mä soitin 15-vuotiaana yhdessä bändissä, ja lauluissa poliisit, urheilijat ja poliitikot olivat kusipäitä. Mä havahduin, että ei kai noi jätkät tee lauluja musta."
Nyt hän viittaa kintaalla muiden mielipiteille. Rokistakaan hän ei enää löydä anarkiaa.
"Vanhat ukot tekee samoja juttuja vuodesta toiseen. Perkele, missä kaikki nuoret kovat jätkät luuhaa. Tosin, sama juttuhan se on jalkapallossakin."
Itseään Sundqvist pitää ikuisena anarkistina. Hän ei halua omistaa mitään - Dynamoa lukuunottamatta - ja asuntokin on vuokrattu.
Laulunaiheita
pelaajilta
Musiikistaan hän puhuu kuin hieman vähätellen. Yhtye ei edes keikkaile, sillä Dynamo vie niin paljon aikaa. Levyjen teolle löytyy kuitenkin hyvä syy.
"Musiikki mahdollistaa taloudellisesti täydellisen antautumisen jalkapalloilulle, siksi se on tärkeää. Jotain rajoja pitää kuitenkin olla. Seurat ovat esimerkiksi tilanneet multa perkeleen paljon kaikenlaisia kättentaputusjuttuja ja siitä mä suutun. Antaisivat mun olla rauhassa."
Onko mahdollista, että Sundqvist jättää joskus musiikin tekemisen jalkapalloilun takia?
"Voihan käydä niin, että jonain päivänä lauluja ei enää synny. Sitä mä tosin epäilen, suomalaiset antaa mulle niin paljon aiheita. Pelaajiltakin mä olen saanut juttuja. Jokaisesta joukkueesta löytyy aina muutama häntäheikki, jotka palaavat vierasmatsista vasta päivän myöhässä", Sundqvist nauraa.
"Jalkapallo on mulle perheen ja yksilön vapauden ohella tärkein juttu. Siitä mä en tee lauluja, se olisi kuin veivaisi raamattua."
KARI RÄISÄNEN
HEIKKI SAUKKOMAA
HS - Urheilu - 28.10.1997 - 250 merkkiä - -1. painos
Atlantis Helsingin . . .
Atlantis Helsingin
uusi kummajainen Fuusioseura pikavauhdilla ykkösdivisioonaan Jalkapalloilu TIMO JÄRVIÖ Helsingin tämän vuoden jalkapallokausi oli menestyksekäs ja osittain myös merkillinen. HJK vei mestaruuden ja FinnPa pronssin.
Lisäksi parrasvaloihin hyppäsi kaksi seuraa, joita kehä III:n ulkopuolella tuskin tunnettiin aikaisemmin edes nimeltä. Pallokerho-35 on uusi liigamiehistö, ja ykkösessä esiintyy FC Atlantis.
Mikä ihmeen Atlantis?, voi kysyä täysin aiheellisesti.
Tällä nimellä seura on toiminut vasta kaksi kautta, molemmat II divisioonassa. Atlantiksen takana on kahden seuran, FC Norssin ja Johanneksen Dynamon fuusio.
FC Norssi perustettiin 1980. Se oli alkujaan maineikkaan koulun jalkapallojoukkue, johon sittemmin kelpuutettiin muitakin kuin norssilaisia. Kun se yhtäkkiä huomasikin olevansa kauden 1996 alkaessa kakkosdivisioonan joukkue, tuli eteen kysymys, että "tarttis tehrä jotain".
Avuksi tuli Johanneksen Dynamo, omaperäisen musiikkihahmon Gösta Sundqvistin vetämä kolmannen divisioonan seura. Niin nuo kaksi seuraa panivat hynttyyt yhteen, ja kahden kakkosdivisioonan kauden jälkeen odottaa maan toiseksi korkein sarjataso, ykkönen.
"Ensimmäisellä kakkosdivisioonan kaudella lähdimme vain katsomaan, miltä se taso tuntui. Kun se ei tuntunut mahdottomalta, tälle kaudelle otimme tavoitteeksi nousun ykköseen", Atlantiksen puheenjohtaja Markku Ritala sanoi.
Ritala, norssilainen itsekin, oli FC Norssin toiminnassa sen alusta eli 1980 lähtien ja ehti siinä ohessa olla myös HJK:n toimitusjohtaja 1992-93.
Atlantiksen nousu meni syyskuussa täpäräksi ja oli itse asiassa yllättävä. Kaksi kierrosta ennen kakkosdivisioonan etelälohkon loppua suora nousupaikka ja nousukarsintapaikka näyttivät olevan tammisaarelaisen EIF:n ja Kaarinan Poikien heiniä. Pallo olikin taas kerran pyöreä, ja Atlantis hypähti lohkovoittoon ja suoraksi nousijaksi.
Mihin seura vielä ehtiikään? Tekeekö se PK-35:n tempun ja rynnii saman tien liigaan?
"On se liiga ihan eri juttu...", Ritala sanoo hieman epäröivästi.
"Nyt haluamme tarjota kehityskelpoisille pelaajille hyvän ponnahduslaudan omalle uralleen. Emme pysty tarjoamaan pelaajille rahaa, mutta olemme panostaneet taustatekijöihin: meillä on hyvä valmennus, hyvä fysioterapia ja muut sellaiset asiat." Jari Europaeus
luo uutta uraa Valmentajana Atlantiksella onkin mielenkiintoinen persoona, mittavan pelaajauransa HJK:ssa kauden 1995 päätteeksi lopettanut Jari Europaeus, 34.
"Siinä on tuleva liigavalmentaja, loistava tyyppi", puheenjohtaja Ritala kehaisee.
Atlantiksen pelaajisto on pääasiassa kakkos- ja kolmosdivisioonan tasolla kouliintunutta joukkoa, mutta nousijoitten joukossa oli kuusi liigassakin pelannutta: Pekka Onttonen, Jani ja Karel Nieminen, Kaarlo Kankkunen, Ari Pöyry ja kakkosmaalivahti Markku Palmroos.
Seuran pelaajapaketti on ensi kaudeksi vielä täysin auki, mutta puheenjohtaja Ritala ei usko runkomiehistön vaihtuvan paljon. Tenkanen tekee
temppuja taustalla Gösta Sundqvistille Johanneksen Dynamo oli seuran nousuvaiheen aikana elämää suurempi asia, mutta Atlantiksen aktiivitoiminnasta hän jäi syrjään. Seuran taustavoimiin kuuluu toinen muusikko, jo Dynamossa mukana ollut Aarne Tenkanen, joka Tempuntekijät-yhtyeineen herättää lauluillaan kuulijoissa monenmoisia tuntoja.
Atlantiksen budjetti tälle kaudelle oli 450000 markkaa. Ensi kaudeksi se nousee 600000-700000 markkaan.
"Huomattava tulolähteemme on lehtemme. Yhteistyötä olemme tehneet noin sadan firman kanssa. Lisäksi olemme rahoittaneet toimintaamme talkootyöllä, ja siihen joutuvat pelaajatkin osallistumaan", Ritala sanoi.
Seuran jäsenmäärä on viitisenkymmentä. Edustusjoukkueen lisäksi Atlantiksen organisaatioon kuuluu kolmanteen divisioonaan noussut kakkosjoukkue Team Norssi.
"Omaa junioritoimintaa meillä ei ole, mutta olemme neuvotelleet kahden suuren juniorityötä tekevän seuran kanssa yhteistyömahdollisuuksista", Ritala sanoi.
TEEMU HELO
Äänestys
