Katkaisenpa taas hiljaiseloni foorumilla pikaisella matkaraportilla Englannista viime viikonlopulta.
Varmaan jotakuta vaikutelmat kiinnostavat ja ehkä jonkin hyödyllisen vinkinkin onnistun kertomaan.
Vietimme jalkapallopitoisen pidennetyn viikonlopun Manchesterin seudulla. Ottelukohteinamme olivat
lauantain Manchester United-West Bromwich ja sunnuntain Stoke-Tottenham. Ylimääräisenä jalkapallo-
kohteena ehdimme vielä lauantaina käydä opastetulla stadionkierroksella Manchester Cityn stadionilla.
Matkat teimme lentäen ja majoituimme Manchesterin keskustaan.
Lippujen saatavuusLento- ja hotellilippujen löytämiseen ei nykyaikana kauaa aikaa mene. Finnair lentää Manchesteriin
kolme kertaa päivässä eikä viikonlopun yli yöpyvään edestakaiseen reissuun montaa satasta mennyt.
Hotellimme oli business-hotelli Ramada keskellä Manchesteriä. Tasoisekseen oli minusta aika huokea,
ilmeisesti viikonloppu vaikutti. Sijainti siis erinomainen ja hinta-laatusuhde hyvä.
Ottelulippujen hankkiminen Englannista tuntuu sen sijaan olevan aina pienimuotoinen seikkailu. Saksalaisten
kanssa on paljon helpompaa. ManUn peli siis oli julistettu loppuunmyydyksi hyvissä ajoin
mutta jonkin verran tonkimalla löytyi sitten mahdollisuus ostaa webbisiteltä Hospitality Packageja
ko. peliin. Nämä ovat siis paketteja joihin kuuluu kaikenlaista kytkykauppaa (ravintolavouchereita,
lahjakortteja, ilmeisesti joissakin myös klubitiloihin pääsyjä jne.). Meidän 99 punnan paketteihin
kuului sitten otteluohjelman lisäksi 5 punnan lahjakortti, joka pätee yli 50 punnan ostoksissa ja
ottelupäivänä pätemätön ravintolavoucher ravintolaan jonka sijaintia emme koskaan selvittäneet. Lisukkeet
olivat siis varsin vaatimattomat mutta pääsyliput siis saatiin suht' mutkattomasti. Pikkainen lisämiinus
siitä että olivat onnistuneet piilottamaan maininnan siitä että lippuja ei U.K:n ulkopuolelle postitella
sellaiseen paikkaan etten etsimälläkään löytänyt. Piti siis soittaa (ja roikkua niissä DIAL ONE valikoissa
muutama minuutti ennen kuin pääsi varmistumaan että liput saa paikanpäältä).
Sinänsä tuo kytkykauppa hyödyttää turistia, joka on valmis maksamaan vähän enemmän päästäkseen peliin.
Listahinnoilla peli myytäisiin loppuun paikallisille joka tapauksissa. Tällöin turistin pitäisi turvautua
joko trokareihin (toimii se niinkin, mutta pieni riski on että jää ulkopuolelle) tai trokausfirmoihin.
Jälkimmäisistä (siis Englannista toimivista, USAsta kyllä) ei ole kokemusta mutta muutaman nettisivuihin
olen tutustunut. Kaukaa katsoen ("riidat ratkotaan Malediivien (!) lain mukaan Malediiveillä, homma perustuu
kausikorttien lainaamiseen yksittäisiin peleihin, vastaat ko. kausikortista ja annat luottokorttisi numeron")
eivät ole tuntuneet järin houkuttelevilta.
Stoken otteluun saimme liput ihan normaaliin tapaan soittamalla lipputoimistoon josta sai listahinnalla
(34 puntaa kappale) ostaa lippuja luottokortin numeroa vastaan. Kertoivat myös selkeästi että henkilö-
todistuksella voi noutaa ottelupäivänä. Ihan OK meni, mutta tämäkään käytäntö ei pärjää saksalaisten
nettikaupoille. Alunperin oli tarkoitus mennä Hullin peliin. Sinne soitellessa sai odotella toistakymmentä
minuuttia kuuntelemassa musiikkia ennenkuin selvisi että liput tulevat myyntiin ei-jäsenille vasta 6
päivää ennen ottelua. Olisivat ne tuon tiedon voineet hetikin kertoa.
Ylimääräiseksi ohjelmanumeroksi kaavailimme sitten osallistumista stadionkierrokselle lähtökohtaisesti
Anfield Roadilla kun Liverpoolkin oli mukavasti lähettyvillä. Ainakin isoimmat seurat järjestävät tuollaisia
säännöllisesti ja ennakkovarauksia suositellaan. Meille kävi niin että kierrokset sekä Anfieldillä
että Old Traffordilla oli myyty loppuun mutta lauantaiaamuna onnistuimme vielä puhelimitse varaamaan
alkuiltapäiväkierroksen City of Manchester Stadiumille. Vinkkinä muille: jos tällainen kiinnostaa
niin kannattaa olla hyvissä ajoin liikkeellä.
City of Manchester StadiumEnsimmäinen jalkapallokohteemme oli siis City of Manchester Stadium parin kilometrin päässä keskustasta.
Vaikka tiesimme millä bussilla sinne pääsee, kyllästyimme etsimään niiden lähtöpysäkkejä keskustasta
ja otimme sitten taksin. Sen verran lähellä keskustaa olimme että paluumatka sujui sitten näppärästi
kävellen.
Itse kierros, Man Cityn museo ja stadion olivat kaikki erinomaisia! Aiemmat kokemukseni vastaavista
kierroksista ovat kaukaa 80-luvulta tosin aika nimekkäiltä stadioneilta (Nou Camp ja Wembley)
joten en osaa sanoa onko konsepti muuallakin kehittynyt. Tämä oli kuitenkin kaikkiaan hyvä. Kevyesti
hintansa (9 puntaa aikuiselta ja 6.5 lapselta) arvoinen ... siis jos tällaisesta pitää.
Man Cityn museossa sai hyvin kulumaan sen vajaan tunnin, minkä jouduimme odottelemaan ennen kierroksen
alkua. Museo muodostui valokuvista, videoklipeistä, vanhoista pelipaidoista, muutamasta stadion-¨
pienoismallista ja kokoelmasta pokaaleja. Taisi siellä pari vanhaa palloakin vitriineissä lojua...
Ihan mukavaa oli kuitenkin ihmetellä vanhoja klippejä ja kokea "ai tuokin on joskus Cityssä pelannut"
elämyksiä.
Stadionkierros oli hieno. Tunnissa kävimme yläkatsomossa, parissa aitiossa, VIP-tiloissa ja sitten
stadionin uumenissa joukkueiden puku ja kokoontumistiloissa ja lehdistötiloissa ja kävelimme
pelaajatunnelin läpi vaihtoaitoiden väliin haistelemaan tunnelmia kentän tasolta. Upea paikka.
Turistien iloksi olivat jättäneet edellisen kotipelin (Liverpool) taktiikkataulun pyyhkimättä.
Ihan mielenkiintoista nähdä minkälaisia asioita olivat piirrelleet. Alla kuva.
Hieno kierros ei tietysti onnistu ilman hienoa stadionia. Stadion on moderni (avattu 1999),
valioliigan viidenneksi suurin (kapasiteetti 47726) ja muunnettu yleisurheilustadionista aidoksi
jalkapallostadioniksi. Tuo konversio on tietysti helpompaa tehdä kun se alunperinkin suunnitellaan
tehtäväksi. Stadionia oli siis tarkoitus käyttää yleisurheiluun vain Kansanyhteisön kisoissa 2002
ja sitten muuntaa aidoksi jalkapallostadioniksi. Esim Wikipediassa on aika hyvin selitetty
miten tämä tehtiin. Mielellään palaisin tälle stadionille joskus katsomaan peliäkin...
Manchester United-West BromwichEnsimmäiseen otteluun menimme jo hieman kiireellä kun halusimme varata aikaa lippupakettien noutamisoperaatiota
varten. Emme siis menneet haistelemaan tungostunnelmia paikallisjunaan tai ratikkaan vaan otimme
keskustasta taksin Old Traffordille. Sinänsä ihan viisaasti tehty, koska ticket officen löytäminen
Stadionin toiselta puolelta tungoksessa vei oman aikansa ja pari kyselyä. Liput ja nippu hyödyttömiä
vouchereita kourassa kiipesimme sitten itäpäädyn yläkatsomoon, jossa oli hyvin aikaa (= tunnin verran)
seurailla stadionin täyttymistä. Täyteenhän se lopulta tuli (siis oikeasti täyteen, jossakin
yläkatsomon nurkasta saatoin laskeskella muutaman kymmentä tyhjää tuolia) mutta aika viime tipassa.
Mitään saksalaistyylistä tuntia ennen peliä paikalle ilmaantunutta (moni)kymmentuhatpäistä laulavaa
päätykatsomoa ei ollut. Seisomakatsomoissa on puolensa. Äkkiseltään tuntui että ainakin meidän
päädystä löytyi paljon turisteja (Saksaa, Hollantia ja skandinaavikieliä (kaikkia?) kuului ympäriltä).
Itse pelistä voivat halukkaat lukea raporttja pitkin nettiä enemmän kuin sielu sietää.
ManU voitti 4-0 tehden kaikki maalinsa (Rooney, Ronaldo, Berbatov ja Nani) toisella puoliajalla
hallittuaan ensimmääistäkin aika suvereenisti. Sinnikkäästi taistellut WBA uupui lopulta ja
ManUn maailmanluokan pelaajat saivat sitten lopulta maalijuhlansa aikaiseksi. Manun maailmanluokan
miehistä voi sanoa että hyviä olivat ja upeaa oli katsella kuinka hyvin jalkapalloa voikaan
pelata. Vahvasti esiintyivät R:llä alkavien maalintekijöiden lisäksi topparipari Vidic-Rio Ferdinand.
Eivät vaikuttaneet olevan kertaakaan edes vaikeuksissa.
Täydestä tuvasta ja pelin korkeasta tasosta huolimatta tunnelma oli odotuksiin nähden pettymys.
Tuntui siltä että väittämä 76000 turistista jotka vain lauluja tuntematta istuvat mykkinä paikallaan
pitää paikkansa. Siihen kategoriaanhan mekin kuuluimme. Toki maalien sattuessa kohahdus oli kova ja
ajoittain ainakin meidän katsomomme pomppasi pystyyn myös tilanteiden aikana. WBA:n fanit (sijoitettu
alakatsomoon meidän allamme) pitivät kyllä ansiokkaasti meteliä. Sanoisin että yleisö ja
tunnelma vastasi kuvitteellista 76000 katsojan suomalaista peliä. Ihan hieno mutta parempaa
odotimme.
Stoke-TottenhamViimeinen jalkapalloelämys koettiin sitten kolmen vartin junamatkan päässä Stokessa. Pendolinoja
tuntui siihen suuntaan kulkevan useita tunnissa joten matkailu Stoken ja Manchesterin välillä
oli helppoa ja huokeaa. Stoken kaupunki oli itsessään melkoinen yllätys ensikertalaiselle.
Pikaisella perehtymisellä oli silmiin osunut 240000 luokkaa oleva asukasluku ja odotimme jotakin
Tampereeseen verrattavaa keskustaa josta mahdollisia lounaspaikkoja ja kahviloita olisi kymmenittäin.
Näin ei ihan käynyt. Varsinainen Stoken keskusta oli unelias pikkukaupunki, vilkkaudeltaan ja
kooltaan vaikkapa Hangon luokkaa. Tuo asukasmäärä 240000 selittyi sillä että Stoken kaupunki
koostuu kymmenkunnasta vastaavasta pikkutaajamasta, jotka eivät ole edes aivan yhteen kasvaneita.
Kun alaikäinen matkakumppani ei pubiin päässyt oli tarjolla tasan kaksi lounaspaikkavaihtoehtoa.
Muu ravintolatarjonta oli uneliaassa keskustassa sunnuntaina kiinni. Tuntui lievästi sanottuna
uskomattomalta että olimme kohta kävelemässä valioliigaottelun kokoiseen suurtapahtumaan. Onneksi
olimme moottoritiesillalta nähneet vakuuttavankokoisen stadionrakennelman taivaanrannassa
(maaseutumaiseman keskellä).
Aseman seudulle alkoi vakuuttavasti kertyä poliiseja ja ilmeisesti bussikuljetuksia järjesteltiin
Tottenhamin faneille. Päätimme kuitenkin kävellä stadionille, mikä oli oma pikku seikkailunsa.
Stoken keskustan ja Stadionin välisellä kolmen kilometrin matkalla oli koko joukko hankalasti
ylitettäviä esteitä: moottoriteitä, rautateitä ja kanava. Kun tuo keskusta oli noinkin pieni niin
päädyimme etsimään reittimme itse, ilman valtavaa punavalkoiseen pukeutunutta fanijoukkoa.
Löytyi se näinkin vaikka hetken aikaa vaikelta tuntuikin.
Stoken Britannia Stadium on moderni, mukavan kokoinen (kapasiteetti 28383), keskelle ei mitään
(moottoriteiden risteys ja joku ostoskeskus näkyi) sijoitettu brittistadion. Puhelimitse ostetut
liput löytyivät nopeasti ja lippuluukulla oli lupaavasti teksti "sold" out reilua tuntia ennen
ottelua. Saimme (pyydetty parhaita mitä löytyy) paikat sivukatsomosta suht' alhaalta päätyrajan
kohdalta. Hyvä niinkin. Loppuunmyynti-ilmoituksen mukaisesti katsomo oli täynnä lukuunottamatta
tyhjilleen jätettyä lohkoa Tottenhamin kannattajien ja muiden välissä.
Tästäkin pelistä löytyy halukkaille aineistoa. Tottenhamin peli näytti olevan ajoittain kriisissä
ja ajoittain maailmanluokan pelaajat (lähinnä Modric ja Bent) näyttivät maineensa ja hintansa
arvoiselta. Ajoittain taas Tottenhamin peli oli juuri niin sekaisin kuin pistemäärästä voisi
päätelläkin. Stoke väänsi kuin väänsikin 2-1 voiton ankaralla taistelulla yhdessä viihdyttävimmistä
koskaan näkemistäni otteluista. Peliin mahtui pari rankkaria (toinen sisään), pari ulosajoa,
tajuttomana kentältä ulos kannettu pelaaja, maalivahdin loukkaantuminen ja tolppalaukauksia
enemmän kuin jaksan muistaa. Koko stadionin yleisö eli upeasti mukana koko ajan niin kotikatsomo
ympäri stadionia kuin runsaslukuinen (60% yhdestä päädystä) Tottenhamin fanijoukkokin. Pelin
merkityksen molemmille joukkueille todellakin aisti jokaiseen palloon menosta. Tämä oli toinen
Euroopan kentillä näkemäni jumbofinaali ja molemmissa oli kyllä huikeasti latausta sekä kentällä
että katsomossa. Nyt jäi viimeistään korvan taakse että näitä pelejä täytyy ennemminkin hakea
kuin karttaa.
LopputunnelmatReissu oli tietenkin tekemisen arvoinen. Niinhän nämä aina ovat (paitsi jos tulee todellisia
vastoinkäymisiä, kuten se ettei peliin pääse) jos tällaisesta sattuu pitämään. Keski-Englanti
ei ole yhtään hullumpi kohde jalkapallomatkalle. Parin tunnin matkan sisällä pelikohteita
löytyy taatusti riittämiin. Kaupunkikohteena Manchester ei ole mikään Lontoo, mutta ulkojalka-
palloilullisia kohteita (ravintoloita, pubeja, museoita, muuta kulttuuria) löytyy kuitenkin
ihan kohtuullisesti useammaksi reissuksi. Se mitä Lontoolle hävitään maailmankaupunkirintamalla
voitetaan kyllä majoituskustannuksissa ja helpommassa logistiikassa. Unitedia kannattava
(mutta kaikkea jalkapalloa innokkaasti seuraava) matkakummpani totesi kyllä seuraavasti "kyllähän
täällä Manchesterissa voisi muuten olla mukava asua mutta nämä eivät kannata Manua tarpeeksi"...
