Päivän PS taas kertoo Jaron tekevän valinnan Pikkaraisen ja Jeren välillä. Tässä pääkohdat:
-Pikkaraisella on työsopimus ensi kaudesta. Onko Jarolla varaa valmentajaan JA Pikkaraiseen?
-Pikkarainen ei halua työskennellä Jeren kanssa, valmennuksellisten näkemyserojen vuoksi.
-Jaron toimistolla työskentelevät henkilöt ovat Jeren kannalla.
-Mikäli Jerestä tulee Jaron uusi valmentaja, Kuusisto luopuu osuudestaan ja työstään seurassa.
-Joissain keskusteluissa Pikkaraisen jatkama ja Laurikaisen luoma pelityyli ei ole sellainen, jolla Jaron pitäisi jatkossa pelata.
Eli tuossa lyhyt yhteenveto J-P Joupin jutusta.
Kuten toissa viikon PS:n kolumnissani kirjoitin, kyse on siitä, miten saadaan kaikkien tarvittavien leikkijöiden hiekkalapiot mahtumaan samalle laatikolle.
Eli selvää on, että Timpan lapio ei mahdu laatikolle, jos Jere on leikkimässä. Esse ja Jimmy taas ovat sitä mieltä, että Mikan ja Tommin tapa leikkiä pitkällä pallolla on tylsää. Tämä on sitäkin ymmärrettävämpää, kun Jimmy pantiin kesken viime kauden leikistä ulos, eikä Essekään saanut edustusleikintää enää kauden jälkeen jatkaa.
Kirjoitin muuten eilen ylihuomisen lehteen kolumnin, joka meni vanhaksi kun eilisiltana sain tietoa uudemmista käänteistä. Tässä tuo tuleva keräilyharvinaisuus kuitenkin on, kolumni jota ei koskaan julkaistu:
Siku ja Jere - kuin kaksi marjaa!
Vuoden 2001 loppusyksyllä Jarolle valittiin uusi päävalmentaja. Valinta kohdistui Sixten Boströmiin, jolta löytyivät seuraavat ominaisuudet: Vannoi lyhytsyöttöpelin nimeen, vastusti roiskintafutista, halusi keskikentälle mahdollisimman paljon taitoa kovuuden sijaan, oli voimakas persoona ja entinen huippupelaaja, ei omannut aiempaa kokemusta liigatasolla valmentamisesta.
Nyt Jaron valmentajaksi on ehdolla Aleksei Jeremenko, jolta löytyvät seuraavat ominaisuudet: Vannoo lyhytsyöttöpelin nimeen, vastustaa roiskintafutista, haluaa keskikentälle mahdollisimman paljon taitoa kovuuden sijaan, on voimakas persoona ja entinen huippupelaaja, ei omaa aiempaa kokemusta liigatasolla valmentamisesta.
Niille, jotka vielä haikailevat Boströmin valmentaja-aikoja, ei kai tässä valmentajapäätöksessa voi olla kuin yksi kandidaatti? Jere kun on jalkapallofilosofialtaan, valmennuskokemukseltaan ja monessa muussakin mielessä niin läheinen hiilikopio Sikusta kuin olla ja voi, jos verrataan Sikuun silloin kun hän Jaroon tuli.
Onko tämä sitten Jerelle meriitti vai haitta? Valmentajapäätöksen tekee, kuten tunnettua, kolmen hengen kollegio. Heistä Timo Kuusisto äänesti aikanaan seuran hallituksessa Boströmin potkujen puolesta (ja potkut tulivat äänin 4-3), mutta oli toisaalta aiemmin mukana valitsemassa Boströmiä ja tekemässä hänelle jatkosopimusta.
Toimitusjohtaja Niklas Storbackalle valinnan luulisi olevan helppo, jos se tehtäisiin pelkän jalkapallofilosofian perusteella. Esse on pelaavan jalkapallon miehiä, joka ei pitkän pallon pelaamisesta perusta. Jeren kanssa ei sellaisista olisi pelkoa.
Jalkapallossa kuitenkin vaikuttavat myös henkilökohtaiset suhteet eli se kuka kenenkin kanssa samassa porukassa viihtyy. Näitä seikkoja tämän valmentajavalinnan osalta käsittelin edellisessä kolumnissani, joten eipä niistä enää sen enempää.
Kollegion kolmannen jäsenen eli Harald Finnen ansiot ovat ymmärtääkseni enemmän puunjalostuksen kuin jalkapallojohtamisen maailmasta, joten hänen futisfilosofiansa laadusta tai olemassaolosta en osaa sanoa mitään. Toisaalta Jaron historia on osoittanut, että ura paperiteollisuudessa näemmä pätevöittää hoitamaan rekrytointeja jalkapalloseurassa. Toimisikohan homma myös toisinpäin, eli voisiko esimerkiksi Niklas Storbacka ruveta hoitamaan keskijohdon rekrytointeja UPM:n suunnalla?
Jaroon ja moneen muhunkin jalkapalloseuraan pätee eräs kultainen kaksoisssääntö: 1. Hyvät ja uskolliset sponsorit ovat toiminnan elinehto, samoin sellaiset henkilöt kuten Harald Finne, jotka ovat hyvää hyvyyttään valmiit antamaan kunnioitetun nimensä, suhteensa ja osan vapaa-aikaansa seuran käyttöön. Säännön osa 2: Mitä vähemmän nämä sponsorit ja muut mesenaatit osallistuvat seuran operatiiviseen toimintaan, sen parempi tulos. Poikkeuksen Jarossa muodostaa Timo Kuusisto, hän kun työskenteli vuosikaudet seuran palkattomana, mutta tosiasiallisena johtajana. Näin ollen Timpan voi lukea jalkapallojohtamisen ammattilaiseksi.
Ammattimaisin tapa toteuttaa valmentajarekrytointi olisi silti ollut, mikä toimitusjohtaja Storbacka olisi saanut hoitaa sen itse alusta loppuun. Hänellä on tarvittava kokemus ja osaaminen, mutta vielä tärkeämpää on, että toimitusjohtaja kantaa kokonaisvastuun yrityksen toiminnasta. Näin ollen hänellä pitäisi myös olla valta ja vastuu rekrytoinneista.
