Peliin heittäytyminen 0% -tasolla Suomessa

[northernking]

Esim. Tsekin Rocinsky (pikku-Mozart) on loistava esimerkki tälläisestä pelaajasta, jota ohjaa peliäly ja mies voi kuljettaa pallon puolesta kentästä maaliin, jos niin näkee tarpeelliseksi.

Monta maalia on tullut nähtyä, jossa Rocinsky tekee pitkän kuljetuksen päätteeksi maalin.

[Kiskomaton Ukkeli]

Tarkoitat varmasti Rosickya mutta olet kyllä oikeassa muuten.

[northernking]

Tarkoitat varmasti Rosickya mutta olet kyllä oikeassa muuten.

Et kestänyt virhettä , no ei kuitenkaan sama asia kuin kentällä virheen pelkääminen, mutta melkein.

Ei tilaa luovuudelle, ei taituruudelle.

Joku kertoi, että valmentaja käskee heti luopumaan pallosta, tämähän tarkoittaa sitä, että peliin ei ikinä päästä kunnolla sisälle. Eli homma ei missään vaiheessa edes ala.

[JarinToveri]

Joku kertoi, että valmentaja käskee heti luopumaan pallosta, tämähän tarkoittaa sitä, että peliin ei ikinä päästä kunnolla sisälle. Eli homma ei missään vaiheessa edes ala.

Nimenomaan. Jos lähtökohta "pelaamiseen" on se, että pallosta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, niin samahan se on hakata päätä seinään.

Luovuus on itse asiassa aika keskeisessä roolissa tässä keskustelussa. Ympäristö, joka järjestelmällisesti kitkee luovuutta ja yrittää saada tilalle bulkkia, on kaikkea muuta kuin eteenpäinpönkittävä taitavalle ja luovalle pelaajalle. Uskallan jopa väittää, että liian paljon potentiaalisia taiteilijasielulla varustettuja pelaajia on menetetty jo ennen B-junnuikää, kiitos suomalaisten junnuvalmennuksen.

Onko siis ihme, että maajoukkueemme parhaiden syötteilijöiden joukossa on Teemu Tainion kaltainen pelaaja, joka tietyillä osa-alueilla (kovuus, pallon riistäminen) on parhaimmillaan Euroopan eliittiä, mutta luovuudessa (ratkaisusyötöt), taituruudessa (pallon pitäminen, eteneminen, pelin rytmittäinen) ja hyökkäyspään ratkaisuissa ei ole juuri mitään verrattuna esimerkiksi juuri yllämainittuun Rosickyyn. Ja kyllä, tiedän, että kyseessä on kaksi eri paikan pelaajaa, halusin vain tuoda pointin esille maajoukkueen näkökulmasta:

Teme - niin surullista kuin se onkin - on maajoukkueen parhaimmistoa pallollisena. Ja jotta kiihkomielisimmät nationalistit eivät käy kimppuuni, niin mainittakoon, että arvostan kyseistä pelaajaa erittäin paljon.

Mutta kuten sanottua, tulevaisuus näyttää huomattavasti valoisammalta tässäkin asiassa.

[Kovis]

Paskinta tässä on se, kun nöyrä suomijunnu saa pahimmassa tapauksessa ikuisen epäonnistumisen pelon, jolloin ei todellakaan puhkea koskaan kukkaan pelaajana. Eli pelko perseessä aina kun pallo sattuu omaan lapikkaaseen osumaan.

Ikävintähän tässä vielä on, että epäonnistumisen pelko siirtyy myös kentän ulkopuoliseen elämään.


Yleensähän niitä pelaajia lähinnä rauhoitellaan, jotka tosissaan eläytyvät peliin. "Älä ota niin tosissaan" -sanonnat hävityn pelin tai tilanteen jälkeen lähinnä nöyryyttävät enemmän. Eikö saa olla tosissaan mukana ja pitäisikö tekemisen olla enemmän puuhastelua?

[Callit]

Nimenomaan. Jos lähtökohta "pelaamiseen" on se, että pallosta on päästävä eroon mahdollisimman nopeasti, niin samahan se on hakata päätä seinään.

On muuten aika uskomatonta kuinka nuorella iällä lapset oppivat sen, kuinka vältetään pallo, mutta haastetaan vastustaja muka ankaraan taistoon. Ja lauma aikuisia huutaa haltioituneena "hyvä Jussi, tsenppiä". No, jokainenhan tietää, että ihmiset tuppaavat tekemään sitä mistä niitä kehutaan.

Luovuus on itse asiassa aika keskeisessä roolissa tässä keskustelussa. Ympäristö, joka järjestelmällisesti kitkee luovuutta ja yrittää saada tilalle bulkkia, on kaikkea muuta kuin eteenpäinpönkittävä taitavalle ja luovalle pelaajalle. Uskallan jopa väittää, että liian paljon potentiaalisia taiteilijasielulla varustettuja pelaajia on menetetty jo ennen B-junnuikää, kiitos suomalaisten junnuvalmennuksen.

Oman kokemukseni perusteella lopetusikä on 12-14v. Ihan hirveätä katseltavaa, kun pelaajat nimenomaan parhaasta päästä ( 2 parasta maalintekijää) lopetti aikanaan lyhyen ajan sisällä. Lopettaneita oli paljon, mutta nimenomaan ne kaksi ylivoimaisesti parasta maalintekijää keksi parempaa tekemistä. Maaleja juhlittiin aina porukalla, pelaaminen tuotti pelkkiä haukkuja.

"Ei ikinä jäädä sen pallon kanssa triplailemaan, vaan heti eroon siitä!" - Keravan tekonurmella junnuturnauksessa syksyllä 2004.

[JarinToveri]

On muuten aika uskomatonta kuinka nuorella iällä lapset oppivat sen, kuinka vältetään pallo, mutta haastetaan vastustaja muka ankaraan taistoon. Ja lauma aikuisia huutaa haltioituneena "hyvä Jussi, tsenppiä". No, jokainenhan tietää, että ihmiset tuppaavat tekemään sitä mistä niitä kehutaan.

Todella hyvän pointin kaivoit esiin. Tässäkin lapsi tyytyy niin helposti vain miellyttämään sitä isäukkoa, joka karjuu kentän laidalla neuvoja ja tsemppihuutoja. Toisaalta jotkut eivät vain koskaan opi, vaikka ehkä haluaisivat. Harjaantuneempi silmä tosiaan osaa poimia noi surffailevat pallonvälttelijät, mutta vanhempi sitä ei välttämättä tajua, vaan jatkaa harhaanjohtavia tsenppihuutoja.

"Ei ikinä jäädä sen pallon kanssa triplailemaan, vaan heti eroon siitä!" - Keravan tekonurmella junnuturnauksessa syksyllä 2004.

So sad but so true. Tulee heti mieleen omien aikojen "Nopeesti se pallo liikkeelle!" -huudot.

[jykke]

"Ei ikinä jäädä sen pallon kanssa triplailemaan, vaan heti eroon siitä!" - Keravan tekonurmella junnuturnauksessa syksyllä 2004.

Jollekin taidottomalle hautojalle tuo olisi ihan oikea neuvo, samoin puolustuspään pelaajalle. Riippuu siis ihan missä yhteydessä tuo on sanottu, että onko kommentti negatiivinen vai ei.

[Rajapintojen dynamiikka]

Jollekin taidottomalle hautojalle tuo olisi ihan oikea neuvo, samoin puolustuspään pelaajalle. Riippuu siis ihan missä yhteydessä tuo on sanottu, että onko kommentti negatiivinen vai ei.

Moi Keravan tekonurmen junnuturnauksen syksyn 2004 huutelija  :keskari:

[Callit]

Jollekin taidottomalle hautojalle tuo olisi ihan oikea neuvo, samoin puolustuspään pelaajalle. Riippuu siis ihan missä yhteydessä tuo on sanottu, että onko kommentti negatiivinen vai ei.

Tuo huuto, joka siis oli yleisohje koko jengille siten huudettuna, että kuului Keravan keskustaankin, ei ikinä ole oikea neuvo, kun kyse on poikasten opettamisesta. Sama kuin jos kuoronjohtaja käskisi huonomman puoleisen laulajan vaikenemaan.

[Tozsér]

Omat junnnuvalmentajani painottivat aikoinaan että pallon täytyy pysyä oman joukkueen hallussa vähintään 5-15 lyhyttä syöttöä putkeen. Sai syöttää myös alaspäin tai sivulle, jos pallonmenetys uhkasi. Tappioasemassa mentiin sitten suoraviivaisemmin väkisin pallon kanssa boksiin ja lauottiin kaikista mahdollisista paikoista.

Suomen Baxterin aikainen maajoukkue harvemmin pitää palloa kontrolloidusti hallussa pitempiä jaksoja kovia jengejä vastaan ja siitä seuraa automaattisesti isoja ongelmia. Miten voisi menestyä, jos omasta hyökkäyspelin tekemisestä ei tule mitään ja puolustuskaan ei vakuuta kovimpia maita vastaan. Tiedän Muurisen syöttö-%-löpinät, mutta niillä ei ole mitään tekemistä kunnollisen pallonhallinan ja sitä kautta koko pelin hallinnan kanssa. Maajoukkue ei myöskään tällä hetkellä edes pysty Baxterin virheitten takia kunnolla jouksuttamaan pikkumaita puhki, vaan peli menee typeräksi lönköttelyksi puolin ja toisin.

[koera]

Ylipäätänsä junnuvalmentajien tulisi varoa siirtämästä omaa motivaatiotaan ja kunnianhimoaan pelaajiinsa. Kentän laidalla kurkku suorana huutaminen vain sekoittaa monen peliä. Huippulupauksia lukuun ottamatta jonnekin 12:sta ikävuoteen asti hommassa pitäisi olla jonkin verran leikin makua mukana: luovia ratkaisuja, kikkailua, liian hankalien temppujen yrittämistä, jne. Mainitun iän jälkeen vasta todellinen sisältä tuleva motivaatio alkaa kehittyä (toki on poikkeuksia, jotka jo nuoressa iässä ottavat pelaamisen vakavasti) mutta jos valmentajat ja vanhemmat ovat täyttäneet pelaajien mielet kielloilla ja kehoituksilla, sisäinen motivaatio voi pahimmassa tapauksessa jopa jäädä syttymättä.

Monet tämän päivän luovimmista huippufuutaajista ovat pelanneet tuhansia tunteja katu- ja puistofutista, jossa on usein eri ikäistä porukkaa (eli skidit joutuvat pelaamaan vanhempia ja vahvempia vastaan) ja huomattavan paljon pelaajia kentän kokoon nähden. Suomessa ei luonnolisista syistä ole ympärivuotista puistofutiskulttuuria, joten valmennuksessa olisi syytä edes välillä kannustaa täysin vapaaseen ja luovaan pelaamiseen.

[Mr. Brownstone]

Omat junnnuvalmentajani painottivat aikoinaan että pallon täytyy pysyä oman joukkueen hallussa vähintään 5-15 lyhyttä syöttöä putkeen. Sai syöttää myös alaspäin tai sivulle

Tämä juuri näkyy kärjistäen oikeastaan maajoukkueen otteluistakin, vaikka kertoo enemmän muiden huonoudesta kuin Litmasen hyvyydestä. Eli Litmanen syöttää vaikka sen helpon viereen jos ei muuta keksi, mutta jollain Väykällä ja Roman Eremenkolla vastaava on hirveätä ylipelaamista ja ylivaikeiden syöttöjen hakemista eli hosumista. Väykän loistava Saksa-ottelukin oli liian hyvää ollakseen totta. Harmittaa kyllä Väykänkin kohdalla hukattu potentiaali, kun rahkeita olisi paljon parempaankin.

Junnutasollahan jos erehtyy pallon kanssa yrittämään enemmänkin, niin meille ainakin huudettiin: "älä pelleille siellä!" tai muuta vastaavaa. "Pallo pois" 

[jykke]

Tuo huuto, joka siis oli yleisohje koko jengille siten huudettuna, että kuului Keravan keskustaankin, ei ikinä ole oikea neuvo, kun kyse on poikasten opettamisesta. Sama kuin jos kuoronjohtaja käskisi huonomman puoleisen laulajan vaikenemaan.

Lähinnä nyt tarkoitan tilannetta, jossa puolitaidoton peluri (yrittää) pitää palloa ja loput nassikat seisoskelevat eri puolilla kenttää, kunnes pallonhautoja menettää pelivälineen vastustajalle. En ymmärrä miten tällainen toiminta kehittää kenenkään kentällä olevan pelaamista, paitsi sen joka tahtoo sitä palloa hautoa, vaikkei osaa.

Tietyissä tilanteissa pallon pitäminen on tietenkin suositeltavaa, mutta ei se nyt joukkuepelissä mikään yleispätevä neuvo voi olla, että "älkää syöttäkö".

[muumi]

Suomessa usein painotetaan (muutenkin kuin jalkapallossa), että virheistä pitää oppia / virheitä pitää välttää. Puolustussuunnan pelaajalle tämä toki on ihan hyvä lähtökohta, kuten edellisessä viestissäkin mainittiin. Sensijaan jos hyökkäyspään pelaajana haluaa maailman huipulle, on otettava mallia niistä jotka siellä maailman huipulla ovat.

Jep. Etenkin junioreiden valmentajan kannattaisi vaatia niitä virheitä eikä virheiden välttämistä. Ainoastaan virheitä tekemällä oppii, koska muuten pelaaja yrittää liian helppoa. Virheitä välttämällä oppii välttämään vastuuta, kun taas virheitä sallimalla pelaajat uskaltavat pelata taitotasonsa ylärajoilla, olla luovia ja näin myös kehittyvät. Oli kyse topparista tai kymppipaikasta, virheet tulee sallia, niitä tulee suorastaan vaatia, koska jos niitä ei tapahdu, voidaan olla huolissaan. Hätärit ja riskittömän pelin kyllä opettaa muutamissa harjoituksissa 17-vuotiaalle pelaajalle, joten ihan huoletta voi siihen asti keskittyä pallonkäsittelyn ja pallollisen pelaajan uskalluksen kehittämiseen.

[muumi]

Lähinnä nyt tarkoitan tilannetta, jossa puolitaidoton peluri (yrittää) pitää palloa ja loput nassikat seisoskelevat eri puolilla kenttää, kunnes pallonhautoja menettää pelivälineen vastustajalle. En ymmärrä miten tällainen toiminta kehittää kenenkään kentällä olevan pelaamista, paitsi sen joka tahtoo sitä palloa hautoa, vaikkei osaa.

Tietyissä tilanteissa pallon pitäminen on tietenkin suositeltavaa, mutta ei se nyt joukkuepelissä mikään yleispätevä neuvo voi olla, että "älkää syöttäkö".

Pallottomat pelaajathan sen pelin tekevät joka tapauksessa, eli tilanne, jossa pallonhautoja riplailee ja muut seisoskelevat ympäri kenttää, on jo täysin väärä. Tuossa tilanteessa on tietysti tarkoitus kehittää muiden pelaajien pallotonta liikkumista, jotta syöttöpaikkoja olisi. Jos niitä ei ole, tällä nassikalla on täysi oikeus yrittää omia konstejaan, kunnes menettää pallon. Ylipäätään junnuissa on jokaisella pelaajalla oikeus ja velvollisuus yrittää samoja asioita, tasosta riippumatta.

Ja kyllä älkää syöttäkö -säännöt on harjoituksissa erinomaisia. Kuten myös peleissä, jos muut eivät liiku. Yllättävän nuoria voi opettaa pallottoman liikkumisen jaloihin saloihin.

[insert]

Arsenalin kolhittu tshekkitähti palaamassa
julkaistu 26.01.2009 klo 00.35

 Tomas Rosicky ja Cesc Fabregas ovat molemmat sivussa loukkaantuneina. (Arkistokuva)
Kuva: EPA
Yli vuoden polvivamman vuoksi jalkapalloviheriöiltä sivussa ollut tshekkitaituri Tomas Rosicky on palaamassa hiljalleen pelikuntoon. Miehen agentti Pavel Paska paljasti, että Arsenalin 28-vuotias hyökkäävä keskikenttämies on aloittanut omatoimisen harjoittelun.

- Tämä on jälleen askel parempaan suuntaan. Se antaa toivoa, että Tomasin vaikea jakso voisi päättyä, Paska runoili Rosickyn verkkosivuilla.

Rosicky joutui jättämään viime kesän Euroopan mestaruuskisat väliin, koska reilu vuosi sitten hänen polveensa tehtiin kaksi isoa leikkausta.

YLE - AFP

[Samson]

Arsenalin kolhittu tshekkitähti palaamassa
julkaistu 26.01.2009 klo 00.35

 Tomas Rosicky ja Cesc Fabregas ovat molemmat sivussa loukkaantuneina. (Arkistokuva)
Kuva: EPA
Yli vuoden polvivamman vuoksi jalkapalloviheriöiltä sivussa ollut tshekkitaituri Tomas Rosicky on palaamassa hiljalleen pelikuntoon. Miehen agentti Pavel Paska paljasti, että Arsenalin 28-vuotias hyökkäävä keskikenttämies on aloittanut omatoimisen harjoittelun.

- Tämä on jälleen askel parempaan suuntaan. Se antaa toivoa, että Tomasin vaikea jakso voisi päättyä, Paska runoili Rosickyn verkkosivuilla.

Rosicky joutui jättämään viime kesän Euroopan mestaruuskisat väliin, koska reilu vuosi sitten hänen polveensa tehtiin kaksi isoa leikkausta.

YLE - AFP

Miten tämä liittyy tähän topiciin?

[Kiskomaton Ukkeli]

Pavel Paska Aina jaksaa hymyilyttää

[mandela]

Miten tämä liittyy tähän topiciin?

Selviää lukemalla vähän ylhäälstä. Eli Rosicky on heittäytynyt peliin ihan liikaa ja kärsii siksi polvivammoista.

[Ralliraita]

Selviää lukemalla vähän ylhäälstä. Eli Rosicky on heittäytynyt peliin ihan liikaa ja kärsii siksi polvivammoista.

[niftan]

Itse taas käsitin, että topikin pointti olisi se, että Itä-Euroopassa osataan heittäytyä...

... no, tottahan se kyllä on.

[jykke]

Tuossa tilanteessa on tietysti tarkoitus kehittää muiden pelaajien pallotonta liikkumista, jotta syöttöpaikkoja olisi. Jos niitä ei ole, tällä nassikalla on täysi oikeus yrittää omia konstejaan, kunnes menettää pallon. Ylipäätään junnuissa on jokaisella pelaajalla oikeus ja velvollisuus yrittää samoja asioita, tasosta riippumatta.

Se nyt on ihan sama missä ne muut ovat, jos katse on koko ajan pallossa. Kyllä kentällä aina joku vapaa pelaaja on, vaikkei kukaan liikkuisi.

[Callit]

Kyllä kentällä aina joku vapaa pelaaja on, vaikkei kukaan liikkuisi.

Höpö, höpö. Itse olen kuullut kymmeniä kertoja valmentajan ja vanhempien huutavan ennen ja jälkeen tilanteen, että syötä/mikset syöttäny, vaikka minkäänlaisia syöttösuuntia ei ole tarjolla. Näin erityisesti laidalla 7 vs 7 peleissä.

[rokelvis]

Itse olen sitä mieltä, että Suomessa heittäydytään väliin liiaksikin peliin ja siksi ratkaisuista puuttuu kaikki viileys ja rauhallisuus. Luullaan, että tempo ja tsemppi ovat itsessään hyveitä, ei se aina niin mene. Jos vaikka katsoo jotain Littiä, niin miehestähän näkyy korostettu rauhallisuus ja maltti. Toki peliin heittäydytään eri tavalla, muu maailma suljetaan pois ympäriltä ja keskitytään siihen olennaiseen eli peliin. Tuollaista peliin heittäytymistä ei Suomessa näe kovinkaan paljon, sen sijaan hillitöntä taistelua hieman liiaksikin. Asiat täytyy olla tasapainossa ja pään on pelattava joka tilanteessa.