Peliin heittäytyminen 0% -tasolla Suomessa

[Pilluharja]

Itse olen sitä mieltä, että Suomessa heittäydytään väliin liiaksikin peliin ja siksi ratkaisuista puuttuu kaikki viileys ja rauhallisuus. Luullaan, että tempo ja tsemppi ovat itsessään hyveitä, ei se aina niin mene. Jos vaikka katsoo jotain Littiä, niin miehestähän näkyy korostettu rauhallisuus ja maltti.

Hyvä näkemys. Niinhän sitä sanotaan että älykkäät pelaajat eivät paljoa juoksentele kentällä. Heidän ei tarvitse koska he osaavat lukea peliä ja siksi sijoittuvat aina oikeaan paikkaan. Pelitavassamme liikkuminen on yksi tärkeimmistä asioista, mutta liikkeen pitäisi olla älykästä. Liikkumista sinne ja siten miten pelitilanne vaatii, ei vain hillitöntä juoksemista pisteestä toiseen pallon perässä. Muuten lopputuloksena on tunnin kohdalla puuskuttava pelaaja josta mennään heittämällä ohitse ja vaarallisiin tilanteisiin. Pitää muistaa ettei sitä palloa juoksemalla kiinni saa

Monissa Suomen otteluissa tempo on noussut liian kovaksi ja ottelun hallinta karkaa käsistä kun pallo ei pysy mykana. Silloin maltilla pelaava vastustaja saa napattua pallon ja kaapattua ottelun ohjat. Vasta Kuninkaan mukaantulo on saanut pelaamisemme rauhoittumaan

[Callit]

Hyvä näkemys. Niinhän sitä sanotaan että älykkäät pelaajat eivät paljoa juoksentele kentällä. Heidän ei tarvitse koska he osaavat lukea peliä ja siksi sijoittuvat aina oikeaan paikkaan.

Sorry vaan, mutta aikoja sitten vanhentunut käsitys. Nyttemmin kun on ryhdytty mittaamaan juostuja matkoja, jotka muuten ovat nousseet yli 20% 80-luvulta, on ilmenyt ainakin kaksi asiaa:
1. Hyvät pelaajat juoksevat huonompia enemmän. Noin siis niinku isommassa mittakaavassa
2. Pelaajan suoritukset ovat hyviä silloin, kun sattuu kilometrikorvauspäivä

[rokelvis]

Sorry vaan, mutta aikoja sitten vanhentunut käsitys. Nyttemmin kun on ryhdytty mittaamaan juostuja matkoja, jotka muuten ovat nousseet yli 20% 80-luvulta, on ilmenyt ainakin kaksi asiaa:
1. Hyvät pelaajat juoksevat huonompia enemmän. Noin siis niinku isommassa mittakaavassa
2. Pelaajan suoritukset ovat hyviä silloin, kun sattuu kilometrikorvauspäivä

Ei lisääntyneet kilometrit estä juoksemasta kentällä fiksummin. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa pallo saadaan haltuun vaikkapa rajalla, jossa tilaa on kovin vähän. Silloin muiden pelaajien pitää osata sijoittua kentällä niin, että alueelle saadaan hetkellisesti miesylivoima. Samoin aluepuolustus vaatii loppujen lopuksi paljon enemmän, sillä myös painottoman puolen kavereiden on osattava liikkua yhtenäisesti ja oikeaan suuntaan oikealla tavalla.

[Ralliraita]

Ei lisääntyneet kilometrit estä juoksemasta kentällä fiksummin. Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa pallo saadaan haltuun vaikkapa rajalla, jossa tilaa on kovin vähän. Silloin muiden pelaajien pitää osata sijoittua kentällä niin, että alueelle saadaan hetkellisesti miesylivoima. Samoin aluepuolustus vaatii loppujen lopuksi paljon enemmän, sillä myös painottoman puolen kavereiden on osattava liikkua yhtenäisesti ja oikeaan suuntaan oikealla tavalla.

Vahvasti samaa mieltä. Kyllähän se niin on, että nämä eniten juoksevat pelaajat ovat yleensä niitä, jotka myös palloa eniten haluavat ja myös sitä pitävät. Ja juuri kuten rokelvis tuossa mainitsi, niin koko joukkueen on oltava tietoinen miten ja milloin liikutaan. Kaikki varmasti osaavat kuvitella kuinka paljon helpompaa on tehdä juoksuja kun omalla joukkueella on pallo, eikä sitä syöttöä edes tarvitse tulla vaan pelkkä liike antaa yhden vaihtoehdon pallolliselle pelaajalle. Muutenkin juoksuilla voi tehdä paljon tilaa myös joukkuekavereille ja silloin vastustaja on kokoajan tilanteista jäljessä. Kun joukkue on fyysisesti kunnossa ja pelisysteemi kaikilla hanskassa niin sillä mennään jo pitkälle.

[Callit]

Kirjitukseni oli vastine pilluharjan väitteelle, jonka mukaan älykkäitten pelaajien ei tarvitse paljon juosta kentällä. Tämä ajatus on siis lähtökohtaisesti väärä, mutta se ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pelaajan olisi järkevää joskus "oikaista" ovelasti.

[Juuti]

Se nyt on ihan sama missä ne muut ovat, jos katse on koko ajan pallossa. Kyllä kentällä aina joku vapaa pelaaja on, vaikkei kukaan liikkuisi.

Siitä ei ole epäilystä, ettei aina yksi olisi vapaana, mutta mitenkä tälle syötät, jos syöttösuunnat on tukittu ja vapaa pelaaja seisoo vastustajan takana? 

[rokelvis]

Siitä ei ole epäilystä, ettei aina yksi olisi vapaana, mutta mitenkä tälle syötät, jos syöttösuunnat on tukittu ja vapaa pelaaja seisoo vastustajan takana? 

Syötät pallon sinne, minne se vapaa pelaaja ehtii ensimmäisenä.

[koera]

1. Hyvät pelaajat juoksevat huonompia enemmän. Noin siis niinku isommassa mittakaavassa

Riippuu aika paljon pelipaikasta, pelitilanteesta ja roolista. Noin yleistyksenä ihan totta. Hyvän pelintekijän juoksu on sitä, että on oikeassa paikassa oikeaan aikaan, pelattavissa ja ympärillä riittävästi tilaa pallon kanssa kääntymiseen. Telkkarista katsottuna näyttää siltä, että eipä tuo paljoa juokse, kun kuvissa saa aina pallon, kääntyy ja antaa hyvän syötön. Puhtaan kärjen liikkuminen taas riippuu paljon puolustuslinjan pelistä. Passiivista linjaa vastaan kärki juoksee usein hyökätessä melko vähän, tosin puolustaessa jotuu peittämään yleensä syötöt keskustaan, mikä aiheuttaa jonkin verran liikettä. Eniten juoksevat ehkäpä hyökkäävät pakit (ns. wingback) ja nimensä mukaisesti box to box -keskikentät, joiden molempien pelialue on koko kentän mittainen.

Hyvällä pelikäsityksellä varustettu pelaaja osaa lukea peliä ja rytmittää juoksunsa oikein. Yllätyksenä tulevat tilanteet vaativat nopeita spurtteja, jotka kuluttavat tietenkin enemmän voimaa. Niinpä karrikoiden voisi sanoa, että puolustettaessa hyvät pelaajat juoksevat vähemmän ja keskimääräisesti hitaammin. Toisaalta huippujoukkueen linja ei ole koskaan passivinen, vaan hyökätessä liikkuu joko omaa maalia kohti tehden tilaa pelinrakentelulle tai vaihtoehtoisesti keskiviivalle tukemaan hyökkäystä. Vastahyökkäyksissä varsinkin laitojen juoksukoneet (Robben, Cole, Odonkor) ja kärjen takana pelaavat hyökkääjät (Kaká, Rooney) käyttävät sumeilematta juoksuvoimaansa kuljetuksin ja vapaisiin paikkoihin hakeutumiseen.

Hyvien pelaajien juoksumäärät selittyvät vaadittavan huippukunnon lisäksi sillä, että he rytmittävät liikkumisensa oikein, ja näin jaksavat liikkua tasaisesti läpi ottelun, siinä missä hyväkuntoinekin pelikäsityksetön kaveri juoksee itsensä piippuun nopeammin ja vielä turhaan.

[rokelvis]

Lisäisin tähän vielä sen, että myöskin pallotonta vastaan pelaaminen vaatii aika paljon. Enkä tarkoita pelkästään juoksemista, vaan oikeaa sijoittumista. Itse ainakin olen huomannut, että keskittymisen täytyy tällöin olla sataprosenttista, koska täytyy koko ajan katsoa mitä tekee ja mihin aikaan. Ja vaikka fyysinen suoritus ei olisikaan kovin rankka, niin pää on hyvin tyhjä, kun on joutunut koko pelin ajan keskittymään omaan tekemiseensä (ja myös vastustajien ja joukkuekavereiden tekemiseen). Vaikka ulospäin oma peli saattaakin vaikuttaa laiskalta, niin hyvä valmentaja näkee jos on tehnyt kentällä oikeita asioita ja antaa siitä palautetta. Tähän asiaan pitäisi oppia jo juniori-iällä kiinnittämään huomiota, koska on helpompi korjata virheet kymmenvuotiaan pelistä kuin kymmenen vuotta vanhemman pelaajan pelistä.

Monesti tuntuu, että turhaa säpisemistä arvostetaan aivan liikaa, koska se on usein näyttävämpää.

[jykke]

Siitä ei ole epäilystä, ettei aina yksi olisi vapaana, mutta mitenkä tälle syötät, jos syöttösuunnat on tukittu ja vapaa pelaaja seisoo vastustajan takana? 

Niin kyllä se ajan myötä oppii juoksemaan sinne vapaaseen paikkaan, kun laitat joka kerta syötön sinne eikä suoraan jalkaan.

[kraiffi]

Kiitos avaukselle, tässä ollaan ytimessä.

Itse olen sitä mieltä, että Suomessa heittäydytään väliin liiaksikin peliin ja siksi ratkaisuista puuttuu kaikki viileys ja rauhallisuus. Luullaan, että tempo ja tsemppi ovat itsessään hyveitä, ei se aina niin mene. Jos vaikka katsoo jotain Littiä, niin miehestähän näkyy korostettu rauhallisuus ja maltti. Toki peliin heittäydytään eri tavalla, muu maailma suljetaan pois ympäriltä ja keskitytään siihen olennaiseen eli peliin. Tuollaista peliin heittäytymistä ei Suomessa näe kovinkaan paljon, sen sijaan hillitöntä taistelua hieman liiaksikin. Asiat täytyy olla tasapainossa ja pään on pelattava joka tilanteessa.

Hyvä pointti, heittäytyminen näkyy eri tavoin eri pelaajilla. Pelitapa luo kehyksen jossa pelaajat voivat eläytyä peliin. Onko suomalainen enemmän kotonaan talvisotamaisessa puolustustaistelussa kuin luovassa hyökkäysten rakentelussa? Eikö Hodarin strateginen ajattelu perustunut juuri tähän, pelaajien vahvuudet eivät olleet pelin dominoinnissa ja maalintekokilpailussa vaan äärimmäisen kurinalaisessa puolustuspelissä ja velvollisuuksien hoitamisessa. Tämä on aikaisemmin sopinut hyvin suomalaisille ja tämä olisi helppo myydä myös faneille - miltä näyttäisi jättiläismäinen tifo Stadikalla: P U O L U S T U S. Italian vihattu catenaccio oli heille ylpeyden aihe, josta he eivät vieläkään ole halunneet täysin luopua. Koko kansan asia.

Tai sitten luotamme siihen, että uusi sukupolvi on niin taitavaa ettei sen tarvitse kumarrella ketään, se haastaa vastustajan kaikilla pelin osa-alueilla, janoaa maaleja ja haluaa viedä eikä vikistä. Tämä nähdään, kun meillä on paljon taitavia pelaajia, jotka eivät pyytele anteeksi omaa olemassaoloaan. Muilla luovan talouden aloilla suomalaiset nuoret jo tekevät kovalla itseluottamuksella omaa juttuaan, menevät maailmalle ja menestyvät. Futiksessa ihan kohta?     

[Holmgård]

En ole Wolf, mutta ( ennalta-arvattavaa ) lyhytsyöttöpeliä Suomessa pidetään liiaksi arvossaan. Suurin osa peleistä ( junnut, VII- I- divari) on yleensä sellaisia, että maalit tulevat yhdellä hyvällä syötöllä tai virheistä. Joka tapauksessa hienostelemattomalla eteenpäinmenolla. Mitä enemmän syöttöjä, sen varmemmin virhe tulee, ja vastustaja pääsee yrittämään. Peliä tulisi pelata pelin ehdoilla, eikä tv- romantiikan. Sama koskee maajoukkuetta. Keskikenttä ei kykene pelinpyörittämiseen ja pallonhallintaan. Laidat eivät ole maalintekouhka eivätkä he kykene haastamaan 1vs 1 tai tekemään peliä laidalta. Siispä kaksi - tai kolmekin- kärkeä ja isommilla syötöillä ja ennen kaikkea palloa eteenpäin.

Joku Barca jauhaa lyhyellä ja siitä moni pitää. Silti on turha käyttää heidän prinsiippejään edes Huuhkajiin, saati sitten Kultsussa kakkosdivarissa tai Mapsin C- junnuissa. Näin silti tehdään. Sitä paitsi Barcan pelin avaimena on pallovarmuus sekä välittömästi aloitettu tiukka prässi. Eli he haluavat pitää pallon vastustajan alueella. Tämä tavoite toteutuisi myös nopealla, suoraviivaisella hyökkäämisellä, on se sitten ilmasillan kautta tai ei. Pelin levittäminen on aina riski; et voi hyökätä nopean agressiivisesti, koska 40% pelaajista on sidottuina laidoilla. Kun pallonmenetyksen aika koittaa, on 40% pelaajista kaukana asemistaan.

Toki pelinluku on tärkeässä asemassa, sillä joka tasolla on pitkillekin syöttöketjuille paikkansa. Futiskin on rytmilaji. Silti, pallon toimittamisesta vähintään 30 metriä eteenpäin ei voi syntyä mitään pahaa. Siispä semi- roiskiminen sallittakoon.

Kun peliä pelataan pelin ehdoilla, myös peliin heittäytyminen kasvaa.

[jami1982]

Ja kyllä älkää syöttäkö -säännöt on harjoituksissa erinomaisia. Kuten myös peleissä, jos muut eivät liiku.

Luova käytännön esimerkki tästä:

http://www.youtube.com/watch?v=-wf5yuE7G38&feature=related