Kyse ei ole "vahingon" arvioinnista, vaan siitä onko puolustavalla pelaajalla ollut mahdollisuutta pelata palloa tai muuten puhtaasti saada pallo pelaajalta.
Jos taklaus vaarantaa pelaajan turvallisuuden, siitä on voinut koko ajan antaa punaisen kortin huolimatta siitä, onko kyseessä ilmeinen maalintekopaikka tai ei.
Teoriassa sääntö toki on näin, mutta käytännössä, jos läpiajossa olevaa pelaajaa taklaa nilkoille osumatta palloon tilanne tulkitaan helposti tilanteeksi jossa "olisi mahdollisuus pelata palloa" vaikka taklaus osuisi tarkoituksella siihen nilkkaan eikä realistista mahdollisuutta (tai ainakaan yritystä) osua palloon vastustajaa rikkomatta olisi. Jos tuossa tilanteessa repii vastustajaa paidasta nilkoille potkimisen sijaan tilannetta ei tulkita sellaiseksi jossa voi pelata palloa. Tällöin sääntötulkinta ohjaa pelaajaa tekemään vastustajan kannalta vaarallisemman sääntörikkeen koska siinä on pienempi riski saada punakorttiin. Aiemminhan ei ollut väliä miten läpiajossa olleen vastustajan kaatoi, kun punainen tuli joka tapauksessa, ei sekään optimaalista mutta vähemmän huono pelaajien turvallisuuden kannalta. Ymmärrän toki myös vastakkaisen näkemyksen että paidasta repiminen tai vaikkapa pallon torjuminen kädellä on tavallaan selkeästi kaikille pelin hengen vastaiselta näyttävä teko, mutta onko se miltä tilanne näyttää tärkeämpi kuin pelaajan turvallisuus? Ja siis en tässä tarkoita mitään rajuja taklauksia vaa perus "helliä mutta varmoja kaatoja" joissa kuitenkin voi sattua jotain, jos käy huono tuuri.
Jälkimmäiseen:
En tarkoittanutkaan tilannetta jossa taklaus turvallisuuden vaarantamisen takia oikeuttaisi punakorttiin vaan sellaiseen tilanteeseen, jossa yksi rike täyttää useamman kuin yhden toisistaan erillisen varoitukseen oikeuttavan syyn, mutta ei yhtään suoraan ulosajoon oikeuttavaa. Siis että näistä voisi nostaa keltaisen kahteen kertaan kuten kahdesta perättäisestä rikkeestä.
