Holden M. Caulfield
 Poissa
|
 |
Vastaus #27 : 03.02.2009 klo 21:13:16 |
|
1.2 su Real Betis – Getafe 2-2
Manuel Ruiz de Loperalle lähteminen tapahtui lopulta ihan hetken mielijohteesta ja aivan liian myöhään. Edellisilta suomalaisten kavereiden ja irlantilaisten vaihtareiden kanssa oli kuluttanut suuresti voimia. Lämpimästä sängystäni sateiseen Sevillaan uskaltauduin lopulta vasta vähän ennen neljää. Aamupala tutussa tapas-paikassa, taksi alle ja stadikalle. Kovin tuntui porvarilliselta matkustaa yksin taksilla, mutta olotilani, säätila ja aikataulu huomioonottaen jälkikäteenkin ihan peliliike.
Pilvet peittivät taivaan ja sade hiljaksiin tippui tuulilasiin, kun maksoin kuskille seitsemän euroa. Vihreävalkoisiin pukeutunutta väkeä oli massiivisen betonistadionin ympärillä huomattavan vähän. Sade piti massat pois katsomoista. Aivan kuten kesäisin Suomessakin. Virallista katsojamäärää en tiedä, mutta veikkaisin sen olevan reilusti alle 20 000. 55 000 katsojan stadionilla se on aika vähän. Luultavasti olin jotakuinkin ainoa katsoja, joka ei tullut peliin kausikortilla. Ruiz de Lopera on kyllä stadionina melkoinen möhkäle. Se muistuttaa etäisesti Camp Nouta, ollen toki hieman pienempi ja karumpi. Toinen pääty on edelleenkin puoliksi rakentamatta. Arkkitehdit ovat suosineet huomattavan paljon harmaata betonia ja erilaisia teräsaitoja ja kaltereita. Hyvin kolkko rakennus ja mielen kuolettava sää ovat tavallaan ihan miellyttävä yhdistelmä. Omasta katsomostani, joka sijaitsi siellä korkeimmalla kolmanneksella keskiviivan lähettyvillä, näki pelin tapahtumat kyllä todella hienosti. Jyrkkä katsomo ja kenttä suoraan alapuolella teki ottelun seuraamisesta sateen hetkilläkin nautittavan kokemuksen.
Kahden päivän hiljaisen sateen jäljiltä kenttä oli todella märkä ja peli sitä myötä melko viihteellistä. Paljon liukutaklauksia ja helppoja virheitä. Peli alkoi kotijoukkueen osalta upeasti. Pallo meni kahdesti Getafen maaliin ensimmäisen kymmenen minuutin aikana. Harvalukuinen yleisö lauloi jo championea. Tunnelma yleisestikin vaikutti olevan elävämpi kuin kaupungin toisen joukkueen kotikatsomossa. Seisaalteen kannattajia oli huomattavasti vähemmän, mutta äänekkääseen kannatukseen osallistui ajoittain hyvin moni. Täysi Ruiz de Lopera olisi varmasti täynnä tunnelmaa.
Ensimmäisellä jaksolla tullut punainen kortti tappoi kotijoukkueen pelin, ja ottelu muuttui vauhdittomaksi puolustustaisteluksi. Betis tuntui hallitsevan hyvin Getafen hyökkäysyritykset, kunnes Uche rangaistusalueella naurettavan helposti kiersi puolustajan ja sijoitti pallon pienestä kulmasta varmasti ohi Ricardon. Yleisö jäi hiljaa odottamaan Getafen toista osumaa, jonka lopulta ampui sama mies. Ottelun lopussa edellisellä kierroksella hatun latonut Soldado pääsi yrittämään vielä vierasvoittoa pilkulta, mutta yleisön arvostama portugalilaismaalivahti aavisti oikein.
Pelin tohinassa sattui hassu tilanne kannattajapäädyssä, kun eräs katsoja hieman sivummalla otti yli tulleen pallon itselleen ja piilotti sen (luultavasti) äitinsä ja sukulaistyttönsä kanssa tavaroidensa alle. Tästä ensin lähellä olleet huutelivat ja viittoilivat heitä palauttamaan pallon pallopojille. Lopulta kun mitään ei tapahtunut pallonkätkijöiden toimesta, alkoi koko kannattajapääty ja osa muistakin katsomoista seisaalleen osoittamaan heitä sormella ja huutamaan jotain, mitä en ymmärtänyt. Saattoi tuntua hieman kiusalliselta, mutta eivät he pallosta luopuneet.
Tammikuu Andaluciassa on ohi. Pelit taputeltu, pistaasit syöty, joten on aika palata arkeen. Viisi peliä tuli nähtyä. Suurimpana kokemuksena tietysti Pukin debyytti. Seuraavan kerran, kun allekirjoittanut lähtee jalkapalloa ulkomaille asti seuraamaan, on matkakohteena maaliskuinen Wales ja Cardiff. Ensimmäiseltä vieraspelireissulta on kovat odotukset. Nämä olivat lopulta ihan höntsäpelejä siihen peliin verrattuna!
|
