Suomen pelin suurin ongelma

[Dopeman]

Hieman ongelmallista on kyllä tosiaan myös se, että silloin, kun näitä nuorempia pelaajia testataan, niin parhaimmillaan kentällä on n. 10 muutakin normaalin karsintaporukan ulkopuolista pelaajaa, jolloin peli voi muutenkin olla ymmärrettävistä syistä aika sekavaa. Mutta ei tosta kannata ottaa sen enempää ressiä, koska kyllä sieltä ne paremmin pelaavat taitaa kuitenkin erottua (Moisander, Lampi, Se Jätkä, jne) ja sittemmin nousta ykkösremmin mukana karsintapeleihin. Kyllä minun mielestäni silti asteen rohkeammin voisi nostaa karsintaryhmään mukaan näitä vähän nuorempia pelaajia. Esim. Porokaran, Perpan, Mannisen, Hakolan ja Kassu Hämäläisen näkisin erittäin mielelläni pelaavan ykkösmiehistön kanssa.

[fronton]

Eiköhän se ongelma oo koostumuksessa ja valmentajan pelaajavalinnoissa. Miks pitää aina tunkea jtoain ulkomaalaista peliin, kun Hodgson sai jo hyvää aikaan puolustusosaamisella niin ois ollu juuri sen jäljkeen hyvä jatkaa suomalaisella valmentajalla, joka tuntee jo ennestää ja hogdsonin ajalta suomen. Jos toi oli Baxterin tuoma hyökkäävä pelityyli verrattuna hogsoniin niin ihmettelen kun ei saatu mitää aikaan. Hogsonin aikaan suomella sentää ei ollu portugalia vastaan mitää hätää. ja kun vielä harkkapeli niin miks sitä Kuqia pitää yrittää käyttää, sen ainoo tehtävä maajoukkueessa voi olla viimeisen 5 minuutinn röyhiminen.
Mun näkemys Joukkueesta ja kokoonpanosta mitä pikkuhiljaa pitäs ajaa sisään ja jolla tulevaisuudessa vois menestyä ois.:
                        Jässi
Moisander- Pasanen - Hyypiä- Lampi
          Heikkinen - Tainio
               Eremenko Jr.
    Tintti   - - - - - - - - Pukki
               Forssell

Vaihtopelaajia:
-Litmanen
-Roman Eremenko
-Väyrynen
-Kallio
-Tihinen
- Mäenpää (mv)
Sjölund
Kuqi
Kolkka
DallaValle
(Enkelman)
Hakola    

 

[fronton]

Voihan tohon potentiaalisiin vaihtomiehiin pikkuhiljaa lisäille Perpaa yms kunhan saa pelin kulkee seurajoukkueis

Eiköhän se ongelma oo koostumuksessa ja valmentajan pelaajavalinnoissa. Miks pitää aina tunkea jtoain ulkomaalaista peliin, kun Hodgson sai jo hyvää aikaan puolustusosaamisella niin ois ollu juuri sen jäljkeen hyvä jatkaa suomalaisella valmentajalla, joka tuntee jo ennestää ja hogdsonin ajalta suomen. Jos toi oli Baxterin tuoma hyökkäävä pelityyli verrattuna hogsoniin niin ihmettelen kun ei saatu mitää aikaan. Hogsonin aikaan suomella sentää ei ollu portugalia vastaan mitää hätää. ja kun vielä harkkapeli niin miks sitä Kuqia pitää yrittää käyttää, sen ainoo tehtävä maajoukkueessa voi olla viimeisen 5 minuutinn röyhiminen.
Mun näkemys Joukkueesta ja kokoonpanosta mitä pikkuhiljaa pitäs ajaa sisään ja jolla tulevaisuudessa vois menestyä ois.:
                        Jässi
Moisander- Pasanen - Hyypiä- Lampi
          Heikkinen - Tainio
               Eremenko Jr.
    Tintti   - - - - - - - - Pukki
               Forssell

Vaihtopelaajia:
-Litmanen
-Roman Eremenko
-Väyrynen
-Kallio
-Tihinen
- Mäenpää (mv)
Sjölund
Kuqi
Kolkka
DallaValle
(Enkelman)
Hakola    

 

[koera]

Kuinka suuri osuus Suomen hyökkäyspelin ongelmista johtuu pallottomien pelaajien liikkumisesta ja sen puutteista? Jos pallottomien liike ei toimi, niin taitavinkaan syöttelijä ei pysty tekemään peliä.

Vähäsyöttöisissä vastahyökkäyksissä toiminut varsinkin Saksaa vastaan hyvin, mutta myös Portugalia vastaan oli ekalla puoliskolla hyviä elementtejä. Ongelma Portugalia vastaan oli vain se, että laiturit eivät saaneet pallollisina muuta kuin pallonmenetyksiä ja hyökkäyksiä hidastavia syöttöjä aikaan.

Haetuin kuvio on yksinkertaisuudessaan sellainen, että pallonriiston jälkeen laiturit juoksevat leveällä omia laitojaan, jonne pallo pelataan mielellään yhdellä, kahdella syötöllä. Laituri kuljettaa laitaa pitkin mahdollisimman pitkälle, kun samalla keskikentät juoksevat voimakkaasti kohti maalia, jolloin vastustajan painottoman puolen pakin on pakko kaventaa. Samalla puolella olevalle omalle laiturillemme syntyy nyt sellainen tilanne, jossa hän näkee sekä pallon, että kaikkien puolustajien selät.

Ongelmia syntyy kun pallonriiston jälkeen syöttösuunnat laitoihin peitetään. Hyökkäyksen hidastuessa yhden tai kahden ylös juosseen pelaajan pitäisi kääntyä ympäri ja juosta omaa maalia ja pallollista pelaajaa kohden. Yleensä tämä saa mukaansa puolustajan selkäänsä, joten kääntyminen vaatii taitoa ja juonikkuutta. Toisaalta mukaan vedetty vastustaja tarkoittaa tilaa jossain ylempänä. Väykän pitäisi osata tehdä näitä juoksuja enemmän, Littihän näitä on aina osannut tehdä.

Useimmat huippujoukkueet nostavat ryhmittynyttä puolustusta vastaan myös pakkeja mukaan pelinrakenteluun, mutta jos ukot ovat pallollisina luokkaa Kallio (antaa aina turvallisimman ja ilmeisimmän syötön) ja Pasanen (ei viime peleissä ole onnistunut edes siinä) kovin suuresta hyödystä ei Suomen kohdalla voida puhua.   

[hikikuutio]

 

Joku toinen vaihtoehto olisi tosi kova juttu. Uskon, että seuraaviin karsintoihin saadaan peliin jotain variaatioita aikaan. Suomi pelaa niin ennalta arvattavasti tällä hetkellä. Lisäksi käytetty taktiikka on helpohko purkaa, joten tulokset on mitä on, jos vastustaja on katsonut videoita. Tosin Baxter on niin kettu, että Walesia vastaan tulee jotain yllättävää, kun walesilaiset odottavat Suomelta juuri sitä samaa peliä. Tai sitten ei.

[Baresi]

alkaa beellä ja loppuu ärrään

[Norsujef]

http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2009/02/819396

HUH, HUH...!

Panathinaikos raatoi lähes kuin Huuhkajat
26.02.2009 00:14
 
Tulosta voi jalkapallossa saavuttaa monilla keinoilla. Yksi niistä on raaka työnteko, mistä kreikkalainen Panathinaikos antoi näytteen raapimalla Villarealilta 1-1-tasapelin vieraskentällä keskiviikkona Mestarien liigassa.

Euroopan jalkapalloliitto Uefan verkkosivujen statistiikka kertoo Panathinaikosin 13 kentällä käyneen pelaajan liikkuneen keskiviikkona yhteensä peräti 117 kilometrin ja 657 metrin verran. Villarealin ja Panathinaikosin ottelussa juoksumäärät olivat koko keskiviikon kierros huomioon ottaen huikeita, sillä joukkueet taivalsivat yhteensä 231,671 kilometriä.

Toiseksi runsaimmin hikipisaroita valutettiin Madridissa, jossa Real Madrid ja Liverpool saivat kokoon 213,364 kilometriä.

Puhtaiden numeroiden perusteella keskiviikkoillan laiskin joukkue oli 5-0-murskalukemin Sporting Lissabonia höykyttänyt Bayern München, jonka 14 kentällä käynyttä pelaajaa käyskentelivät yhteensä 103,299 kilometriä. Baijerilaiset jäivät Panathinaikosin lukemista yli neljätoista kilometriä, enemmän kuin yhden pelaajan työpanoksen verran.

Vertailun vuoksi Suomen maajoukkue ravasi MM-karsinnat käynnistäneessä 3-3-tasapelissä Saksaa vastaan 119,351 kilometriä Saksan taivallettua 113,532.

Mestarien liigan keskiviikkoiset juoksumäärät metreinä:
Villareal       114 014
Panathinaikos   117 657

Chelsea         103 461
Juventus        107 730

Sporting        107 486
Bayern München  103 299

Real Madrid     105 254
Liverpool       108 110

(MTV3)

[Dopeman]

Tuossa Suomen ja Saksan välisessä ottelussa muistaakseni Roma ja Mako kipittivät kumpainenkin yli 12 kilometriä

[Sportacus]

Tuossa Suomen ja Saksan välisessä ottelussa muistaakseni Roma ja Mako kipittivät kumpainenkin yli 12 kilometriä

Janne Holmen juoksisi leikitellen 20 kilometriä pelin aikana. 

Siinä on vaan aika paljon eroa, että tapahtuuko se juokseminen:
-hyökkäys- vai puolustussuuntaan
-terävästi vai dieselmäisen junnaavasti
-älykkäästi vai turhaan säntäillen

[Norsujef]

Janne Holmen juoksisi leikitellen 20 kilometriä pelin aikana. 

Siinä on vaan aika paljon eroa, että tapahtuuko se juokseminen:
-hyökkäys- vai puolustussuuntaan
-terävästi vai dieselmäisen junnaavasti
-älykkäästi vai turhaan säntäillen

Uusi taktiikka: Laitetaan Shefki juoksemaan pelkästään pallon perässä. Eli Shefkille yksinkertainen käskytys: mene koko ajan palloa kohti. Toisin sanoen Shefki juoksee pallon perässä oli pallo sitten missä tahansa niin Shefki pyrkii kohti palloa. Tähän variaatio voisi olla, että Shefki juoksee pallon perässä vain toisella kenttäpuoliskolla. Mutta tätä taktiikkaa kutsutaan ns. Laiska-Shefkiksi tai Läski-Shefkiksi.

[Tonton Drozdowski]

Nyt pitäisi kehittää pelisysteemi, joka tukee sitä seikkaa, että pallo pystytään pitämään aina kun se saadaan haltuun entistä kauemmin aikaa hallussa ennenkuin menetetään se vastustajalle.

Ihanne olisi, että pallo on jopa minuutin Suomen joukkueen hallussa ennenkuin lähdetään kontrolloituun hyökkäykseen. Tässä korostuu keskikentän ja hyökkääjien kyky pitää pallo oman joukkueen hallussa.

Ei tällainen seikka ole systeemeistä kiinni vaan pelaajien henkilökohtaisesta taidosta suhteessa vastustajan taitoihin. Kyllähän Suomikin osaa pitää palloa Luxemburgia vastaan varmaan toista minuuttia jos sikseen tulee.

[rukkanen]

Ei tällainen seikka ole systeemeistä kiinni vaan pelaajien henkilökohtaisesta taidosta suhteessa vastustajan taitoihin. Kyllähän Suomikin osaa pitää palloa Luxemburgia vastaan varmaan toista minuuttia jos sikseen tulee.

En nyt ihan yks yhteen rinnastaisi pelaajien henkilökohtaista taitoa siihen, kuinka kauan palloa on mahdollista pitää oman joukkueen hallussa. Jos sellaisia pelaajia ei ole paljoa, jotka pystyvät palloa suojaamaan ahtaassa tilassa, täytyy palloa liikutella nopeammin (jotta vastustajat eivät ehdi iholle). Tämä taasen edellyttää syöttötarkkuutta. Potkutekniikan vajavaisuus puolestaan haittaa syöttötarkkuutta, jolloin korostuu pallottomien pelaajien sijoittuminen (eli syöttöjen ei tarvitse olla mahdottomia täsmäiskuja 50 metrin päähän vaan lähempänäkin on tarjolla vapaa pelaaja). Tässä mielestäni olisikin rutkasti parannettavaa, eli maajoukkueessa eivät monetkaan pelaajat tee itseään hyvin pelattaviksi.

Toki kaikella on rajansa, eikä Suomen maajoukkueessa varmasti lähiaikoina pidäkään yrittää pikkunättiä neppailua, mutta en millään pysty uskomaan, että pallonhallintaan perustuva systeemi olisi yksiselitteisesti poissuljettu vaihtoehto Suomelta.

[Tonton Drozdowski]

En nyt ihan yks yhteen rinnastaisi pelaajien henkilökohtaista taitoa siihen, kuinka kauan palloa on mahdollista pitää oman joukkueen hallussa. Jos sellaisia pelaajia ei ole paljoa, jotka pystyvät palloa suojaamaan ahtaassa tilassa, täytyy palloa liikutella nopeammin (jotta vastustajat eivät ehdi iholle). Tämä taasen edellyttää syöttötarkkuutta. Potkutekniikan vajavaisuus puolestaan haittaa syöttötarkkuutta, jolloin korostuu pallottomien pelaajien sijoittuminen (eli syöttöjen ei tarvitse olla mahdottomia täsmäiskuja 50 metrin päähän vaan lähempänäkin on tarjolla vapaa pelaaja). Tässä mielestäni olisikin rutkasti parannettavaa, eli maajoukkueessa eivät monetkaan pelaajat tee itseään hyvin pelattaviksi.

Tuo itsensä pelattavaksi tekeminenkin on mielestäni enemmän yksilön taitoa kuin systeemistä riippuvaa tai siihen pohjautuvaa - ainakin maajoukkueessa, jossa pelitapaa ei nopeasti saada iskostettua joukkueeseen. Ja vaikka Suomi saisikin kehitettyä pelitavan, jossa pelaajat ovat paremmin pelattavana, on muulla taidolla kuten syöttö- ja haltuunottotaidolla ja edelleen pelinäkemyksellä silti valtava merkitys. Ja kaikki pelaaminen on aina suhteessa vastustajaan. Huipulla vastustajat osaavat myös puolustaa paremmin, muutenhan ne eivät olisi huippujoukkueita.

[rukkanen]

Tuo itsensä pelattavaksi tekeminenkin on mielestäni enemmän yksilön taitoa kuin systeemistä riippuvaa tai siihen pohjautuvaa - ainakin maajoukkueessa, jossa pelitapaa ei nopeasti saada iskostettua joukkueeseen.

Täytyy olla ainakin osittain samaa mieltä. Maajoukkueessa ongelmaksi tosiaan muodostuu yhteisten harjoitusten vähäinen määrä. Toisaalta jos systemaattisesti vedettäisiin "pallottomien pelaajien liikkeeseen perustuva pallonhallinta" -taktiikkaa, varmaan pitkällä aikavälillä alkaisi tuloksiakin tulla. Nythän jos meneillään olevat karsinnat kariutuvat lopullisesti esimerkiksi kotitappioon Venäjälle, olisi Baxterilla erinomainen mahdollisuus käyttää loppukarsinnat pelisysteemin hiomiseen. Nythän siihen ei ollut karsintojen alkuun mennessä kovin paljoa aikaa (ainakaan joukkueen yhteisten kokoontumisten muodossa). En tietenkään väitä, että Baxterilla olisi mielessään juuri tällainen pelisysteemi...

[hikikuutio]

Mielestäni maajoukkuetason pelaajien pitäisi pystyä sisäistämään taktiikkta kuin taktiikka muutaman viikon leirityksellä. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Samat perusasiat toistuu kaikissa taktiikoissa vain hieman eritavoin. Kyse on vain siitä, mitä siellä kentällä tehdään. Yksittäisen pelaajan kohdalta tuo on vielä helpompaa kuin koko joukkueen kannalta. Ei niiden pelaajien tarvitse sisäistää samalla tavalla jokaisen pelipaikan velvoitteita. Riittää, että tietää mitä itse tekee. Puheet jostain ensimmäiset karsinnat on pelitavan sisäänajamista on täyttä p:tä. Jos valmentaja ei saa iskostettua taktiikkaansa tuon tason pelaajiin muutamassa viikossa on jotain pahasti vialla. Joko pelaajien osaamisessa, älyssä ja ymmärtämisessä tai valmentajan tavoissa ja tavoitteissa. Toki valitun taktiikan toteutus ja sen eri variaatiot paranee ja lisääntyy ajan kanssa, mutta itse taktiikan sisäänajamiseen ei voi mennä kuukausia tai vuosia.

[Nullvier]

Suomalaiset on makkaraa syöviä tuulipukujuntteja. Siitä tää kaikki johtuu.

[Callit]

Puheet jostain ensimmäiset karsinnat on pelitavan sisäänajamista on täyttä p:tä. Jos valmentaja ei saa iskostettua taktiikkaansa tuon tason pelaajiin muutamassa viikossa on jotain pahasti vialla.

Ko. lentävä jargon-lause on jopa tieteellisesti todistettu potaskaksi. Valmentajan menestyksekkäin aika on usein pestin alussa.

[John Devey]

Mielestäni maajoukkuetason pelaajien pitäisi pystyä sisäistämään taktiikkta kuin taktiikka muutaman viikon leirityksellä. Ei se mitään rakettitiedettä ole.
...
Puheet jostain ensimmäiset karsinnat on pelitavan sisäänajamista on täyttä p:tä. Jos valmentaja ei saa iskostettua taktiikkaansa tuon tason pelaajiin muutamassa viikossa on jotain pahasti vialla.

Pitäisiköhän tässä yhteydessä puhua pikemminkin yhteisten harjoitusten ja palaverien määrästä ennemmin kuin suoraan viikoista? Seurajoukkueessa riittää muutama viikko välttävään taktiseen sisäänajoon koska joukkue ja valmentaja ovat keskenään tekemisissä joka päivä, monesti jopa kaksi kertaa päivässä. Tästä tulee jo kymmeniä joukkueharjoituksia ja palavereita. Heitetään hatusta että pelaajien sisäistäminen valmentajan taktiikkaan vaatii vaikkapa 50 harjoituskertaa ja 15 palaveria. Seurajoukkueissa se määrä tulee täyteen muutamassa viikossa, maajoukkueessa samaan menee monta kuukautta. Varsinkin kun otetaan huomioon pelaajien vaihtuvuus maajoukkueessa loukkaantumisista ja seuravelvoitteista johtuen, sekä pitkien aikavälien myötä tapahtuva luonnollinen opitun "unohtaminen"

Lisäksi voi huomioida Baxterin ajaman muutoksen Hodarin pelitapaan verrattuna. Käsittääkseni muutos passiivisesta pelitavasta aktiiviseen on vaikeampi toteuttaa kuin toisin päin

Ko. lentävä jargon-lause on jopa tieteellisesti todistettu potaskaksi. Valmentajan menestyksekkäin aika on usein pestin alussa.

Tämäkin taitaa päteä enemmän seurajoukkueisiin kuin maajoukkueeseen. Uusi valmentaja sytyttää. Jokaisen pelaajan on todistettava arvonsa hänelle, kaikki saavat uudet mahdollisuuden, pelaajien huomaamiin ongelmakohtiin puututaan, tuttujen harjoitusten tilalle tulee aivan uudenlaiset joka luonnollisesti sytyttää

Kyse on päivittäisen tekemisen muuttumisesta toisenlaiseksi joka hetkellisesti korottaa motivaation pilviin. Kuten varmaan sinullakin työelämässä, jos työnkuvaasi tulee uusia mielenkiintoisia asioita ja vanhoihin ongelmiin puututtaisiin niin varmaan sinäkin saisit uutta virtaa työntekoosi. Tästä efekti käsittääkseni johtuu, eikä se taida näkyä yhtä vahvasti harvoin kokoontuvassa maajoukkueessa

[koera]

Lisäksi voi huomioida Baxterin ajaman muutoksen Hodarin pelitapaan verrattuna. Käsittääkseni muutos passiivisesta pelitavasta aktiiviseen on vaikeampi toteuttaa kuin toisin päin

Tämäkin taitaa päteä enemmän seurajoukkueisiin kuin maajoukkueeseen. Uusi valmentaja sytyttää. Jokaisen pelaajan on todistettava arvonsa hänelle, kaikki saavat uudet mahdollisuuden, pelaajien huomaamiin ongelmakohtiin puututaan, tuttujen harjoitusten tilalle tulee aivan uudenlaiset joka luonnollisesti sytyttää

Kovasti samoilla linjoilla. Sekin on kyllä totta että huippuammattilaiset ovat jo pelanneet useiden valmentajien alaisuudessa ja perustaktiset asiat ovat heille helppoa omaksuttavaa. Nähdäkseni Baxter on tehnyt edellisestä karsinnasta sellaisen johtopäätöksen, ettei Suomen pelaajamateriaalille luontevimmalla pelitavalla ja kokeneella huippuvalmentajallakaan mennä kisoihin (ellei satu huikea munkki arvonnoissa), joten uusia reseptejä on pakko keksiä.

Pelitapakysymyksissä on myös syytä muistaa, että melkein kaikilla Euroopan menestyvillä maajengeillä on taustalla

1) Maalle vuosikymmentenkin takaa periytyvä pelityyli ja -filosofia.
2) Kova kotimainen pääsarja, jossa edellä mainittuun totutaan, vaikka myöhemmin siirryttäisiinkin ulkomaille
3) Juniorituotanto, joka huippumaiden kohdalla jo varhaisessa vaiheessa alkaa koulia pelaajia tiettyyn suuntaan

Suomen maajoukkueen pelaajien edustamat seurat sijoittuvat Euroopan kartalle kuin haulikolla ammuttuna. Useimmat ovat pelanneet kotoista pääsarjaa, mutta mistään suomalaisesta yhteinäisestä pelitavasta tai koulukunnasta on hankala löytää viitteitä. Pikemminkin eri valmentajat ovat hakeneet suuntaa omien mieltymystensä mukaisesti eri paikoista, ja ulkolaisiakin valmentajia on nähty.

Vahvan pelitapaidentiteetin omaavan joukkueen peräsimeen hyppäävä valmentaja pääsee nopeammin hiomaan yksityiskohtia ja nyansseja, tekemään pelaajavalintoja ja motivoimaan pelaajiaan. Kun on valmis kehys pohjalla, on helpompi tehdä muutoksia ja helpompi huomata missä on menty metsään. Suomen kohdalla ei kai kovin pahasta alisuorittamisesta voida puhua, koska kisoihin pääseminen on yksinkertaisesti erittäin hankalaa nykyisellä pelaajistolla. Pelitavan ja taktiikan puolesta ongelmia on useita, kuten edellä yritin kuvailla.

Siinä missä vaikkapa Madridin peräsimeen hyppäävä Juande Ramos saa käsiinsä hiukan yskätelevän Lamborghinin, Baxterilla on käsissään jo vähän vanhentunut Sisun valmistama rekka.

[Mr. Brownstone]

http://www.youtube.com/watch?v=RrUNMW5c_O4 

[Hender]

Suomen maajoukkueen pelaajien edustamat seurat sijoittuvat Euroopan kartalle kuin haulikolla ammuttuna. Useimmat ovat pelanneet kotoista pääsarjaa, mutta mistään suomalaisesta yhteinäisestä pelitavasta tai koulukunnasta on hankala löytää viitteitä. Pikemminkin eri valmentajat ovat hakeneet suuntaa omien mieltymystensä mukaisesti eri paikoista, ja ulkolaisiakin valmentajia on nähty.

Vahvan pelitapaidentiteetin omaavan joukkueen peräsimeen hyppäävä valmentaja pääsee nopeammin hiomaan yksityiskohtia ja nyansseja, tekemään pelaajavalintoja ja motivoimaan pelaajiaan. Kun on valmis kehys pohjalla, on helpompi tehdä muutoksia ja helpompi huomata missä on menty metsään. Suomen kohdalla ei kai kovin pahasta alisuorittamisesta voida puhua, koska kisoihin pääseminen on yksinkertaisesti erittäin hankalaa nykyisellä pelaajistolla. Pelitavan ja taktiikan puolesta ongelmia on useita, kuten edellä yritin kuvailla.

Siinä missä vaikkapa Madridin peräsimeen hyppäävä Juande Ramos saa käsiinsä hiukan yskätelevän Lamborghinin, Baxterilla on käsissään jo vähän vanhentunut Sisun valmistama rekka.

Tässäpä se oleellisin ongelma tulikin esille. Kyllä Suomenkin pitäisi löytää se oma pelityylinsä eikä luottaa random-valmentajien oppeihin, jotta päästäisiin kerran kisoihin. Nimenomaan sen oman pelin löytämisessä piilee idea, että päästäisiin sinne kisoihin jopa muutaman kerran peräkkäin. Tällaista ei ikävä kyllä ole havaittavissa vaan suomalainen (junnu)futis on hyvin hajautunutta eikä yhtenäisestä pelityylistä ole käryäkään.

[Kunvaanuskallettas]

Mielestani on aiheetonta, vaikka tulosurheilusta onkin kyse, pelata joukkuetta ehdottomasti seuraaviin arvokisoihin. Ryhmä on sen kaltainen, että tavoitteena pitäisi olla sijoitus 2-3 ja rakentaa joukkuetta tulevaisuuden nuorien varaan eli juuri namä pukit ja dallavallet.
Uskon kiutenkin, että Baxter on oikea mies tähän paikkaan Suomelle jos vaan munat ei yleisön/liiton painostuksesta halkea.
Ja pelitavasta sen verran, että ei se tämän hetken rutiini möröillä johansson ja kolkka parane. Joukkueen pelitavaksi näen parhaana dynaamisen  hyökkäyspelin vahvan puolustuspelin kautta.
Kuitenkin kaikki perustuu siihen, että roolin vaihdot hyökkäys ja puolustus suuntaan ovat nopeita.
Mutta tällä hetkellä täytyy myöntää, että Baxterilla on paljon töitä sen suhteen, että saa pelaajat pelaamaan yhdessä yhtenäisellä pelitavalla.
Ainoat pelaajat jotka ovat peliesityksiensä perusteella ansainnut paikkansa maajoukkueessa ovat (puhutaan viimeisestä n. 10 ottelusta) Heikkinen, Väyrynen, Kallio!!!, Sjölund, Litmanen, Jääskeläinen, Tarvajärvi.

[Elmo]

Kyllähän Suomen pelin suurin ongelma on se, että materiaali ei riitä. Kuitenkin hyvällä valmennuksella tuota materiaalieroa voisi saada häivytettyä, mutta sekään puoli ei nyt Baxterin aikana ole vielä vakuuttanut.

Suomen pelaajien taso ei riitä siihen pallon hallintaan yhtään parempia maita vastaan.

[Tresor]

Ainoat pelaajat jotka ovat peliesityksiensä perusteella ansainnut paikkansa maajoukkueessa ovat (puhutaan viimeisestä n. 10 ottelusta) Heikkinen, Väyrynen, Kallio!!!, Sjölund, Litmanen, Jääskeläinen, Tarvajärvi.

Viimeisen 10 ottelun paras maalintekijä puuttuu kovin harkitun oloisesta listastasi.

[odeveskari]

Uusi taktiikka: Laitetaan Shefki juoksemaan pelkästään pallon perässä. Eli Shefkille yksinkertainen käskytys: mene koko ajan palloa kohti. Toisin sanoen Shefki juoksee pallon perässä oli pallo sitten missä tahansa niin Shefki pyrkii kohti palloa. Tähän variaatio voisi olla, että Shefki juoksee pallon perässä vain toisella kenttäpuoliskolla. Mutta tätä taktiikkaa kutsutaan ns. Laiska-Shefkiksi tai Läski-Shefkiksi.