Lupasin aiemmin raporttia Rayo - Castellon-matsista, tässä tulee pienimuotoista selontekoa:
Keskustasta pääsee metrolla Portazgon pysäkille n. 15 minuutissa, paikan päälle päästiin n. tuntia ennen ottelun alkua. Suunnistaa ei juuri tarvitse, sillä Portazgon pysäkki sijaitsee stadionin kyljessä. Paikallisten äärikannattajien pubi löytyy heti tien toiselta puolelta, ja sinnehän sitä oli suunnistettava nauttimaan muutamat oluet ottelun kunniaksi. Samalla puhuessani kaverini kanssa englantia tapasimme yhden ulkomaalaisen lisää, Mainzin kannattaja osoittautuikin hauskaksi hepuksi. Muuten mielenkiintoisia huomioita jo baarissa, paikallinen casual-porukka huomattavasti suurempi kuin Atletílla (r€alista puhumattakaan), ja toki vasemmistosymbolitkin olivat joka puolella läsnä ja nähtävillä.
Oluiden jälkeen suuntasimme lipunmyyntiin, jossa paikalliset junnut olisivat myyneet tiketit kympillä (samoin moni kausikorttilaisista tähän matsiin), mutta ensikertalaisina ko. paikassa pulitimme täyden 20 euron hinnan lipuista. Ensikertalaisina liput pääkatsomoon, lähinnä mukana olleen ns. tuulipuvun vuoksi. Eikä siinä mitään, mielenkiintoista tuo noinkin oli. Castellonin kannattajia paikalla kahdeksan kappaletta, vaikka jengi pelaa suhteellisen suurille yleisöille kotonaan. Taas kerran siis muistutus espanjalaiskannattajien mentaliteetista, on se erilaista. Sivuhuomiona todettakoon, että Frenten n. sadasta aktiivijäsenestä ainakin 30 (luulisin luvun olevan todellisuudessa huomattavasti suurempi) oli paikalla näkemässäni Atlético B:n ja Alcorcónin matsissa, vaikka vain muutamaa tuntia myöhemmin ykkösjoukkue pelasi Zaragozassa...
No, heti alkuun huomion kiinnittivät sympaattisen Estadio Teresa Riveron pummikatsomot, kerrostaloista seurattiin ottelua aktiivisesti ja myöhemmin joku rohkea kiipesi ylös aidallekin:
Ottelun alussa ultrat järjestivät kunnianosoituksen pois potkitulle valmentajalle Pepe Melille, jonka johdolla Rayo nousi takaisin Segundaan. Pepe Mel nautti kannattajien suurta suosiota, toisin kuin nyt valmentajana toimiva ex-urheilutoimenjohtaja. Tekstiä ei varmaankaan tarvitse suomentaa:
Seuraavaksi oli vuorossa tämä:
En un fútbol sin memoria ni paciencia
nosotros siempre te recordaremosJalkapallomaailmassa, jossa ei ole muistoja eikä kärsivällisyyttä me muistamme sinut aina.
Tämän jälkeen protestointi siirtyi muihin asioihin, otteluhan pelattiin poikkeuksellisesti perjantaina. Jaa miksikö? Television vuoksi. Kyseessä on Espanjan liiton uusin typerä päätös rikkoa perinteitä ja historiaa televisioinnin vuoksi joten protestin taustat ovat ymmärrettävät. Outo alkamisajankohta näkyi toki myös yleisömäärässä, joka ei kovin suureksi noussut. Vasemmistoseura, kaikki muu kuin protestointi moisen ylikaupallistumisen edessä olisi ollut ihme. Kannattajien sanomakaan ei jäänyt epäselväksi:
Si el fútbol es de las televisiones que animen ellas
NO AL FÚTBOL LOS VIERNESJos jalkapallo on televisiota varten
kuinka kannattaa heitä (tarkoituksessa ketä kiinnostaa)
Ei jalkapalloa perjantaisin
Tämän, noin 15 minuuttia kestäneen episodin jälkeen koko sektio poistui paikalta. He eivät koskaan palanneet:
Aluksi muu yleisö reagoi viheltämällä, lopulta aplodein. Meininki ottelussa oli espanjalaiseen tasoon tästä huolimatta oikein hyvä, ja jopa ilman ydintä toiminut pääty sai aikaan vuoropuhelua pääkatsomon kanssa. Toki osansa oli hyvin sujuneella ottelullakin, jossa kentällä nähtiin käytännössä vain yksi joukkue.
---
Tästä viikon päästä Rayo pelasi siis vieraissa Real Betisiä vastaan tunnetuin seurauksin. Toisaalta kenelle nämä tulivat yllätyksenä? Espanjassa on vain neljä enemmän tai vähemmän vakavasti otettavaa ryhmää: Sevillan molempien porukoiden kannattajat sekä Madridista Atletín ja Rayon kannattajat. Ei siis ihme että nyt rytisi, kun Vallecasin pojat ovat pitkästä aikaa samassa sarjassa isompien jengien kanssa. Vielä kun ottaa huomioon Vallecasin aseman perinteisenä työläisalueena, jota nykyinen talouskurimus on kohdellut todella kovalla kädellä, ei turhautuminen varmasti ainakaan laske. Vielä kun ottaa huomioon nykyisen nuorisotyöttömyyden, jonka arvioidaan tällä hetkellä olevan huikeat 44% sekä Madridin köyhimpien kaupunginosien valitukset kaupungille liian vähäisistä sosiaalituista, en ainakaan itse ihmetellyt tapahtumia lainkaan. Pinnan alla kytee tällä hetkellä erittäin voimakkaasti. Oli miten oli, itse suuntaan huomenna Teresa Riveron suuntaan uudestaan.
Puhettahan hulinoista oli jo maanantaina, El País vaan toimii tapansa mukaan melkoisella viiveellä ja hakee huomiota pidempiaikaisella raportoinnilla. Muutenhan en El Paísiin päin normaalisti edes sylje, paskaa koko lehti.
