Ei muuten sydän kestä tälläistä radiosta seuraamista. Pieni raportti miten jännät paikat minullakin oli Lahden peliin valmistautumisessa ja kuunnellessa:
Päivä lähti käyntiin klo 9.45 ripari messujutulla. Olimme kirkossa messussa ja meidän siunattiin jne. Jo siellä kirkossa Lahden peli pyöri mielessä, tietysti Jeesuksen lisäksi. Kun sieltä sitten 2½h jälkeen pääsi lähtemään oli edessä pyörämatka kotiin. Kotona sitten vähän murua rinnan alle ja kaverille soittelemaan sähkökitaraa ja lievittämään näin hirveää jännitystä.
Kaverihan on kendo-yanari joten en viitsinyt edes aloittaa keskustelua FC Lahden pelistä/kokoonpanosta tai mistään mikä liittyisi FC Lahteeen.
Kaverilta taas matka kohti kotia. Mielessä pyöri jo vahvasti FC Lahden peli. Jännäkakkaa taisi housut olla täynnä.
Kotiin päästyäni mietin mitä tekisi ottelua odotellessa. No, FM09 auki ja pelaamaan FC Lahdella. Toinen peli olikin Honkaa vastaan joten ajattelin, että jos nyt voitan voittaa FC Lahtikin. No, voitin viime hetken maaleilla 2-3 ja ajattelin, että kyllä Lahtikin voittaa (vaikka joukkue ihan erillainen)
Tuli sitä ennen luvattua perheelle (omasta aloitteesta), että lähden lenkille ja kuuntelen peliä radiosta (mp3 soittimesta) koska kukaan ei jaksa kuunnella "voi vittua" tai "Ihanaa Lahti" koko 1½ tuntia.
No, kello läheni puolta ja ajattelin ottaa radiosta kanavan esiin. Sieltähän tuli pitkän aikaa jotai musaa ja siitä sitten äitille tuskatuneena " Äiti perkele, minähän en lenkille lähe jos Lahen peliä ei tule". No, super-mami hoitaa asian ja sanoo " Kyllähän täältä futista tulee".
Innoissani ennen lenkille lähtöä kävin katsomassa avauskokoonpanot ja siellä oli samalla, että Tuomi tehnyt maalin. Siis mitä vittua!?
Tulos olikin oikea, mutta maalintekijä olikin Huuhka. Olin intoa täynnä ja uhosin jouksevani Hesaan katsomaan peliä.
Lähdin uhoamisesta huolimatta tutulle lenkkipolulle.
Musiikkia tuli muttei futista, mutta ihme kyllä se ei tunnelmaa latistanut vaan hymyssä sun juostiin.
Kun seuraavan kerran yhteys otettiin radiossa Helsinkiin oli lukemat vaihtuneet 1-1. " EEEEEEEEEEEEEIII" kuului metsästä kun tajusin, että voitto ei olekaan niin varma. Muistin kuitenkin, että onhan meillä vielä Litmanen.
Lenkkiä tuli vedettyä ihan kunnolla ennen kuin peli taas alkoi. Selostaja kertoo Hongan saaneen vaparin samasta paikkaa mistä viime maalikin tuli. Totesin, että sinnehän se kuitenkin menee ja niin menikin. "Voi vittu" pääsi ilmoille ihmisten ilmoilla (olin jo matkalla kotiinpäin).
Meni fiilis juosta ja kävelinkin Lahden maalin asti. " Litmanen laittaa laitaan Fofanalle joka keskittää, se menee Koskimaasta omaan maaliin!" Tuo lause oli ihana ja hyppäsinkin kunnon tuuletuksen keskellä tietä. Taas matka jatkui hymyssä suin.
Naapurin mies (pappa) tuli oli edempänä ja meninkin hehkuttamaan Lahden peliä ja juttelemaan niitä näitä.
Viimeinen suora kotiin alkoi kuitenkin pienen jutustelun jälkeen.
Kotona sitten hehkutin Lahden viimeistä maalia. Sitten iski karu totuus...
Peliähän oli vielä melkein puolituntia jäljellä. Kestäkää nyt!
Loppupeli oli aikamoista tuskaa kuunnella ja onneksi tulikin tauko (selostuksessa) ja menin suihkuun rauhoittumaan.
Selostus jatkui ja olin ihan hiljaa...
Sydämmenlyönnit kiihtyi aina kun Hongalla oli pallo ja taas laski kun Lahdella oli.
Viimein peli oli ohi ja pystyin tuulettamaan hienoa avausta Veikkausliigasta!
Montakertaa oli lähellä etten pyörtynyt jännityksestä. Peliä on todella jännittävä kuunnella radiosta
