Omat futisuramuistot

[Edmundo]

;D Veskarin fiksuudelle . Kuinka vanha se siis oli...?

Jotain 7-9.

[Xavi Hernández]

Oman urani kohokohtiin lukeutuu ainakin se, että tein yhdessä ottelussa 7 maalia . Sekä jonkun turnauksen alkulohkon viimeisessä ottelussa varmistin joukkueeni etenemisen ylempään loppusarjaan tekemällä maalin 11 sekuntia ennen loppua . Maalivahtinakin toimin noin 2 vuotta, kun jossain turnauksessa en pystynyt enää pelaamaan niin mut laitettiin maaliin, ja se meni aika hyvin, ja yhden turnauksen puolivälierässä torjuin kaikki kolme rankkaria .

[johtaja]

perussarja joukkueen Kapteeni (C) 

[päätykatsomo]

Missä joukkueessa pelasit?

Uralla ei oo ollu kuin kaks joukkuetta. Leki ja Haka. Noh kävin mä Ilveksen harjotuksissa pari kertaa, mutta mietippä kumpi joukkue noista.

[Bristol Rovers]

Uralla ei oo ollu kuin kaks joukkuetta. Leki ja Haka. Noh kävin mä Ilveksen harjotuksissa pari kertaa, mutta mietippä kumpi joukkue noista.

Me voitimme FC Espoon kultaisen ikäluokan kerran 2-0  :keskari: Tosin se oli joku kevät peli ja sitten kesällä tuli kuonoon samoin lukemin. Puustinen iski toisen :/

Kultainen ikäluokka ei koskaan hävinnyt Hakalle ja Puustinen pelasi meidän kanssa vain tärkeät pelit (Hesa Cupin finaalin ja matsit Klubia vastaan). Hakaa vastaan ei koskaan ollut mitään vaikeuksia, vaikka reserveillä mentiinkin. Oletan, että Puustinen pelasi sinua vastaan jonkun vanhemman ikäluokan kanssa.

[päätykatsomo]

Kultainen ikäluokka ei koskaan hävinnyt Hakalle ja Puustinen pelasi meidän kanssa vain tärkeät pelit (Hesa Cupin finaalin ja matsit Klubia vastaan). Hakaa vastaan ei koskaan ollut mitään vaikeuksia, vaikka reserveillä mentiinkin. Oletan, että Puustinen pelasi sinua vastaan jonkun vanhemman ikäluokan kanssa.

Voihan se ollakkin niin, koska ei aina pysty muistaan tarkalleen kun tuli pelattua pari vuotta parissa ikäluokassa.

[#10]

Oma muistoni liittyy muutaman vuoden takaiseen turnaukseen Ruotsin maalla. Muistaakseni puolivälierissä saimme vastaamme jonkun norski sakin ja pääsin pelaamaan ensimmäisiä kertoja käressä pakki kun olen , noh sain ottelun loppupuolella paikan josta en erehtynyt vaan niittasin pallon vastustamattomasti norskejen verkkoon! Voitimme ottelun 1-0 vaikka norskit olivat selkeitä ennakkosuosikkejä ja veivät peliä miten halusivat . Ottelun päätyttyä norjalaiset saivat itkuraivarit eivätkä suostuneet edes ottelunjälkeiseen kättelyyn

[lammaspaimen]

Tätä päivää voi sitten myöhemmin muistella lämmöllä. Oikean polven eturistiside toistamiseen rikki, harjoitellessa meni. Edellisestä leikkauksesta on tänään yhdeksän päivää vajaat puoli vuotta - puoli vuotta on se aika, joka pitää malttaa olla peleistä sivussa mainitun operaation jälkeen. Ortopedin diagnoosia ei tietenkään vielä ole, mutta yhtä desavuuta tämä on ollut rusahduksesta saakka.

Eiköhän pelit ole sitä myötä ohi. Polvi tiettävästi saadaan vielä kuntoon, mutta jalasta loppuu jänteet, joista uuden ristisiteen voisi rakentaa. Seuraavien päivien aikana teen empiiristä tutkimusta siitä, voiko vitutukseen kuolla, voiko itkeminen aiheuttaa nestehukkaa ja kuinka paljon elimistö kestää päihteitä. No tuon elimistön kestävyyden olen testannut aiemminkin...

Hyvää juhannusta kaikille ja erityisesti kaikille piukeaan liljanvalkoiseen pukeutuville mieshuorille!

[Valonheitin]

Olin joskus junnuna Särkäniemi cupissa paras maalivahti, tosin hävittiin kaikki pelit (tais olla joku säälipysti). Vanhempana vaihdoin kentälle ja tuli potkittua Svanbäckiä aika rumasti jaloille, Sori.

Ehkä oudoin kokemus oli aloittaa treenaaminen aikuisten kanssa. Taisin olla 14- vuotias, kun nostettiin edustukseen (III divari). En tuntenut ketään, enkä oikein tohtinut puhua kellekkään. Lisäksi vetojen torjuminen otti aivan saatanan kipeetä. En tosin pelannut peliäkään, enkä tainnut olla edes penkillä. Lähillä kasvamassa korkoa (hukkaan meni).

[yläkierre]

Paras muisto on kun pelasin ensimmäisiä pelejäni. Turnauksen finaali, rangaistuspotkukilpailu, ja ratkaisijana minä!
Jännitti niin perkeleesti mut onneksi pallo löysi tiensä maaliin. Lähin tuulettaa maalia juosten keskiympyrää kohti missä joukkuekaverit hyppivät ilosta. Ikää oli tuolloin joku 7-8 vuotta.
Turnauksesta sain tsempparin. Myöhemmin kävi kuitenkin selväksi että valmentajat antoivat aina tsempparin uudelle pelaajalle jotta innostus säilyisi.

Toisena muistona on kun isäni käski pysyä liikkeessä koko ottelun, että olisin valmiina kun pallo tulee.
Pallo jossain vastustajan maalilla, minä pakkina ja hypin paikoillaan ja sätkin sinne tänne. 
Kyseinen peli on videolla kotona. Saa ainakin hyvät naurut kun sitä katsoo.

[Savon keisari]

Tuli vaan mieleen, että en tainnut tehdä omalla urallani yhtään maalia virallisessa jalkapallo-ottelussa. 

E: puolustuksena toki sanottakoon, että rooli oli usein varsin puolustava ja siinä olin ihan hyvä ja sain pari kertaa stipendin.

[Herski]

Tuli vaan mieleen, että en tainnut tehdä omalla urallani yhtään maalia virallisessa jalkapallo-ottelussa. 

Ja cp-sarjassakin iskit vain yhden

[#10]

Tuli vaan mieleen, että en tainnut tehdä omalla urallani yhtään maalia virallisessa jalkapallo-ottelussa. 

otan osaa

[President]

e

[Kikkara]

Padova junnutiimi joskus 5 luokalla  . Se loppu eikä varmaan ois siitä ollu vuojen pelaamisen jälkeen rahkeita mennä FC Lynxiin 

tai mihkään RoPSiin 

ois toki voinu koittaa...jos sitä ois tullukki kovaks pelaajaksi 

[Tangomursu]

Huippu-urheilijan urani jatkuu edelleen. Viime vuosina hitaus, ylipaino ja krooninen puujalka ovat verottaneet pelimiehen esiintymisiä, mutta toki tällekin kaudelle mahtuu Sinitähtien kipparoiminen Tunnusta väriä-turnauksen finaaliin sekä supertele-mökkiturnauksen  että Helsinki-Tampere supertelederbyn torjumiset voittoon. OLSsissa yrittivät saada pitkänhuiskeasta pojasta maalivahdin, mutta pallopelko ja taistelutahdon puute veivät liberoksi. Liikuntatuntien maalikuningas ja niitä harvoja, jotka eivät ole koskaan hävinneet Norssi-Ressu derbyssä.

[Wozza]

Lefan FC Espoon voittaminen 5-4 (tosin oli futsalia)
Granin kanssa pääsy A1D nousukarsintoihin oli kans loistavaa 

[Pink Indian]

Huippu-urheilijan urani jatkuu edelleen. Viime vuosina hitaus, ylipaino ja krooninen puujalka ovat verottaneet pelimiehen esiintymisiä, mutta toki tällekin kaudelle mahtuu Sinitähtien kipparoiminen Tunnusta väriä-turnauksen finaaliin sekä supertele-mökkiturnauksen  että Helsinki-Tampere supertelederbyn torjumiset voittoon. OLSsissa yrittivät saada pitkänhuiskeasta pojasta maalivahdin, mutta pallopelko ja taistelutahdon puute veivät liberoksi. Liikuntatuntien maalikuningas ja niitä harvoja, jotka eivät ole koskaan hävinneet Norssi-Ressu derbyssä.

Krooninen krapula sinulla on.

[Coulijoe]

Jatkuu edelleen alkamisvuosi -90 joten 17 tahi 18 vuosi menossa laskutavasta riippuen. Muistoja vaikka muille jakaa ja lisää tuntuu tulevan kokoajan.


Joskus junnuna, tais olla vuosi -96  Oulussa keväisin järjestettävässä Cumulus-junnuturnauksessa olin ampumassa rankkaria toisella puoliajalla ja tälläsin pallon ylähirteen. Molari siihen, että hän tiesi mihin ammun vaikka oli aavistanut täysin väärään kulmaan. Parin minuutin kuluttua laitalinkkimme keskitys leijaili maan kautta moken käsien välistä ja siitä längistä sisään, kävin kuittaamassa takaisin. Tiesin, ettet saa kiiinni niin en viitsinyt tuolta keskiympyrästä hötkyillä maalin tekoon 


Tuon pilkun jälkeen en ole ampunut muuten ainuttakaan pilkkua pelissä tai rankkariskabassa, liekö vikaa päässä vai mistä lie kysymys, taikauskoa. Sitä ennen ammuin joukkueen kaikki rankkarit 5-6 vuoden ajan.

[abu]

Kaj Pahlman ja Aulis Rytkönen-turnausten voitot..Huhun mukaan ainoa joukkue suomessa joka on siihen pystyny

[mustavalko]

Pelasin yhden kauden jossain g-junnuissa. Pelipaikkana oli libero (liberotaktiikka oli siihen aikaan kuuminta hottia) vaikka en oikein tiennyt mitä se tarkoittaa (sehän on se vaippa). Tein yhden maalin mutta se vihellettiin paitsioksi. Ja paitsiohan se olikin, en siihen aikaan vielä tiennyt mitä sellainen tarkoittaa.

Reps 

[qwertyuiopå]

Nappulaliigassa Läski-Olavi vei paikkani maalivahtina Onneksi Oltsu teki debyyttiottelussaan oman maalin. Sain paikkani takaisin

[yaman]

Aloitin jalkapallo urani HJK-Laajasalon D junnuissa vuosia sitten, ensin pelattiin parisen vuotta jossain piirisarjassa. Yleensä hävittiin kaikki matsit, mutta hesacupissa sitten voitettiin jopa Paris olympique 8-0 !! Sitten parin vuoden päästä meillä vaihtui valmentaja ja alkoi tulemaan jopa voittoja. Se isoin juttu oli ehkä se kun noustiin sitten Aluesarjaan. Pelattiin myös hesacupissa jotain viron jalkballiglubbenia vastaan 0-0 alkulohkossa, no ne siten voitti koko paskan. Finaalissa voittivat HJK edarit 4-0 ja me oltiin tietenkin tosi ylpeitä itestämme kun pelattiin 0-0 niitten kanssa. Meidän jengi voitti sitten -b finaalit 

[STPS]

Pelasin STPS:n junnuissa 9-14 vuotiaana, kerran tein maalin kulmapotkun jälkitilanteesta. Oli hirveä ryysis maalin edessä ja onnistuin tökkäämään pallon viivalta sisään. Pelipaikka oli keskikentän oikea laita ja ainoa taitoni oli juosta niin saatanan lujaa pallon kanssa ylös ja roiskaista pitkiä keskityksiä laidalta rangaistusalueelle. Riplailut ja vasemman jalan potkut jätin suosiolla niille, jotka homman paremmin osasivat. Olin siis ikään kuin joukkueeni Beckham

Jossain vaiheessa sitä vaan tulee ne realiteetit vastaan ja tajuaa, että ehkä on parempi harrastaa vain puistohöntsäilyä.

[Khalervos Kendopoulos]

Vittumaisinta aikaa koko futiksessa oli tämä päätön kuningasidea; tehdään FC Espoosta Hongan haastaja, mennään rytinällä aina ykkösdivariin edarijengillä.
Yhdistettiin kolme joukkuetta Kasiysi, EPS ja me. Ja koska oltiin aina oltu ns. hauskanpitojoukkue, niin taidoiltaan ei oltu kovin hyviä.
20 tyypistä 10 lopetti heti kättelyssä; kolme taisi päästä edariin ja loput seitsemän ns. ressuihin.
Oli aika helvetin kivaa, kun vanha kaveriporukka hajotetaan pelaajilta mitään kysymättä (tämä n.14-vuotiaana), jollain vitun kabinettipäätöksellä vain sen takia että Heikki Åke saisi vähän penistä kasvatettua (on muuten Hämäläisen saunottaja). Siihen loppui noin. 13 harrastefutaajan ura, koska piti saada jotain suurta aikaiseksi.

Ennen vedettiin Haukilahden Sandikalla hyvällä fiiliksellä ja yht´äkkiä piti alkaa kulkea jonnekin saatana Espoonlahteen, Karakallioon ja vittu Myntinsyrjään uuh/uhh. Mynärin halli oli juuri valmistunut ja kenttä oli kuin löysää pururataa.

Mitään muuta hyvää FC Espoo ajastani ei ollut kuin opin hieman taktiikkaa ja tekniikka kehittyi vitusti, mutta lopulta vaihdoin tiimiä, koska natsimeininki ei kiinnostanut, enkä halunnut tehdä jalkapallosta edes unelmissani mitään uraa. HooGee taisi sitten vetäytyä tästä kuningasideasta ja jatkaa perinteisellä meiningillä Sandikalla   

Valmentaja piti jotain kehityskeskustelua jollain leirillä;
"mihis lukioon ajattelit mennä?"
"xxx-hyvään lukioon"
"et ole ajatellut Kauklahden jalkapallolukiota ja sitä kautta urheilijan uraa"
"No en kyllä vittu ole"     :keskari:

Höntsäilin vitosessa sen jälkeen kivalla mielellä ja nyt tuskastelen kaveriporukan kanssa kutosessa.

Onhan niitä hyviä muistoja paljon enemmän, mutta ajattelin avautua...