Jes, eli JK avasi tämän kauden voittotilin vihdoin Gnistanin vieraana. Melko tasapainoinen esitys vierasjoukkueelta, vaikka täytyy sanoa, että muutamat pelaajat eivät mielestäni kuuluisi pelaamaan tällä tasolla. Maali syntyi kun Andrén antaman kierteisen vapaapotkun Surrier jatkoi päällä kotijoukkueen maalin takakulmaan, jonka jälkeen nähtiin tyylikäs "Anelka-tuuletus". Muuten ottelussa maukkailla maalipaikoilla ei juurikaan mässäilty. Gnistan piti palloa enemmän ja painosti näennäisesti, mutta todellisuudessa klubilaisilla ei ollut juurikaan hätää. Kerran Gnistan sai pallon Naakan vartioimaan maaliin, mutta tilanne liputettiin paitsioksi kotijoukkeen protestoinnista huolimatta. Toisella puoliajalla Surrier oli tehdä vielä pari maalia lisää, mutta laukoi ensin pienestä kulmasta hieman ohi ja vähän ennen loppuvihellystä pamautti vielä vaparin ylärimaan.
Vierasjoukkeen parhaimmistoa oli Maalivahti Naakka, joka oli maalillaan vuorenvarma. Vahvoja vastaantuloja, hyviä avauksia ja kovaa joukkeen ohjeistamista.
Puolustuslinja toimi ihan hyvin Eetu Koistisen johdolla, vaikka sieltä puuttuivatkin vakiokasvot Iivanainen ja Salmiheimo. Laitapakit Kuronen ja J. Kinnunen hoitivat omat leiviskänsä tarpeeksi vahvasti. Kurosen laitanousuja ei harmiksemme tänään nähty. J. Kinnunen oli ensimmäisellä puoliajalla välillä vaikeuksissa ja aiheutti pari vaarallista vapaapotkua läheltä maalia. Toisella puoliajalla "Jaska" oli huomattavasti varmempi, vaikka pienoinen kankeus ja hitaus tuntuu miestä vaivaavan. Toppareina Koistinen ja Laakkonen onnistuivat katkomaan järjestään jokaisen keskityspallon. Varsinkin Koistisen esitys oli suorastaan jäätävä. Todella hyvä peli. Laakkonen komppasi vierellä kelvollisesti, mutta välillä jäi makaamaan puolustuslinjaa alemmaksi ja tämän vuoksi aiheutti puolustukselle välillä kiirettä.
André pyöritti keskikentällä peliä totuttuun tyyliinsä. Hyviä syöttöjä ja harhautuksia, eikä brassi syyllistynyt tällä kertaa pallon hautomiseen. Keskikentän pohjalla Kytölä onnistui myöskin loistavasti. "Suonenjoen Michael Essien", joka jaksaisi pelata ottelun vaikka joka päivä. Paljon pallon riistoja, hyvin suojasi puolustusta ja raivasi Andrélle tilaa tehdä peliä. Loistava pelaaja tälle tasolle.
Jos keskikentän keskusta toimi hyvin, niin samaa ei voi todellakaan sanoa laidoista. Hohhoijaa, Sami Levy ja Eero Raninen olivat kyllä eksyneet pelaamaan aivan väärän sarjatason peliä tänään. Aivan pihalla varsinkin tämä Raninen. Mies ei oli myöhässä vuoron perään sekä hyökkäyksestä, että puolustuksesta. Ei onnistunut varmaan yhdessäkään syötössä, menetti järjestään jokaisessa tilanteessa pallon, jos sen jostain syystä sai jalkaansa. Huvittavaa, että tällä tasolla pelikavereiden täytyi ohjeistaa miestä kentällä jokaisessa tilanteessa ja silti mies oli aivan pihalla. Tämän huomasi myös Penttinen ja otti miehen vaihtoon ennen ensimmäisen puoliajan loppua. Ranisen tilalle tullut Häkkinen oli huomattavasti enemmän pelissä mukana. Häkkisen tultua kentälle siirtyi Levy vasemmalta oikeaan laitaan. Levyn esitys oli sitä normaalia Levyä. Välillä ihan hyviä suorituksia ja yrittämistä, mutta lukuisa määrä heikkoja suorituksia ja kovasti tuntuu mies aristavan vääntötilanteita.
Hyökkäyksessä Surrier ja Sami Kinnunen pärjäsivät hyvin. Kinnusesta tuli kovasti mieleen vielä viime kaudella JK:ssa pelannut Tomi Airaksinen. Vahva vääntämään ja tuntui hyvin pärjäävän toppareille pääpalloissa. Selvästi pelimies, vaikka hieman hidas onkin. Surrier, André ja S. Kinnunen pelasivat välillä näyttävästi yhteen. Surrierista huomaa, että on pelannut kovempiakin pelejä urallaan. Tulee tekemään melkoisen pahaa jälkeä jatkossa, jos vaan motivaatiota riittää jokaiseen peliin.
Warkaus JK:n avaus:
Naakka
Kuronen------Koistinen-----Laakkonen------J. Kinnunen
Raninen---------Andé------Kytölä----------Levy
(Häkkinen)
S. Kinnunen----Surrier
(Pakarinen) (Kauppinen)
Tästä on hyvä jatkaa ja varmasti joukkueen itseluottamus kasvoi ensimmäisen voiton myötä, joten voittamisen kynnys on jatkossa varmasti pienempi. Joukkueessa tuntuu olevan myös hyvä henki, joka ilmeni kentällä kannustuksena, mutta ennen kaikkea pelin jälkeisenä "jeesusbrassimaisena piirinä", jossa pelaajat valmennusporrasta myöten juhlivat kovaan ääneen voittoa. Hyvän hengen loihtimisesta pitää nostaa Penttiselle
, vaikka "voittopiiri" ja vallaton juhliminen aiheuttikin allekirjoittaneessa ja muutamissa muissakin katsojissa hieman hilpeyttä.
