REAL
MADRID CLUB DE FÚTBOL
Kausiotsikko
2009 – 2010Kertomus päättyneestä tuskasta ja ehkä valoisasta tulevasta...PROLOGI
Mystinen, valkoinen, vienosti hymyilevä, kaunis ja ikinuori jumalatar Kybele eli Cibeles istuu kiihkeiden leijonien vetämissä vaunuissa nimikkoaukiollaan; liikenteen humu ja valomeri ympärillään. Päivisin turistibussit kaartelevat sen ohitse valokuvia ottaen, mutta öisin nopeasti suhahtelevat Madridin taksit eivät siihen kiinnitä suurtakaan huomiota. On poikkeuksellisen viileä yö, vaikka vuodenaika madridilaisittain on
infierno eikä
invierno, täysikuu, ja kylmässä kivisessä sydämessään jumalatar ei tunne iloa.
Raúl González Blancon suudelmaa ja hellää kosketusta kaivaten Cibeles käpertyy yhä vain pienemmäksi toivoen ajan kulkevan nopeammin, ja että tuleva kausi olisi hänen rakastajilleen suotuisampi. Tänä vuonna ei suuri ihmisjoukko riemuitse hänen luonaan kuten kahtena edellisenä vuonna. Tänä vuonna hän ei saa kunniaa pukeutua valkoiseen ja violettiin. Tänä vuonna ei Raúl ole saapuva. Mutta… ehkä taas ensi vuonna?
Kun monikaistaista ja jylhää Paseo de la Castellanaa matkaa Cibelesin aukiolta jonkin matkaa pohjoiseen, häämöttää Chamartínissa
el estadio de Santiago Bernabéu silmäimme edessä. Se huokuu kunniaa ja historiaa, mutta se ei loista; se murjottaa nurkassaan harmaana ja totisena – kuin yksinäinen vanhus puistonpenkillä tyhjä viinapullo vierellään, kuin lapsi, joka on jätetty välituntileikin ulkopuolelle, kuin unohdettu romaani kijahyllyn takana, kuin vanha filmirulla elokuvateatterin pölyisessä varastossa. Sen samettisella nurmella ei sen valkoinen isäntä voi tänä vuonna juhlia. Stadion tuntee Cibelesin tuskan ja yhdessä he surevat ja pudottelevat valkoisia kyyneleitään Espanjan pääkaupungin taivaalle. Siellä kyyneleet yhtyvät kirkkaina tähtiin ja yhteen kietoutuen ne luovat kenties uuden ja suopuisamman taivaan, joka hymyilee Kuninkaalliselle Madridille, seuroista suurimmalle.
1. NÄYTELMÄ KIIRASTULESSA
Kausi 2008-2009 oli Real Madridille skandaalinkäryinen. Niin kai sitä voisi yhdellä sanalla parhaiten kuvailla. Jos kokonaisuus ei nyt aivan helvettiä ollut, niin ainakin kiirastulta se oli - tuskaa, jossa oli vain muutama pieni pilkahdus paremmasta. Saksalaispäävalmentaja Bernd Schusterin alaisuudessa asioiden todellinen laita joukkueen sisällä alkoi tulla esiin, ja kehnon
plantillan kasaamisen jälkiseurauksena Schuster ei enää pystynyt luomaan toimivaa pelisysteemiä. Itse asiassa ei Madridilla mitään systeemiä sanan varsinaisessa ja totutussa merkityksessä ollut, vaan ottelut olivat kerta toisensa jälkeen kaaosta – tuli voitto tai ei. Schuster sai siis lopulta joulukuussa kenkää ja tilalle asteli Sevillassa loistanut ja Tottenhamissa totaalisesti epäonnistunut Juande Ramos, joka tappiollisen
el Clásicon jälkeen johdatti joukkueen voitosta toiseen säilyttäen vielä utopistisen toivon mestaruudesta. Puhuttiin jopa suuresta
comebackista ja toivottiin FC Barcelonan ratkaisevaa notkahdusta (jota ei koskaan tapahtunut). Madrid jatkoi taisteluaan heittämättä pyyhettä kehään, kunnes lopulta joutui häviämään: ja tälläkin kertaa selkeästi paremmalleen eli Barcelonalle; 2-6-lukemat Bernabéulla kertoivat karusti, kuinka kausi oli vain ja ainoastaan katalaanien. Siihen loppui
los Blancosin pyristely, jota siivittivät tappiot kauden lopuista neljästä ottelusta.
Pelillisesti ja pelaajistollisesti päättyneen kauden Real Madridia ei tekisi suuremmin mieli analysoida, niin heikkoa kauraa se on viime vuosina ollut verrattaessa muihin Euroopan jättiläisiin. Tämä tilanne konkretisoitui jälleen Mestareiden liigassa, kun Rafael Benítezin luotsaama Liverpool pyyhki Valkoisilla lattiaa oikein olan takaa. Juande Ramosin miehistö oli täysin kykenemätön ja näin ollen Madrid putosi laulukuoroon jälleen neljännesvälierävaiheessa, nyt siis jo viidettä vuotta peräkkäin.
Mutta kausi 2008-2009 tullaan muistamaan ehkä parhaiten seuran kabinettisotkuista. Tammikuussa Ramón Calderón joutui eroamaan tehtävästään presidenttinä äänestysvilpin vuoksi, ja moni epäilee miehen syyllistyneen muihinkin rikkeisiin. Kakkospresidentti Vicente Boluda nousi näin ollen johtajan pallille loppukauden ajaksi. Kovan rummutuksen jälkeen
galáctico-aikakauden
jefe Florentino Pérez vihdoin ilmoitti toukokuussa astelevansa ehdolle tulevissa kesäkuun vaaleissa, joita ei ikinä tarvinnut järjestää vastaehdokkaiden vetäydyttyä pois pelistä.
Kauden mittaan paljon keskustelua aiheutti Real Madridin pelaajapolitiikka, josta on ollut entisaikojen
glamour, kunnia ja ennen kaikkea järkevyys kaukana. Pedja Mijatovic teki sanomattakin erittäin huonoa työtä urheilutoimenjohtajana. Kyseiselle pallille on nykytiedon mukaan palaamassa argentiinalaislegenda ja monen arvostama Jorge Valdano.
Itse Madridin pelaajista harva onnistui. Gonzalo Higuaín oli Iker Casillasin ohella usein ainoa, jolla näytti olevan asenne (ja osaaminen) kohdallaan. Kapteeni Raúl väläytteli tuttuun tyyliinsä aika ajoin, mutta moni pelaaja tuotti pettymyksen. Helpolla rahalla Hampurista hankittu hollantilaistähti Rafael van der Vaart floppasi ja hänen maanmiehensä Wesley Sneijder ja Ruud van Nistelrooy kärsivät kohtalokkaasti loukkaantumisista, jälkimmäinen sivussa melkein koko kauden, mikä oli suuri ja selvästi ratkaisevakin isku Madridille pelillisesti. Vakavin tapaus osui tietysti Getafesta palanneeseen Rubén de la Rediin, joka pelästytti kaikki sydänvaivoillaan. Nimekäs puolustuspää ei yltänyt parhaaseensa ja monen
madridistan painajaisiin piirtyikin kuva säheltävästä Gabriel Heinzestä. Keskikentälle joukkue sai talvella yllättävän oivalliseksi osoittautuneen vahvistuksen, kun ranskalainen Lassana Diarra paikkasi loukkaantuneen Mahamadou Diarran, ja flopiksi uumoiltu hyökkääjä Klaas Jan Huntelaar pääsi ihan hyvin maalien makuun. Ja tulihan sinne talvella vaihtopenkkiä kuluttamaan joku ranskalainenkin, jonka nimeä nyt en cervantemaisesti mieleeni huoli palauttaa.
2. KIIRASTULESTA PARATIISIIN?
Onko tietä parempaan jo seuraavan kauden aikana? Palaako Real Madrid tasolle, jolle se kuuluu? Sekä pelillisesti että imagollisesti, tarkoitan. Pérezin valinta presidentiksi on ehdottomasti askel parempaan ja hänen lupailunsa ja puheensa ovat herättäneet positiivisia ajatuksia; monet ovat myös sitä mieltä, että Pérez on oppinut aiemmista virheistään. On luonnollisesti mielenkiintoista nähdä, millainen myllerrys Real Madridissa kesän aikana koetaan. Saippuaoopperasaagoilta tuskin tullaan välttymään, onhan kyseessä Real Madrid. Mutta oikeastaan kaikki on mahdollista – näin siis positiivinen
madridismo-realismi haluaa painottaa. Oman painoarvonsa tulevalle kaudelle luo tietysti se, että Mestareiden liigan finaali pelataan Santiago Bernabéulla.
Joukkueen radikaalista mutta välttämättömästä tyhjennyslistasta on ollut mediassa puhetta. Tällä listalla kärkipäässä ovat mm. Heinze, Drenthe, Salgado, Saviola ja jopa seuraikoni Guti. Yksi varmistunut lähtijä on tietysti Fabio Cannavaro, joka palaa Italiaan ja Juventukseen. Juande Ramosin lähteminen on varmaa ja uudeksi päävalmentajaksi on esitetty monta nimeä: Pellegrini, Mourinho, Wenger, Ancelotti, Laudrup… ensin mainittu lienee todennäköisin tulija.
Uusista pelaajista Florentino Pérez on itse nostanut esille Valencian David Silvan ja AC Milanin Kakán, jolla huhutaan olevan jo jonkinlainen esisopimus. Muista esillä olleita nimiä ovat olleet mm. Bayernin Ribéry, Liverpoolin Xabi Alonso ja Valencian Villa sekä Albiol.
EPILOGI
Hiljaisen seesteistä Avenida de Concha Espinaa pitkin kulkee vanha tuttu postinkantajamme. Hän, jota kutsumme tuttavallisesti Pabloksi. Hän, joka vuosi sitten tähän aikaan oli yhtä hymyä. Nyt hän pettymysten jälkeen astelee hitaasti eteenpäin luottaen, että parannuksen sanat konkretisoituvat. Hän kohottaa katseensa stadionin betoniin ja hypistelee nahkaista kirjelaukkuaan. Hetken mietinnän jälkeen hän nostaa sieltä avonaisen kirjeen, jonka tuntemattomaksi jäänyt kirjoittaja pyytelee anteeksi naiiviuttaan:
”En mahda sille mitään, mutta rakastan Sinua. Kun minä verhoudun valkoiseen, tunnen olevani yksi maailman valtiaista. Kantajani, kuka ikinä oletkin, täytä unelmani, vie minut Bernabéulle, laske minut sen käytävälle ja anna pölyttyä ja hengittää samaa ilmaa, jota jumalani hengittävät.”Pablo pudottaa kirjeen stadionille ja jatkaa matkaansa. Nyt hän viheltelee. Stadion hymähtää ja tuntee lohdutuksen siemenen jo itävän kohdussaan.
