
Eto'on ura Blaugranassa on tullut tiensä päähän. Guardiola halusi eroon Eto'osta, joten vaihtoehtoja ei seurajohdolla juurikaan ollut. Eto'on ja seurajohdon välit olivat enemmän tai vähemmän tulehtuneet. Eto'osta eroon pääseminen, niin valitettavaa kuin se onkin, puhdistaa ilmaa Barcelonan leirissä. Eto'o ei kovista palkkalupauksista huolimatta halunnut mennä Manchester Cityyn. Toinen manchesterilaisjoukkue olisi sen sijaan kiinnostanut, mutta Sir Ferguson ei osoittanut kiinnostuksen merkkejä kamerunilaiselle. Vaihtoehtoja Eto'olle ei enää montaa jäänyt, kunnes jo kesän alussa puheissa ollut vaihtokauppa Eto'on ja Zlatan Ibrahimovicin välillä koki uuden esiintulon. Txiki ja Laporta näyttävät onnistuvan lyömään kaksi (tai oikeastaan kolme: Hleb) kärpästä yhdellä iskulla vaihtaessaan Eto'on supertaitavaan Zlataniin, sillä uusi hyökkääjä ja Eto'on lähtö olivat prioriteettilistalla korkealla. Vain aika näyttää mihin ruotsalaistähti kykenee Blaugranassa (jos ja kun siirto varmistuu). Tämä kirjoitus ei kuitenkaan kerro ruotsalaisesta...
Samuel Eto'o saapui kesällä 2004 Barcelonaan 24 miljoonalla eurolla. Pian kauden alkaessa opimme tuntemaan Kamerunin leijonan todellisen iskukyvyn. Barcelona voitti liigamestaruuden ja kamerunilaisen 24 liigamaalia näyttelivät suurta roolia. Eto'o muodosti yhdessä silloisen maailman parhaan pelaajan, Ronaldinhon, kanssa pelätyn parivaljakon.
Jo tuolloin Eto'on vähintäänki erikoinen luonne tuli esiin. Ronaldinho valittiin vuoden 2004 lopussa maailman parhaaksi jalkapalloilijaksi. Eto'o antoi oman mielipiteensä asiasta: ”Jos minä olisin brasilialainen, minut olisi valittu maailman parhaaksi.” Eto'o valittiin vuosina 2004, 2005 ja 2006 Afrikan parhaaksi jalkapalloilijaksi.
Kausi 2005-2006 jatkui siitä, mihin edellinen kausi jäi. Rijkaardin Barcelona pelasi entistä parempaa jalkapalloa. Eto'o saavutti tuolla kaudella Barcelona-uransa 50. maalin 67. ottelussaan. Barcelona voitti Espanjan liiga sekä Mestareiden liigan. Eto'o voitti Pichichin sekä valittiin UCL-finaalin parhaaksi pelaajaksi. Setä-Samuli iski yhden Barcelonan seurahistorian tärkeimmistä maaleista tasoittaessaan ottelun Arsenalia vastaan 1-1.
Kausilla 2006-2007 ja 2007-2008 Rijkaardin aikakausi eli aikaisempaa vaikeampia aikoja. Eto'o kärsi molemmilla kausilla pitkän loukkaantumisen. Kaudella 2006-2007 Kamerunin pantteri iski 19 liigaottelussa 11 täysosumaa ja kaudella 2007-2008 18 ottelussa 16 maalia osoittaen maalivainunsa olevan kohdillaan.
Eto'o aiheutti närästystä culéjen keskuudessa ja jopa joukkueen sisällä sanomisillaan ja jopa tekemisillään. Eto'o halusi aina pelata koko ottelun eikä ollut koskaan tyytyväinen vaihtoon tullessaan. Tietysti huippu-urheilijan asenteen pitää olla kohdillaan eikä saa tyytyä vähään, mutta tuntui, että Eto'olla meni välillä yli. Kaudella 2006-2007 Eto'on palattua loukkaantumisensa jälkeen kentille, muistetaan episodi, jossa kamerunilainen ei suostunutkaan tulemaan ottelun loppuminuuteiksi kentälle. Jos oikein muistan, Eto'o lausui tuolla kaudella kärkeviä sanoja Barcelonan seurajohdosta. Hän kertoi sen olevan kahtia jakautunut jne. Eto'o haukkui julkisesti joukkuetovereitaan, eikä ollut hyvissä väleissä Ronaldinhon kanssa. Sittemmin asia sovittiin ja Eto'o myönsi tehneensä väärin.
Viime kesänä Guardiolan astuessa remmiin joukkueessa koettiin muutamia uudistuksia. Ronaldinho ja Deco saivat lähteä. Myös Eto'osta Pep halusi eroon, mutta Eto'o osoitti ammattimaisuutensa ja sai jäädä – onneksi. Kaudesta muodostui Eto'olle ja Barcelonalle huippumenestyksekäs. Eto'o teki 30 liigamaalia, vaikka tuhlailikin varmaan triplasti avopaikkoja. Kamerunin ihmemies maalasi kuitenkin monia tärkeitä osumia; parhaiten muistettavina Real Madridia vastaan tökätty osuma Camp Noulla sekä tietenkin tärkeääkin tärkempi maali Roomassa Manchester Unitedin verkkoon. Eto'o osoitti nöyryytensä ja kunnioituksensa Guardiolaa kohtaan ja pelasi mutisematta myös laidoilla, joista oli huomattavasti hankalampi tehdä maaleja.
Samuel Eto'o ura Barcelonassa on kiistatta hieno: viisi kautta, 136 liigaottelua, joissa 104 liigamaalia. Yhteensä 176 ottelua, joissa 121 maalia. Lisäksi Eto'on aikana Barcelona voitti liigan kolmesti, oli kerran toinen ja kerran kolmas. Mestareiden liigan kamerunilainen voitti Barcelonassa kahdesti, joista molemmissa finaaleissa hän oli ratkaisijan roolissa.
Seikka, joka teki Eto'osta poikkeuksellisen rakkaan culéille, oli se, mitä Eto'o tunsi tai ainakin osoitti tuntevansa Real Madridia kohtaan. Real Madrid, kuten suuri osa tälläkin forumilla tietää, kohteli Eto'ota kaltoin; ei arvostanut kamerunilaista. Kuin kostoksi tuosta kaikesta Eto'o iski monen monituista maalia Real Madridin verkkoon ja oli låhes aina parhaimmillaan El Clásicoissa. Eto'on rakkaudesta Blaugranaa kohtaan en tiedä, eikä hän ole sitä koskaan korostanut, mutta viha tai pikemminkin katkeruus Los Blancosia kohtaan on alleviivautunut Eto'on kohdalla vuosien saatossa.
Tulen muistamaan Eto'on hurjan luonteensa lisäksi upeista maalimääristään. Vaikka Eto'o ei ollut ”Nistelrooymainen” viimeistelijäkone, kykeni hän tekemään huikean määrän maaleja. Tärkeissä peleissä Eto'o harvoin jäätyi ja löysi pikemmminki aikaisempaa enemmän itsestään. Työmäärä, jonka Samuel kentällä teki, oli äärettömän suuri. Eto'o oli joukkuepelaaja, vaikka Pichichin voittaminen tuntuikin joskus olevan hänelle uskomattoman tärkeää. UCL-semifinaalissa Camp Noulla Milania vastaan keväällä 2006 Kamerunin leijona osoitti nöyryytensä ja monipuolisuutensa, kun Rijkaard laittoi hänet ottelun viimeiseksi vartiksi laitapuolustajaksi juoksemaan Cafua vastaan. Setä-Samuli onnistui tehtävässään täydellisesti.
Kiitos, Eto'o, kiitos! Onnea Italian valloitukseen!
Madrid, cabrón, saluda al campeón!http://www.youtube.com/watch?v=Cmc5I3l4Pso”Juoksen kuin tummaihoinen, jotta voin ansaita kuin valkoinen.”