Kaikki aikanaan. Paluu arkeen ja työelämään on iskenyt parin päivän ajan kuin tiiliskivi takaraivoon öisellä kadulla... (St)rapoa luvassa - nyt!
5. Spieltag: Hamburger SV - VfB Stuttgart 3:1
Reise Reise
Retkikuntamme matka kohti kolmatta valtakuntaa alkoi varhain perjantai-aamuna jo muutamaa tuntia ennen virkeimmänkin kukon laulua. Edellisenä iltana sivistyneesti nautiskellut rommit olivat enää muisto vain, kun särmä autonkuljettajamme Seeler istahti bandwaagonimme rattiin ja nokka kohti Helsinki-Vantaata. Menomatkasta ei liene suurempaa mainittavaa, kuin että lentokentän kahvila lienee ainoa paikka Suomessa, jossa aamukahvin rinnalle tyrkytetään Jägermeisteria. Plussaa on tietenkin annettava myös sinisten siipien Helsingin ja Hampurin väliä sahaavalle Embräärille, joka päätti vajaat kaksi tuntia kestäneen lennon hallittuun laskeutumiseen. Huomionarvoista oli, että aamulennoilla ei alkohoolitarjoilua näköjään ollut, joten sivistynyt seurueemme joutui pärjäämään lentomatkan rasituksen kuivin suin. Aeroflotillahan tätä ongelmaa ei omien juomien johdosta olisi ollut.
Perillä Hampurissa tuli Reiseführerille eli sivullekirjoittaneelle pikku miinus, sillä ankarasta etukäteistyöstä huolimatta oli jäänyt huomaamatta, että Jasper (tms.) bussiyhteys lentokentän ja rautatieaseman välillä oli lakkautettu. Matka keskustaan hoitui kuitenkin – jopa huomattavasti bussiyhteyttä mukavammin – S-Bahnilla, joka lähtee lentoaseman kellarista. Hauptbahnhofilta sitten ensimmäiset currywurstit naamariin, joukkoliikenne kortti taskuun ja pikku hiljaa kohti Reeperbahnia ja siellä odottavaa majoittautumispaikkaa. Hamburg-kortti on tähän mennessä osoittautunut turhaksi, sillä kertaakaan viiden Hampurin reissun aikana en ole vielä lipuntarkastajaa tavannut. Kortti silti aika edullinen ja tuo mukavaa pikku varmuutta matkustamiseen – vailla pelkoa Gestapon ja Stasin suorittamasta brutaalista lipuntarkastuksesta jossakin Hauptbahnhofin synkistä toimistoista.
Hotelliksi, tai oikeastaan hostelliksi oli valittu edelliskerran homoystävälliseksi mainostetun Zleepin sijaan sekä hinnan, että sijainnin perusteella A&O Hotel Hamburg, joka sijaitsee aivan Reeperbahnin S-Bahn aseman vierellä. Hinta oli todella kohtuullinen noin 25€/nuppi/yö. Hostelli oli ihan kelvollinen – siisti, ystävällinen ja rauhallinen. Osa ryhmästämme kritisoi ainoastaan Spandau-tyylisiä saniteettitiloja, jotka sijaitsivat käytävällä. Vessan hanasta tuli ainoastaan kylmää vettä, ja suihkusta tulikuumaa. Päätimme olla valittamatta, sillä todennäköisesti sen jälkeen molempien vesi olisi ollut jääkylmää. Testiryhmämme kaksi jäsentä kiittää myös ilmaisiksi nautituista kuuden euron aamupaloista. Perjantai-illan ohjelmassa oli kendoa Jere Kamalahdella höystettynä, ja sen jälkeen lähes vuorokauden valvomisen seurauksena aikaisin petiin. Jatkoajalla nämä.
Gegen die SchwabenPäivän peliin valmistautuminen alkoi aamuisella ostoskierroksella keskustassa. Raskas velvollisuus oli lopulta hikikarpalot otsalla suoritettu. Takana Europa Passaget, New Yorkerit ynnä muut puljut. Seuraavaksi päivän agendassa oli luvassa hotellissa kokouskainaloiden pesu ja asianmukainen pukeutuminen reissun kohokohtaa varten. HSV-ottelu oli mukavasti vasta iltapeli, joten ennen sitä jäi aikaa seurata kierroksen muita pelejä ja lounastaa kokemuksen mukaan Reeperbahnin viihtyisimmässä ravintolassa eli
Jokerissa. Suosittelen lämpimästi muillekin Hampurin matkaajille. Hyvää ruokaa, juomaa (myös drinkkejä) ja Bundesligaa laajakankaalta – eli kaikki tarvittava samassa paketissa.
Ravintolaan alkoi hiljalleen kertyä sekä Hampurin, että Stuttgartin kannattajia, joten Bayernia kannattava seurueemme jäsen oli aika yksin maaliherkutteluidensa kanssa…
Jokerista matka jatkui S-Bahnilla Stellingeniin, jossa tuttuun tapaan kilometrien kävelyn hiertämälle perseelle luvassa Via Dolorosa, eli noin puolentoista kilometrin taival asemalta stadionille. Voi olla että Tommi Läntisen herkkää tulkintaa aiheesta saatettiin laulaa kuorossa tuollakin matkalla…
Reiseführer oli valinnut paikat lähes Stuttgart fanien vierestä, mikä osoittautui sekä hyväksi, että huonoksi valinnaksi. Tunnelma oli toki todella hieno, mutta tappelunhaluisille Stuttgart-apinoille ja jopa erään rauhallisesti istuskelleen katsojan päälle sylkeminen saa täältä todella massiivisen keskarin. Onko tämä nyt sitä kulttuuria? Oliivinvihreisiin pukeutuneiden hat-hat-miesten saapuminen paikalle sentään rauhoitti hiukan Stuttgarter-Zoota.
Omia kuvia en ole vielä saanut, mutta lyödään tuohon nyt yksi tuosta suunnilleen omilta paikoilta. Huomattavaa oli muuten, että Bayernilla faneissa oli paljon vanhojakin jyyriä, kun taas Stuttgartin porukka koostuu lähinnä räkänokka-osastosta.
Pelillisesti ensimmäinen puoliaika ei tarjonnut ihmeitä - HSV hallitsi peliä, kun taas VfB pystyi rakentelemaan pari semivaarallista tilannetta lähinnä vastahyökkäyksillä. Marcus Bergin aloitukseen vierelleen saanut Petric vapautti Hampurin puolen tunnin kohdalla laukomalla vaikesta asennosta 1:0. Petric oli ottelun hahmo, kun taas Berg painoi kyllä duunia, mutta oli loppujen lopuksi kohtalaisen näkymätön läpi ottelun. Eljero Elia räjäytti upealla vedolla potin ja vei Hampurin jo 2:0 johtoon 58. minuutilla. Kärkisijaa osoittava sarjataulukko lävähti taululle ja voitto alkoi tuntua varmalta. Vain vajaa viisi minuuttia edellisestä, ja Gomezin korvaaja Pobrebnyak kavensi kahteen yhteen. Ottelun loppupuoli vaikutti katkeralta, mutta Stuttgart ei enää pystynyt vastaamaan, vaan Zé Roberto ratkaisi ottelun Punahousuille ja tunnelma oli todella katossa.
Sininen, musta ja valkoinen olivat vaihteeksi Reeperbahnilla vallitsevat värit, ja Cuba-Libren jälkeen saattoi vetäytyä väsyneenä mutta onnellisena yöpuulle.
Zum Silbersack!Sunnuntaina hankittiin nestemäiset tuliaiset, ja siirryttiin jälleen oluen, sekä Lidleissä ja Pennymarketeissa myytävien Jagdstolz –pikkupullojen voimalla seurailemaan paikallista kendoilua. Colorline-Areenalta siirryttiin kuitenkin kiireen vilkkaa Jokeriin syömään ja seurailemaan Jokeriin Kölnin ja Schalken välistä ottelua. Ruoka ja juoma oli tuttuun tapaan todella hyvää, kun taas Kölnin peli tuttuun tapaan täyttä paskaa. Päätettiin, ettei Köllen puolesta lyödä enää koskaan vetoa – sellaista pää seinään hakkaamista joukkueen hyökkäys jälleen oli. Pahoittelut die Geißböckelle ja Ohnesahnelle.
Matkaraporttini päättyy sunnuntai-iltaan ja Reeperbahnin pubien johtotähteen – Silbersackstraßella sijaitsevaan Zum Silbersackiin. Noin kuusikymppisen lupsakan, kestohymyllä varustetun satavarman homosedän isännöimä pubi on todellinen hyppy vuosikymmenten taakse, ja samalla suoraan saksalaisuuden ytimeen. Vanhoilla futisviireillä vuorattu baaritiski, sisustus jostain 50-luvulta ja musiikkina jukeboksista vanhoja saksalaisia iskelmiä ja juomalauluja. Mikäli satut vielä pubiin yhtä aikaa musiikin tahtiin nyrkkejä pöytään hakkaavan vanhan saksalaisseurueen kanssa, olet todella Kneipelebenin ytimessä. Ja tosiaan. Todellisena kulttuuritekona mukaan tarttui myös baarimikon kymmenen eunukin hintaan kaupittelema FC Silbersack –pubijoukkueen T-paita!
Päätän tämänvuotisen raporttini täältä tähän. Vanhoille kävijöille ei varmaan mitään uutta, mutta toivottavasti kaupunkiin aikoville edes pieniä vinkkejä.
