Pelaaja-arviot:#1
Edwin van der Sar, 47 peliä, 0+0 (Valioliigassa 32, 0+0)
Kokenut hollantilaisveskari pelasi jälleen todella hyvän kauden voittaen pisteitä Unitedille torjunnoillaan. Ratkaisevin oli van der Sarin rankkaritorjunta City of Manchester Stadiumilla. Edwin kärsi parista loukkaantumisesta kauden aikana, mutta nämä eivät Fergusonia haitanneet, vaan United tarjosi hollantilaiselle jatkosopimuksen kauden aikana. Aiempien kausien maalivahtisekoiluihin (Taibi, Ricardo, Howard, Carroll) verrattuna tämäkin kausi oli van der Sarilta todella hyvä, vaikka keväällä tulikin pari heikompaa peliä. Romaa ja Portsmouthia vastaan van der Sar sai ottaa yhden maalin ainakin osittain piikkiinsä. Toisaalta, pitkän kauden aikana virheitä sattuu jokaiselle maalivahdille, onneksi nämä eivät osoittautuneet ratkaiseviksi. Hänen johtamiskykynsä ja maalivahtipelinsä on sillä tasolla, etten näe mitään syytä, miksi Edwin ei jatkaisi ykkösenä myös ensi kaudella.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Vassellin rankkarin torjuminen mestaruudenkin kannalta ratkaisevassa paikassaArvio: Van der Sar oli erittäin tärkeässä osassa Unitedin voittaessa liigamestaruuden, mutta täydelliseksi kaudeksi tätä ei voi kutsua, Edwinin korkean tason tietäen. 8 1/2
#2
Gary Neville, 33 peliä, 0+4 (Valioliigassa 24, 0+3)
Kapteenin kausi meni suurilta osin piloille loukkaantumisten takia. Syksyllä ja talvella Nevillen rooli oli erittäin tärkeä, mutta kevään ratkaisupelit jäivät häneltä täysin väliin maaliskuisen loukkaantumisen takia. MM-kisoista asti vaivannut pohje ilmoitteli itsestään koko syksyn, mutta silti Neville pelasi erinomaisia otteluita ja valinta Valioliigan Vuoden Joukkueeseen ei ollut perusteeton, vaikka kolmasosa peleistä jäikin väliin. Nevillen hyökkäyspeli on kehittynyt selvästi viimeisinä vuosina, ja viimeistään tällä kaudella siitä muodostui todellinen ase Unitedin hyökkäyspeliin. Hänen keskityksensä ovat huippuluokkaa, ja nykyään hän tuntuu ajautuvan hanakammin maalintekopaikkoihin, toisaalta maali jäi tällä kaudella tekemättä. Puolustuspelissä hän oli jälleen odotetun varma, harvemmin vastustaja Garysta ohi menee.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Ehdottomasti tämä kuvaArvio: Kuten mainitsin, valinta Vuoden Joukkueeseen ei ollut perusteeton, mutta ei Neville toisaalta mitään unelmakauttakaan pelannut loukkaantumisten takia. 8
#3
Patrice Evra, 36 peliä, 2+4 (Valioliigassa 24, 1+4)
Ranskalaisen alkukausi oli aivan huikea, mutta keväällä taso tippui, osin jatkuvien loukkaantumisten takia. Syksyllä Evra oli uskomattomassa vireessä, eikä hänelle sattunut oikeastaan mitään virheitä. Yhteispeli varsinkin Ronaldon kanssa toimi välillä kuin unelma, ja tekihän Evra ensimmäisen maalinsakin United-paidassa marraskuussa. Helmi-maaliskuussa taso alkoi kuitenkin pudota, ja ottelut Fulhamia ja Liverpoolia vastaan vieraissa olivat kerrassaan surkeita. Pool-pelin jälkeen Evra olikin poissa kentiltä reilun kuukauden, eikä tämänkään jälkeen Evra missään vaiheessa päässyt alkukauden kuntoon. Puolustuspeli muuttui epävarmaksi, ja tämä huipentui karmeaan virheeseen Milania vastaan Mestarien Liigan välieräottelussa. SAF kokeili Evraa myös oikeana pakkina, ja ensimmäisessä pelissä hän teki heti maalin Romaa vastaan. Loppukaudesta Evra sai kuluttaa paljon penkkiä Heinzen pelatessa vasempana pakkina.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Evertonia vastaan uran ensimmäinen maali United-paidassa. Hyvä palloton nousu laidasta, Rooneyn nappisyöttö, ja Evran tarkka ja kova veto maata pitkin maaliinArvio: Evra ei pystynyt toistamaan syksyn virettään kevätkaudella, jolloin kausi olisi ollut käytännössä täydellinen. Ei kevään pelit kuitenkaan aivan hirveitä olleet, parannusta vuotta aiempiin esityksiin. 8
#4
Gabriel Heinze, 38 peliä, 1+2 (Valioliigassa 22, 0+1)
Heinzen kausi alkoi vasta syyskuun loppupuolella Readingia vastaan. Hän oli tehnyt kaikkensa toipuakseen MM-kisoihin mennessä polvivammastaan, ja vaikka siinä onnistuikin, niin samalla alkukausi Unitedissa meni täysin pilalle. Ensimmäiset pelit olivat melkoista hakemista aggressiiviselta vasurilta, mutta vuodenvaihteen tienoilla pelituntuma alkoi vihdoin löytyä, ja esitykset vasempana pakkina olivat yleensä hyviä. Topparinakin hän joutui paikkaamaan, kun miehet tuntuivat puolustuksesta loppuvan keväällä. Topparina Heinze ei ole kuitenkaan samaa luokkaa, enkä toivoisi hänen enää sillä tontilla pelaavan. Hyökkäyspelissä ei lähellekään Evran luokkaa, mutta puolustuspäässä pääsääntöisesti varmempi, ja paikkasi hyvin Evran ollessa loukkaantuneena. Euro-kentillä Heinze kankeus ja heikohko pallonkäsittely tulevat hyvin esiin, laitapakin tontilla hän ei vain ole riittävän terävä huippujoukkueita vastaan.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Aivan uskomattoman hieno liukutaklaus Middlesbroughia vastaan FA Cupissa, joka on ehdottomasti yksi hienoimmista näkemistäni taklauksistaArvio: Heinzen debyyttikausi Unitedissa oli loistava, mutta kahden pahan loukkaantumisen jälkeen hän ei ole päässyt enää samalle tasolle kuin hetkellisesti. Tällä kaudella syksy oli melkoista hakemista, mutta keväällä homma toimi jo paremmin. 7 1/2
#5
Rio Ferdinand, 49 peliä, 1+1 (Valioliigassa 33, 1+0)
Ferdinand pelasi loistavan kauden ja hänen asemansa puolustuslinjan johtajana ja yhtenä seuran kaikkien aikojen parhaista puolustajista vain vahvistui. Mukaan toki mahtui esim. nolo oma maali Portsmouthia vastaan, mutta niitä sattuu jokaiselle pelaajalle jossain vaiheessa uraa, eikä se laske Rion merkitystä joukkueelle yhtään. Maaleja ei syntynyt samalla lailla kuin viime kaudella, jolloin Rio taisi iskeä lähemmäs viisi maalia. Tällä kaudella Poolia vastaan tehty maali jäi ainoaksi, mutta oli sitäkin upeampi. Unitedin alakerrassa kolmikko van der Sar, Ferdinand ja Neville on todella tärkeä nimenomaan puolustuksen tiiviyden kannalta. Jos joku näistä kolmesta on poissa, se näkyy välittömästi. Keväällä kaksi näistä olikin poissa, ja tämä saattoi hyvinkin maksaa Mestarien Liigan finaalipaikan. Ferdinand on kehittynyt myös siinä, että hänelle ei enää tule huolimattomuusvirheitä, joista häntä kritisoitiin aiemmilla kausilla. Pelinavaajana hän on maailmanluokkaa.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Pakko olla maali Liverpoolia vastaan. Hieno haltuunotto ja sen jälkeen tarkka veto aivan yläkulmaan, ja vielä huonommalla jalallaArvio: Rion kausi oli loistava ja mielestäni hän oli ehdottomasti koko liigan paras puolustaja. Vierellä pelaava Vidic täydentää hienosti Rioa, ja tämän kaksikon ollessa kentällä ei pahemmin tarvinnut huolehtia turhista maaleista omaan päätyyn. 9
#6
Wes Brown, 37 peliä, 0+2 (Valioliigassa 22, 0+2)
Brown pelasi yhden uransa parhaista kausista, ja tällä kertaa säästyi myös loukkaantumisilta. Varsinkin keväällä muiden pakkien ollessa loukkaantuneina, Wes nosti tasoaan ja pelasi erinomaisen kevätkauden. Se huomattiin viimeistään tällä kaudella, että Brown ei oikeana pakkina ole kovin hyvä, mutta omasta mielestäni topparina liigan parhaimmistoa, ainakin vaihtomieheksi. Virheitä ei Brownille nykypäivänä pahemmin satu, joka on tietenkin tärkeä asia puolustajalle. Toisaalta minkään näköistä pelotetta Wes ei hyökkäyspäässä tarjoa. Ei valita, vaikka istuu yleensä penkillä kaikkien ollessa kunnossa, tärkeä osa joukkuetta.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Näitä ei Wes Brownin kohdalla ole koko uralla montaa ollut, tällä kaudella esiin nousee luultavasti maali Euroopan tähdistöä vastaanArvio: Brown pelasi hyvän kauden, ilman turhia virheitä. Ei ole johtajatyyppi, mutta muiden ollessa sivussa piti puolustuksen kasassa kiitettävästi. Oikeana pakkina pelatut matsit olivat heikkoja. 8-
#7
Cristiano Ronaldo, 53 peliä, 23+20 (Valioliigassa 34, 17+14)
Mitä voisi enää sanoa Ronaldosta? Uskomaton kausi, varsinkin kun palaa vielä kesän tapahtumiin. Kaikki (muut kuin United-väki) odottivat vesi kielellä joko hänen lähtöään tai täyttä floppaamista tällä kaudella Unitedissa, mutta kumpaakaan ei onneksi nähty. Kausi alkoi heti maalilla, ja Ronaldo oli uskomattomassa vireessä joulun tienoilla, jolloin hän ratkaisi monta peliä Unitedin eduksi. Euroopassa homma ei toiminut aivan yhtä hyvin, toisaalta ottelut Romaa vastaan olivat portugalilaiselta erinomaisia. Liigassa Ronaldo oli kuitenkin täysin omaa luokkaansa, ja neljä erilaista Vuoden Pelaaja-titteliä olivat täysin ansaittuja. Ottelut Milania vastaan eivät antaneet mielestäni täysin oikeaa kuvaa Ronaldosta, sillä ottelutahti oli vaatinut veronsa ja taituri oli selvästi väsynyt, vaikka kovasti jaksoikin yrittää. Ronaldo osoitti olevansa rankkarien laukojana todella varma, ja laukoikin monta tärkeää rankkaria tällä kaudella maaliin, tärkeimpänä ehkä osuma Cityä vastaan vieraskentällä. Kaatuilut jäivät tällä kaudella vähemmälle, toki jokaisesta hiukankin filmiltä vaikuttaneesta tilanteesta jaksettiin mediassa vääntää. Näin ei tietenkään tapahtunut muiden pelaajien tehdessä samaa. En edes viitsi laskea, kuinka monta pistettä Ronaldon ansiosta United saalisti, mutta esiin voi nostaa ainakin ottelut Readingia (x2), Wigania, Villaa ja Cityä vastaan.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Vaikka Ronaldo monia pelejä ratkaisikin, niin Fulham-peli vieraskentällä nousee omassa mielessäni ylitse muiden. Unitedin esitys lähenteli surkeaa, varsinkin toisella jaksolla, mutta Ronaldo ratkaisi pelin vain pari minuuttia ennen loppua omalta kenttäpuoliskolta käynnistyneellä soololla. Loistava maali todella tärkeään paikkaanArvio: Kaikki superlatiivit on varmasti jo käytetty Ronaldon sesongista. Täysin uskomaton, ehdottomasti United tärkein ja paras pelaaja tiellä mestaruuteen. Pientä miinusta kuitenkin siitä, että "suurissa otteluissa" hän ei kyennyt parhaimpaansa. Tämä toki johtui osittain siitä, että huippujoukkueet ottivat hänet tarkemmin kiinni. Heikompia joukkueita vastaan hänelle jää väkisinkin enemmän tilaa. 9 1/2
#8
Wayne Rooney, 55 peliä, 23+14 (Valioliigassa 35, 14+11)
Rooney alkukautta voisi kutsua jopa huonoksi, ensimmäistä Valioliiga-kierrosta lukuun ottamatta, jolloin Rooney teki kaksi maalia ja syötti yhden. Tätä seurasi kolmen pelin pelikielto, jota seuraavissa peleissä Rooney oli aivan jäässä. Oikeastaan vasta lokakuun puolivälin Wigan-pelissä Rooney pelasi totutulla tasolla, seuraavalla kierroksella hän sitten pommittikin hattutempun Boltonin verkkoon. No, eipä hän loppuvuonnakaan tehnyt kuin kolme maalia, mutta vuoden 2007 puolella alkoi verkot pullistella. Maaliskuu ja huhtikuu olivat Rooneylle parhaimmat maalien suhteen, niiden aikana syntyi 11 maalia 14 matsissa. Kieltämättä hän jäi hiukan Ronaldon varjoon tällä kaudella, eikä ihan parasta saatu irti Rooneysta, vaikka yhteispeli portugalilaisen kanssa toimi välillä erittäin näyttävästi ja tehokkaasti. Rooney joutui pelaamaan suuren osan kaudesta vasemmalla laidalla, ja sehän tiedetään, ettei tämä pelipaikka ole Rooneylle se paras mahdollinen. Toisaalta Unitedin hyökkäyspelaajat liikkuvat ja vaihtavat paikkoja niin hyvin, että välillä Rooney löysi itsensä oikealta laidalta, välillä hyökkäyksen kärjestä. FA Cupin finaalissa Chelseaa vastaan Rooney oli omasta mielestäni joukkueen paras, nimenomaan puhtaana kärkenä. Hän näytti nopeutensa, röyhkeytensä ja taitonsa moneen kertaan murtaen Chelsean tiiviinä pidetyn puolustuksen muutamaankin otteeseen. Tässä pelissä nähtiin sitä Rooneya, jota kaipailin oikeastaan koko kauden. Hänellä on selvästi loistava tekniikka, ja hän on todella nopea, joten ihmettelen suuresti, miksi hän piti nämä ominaisuudet niin hyvin piilossa tällä kaudella. Toki Rooney teki paljon hyvää joukkueen eteen, mutta mielestäni hänen tärkeytensä joukkueelle ei ollut enää samaa luokkaa kuin aiemmalla kaudella, tämä toisaalta on ihan hyväkin asia, varsinkin kun se johtui muiden pelaajien, mm. Ronaldon nousemisesta ratkaisijoiden joukkoon. Maalin edessä tarvittavaa kliinisyyttä Rooneylta ei vieläkään nähty, mutta reilu 20 maalia on hyvä saldo nuorelle kärjelle, jolla on vielä varaa kehittyä. Ja jos maalimääriä katsoo, niin jatkuvasti ollaan kuitenkin menty suurempiin lukemiin, olkoonkin, että maalit varsinkin tällä kaudella tulivat ryppäissä. Olin myös näkevinäni selvää kypsymistä kauden mittaan, loppukaudesta ei nähty enää mitään kuumenemisia Rooneylta. Toki intohimo ja tahto lajiin pitää löytyä, mutta toivottavasti Rooneykin on vihdoin tajunnut, että turhista ylilyönneistä ei ole kuin haittaa hänelle itselleen.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Minulla oli päässäni kolme vaihtoehtoa:
Upea ”chippi” Portsmouthia vastaan FA Cupissa,
mestaruudenkin kannalta ratkaiseva maali Evertonia vastaan,
ja sitten yliajan voittomaali AC Milania vastaan, ja täytyy sanoa, että vaikka tuo Didan taakse tehty maali ei sinänsä mitään ratkaissutkaan, niin se oli ehdottomasti kauden tähtihetki. Samalla Rooney näytti epäilijöilleen, että hänestä on ratkaisemaan myös suuria ja tärkeitä otteluitaArvio: Rooneyn kausi ei ollut henkilökohtaisesti suurmenestys, mutta varsinkin keväällä Rooney nousi ratkaisijaksi muutamassa tärkeässä ottelussa. Maalinteon kanssa hän jälleen monessa pelissä tuskaili, mutta yritystä riitti, ja kyllähän tämän kaudenkin tehot ovat todella hyvät. Parempaan on kuitenkin edelleen varaa. 8 1/2
#9
Louis Saha, 34 peliä, 13+7 (Valioliigassa 24, 8+5)
Sahan alkukausi oli todella upea, hän jatkoi kevään 2006 virettä jouluun asti, mutta sitten iski loukkaantumiset, ja mies oli käytännössä koko loppukauden sivussa. Van Nistelrooyn lähdön jälkeen suurin osa epäili, kuka hänet tulee korvaamaan, mutta Saha osoittautui syyskaudella jopa sopivammaksi vaihtoehdoksi kuin (ainakin Sahaan nähden) hidas ja kankea hollantilainen. Sahan viimeinen maali syntyi helmikuun lopulla, viimeinen liigamaali joulukuussa Cityä vastaan. Vuodenvaihteen jälkeen Saha pelasi ainoastaan yhden täyden ottelun, ja senkin FA Cupissa. Monet sanoivat joulun tienoilla, että jos Saha loukkaantuu, Unitedin on mennyttä mestaruuskamppailun suhteen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kukin vuorollaan kävi latomassa pystiin riittävät maalit. Sahan menetys toki näkyi hyökkäyspelissä, siitä ei ole epäilystäkään. Viimeistelijänä ranskalainen on aina ollut vähintäänkin ailahteleva, ja se näkyi myös tällä kaudella. Montakohan läpiajoa tai avopaikkaa Louis hukkasi tällä kaudella? Itse en jaksa muistella, tuskin sormet olisivat muutenkaan niiden laskemiseen riittäneet. Mitä pidemmälle kevääseen kausi eteni, sitä raivostuttavammaksi tämä Sahan loukkaantumiskierre muodostui. Ferguson ilmoitti monta kertaa ennen peliä, että Saha olisi kunnossa, mutta lopulta häntä ei nähty edes penkillä. Hyvästä pelaajasta on ehdottomasti kyse, juuri sellaisesta, joka sopii Unitedin hyökkäyspeliin, mutta enpä toisaalta olisi yllättynyt, jos Saha lähtisi kesällä Manchesterista ja tilalle tulisi kärki, jonka loukkaantumishistoria ei ole yhtä surullista luettavaa.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Voittomaali ”Valon Stadionilla” Benficaa vastaan. Kaikki varmasti muistavat, mitä edellisellä kaudella tapahtui samojen seurojen kohdatessa. Tällä kertaa Saha varmisti, että samanlaista loppunäytelmää ei tarvitsisi todistaa uudelleenArvio: Saha pelasi todella hyvän alkukauden, mutta loukkaantumiset pilasivat koko vuoden 2007. Onneksi United pystyi hänen puuttumisensa korvaamaan siten, ettei se tuloksissa juurikaan näkynyt. 8-
#11
Ryan Giggs, 44 peliä, 6+17 (Valioliigassa 30, 4+9)
Giggs oli syksyllä huippuvuosien vireessä tehden pari voittomaaliakin. Tämä kausi oli siitä erikoinen, että Giggs säästyi, varsinkin keväällä, loukkaantumisilta. Syksyllä hänellä oli jotain vammaa, mutta muuten pysyi ehjänä, joka oli erittäin tärkeä asia Parkin ollessa suurimman osan kaudesta sivussa. Giggs ei pelannut tällä kaudella juurikaan normaalilla paikallaan vasempana laitana, vaan lähinnä 4-5-1 systeemissä yksinäisen kärjen takana. Itse en oikein pitänyt tästä, mutta toisaalta hän teki ja etenkin syötti paljon maaleja, joten ei voi pahemmin valittaa. Välillä vain tuntui, että Giggs tyytyi surffailemaan keskikentällä, eikä oikein viitsinyt taistella kaksinkamppailuja loppuun asti. Joissakin peleissä hän sitten syttyi pelaamaan ja oli täysin pitelemätön. Esimerkiksi Romaa vastaan Giggs syötti neljä maalia ja oli muutenkin mahdoton pideltävä italialaisille. Jalka on jo hieman hidastunut, mutta pää toimii edelleen erinomaisesti, ja eihän Giggsillä ole kuin vajaa 50 ottelua Sir Bobby Charltonin ennätykseen pelatuissa otteluissa, joten toivottavasti Giggsy jatkaa vielä pari vuotta punapaidassa. Giggs on tämän mestaruuden myötä ainoa pelaaja, joka on voittanut Englannin liigan yhdeksän kertaa.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Kiistelty vaparimaali Lilleä vastaan, jonka seurauksena Lillen pelaajat marssivat pois kentältäArvio: Ei Giggs enää joukkueen aivan tärkeimpiin pelaajiin kuulu, mutta tällä kaudella nähtiin jälleen se, että taito, riittävä nopeus ja ennen kaikkea voittamisen nälkä on edelleen tallella, vaikka hän on voittanut käytännössä kaiken, mitä jalkapalloilija voi seuratasolla voittaa. 8+
#13
Ji-Sung Park, 20 peliä, 5+2 (Valioliigassa 14, 5+2)
Parkin kausi meni suurilta osin pilalle loukkaantumisten takia. Syksyllä meni nilkka, joka vaati leikkauksen, ja hän pelasi seuraavan kerran vasta joulun tienoilla. Sen jälkeen hän pelasi hienosti ja teki viisi liigamaaliakin, mm. voittomaalia Charltonia vastaan ja kaksi maalia Boltonin verkkoon. Blackburn-pelissä maaliskuun lopussa Park loukkasi polvensa ja joutui operaatioon, ja puhuttiin jopa siitä, että miehen ura olisi vaarassa. Elokuussa hänen kuitenkin pitäisi päästä taas harjoittelemaan kevyesti, ja toivotaan että korealainen palaa kentille vielä vuoden 2007 puolella. Park on ehdottomasti omia suosikkipelaajiani nyky-Unitedissa, eikä vähiten sen takia, että jaksaa painaa töitä koko 90 minuutin ajan. Ei välttämättä ole se taitavin pelaaja, mutta yritystä aina riittää ja sitä on hieno katsella. Tällä kaudella maalejakin tosiaan syntyi ihan kivasti, vaikka pelasi vain noin kolmasosan kaudesta. Olisi tuonut loppukaudesta varsinkin Giggsille tarvittavia lepovuoroja, mutta eipä niille loukkaantumisille mitään voi.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Maali ja hieno esityö Carrickin maaliin Aston Villaa vastaan. Park oli mukana myös Unitedin kolmannessa maalissa voittaen pallon vastustajan boksin lähettyvilläArvio: Parkin esitykset olivat hyviä, mutta harmittavasti suurin osa kaudesta jäi hänellä väliin. Toivottavasti ensi kaudella mies pysyy kunnossa, eikä samanlaisia vakavia loukkaantumisia enää tule. 7 1/2
#14
Alan Smith, 18 peliä, 1+5 (Valioliigassa 9 peliä, 0+1)
Smithin piti alun perin toipua jo alkukaudeksi kuntoon, mutta parin ensimmäisen pelin jälkeen huomattiin, että Smith ei ole vielä lähelläkään täyttä pelikuntoa. Smudger pelasi pari Carling Cupin matsia syksyllä, mutta oli kuin varjo entisestä, liikkuvasta ja aggressiivisesta Smithistä. Marraskuisen Southend-pelin jälkeen Ferguson ehdotti Smithille lainaa sarjatasoa alemmaksi, mutta Smith halusi jäädä Unitediin, ja taistella paikasta. Se palkittiin maaliskuussa, kun Smith teki paluun pelikentille Lilleä vastaan. Sen jälkeen Smith pelasi reilussa 10 ottelussa, ja teki yhden maalinkin, AS Romaa vastaan. Se oli Smudgerin ensimmäinen puoleentoista vuoteen. Watfordia vastaan FA Cupin välierässä Smith syötti kaksi maalia, ja loppukaudesta Chelseaa vastaan Smith kävi kokeilemassa viime kaudella tutuksi käyneessä keskikentän keskustassa. Smith on sen verran nuori, että luultavasti jää vielä Unitediin, vaikka uusi kärki tulisikin seuraan. Avauspaikkaa on kuitenkin vaikea valloittaa, koska Smith ei oikein täysin sovellu kärkimiehen rooliin Unitedissa.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Smithin paluu kentille syyskuussa Benficaa vastaan lämmitti kovasti mieltä, mutta maali Romaa vastaan oli jotain mahtavaa. Vieläkin tulee kylmät väreet, kun tuota katseleeArvio: Ferguson puhui vähän aikaa sitten, että Smith toi ratkaisevaa lisävoimaa hyökkäykseen loppukaudesta, kun muut pelaajat alkoivat jo väsyä. Olen jokseenkin samaa mieltä, mutta Smithin panos, mitä tulee maaleihin, jäi kuitenkin pieneksi, vaikka pelasikin melko monta peliä. Hienoa kuitenkin, että Smith on vihdoin palannut. 7
#15
Nemanja Vidic, 38 peliä, 4+1 (Valioliigassa 25, 3+1)
Vidic pelasi loistavan kauden. Jo viime keväänä hän osoitti, että hänessä on potentiaalia huipputoppariksi, mutta tämä kausi tuli silti positiivisena yllätyksenä. Hän oli täysin suvereeni pääpelissä ja fyysisissä kamppailuissa, ja toi puolustukseen sitä jämäkkyyttä, jota on kaivattu jo muutamia vuosia, oikeastaan Stamin lähdön jälkeen. Brown ja Silvestre ovat pelanneet topparin tontilla ajoittain todella hyvinkin, mutta toivottavasti Vidicista tulee puolustuksen kivijalka moneksi vuodeksi. Vida oli pelote myös vastustajan päädyssä ja tekikin neljä maalia. Voisi sanoa, että käytännössä viisi, mutta Portsmouthia vastaan tehty ”maali” hylättiin, vaikka pallo oli ylittänyt selvästi maalilinjan. Vidic loukkasi olkapäänsä maaliskuun lopussa, mutta palasi kentille kuitenkin jo toukokuun alussa. Milania vastaan nähtiin Vidicin pahimmat heikkoudet: hieman hidas ja kömpelö, tekniikka ei ole paras mahdollinen, ja Rion puuttuessa Vida ei pystynyt ottamaan sitä johtajan roolia itselleen. Englantilaiseen jalkapalloon Vidic kuitenkin sopii erinomaisesti, taisipa serbialainen kauden aikana jopa valittaa siitä, että Englannissa ei sallita tarpeeksi kovaa peliä.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Vidic jyräsi kolme Benfican pakkia maan pintaan ja puski Unitedin Mestarien Liigan pudotuspeleihin. Eikä pidä unohtaa lähes perinteeksi muodostunutta bazooka-tuuletustaArvio: Vihdoin United löysi Riolle hyvän partnerin puolustuslinjan keskustaan. Vidic pelasi todella hyvän kauden, eikä juuri virheitä tehnyt. Iski myös pari tärkeää maalia vastustajan verkkoon. 9-
#16
Michael Carrick, 52 peliä, 6+4 (Valioliigassa 33, 3+3)
Carrickin hankintaa viime kesänä epäilivät monet, mutta kauden jälkeen suurin osa oli muuttanut mieltään. Itsekin aluksi epäilin hänen kykyjen riittävyyttä Unitediin, mutta jo ensimmäisistä peleistä asti oli selvää, että hän todellakin vahvistaa joukkuetta. Scholesin kanssa hän muodosti koko liigan yhden parhaista, ellei parhaan, keskikentän keskustan. MC iski pari tärkeää maalia, mm. voittomaalin Sheffield Unitedia vastaan keväällä, sekä kaksi maalia Roman murskajaisissa. Jos jotain Unitedin keskikentältä puuttui, oli se ehkä aggressiivinen raastaja. Carrick ei ole pelaajana sitä tyyppiä, mutta kyllä hän puolustuspelaamisen osaa. Kovimmissa otteluissa Carrickilla tuli hieman kiire pallon kanssa, mutta oli kuitenkin yksi joukkueen varmimpia suorittajia, huonoja pelejä ei juuri tullut. Kauden edetessä hän otti enemmän ja enemmän vastuuta myös Unitedin hyökkäyspelistä.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Carrickin kaksi upeaa maalia AS Romaa vastaanArvio: Roy Keanen pelinumero ei osoittautunut liian suureksi taakaksi Carrickille, ja kaiken kaikkiaan voi sanoa, että SAF onnistui hankinnassaan todella hyvin. 8 1/2
#17
Henrik Larsson, 13 peliä, 3+0 (Valioliigassa 7 peliä, 1+0)
Henken siirto Unitediin oli kaikille todella suuri yllätys. Vaikka laina kesti vain reilut kaksi kuukautta, niin voi kuitenkin puhua onnistuneesta ja hyödyllisestä hankinnasta. Henke iski heti debyytissään maalin FA Cupissa, ja teki myös kahdessa muussa kilpailussa maalin Unitedille. Muutaman vuoden takaisesta Larssonista olisi saattanut olla enemmän hyötyä Unitedille, mutta toimi homma näinkin. Larssonin liikkumista ei voinut kuin ihailla, erinomaisesti hän tekee itseään pelattavaksi, ja fiksuilla kosketuksilla pelaa kanssapelaajansa tyhjään tilaan. Saha loukkaantui juuri tammikuun alussa, joten siinä mielessä Henken saapuminen osui juuri oikeaan paikkaan, muita kärkiä Unitedilla ei juuri ollut. Larsson sai oman mitalinsa Valioliigan voiton merkiksi, vaikka ei riittävästi pelejä pelannutkaan.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Itselleni se oli Henken voittomaali Lilleä vastaan, viimeisessä pelissä Old Traffordilla United-paita päällä. Hieno pusku takakulmaan, joka samalla varmisti Unitedin pääsyn puolivälieriinArvio: Larssonin hankinta oli hyödyllinen, mutta enempäänkin olisi ollut mahdollisuuksia. Valioliigan vauhtiin totuttelemisessa meni sittenkin oma aikansa, toki tähän vaikutti myös se, ettei Henke aivan uransa huipulla enää ollut. 7+
#18
Paul Scholes, 45 peliä, 7+3 (Valioliigassa 30, 6+1)
Scholes teki mahtavan paluun kentille viimekautisen silmävammansa jälkeen. Osa piti Scholesia lähinnä rotaatiomiehenä tähän kauteen lähdettäessä, mutta hän näytti olevansa edelleen Valioliigan eliittiä, ja luultavasti liigan paras syöttelijä. Taklatahan tämä mies ei osaa, mutta onneksi tuomarit eivät Englannissa uskalla nostaa kortteja punapäälle niin usein kun muille pelaajille. Toki yli viisi peliä tuli tälläkin kaudella pelikieltoa, joten ei hän ihan täysin korteilta säästynyt. Puolustussuuntaan Scholesy on heikko, ja siihen United tarvitsisi jonkun selvän puolustavan pelaajan hänen taakseen, jos Scholes olisi vielä pitkään Unitedin avainpelaajia. Nyt kuitenkin ura alkaa väkisin painua loppua kohti, vaikka varmasti pari vuotta hänellä vielä jäljellä onkin. Hieman enemmän olisin odottanut häneltä nousuja hyökkäyksiin mukaan, ja etenkin ENEMMÄN VETOJA! Tuolla potkutekniikalla en ymmärrä, miksi hän ei lauo enempää. Luultavasti hän ei vain ole riittävän itsekäs, että lähtisi useammin ratkaisemaan itse, vaikka taas tällä kaudella hän teki pari upeaa maalia boksin ulkopuolelta. Hänen syöttöpeliään ja liikkumista kentällä on nautinto katsoa, ehdottomasti suosikkipelaajani nykyjoukkueesta. Fantastinen, fantastinen pelaaja.
Mieleenpainuvin tapahtuma: En pystynyt ratkaisemaan näiden kahden väliltä:
Voittomaali Liverpoolia vastaan Scholesin 500. ottelussa,
vai uskomaton volley yläriman kautta Villaa vastaanArvio: Scholes pelasi loistavan kauden, ja oli mielestäni yksi Unitedin parhaita pelaajia tällä kaudella. Hänen paluunsa tuohon keskikentälle toi taas sitä pallovarmuutta ja rauhallisuutta, mikä viime kaudella keskikentältä puuttui mm. O’Shean pelatessa sillä tontilla. 9-
#20
Ole Gunnar Solskjaer, 32 peliä, 11+5 (Valioliigassa 19, 7+3)
Olen kausi yllätti varmasti kaikki. Hän teki yhteensä 11 maalia, ja vaikka peliin osallistuminen ei ole enää samalla tasolla, niin hän kyllä tietää, miten maali tehdään. Tälläkin kaudella hän teki pari tärkeää maalia, ja olihan se upeaa, että hän ylipäätään pystyi uraansa jatkamaan huipputasolla. Itse en ainakaan odottanut häneltä juuri mitään, toivoin lähinnä, että saisi edes yhden maalin tehtyä Old Traffordilla. Hän siis ylitti ainakin kaikki omat odotukseni, mutta totta kai toivon, että hän olisi ensi kaudella vieläkin paremmassa iskussa. Samalla kuitenkin toivoisin, että ihan näin paljoa Solskjaeriin ei tarvitsisi turvautua, koska hän on loukkaantumisten myötä hidastunut, eikä oikein pärjää varsinkaan yksin kärjessä. Hienoa kuitenkin, että hänen parin vuoden taistelu loukkaantumisia vastaan sai tällaisen palkinnon, Valioliiga-mestaruuden.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Maali Charltonia vastaan, ensimmäinen pitkän poissaolon jälkeen. Solskjaer oli ollut vain vajaat 10 minuuttia kentällä, kun verkko heilui, tyypillistä OleaArvio: Mahtava paluu, maalintekotaito on edelleen tallella, vaikka fyysiset ominaisuudet ovatkin luonnollisesti heikentyneet. 7 1/2
#22
John O’Shea, 49 peliä, 5+1 (Valioliigassa 32, 4+0)
O’Shealta jälleen tyypillinen kausi joka paikan höylänä. Teki ratkaisevia maalejakin, mm. erittäin tärkeän voittomaalin Liverpoolia vastaan Anfieldilla. Big John ei ole jalkapalloilijana se kaikkein lahjakkain, mutta jotain hänessä on, mistä pidän. Senpä takia en näe mitään syytä, miksi hänestä pitäisi myöskään luopua, vaikka lahjakkaampia pelaajia olisi varmasti tarjolla. O’Shea ei ole käytännössä koskaan loukkaantuneena, siitä hyvänä osoituksena kova pelimäärä. Laitapakin tontilla esitykset olivat kohtalaisen hyviä, ja keskikentän pohjalla tuon Pool-pelin jälkeen hyviä esityksiä, huomasi selvästi, kuinka itseluottamus oli noussut. Pallollinen peli on välillä aivan karmeaa, mutta puolustuspäähän hän on todella hyvä. Katkoo keskikentällä ja voittaa paljon pääpalloja. Ei kuitenkaan mikään pitkäaikainen ratkaisu keskikentälle, parempia pelaajia on pakko löytyä. Laskujeni mukaan O’Shea pelasi tälläkin kaudella molempia laitapakin tontteja, topparina, keskikentän keskellä…
Mieleenpainuvin tapahtuma: …ja maalivahtina Spursia vastaan! Van der Sar mursi nenänsä, ja O’Shea jouduttiin heittämään maaliin, kun vaihtoja ei ollut enää jäljellä. O’Shean esitys oli hieno, kruununa Keanen läpiajon torjuminen.
Pelin jälkeen tietenkin hauskaa riittiArvio: Mielestäni O’Shea pelasi ihan hyvän kauden. Debyyttikaudellaan hän oli yksi liigan parhaista laitapakeista, mutta sitten meni pari vuotta, kun esitykset olivat aika vaisuja. Tällä kaudella hän kuitenkin pelasi varsin hyvin, vaikka välillä hänen kosketuksia ja syöttöjä ihan hirvittää katsella. 7 1/2
#23
Kieran Richardson, 24 peliä, 3+2 (Valioliigassa 15, 1+1)
Tämän kauden jälkeen viimeistään on tullut selväksi, että Richardsonista ei ole mitään hyötyä Unitedille. Toki antaa lepoaikaa Giggsille ja kumppaneille, mutta ei hän kentällä saa juuri mitään aikaan. Hyvä ”Carling Cup-pelaaja”, mutta taso ei vain riitä valjussa, ainakaan huipulla. Menettelee vasempana pakkina, vaikka ei ole hirveän hyvä puolustamaan. Tekee kuitenkin hanakasti nousuja ja keskitykset ovat hyviä. Laiturina ei saa mitään aikaan, ja tällä kaudella vetopaikkoihin pääsykin tuotti tuskaa, eikä siis päässyt käyttämään parasta asettaan, kovaa laukausta. Peliäly, tekniikka, syötöt…kaikki ovat liian heikolla tasolla. Ikääkin on jo suunnilleen 23, joten mistään lupauksesta ei enää puhuta. Toki teki taas muutaman maalin, mutta ei sen pitäisi riittää noin 25 otteluun kaudessa. Vahvistaisi Sunderlandin, Wiganin ja Fulhamin tasoisia porukoita, mutta toivon, että hän ei enää pelaa peliäkään punapaidassa.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Ehdottomasti maali FA Cupin välierässä Watfordia vastaan. Muistan sanoneeni Smithin läpisyötön jälkeen, että ”ei varmaan tee”, ja olin todella yllättynyt, että Kieran pisti, kieltämättä näppärästi, pallon verkkoonArvio: Suurilta osin Kieranin esitykset olivat todella heikkoja. Tarkoitukseni ei ole tässä nyt erityisemmin ketään haukkua, mutta kyllähän Richardson pelasi jälleen vaisun kauden. Ei se toki varmasti ole helppoa, kun lähes kaiken peliajan vie tuollaiset huippunimet, ja sitten kun pääsee kentälle, pitäisi pystyä näyttämään managerille kykynsä. Mutta mutta, ei jatkoon… 6+
#24
Darren Fletcher, 40 peliä, 3+2 (Valioliigassa 24, 3+1)
Fletcher otti askelen eteenpäin viime kaudesta. Hän otti enemmän vastuuta pallollisessa pelissä, ja pelasi laidassakin ihan hyviä pelejä, esim. loisto-ottelun Poolia vastaan OT:lla. Keväällä oli aika paljon ulkona, ja välillä hänet jätettiin ihmeellisesti kokonaan joukkueesta ulos, tiedä sitten mistä syystä. Hän joutui myös paikkaamaan oikeana pakkina parissa pelissä. Ei vakuuttanut, mutta eipä toisaalta surkeastikaan pelannut. Onhan se selvää, että täysin uudella pelipaikalla on vaikea pelata alusta asti hyvin. Keskikentällä AS Romaa ja AC Milania vastaan pelasi loistavat ottelut, ja tämä oli hyvä merkki jatkoa ajatellen. Ei hänestä varmasti koskaan mitään ratkaisupelaajaa tule, mutta näytti kuitenkin, että pärjää kovimmissa mahdollisissa ympyröissäkin ihan mukavasti. Tekee kovasti töitä, mutta sellainen todellinen pelin hallinta häneltä puuttuu. Voimaa ei ole riittävästi, eikä syötöt tai vedotkaan ole aivan riittävän hyvällä tasolla, jotta hänestä voisi nousta avauksen mies. Hyvä rotaatiopelaaja kuitenkin, omista kasvateista on hyvä saada rinkiin täytettä, ja Fletch on hyvä osoitus siitä.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Erittäin tärkeä maali Middlesbroughia vastaan joulukuussa. Boro oli juuri tasoittanut pelin, mutta Fletch puski Unitedin kahden minuutin päästä takaisin johtoon, ja lopulta voittoonArvio: Fletchin ehkä paras kausi tähän mennessä Unitedin riveissä. Ei häikäise, mutta tekee kovasti hommia kentällä ja tällä kaudella nousi rohkeammin esiin myös pelinrakentelussa. 7 1/2
#27
Mikael Silvestre, 21 peliä, 1+0 (Valioliigassa 14, 1+0)
Silvestren kauden pilasi loukkaantumiset lähes täysin. Ei hän toki olisi muutenkaan avausmies ollut, mutta syksyn jalkamurtuma ja maaliskuun olkapäävamma pitivät miehen poissa kentiltä noin neljä kuukautta. Ottelumäärä riitti kuitenkin mitaliin, ja tekihän ranskalainen yhden maalinkin. Laitapakkina hän itse asiassa pelasi varsin hyvin, mutta topparina esitykset olivat epävarmoja, kuten yleensä. Topparina hän pelaa liian suurella riskillä tehden harhautuksiaan ja hakien välillä puikkojakin alimpana miehenä. Laitapakkina hänen taitonsa riittää ja itse tykkään hänen pelistään. Harmi vain, että loukkaantumiset pilasivat tämän kauden, saattaa nimittäin olla, että tämä jää Silvestren viimeiseksi Old Traffordilla. Evra ja Heinze ovat kuitenkin selvästi edellä SAF:n papereissa vasemman pakin tontilla, topparin paikalla Rio, Vidic ja Brown. Lisäksi pitää muistaa, että Pique ja Evans taistelevat myös paikasta ykkösjoukkueessa, ja voi hyvin olla, että Evans ottaa ensi kaudeksi Silvestren paikan puolustuksen yleismiehenä. Evans on nimittäin pelannut Pohjois-Irlannin paidassa suurimmaksi osaksi vasempana pakkina.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Ehdottomasti maali Watfordia vastaan elokuussa. Muuten Silvestren huippuhetket tällä kaudella jäivät varsin vähiinArvio: Silvestren tämän kauden panos joukkueelle oli aika pieni johtuen loukkaantumisista. Muutenkin alkaa pikkuhiljaa ehkä olla aika pakata kamppeet, vaikka itse Silvestrestä pelaajana pidänkin. 7-
#29
Tomasz Kuszczak, 13 peliä, 0+0 (Valioliigassa 6, 0+0)
WBA:sta viime kesänä hankittu polakki osoittautui ihan kohtalaiseksi maalivahdiksi. Kaikki ovat olleet varmastikin vakuuttuneita hänen reaktioistaan, mutta toisaalta vastaantulot ovat olleet usein todella epävarmoja. En nyt lähde vielä Kuszczak tuomitsemaan, omasta mielestäni hän on pelannut ihan kohtuuhyvin, mutta varmuutta keskityspalloissa pitää kyllä tulla lisää, jos mies mielii Unitedin ykköseksi. Hän on todella hyvä lähitorjuja, mutta kun Unitedissa niitä vastustajan paikkoja ei niin paljoa tule, olisi ehkä parempi, jos puiden välissä olisi ”varma” maalivahti, eikä mikään kumiukko. No, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan, en ole toisaalta ollut täysin vakuuttunut toisenkaan maalivahtiehdokkaan, Ben Fosterin otteista Watfordissa. Van der Sar siis jatkaa ensi kaudenkin selvänä ykkösmaalivahtina, ellei jotain mullistavaa tapahdu.
Mieleenpainuvin tapahtuma: Rankkaritorjunta Arsenalia vastaan. En ole asiantuntija näissä jutuissa, mutta ehkä Kuszczak tuli vähän liian hätäisesti vastaan. Selvitti kuitenkin itse tilanteen torjumalla Gilberto Silvan rankkarin debyytissäänArvio: Ei pettänyt, mutta ei häikäissytkään. Pari todella hyvää esitystä, pari todella huonoa. Ihan hyvä varamies, mutta epäilen, onko hänestä koskaan huippujoukkueen ykkösmaalivahdiksi. 7
Sir Alex Ferguson:Fergie osoitti epäilijöilleen jälleen kerran, että puhti riittää edelleen aivan kirkkaimmalle huipulle asti. Mourinhon keskittyessä höpisemään loukkaantumisista ja muista, SAF varmisti, että oma joukkue on valmiina jokaiseen peliin. Ennen kautta Fergie puhui Valioliiga-mestaruuden tärkeydestä, ja tavoite saavutettiin. Alkukausi oli erinomainen, joukkue säästyi loukkaantumissumalta, ja piste-ero liigassa kasvoi Chelseaan vuodenvaihteeseen mennessä ihan mukavaksi. Arsenal-tappion jälkeen SAF painotti otteluiden loppuvaiheiden tärkeyttä, ja tämän jälkeen United ei pinnoja hukannutkaan viimeisten minuuttien aikana. Euro-pelit sujuivat odotettua paremmin, ja FA Cupissa United eteni finaaliin. En tiedä, mistä Fergusonia voisi tämän kauden osalta kritisoida. No, peliryhmitys oli välillä aika erikoinen, ja vaikka 4-5-1 alkoi loppua kohden toimimaan, niin alussa oli varsin nihkeää, eikä kovin hyviä tuloksia tullut. Jonkinlainen "kädettömyys" Euro-peleissä ehkä hieman vaivaa. Jos peli ei lähde heti kulkemaan, niin mitään muutoksia ei osata tehdä, vaan hakataan vain päätä seinään samalla systeemillä, samoilla pelaajilla. Kevään aikana selvästi huomasi, kuinka tärkeä tuo Valioliigan voittaminen Sir Alecille on, hän tuuletteli sivurajalla kuin pelaajat konsanaan. Itselläni oli epäilykseni, että SAF saattaisi hyvinkin astua sivuun voitollisen kauden päätteeksi, mutta ilmeisesti Sir vielä nauttii työstään. Ja erittäin vaikeaa olisi näin äkkiseltään keksiä sopivaa korvaajaa mestarille. Jotenkin on sellainen pieni pelko puserossa, että seuraava manageri johdattaa Unitedin sivuraiteille, ja joukkue putoaa aivan kärjestä taistelemaan sijoista 3-4, kuten Pool aikoinaan, ja ainakin osittain, edelleen. Toivottavasti SAF siis jatkaa vielä ainakin seuraavat 20 vuotta…
Yhteenveto:Kausi oli hieno, ja päättyi siis Valioliiga-mestaruuteen. Euroopassa United eteni välieriin, FA Cupissa finaaliin. Toisaalta vaikka menestys oli todella hyvää, niin parantamisen varaa on edelleen, varsinkin pelaajamateriaalissa. Kärjessä ei todellista huippunimeä ole, olkoonkin että Saha sopii Unitedin pelityyliin erittäin hyvin. Muutenkin Unitedin hyökkäyspeli oli tällä kaudella upeaa katsottavaa, United teki ylivoimaisesti eniten maaleja liigassa, 83. Keskikentälle on näillä näkymin siis tulossa Hargreaves, joka kyllä (toivottavasti) tuo keskikentälle tarvittavaa liikettä ja selkeän raatajan, jota United on kaivannut etenkin kovemmissa (Euro-)peleissä. Myös kärkiosastoa luultavasti vahvistetaan, laiturille olisi ainakin tilausta. Puolustus on pitkästä aikaa melko varman tuntuinen, eikä sinne tarvitsisi pahemmin muutoksia tehdä, korkeintaan hankkia uusi oikea pakki. Muutamasta pelaajasta olisi ehkä aika luopua, koska jotkut eivät vain ole riittävän tasokkaita mestarijoukkueeseen. Kauden aikana koko miehistöä tarvittiin, varsinkin keväällä, kun loukkaantumisia oli hurja määrä. Tapahtuu siirtomarkkinoilla sitten mitä tahansa, niin Unitedin joukkue on tälläkin hetkellä varsin iskukykyinen, ja tästä on hyvä jatkaa tulevaisuuteen, varsinkin kun monet avainpelaajat ovat vielä nuoria.
Valioliigan Mestarit 2007
