Signori
Poissa
Suosikkijoukkue: S.S Lazio
|
 |
: 21.07.2009 klo 18:32:38 |
|
2008/09
Kausi alkoi niin hyvin, että puhuttiin puolivakavissaan scudettosta päättyen lopulta Coppa Italian voittojuhliin. Epätasaisuus ei ottanut missään vaiheessa laantuakseen, kun matka fantastisesta 3-0-kotivoitosta Fiorentinaa vastaan täydelliseen romahdukseen Bolognassa oli jo alkukaudesta vain puolentoista viikon mittainen. Vaikeuksista noustiin epätodennäköisellä hetkellä ja päinvastoin.
Talvitauon jälkeen häpeätahraksi jäivät monet onnettomat kotiottelut, pahimpana esimerkkinä Cagliarille kärsitty 1-4 tappio. Rossi ei silti missään vaiheessa vaihtanut pelisysteemiä 4-3-1-2. Osasyynä varmasti se, että kokeilut tridenten ja puhtaiden laitureiden kanssa johtivat vain suurempaan hämmennykseen. Sijoituksen nouseminen viime kaudesta liittyneekin enemmän yksilöihin, jotka paransivat kokonaispanosta. Uudestisyntynyt Nando Muslera, Stephan Lichtsteiner, Kolarov, Brocchi, Foggia ja korkeimpana kruununa Maurito Zarate uudistivat edelliskauden väsynyttä ilmettä juuri sen verran, että tällä kertaa derby oli entistäkin täydellisempi taivaansininen näytös ja Coppassa, toisin kuin vuotta aiemmin, voitettiin vahva ennakkosuosikki semifinaalissa.
Eteenpäinmenosta huolimatta Delio Rossin aikakausi päättyi toukokuussa. Neljä vuotta seuraa manageroinut kaljupää ei saanut uutta mahdollisuutta Claudio Lotitolta. Uusiutuminen alkoi valmentajanvaihdoksella, mutta suuremmaksi kiistakapulaksi on muodostumassa Lazion pitkäaikaisten tähtien Christian Ledesman ja Goran Pandevin tulevaisuus. Joka tapauksessa kausi 08/09 oli monella tapaa virstanpylväs. Sen aikana Lazio palasi pokaalikantaan, hankki uudeksi symbolikseen Mauro Zaraten ja päätyi lopulta vaihtamaan pitkäaikaisen valmentajansa. Tarkemmat pelaajakohtaiset arviot seuraavassa.
MAALIVAHDIT
Juan Pablo Carrizo (23) 6-: F-l-o-p-p-i. Pelaajaksi, josta Lotito maksoi ennätyssumman, jota itse Angelo Peruzzi ja Maradona ihailevat ja, jonka siirron puolesta tehtiin töitä käytännössä kaksi vuotta Carrizo, oli varsinainen rimanalitus. Argentiinan maajoukkueen ja Riverin ykkkösmaalivahdin piti olla edelliskaudella pettäneen maalivahtipuolen pelastaja, mutta toisin kävi. Carrizo kyllä aloitti suhteellisen hyvin, mutta viimeistään uudenvuoden jälkeen hermot menivät niin kannattajilta, Rossilta kuin viimeiseksi mieheltä itseltäänkin. Coppassa vakuuttanut Nando Muslera nousi kuolleista ohi Carrizon, eikä asiaa ainakaan auttanut, kun argentiinalainen alkoi heti ensimmäisten ansaittujen penkitysten jälkeen valittaa, kuinka typerää Lazion on kohdella näin Maradonan valitsemaa maajoukkueen ykkösmaalivahtia. Muslera todisti, että Rossi oli tehnyt ainoastaan oikean päätöksen pelaamalla uskomattoman loppukauden. Kun Carrizo sitten palasi maalille suurten derby- ja coppavoittojen jälkeen hän haroi jälleen tyhjää. Potentiaalia Carrizolla on varmasti, mutta henkinen kantti ei kestänyt Roomassa vellovaa painetta. Tulevaisuus: Lähtee Matuzalem-diilin osana Zaragozaan lainalle osto-optiolla varustettuna. Lazion hankittua Cataniassa loistaneen Bizzarrin lienee selvää, ettei Carrizo enää palaa taivaansinisten maalinsuulle.
Fernando Muslera (15) 8: ”Ilmeisesti ensi kauden kakkosmaalivahti, mikä pitää pelon pinnassa. Tarvitsisi paljon peliaikaa ja onnistumisia, jotta viime kauden traumat unohtuisivat. ”Kuinkas sitten kävikään? Nando Muslera, tuo sympaattinen rähmäkäsi, johon kukaan ei rehellisesti sanoen uskonut debyyttikauden kurjuuden jälkeen nousi jalkapallojumalien suosioon ja palasi, vai pitäisikö sanoa, nousi ensimmäistä kertaa tasolleen. Muslera oli hiljaa, kun kaikki hehkuttivat Carrizoa. Hän ei huudellut, kun kollegan taso kyseenalaistettiin, eikä hän pettänyt kun Rossi laittoi luottonsa nuorukaiseen Coppassa. Tammikuussa Muslera nousi lopulta yli vuoden tauon jälkeen Lazion ykkösmaalivahdiksi ja tällä kertaa mikään ei pilannut uruguaylaisen tähtihetkeä. Muslera pelasi sarjan huippuotteluita, vaikka muu joukkue ei aina seurannutkaan esimerkkiä. Kauden kääntyessä loppusuoralle ja Lazion taisteltua tiensä Coppan semifinaaleihin odotettiin, saako Carrizo vielä yrittää vai luottaako Rossi Musleraan paineiden kasvaessa. Rossi päätyi jälkimmäiseen vaihtoehtoon, eikä varmasti jälkeenpäin katunut päätöstään. Vaikka Coppan voittaminen oli koko seuralle suuri hetki, oli se sitä pelaajista erityisesti Nandolle, joka lopulta torjui Hugo Campagnaron ratkaisevan rangaistuspotkun. Voiton hetkellä Musleraa juhlittiin melkein yhtä suurena messiaana kuin Zaratea. Refleksit ja fyysinen puoli ovat uruguaylaisella kunnossa, enää kysymys on siitä pystyykö Muslera jatkamaan siitä mihin hän jäi. Ovatko edelliskauden pettymykset lopullisesti historiaa? Tulevaisuus: Kannattajien mielissä tragikoomisesta hahmosta suureksi suosikiksi noussut Muslera, ei loistavasti sujuneesta loppukaudesta huolimatta voi olla varma aloituspaikastaan. Cataniasta hankittu Bizzarri haastaa nuorukaisen kovaan kamppailuun peliajasta. Ballardinin tehtäväksi jää ratkaista kumpi torjuu Super Cupin finaalissa ja siitä eteenpäin Lazion maalilla.
PUOLUSTAJAT
Stephan Lichtsteiner (32/1) 8: Lazialien suosikkijuontajan Guido De Angelisin ”Forrest Gumpiksi” nimeämä sveitsiläinen pelasi hienon debyyttikauden ja korvasi yli odotusten Valon Behramin jättämän aukon Lazion oikealla laidalla. Lillestä pilkkahintaan hankitusta Lichtsteinerista osattiin kyllä odottaa suuria, mutta varsinkin syyskaudella hän pelasi yllättävän kypsästi. ”Lichti” jätti Lorenzo De Silvestrin jalkoihinsa kilpailussa peliajasta, eikä energisyydellään antanut periksi Serie A:n tähtihyökkääjille. Juoksuvoimainen ja kaikkensa antava Lichtsteiner saikin laajalti tunnustusta ympäri saapasmaan. Vauhti hiljeni jonkin verran kevätkaudella ja ilmeiset puutteet kävivät sitä myöten entistä selvemmiksi. Sveitsiläinen ei ole erityisen tekninen pelaaja, eikä häneltä voi odottaa laitapakille ominaisia ratkaisevia keskityspalloja. Maalinteossa Lichtsteiner onnistui kuitenkin kreivin aikaan; ensin derbyssä ja sitten Coppa-finaalin rangaistuspotkukilpailussa. Tulevaisuus: Vaikuttaa todella maanläheiseltä ja viimeiseen asti yrittävältä pelaajalta, johon valmentajan on helppo turvautua. Tasaisen varma suoritustaso tuskin laskee ensi kaudella, kun De Silvestrin luultavasti lähtiessä sveitsiläisen merkitys entisestään kasvaa.
Lorenzo De Silvestri (21) 6: Carrizo saattoi olla viime kauden pahin floppi, Mauri ja Manfredini masentavimmat pelaajat, mutta ehkä kuitenkin suurin pettymys oli oman kylän poika ja kasvatti ”Lollo” De Silvestri. Lichtsteiner vei De Silvestrille varatun paikan heti seuraan saavuttuaan, eikä nuorukainen voinut tätä hyväksyä. Peliaikaa tuli epätasaisesti, eivätkä esitykset olleet luottamusta herättäviä. Vanhat ongelmat puolustussuuntaan korostuivat, kun pitkät juoksut ylöspäin alkoivat tyrehtyä itseluottamuksen puutteessa. Pettymysten kausi päättyi kuvaavasti siihen, että Casiraghi tiputti De Silvestrin U21-maajoukkueesta juuri EM-kisojen alla. De Silvestrin reaktio ongelmiin oli jokseenkin lapsellinen; hän päätti vaatia siirtoa pois seurasta, joka on kasvattanut ja antanut hänelle poikkeuksellisen paljon peliminuutteja kaikissa pelaamissaan kilpailuissa. Loistavista fyysisistä kyvyistään huolimatta De Silvestrillä on vielä pitkä matka huipulle. Tulevaisuus: Sopimus loppuu vuonna 2010, eikä uutta ole näillä näkymin tulossa. Isojen poikien, Ledesman ja Pandevin esimerkkiä noudattaen De Silvestri on päättänyt lähteä kiristämään Lotitolta siirtoa. Kiinnostuneita ovat ainakin Fiorentina ja Genoa, joissa toisaalta peliajan saaminen on vähintään yhtä vaikeaa kuin Laziossa.
Aleksandar Kolarov (25/2) 8: Yksi viime kauden suurimpia onnistujia. Kolarov aloitti kauden totutun epätasaisesti, taistellen tasaisesti peliajasta Stefan Radun kanssa, mutta kevätkaudella hän nousi itseoikeutetusti selväksi aloittajaksi ja sarjan laitapakkieliittiin. Kolarovin peli perustuu räjähtävään nopeuteen ja laukaukseen, joka hakee vertaistaan Lazion historiassa. Mitä pitemmälle kausi eteni sitä selvemmin Kolarov kehittyi myös puolustajana. Raastavat näytönhalut eivät enää näkyneet jatkuvina kaukolaukauksina tai alkeellisina puolustusvihreinä. Kuten muutkin Lazion onnistujat myös Kolarov sinetöi itsensä taivaansiniselle tähtitaivaalle tekemällä maalin romaa vastaan ja upottamalla takuuvarmasti rangaistuspotkun maaliin Coppan finaalissa. Alkuperäiseen hintaansa nähden Kolarovia voi jo nyt pitää yhtenä Lotiton parhaista neronleimauksista. Tulevaisuus: Markkinahinta on vähintäänkin kymmenkertaistunut kahdessa vuodessa, mutta siirto suurseuroihin ei ainakaan vielä näytä ajankohtaiselta. Huhut Maiconin perijän paikasta Interissä ovat toivottavasti todellisuutta vasta vuosien päästä.
Stefan Radu (20) 6: Kuten De Silvestri myös Radu epäonnistui toisella kaudellaan Lazion puolustuksessa. Romanialaisen kohdalla pitää kuitenkin olla armeliaampi, onhan hän joutunut olosuhteiden pakosta pelaamaan Laziossa käytännössä jatkuvasti laitapakkina, vaikka oikeampi pelipaikka olisi keskellä. Pitkän hiljaiselon jälkeen Radu painottikin asiaa viime haastattelussa suorastaan rukoillen Ballardinilta mahdollisuutta pelata topparina. Väkisinkin tulee silti mieleen miksi Rossi jätti Radun laidalle? Ilmeisesti mister ei katsonut romanialaisen olevan fyysisesti valmis (Cribari, Rozehnal, Stendardo), eikä tarpeeksi hyvä lukemaan peliä (Siviglia), joten hän päätyi kompromissiratkaisuun antaa lupaavalle nuorukaiselle peliaikaa laidalla. Kokeilu ei hyvän alun jälkeen ollutkaan onnistunut, vaan Kolarov jyräsi ohi Radun nokkimisjärjestyksessä, jättäen romanialaisen ja valmentajan vaikeaan paikkaan. Rossin vaihtuminen Ballardiniin oli Radulle luultavasti helpotus. Nyt kaikki on taas Radun omissa käsissä. Tulevaisuus: Tähti on pahasti laskussa, mutta tilanne ei ole mitenkään toivoton. Debyyttikauden hurmos pitäisi uuden valmentajan ohjauksessa löytää uudelleen. Jos uusia toppareita ei tosiaan hankita Radun pitäisi saada mahdollisuutensa sillä oikealla pelipaikalla.
Sebastiano Siviglia (28/2) 7-: Joukkueen vanhin pelaaja valtasi avauspaikkansa takaisin edelliskauden loukkaantumisten jälkeen. Siviglia oli läpi Rossin valtakauden Lazion ensimmäinen toppari, valmentajan todellinen luottopelaaja, vaikka kahtena viime kautena virheet ikävästi yleistyivätkin. Peliä mainiosti lukeva Siviglia on italialaisen puolustuspelin tuote, toisin kuin fyysisyyteen luottavat Cribari ja Rozehnal. Tosiasia on kuitenkin, että Siviglia ei ole enää entisensä fyysisesti. Vauhti hiipuu sitä mukaa, kun loukkaantumiset lisääntyvät. Hänen jos kenen paikalle Lazion tulisi löytää sopiva korvaaja. Tulevaisuus: Vuosi mahdollisesti viimeistä ammattilaissopimusta jäljellä. Nähtäväksi jää näkeekö Ballardini Siviglian yhtä tärkeänä pelaajana kuin Rossi. Näin todennäköisesti on jos uusia keskuspuolustajia ei hankita.
David Rozehnal (27) 7-: Epätasainen tshekkiläinen ei varsinaisesti pettänyt, mutta tuskin olisi pelannut yhtä paljon ilman Cribarin ja Rossin välisiä riitoja. Rozehnalilta odotettiin alun perin ehkä liikaa. Ei hänestä tule koskaan Lazion puolustuksen johtajaa jo vain puutteellisen pelikäsityksen vuoksi. Fyysisenä taistelijana Rozehnal on parhaimmillaan. Hän on hyvä ilmassa, vaikkei olekaan saanut maalitiliään auki. Toisaalta iso laiva kääntyy hitaasti, eikä tshekkiläinen ole missään nimessä parhaimmillaan nopeita ja taitavia kärkiä vastaan. Loppukaudesta mieleen ei jäänyt yhtään pahaa virhettä, mitä voi jo pitää selvänä eteenpäinmenona. Tulevaisuus: Näytti pitkään yhdeltä puolustuksen selvimmistä jatkajista, mutta viimeisimpien ystävyysotteluiden perusteella tilanne on epävarma. Rozehnalin perässä on ainakin muutama saksalainen ja itäeurooppalainen seura, joten lähtö ei ole mahdottomuus.
Emilson Cribari (17/1) 6: Sivullekirjoittaneen silmiin karkean yliarvostettu brassitoppari riitautui viime kaudella stendardomaisesti Rossin kanssa ja tipahti kesken kaiken avauksesta. Cribari ei ennen tätä vakuuttanut erityisesti millään osa-alueella pelaten syyskaudella mm. Bolognassa mahdollisesti uransa huonoimman ottelun. Cribari, kuten Rozehnalkin luottaa voimaan, mutta brassin hontelo olemus ei tässäkään suhteessa vakuuta. Hitaudesta Cribari on kärsinyt läpi uransa. Koko Lazio-ajan Cribari on kaatunut tai noussut sen mukaan, miten Siviglia on hänen vierellään pelannut. Näistä lähtökohdista katsoen Cribarin temppuilua voi pitää harkitsemattomana. Tulevaisuus: Valmentajanvaihdos saattaa pitää Cribarin Laziossa, vaikka kovasti häntä onkin viety milloin Palermoon milloin Livornoon. Jää Ballardinin päätettäväksi kumpi (jos kumpikaan), Rozehnal vai Cribari sitten lopulta ansaitsee avauspaikan.
Mobido Diakite (9/1) 7: Loukkaantumisista kohtuuttoman paljon kärsinyt nuori ranskalainen pääsi vihdoin näyttämään kunnolla kykynsä Serie A:ssa. Alku oli suorastaan häikäisevä, kun hänet mm. Coppassa Milania vastaan arvioitiin joukkueen parhaaksi pelaajaksi ja jo joulukuussa Friulilla tuli ensimmäinen maali. Atleettinen Diakite nostanee penkistä enemmän kuin kukaan muu joukkueesta, eikä hänen tosiaan tarvitse puhdasta kovuutta hankkia alemmilta sarjaportailta, kuten yleensä 20-vuotiaiden puolustuslupausten on tapana tehdä. Diakiten ongelmat ovat muualla. Häneltä uupuu kokemuksen tuoma varmuus, mitä keskuspuolustajilta Italiassa vaaditaan suureen ääneen. Sen suhteen mahdollinen lainasopimus pienempään seuraan tulisi kysymykseen. Tulevaisuus: Toistaiseksi Diakitea ei ole edes huhuissa viety minnekään, mutta mahdollista on, että komennus tulee vielä jonnekin toisaalle. Kokonaan Lazio ei varmasti luovu niin lupaavasta pelaajasta kuin Diakite on.
KESKIKENTTÄPELAAJAT
Christian Ledesma (34/2) 7: Ikuisuuskysymys siitä, kuinka hyvä ja tärkeä Ledesma Laziolle on, ei ratkennut vieläkään. Argentiinalaisen kausi oli hyvä, muttei loistava. Ledesma ei ole koskaan ollut varsinaisesti median parrasvaloissa, mutta valmentajat aina Zemanista Rossiin asti ovat rakentaneet pelisysteeminsä argon varaan. Jostainhan se kertoo, että juuri Ledesmalla oli eniten startteja avauskokoonpanossa ja Rocchin jäätyä yhä useammin vaihtopenkille hänestä tehtiin joukkueen kapteeni. Ledesma on pyyteettömän puolustuspelin ja loistavan pelikäsityksen yhdistävä pelinrakentaja. Ei samanlainen hyökkäyspelin maestro, kuten Lazion 2000-luvun aiemmat keskikentän kenraalit, kuten Veron, Fiore tai Liverani, mutta omalla tavallaan hurmaava yhtä kaikki. Ledesma sai loppukaudella selvän tukipilarin Matuzalemista, joka pystyi tasaamaan Lazion keskikenttää ja Ledesman suurta vastuuta pelinrakentelusta. Ikävää jos tämä argentiinalaisbrasilialainen yhteistyö jäi puolikkaaseen kauteen. Potentiaalia sillä olisi ollut pitemmällekin. Tulevaisuus: Vain viikko Rossin lähdettyä Ledesman suurisuinen agentti ilmoitti, ettei hänen asiakkaansa jatka Laziossa, vaan siirtyy suurella summalla jonnekin suuriin ympyröihin. Puhuttiin Real Madridista, Milanista, Fiorentinasta ja muista mahdollisista CL-seuroista. Tähän päivään mennessä Lotito ei ole kuitenkaan saanut mitat täyttävää tarjousta ja Ledesman on agentteinensa ollut pakko myöntää, että ”markkinat ovat tukkoiset”. Jääminen Lazioon lienee silti viimeinen vaihtoehto.
Cristian Brocchi (31) 8: Brocchi tuli joukkueeseen viimeisellä hetkellä aivan elokuun lopussa, eikä hänen hankintansa saanut aikaan minkäänlaista euforiaa. Puhuttiin vanhasta, ajat sitten parhaat päivänsä nähneestä täytemiehestä, jolle jouduttaisiin luultavasti vielä maksamaan ylisuurta palkkaakin. Kauden mittaan mieli muuttui läpi kannattajakunnan. Brocchin peräänantamattomassa pelityylissä oli kaikkea sitä mitä kannattaja voi seuran pelaajalta toivoa. Hänestä tuli yhdessä kaudessa monelle suuri suosikki. Brocchi ei ole vain päätön taklaaja, kuten aikaisemmat mutarellit ja firmanit, hän on myös peliä rakentava taituri. Korttimäärä oli ehkä joukkueen suurin, mutta typeriä tempauksia veteraanilta harva muistaa. Päinvastoin, kun muu joukkue oli apaattinen, niin silloin Brocchi vielä taisteli. Uskomattomat juoksumäärät ja työteliäs asenne pistävät miettimään, miksi Milan hankkiutui Brocchista eroon, mutta piti riveissään Emersonin kaltaisen surkimuksen. Tulevaisuus: Rooli saattaa luonnollisista syistä hiukan kaventua, mutta luultavasti Ballardinikin luottaa monipuoliseen Brocchiin pelisysteemistä huolimatta paljon. Fyysisesti Brocchi on ikäisekseen käsittämättömän hyvässä kunnossa.
Ousmane Dabo (21/1) 7: Ympyrä sulkeutui, kun ainoana 2004 vuoden Coppa-voittajista mukana olleena pelaajana juuri Dabo laukoi finaalin ratkaisseen rangaistuspotkun ja aloitti villit voitonjuhlat Olimpicolla viime toukokuussa. Oikeastaan paremmalle pelaajalle tuo kunnia ei olisi voinut sattua. Dabosta on suotta puhuttu toisinaan kakkosluokan puolustavana keskikenttäpelaajana, kun hän on oikeastaan aina ollut Laziolle tärkeä voimavara. Tilanne muuttui Brocchin saavuttua joukkueeseen. Liikkuvampana pelaajana Brocchi vei pelipaikan loukkaantumisista läpi alkukauden kärsineeltä Dabolta. Vastuuta saadessaan Dabo kuitenkin lähes aina täytti paikkansa. Tulevaisuus: Nöyrä ja työteliäs ranskalainen on jo kirjoittanut nimensä Lazion historiaan, mutta toivottavasti mies jaksaisi vielä ainakin yhden kauden vahvistaa taivaansinisiä, eivätkä puheet paluusta Ranskaan toteudu.
Francelino Matuzalem (14) 7+: Matuzalemiin asetettiin suuret odotukset, kun hänet vuosi sitten lainattiin Lazioon Zaragozasta. Alku oli kuitenkin katastrofaalinen, kun jeesusbrassi toi Espanjasta mukanaan loukkaantumisensa joihin tuhriutui valehtelematta ainakin 5 kuukautta viime kaudesta. Kun Matuzalem saatiin lopulta parsittua kokoon kevätkaudeksi, oli tulos näyttävä, jossei kuitenkaan ihan vielä miehen potentiaalin edellyttämällä tasolla. Elegantti, mutta melko tunteikas Matuzalem oli kauan kaivattu tutkapari Ledesmalle. Matuzalem pystyy rakentamaan peliä ylöspäin aivan eri tavalla kuin Mauri tai laidoilla viihtyvä Foggia. Lähimmäs häntä pääsee vain tuskastuttavan epätasainen Meghni. Tämä tekee brassista tärkeän pelaajan Laziolle. Niin tärkeän, että Lotito käytti sovitun osto-option ja hankki Matuzalemin pysyvästi Lazioon. Tulevaisuus: Jos Matuzalem välttää loukkaantumiset on hänellä mahdollisuudet koko keskikentän johtajaksi. Lotito otti siis tietoisen riskin maksaessaan brassista presidenten mittapuilla suuren summan kahisevaa.
Mourad Meghni (21) 6: Sama vanha tarina; loukkaantuminen, muutama mestarillinen hetki, loukkaantuminen ja vaipuminen varjoihin. Meghnin osalta toivo alkaa olla menetetty. Huippulahjakas pallotaituri ei vain yksinkertaisesti pysy kasassa noustakseen koskaan vakituiseksi avainpelaajaksi. Vuodet vierivät, mutta ”petit Zidane” tuskin nousee taitojensa edellyttämälle tasolle. Sääli sinänsä. Tulevaisuus: ”Tästä tulee minun kauteni”. Tämä on kuultu Meghniltä niin monena kesänä, eikä tämä suvi tee sen suhteen poikkeusta. Niin paljon, kun Algerian maajoukkueetta edustamaan siirtynyttä Meghniä tekisikin mieli uskoa, niin tosiasiat lienee selvät: Meghni pelaa hajaminuutteja silloin kun ei ole lasaretissa, eikä sen suurempaa ole luvassa.
Stefano Mauri (25/1) 6: Maurin tarpominen syvällä suossa jatkui edelleen kauden 07/08 tahtiin. Mauri aloitti kauden avauskokoonpanossa, mutta tippui lopulta Rossin suosiosta huolimatta pois, kun Foggian ylivoima vei ns. mielenkiinnon. Mauri tuntuu kadottaneen paikkansa kentällä; hänestä ei ole trequartistaksi kärkien taakse, eikä juoksuvoima oikein riitä laidallekaan. Puolustussuuntaan Mauri ei taas ole mainittavasti Foggiaa tai Matuzalemia parempi. Itse asiassa monzalainen on vaipunut aina vain pahempaan laiskuuteen. Epäilyttävästi Mauri onkin alkanut muistuttamaan Manfredinia, ei todellakaan Nedvediä, kuten kauan sitten miehen loistonpäivinä kehuttiin. Tulevaisuus: Joskus huhuiltiin Interiin ja Juventukseen nykyisin ei taida kelvata minnekään Serie A:han, sen verran hiljaiseksi on Maurin ennen niin äänekäs agenttikin valahtanut. Saa nähdä onnistuuko uusi valmentaja potkimaan entiseen maajoukkuemieheen vauhtia. Jos parannusta ei näy niin Mauri olisi parasta ulostaa vähitellen Laziosta.
Christian Manfredini ( 8 ) 5: Manfredinin kohdalla nähtiin suuri parannus entiseen: norsunluurannikkolainen ei nimittäin enää saanut lainkaan vastuuta. Parannuksena tätä voi pitää sikäli, ettei Manfredinille ole ollut mitään käyttöä varmaan kahteen vuoteen, mutta uskollisesti häntä on roikotettu mukana avauskokoonpanossa asti. Hidas, kömpelö ja taidoiltaan vajaa ex-laituri, joka sittemmin on koulutettu lähinnä puolustavaksi keskikenttäpelaajaksi, kuuluu hyvin pitkälti menneisyyteen. Viime kaudesta ei jäänyt mieleen oikeastaan muuta kuin Juventusta vastaan pelattu semifinaali, jossa Manfren epäonnistuminen puolustuspäässä johti seeprojen ainoaan maaliin. Onneksi se ei maksanut Laziolle finaalipaikkaa. Tulevaisuus: Sopimusta on vielä tuskastuttavat kaksi vuotta jäljellä, eikä yksikään järjissään oleva seura maksa veteraani-ikään ehtineestä keskikentän samoilijasta rahaa, joten kai tätä vekkulin oloista rastapäätä pitää kestää vielä pitkään Laziossa.
Pasquale Foggia (33/2) 7+: Kun Foggia sai yleisön ja median kovan painostuksen jälkeen Rossilta mahdollisuuden pelata hän ei taakse katsonut. Nopeasti kävi selväksi, kuinka paljon nerokkaampi ja vaarallisempi pelaaja oli kyseessä verrattuna kärkien takana pitkään, liian pitkään, pelanneeseen Mauriin. ”Pasqualino” muodosti kolmannen lenkin syksyllä sarjan parhaaksi kehuttuun hyökkäystrioon, jossa maaleja latoivat Zarate ja Pandev. Za-Pa-Fo ei ehkä loppukaudesta loistanut yhtä suuresti, mutta teki Foggiasta joka tapauksessa Lazion avainpelaajan ensimmäistä kertaa. Foggia pystyy pelaamaan laidalla, mutta myös keskellä. Oikeastaan napolilainen pikkutaituri pelasikin melko vapaassa roolissa vaihdellen asemiaan aina sen mukaan, minne Rossi halusi lyödä painetta. Toisinaan Foggia kuitenkin sortui pikkunäppärään ja tehottomaan riplailuun. Missään nimessä Foggiaa ei silti voi syyttää väärästä asenteesta tai egoismista. Fyysisesti melkoisesta rääpäleestä kuoriutui usein todella tulisieluinen tsemppaaja. Nyt tie on auki maajoukkueeseen asti. Tulevaisuus: Teki jatkosopimuksen, josta on syytä olla hyvin tyytyväinen. Yksi Lazion viime vuosien parhaita kauppoja oli eittämättä heivata Oddo Milaniin ja ottaa vastalahjaksi rahojen lisäksi Foggian kaltainen suurlupaus.
HYÖKKÄÄJÄT
Simone Inzaghi (9/1) 7-: Mentiin lokakuisen Lecce-ottelun lisäaikaa, kun se ihme lopulta tapahtui; ”Inzaghino” teki maalin. Se oli Inzaghin ensimmäinen Serie A-osuma sitten syyskuun 2004. Enempää ei saatu, pitkälti sen takia, että konkarikärki loukkaantui pahasti vuoden vaihteessa, eikä enää päässyt takaisin kentille. Arvosana voisi olla alempi, mutta onhan miestä arvostettava tavasta, jolla hän nousi joukkueen ulkopuolelta kovasti harjoittelemalla takaisin kokoonpanoon. Mikäli on totta, että Inzaghi suostui myös tuntuvaan palkanalennukseen, voidaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan antaa seurajohdolle anteeksi, että Inzaghi on edelleen joukkueen mukana. Tulevaisuus: Harjoitusotteluissa Inzaghi on ollut joukkueen parhaita viimeistelijöitä, mikä viitannee siihen, ettei häntä ainakaan toistaiseksi olla heivaamassa pois.
Stephen Makinwa (4) 5: Itseluottamuksensa ajat sitten kadottanut nigerialainen oli juuri niin huono kuin edelliskaudellakin. Muutamien hajaminuuttien jälkeen tuli lähtö tammikuussa lainasopimuksella Chievoon, missä tulos ei ollut paljonkaan parempi. Lotiton aikakauden pahin virhehankinta yhdessä Carrizon kanssa. Tulevaisuus: Oli pitkään lähdössä Malagaan, mutta siirto näyttää kariutuneen. Tärkeintä olisi nyt yksinkertaisesti päästä turhakkeesta eroon ja antaa nelos/vitoskärjen paikka omille kasvateille, kuten Mendicinolle ja Libor Kozakille.
Tommaso Rocchi (27/9) 7: Rocchi sai kauteen pahimman mahdollisen lähdön, kun hän loukkaantui vakavasti Pekingin olympialaisissa. Kahden kuukauden pakkolevon jälkeen kapteeni törmäsi siihen tosiasiaan, ettei hänen tasonsa riittänyt ohittamaan Pandevia tai Zaratea. Murtautuminen avauskokoonpanoon tapahtui vasta, kun Rossi päätti muodostaa unelmien tridenten, jossa koko trio pääsi kentälle. Ikävä kyllä yhteispeli ei ottanut onnistuakseen ja lopulta kolmen kärjen systeemi hylättiin. ”Tommasinolla” oli silti hetkensä. Zaraten menetettyä maalivireensä keskitalvella Rocchi nousi avaukseen asti. Boksissa alati vaarallinen kaljupää oli tällöin tehokkaimmillaan. Supersubin roolista keväällä parhaiten mieleen jäi ottelu Napolia vastaan, jossa Rocchi viimeisteli kahdella ensimmäisellä kosketuksellaan kaksi hienoa maalia. ”Balboan” saldo Laziossa on pienestä takapakista huolimatta mahtava; kasassa on jo 68 Serie A-maalia, jotka ovat nostaneet hänet yhdeksi taivaansinisen seuran historian parhaista hyökkääjistä. Tulevaisuus: Nappasi itselleen numeron 9 vauhdittaakseen nousuaan kohti sadan sarjamaalin rajaa, jonka ovat Lazion paidassa rikkoneet vain Silvio Piola, Giuseppe Signori, Bruno Giordano ja Giorgio Chinaglia. Mikäli kannattajien kestosuosikki pysyy kunnossa, on hänellä kaikki mahdollisuudet nousta jälleen johtavaan rooliin.
Goran Pandev (31/9) 8: Makedonialainen sai kauteen räjähtävän lähdön viimeistelemällä heti syyskuussa neljä maalia. Arki iski vastaan myöhemmin. Pandevkin sai osansa ikävän pitkittyneistä pikkuvaivoista, jotka toistuvasti pysäyttivät taiturin menon. Serie A:ssa maalimäärä on luettava pieneksi pettymykseksi, mutta sitä kompensoimaan voi huoletta laskea Coppan maalikuninkuuden. Pandev tarjosi myös tuttuun tyyliin vain parasta kärkiparilleen, oli se sitten Zarate tai Rocchi. Makedonialaisen rinnalla on helppo pelata. Pandev pystyy rakentamaan peliä epäitsekkäämmin kuin suurimman huomion saanut Zarate. 2004 vuodesta lähtien Laziota edustanut Pandev on ollut Lotiton ja Rossin kasvattamon helmi. Ikävää jos lähdöstä tulee niin riitaisa kuin tällä hetkellä vaikuttaa. Tulevaisuus: Kuuluu sotajalalla olevaan kolmikkoon De Silvestrin ja Ledesman lisäksi. Pandev vaikuttaa olevan liikkeellä kaikista vakavimmin mielin. Lähtö olisi toisaalta ymmärrettävä jatkumo miehen uralle, mutta uhkailemalla siirto tuskin toteutuu yhtään minnekään. Pattitilanteen purkautumista odotetaan edelleen.
Mauro Zarate (36/13) 9: Kerrotaan, että Lotito löysi Zaraten youtubia tutkiskellessaan työnteon lomassa. Presidentti rakastui näkemäänsä ja hankki argentiinalaisen saman tien Lazioon. Heti Zaraten saapuessa Roomaan oli ilmassa suuren pelaajasiirron juhlaa, vaikka harva tiesi mitä tuleman piti. Syntyi suoranainen ilmiö, johon presidentti ja media heittivät lisää liekkejä vertaamalla jatkuvasti Zaratea Messiin. Zarate vastasi huutoon tekemällä debyytissään kaksi maalia. Vauhti ei hiljennyt ennen kuin vasta myöhään joulukuussa. ”Zaratemania” valloitti taivaansinisen puolen kaupungista. Kyse ei ollut vain upeista maaleista, vaan myös huikeista yksilösuorituksista ja mahtavista maalisyötöistä. Sitten alkoi syyttely, kun joukkue vajosi keskinkertaisuuteen, eikä argo pystynyt pelastamaan seuraa. Bolognaa vastaan tullut ”doppietta” oli alkujyrähdys uuden nousun merkiksi. Lopullisesti ZarateKidistä tuli kannattajien omaisuutta, kun hän upotti Roman fantastisella kaukolaukauksella, kaatoi tämän jälkeen perätysten vieraskentillä Genoan ja Coppan semifinaalissa suorastaan legendaksi nousseella maalillaan Juventuksen. Cassanon ja Zaraten taistelu itse finaalissa kääntyi heti alussa argentiinalaiselle suosiolliseksi, kun hän teki tavaramerkkinousunsa laidalta keskelle ja ampui vastustamattomasti pallon maaliin. Rangaistuspotkuissa vihattu ex-romanista sortui paineisiin, kun taas selkä seinää vastaan ollut Zarate onnistui kylmänviileästi maalinteossa. Juhlat jatkuivat kauden jälkeen, kun ”Maurito” saatiin lopulta irrotettua sopimuksestaan Al-Saddin kanssa Lotiton kaikki kohtuullisuuden rajat rikkoneella n. 20 miljoonan siirtosummalla. Tulevaisuus: Zarate ilmoitti ykskantaan siirtonsa varmistuttua haluavansa pelata Laziossa uransa loppuun asti. Vaikka tämä tuskin toteutuu voi argentiinalaisesta aistia aidon lazialita-mentaliteetin. Hänelle Lazio on arabiseikkailujen ja sumusaarten jälkeen jotain täydellistä. Yhtä lailla kannattajat saivat sen mitä halusivat. Yhtään Rocchilta ja Pandevilta pois ottamatta Zarate on sitä tyyppiä, josta vaikkapa Giordano ja Signori olivat aikanaan veistettyjä. Todellinen viihdyttäjä, taituri ja maalintekijä.
MERCATO
Tilanne on vielä niin epäselvä, että lopullista arvosanaa on turha antaa. Paljon riippuu siitä, mitä tapahtuu De Silvestrille, Ledesmalle ja Pandeville. Kolmikko haluaisi pois, muttei ole pystynyt tuomaan neuvottelupöytään yhtäkään sopivaa ostotarjousta. Vastuu on Lotiton mukaan pelaajien agenteilla, jos mitat täyttäviä tarjouksia ei tule niin kukaan ei myöskään lähde. Ballardinin linja on ollut sovittelevampi. Uusi valmentaja on käynyt heti harjoituskauden alusta saakka useita keskusteluja, etenkin Ledesman kanssa. Varovaisen positiiviset arviot kertovat, että matka mahdolliseen jatkosopimukseen ei ole mahdoton. Tämä on siitä hyvä uutinen, että toisin kuin De Silvestrin tai Pandevin tapauksessa Ledesman korvaaminen olisi huomattavasti vaikeampaa.
Maalivahtitilanne elää edelleen Peruzzin jälkeistä vaikeaa aikaa. Carrizon epäonnistuttua hän lähtee melko varmasti lainalle Zaragozaan. Tilalle tulee uusi argentiinalainen yrittäjä, kun kesän ensimmäisenä siirtona julkistettiin Albano Bizzarrin saapuminen Lazioon. Bizzarrilla on takana loistava kausi Catanian maalilla, mutta ykkösmaalivahdin paikkaan hänellä on vielä uudessa seurassaan matkaa. Musleran nousu ei voinut jäädä Ballardiniltakaan huomaamatta. Salernitanassa lainalla ollut kolmosmaalivahti Tommaso Berni tuskin jatkaa Laziossa, joten nuori Vincent Degre nousee yhden askeleen lähemmäs peliaikaa.
Puolustajia Laziolla piisaa, mutta toistaiseksi taso ei ole noussut viime kaudesta. Turhakkeista Zauri jatkaa matkaansa Sampdoriaan ja nuoret Ivan Artipoli ja Alessandro Tuia lähtevät kokeilemaan kykyjään Serie C:hen. Pois pitäisi vielä heittää lainalla haahuilleet Lionel Scaloni ja Riccardo Bonetto sekä varauksin joku kolmikosta Stendardo, Rozehnal, Cribari. Yhtä pelaavaa topparia joukkue huutaa, mutta toistaiseksi mitään konkreettista ei ole tapahtunut. Huhupuheissa ovat pyörineet italialaisista Cagliarin Canini ja Violan Dario Dainelli. Ulkomaalaisista pelaajista haluttavimpia olisivat Fenerbahcen Diego Lugano sekä Real Madridin Garay, joista kumpienkin siirrot taitavat kaatua viimeistään palkkakysymyksiin.
Keskikenttä elää tällä hetkellä voimakkainta muutoskautta, kun Rossin pitkäaikainen 4-3-1-2 tulee vaihtumaan Ballardinin laitoja painottavaan 4-4-2:n tai 4-3-2-1:n. Laitoja vahvistamaan seura hankki heti kesän alussa portugalilaisen Eliseun Malagasta. Eliseu on puhdasoppinen suoraviivainen laitapelaaja, jolta odotetaan itse asiassa melko paljon. Portugalin maajoukkueeseen viime kaudella rynninyt Eliseu ottaneekin oikean laidan vastuulleen, kun taas Foggia siirtyy selvemmin vasemmalle. Keskellä Matuzalemin jatkon pitäisi olla selviö, mutta, kuten mainittua, Ledesman tulevaisuus on auki. Jos kysymys riippuisi Ballardinista Ledesma jatkaisi Laziossa, eikä tällöin tarvitsisi siirtyä kakkosvaihtoehtojen, kuten Fabio Simplicion tai Sebastian Battaglian pariin. Vain kerran viime kaudella pelannut Fabio Firmani on noussut pieneen kulttiasemaan, lazialitaa tasaisesti ylistävillä puheenvuoroillaan. Al Wasissa puoli kautta seikkaillut keskikentän jyrä ei kuitenkaan todennäköisesti jatka Laziossa. Samaa sopii toivoa myös Roberto Baroniolta, joka palasi Bresciassa vietetyn lainakauden jälkeen jälleen Formelloon vain lähteäkseen kohta pois.
Hyökkäyspäässä merkittävintä oli tietysti Zaraten pelioikeuksien hankkiminen kokonaan. Valtava sijoitus lohkaisi varmasti leijonanosan Lotiton siirtokassasta, mutta siitä huolimatta Pandevia ei aiota myydä pienimmälläkään alennuksella. Ainoana potentiaalisena ostajana on viime viikot esiintynyt Pietarin Zenit, joka näkee makedonialaisessa täydellisen korvaajan menetetylle Arshavinille. Pandev on tosin itse ollut viime ajat hyvin hiljaa, mikä saattaisi viitata siihen, ettei lähtö Venäjälle kiinnosta. Tulopuolella on Pandevin kohtalosta riippumatta target-kärki, joka sopisi täydellisesti 4-3-2-1:n hyökkäysten päätepisteeksi. Kriteerit täyttää varmaotteinen Julio Cruz, jonka perässä on kuitenkin niin monta seuraa, että palkkakilpailu saattaa karkottaa Lazion apajilta.
Summa summarum Lotitolla, Tarella ja Ballardinilla on edessään vielä monta työntäyteistä päivää ennen kuin ensi kauden Lazio on valmis. Ensisijaista olisi ratkaista pois haluavien pelaajien tilanne ja hankkia sitten mahdolliset korvaajat. Uusi keskuspuolustaja ja target-kärki vielä päälle niin taistelu europaikoista voi alkaa
...
Yksi tai oikeastaan useampi aikakausi on tullut päätökseensä. Samalla, kun Lazio aloittaa kentällä uudessa komennossa kuuluu Italian oikeussaleista korruptoituneita uutisia, kun vihdoin pitkän viivyttelyn jälkeen Gabriele Sandrin murhannut poliisi saa tuomionsa: kuusi vuotta vankeutta. Mielenosoituksiin johtanut tuomio menee vielä valitusten kautta uuteen käsittelyyn, mutta tekee entistä suuremmaksi Sandrin marttyyristatuksen. Viime vuosina ei mikään ole yhdistänyt lazialeja, kuten Sandrin tapaus. Turha odottaa, että omapäinen Lotito pystyy koskaan persoonallaan samaan.
Lotito on kuitenkin rakentanut oman Lazionsa, joka tulevalla kaudella hakee jälleen europaikkaa. Viime kaudella Lazion edelle ehtineistä, realistisesti saavutettavissa olevista joukkueista, Genoa ja Palermo ovat repineet jonkinasteista materiaalieroa taivaansinisiin, mutta muuten seitsemän parhaan joukkoon nouseminen on tuskin mikään mahdottomuus. Napoli, Genoa ja Palermo eivät ole onnistuneet tekemään päinvastaisista odotuksista huolimatta aikaisemminkaan Lazioon ratkaisevaa eroa. Samalla rakkaiden serkkujen alamäki näyttää yhä selvemmältä, kun Sensien toivottomasti kasvavaa kassavajetta paikatakseen roma joutunee myymään jonkun helmistään, ilman tietoa tulevista suurhankinnoista. Laziolla ei ole enää tarvetta myydä pysyäkseen itse kunnossa. Puhtaasti bisnesmielessä Lotito näyttää olevan voittaja.
Kausi on siis valmis alkamaan ja tällä kertaa se aloitetaan, niin kai voi sanoa, täysin poikkeuksellisella tavalla, kun 8. elokuuta pelataan Pekingissä Lazion ja Interin välinen Super Cupin finaali. Kiinalaisten silmien alla yritetään toistaa Cragnottin voittoisan aikakauden aloittanutta temppua, kun 1998 Lazio voitti Super Cupin heti Coppan jälkeen. Silloin Lazio muuttui lähes pysäyttämättömäksi voimaksi italialaisessa jalkapallossa seuraaviksi kausiksi. Siihen on vielä matkaa, mutta puheet Roomassa, sen aurinkoisella pohjoispuolella, Pariolin, Pratin, Flaminion, Monte Marion ja muiden lazialien komentamien kaupunginosien alueella voimistuvat; valtikka kaupungin sisällä vaihtaa omistajaa jo lähitulevaisuudessa.
Lazio sei grande e te volemo bene!
|