KESÄ 2009
Schalkessa eletään tänä kesänä muutoksen aikaa. Muutoksen kasvot löytyvät tietysti Felix Magathista. Wolfsburgin menneen kauden päätteeksi mestariksi nostanut entinen suurpelaaja saapui vastoin kaikkia odotuksia Schalkeen, hyläten mahdollisuuden luotsata rakentamaansa VfLn miehistöä Champions Leaguessa. Magath saa Schalkessa vastuulleen samat tehtävät kuin aiemmin autokaupungissa, korvaten Gelsenkirchenissä niin valmentaja Fred Ruttenin kuin Andreas Müllerin managerina sekä seuran
Vorstandin kolmantena jäsenenä. Käytännössä 'Quälix' siis korvaa yksin Schalken vanhan urheilullisen johdon kokonaisuudessaan.
Apureikseen Magath toi odotetusti monivuotiset luottomiehensä, mikä tarkoitti Schalkessa luopumista muutamista erittäin pidetyistä persoonista. Ruttenin apukoutseina sekä loppukaudesta päävalmentajina toimineet Mike Büskens sekä Youri Mulder joutuivat väistymään uusien miesten edestä, vaikka seurapamppu Clemens Tönnies oli luvannut tarjota kummallekin roolia seurassa vastaisuudessakin. Amatööriporukan treenaaminen ei kuitenkaan vastannut kaksikon käsityksiä tästä, minkä takia toistakymmentä vuotta kestänyt yhteiselo Gelsenkirchenissä kaksikon kanssa on ohi. Kaksikon korvasi trio Seppo Eichkorn, Bernd Hollerbach sekä Werner Leuthard.
Pitkän yhteistyön aikana kolmikon väliset roolitukset ovat vakiintuneet, ja pitkän yhteistyön aikana syntynyt luottamus mahdollistaa itsenäisemmän tai ainakin vapaamman työskentelyn kaikille. Eichkorn tosin trion päämiehenä toimii erittäin lähellä Magathia, ottaen kantaa myös taktisiin asioihin sekä miehistön organisoimiseen. Hollerbach on puolestaan valmennusportaan 'agentti' kaaderin sisällä, työskennellen tiiviisti joukkueen parissa. Leuthard on taas onnistunut nousemaan nopeasti pieneen kulttisuosioon Gelsenkirchenissä. Bundeswehrin entinen yliluutnantti on päävastuussa joukkueen fyysisestä kunnosta, vieden läpi Magathin kuuluisat, paikoin erittäin vaativat kuntoharjoitukset. Ruoskaa mieheltä ei harjoituskentällä löydy, mutta se taatusti istuisi Leuthardin käteen paremmin kuin loistavasti.
Muitakin muutoksia tapahtui. Pitkäaikainen maalivahtivalmentaja Olli Reck ei saanut jatkosopimusta Magathilta, vaan kyseiseen pestiin palkattiin Bayernista tuttu 'ex-muinaismuisto' Bernd Dreher. Aiemmin muun muassa Oliver Kahnia Bayernissa treenannut ex-leverkusenilainen on varmasti hyvä lisä Magathin valmennustiimiin, vaikka miehen vahva müncheniläistausta hieman kakistelua aiheuttaakin. Reckin plus kumppaneiden tapaan myös entinen kuntoutusvastaava Dr. Christos Papadopoulos vaihtoi kesän aikana maisemaa, tilalle Magath toi vanhan tuttunsa Markus Zetlmeislin. Myös tammikuussa lomautetun mediavastaavan Gerd Vossin paikalle palkattiin uusi kasvo, Wolfsburgista muiden mukana saapunut Rolf Dittrich. Astetta epäselvempi on Olaf Prangin rooli, mutta entisen maahockey-pelaajan pitäisi auttaa jatkossa Magathia managerin tehtäviin liittyvissä asioissa.
Kun vastatuulessa viime kuukaudet operoineet
Aufsichtsratin nokkamies Clemens Tönnies sekä seurapresidentti Josef Schnusenberg ovat lupautuneet vetäytyä taas taka-alalle, on Schalken näkyvä toiminta käytännössä uusien miesten käsissä. Tämä ehdottomasti tärkeä asia, koska viimeisten parin vuoden aikana kuninkaansinisten suurimmat ongelmat ovat liittyneet juuri seuran tempoilevaan, valtarakenteiltaan epäselvään johtoon. Nyt valtasuhteiden pitäisi olla selkeät kaikille, vanha aines on siirretty syrjään ja tuoreet palkolliset saavat aloittaa puhtaalta pöydältä uuden rakentamisen. Seuran perusrakenteet alkavat siis näyttää hyvältä.
SIIRTOKESÄ 2009Schalkessa tiedettiin ennen kesän markkinoiden aukeamista, ettei rahaa löytynyt kuin vaatimattomampiin hankintoihin. Menneen kauden menestymättömyys, kallis kaaderi sekä tuleva europelitön kausi tarkoittivat isoa lovea seuran kassaan, mikä suuren velkataakan takia antoi aihetta taloudellisten riskien minimoimiseen. Kaaderin muutamat ongelmakohdat, keskikentän hyökkäävä kalusto sekä mahdollisesti vasemman laitapakin tontti, tuli poistaa asialistalta mahdollisuuksien mukaan ilman huomattavia investointeja. Tammikuussa esitetyn strategian mukaisesti hankinnat olisivat pääsääntöisesti nuoria, kehityskelpoisia kavereita. Strategia sisälsi myös kaaderin turhasta päästä karsimisen. Alkuvuodesta Schalke onnistui hankkiutua eroon muutamista kalliista sopimuksista, Fabian Ernstistä tosin tahtomattaan, ja kesällä tuota oli ja on tarkoitus jatkaa. Joukkueen kulmakivistä sekä vastuunkantajista, kuten esimerkiksi Manuel Neuerista, Rafinhasta tai Kevin Kuranyista luopuminen ei sen sijaan ole ollut tapetilla. Taloudellinen tilanne ei toistaiseksi pakota myymään yhtäkään tärkeää miestä, eikä siihen ole seuran tavoitteet huomioiden syytäkään. Täysin päättömät de Jong-luokan tarjoukset saattaisivat tietysti pakottaa Magathin harkitsemaan myymisiä, mutta näitä ei odoteta saapuviksi. Neuerin kohdalla, Bayern-huhuihin viitaten, asiaa ei välttämättä harkittaisi edes siinäkään tapauksessa.
Gelsenkirchenissä kesän hankintalistan päällimmäiset prioriteetit koskivat kahta nuorta keskikenttälupausta. Prahan Bohemiansia edustanut Jan Moravek oli käväissyt Ruhrin sydämessä tammikuussa testijakson nimissä, tutustuen samassa Schalken ympäristöön. Sopimuksen mukaisesti tsekkinuorukainen kuitenkin palasi kevätkaudeksi Prahaan Bohemiansin riveihin, siirtoaikeiden ollessa usein esillä saamatta vahvistusta suuntaan tai toiseen. Vasta manageri Andreas Müllerin lomauttamisen jälkeen Josef Schnusenberg möläytti Moravekin olevan tulossa kesäksi, eikä Magath asettunut siirtoa vastaan päästessään asiasta päättämään. Lewis Holtby oli samankaltainen tapaus monessa suhteessa. Holtbyn siirron alkuvaiheet käytiin vielä Müllerin alaisuudessa, eikä Holtby näyttänyt epäröivän siirtymistä Schalkeen. 'Andin' lomautuksen myötä siirto kuitenkin ajautui vakaalaudalle, muun muassa Ralf Rangnickin pyrkiessä apajille SAPn rajojensa kanssa. Magathin värvääminen kuitenkin ratkaisi tämän keissin Gelsenkirchenin ylpeyden hyväksi. 'Quälix' oli havitellut Alemannia Aachenin poikasta riveihinsä myös Wolfsburgiin, minkä vuoksi oli täysin loogista hakea 18-vuotias taituri miehen uuteen seuraan Schalkeen. Siirto tosin venyi parilla viikolla Aachenin vaatiessa turhan korkeaa summaa sekä Schalken odottaessa saavansa suurempaa pelivaraa muiden kauppojen kautta. Ennen kesän toista harjoitusleiriä Herzlakessa oltiin viimein siinä pisteessä, että Schalke saattoi julkistaa Holtbyn saapumisen Gelsenkircheniin. Sopuhintaan, tietysti.
Kahden nuorukaisen myötä keskikentän työmää oli saatu käytännössä valmiiksi. Vasemman laitapakin tontin osalta tarvetta uudelle miehelle taas ei koettu tarpeeksi suureksi rahan käyttämiseen, tai ainakaan toistaiseksi sopivaa kohdetta ei ole löytynyt. Haaveet Wolfsburgin Marcel Schäferin kaltaisesta hankinnasta voitiin haudata aikaisin taloudellisten mahdollisuuksien puutteen takia. Eikä Schalke nyt varmasti tuohon tule kaatumaan, varsinkin Christian Panderin päästessä kuntoon. Toisaalta sitä tuskin nähdään tämänkään kauden aikana, minkä takia siedettävänä ratkaisuna Levan Kobiashvili paikkaa Panderia Heiko Westermannin huseerattessa toisaalla. Vaihtoehtoisesti tietysti Magath saattaisi tehdä kuuluisia heräteostoksiaan tuolle tontille. Ensimmäinen vastaavanlainen kauppahan saatiin sovittua huomattavasti ennen kauden alkua, kun keskikenttämies Emin Yalin saapui Nürnbergin amatööreistä. Vaikka kyseessä on Turkin U21-maajoukkuemies, niin tuskin kovin moni olisi osannut laskea tämän siirtyvän Schalkeen. Varsinkaan ammattilaisrinkiin, mihin Yalin näyttää jatkossa lukeutuvan alkuperäisistä epäilyistä huolimatta.
Muutoin tarkoituksena oli nostaa muutamia omia kasvatteja junioreista edustuksen mukaan. Danny Latzan tammikuista esimerkkiä seurasivat tällä kertaa keskikenttämies Predrag Stevanovic, toppari Marvin Pachan ja kärkimies David Loheider. Kaikki kolmikosta ovat aiemmin treenanneet ammattilaisten mukana, kaksi ensimmäistä on myös päässyt kaaderiin Bundesligassa loukkaantumishuolien aikoihin. Peliaika on toistaiseksi antanut odottaa itseään. Kolmikon ohella ammattilaisten mukana tiuhaan pyörinyt kärkimies Andreas Wiegel ei ainakaan toistaiseksi ole saanut kutsua edustusmiehistöön. Syytä en osaa sanoa, mutta varmasti keväinen loukkaantuminen on osaltaan vaikuttanut asiaan. Toisekseen Wiegel saa, kuten Loheider sekä Stevanovic, pelata vielä tulevan kauden A-nuorten Bundesligaa. Aikaa löytyy siis kuntoon pääsemiseen sekä mahdollisen sopimuksen laatimiseen.
Alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavia hankintoja on toistaiseksi täytynyt tehdä yksi. Jermaine Jonesin saatua useamman kuukauden pakkolepotuomion pienen luumurtuman takia täytyi Schalken aktivoitua puolustavan keskikentän osalta. Kuninkaansinisten entinen 'runsaudensarvi' oli vuodessa ehtynyt, kun Fabian Ernstin tapaan myös Zlatan Bajramovic oli kadonnut maisemista edeltäneenä kesänä. Orlando Engelaar puolestaan löytyi myyntilistalta, minkä takia Magath katsoi aiheelliseksi vahvistaa miehistöä tältä osin. Pelkällä 19-vuotiaalla Danny Latzalla ei Bundesligassa pahemmin juhlittaisi. Uusi mieskään ei tosin ole iällä pilattu, Ateenan AEKsta saapunut Vasileios Pliatsikas on nimittäin ainoastaan 21-vuotias. Nuoresta iästään huolimatta Pliatsikas on ehtinyt saada Otto Rehhagelin suositukset itselleen, kuin myös debyytin A-maajoukkuepaidassa. AEKn tiukan pelipaikkataistelun takia nuorukaisesta ei kuitenkaan tarvinnut maksaa maltaita. Kaikkinensa hyvin Magathia kuvastava hankinta.
Apropoo Engelaar sekä myyntilista. Pahasti flopannut hollantilainen ei löytänyt sopivaa perspektiiviä Magathin alaisuudessa eikä tämä käyttöä
Elftalin miehelle. Gelsenkirchenissä toivottiin Engelaarin lähtevän seurasta uuteen osoitteeseen mahdollisimman suurta korvausta vastaan. Tiedossa oli, ettei viime kesänä maksettua summaa tultaisi saamaan missään nimessä takaisin, mutta tappioiden minimoiminen kuului osana agendaan. Panathinaikos Kreikasta osoitti aluksi kiinnostuksensa, ja Engelaar näytti suuntaavan sinne. Asia ehdittiin osin julkistaakin ateenalaisten toimesta, kunnes PSV Eindhoven ilmoittautui estradille. Hollantilaishujopin mentori, Schalken ex-valmentaja Fred Rutten tahtoi Engelaarin seuraavaan itseään toisena kesänä peräkkäin, eikä Schalke pistänyt asiaa pahakseen. Varsinkin kun hollantilaisten tarjous oli Panathinaikosin vastaavaa suurempi. €4M oli puolitoista megaeuroa pienempi kuin Schalken Engelaarista maksama, eli varsin kelvollinen kaiken tapahtuneen jälkeen. Tuosta rahasta pystyi myös rahoittamaan Lewis Holtbyn hankinnan, minkä ohella palkkakustannuksissa säästetään taatusti.
Kahdesta muusta vahvasti siirtolistalle nousseesta nimestä, Albert Streitista tai Carlos Grossmülleristä, ei sen sijaan ole toistaiseksi päästy eroon. Kevään lainalla Hampurissa viettänyt Streit palasi täksi kesäksi Gelsenkircheniin, koska hansakaupunkilaiset eivät käyttäneet lainasopimuksen sisältämää ostopykälää. Nyt Schalke etsii kaikessa hiljaisuudessa varmasti toista ottajaa, mutta kuten hyllytyksestä palautetun Grossmüllerin tapauksessa, kallis nykysopimus karsinee tarjokkaita merkittävästi. Siirtoikkunan sulkeutumisen aikainen paniikkiaalto saattaa kuitenkin auttaa Schalkea asiassa, eli odotetaan siihen asti.
Myyntilistan ulkopuolelta on nähty myös kaksi muuta lähtöä. Molemmissa tapauksissa sopimukset päättyivät tähän kesään. Mladen Krstajicin kanssa jatkosopimusta ei haluttu sorvata, vaikka asiasta aikaisemmin Müllerin kanssa puhuttiinkin. Viiden vuoden päätteeksi tiet Krstajic kanssa siis erosivat, serbialainen siirtyi kotimaahansa Partizan Belgradin riveihin. Ratkaisu oli odotettu molemminpuolin, mutta Schalken pamppujen toimintaa tapauksessa ei voi kuin torua mauttomaksi. Vaikka Magathin myötä viimeistään oli selvää, ettei Krstajic jatka seurassa, ei asiasta viitsinyt kukaan seuran ylimmistä tahoista serbikonkarille kertoa. Aikansa odotettuaan 'Kris' teki omat päätöksensä allekirjoittaen Partizanin kanssa. Tämä oli ehdottoman väärä tapa hoitaa asia, etenkin Krstajicin kaltaisen ansioituneen miehen ollessa kyseessä. Viiden vuotensa aikana serbi kuului kuitenkin aina enemmän tai vähemmän Schalken avainkalustoon, eikä varsinkaan asenteen puolesta tarvinnut vuosien saatossa valittaa. Kevään 2007 kaltaisen taistelun takia miehen syliin olisi täytynyt törkätä menneen kauden päättäneessä matsissa vähintäänkin ne perinteiset rehut sekä kuvakollaasitaulut. Pieni, halpa ele vastineeksi Krstajicin palveluksista sekä tuossa viimeisessä ottelussaan tekemästä maalista.
Serbitopparin tapaan myös Ralf Fährmann poistui useamman vuoden päätteeksi maisemista. Schalken kasvattama maalivahti pääsi viime kauden aikana näyttämään viimein kyntensä, onnistuen siinä yli odotusten. Se herätti luonnollisesti muiden porukoiden kiinnostuksen, eikä Schalke saanut kovasta yrityksestä huolimatta Fährmannin nimeä jatkopaperiin. Schalkessa jatkamisen sekä todennäköisen lainapestin sijasta nuorukainen päätyi pysyvään siirtoon Eintracht Frankfurtiin. Täysin ymmärrettävä ja hyväksyttävä liike, vaikka se
Schalkereiden näkökulmasta valitettava onkin. Fährmannille onnea sekä menestystä uusiin haasteisiin pörssikaupungissa.
Kaikkiaan kahdeksan uuden kasvon sekä kolmen poistuneen miehen saldolla Schalken kesän siirrot ovat toistaiseksi tässä. Rahaa ei uusiin hankintoihin löydy, eikä tarvettakaan sinänsä ole. Kokenut, tasonsa osoittanut pelintekijä tietysti kelpaisi edelleen, mutta Galatasarayssa tulehtuneesta tilanteesta huolimatta esimerkiksi Lincolniin ei rahoitusta missään nimessä löytyisi. Eikä välttämättä haluakaan miehen ostoon, vaikka Magathin tiedetään arvostavan brassieksentrikkoa ja monet aiemmin tapahtuneen unohtaneet sekä viime kausien pelilliseen kärsimykseen tuskastuneet kannattajat miehen saattaisivatkin ottaa vastaan. Toinen, Magathin äskettäin ohimennen mainitsema, tapaus, Mesut Özil, ei myöskään kuulu Schalken kaavailuihin tässä vaiheessa. Özil palaa synnyinkaupunkiinsa aikaistaan 2011 sopimuksensa päättyessä, mikäli silloinkaan. Mahdollisuus paluusta Magathin alaisuuteen kyllä kiinnostaa, ainakin kannattajan näkökulmasta.
Sisään Emin Yalin (1. FC Nürnberg II, ei siirtokorvausta); Vasileios Pliatsikas (AEK Athen, €400k); Lewis Holtby (Alemannia Aachen, €2.5M); Jan Moravek (FC Bohemians Prag 1905, €1.5M); Albert Streit (Hamburger SV, palaa lainalta); Predrag Stevanovic (FC Schalke 04 U19); Marvin Pachan (FC Schalke 04 U19); David Loheider (FC Schalke 04 U19)
Yhteensä: €4.4M
Ulos Orlando Engelaar (PSV Eindhoven, €4M); Mladen Krstajic (Partizan Belgrad, ei siirtokorvausta); Ralf Fährmann (Eintracht Frankfurt, ei siirtokorvausta)
Yhteensä: €4M
KAUSI 2009/2010Schalke starttaa tulevaan kauteen ensimmäistä kertaa sitten kauden 2000/01 ilman europelirasitusta. Gelsenkirchenissä päästään siis keskittymään alusta asti vain kahteen kotimaiseen kilpailuun, mikä näin uuden aikakauden alussa sopii erinomaisesti. Magathille tämä mahdollistaa aiempia vuosia huomattavasti tiuhemman harjoitustahdin, minkä pitäisi valmistaa sekä hioa joukkuetta yhteen tulevia vuosia varten. Ilman kolmannen kilpailun rasitusta stressitaso pysyy myös matalampana, mikä helpottaa varmasti etenkin nuorempia, kokemattomampia miehiä. Gelsenkircheniin on siis saatu otolliset asetelmat aloittaa uudelleenrakennus sekä kasvatustyö Magathin alaisuudessa.
Kauden tavoitteita ei toistaiseksi ole lyöty lukkoon, tai ainakaan niistä ei julkisuuteen ole kerrottu. Menneestä kaudesta halutaan kuitenkin aivan taatusti parantaa, kahdeksas tila nähdyn kaltaisen esityksen kanssa ei vastaa kenenkään odotuksia tai toiveita. Sijoituksena kahdeksas tila ei sinänsä olisi täysin mahdoton sulattaa uuden kauden päätteeksi, mikäli vain vastapainoksi saataisiin selkeitä kehityksen askelia, iloista peli-ilmettä sekä rauha seuran ympärille. Jokainen haluaa kuitenkin Eurooppaan kovia matseja hakemaan, kehittymään sekä ennen kaikkea seuran kassaan rahaa keräämään. Sen takia Bundesligassa tavoitteet asetettaneen 'mahdollisimman korkealle', mikä tarkoittaa paikkaa taulukon viiden parhaan joukosta kauden päättyessä ensi toukokuussa. Tavoitteena tämä on ehdottomasti realistinen, mutta vaikea saavutettavaksi kilpailutilanteen huomioiden.
Kakkoskilpailu DFB-Pokalin osalta tavoitteita ei varmasti muotoilla sen kummemmin kuin aiemminkaan. 'Mahdollisimman pitkälle' on varsin joustava käsite, mutta positiivisena ääripäänähän on tietysti kilpailun voitto. Nürnbergin vuonna 2007 osoittaman mallin mukaisesti se ei ole nykyisinkään mikään mahdottomuus altavastaajalle, mutta kovin todennäköiseksi tuota ei voi väittää. Se on kuitenkin lyhin tie Eurooppaan sekä palkinnoille, eli mahdollisuus kannattaa ainakin yrittää käyttää hyväkseen. Viime vuosien porrasteisen parannuksen merkeissä tänä vuonna täytyisi toki päästä aina välieriin saakka. Se kelpaisi, vaikka Berliini olisi ainoastaan voiton päässä tuosta.
JoukkueKuten aiemmin on käynyt ilmi, muutokset Schalken kaaderissa ovat varsin pieniä. Avainmiehet on toistaiseksi pidetty seurassa onnistuneesti, eikä Magath varmasti pohdi näistä luopumista vastaisuudessakaan. Kaaderin vahvuudet sekä heikkoudet ovat siis varsin helposti arvioitavissa, arvoitukset sekä avoimet kysymysmerkit ovat vähissä. Merkittävämpää onkin nähdä, kuinka käytössä olevat miehet sopeutuvat Magathin systeemiin. Asiasta on enemmän tuonnempana.
Schalken ehdoton vahvuus tulevaan kauteen lähdettäessä on taas kerran maalivahtipeli. Ralf Fährmannin lähdön myötä osastossa on tietysti tapahtunut pientä heikennystä, mutta oletuksena ja toiveena on, ettei kolmosvahtia tarvitse enää tämän kauden aikana testata kovissa paikoissa. Fährmannin roolin perinyt Amsif saa kaikessa rauhassa keskittyä kehittämään itseään treeneissä sekä amatöörien tolppien välissä. Edustusmiehistön matseissa tuon homman hoitaa kiistaton ykkösmies Manuel Neuer. Vahvan kauden pelannut Neuer kruunasi suorituksensa U21n EM-kisoissa Ruotsissa, tuoden Saksaan tuliaisiksi uransa ensimmäisen suuren tittelin. Voitosta, ja hivenen aiemmin tapahtuneesta maajoukkuedebyytistä, saatu itseluottamusboosti toivottavasti siivittää Neuerin aina vain parempiin suorituksiin Schalken paidassa. Niiden kautta paikka Etelä-Afrikan kisakoneessa ei olisi mahdottomuus, vaikka henkilökohtaisena toiveenani onkin boikotti Joachim Löwin amatööripossea vastaan. Mathias Schoberin ei tarvitse näitä asioita onnekseen pohtia, vaan mies saa keskittyä hoitamaan vastaisuudessaankin eteensä tulevat työt menneen kauden tasolla. Asema Schalken kakkosmiehenä on vahva. Tai ainakin ennen Bernd Dreherin palkkaamista oli.
Puolustuskalusto ylipäänsä on Schalken toinen viime vuosien
Prunkstück, ylpeydenaihe, kultakimpale, tukipylväs. Täksi kaudeksi tapahtuneet muutokset ovat pieniä, eikä viime kauden vakiomiehiin tultane kajoamaan. Toisaalta asiaan vaikuttaa myös todellisten vaihtoehtojen puute, etenkin laitapaikoilla. Ideaalitilanteessa avauskokoonpanon oikeasta laidasta löytyy oikeutetusti Rafinha. Keskustassa puolestaan Benedikt Höwedes nappaa ykkösvaihtoehdon viitan itselleen, Marcelo Bordon täydentää vieressä. Heiko Westermann on ainoa kaksikon horjuttamiseen kykenevä mies kaaderissa, mutta Magath pitänee miehen toisaalla. Osin tarpeen sanelemana Westermannin monipuolisuuden huomioiden, osin siksi, ettei tahdo sotkea kuvioita turhaan kesken kauden. Carlos Zambrano saanee näistö syistä roolin Schalken topparirotaation kolmosena. Marvin Pachan taasen ei topparina koulutuksestaan huolimatta pelanne, vaan on enemmänkin Rafinhan varamies oikealla.
Ankkurin tontilla keskikentällä mennään alkukaudesta vararatkaisun kanssa. Jermaine Jones teloi itsensä pariksi kuukaudeksi sivuun, minkä takia Magathin täytyy sumplia sopiva mies tuohon rooliin. Kaiken todennäköisyyden mukaan Westermann ottaa tuon tontin hoitaakseen. Vaihtoehtoina ovat lisäksi uusi hankinta Vasileios Pliatsikas sekä oma kasvatti Danny Latza. 'Quälix' kuitenkin valinnee kokeneemman Westermannin tähän pelin kannalta elintärkeään tehtävään. Aika varmasti voi myös sanoa kapteeninnauhan löytyvän vastaisuudessa ankkurin tontilta, Westermannin tai Jonesin käsivarresta.
Systeemin muuttuminen aiemmasta vaikuttaa muualla päin keskikenttää valintoihin. Toki Fabian Ernstin ja Orlando Engelaarin lähdöt aukaisivat myös materiaalin puolesta avoimia paikkoja sinne. Periaatteen tasolla vaihtoehdot ovat tästä huolimatta runsaat molemmille puolipaikoille Magathin keskikentän timantissa. Käytännössä tilanne ei kuitenkaan ole aivan yhtä valoisa. Albert Streit voitaneen unohtaa Carlos Grossmüllerin tapaan suoraan listalta. Kobiashvili, Pliatsikas sekä Latza pelaavat ensisijaisesti toisaalla, Predrag Stevanovic tarvitsee aikaa toipuakseen vaikeasta loukkaantumisestaan ja Levan Kenia ei ole vielä valmis tarttumaan kiinni peliajasta. Emin Yalin on täysi kysymysmerkki. Todennäköisimmin kaksi tarjolla olevaa puolipaikkaa ratkaistaan alkukaudesta Lewis Holtbyn, Jan Moravekin sekä 'pelintekijää' koskevasta valinnasta riippuen myös Ivan Rakiticin välillä. Holtby on miltei varma mies avaukseen, Rakitic myöskin ollessaan oikeasti kuntoutunut äskettäisestä loukkaantumisestaan. Moravek saanee tyytyä vaihtopenkkiin, ellei Magath päätä asettaa Rakiticia pykälää ylemmäksi pelaamaan. Myöhemmin kaudesta nuori tsekki joutunee taistelemaan paikastaan myös Heiko Westermannia vastaan, olettaen että tämä on vapaa pelaamaan muualla kuin ankkurina tai puolustuksessa.
Kymppipaikan osalta valinnat menivät äskettäin uusiksi, kun Rakiticin odotettiin loukkaantumisen myötä olevan kauden avauksesta sivussa. Nyt kroaatti näyttäisi kuntoutuneen odotuksia aiemmin, mutta paikka keskikentän huipulla näyttää menneen siitä huolimatta uuteen jakoon. Alkukaudesta kyseisen tontin näyttäisi ottavan haltuunsa Jefferson Farfan, vapauttaen samalla yhden ylimääräisen paikan kärkimiesosastossa sekä Rakiticin alemmaksi keskikentällä. Kauden edetessä sekä muutamien miesten toipuessa Rakitic napannee paikkansa takaisin. Muista vaihtoehdoista Halil Altintop pysynee kärkimiehenä ja Lewis Holtby alempana keskikentällä. Jan Moravekia voidaan harkita myöhemmin, kuin myös Levan Keniaa. 'Freddy' Stevanovicin osalta haaveet on toistaiseksi siirretty tulevaisuuteen, mikä on tietysti harmi. Toisaalta tuohon mennessä nuorukainen ehtii kehittää fysiisiä ominaisuuksiaan ammattilaisympyröiden vaatimalle tasolle, mikä helpottaa astumista mukaan taisteluun peliminuuteista.
Hyökkäyksen ylimmässä osastossa mennään Farfanin 'pakkosiirron' takia pakon sanelemin ehdoin. Se tarkoittaa muun muassa sitä, ettei pelivaraa rotaation suhteen paljoa ole. Kevin Kuranyi on odotetusti
gesetzt, Halil Altintop taas on lunastanut viimeisimpien esitystensä ansiosta paikkansa kärkikaksikosta sekä edesauttanut perulaisen kollegansa siirtoa alemmaksi. Kauden edetessä Farfan saattaa ottaa paikkansa takaisin, Altintopin siirtyessä Magathin
Nobel-Jokeriksi. Gerald Asamoah tai Vicente Sanchez eivät suurta vastuuta tule saamaan, nuori David Loheider on puolestaan pitkään sivussa uusiutuneen vamman takia. Hänen minuuttinsa löytyvät siis myöhemmästä tulevaisuudesta.
Katsaus kauden kaaderiin pelaajakohtaisesti.
Pelitapa & TaktiikkaMagathin suurimpia työmaita Gelsenkirchenissä on Schalken pelitavan uudistaminen kokonaisuudessaan. Aiheesta voisi laulaa ummet sekä lammet, mutta kaikessa lyhykäisyydessään se tarkoittaa siirtymistä vanhasta turvallisuushakuisesta
Folter-Fußballista kohti Wolfsburgin viime kauden kaltaista menevämpää tyyliä. Tietystikään tällaista muutosta ei voi pakottaa, vaan siihen täytyy löytyä valmiuksia. Toistaiseksi Schalken kaaderista ei uskoisi löytyvän valmiutta uudistua kohti haluttua suuntaa. Kyseessä tulee siis olemaan pitkäaikaisempi projekti. Siitä huolimatta tulosta odotetaan syntyvän nopeasti. Aiheestakin, sillä viime kauden kaltaisen kärsimysnäytelmän edessä ei enää sielu anna periksi. Suurimmat jalkapalloesteetikothan ovat vähitellen vasta pääsemässä sairaaloiden tehohoidosta takaisin koteihinsa.
Suosittuna numeraalisena ilmaisutapana tulevaisuus Gelsenkirchenissä on 4-4-2. Magath on suosinut tätä systeemiä aiemmin urallaan, eikä asiaan ole tulossa muutosta Schalkessakaan, vaikka materiaali ei toistaiseksi sovi täysin uusiin kuvioihin. Kauden alla puolustuksen osalta ei tarvitse kuitenkaan kauheasti vaivata päätään tämän asian suhteen, vaikka yksi kysymys onkin aktuelli: kuinka vakiotopparit Benedikt Höwedes ja Marcelo Bordon sopeutuvat tulevaan muutokseen. Aiempien kausien varovainen pallottelu on tehnyt usein topparin työstä helppoa sekä rauhallista, mutta tulevaisuudessa asiat tulevat muuttumaan huomattavasti. Magath ensinnäkin pyrkii tekemään pelistä ylipäänsä nopeampaa ja riskihakuisempaa, mikä kasvattaa työmäärää keskuspuolustuksessa. Keskikentän alaosassa luovutaan lisäksi ylimääräisistä miehistä, vastaisuudessa toppareita auttaa pääsääntöisesti vain yksi mies. Jermaine Jonesin puuttuessa alkukaudesta tuohon rooliin ei tarpeeksi osaavaa miestä löydy, minkä takia toppareiden urakka vaikeutuu entisestään. Bordonin kohdalla omat vaikeutensa aiheutuvat myös ikääntymisen tuomista ongelmista, mutta kokemuksen kautta brassijärkäle pystynee paikkailemaan pahimmat puutteensa sekä ylittämään enimmät ongelmansa. Benni Höwedes taas on vaikeamman kauden edessä. Valmistautumisperiodi typistyi huomattavasti U21-EM-kisojen takia, mikä aiheuttaa tarpeen tehdä opintoja uuden parissa kauden ollessa jo käynnissä. Kun siihen lisätään uuden aseman tuomat paineet yhdessä kasvaneiden odotusten kanssa, voidaan nuorukaisen kaudesta povata perinteisen vaikeaa toista ammattilaisvuotta. Se yhdessä muiden mainittujen seikkojen kanssa tietänee varsin ahkeraa vierailua Schalken maalipuiden välissä varsinkin alkukaudesta. Manuel Neuerista huolimatta.
Laitapakkien osalta Rafinha ottanee avoimin sylin vastaan muutokset taktiikassa sekä systeemissä. Vastaisuudessa brassin roolista muovautuu aiempaa, jos ei suoranaisesti hyökkäävämpi, niin ainakin tehokkaampi. Pallokosketukset ja pelinrakenteluvastuu vähenevät totutusta, mutta suora liike hyökkäyssuuntaan lisäntyy yhdessä viimeisen kenttäkolmanneksen vierailuiden kanssa tilan kasvaessa. Pikkubrassi saa vastatakseen Marcel Schäferin Wolfsburgissa harjoittaman roolin, mikä tarkoittaa suurta vastuuta nopeiden vastahyökkäysten läpiviennissä. Keskitys- sekä viimeistelymahdollisuuksia tarjoutuu huomattavasti enemmän kuin vanhassa hissunkissun -pelitavassa. Vastakkaisella laidalla taas jatkettaneen alkukaudesta vanhan kaavan mukaan varovaisemmin, mikä Levan Kobiashvilin rajallisuuden huomioiden on oikea ratkaisu. Christian Panderin kuntoutuessa asiassa saattaa tapahtua muutoksia, kuten myös Heiko Westermannin hetkittäin tuuratessa vasemmalla. Roolista ei kuitenkaan tule muodostumaan yhtä vapaan hyökkäävää kuin Rafinhalla, vaan asteen puolustavampi, kokonaisuutta enemmän huomioiva a la Sascha Riether.
Magathin systeemin kaikista tärkein pelipaikka on ankkurin tontti. Alkukaudesta Schalke antaa huikeasti tasoitusta vastustajilleen, kun sen käytössä ei ole yhtään tehtävään taktisesti koulutettua rutinoitunutta pelimiestä. Westermannista saadaan korkeintaan kohtalainen korvaaja, mutta kokemattomuus tällä paikalla sekä taktinen osaamattomuus toimivat miestä vastaan. Jermaine Jones täytyisi saada mahdollisimman pikaisesti takaisin, jotta Magath saisi uuden Josuénsa. (Samassa myös todennäköisesti uuden kapteeninsa.) Samaan tapaan kuin brassi Wolfsburgissa, Jonesin täytyisi pitää Schalken paketti kasassa sekä tasapainottaa hyökkäyspeliä puolustuksen kanssa. Se tarkoittaa ennen kaikkea selustan turvaamista keskikentän ylemmän osaston sekä laitapakkien lähtiessä nopeisiin hyökkäyksiin syvällä vastustajan puoliskolle. Tämä sotii Westermannin luontoa vastaan, mutta Jones pystyy siihen, kuten aiemmin on osoittanut. Odotus kuitenkin venynee syyskuun tienoille asti.
Alkukaudesta odotettavia vaikeuksia keskikentän alaosassa pystyisi taatusti paikkailemaan puolipaikkojen valintojen kautta, mutta tähän ei todennäköisesti ryhdytä. Magath hakenee sen sijaan tulevaisuuteen tähtääviä ratkaisuja, mikä tarkoittaa hyökkäysvoimaan panostamista. Lewis Holtby saa käyttää vapaammin avujaan hyväkseen hyökkäyssuuntaan, puolustaminen tulee myöhemmin, ainakin laadun suhteen. Ivan Rakiticilta tai Jan Moravekilta voisi odottaa enemmän, mutta toisenkin puolipaikan osalta keskitytään aluksi hyökkäyssuuntaan tehtävään työhön. Ratkaisu tulee sikäli tarpeen, ettei kymppipaikalta löydy täysin vaaditunlaista miestä. Puolipaikalla pelaavien tehtäväksi muodostuukin tukea Farfania (tai Rakiticia) pelinrakentelussa sekä hyökkäyksien ohjaamisessa. Keskeistä tulee olemaan liike, jonka täytyy olla runsasta sekä 'monipuolista'. Tärkeää on myös sovittaa liikeradat yhteen laitapakkien kanssa, etenkin Rafinhan laidalla oikealla. Nämä tuskin sopivat alkuun yhteen, mikä aiheuttaa ongelmia molemmissa päissä. Pikkuhiljaa, samalla kun puolipaikkojen miehistä leivotaan enemmän Christian Gentnerin tai Makoto Haseben kaltaisia kahden suunnan miehiä, tämänkin täytyisi luonnistua paremmin. Tällöin rajat keskikentän puolipaikkojen ja laitapakin roolien välissä hämärtyisivät hieman, nopea kentällä tapahtuva rotaatio mahdollistuisi ja pelistä muodostuisi vaikeasti ennakoitavaa ja monipuolista.
Kapellimestaria Schalkesta ei tätänykyä löydy, ei ainakaan Magathin kaipaamaa sellaista. Uudesta Misimovicista 'Quälix' saa vain haaveilla toistaiseksi, eikä parannusta heti ole tulossa taloudelliset resurssit huomioiden. Aiemmin tämänkaltainen mies olisi Lincolnista tai Mesut Özilistä löytynyt, mutta nykyisin vahvimmin rooliin tarjolla olevat Ivan Rakitic ja Jefferson Farfan ovat toista sorttia kuin nämä kaksi taiteilijasielua. Schalken täytyy tästä syystä jakaa vastuuta pelinrakentelusta sekä -ohjaamisesta useammille harteille, etenkin puolipaikkojen miehille kuten Lewis Holtbylle. Kymppipaikan miesten osalta tämä tarkoittanee työalueen rajautumista normaalia ylemmäksi, kun pallon hakeminen hitaissa hyökkäyksissä kovin alhaalta ei ole tarkoituksenmukaista kyvyt huomioiden. Nopeammissa yrityksissä taas palloa pyritään jatkamaan nopeammin vapaalle miehelle kuin esimerkiksi Misimovic tekisi, sitä nerokasta avaavaa läpisyöttöä ei siis yritetä hakea väkisin. Tämä helpottaa vastustajan puolustustyöskentelyä, sillä tulevat liikkeet on helpompi ennakoida. Schalken kannalta se taas tarkoittaa sitä, että hyökkäyksiin täytyy saada enemmän miehiä käyttöön ja ratkaisut täytyy tehdä oikein sekä nopeasti. Vähäinenkin hidastelu saattaa johtaa siihen viime kausilta tuttuun asetelmaan, missä palloa päädytään pyörittämään tuloksettomasti vastustajan rangaistusalueen ympärillä kuin käsipallossa konsanaan.
Hyökkäyksen kärjessä pääasiallisena tarkoituksena säilyy edelleen maalinteko, vaikka se ei Schalken parissa kenties aina niin selvää ole ollut. Vaihto kolmesta nimellisestä kärkimiehestä kahteen todelliseen kärkimieheen tulee joka tapauksessa olemaan positiivinen asia. Kevin Kuranyi pääsee viimein yksinäisyydestään ja Halil Altintop sekä Jefferson Farfan pääsevät laidalla tapahtuvista hukkareissuistaan eroon maalintekosektoreille. Kaikki kolme pääsevät myös keskittymään vastaisuudessa itse asiaan, kun Schalkelta löytyy taas vaihteeksi pelaamaan kykenevä keskikenttä. Kuranyin ei tarvitse hakea palloa toppareilta tai Altintopin tahi Farfanin laitapakeilta, vaan palloa toimitetaan keskikentältä ylöspäin sinne, missä kärkimiehet oikeasti liikkuvat. Jatkossa tuki ylipäänsä on aiempaa suurempaa, kun vierestä löytyy kärkipari, hieman alempaa kolme hyökkäävää keskikenttämiestä sekä laidoilta laitapakit. Kuranyin tavaramerkeiksi muodostuneita harhasyöttöjä vapaaseen tilaan kuvitteelliselle kärkiparille ei tarvinne enää katsoa, vaan ne syötöt napsahtelevat omille miehille samaan tapaan kuin parhaimmillaan kauden 2006/07 aikana. Turhautumistaso suorastaan valahtaa lattiasta läpi, kun tuota tai Bordonin helmasyntiä, 60 metrin täysin osoitteettomia avaavia 'syöttöjä', ei enää saa katsellakseen. Siihen päälle kun saa viime kautta runsaammat sekä helpommat maalintekopaikat useampine onnistumisineen, niin Gelsenkirchenissäkin voitaisiin alkaa puhua kärkipelaamisesta muutoinkin kuin Ebbe Sandia ja Emile Mpenzaa muistellen.
Kokonaisuutta katsoen suurimmat muutokset Schalken taktiikassa sekä pelitavassa liittyvät seuraaviin asioihin: hyökkäysvoittoisuus, korkeampi tempo, rohkeus, riskivalmius, vastaiskupeli. Magath ei halua peluuttaa samanlaista ylivarovaista tulosjalkapalloa kuin edeltäjänsä, vaan hyökkäämään pyritään kasvaneella vauhdilla sekä riskivalmiudella. Palloa pyritään liikuttamaan nopeammin pystysuunnassa, haetaan vaikeampia ratkaisuja suuremman voiton edestä sekä isketään voimalla vastaan useamman miehen voimin vastustajan tarjotessa siihen mahdollisuuden. Kahden tai kolmen miehen epätoivoiset vastahyökkäykset eivät toivon mukaan kuulu enää Schalken 'aseisiin'. Pallonhallinta pyritään enemmin luovuttamaan vastustajalle kuin yritetään maksimoida se omalta osalta, mikä kuului Ruttenin lempiteeseihin. Kaikkinensa muutoksesta tulee huomattava, sillä Schalken vanha pelityyli kehittyi vuosien saatossa siksi kammotukseksi, mitä se lopulta oli. Pelaajistosta suurin osa on palloillut tuon mukaan useamman vuoden, mikä vaatii oman aikansa uuteen sopeutumiseksi. Tuota aikaa Magathille täytyy antaa, vaikka alkukaudesta tulee taatusti näyttämään moneen otteeseen pahalta, kun valmiimmat vastustajat iskevät eksyneet
Schalkerit maahan kerran jos toisenkin. Parannuksen tulisi kuitenkin näkyä asteittaisena kauden edetessä kohti toukokuuta. Nyt eletään kuitenkin valmistavaa kautta seuraavia vuosia varten, vaikkei varsinaisesta välikaudesta voidakaan seuran [ennen kaikkea taloudellisessa] nykytilanteessa puhua. Varsinaisia tavoitteita on vaikea asettaa pelitavan kaltaisten asioiden tiimoilta, mutta kaiketi tässä saa esittää toivovansa perinteiseen tapaan iloisempaa, pirteämpää, suoraviivaisempaa sekä maalirikkaampaa peliä kuin viime kausien aikana. Tulosten täsmääminen on tietysti yksi asia myöskin, mutta niitä odotetaan, kuten mainittua, enemmän vasta tulevaisuudessa.
Avauskokoonpano
Alkukaudesta Panderin paikan vasempana laitapakkina nappaa Levan Kobiashvili, Heiko Westermann puolestaan paikkaa Jermaine Jonesia. Westermannin tilalle putoaa Ivan Rakitic, Rakiticin paikalle puolestaan Jefferson Farfan. Farfanin korvaa kärkimiehenä Halil Altintop.
