FC Schalke 04 2009/10

[Dieter Bohlen]

Borussia VfL 1900 Mönchengladbach GmbH  -  FC Schalke 04 e.V. 1:0 (1:0)
1:0 Reus (esityö Arango) 5'

Lauantaisen alkuillan tunnelmia menneeltä viikolta muistellessa on mahdotonta välttyä ajatukselta siitä, mitä Gelsenkirchenissä tällä hetkellä käytäisiin läpi ilman Felix Magathia. Olkoonkin, että Schalken tilanne on tällä hetkellä kaikin puolin valoisa ja positiivinen, on sunnuntaina ja nyt alkuviikosta koettu reaktio Gladbachin tapahtumiin ollut uskomattoman rauhallinen. Kuitenkin tuossa matsissa oli ainekset vaikka mihin. Täysi pistepotti olisi siivittänyt Schalken liigakärkeen ainakin hetkeksi ja kasvattanut eroa moniin 'pupeltaneisiin' kilpailijoihin, mutta sitä ei saatu. Päinvastoin, Schalke menetti kolme pistettä alunperin liigan kevyempään osastoon arvioitua porukkaa vastaan täysin myttyyn menneen vierasmatkan päätteeksi. Kuninkaansinisen pettymyksen alkusoittoja soiteltiin linja-autossa matkalla Borussia-Parkille, stadionille saapumisen viivästyttyä reippaasti aikataulusta ruuhkan takia. Ottelun varsinainen ratkaisu puolestaan koettiin vain muutama minuutti aloitusvihellyksestä, kun kaikki sinistä paitaa kantaneet päättivät yhdessä torkkua hetken ja ottaa asiat rennosti. Tämän jälkeen oli myöhäistä enää nousta taistelemaan, Borussia piti äärimmäisen vaisun Schalken helposti aisoissa ja erotuomari Wolfgang Stark piti omalta osaltaan myös huolen siitä, ettei Gelsenkirchenin ylpeydestä ollut mihinkään Netzerin, Vogtsin ja Heynckesin sekä kumppaneiden perillisiä vastaan.

Käytännössä kaikki mahdollinen meni päin persettä lauantaina, mutta Schalkereita se ei näytä painavan nykyisin läheskään samaan tapaan kuin aiempina vuosina. Kukaan ei hakenut takapihan vajasta sitä kuollutta lehmää hakattavaksi yhä uudelleen ja uudelleen, eikä syntipukkeja jahdata pitkin kaupungin katuja. Ei, Gelsenkirchenissä ollaan rauhallisia. Pakko olla, kun katsoo laivan uutta kapteenia, Magathia. Se on vakaa ja tyyni kuin klinsmannlainen buddhapatsas Säbener Straßen puutarhassa. Kun sellaista mallia näytetään Ruhrin sydämessä kaiken lauantaina nähdynkin jälkeen, on syytä pitää turpa kiinni ja matkia pieni ihmismieli täynnä ihmetystä ja kunnioitusta.



Tappion rauhallisesta vastaanotosta huolimatta Gelsenkirchenissä on riittänyt puhetta tapahtuneesta ja syistä siihen. Varsinkin ottelun alku sekä lopulta ainoaksi jäänyt maali ovat herättäneet keskustelua. Syystäkin, sillä Marco Reusin osuma lienee halvin ja helpoin vastustajan tekemä maali tällä kaudella. Suurimpana syyllisenä osumaan on pidetty paitsioansaa ilman puolustusnelikon välistä kommunikaatiota virittänyttä Heiko Westermannia. Kapteeni onkin myöntänyt osallisuutensa ja ottanut vastuun niskoilleen, mutta tosiasiassa virheketju alkaa huomattavasti ylempää.

Oikeastaan läpi ottelun oli kummallista nähdä, kuinka vapaasti Gladbachin alakerrasta päästiin potkimaan palloa pitkänä kohti kärkimiehiä ja Schalken maalia. Avausmaalissa tämä korostuu erityisesti, sillä isäntien brassitoppari Dante sai pitää nahkakuulaa hallussaan sekunti- ja metritolkulla kenenkään estelemättä. Tämä siitäkin huolimatta, että kaltaiselleni pökkelöllekin on viimeisen noin vuoden aikana selvinnyt, ettei kyseinen kaveri osaa tehdä pelivälineen kanssa mitään muuta kuin puskea ja roiskia sitä mahdollisimman kauas ja kovaa. Kuninkaansinisten ylemmästä kenttämiehistöstä kukaan ei kuitenkaan näyttänyt tätä sisäistäneen lauantaina, ja Kuranyin sekä kumppaneiden lönkötellessä brassikäkkärä sai vapaasti haeskella mahdollisia kohteita pitkälle avaukselleen, kunnes viimein sellaisen myös löysi.

Kaveriksi tihutöihin kelpasi Juan Arango, Borussian ehdottomasti vaarallisin mies. Westermannin ajatus pelata venezuelalainen tilanteessa paitsioon oli oikea, mutta sen onnistunut toteutus olisi vaatinut kommunikaatiota linjan muiden miesten kanssa. Nyt kapteeni kiersi oikeaoppisesti Arangon takaa tämän yläpuolelle, mutta keskuspuolustuksessa Benedikt Höwedes ei tätä koskaan saanut tietoonsa. Niinpä Danten syötön lähtiessä Arango oli turvallisilla mailla ja hän pääsi nousemaan Westermannin liikkeen takia täysin vapaasti kohti pitkää palloa. Mahdollisesti entisen mallorcalaisen kyvyt aliarvioiden lähin mies Marcelo Bordon tyytyi ainoastaan hölkkäämään puolivaloin alaspäin ja sai sen myötä katsoa aitiopaikalta, kuinka tämä otti puolustuksesta lähteneen korkean pallon kauniisti haltuun yhdellä kosketuksella, esti Manuel Neuerin vastaantulon toisella ja kolmannella siirsi täysin vapaasti nousemaan päässeelle Reusille viereensä. Nuorukainen oli hiipinyt kuin varkain tekopaikkaan Rafinhan jäätyä puhaltelemaan muniinsa keskikentälle ja Höwedesin todettua tilanteen liian aikaisin menetetyksi. Nuorukaisella ei ollutkaan suurempia vaikeuksia sijoittaa palloa Arangon kevyestä syötöstä ali epätoivoisesti maalinsa peittämistä yrittäneen Manun. 1:0, viitisen minuuttia kellossa ja Borussian 438 minuutin maaliton putki kotistadionilla oli katkennut.



Aikainen etulyöntiasema pelasi Gladbachin pussiin ja isännät saattoivat kaivaa keväällä oppimansa menestykselliset työkalut avukseen. Hans Meyerillakin olisi tirahtanut hetkittäin kyynel silmään, tai ainakin kieli olisi liponut huulia normaalia villimmin ja kiivaammassa tahdissa, kun parhaimmillaan Fohlenit parkkeerasivat kaikki kymmenen kenttäpelaajaansa ensimmäiselle 20 metrille omasta rangaistusalueesta. Schalke hyökkäsi ja yritti murtaa edessä olevan muurin, mutta turhaan. Kuninkaansinisten peli oli usein ennalta-arvattavaa, ja ne vähäiset luovat elementit esimerkiksi Ivan Rakiticin toimesta katosivat hienosäädön puutteeseen. Kroaatilla oli monta kertaa oikea ajatus pelissään, mutta läpisyötöistä ja ratkaisuista yleensäkin puuttui aina se pieni, onnistumisen kannalta oleellinen osatekijä. Milloin syöttö oli liian kova, milloin se lähti sekunnin murto-osan myöhässä.

Schalken pelaamista ja pelinrakentelua rasitti myös harvinaisen yksipuolinen tuomarilinja. Nuoret kuninkaansiniset turhautuivat nopeasti, kun erotuomari Wolfgang Starkin pilli soi tilanteesta toiseen aina isäntien eduksi. Varsinkin Gladbachin kapteeni Tobias Levels osasi ottaa täyden hyödyn irti tästä, päästen tosissaan käyttämään vahvinta pelillistä apuaan, puolustuspään vapaapotkujen kalastua, hyväkseen. Kevin Kuranyin, Jefferson Farfanin ja kumppaneiden ei aina edes tarvinnut koskea Levelsiin, kun tämä jo lensi turvalleen nurmea kyntämään. Välillä pelkkä ilkeä katse tämän punakkakasvoisen ja kaljuuntuvan kakkosluokan pelurin suuntaan riitti suistamaan hänet tasapainosta. Stark avustavineen meni harmillisen usein näihin, ja niin Schalkelta kuihtui monta hyvää hyökkäystä kasaan ottelun aikana.

Omat paikkansa gelsenkircheniläisillä tästä huolimatta kuitenkin oli, myös ennen taukoa. Kuranyin kaksi yritystä suuntasivat ohi kohteensa ja onnekkaasti puolustajan kautta maalivahti Logan Baillyn hyppysiin, ja kärkimiehen loistavasta alustuksesta Rakiticin ei onnistunut edes osua palloon hyvässä paikassa kuudentoista rajalla. Taukoa edeltäväksi viimeiseksi kohokohdaksi muodostuikin tuomarin umpisurkean suorituksen huipentuma, Schalken apukoutsi Seppo Eichkornin ulosajo. Eichkorn, Magath ja Bernd Hollerbach naureskelivat jo reilusti aiemminkin Starkin uskomattoman puusilmäisille tuomioille, mutta Thorben Marxin varoittamatta jäänyt ruma taklaus Kuranyita vastaan sai ainakin Eichkornin mitan täyttymään. Pari osuvaa kommenttia nelostuomarin suuntaan, ja pian kävikin käsky katsomoon.



Tauolta palattaessa tehtävässään epäonnistunut Rakitic sai tehdä tilaa Jan Moravekille. Suurta vaikutusta tällä muutoksella ei ollut, vaan Schalken peli jatkui sekavana ja toisen puolikkaan ensimmäinen vartti kuului tilanteiden valossa selkeästi isännille. Arangon ja kumppaneiden ei kuitenkaan onnistunut ohittaa Schalken puolustusta tai Neueria toistamiseen, vaikka varsinkin Rafinha oikein urakalla siihen tilaisuuksia tarjoilikin. Toisaalta Borussian ei ollut tarviskaan osua toistamiseen, kun vastakkaisessa päädyssä kuninkaansinisten tie nousi pystyyn kerta toisensa jälkeen jo hyvissä ajoin ennen rangaistusaluetta.

Halil Altintopin vaihdon myötä Magath muokkasi systeemiä hyökkäävämmäksi, mutta tuloksetta. Vähäiset paikkansa Schalke sai lähinnä vahingossa ja pääsääntöisesti kauempaa maalista sekä maalintekosektoreiden ulkopuolelta. Farfanin volley-yritys oli harvinainen merkki paremmasta noin puolta tuntia ennen päätösvihellystä, mutta valmista ei siitäkään tullut. Moravekin ensimmäinen väläytys kaukoyrityksen muodossa osoittautui sekin tuloksettomaksi. Näin kävi myös muutamaa minuuttia myöhemmin eräässä kulmapotkussa, vaikka se tarjosi kaksikin potentiaalista paikkaa tasoittaa. Ensimmäisen näistä hassasi Kuranyi, kun mies suotta hätäili saatuaan pallon itselleen Baillyn virheen kautta, ja rauhallisemman ratkaisun sekä kenties parempaan paikkaan syöttämisen sijaan päätyi vetämään hätäisesti pelivälineen sinnepäin ja siten ohi maalin. Toisen mahdollisuuden taas kusi erotuomari Stark sekä tämän avustava. Videokuvista näkyy selkeästi, kuinka Gladbach-kippari Levels repii Höwedesin kumoon alueella ennen Kuranyin paikkaa, mutta pilli ei soi. Näitä on kuitenkin viime viikkoina vihelletty useampi Bundesligassa, viimeksi aiemmin samana päivänä Sinsheimissa, mutta Stark saati vapaalla näkölinjalla siunattu avustava eivät reagoineet.



Kymmenellä viimeisellä minuutilla Schalke heitti vielä kaiken mahdollisen Borussian puolustusta vastaan, vaan palkintoa siitä ei saatu. Päinvastoin, konkreettisesti käteen jäi ainoastaan kolme varoitusta - kaikki kuninkaansinisille. (Mukana myös aiemmassa viestissä mainittu Manun täysin naurettava kortti.) Kunnon tekopaikkoja Schalke sai ainoastaan kaksi, näistä Höwedes päätti muutoin loisteliaan soolonsa sivuverkkokutiin ja Rafinhan kova kaukolaukaus taas painui tolppaa hipoen niukasti ohi. 'Wat für'n Scheiß!' Tovi myöhemmin Starkin illan viimeinen vihellys päätti ottelun ja vitutus nousi hetkellisesti hälyttäviin sfääreihin... kunnes Magath astui kuvaan ja puhui muutaman lauseen, lähettäen rivien välissä ironian taakse kätkemänsä viestin kaikille opetuslapsilleen. Luojan kiitos siitä, säästyi loput viikonlopusta parempaankin tekemiseen kuin lauantain murehtiminen ja alkuviikkokin meni ihan siedettävissä merkeissä.

---

Tällä kertaa tuntuu poikkeuksellisesti siltä, että lähes kaikki olennaiset asiat sai sanottua tuossa yllä olevassa pätkässä. Olkoonkin, että näin kirjoittamisen jälkeen se tuntuu vastaavaan huomattavasti lauantaisen ottelun tasoa. (Siis täyttä paskaa!) Tunnelmasta saattaisi olla syytä mainita muutamalla sanalla, sillä se tuntui olevan ottelun parasta antia useimpien paikalla olleidenkin mielestä. Isännillä oli syystäkin hyvä ja äänekäs meno päällä, eikä Schalken vierasmatkalaisten armeija tuottanut pettymystä sekään. Kun nyt vain olisivat saaneet jotain muutakin juhlittavakseen kuin sen, että sattuvat olemaan Luojan armosta Schalkereita. Katsomoissa ottelu siis oli arvoisellaan tasolla, vaikka kentällä meno ei ehkä aivan odotetun- ja toivotunlaista ollut.

Magathille ja Manulle vielä kerran kiitokset onnistuneista mediaesiintymisistä, ilman niitä päivät matsin jälkeen olisivat olleet synkkiä. Nyt kaikki saavat latailla rauhassa akkuja seuraavaan peliin Herthaa vastaan, mikä tulee eittämättä tarpeeseen. Bis dann!

[Dieter Bohlen]

Bogdan Müller ab Januar 2010 ein Schalker

Schalken ensimmäisen hankinta tammikuulle on varmistunut. Viikon aikana näytillä Gelsenkirchenissä käynyt Bogdan Müller onnistui vakuuttamaan valmentaja Felix Magathin siinä määrin, että tämä pyysi manageri Felix Magathia hankkimaan 21-vuotiaan kärkimiehen. Vaikka seuran taloustilanne on Vorstandiin kuuluvan Felix Magathin mukaan tiukka, ei urheilullisen johdon esittämä toive taloudelliseen puoleen kaatunut. Mikä ei sinänsä yllätä, löytyihän tämä Müller kuudennen (!) sarjatason SpVgg Neckarelzista. Täydellisestä tuntemattomuudesta ei sentään ole kyse, vaikka itse en nimeltä herraa osannut mainita ennen ensimmäisiä huhuja. Kolmen ja puolen vuoden sopimuspahvin allekirjoittanut Müller nimittäin nähtiin alkukaudesta tulevan ex-seuransa riveissä pelaamassa DFB-Pokalia Bayernia vastaan. Sen verran pirteä esitys nuorelta mieheltä tuolloin nähtiin, että nimi esiintyi myöhemmin useampien seurojen papereissa ja hyvien sarjaesitysten - kahdeksan matsia ja 13 maalia, lähteestä riippuen luvut saattavat olla päinvastaisetkin - myötä tammikuun siirtoikkunan alla vientiä riitti. Muun muassa Ruhrin keltamusta seura havitteli Mülleriä, kuin myös 1. FC Köln ja Bayernin amatöörit. Kahden jälkimmäisen kanssa miehellä piti olla lähipäivinä neuvottelusessioita ja harjoituksia, mutta sattumoisista syistä niitä ei enää tarvita.

Paljoa en tästä Mülleristä osaa sanoa, oikeastaan yllä on kaikki oleellinen. Tai no, kuulemma kyseessä on varsin nopea kaveri ja satanen taittuu huhujen mukaan alle kymmeneen ja puoleen sekuntiin. Nopealla matlockauksella pituutta varresta löytyy sellaiset 183 senttimetriä, eli aika hyvin mies vastaa Magathin hakuprofiilia kärkimiehille. Saa nyt kuitenkin nähdä, missä Müller ensimmäiset matsinsa pelaa. Oletin ennen hankintaakin, että kyseessä on alkuun ainakin enemmänkin amoille vahvistus, mutta ammattilaissopimuksen se suoriltaan sai. Eli Saukkosen Mikaa[ko] lainaten, mene ja tiedä.

Felix Magath: Linke Verteidigerposition ist für Pander reserviert

Magath on äskettäin myös ottanut kantaa monia Schalkereita arvelluttaneeseen kysymykseen vasemman laitapakin tontista. Menneiden vuosien tapaan kyseinen paikka on aiheuttanut taas harmaita hiuksia kannattajien keskuudessa, kun ykkösvalinta Christian Pander on odotetusti ollut telakalla pitkään - tällä kertaa alkukauden kokonaisuudessaan. Magath on kokeillut vasemmalla useampiakin miehiä, Levan Kobiashvilista Benedikt Höwedesiin ja Lukas Schmitzistä Heiko Westermanniin, mutta kukaan ei ole toistaiseksi onnistunut täysin vakuuttamaan kyseisellä pelipaikalla. Kapteeni Westermann on parina aiempana vuotena onnistunut tuolla hyvinkin, mutta tällä kaudella suoritustaso on heittelehtinyt huomattavasti ja Magath on myös todennut, ettei haluaisi Heikoa laitaan pakottaa. Vaihtoehdot vain ovat vähissä, Schmitz kun on selkeästi parempi keskikentällä ja Benni puolestaan topparina tai vähintäänkin oikealla, vahvemman jalkansa puolella. Slovakkinuorukainen Lubos Hanzel olisi koulutettu vasen laitapakki, mutta toistaiseksi 22-vuotiasta ei ole vaihtopenkkiä lähempänä kenttää nähty. Tämä on laitettu muutamissa yhteyksissä kuntopuolen puutteiden ja sopeutumattomuuden piikkiin, mutta näistä ei enää tätä nykyä tarvitsisi huolehtia. Hanzelin peluuttamista en silti näe todennäköisenä ja ylipäänsä jää nähtäväksi, aikooko Magath lunastaa miehen osto-option tammikuussa vai palaako tämä takaisin Spartak Trnavan riveihin.



Näistä syistä Gelsenkirchenissä on aprikoitu, mahtaisiko Magath hakea talvella lisävahvistuksia tälle tontille seuran ulkopuolelta. Schalkeen on yhdistetty syksyn mittaan muun muassa seuraa taannoin junioreissa edustanut Jens Wissing. 21-vuotias miehenalku edustaa tällä hetkellä Preußen Münsteriä Regionalligassa ja on ollut muutamien muidenkin Bundesliga-porukoiden kiikarissa. Magathin viimeisimmän lausunnon mukaan vasemman laitapakin tonttia pidetään kuitenkin auki Panderia varten, minkä puolesta Wissingin paluu kuninkaansinisiin ja Schalken sympaattisen epäonnensoturin jalanjälkien seuraaminen vaikuttaa epätodennäköiseltä. Toisaalta, nuorukainen ei kauhean hintavaksi muodostuisi nykyisen sarjaportaan huomioiden, eli sula mahdottomuuskaan se ei ole. Mikäli Hanzelia ei talvella lunasteta pysyvästi Gelsenkircheniin, niin saattaisinpa veikata Wissingin olevan yksi varteenotettavimmista kandidaateista Magathin seuraavaksi hankinnaksi.

---

Nuoria tulee, vanhoja menee? Schalkeen on yhdistetty lähinnä nuoria pelimiehiä ja niin sen pitääkin olla talousahdingon painaessa päälle. Seurasta ulos taas viedään puheissa muutamien nieundnimmer-tapausten - Manuel Neuer, köh köh - lisäksi lähinnä vanhemman kaartin kavereita. Gerald Asamoahia yhdistellään entistä tiuhempaan Hannoveriin ja sieltä suunnasta on hieman kuulunutkin sen suuntaisia kommentteja, että nimeä Asamoah on pyöritelty päättävissä portaissa. Hannoverilaisten taloudellisen tilanteen tuntien ei kuitenkaan ole helppoa sanoa, saattaisiko Schalkea nykymiehistä pisimpään ammattilaistasolla palvellut herra palata entisen seuransa punanuttuun. Varsin monet pitävät tätä kenties parhaana ratkaisuna ainakin kahdelle osapuolelle, mutta toisaalta tuohon mahtuisi näiden molempien puolesta huikeasti haikeutta mukaan. Ja Asakin täytyisi kutsua seuraaviin pokaalikekkereihin kunniavieraaksi, kun mies ei automaattisesti mukana enää olisi. Tietyllä tapaa mies kuitenkin kuuluu siihen kalustoon ja sen yhden palkinnon Asamoahin soisi jonain kauniina päivänä nostavan ilmaan.

Albert Streitin puolestaan soisi nostavan perseensä ilmaan ja painelevan, pahoittelen kielenkäyttöäni, mahdollisimman pikaisesti hevonvittuun Schalkesta. Tämän päivän vastuksesta Herthasta on osoitettu valmentaja Friedhelm Funkelin toimesta mielenkiintoa, mutta kuten aina, talouspuoli tulee vastaan. Streit nostaa ansaitsematonta miljoonapalkkaa Schalkessa, eikä miehellä riitä kunnianhimoa saati intohimoa lähteä hakemaan urheilullisia haasteita ja peliaikaa pientä omasta maksukyvystä tinkimistä vastaan. Parasta kuitenkin toivotaan, eiköhän Bundesligasta tammikuussa edes yksi tarpeeksi epätoivoinen seura löydy ja Bernd Hollerbach voidaan vaikka lähettää painostamaan 'Olle Albattia' keräämään kimpsunsa ja kampsunsa. Se sujuisi varmasti lucabrasimaisen tyylikkäästi, vaikka yhtäläisyydet tuohon sankariin siihen jäävätkin. Hollerbach on nimittäin oman aikansa kalojen parissa jo viettänyt, ja kun mies sieltä muutama vuosi takaperin pääsi karkaamaan, niin takaisinkaan ei varmasti halua.

Halil Altintop on kolmas huhuissa viime aikoina esiintynyt nimi. Saksanturkkilaista on yhdistetty ex-koutsi Fred Ruttenin PSVhen sekä luonnollisesti turkkilaisseuroihin, mutta tarjouksia ei hänestä ole sen kummemmin kuulunut kuin kenestäkään muustakaan. Ei edes Ivan Rakiticista, vaikka näin viikosta toiseen saa kuullakseen ja Magath ei sopivan summan paperilla saadessaan myynnistä kieltäytyisikään. Kroaatille kun ei tunnu löytyvän Schalkesta sellaista roolia, että avauskokoonpanon paikka ja runsas vastuu olisi taattua tavaraa. Penkkimieheksi Rakitic on kuitenkin aika kallis, ja varmasti miehestä edelleen muutaman tarpeeseen tulevan megaeuron saisi nyhdettyä. Näitä saatettaisiin sitten investoida esimerkiksi Freiburgin Mohamadou Idrissou'un. Kauhean todennäköisenä en kuitenkin tätä kauppaa näe, vaikka 'Mo' ruumiinrakenteeltaan ja tietyssä määrin muutoinkin pelaajatyypiltään Magathin kuvioihin sopisikin. Ikää kun on kuitenkin se 29 vuotta mittarissa ja kesällä miehen saisi pelkkää käsirahaa vastaan sopimuksen umpeuduttua. Edelleen kyseenalaisen Kuranyin jatkosuunnitelmista riippuen tietysti Idrissousta olisi järkeväksi hankinnaksikin, ainakin jossakin mielessä.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 18:30

Schalken osalta kauden viidennentoista ottelun alkamista saadaan odotella vielä tovi. Kierroksen viimeisessä ottelussa kotoisalle Arenalle on saapunut vieraaksi pääkaupungin ylpeys, tai ainakin taannoinen sellainen, Hertha. Syvällä pohjamudissa kylpevä berliiniläisnippu on hieman erilaisessa tilanteessa kuin viimeksi kohdattaessa keväällä. Tuolloinhan Schalke lopullisesti sinetöi itselleen merkityksettömässä matsissa sen, ettei salaattilautasta viety Magathin käsistä ainakaan Spreen varrelle. Kummankin seuran nykytilaa katsoessa tuo tuntuu kovin kaukaiselta, eikä terveestä ja piristävästä revanssihengestä liene paljoa käsillä. Ja miksi olisikaan, kun ainoastaan reilu kourallinen tänään nähtävistä miehistä ja seurapampuista tuolloin nykyisissä pesteissään toimi.

Gelsenkirchenissä kesäiset muutokset voidaan leimata sanoilla 'hallittu' ja 'harkittu', pääkaupungin menoa kuvannee paremmin sana 'kaaos'. Siinä missä Magath on kyennyt luovimaan taloudellisesta ahdingosta huolimatta onnistuneesti pelaajamarkkinoilla, on Herthassa uuden managerin Michael Preetzin täytynyt luopua useista syömähampaistaan. Simunic, Voronin ja Pantelic ovat historiaa, eikä tänään tilannetta auta kapteeni Arne Friedrichinkään puuttuminen pelikiellon takia. Schalken osalta tilanne on valoisampi, varsinaisista Leistungsträgereistä ei tarvinnut kesän aikana luopua ja Magath on onnistunut syksyn mittaan kaivamaan mitä ihmeellisimmistä koloista uusia tällaisia. Parin viimeisimmän matsin perusteella yhtä keväistä avainmiestä kuitenkin Gelsenkirchenissäkin kaivataan, Jermaine Jonesia nimittäin. Kuninkaansinisten uuden sukupolven 'Taistelusika' on kuitenkin vasta päässyt palaamaan harjoituskentille kuntoutuksen merkeissä, eikä pelaamisesta ennen kevätkautta tule mitään. Se tarkoittanee sitä, että Schalken nuorella keskikentällä on taas kerran kova testi epätoivoisesti taistelevia berliiniläisiä vastaan. Vaikeaa ottelua odotellaan siis.

Avauskokoonpanoa pohdittaessa puolustus säilynee samana kuin menneenä lauantaina Mönchengladbachissa, ainakin mikäli Magathin viimeisimmästä lausunnoista on mitään tulkittavissa. Benedikt Höwedesiä ei uhrattane keskuspuolustuksesta vaihtoon taikka laidalle Heiko Westermannin edestä, vaan kapteenin täytyy urakoida taas vasempana laitapakkina epämieluisalla tontilla. Lubos Hanzelia tuskin tänäänkään nähdään, kuten edellisessä viestissä tuli spekuloitua. Marcelo Bordon taasen on varma tapaus Höwedesin pariksi puolustuksen keskustaan, vaikka alkuviikosta flunssa kokenutta brassia rassasikin. Maanmies Rafinha täydentää odotettavasti alimman nelikon, ja Manuel Neuer löytää totutusti paikkansa tolppien välistä.

Pykälää ylempänä suuria muutoksia ei tapahdu, vaikka pientä virittelyä saattaisikin kaivata. Annos lisää kokemusta ei tekisi pahaa keski-iältään parikymppiselle keskikenttämiehitykselle, mutta siitä huolimatta tänään mahdollisesti esiinnytään vieläkin nuoremmalla miehistöllä kuin edellisessä matsissa. Ivan Rakiticin ei nimittäin onnistunut vakuuttaa pelinrakentajan tontilla, mikä tarkoittanee paluuta Lewis Holtbyyn muiden vaihtoehtojen uupuessa. Levan Keniaa kaipailee jo hieman takaisin, mutta georgialaisen pelit on tältä kalenterivuodelta pelattu. Todennäköisesti aloittavan Lewis Holtbyn (19) vierellä tänään nähtäneen aiempina viikkoina vakiintunut kolmikko Joel Matipin (18), Christoph Moritzin (19) ja Lukas Schmitzin (21) muodossa. Brassi Mineiroa ei siis nähtäne tänään ainakaan avauksessa ex-seuraansa vastaan.

Kärjessä Magath luottanee samoihin miehiin kuin aiemminkin, vaikka ilmassa on ollut pientä spekulaatiota muutoksista. Tällöinkin on tosin puhuttu siitä, mahtaisiko Jefferson Farfan pudota hieman alemmaksi keskikentän yläosaan kärkimiesten taakse nuorisoa korvaamaan. Henkilökohtaisesti en tästä vaihtoehdosta perusta, kuten ei kauhean moni muukaan kuninkaansinisten kannattajista. Perulainen on parhaimmillaan kärjessä ja siellä pelatkoon myös tänään Kevin Kuranyin parina. Kuranyi on tänäänkin varma valinta piikkiin, vaikka viime matseissa meno onkin hieman tökkinyt. Vaihtoehdot ovat tälläkin saralla kuitenkin vähissä, minkä takia myös Farfanin mahdollinen siirto keskikentälle tuntuu epätodennäköiseltä. Vaikka tietysti, toistaiseksi näkemättömänä mahdollisuutena, Holtbyn voisi nostaa asteen ylemmäksi ja siirtää Farfanin samalla askeleen taaemmaksi. Vieraasta paikasta ei kummankaan osalta puhuttaisi, ja tämä vaikuttaisi paremmalta ratkaisulta kuin Halil Altintopin tai Vicente Sanchezin peluuttaminen avauksessa. Vastahyökkäyspelaamisenkin osalta tuo toimisi todennäköisesti paremmin.

Schalken mahdollinen avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Westermann - Matip - Moritz, Schmitz - Holtby - Farfan, Kuranyi.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  Hertha BSC GmbH & Co. KG 2:0 (0:0)
1:0 Kuranyi (esityö Bordon) 59'
2:0 Rafinha Elfm. 90'+2

Jalkapallojuhlaa ilman jalkapalloilullista juhlaa, rajapyykkien murtamista. Siinä kai saa tiivistettyä hyvin menneen viikon sunnuntain annin Schalken osalta. Kauden kenties huonoimmalla esityksellä tuloksena täysi pistepotti tasollisesti erittäin vaisusta Herthasta, minkä myötä Felix Magathin valmentajauran ottelu numero 400 sai onnellisen loppunsa. Päävastuun tapahtuneesta kantoi taasen Kevin Kuranyi uransa sadannella liigamaalilla. Paljon parjatusta ja usein aliarvostetusta kärkimiehestä tuli samalla 27 vuodella ja yhdeksällä kuukaudellaan nuorin kyseisen rajapyykin saavuttanut pelaaja sitten tempussa muutama päivä ennen 27-vuotispäiväänsä onnistuneen Rudi Völlerin.

Kauaa ei tarvinnut ottelun alkupuolella pohtia, millaiseksi se tulisi muodostumaan. Herthan osalta homma oli selkeä alusta asti, mutta Magathin avauskokoonpanon valinnat ja ryhmitys kentällä pääsivät taas vaihteeksi yllättämään. Christoph Moritz sai luvan aloittaa ottelun vaihtopenkiltä Carlos Zambranon palattua kokoonpanoon, minkä myötä Benedikt Höwedesin piti tehdä tilaa keskuspuolustuksessa ja siirtyä keskikentälle. Heiko Westermannin siirto olisi toiminut loogisempana ratkaisuna, mutta Magath päätti pitää kapteenin vasempana laitapakkina ja tuplamuurata keskustan kahdella päällekkäisellä toppariparilla Marcelo Bordonin avustaessa Zambranoa ja Joel Matipin Höwedesiä ankkurina keskikentällä. Alakerran lihamuurin ohella Magath päätti luottaa myös Ivan Rakiticiin pelinrakentajan roolissa, mikä varmisti sen, ettei nopeaa hyökkäyspeliä Schalkeltakaan kannattanut odottaa.



Palloa pyöriteltiinkin ensimmäiset parikymmentä minuuttia ilman mitään mainittavia tapahtumia. Hertha ei pahemmin edes pyrkinyt hyökkäämään, eikä Schalken kolmella hyökkäävällä pelaajalla kyetty millään murtamaan yhdentoista pääkaupunkilaisen muodostamaa uutta Berliner Maueria. Esikuvansa tapaan tosin tämäkään rakennelma ei täysin pitävä ollut, vaan vuotokohtia löytyi milloin mistäkin. Laitapakki Nemanja Pejcinovicista löytyi ensimmäinen, mikä ei sinänsä yllättänyt. Serbinuorukainen on alkukaudesta usein ollut pahasti hukassa ja saksalaisittain ilmaistuna überfordert tehtäviensä kanssa, mistä nahkakuulan tahaton puskujatko omaa maalia kohti suoraan Kuranyille avopaikkaan on erinomainen esimerkki. Herthan onneksi maalivahti Jaroslav Drobny oli kuitenkin tapansa mukaisesti mies paikallaan ja paikkasi taas kerran onnistuneesti etumiestensä erheitä.

Tsekkivahtia nähtiin myös seuraavina minuutteina useammin ruudussa, mutta lähinnä vain vilaukselta. Schalken ensimmäinen varsinainen painostusjakso valui nimittäin nopeasti hukkaan, kun suorituksista puuttui se olennaisin elementti: tarkkuus. Ne harvat yritykset Herthan maalin suuntaan viuhuivat useimmiten metritolkulla ohi tai yli, eikä Drobnyn tarvinnut kuin kerran puuttua tosissaan peliin ja katkaista yksi Rafinhan antama keskityspallo. Usein kuninkaansiniset pelastaneista erikoistilanteistakaan ei ollut avuksi ensimmäisellä puolikkaalla. Parhaan mahdollisuutensa Schalke hukkasi puutteelliseen kommunikaatioon eräässä kulmapotkussa, kun kapteeni Westermann ja nuori Matip eivät saaneet sovittua, kumpi tunkee päänsä palloon Hertha-maalin etutolpalla. Westermann olisi päässyt tilanteessa takuuvarmasti hyödyntämään Drobnyn harhailun ja puskemaan pallon maaliin, mutta Matip ehti ensimmäisenä väliin. Nuorukainen sai osittaisella osumallaan ainoastaan jatkettua palloa takatolppaa kohti, missä Schalkelta ei löytynyt auttamattomasti myöhässä ollutta Bordonia enempää miehiä. Tauolle vetäydyttäessä turhautumistaso alkoi kohota ja mieleen ilmestyi kaipaava tunne noita elämänsä edellisiä 45 hukkaan heitettyä minuuttia kohtaan. Tämänkö takia tuli menetettyä itsenäisyyspäivän vastaanoton kättelyistä useita satoja?



Taukoteen ryystämiseltä palattaessa Magath teki ensimmäisen liikkeensä hyökkäävämpää peliä kohden ja vaihtoi Matipin pois Halil Altintopin edestä. Vaikutusta tällä vaihdolla ei käytännössä katsoen kuitenkaan ollut. Schalken peli oli edelleen puuduttavan hidasta ja ennalta-arvattavaa, eikä maalintekopaikkoja nähty ensimmäiseen kymmeneen minuuttiin ainuttakaan. Vasta tunnin täyttymisen lähestyessä alkoi tosissaan tapahtua. Altintopin ja Westermannin juoniman nätin tilanteen Herthan sveitsiläinen Fabian Lustenberger onnistui vielä selvittää. Paria minuuttia myöhemmin Lystifrisyyri ja kumppanit olivat viimein voimattomia ja lyötyjä. Rafinhan heikko kulmapotku päätyi onnekkaasti vastakkaiselle puolelle kenttää, missä Lukas Schmitz otti pallon haltuunsa ja sai rauhassa haeskella kohdetta omalle keskitykselleen. Nuorukainen näki takatolpalla ex-kippari Bordonin ja lähetti pallon matkaan. Brassitoppari joutui ottamaan muutaman askeleen taaksepäin, mutta sai vielä huonostakin tasapainosta jatkettua pallon etutolppaa ja täysin vapaata Kuranyita kohti. Herthan puolustus uinui kaikessa rauhassa ja spekuloi paitsiolla, mitä ei koskaan liputettu avustavan toimesta. Sen myötä Kuranyilla oli helppo työ pistää pallo päällään pömpeliin uransa sadannen maalin merkiksi. 'Onnettomuuteen' osatonta Drobnya sapetti omiensa toiminta tilanteessa täysin syystä.

Maalihanojen aukeamisen olisi odottanut avaavan Schalken peliä, mutta näin ei päässyt missään vaiheessa käymään. Kuva säilyi ottelussa samana kuin aiemmin, paitsi että Hertha alkoi päästä vastaiskuihin entistä paremmin ja merkkauttikin ottelun toisen vetonsa noin 25 minuuttia ennen päätösvihellystä. Manuel Neuerilla tosin ei vaikeuksia tuon Raffaelin kudin kanssa ollut. Useampi minuutti myöhemmin vaikeuksia sitten oli, ja Schalke selvisi tilanteesta säikähdyksellä osaksi vain puhtaalla hyvällä tuurilla. Berliiniläiset saivat pedattua vastaiskunsa päätteeksi kolumbialaiskärkimiehellensä Adrian Ramosille avopaikan puolityhjän maalin edestä, mutta tämän ei onnistunut sutia pelivälinettä verkkoihin asti. Suuri kiitos tuosta kuuluu ehdottomasti Rafinhalle, joka pallon sijasta otti suurimman osan Ramosin potkun osumasta jalkapohjallaan vastaan.



Viimeisen kymmenminuuttisen aikana Magath suoritti kolmannen vaihtonsa, ottaen kentältä Matipin puoliajalla korvanneen Altintopin. Saksanturkkilaisen esitys ei kaikista parhaimpiin kuulunut, mutta mitenkään katastrofaalisesta sellaisestakaan ei voida puhua. Kahdesta vaihtoehdosta Altintop oli yksinkertaisesti Kuranyita heikompi, minkä takia hänen täytyi tehdä tilaa pikkuväkkärä Vicente Sanchezille. Tämä vaihto tuotti aikanaan myös tulosta, kun Christoph Jankerin ulosajon lisäksi pöytäkirjaan merkattiin myös uruguaylaisen hankkima rangaistuspotku kuninkaansinisille. Tuon toimitti maaliin asti brassinappula Rafinha, tuuraten vaihdossa istunutta Jefferson Farfania vetäjän roolissa. Paljoa kauempaa ei erotuomari Knut Kircher pakottanut ketään matsia katsomaan, vaan vihelsi pelin viimein poikki ja antoi Schalkereille luvan pienimuotoiseen juhlintaan.

---

Kun matsissa ei pahemmin mitään tapahtunut, niin ei siitä paljoa mitään pysty kirjoittamaankaan. Tärkeintä oli voitto, Kuranyin helpottava sadas liigaosuma ja Zambranon täydet minuutit. Perulaisnuorukainen sai tärkeää pelituntumaa alle ennen tämän viikonlopun Bremen-koitosta, jossa hän saa luvan paikkailla Herthaa vastaan kauden viidennen varoituksena kuitannutta Bordonia. Pahaan paikkaan brassi pelikieltonsa kuittasi, mutta tämähän tuntuu olevan tapana Schalken sambamiehillä. Tai ainakin mielessä on syystä tai toisesta edelleen elävästi kevään 2007 loistava vierailu Bremenissä, jolloin Tim Hoogland tuurasi erittäin onnistuneesti pelikiellossa ollutta Rafinhaa Schalken kouluttaessa vihreävalkoisia isäntiään. Ah, se oli hienoa aikaa vielä se.

[Dieter Bohlen]

Weserstadion, 19:30

Schalken tie vie paperilla katsottuna syyskauden kenties helpoimmasta pelistä Herthaa vastaan syyskauden mahdollisesti vaikeimpaan otteluun. Kuninkaansininen delegaatio on rantautunut sitkeän ja voimakkaan kalanhajun keskellä karuun pohjolaan, Bremeniksi kutsuttuun hiljaiseen kalastajakylään. Marcelo Bordonin on huhuttu ottaneen tahallisesti kauden viidennen varoituksena Herthaa vastaan, ettei miehen vain tarvitsisi vaivautua Weserjoen varren rakennustyömaalle huhkimaan näin talvisissa olosuhteissa. Brassi on kuulemma parhaillaan viettämässä alkukauden hyvillä otteilla ansaitsemaansa pikalomaa kalingradilaista neuvostoarkkitehtuuria ihaillen. Kun vain oltaisiin päästy kauniiseen ja viihtyisään Hampuriin pelaamaan tämäkin matsi, niin varmasti Bordonkin olisi menossa mukana.

Noh, pakkohan sitä on tänään toki pelata, kun DFLstä käsky on käynyt. Osasyyksi voidaan katsoa myös jälleennäkemisen riemut, matkaahan Magath tänään taas kerran entiselle vaikutusalueelleen ja vielä seuraajaansa haastamaan. Taitaapi tilastoista löytyä myös sellainen kuriositeetti, ettei Quälix ole johdattanut joukkojaan uransa saatossa mitään muuta seuraa vastaan yhtä usein kuin juuri Bremeniä. Takavuosista poiketen Schalken entiset bremeniläiset rajoittuvatkin siihen, mutta vastustajalla näitä entisiä Schalkereita on senkin edestä. Kuninkaansinisten junnuista rahan voimalla kalastettu Pascal Testroet ei tänään taida mahtua kokoonpanoon, mutta Sebastian Boenisch sentään nähtäneen avauksessa asti tervehtimässä entisiä joukkuetovereitaan Gelsenkirchenistä. Maineikas Mehmet Özil, huhujen mukaan sama mies kuin aikanaan Schalkea edustanut Mesut, on taasen tervehtynyt viime aikojen pikkuvaivoistaan ja aloittanee tänään puolalaiskollegansa tapaan.

Kuninkaansinisten osalta avauskokoonpanoa on pakko ja syytäkin muuttaa menneenä sunnuntaina nähdystä. Bordonin poissaolon myötä Magathin täytyy rukata alakerta uusiksi, mikä vastustajan huomioiden tarkoittanee samalla luopumista parin viime kuukauden systeemistä alkukaudella käytetyn hyväksi. Lahtelaistontun suusta toisaalla luetun analyysin mukaisesti Schalke lähtee siis muuramaan omaa päätyänsä umpeen, eikä suinkaan hyökkäämään yli-innokkaasti, vaikka se kuulemma tyylikkäämpää ja hyväksyttävämpää olisi. (Minkä tiedämme myös Barcelona-yhteyksistä erinomaisen hyvin.) Alimpina rakennuspalikoina ensimmäisessä kolmen miehen muurissa nähtäneen herrat Carlos Zambrano, Benedikt Höwedes ja kapteeni Heiko Westermann. Kolmikon kokenein ja ainoa U21-iän ylittänyt Westermann napannee senioriteetin perusteella paikkansa muodostelman keskeltä, ottaen harteilleen liberomaisen roolin. Höwedes miehittänee vasemman vierustan ja Zambrano potkii vastustajia kintuille oikealla. Lisätukea triolle antaa maalillaan totuttuun tapaan jatkava Manuel Neuer.

Pykälää ylempänä Gelsenkirchenin taloustaiteilijat on pakotettu hilaamaan miehistön keski-ikää viimeisten matsien noin 20 vuodesta reippaasti ylöspäin. Syynä tähän on sairastuneen Christoph Moritzin puuttuminen kaaderista tänään sekä kreikkalaisen Vasileios 'Billy' Pliatsikasin loukkaantuminen. Varsinkin jälkimmäisen olisi suonut olevan tänään mukana ja aina avauksessa asti, kun ymmärtääkseni mies on saavuttanut pienoisen suosikkistatuksen erään helsinkiläistyneen lahelaisen silmissä sulavalla ja taiturimaisella pelitavallaan. Kaksikon puuttuminen avannee tänään Mineirolle ovet paluulla avauskokoonpanoon parin kuukauden tauon jälkeen. Rutinoitunut brassi ottaa keskikentän keskustan tahtipuikon heiluttaakseen 18-vuotiaalta Joel Matipilta, joka kaiken järjen mukaan avaa tänään toisena ankkurina. Laidoillensa tämä toinen, tällä kertaa neljän miehen, puolustusmuuri saa kaksikon Rafinha ja Lukas Schmitz, vaikka kumpainenkin myös alempanakin varsinaisen keskuspuolustuksen ympärillä pystyisi pelaamaan.

Kärjessä ja ylipäänsä hyökkäyksessä Magathin on myös pakko hieman soveltaa. Alkukaudesta hyvin toiminutta hyökkäyskolmikkoa ei tänään pystytä kasaamaan 19-vuotiaan Levan Kenian loukkaantumishuolien takia, mutta toisaalta hätä ei ole tämännäköinen. Onhan Magathille nimittäin tarjolla samaa ikäluokkaa edustava ja etunimessään samat kaksi alkukirjainta 'omistava' Lewis Holtby. Aachenista kesällä siirtynyt nuorukainen on näin alkuun ehdotomman tuntuinen vaihtoehto muuten hitaaseen ja puolustusvoittoiseen miehistöön hyökkäysvoimaa tuomaan. Toisaalta Magath on valinnut hieman poikkeavan tavan kouluttaa Holtbysta oma toive- ja ihannepelaajansa, minkä takia tämä saattaa hyvinkin aloittaa taas penkin puolelta. Tällöin pari vuotta vanhempi Ivan Rakitic jäisi ainoaksi vaihtoehdoksi, sillä avauspaikkansa varmistaneiden Kevin Kuranyin ja Jefferson Farfanin rinnalle ei kyllä enää kolmatta kärkimiestä isketä. Vaikka Vicente Sanchez taas Herthaa vastaan mukavasti vauhtia ja vaarallisuutta viime minuuteiksi toikin.

Schalken mahdollinen avaus omissa papereissani on siis: Neuer - Zambrano, Westermann, Höwedes - Rafinha, Matip, Mineiro, Schmitz - Holtby - Farfan, Kuranyi. Äsken lukemani perusteella Magath on kuitenkin päättänyt näemmä räväyttää, eikä tällaista miehistöä Weserstadionilla nähdä. Schalken historian luultavasti nuorin avausmiehistö Bundesligassa sen sijaan saanee luvan aloittaa tämän taiston tänään... Aika hiton kova ratkaisu, vaikka nyt en tuota voi välittömästi varmistaakaan.

[Dieter Bohlen]

SV Werder Bremen GmbH & Co. KGaA  -  FC Schalke 04 e.V. 0:2 (0:0)
0:1 Kuranyi (esityö Holtby) 47'
0:2 Moravek (Kuranyi) 72'

Vai että oikein kokemusta kaivattaisiin näinkin vaikeaa vastusta vastaan... ja kattia kanssa! Schalken avauskokoonpano Bremenissä taisi asiaa tarkistamatta olla kauden toistaiseksi nuorin. Magathin valitseman ykstoistikon keski-ikä hipoi taivaita 22,3 vuodellaan ja mukaan mahtui vaatimattomasti neljä miestä, joilta ei ennen kauden alkua löytynyt ainuttakaan Bundesliga-matsia vyöltään. Suomen A-maajoukkueen hitaasti kulkevan nuorennusleikkauksen parissa painiskelevat voisivat kääntää katseensa Gelsenkircheniin ja katsoa mallia siitä, kuinka homma hoidetaan. Schalken kaaderissa on menoa ja meininkiä, vaikka useasti omat epäuskoiset järkeilyt tätä toimintaa vastaan hanttiin pistävätkin. Vaan mitä voi sanoa enää siinä vaiheessa, kun tällainen porukka tulee ja nollaa totaalisesti siihen asti 23 tappiotonta matsia peräkkäin huhkineen Werder Bremenin?

Ottelun alkuminuuteilla Schalken tulevasta dominoinnista ei näkynyt vielä merkkejä, vaan Bremen pääsi pariin kertaan kokeilemaan hyökkäyksiään vaarallisen oloisesti. Ainoastaan kerran isäntien onnistui kuitenkin puhkoa Schalken kurinalainen paketti ja merkauttaa itselleen maalintekomahdollisuutena noteerattava tilanne. Tuokin oli osaksi sattumaa Aaron Hunt päästyä onnekkaan kimmokkeen myötä murtautumaan laidalta läpi ja lopulta syöttämään viistosti taakseen vapaaksi unohdetulle Daniel Jensenille rangaistuspilkun tasolle. Tanskalainen haki hyvästä paikasta omaa ratkaisuaan, mutta heikolla menestyksellä. Manuel Neueria kohti muutenkin suuntautunut kuti ei koskaan ehtinyt edes maalivahdin hyppysiin, vaan osui heti ensimmäisenä edessä seisoneeseen Carlos Zambranoon ja siitä uuden puolivalmiin Westkurven kätköihin sikäläisten katsojien iloksi.



Werdan nopean alun aiheuttamat vähäiset pelkotuntemukset kaikkosivat seuranneina minuutteina nopeasti, kun kuninkaansininen nuorisojaosto taisteli ottelun hallinnan itselleen ja pisti kokeneempansa aisoihin. Vaikka erästä bremeniläistä otteluraporttia mukaillen Schalkella oli ensimmäisen puoliajan aikana kutakuinkin yhtä paljon hyökkäystoimia pelissään kuin Pohjois-Korealla ystäviä maailmassa, osui seuraava tilanne vieraiden Kevin Kuranyille. Heiko Westermannin pitkä avaus päätyi hivenen onnekkaasti kärkimiehelle, joka levitti peliä nopeasti laitaan Lewis Holtbylle. Nuorukainen antoi näytteen pelilukutaidoistaan ja malttoi odottaa Kuranyin nousemista takaisin mukaan hyökkäykseen, palauttaen lopulta pallon täydellisellä keskityksellä tälle boksin vasemmalle puolikkaalle. Schalke-hyökkääjä otti pallon mallikkaasti rinnallaan haltuun, pudotti sen alas jalallensa ja sutaisi... yli. Harmi, sillä kyseessä oli erittäin tyylikäs vastahyökkäys ja osumasta olisi muodostunut komea.

Aikainen avausosuma olisi eittämättä tarjonnut myös ystävällemme straiterille muutakin pohdittavaa ja tekemistä kuin käsiinsä itkemistä seuraavien parinkymmenen minuutin aikana. Pahemmin ei nimittäin kentällä mainitsemisen arvoisia hetkiä koettu, mitä nyt yhden Lukas Schmitzin vapaapotkuyrityksen voi täynnä hyvää tahtoa tässä yhteydessä mainita. Hyvästä tahdosta ei ollut havaintoakaan muutamia hetkiä tuosta, kun bremeniläisten Hugo Almeida päätti havainnollistaa muutamia periportugalilaisia hyveitä. Turhauduttuaan saamattomuuteensa loisteliasta Carlos Zambranoa sekä Schalken vahvasti pelanneita toppareita Benedikt Höwedesiä ja Westermannia vastaan lusitaanirakki purki tuntemuksia ensimmäisenä mainittuun. Alkuun pieni sutaisu kyynärpäällä naamaa kohti, pieni kolhaisu polvitaipeeseen ja takareiteen ja viimein loppusilauksena tahallinen potku kintuille tilanteen jo kuivuttua kasaan. Päivänselvä Tätlichkeit ja aikaisen joulukortin paikka, mutta erotuomari Helmut Fleischer ei valitettavasti tilannetta havainnut. Kuinka DFBnkään suunnasta ei tähän päivään mennessä ole kuulunut asian tiimoilta mitään, on käsittämätöntä. Asia kun tuskin jäi mainitsematta yhdessäkään suurten medioiden raportissa seuranneina päivinä.

Karman laki sentään tuntui rankaisevan pepemäisen kusipäistä liimatukkaa. Almeida sai paria minuuttia myöhemmin Schalken miesten pienten kommunikaatiovaikeuksien avustamana pallon avopaikkaan, avausjakson ehdottomasti parhaimpaan maalintekotilanteeseen. Täysin vapaana seissyt portugalilainen ei kuitenkaan onnistunut kuudesta metristä yrittäessään edes pitämään palloa stadionilla, vaan se nahkakuula löydetään luultavasti seuraavan kerran jonkun bremenhavenilaisen kalastajan verkoista Weseristä tai Pohjanmereltä. Käyttöön seuraavaksi otettua palloa ei sentään tarvinnut hetkeä myöhemmin hakea niin kaukaa, vaan sen löysi turvallisesti Manun hyppysistä Sebastian Boenischin kaukoyrityksen päätteeksi. Oma koira ei päässyt tällä kertaa puremaan.



Avauspuolikkaan viimeisen vartin kuvaamiselta voi säästää itsensä vaivalta lainaamalla edelläkin sivuttua bremeniläisraporttia tässä: "Werder kombinierte munter vor sich hin, leider in den falschen Mannschaftsteilen. Konkret heißt das, der Ball lief so: Naldo, Mertesacker, Frings, Naldo, Frings, Mertesacker, Mertesacker, Mertesacker, Frings, Naldo, Frings, Mertesacker, Özil, Ballverlust. Das war – gerade für Werder – kein Topspiel, sondern Topfschlagen. Wir klopfen so lange die Schalker Defensive ab, bis es „Ding“ macht. Also bis es irgendwann klingelt". Pallon kulku rajoittui mainitusti lähinnä Bremenin alakerran väliseksi pallotteluksi, Schalken puolustuksen säilyessä alati kompaktina ja murtumattomana pakettina. Isäntien osalta suoritusta ei pahemmin voinut kehua, mutta kuninkaansinisten osalta esiintyminen oli taukoon mennessä varsin onnistunutta ja etenkin äärimmäisen kypsää.

Tauolle vetäydyttiin ja tauolta palattiin, Glühwein ja Beck's valuivat Claudio Pizarro-mukeista kurkuista alas yleisön lämmitellessä itseään. Vedenkeittimen kanssa taasen taisi olla tauolla ongelmia, sillä pallo ehti jo pyörähtää ensimmäisen kerran toisella puolikkaalla ennen Magathin ilmestymistä takaisin valomastojen lukuisien lamppujen loisteeseen Weserstadionin katakombeista. Schalke-luotsin onneksi homma hoitui lopulta tarpeeksi sutjakasti ja taukoteet oli ehditty kumota kitusiin sopivasti ottelun ratkaisuhetkien kynnyksellä.

Kauaa ei nimittäin Magath ehtinyt matkaa vaihtopenkkiä kohti tehdä, kun kuninkaansiniset viimein saivat avattua maalihanat lauantaisessa Bremenin illassa. Joel Matipin ilmataisteluvoiton kautta Schalken onnistui napata pallo itselleen aivan puolen kentän tuntumassa ja käynnistää Ivan Rakiticin kautta nopea vastahyökkäys. Kroaattinuorukainen pelasi pallon nopeasti nuoremmallensa Holtbylle, tämä suoritti näppärän seinäpelin kentän nuorimman pojanklopin Matipin kanssa ja sai avattua tämän kautta itselleen tilaa edetä Bremenin keskikentän ja puolustuksen välimaastossa. Ex-aachenilaispoika lähti oikeaoppisesti haastamaan edessään olleita Werdan toppareita ja havaitsi nopeasti näiden pienen virheliikkeen. Tornikaksikon ottaessa samanaikaisesti askeleen Holtbya kohden, lähetti tämä terävällä pystypallolla näiden välistä Kuranyin läpiajoon. Kuten Kalkkunakin myöhemmin ZDFn Sportstudiossa mehusteli, passi oli täydellinen ja Kuranyi ehti siihen helposti ennen Wieseä. Hyökkääjän täytyi enää pienellä liikkeellä pelata maajoukkuevahti lopullisesti ulos tilanteesta, minkä myötä edessä oli tyhjä maali ja helppo työ viimeistellä uran sadasensimmäinen liigamaali. Schalke karkasi johtoon täysin ansaitusti.



Bremen lähti hakemaan tasoitusosumaa nopeasti, mikä meinasi kostautua muutamaa minuuttia myöhemmin. Kuninkaansinisten alakerta seisoi edelleen muurin lailla bremeniläisten edessä ja kun pallo kertaalleen saatiin riistettyä, kääntyi ottelun suunta välittömästi tässä vaiheessa hyökkäysvoittoisesti esiintyneitä isäntiä vastaan. Eräästä tällaisesta vastahyökkäyksestä Schalke oli rokottaa karvaasti vihreävalkoisia, kapteeni Westermannin pelattua loistavalla läpisyötöllä Jefferson Farfanin puolittaiselle karkumatkalle. Perulaisella oli ainoastaan ex-Schalker Boenisch kintereillään, joka sai kuin saikin Farfanin kiinni - laittomin keinoin tosin. Perulainen lensi turvalleen puolisen metriä rangaistusalueen edessä isäntien alimman miehen kaatamana, mistä ensialkuun seurauksena luonnollisesti vapaapotku vaarallisesta paikasta. Lappuakin odoteltiin, jouluista painosmallia tietysti, mutta toistamiseen illan aikana Fleischer kieltäytyi sitä näyttämästä. Boenisch sai rikkomuksestaan ainoastaan varoituksen, saaden yhä jatkaa kentällä. Pari viestiä ylempänä mainitut yhtäläisyydet kevään 2007 matsiin lisääntyivät, tuolloinhan Herbert Fandel antoi Naldon rikkoa seuraamuksitta Kuranyita tämänkertaista selkeämmässä tilanteessa rangaistusalueella.

Ei Schalke-kasvatin toinen mahdollisuus miehen entistä seuraa tuntunut kuitenkaan haittaavan. Kuninkaansinisten puolustus kesti edelleen isäntien lähentelyt ilman suurempia vaikeuksia. Omista pojistakaan ei ollut rankaisemaan Schalkea, vaan vuoroperään Gelsenkirchenin ylpeys selvisi sekä muutoin näkymättömän Mesut Özilin ottelun ainoasta mainitsemisen arvoisesta suorituksesta että Boenischin kulmapotkuun saamasta puskustakin. Synnyinkaupunkinsa poikia vastaan pelannut Özil kohtasi voittajansa samoilla kulmilla maailmaan saapuneessa Manu Neuerissa ja Boenischin osalta homma valui hukkaan tarkkuuden puutteen takia.



Parempaan ei Werdasta tuona iltana enää ollut. Seuraavina minuutteina isäntien saavutukset rajoittuivat Huntin itselleen purnaamaan varoitukseen, Pizarron paluuseen sekä Marko Marinin ties kuinka monenteen kalastusyritykseen rangaistusalueen ja oman laitansa maastossa. Paha karma rokotti Mariniakin, sillä Fleischer harvoin näihin säälittäviin sukelluksiin meni. Pillin soimattomuudella ja Manun ensimmäisellä puolikkaalla pikkurotan suuntaan heittämillä vittuiluilla ei kuitenkaan ole maksettu vielä kaikkia kalavelkoja takaisin. 'Taikakääpiö' kun varasti keväisellä sikailullaan Christian Panderin urasta yli puoli vuotta. Varastamisen pariin kun päästiin, niin mainittakoon tässä Per Mertesackerinkin nimi. Turhan dramaattisella heittäytymisellä maajoukkuetoppari yritti ottaa muutama minuutti Marinin suorituksesta entiseltä kollegaltaan Kuranyilta ottelun lopun ja seuraavan matsin pois ohjelmasta. Aiemmin heppoisan varoituksen kuitannut kärkimies ei onneksi tästä toistaan nähnyt, vaan sai jatkaa peliä eteenpäin.

Havaittavasti edellisestä edelleen kettuuntuneena Kuranyi päätti lopulta ratkaista koko ottelun heti perään. Omasta syötönkatkostaan hyökkääjä sai pallon takaisin haltuunsa nuorelta Matipilta, lähtien välittömästi viemään Schalken vastaiskua eteenpäin. Tukea löytyi erittäin kitsaasti, ainoastaan vastikään Magathin kehiin vaihtama Jan Moravek lähti mukaan höökimään. Se ei Kuranyita tosin pahemmin haitannut siinä mielentilassa, mies tahtoi vain purkaa tuntemuksiaan haastamalla vastustajia sata lasissa. Ensimmäisenä vastaan osuneesta Huntista ei vastukseksi ollut, Kuranyi puisteli miehen kimpustaan kuin pikkulapsen ja lähti seuraavaksi haastamaan röyhkeästi Mertesackeria neljän (!) bremeniläisen keskellä. Vihreävalkoiset isännät päättivät yrittää yhteistuumin pysäyttää Schalke-hyökkääjän, mutta tämä oli kaikkia heitä älykkäämpi. Nätti minimaalinen siirto vauhdissa vasemmalta jalalta oikealle ja pieni tökkäisy topparien välistä tyhjään tilaan, minkä kautta mukana edelleen roikkuneella Moravekilla oli vapaata maata ja ainoastaan Wiese enää edessään. Tsekkinuorukainen haki ratkaisua välittömästi, onnistuen näennäisesti vain puolittain Mertesackerin venytettyä vielä klabbinsa väliin. Se muodostui kuitenkin ratkaisevaksi tekijäksi tilanteensa: kimmoke topparista oli täydellinen, sen myötä pallo sai lentorataansa metrikaupalla lisää korkeutta ja ylitti paikoilleen jämähtäneen Wiesen, kunnes kauniisti kaartaen putosi maaliverkkoihin. Moravek uusi Hannover-matsinsa tempun osumalla vain muutamia hetkiä vaihtonsa jälkeen, kun taas Kuranyi sadattelusta ja happamasta ilmeestään huolimatta nautti aivan taatusti täysin siemauksen joukkueensa toisesta osumasta.



Ottelun päättäneen viimeisen vartin aikana Schalke ajoittain suoranaisesti nöyryytti Bremeniä. Ex-maajoukkuemies ja Werda-kapteeni Torsten Fringsin kasetti ei tätä kestänyt, vaan rumasta olkapäätaklauksesta Farfania vastaan tummankeltaisen varoituksen kuitannut liehuletti täytyi vaihtaa varotoimena ulos. Paljon komeampaa katsottavaa tarjosikin Schalken huikean kurinalainen toiminta Bremenin muutamissa erikoistilanteissa. Koostepätkistä kukin saattaa löytää näistä komeimman version, missä kaikki kymmenen (!) kuninkaansinisten miestä nosti Özilin vapaapotkussa paitsiolinjaa kuin yhtenä miehenä, käräyttäen näin peräti kuusi (6) bremeniläistä. Vastaavaa en muista aivan äkkiseltään nähneeni Bundesligassa viime vuosina. Päätösminuuttien valitettavempia puolia oli Boenischin loukkaantuminen Zambranon suorittaman huikean pelastustoimenpiteen yhteydessä, toivottavasti entinen kuninkaansininen ei itseään pahemmin loukannut. Nuorukaisen jätettyä kentän Werda päätti matsin miehen vajauksella kaikkien vaihtojen tultua käytetyksi ennen tuota. Schalke-luotsi Magath taasen pääsi käyttämään viimeisensä aivan lisäajan kynnyksellä, päästäen slovakialaisen Lubos Hanzelin debytoimaan Bundesligassa.

---

Tässä pitäisi melkeinpä kaivaa vanhat viestit kahden ja puolen vuoden takaa esille, ja liimata ne tähän päälle. Lauantainen ottelu nimittäin muistutti niin monessa suhteessa tuolloin Weserstadionilla nähtyä matsia, mikä on edelleen yksi kauneimmista koskaan näkemistäni esityksistä. Valotaululla koreili molempien otteluiden päätteeksi samat lukemat ja kumpainenkin peli oli käytännössä alusta loppuun saakka täydellistä kuninkaansinisten dominointia. Tällä kertaa Schalken puolesta ei välttämättä nähty samanlaisia pelillisiä hienouksia kuin tuolloin huipputasollensa yltäneen Lincolnin johtamalta miehistöltä, mutta alakerrassa esitys oli sitäkin vakuuttavampi. Minkä lisäksi on syytä muistaa, että silloisen matsin kahta avainmiestä - Lincolnia ja Fabian Ernstiä - paikkaili tällä kertaa kaksi edelleen teini-ikäistä nuorukaista Joel Matipissa ja Lewis Holtbyssa. Olipa tuo aiempi painos muutoinkin keski-iältään useamman vuoden tämänkertaista vanhempi.



Kaikessa lyhykäisyydessään Schalke pelasi kauden parhaimman pelinsä, esitti kauden kypsimmän esityksensä ja katkaisi ansaitusti Werdan pitkän tappiottoman putken. Bremen painoi ja yritti kyllä pitkin matsia, mutta valmista he eivät kauttaaltaan onnistunutta kuninkaansinistä joukkuetta vastaan saaneet. Lainaten [vapaasti] kerran kiellon päälle aiemmin pariin kertaan mainittua bremeniläisraporttia, matsin aikana "ging's vor dem Schalker Strafraum [zeitweise] zu wie in einem Ameisenhügel. Allein, das Tor fiel nicht, [manchmal] nicht einmal ein Torschuss. Stattdessen fiel hin und wieder Marin." Harvinaisen hyvin muotoiltua tekstiä werdalaisnäkökulmasta, maalia kun ei koskaan Bremenille pudonnut, Marin taas putosi sitäkin useammin. Hieno, hieno ilta kaikkinensa. Kiitos Magathille ja kaikille pelaajille siitä!

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 21:30

Schalken osalta syyskausi on kutakuinkin paketissa, ainoastaan tämän illan ottelu Mainzia vastaan ja parit harjoitukset erottavat pelaajat lomatunnelmista. Viikon takaisesta huikeasta Bremen-voitosta on palattu vielä kerran arkiseen ahertamiseen ja valmistauduttu rypistämään tosissaan viimeisen kerran vuoden 2009 aikana. Tosissaan tänään täytyykin pelata, sillä helposta vastuksesta ei puhuta etuliitteestä 'sarjanousija' huolimatta. Saksan puolivirallinen varakarnevaaliseura on kiusannut alkukaudesta lähtien säännöllisesti isompiaan aina Bayernista alkaen, sijoittuen ansaitusti taulukon yläosaan. Schalkella itsellään on omat pahat muistonsa mainzilaisista, niinkin tuoreeltaan kuin keväältä DFB-Pokalista. Tuolloin kakkosliigaa vielä tahkonnut porukka kuittasi kotistadionillaan kuninkaansinisten nenän edestä välieräpaikan, vauhdittaen Andreas Müllerin ja Fred Ruttenin potkuihin johtanutta prosessia. (Mikä epäsuorasti on maksanut muutamina viime viikkoina noin 350 000 euroa, luoden mukavasti joulutunnelmaa taloudellisesti ahtaalla olevassa seurassa...)

Kuninkaansinisten miehistössä on tapahtunut sittemmin suuria muutoksia ja seuran nokkamieheksikin on saatu uusi kasvo, mutta tässä tarjoillaan siitäkin huolimatta oivaa mahdollisuutta antaa hieman takaisin mainzilaisille tuosta keväisestä sekä muutamasta aiemmastakin tapauksesta. Schalken kannalta valitettavasti Rafinhaa ei tänään tässä puuhassa nähdä, vaan pikkubrassi on luotsi Magathin luvalla potemassa flunssaansa kotonaan. Ex-kapteeni Marcelo Bordon sen sijaan on pelikieltonsa kärsinyt ja on pienen extralomansa jälkeen taas tositoimissa. Kaksi muutakin Schalkeria suorittaa tänään paluunsa Arenalla, kumpainenkin tosin väärässä paidassa. Mainz-kapteeni Tim Hoogland lienee useimpien muistissa edelleen, mutta havainnot Niko Bungertista ovat odotettavasti harvemmassa. Tänään niitä toivon mukaan päästään kuitenkin tekemään, pelaavathan molemmat mainituista uusmainzilaisista varsin puolustavissa rooleissa lähellä omaa maaliansa.

Avauskokoonpanoon Magath ei tiettävästi aio pahemmin puuttua edelliseen matsiin nähtynä. Rafinhan poissaolo täytyy tietysti paikata, mutta se hoitunee näppärästi palauttamalla Bordonin takaisin keskuspuolustukseen Benedikt Höwedesin rinnalle. Kapteeni Heiko Westermannin täytyisi tällöin siirtyä takaisin vasemmaksi laitapakiksi, kun taas Carlos Zambrano säilyttää paikkansa oikealla. Schalkella on siis avauksen alakerta sataprosenttisesti topparipitoista tavaraa, mikä kielii aika vahvasti tietynlaisesta epätasapainosta materiaalissa. Näillä kuitenkin mennään, ja onhan se Manuel Neuer siellä nelikon takana vielä varmistamassa.

Pykälää ylempänä Lukas Schmitz saa tehtäväkseen korvata Rafinhan toisena ankkurina tai puolipaikan miehenä, miten Magath sitten tänään systeemiään haluaakin tulkittavan. Parina luutii lähes jo totuttuun tapaan 18-vuotias Joel Matip, jonka huhuillaan lähipäivinä saavan palkintonsa aiemmista suorituksistaan ammattilaissopimuksen muodossa. Ivan Rakiticilta ja Lewis Holtbylta tällaiset pahvit löytyvät jo pitemmältä aikaväliltä, vaikka ikää on kumpaisellekin kertynyt vain hiuksenhienosti siloposkista Matipia enemmän. Schalke aloittaa tänään keskikentällä siis lapsityövoimaan liittyen, mutta viranomaistahot eivät toivottavasti tätä huomaa.

Kärjessä Kevin Kuranyi ja Jefferson Farfan säilyttävät odotetusti paikkansa, ja muille miehille jää osaksi armonpalojen odotteleminen toiselle puoliajalle. Tilanteen sopiessa niitä vaihtoja nähtäneen tänään useampikin ja hieman odottamattoman luonteisia, sillä tänään lienee käsillä muutamille miehille uran viimeinen palvelus ja työtehtävä kuninkaansinisessä valtakunnassa. Onnellista loppua syyskaudelle haetaan osittain näitäkin miehiä varten.

Schalken todennäköinen avaus hetken kuluttua: Neuer - Zambrano, Höwedes, Bordon, Westermann - Matip - Rakitic, Schmitz - Holtby - Farfan, Kuranyi.

[Ans-]

Tosiaan hyvin vaihteleva esitys tänään. Alku antoi odottaa Schalken dominointia ja maalijuhlia, mutta toinen puolisko kyllä petti täysin. Rakiticilta ehkä kauden paras esitys ja kuten jo ottelutopikissa totesinkin, saisi pelata jokaisessa ottelussa tuolla itsevarmuudella. Uskalsi pitää palloa, eikä roiskaissut sitä samantien pois. Westermann ei tänään osunut, vaikka paikkoja olisi ollut hattutemppuunkin. Kuranyikin hukkasi pari paikka, selkein näistä lopun 1on1 Müllerin kanssa.

Kuitenkin ehjä peli. Puolustus pelasi hyvin muutamaa hazardia lukuunottamatta ja Höwedesin, Zambranon ja Farfánin yhteispeli oikealla laidalla toimi välillä oikein upeasti.


Pakollinen "Magath on Jumala" tähän loppuun.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  1. FSV Mainz 05 e.V. 1:0 (1:0)
1:0 Farfan (esityö Holtby) 12'

Taisi DJ Dirk päättää Gelsenkirchenin illan tänään Königsblauer S04n sävelmiin, mutta aivan yhtä hyvin oltaisiin voitu huudattaa Ernst Negerin - nimi ei tunnetusti miestä pahenna - Humba Täterätä. Noin kunnianosoituksena urheasti kuninkaansinisen armeijan edessä maahan laonnutta Mainzia kohtaan, olihan kyseessä harvinaisen mukava joululahja Schalkelle rallimestari Gardemeisterin kotipojilta. Saadakseen täyden pistepotin sarjanousijasta Schalken tarvitsi osua ainoastaan kertaalleen ja varaa oli vielä hukata puolentusinaa loistavaa maalintekopaikkaa. Mainz, ilman tähtipelaajaansa Andreas Ivanschitzia, oli harvinaisen aseeton muutamista näennäisen vaarallisista hyökkäyksistään huolimatta, merkkauttaen ottelun aikana ainoastaan kolme vetoa. Kaksi näistä sujahti ohi ja kolmannen eteen ehti yksi kuninkaansinisistä. Kuninkaansininen pikkupoikalauma nappasi siis täysin ansaitusti vuoden 2009 viimeisestä tosimatsistaan täydet pisteet ja tarjosi kannattajilleen positiivista ajateltavaa täksi lauantaiksi, joka muuten on sävyltään täysin vääränvärinen. (Puss och kram, Kepukka!)

Lumisateen takia lutuurilassejen kavahtamissa 'halliolosuhteissa' käydyn ottelun alkutahdit lupasivat paljon avauskappaleessa mainittua enemmän, ne kun olivat Schalkelta paikoin erinomaista potkista. Mainzilla ei ollut paljoa nokan koputtamista, kun aggressiivisesti prässänneet kuninkaansiniset katkoivat kerta toisensa jälkeen vieraiden hyökkäysponnistelut ja kääntivät ne kotikentällään vaarallisiksi, nopeiksi vastaiskuiksi. Varsinkin Jefferson Farfanin miehittämä oikea laita tarjosi alati vaaratilanteita mainzilaisten päädyssä, vaikka perulainen saikin tällä kertaa luvan esiintyä ilman tutkapariaan Rafinhaa. Tapsukkamaisen 'pitkien ja kankeiden' Carlos Zambranon ja Benedikt Höwedesinkin kanssa yhteispeli toimi mallikkaasti, ja erään näppärän sommitelman kautta Farfan päätyi alustamaan ottelun ensimmäisen huipputilanteen. Juoksuvoimaisuuttaan väläyttäen perulainen ehti aivan päätyrajan edessä vielä palloon ja pääsi keskittämään keskustaa kohti, missä maalipotkun varaan laskeneet vierailijat olivat täydessä epäjärjestyksessä. Ivan Rakitic oli paikalla ja valmis ottamaan täyden hyödyn irti molemminpuolisesta laatutarjoilusta, mutta valitettavasti kroaatin kohdalla ei kummoisesta pääpelaajasta puhuta. Taaempana ollut Kevin Kuranyi olisi saanut huutaa muutamia ohjeita ajalla ja tilalla siunatulle Rakiticille, jotta tämä olisi saanut suunnattua puskunsa Nordkurven sijasta Heinz Müllerin taakse maaliin.



Kaiketi tuon hukatun paikan saattoi laittaa Schalkea alkukaudesta sitkeästi vaivanneen 'kirouksen' piikkiin: isäntäjoukkue ei nimittäin osunut millään maaliin Nordkurvea päin pelatessaan. Ainoastaan kerran Schalke oli tässä tämän kauden aikana onnistunut, 654 peliminuuttia aiemmin kauden ensimmäisessä kotipelissä Bochumia vastaan. Kuninkaansinisten osumasta vastasi tuolloin Farfan ja se oli sen matsin viimeinen maali... minkä takia pari minuuttia myöhemmin nähdyt tapahtumat sopivatkin tarinaan hyvin. Schalke ei antanut itseään pyydettävän kahdesti, vaan käytti kylmästi seuraavan paikkansa hyväkseen. Perulaishyökkääjä sai pallon oikealle laidalleen kapteeni Heiko Westermannilta ja lähti haastamaan edessään olleita vastustajia lievästi keskustaa kohti suunnaten. Kolmen puolustajan noustessa ottamaan miestä kiinni, siirsi tämä pallon takaviistoon Höwedesille ja livahti mainitun kolmikon välistä heidän takapuolellensa. Samaan aikaan Höwedes välitti pallon eteenpäin vapaana olleelle Holtbylle edemmäksi keskustaa kohti, milloin Farfan haistoi tilaisuutensa tulleen. Pieni merkki nuoren taiturin suuntaan ja terävä leikkaus puolustuslinjan aukosta pystyyn täsmälleen sinne, minne Holtbyn ensimmäisellä kosketuksella lähettämä pystysyöttö putosi. Mainzin kookas maalivahti Müller säntäsi maaliltaan ja yritti peittää ruhollaan vartioimansa kohteen, mutta perulainen ei antanut tämän häiritä itseään. Vartaloharhautus ja pieni tuikkaisu, siinä kaikki mitä enää vaadittiin maalijuhlien aloittamiseen. Kaunista!

Schalken painostus jatkui vahvana avausmaalinkin jälkeen, eikä Mainzin miehiä pahemmin ehditty vastakkaisessa päädyssä kenttää nähdäkään. Valitettavasti vain kuninkaansiniset kitsastelivat maalinteon suhteen, kaikkia oranssipaitaisten miesten antamia lahjoja ei näemmä haluttu avata ennen aattoa ja joulupäivää. Kapteeni Westermann olisi tosin saanut luvan osua vaihtelevan syyskauden päätteeksi taas pitkästä aikaa maaliin, mutta topparina toistamiseen peräkkäin pelannut maajoukkuemies sai hyvästä paikasta vielä sudittua ohi pallon ja tuloksena oli lopulta ainoastaan kulmapotku. Vaarallinen sellainen tosin, Rakitic kun pamautti sen suoraan ylärimaan Müllerin ehtimättä sitä estää. Suuri harmi, näitä mariobaslermaisia erikoisuuksia katsoisi nimittäin mielellään kuninkaansinisten valmistelemana.



Sen parempaa jälkeä ei kuninkaansinisiltä ennen taukoa nähtykään, vaikka pari paikantynkästä isännille siunaantuikin. Zambranon orkesteroimana ensimmäinen vastaisku vyöryi vaarallisesti aina rangaistusalueen rajan tuntumaan, kunnes pari turhan hätäistä ratkaisua mahdollisti Mainz-vahti Müllerin ehtimisen hätiin. Samaan mieheen kilpistyi myös Schalken viimeinen yritys aivan puoliajan lopussa, kun Farfanin esityöstä Rakitic yritti älykkäästi nostaa boksin rajalta pallon aivan yläriman juureen. Raamikas Müller oli kuitenkin mies paikallaan ja nappasi pallon ajoissa hyppysiinsä, eikä valitettavasti halunnut kokeilla lehmannismien ihanuutta tällä kertaa. Maalivahdin joukkuetovereista ennen puoliaikaa tuli nähtyä käytännössä vain Aristide Bancé turhautumisineen ja algerialainen Chadli Amrin, jonka ei voi väittää olevan maalintekijäainesta edes mieli täynnä hyvää intoa puhuen. Sen verran vahvaa suorittamista kaverilta taas kerran nähtiin ratkaisuhetkillä.

Tauolta palattaessa Thomas Tuchel suoritti ensimmäisen vaihtonsa, mutta ensitahdit viittasivat vahvasti siihen, ettei se paljoa auttaisi. Bremen-matsin tapaan kärkimies Kuranyille tarjoiltiin ainakin puolittaista maalintekomahdollisuutta, mutta pienestä kulmasta tämän ei onnistunut osua sivuverkkoja lähemmäksi. Vastakkaisessa päädyssä ei tapahtunut tätäkään vähää, minkä takia Manuel Neuerin täytyi vastata itse omasta viihdytyksestään kiusoittelemalla hieman Bancéa kuljettelemalla palloa kulmalipun ja rangaistusalueen välillä burkinafasolaisen silmien edessä.



Vaikka Mainz vähitellen saikin näennäistä otetta pelistä, ei Schalken päädyssä nähty käytännössä mitään ja Manun täytyi puuttua ottelun kulkuun ainoastaan kerran täsmällisen liukutaklauksen muodossa. Mainzin päädyssä Müllerillä oli huomattavasti kiireisempi iltapuhde, mutta Westermann puskuista puuttui vetojen tapaan sihti, eikä Kuranyilla tänään uponnut vaikeista paikoista pääsääntöisesti lähteneillä yrityksillä. Farfaninkin toinen yritys päätyi maalin sijasta Südkurveen katsojien sekaan ja viimeistä kymppiä pelailtiin muuttumattomista asetelmista vähitellen poies pelikellosta.

Jan Moravekin saapuminenkaan ei tällä kertaa auttanut lisämaalien suhteen, vaan tsekkinuorukaisen kaksi näkyvintä kosketusta muodostuivat kahdesta syötöstä vetojen sijaan. Niiden esittelyn otti vastuulleen päätösminuutteina Schalken kokenein kolmikko Westermann, Bordon ja Kuranyi. Westermann puski toistamiseen karkeasti kohteena ulkopuolelle, Bordonin kaukovapariyritys oli onnistumistasoltaan perinteistä luokkaa ja Kuranyi ei halunnut enää lisäajalla kiusata Mülleriä enempää, vaan pallon maaliin saakka kuljettamisen sijaan päätti hankkia aikaa syövän kulmapotkun potkaisemalla läpiajosta Mainz-vahtia päin. Sekunnit kuluivat ja viimein erotuomari Deniz Aytekinin pilli soi viimeistä kertaa Gelsenkirchenin kauniissa illassa, päättäen vuoden 2009 tosipelit Schalken osalta. Voitokkaasti, mikäs sen parempaa.

---

Ajatuksena on käydä myöhemmin tarkemmin läpi syyskauden kulkua, eli tähän kohtaan ei totuttuun tapaan tule taaskaan mitään järkevää raapustettua. Schalken puolesta perjantainen iltapuhde oli varsin kevyt ja kivuton, Mainzin ollessa täysin aseeton ja todella saamaton läpi täysien 90 minuutin. Ilman itävaltalaista Ivanschitzia vieraista ei näyttänyt paljoon olevan, mikä kuninkaansinisten kannalta oli luonnollisesti positiivinen havainto. Toisaalta Joel Matip pelasi sen verran vahvasti tänään ankkurin tontillansa, ettei Ostmarkin Litmasestakaan välttämättä olisi sen suurempaa vaaraa ollut. Kun ei Mesut Özilistä, Aaron Huntista ja Marko Marinistakaan ollut viikkoa aiemmin. Schalkelta tämä puolustuspelaaminen taas sujuu, vaikka kauden alla päinvastaista tulikin odotettua. Kun saisi hyökkäyksessä pidettyä paremmin esimerkiksi Bremenissä nähdyn tehokkuustason, niin näistä matseista ei tarvitsisi enää näin jännittäviä turhaan tehdä. Vaikka straiter-setä tuolloin luultavasti nojatuoliinsa nukahtaisikin aina reilusti ennen puoliaikaa .

[Dieter Bohlen]

Schalken osalta tammikuun siirtoikkuna on avattu Bogdan Müllerin hankinnan vahvistamisella jokin aika takaperin ja tänään kuultiin ensimmäisestä todennäköisestä lähtijästä. Magath kommentoi aiemmin tänään kannattajatapaamisessa Gelsenkirchenissä erästä muutamia viikkoja elänyttä huhua, sanoen seuraavaa: "Er steht eng in Kontakt zu Hertha BSC. Ich gehe davon aus, dass ein Transfer in den nächsten Tagen festgemacht werden könnte". Albert Streitista ei valitettavasti ole tässä kyse, vaan miehen täydellisestä henkisestä vastakohdasta, Levan Kobiashvilista. Kuninkaansinistä paitaa vuodesta 2003 saakka kantanut georgialainen on näillä näkymin vaihtamassa maisemaa Berliinin suuntaan puoli vuotta ennen sopimuksensa päättymistä Gelsenkirchenissä.



Vaikka Kobista ei parina viime kautena ole enää ollut täysin täyttämään kaikkia odotuksia, on tämä siirto ehdottomasti pienimuotoinen menetys Schalken kannalta. Georgialainen on erittäin pidetty kaveri joukkueen sisällä ja kannattajat osaavat arvostaa miestä, vaikka tältä ei aina kaikki olisi onnistunutkaan. Asenteesta Kobia ei nimittäin ole voinut moittia. Hän uhrasi huomattavasti nähtyä näyttävämmän uran Schalken edestä, taipuen siirtymään varsinkin Ralf Rangnickin potkuja seuranneina vuosina omimmalta paikaltaan milloin minnekin täyttämään muiden poissaoloja. Kansainvälistä luokkaa hiponeet peliesitykset Lincolnin aisaparina Schalken rakentavassa keskikentässä päättyivät siihen, mutta Kobi ei valittanut, vaan toimi. Täydellinen esimerkkiammattilainen, näitä kaipaisi huomattavasti enemmän näinä päivinä jalkapalloon.

Kuuden ja puolen vuoden jälkeen on eron aika, mutta Kobiashvilin kohdalla laulun sanat 'Niemals geht man so ganz' pätevät erittäin hyvin. Schalken lähihistorian kaunein maali, mahdollisesti sen kaunein hetki ylipäänsä, on nimittäin georgialaisen käsialaa. Schalkereista yksikään ei taatusti unohda vuosikausiin tuota marraskuun viidettä vuonna 2006, Kobiashvilin paukuttaessa pallon voimalla ohi Oliver Kahnin Bayernin maaliin Stimmungsboykottin päätteeksi pelikellon näyttäessä noin 19 minuuttia ja 04 sekuntia. Uskomaton maali, joka aiheuttaa kylmiä väreitä ja puhdasta iloa yhä edelleen!

Danke für alles, Kobi!

P.S. Kobin parhaita paloja Schalke-vuosilta, sisältäen kaksi äärimmäisen kaunista maalia ja PSVtä vastaan pelatun uran parhaan matsin kohokohdat: LEEEVAAN KOBIASHVILI!

[Nyrki]

Schalken lähihistorian kaunein maali, mahdollisesti sen kaunein hetki ylipäänsä, on nimittäin georgialaisen käsialaa. Schalkereista yksikään ei taatusti unohda vuosikausiin tuota marraskuun viidettä vuonna 2006, Kobiashvilin paukuttaessa pallon voimalla ohi Oliver Kahnin Bayernin maaliin Stimmungsboykottin päätteeksi pelikellon näyttäessä noin 19 minuuttia ja 04 sekuntia. Uskomaton maali, joka aiheuttaa kylmiä väreitä ja puhdasta iloa yhä edelleen!

Danke für alles, Kobi!

Menee ehkä hiusten halkomiseksi, mutta pelikello näyttää enemmänkin 19 minuuuttia ja 09 sekuntia tuossa tilanteessa. Komea maali kyllä ei siinä mitään, hyviä jatkoja myös SC Freiburgissa pelanneelle Kobiashvilille.

[Dieter Bohlen]

Menee ehkä hiusten halkomiseksi, mutta pelikello näyttää enemmänkin 19 minuuuttia ja 09 sekuntia tuossa tilanteessa. Komea maali kyllä ei siinä mitään, hyviä jatkoja myös SC Freiburgissa pelanneelle Kobiashvilille.

Sattuneesta syystä 19 minuutin ja 04 sekunnin edessä onkin taikasana 'noin'. Varsinainen syntyaika sekunnilleen ei niin ratkaisevaa ole, vaan se mikä tuota maalia edelsi. Se tekee kaikesta tuosta merkityksellistä, tärkeää, niin uskomattoman kaunista ja kaikille Schalkereille rakasta.

(Vaikka mainitsemasi sekunnit nekin tiettyä asiaa symboloivat .)

[Ans-]

Mitään tietoa Kuranyi jatkosta? Aiotaanko sopimusta jatkaa vai laitetaanko markkinoille? Jos palkka ei mitenkään erikoisen suuri ole, niin saisivat kyllä pitää miehen. Hyvässä vireessä ollut kuitenkin tällä kaudella.

[Risu]

Paljon se antaa paljon se ottaa ?

Kobin maali oli eittämättä hieno, koita toki sillä peittää kaikki nuo kaivostyöläisten katkerat kyyneleet. Etenkin kun tuotakaan peliä Scheisse ei kaikesta tunnelatauksesta huolimatta kyennyt voittamaan . Pysytään vaan kiltisti siellä aidan länsipuolella ja toivotaan parempaa 50 vuotta, jookosta?

[Dieter Bohlen]

Paljon se antaa paljon se ottaa ?

... samaan tapaan kuin Suomen maajoukkue. Palautukset ovat säännöllisiä ja runsaita .

Kobin maali oli eittämättä hieno, koita toki sillä peittää kaikki nuo kaivostyöläisten katkerat kyyneleet. Etenkin kun tuotakaan peliä Schalke ei kaikesta tunnelatauksesta huolimatta kyennyt voittamaan . Pysytään vaan kiltisti siellä aidan länsipuolella ja toivotaan parempaa 50 vuotta, jookosta?

Bayern kavensi ja tasoitti myöhemmin tuon matsin, meinasipa voittaakin lopussa. Vaan se ei ole tärkeää eikä olennaista tuon matsin todellisen sisällön kannalta. Se maaginen hetki pelikellon näyttäessä 19:04 ja pari sekuntia myöhemmin Kobiashvilin pamauttaessa pallon maaliin... se on tärkeää. Schalke olisi saanut vaikka hävitä tuon matsin, mutta tuota yksittäistä hetkeä se ei olisi himmentänyt lainkaan. Se on paljon suurempaa kuin tuon ottelun lopputulos. Ulkopuolinen ei kaiketi sitä tajua, mutta seuraa lähellä olevat ja seuraa kannattavat aivan taatusti.

(Ja ottelun sekä tuon hetken vaikutukset olivat kauaskantoisempia. Kannattajat ottivat taas joukkueen omakseen, Manuel Neuer syrjäytti tuona päivänä Frank Rostin Schalken ykkösvahtina ja kuninkaansiniset päättivät seuraavista 12 matsista kymmenen voitokkaasti ja pelasivat kahdesti tasan, minkä myötä taulukon nelossija vaihtui piikkipaikkaan. Se on paljon suurempaa kuin yksi ainoa voitoksi kääntynyt tasapeli.)

Naapurissakin on varmasti käynyt kääntymässä useampi tusina Flemming Povlsenia parempia ja menestyksekkäämpiä kärkimiehiä, mutta kuinka montaa heistä muistetaan yhtä suurella lämmöllä Südtribünessä kuin tuota seurahistorian kenties suurinta Chancentodia?



P.S. Kiva, että naapurissakin toivotaan parempaa Schalkelle. Se on sitä tervettä isompansa ja vanhempansa kunnioittamista!
P.P.S. „Gelsenkirchen ist ne schöne Stadt, da muss man sich benehmen. Fahren wir zum Auswärtsspiel benehmen wir uns daneben!“

Kaivostyöläisiä muuten oli Borsigplatzin lähistötkin täynnä, taisivatpa soluttautua aikoinaan mukaan perustamaan sitä aiemmin sinivalkoista seuraa naapuriinkin.

[Dieter Bohlen]

Schalken tammikuun toinen hankinta on varmistumassa näinä päivinä ja maanantain kickerissä on tarjolla lisätietoa monesta muustakin kuviosta. Peer Klugen saapuminen Gelsenkircheniin on varmuusasteeltaan kuitenkin sen verran korkeaa luokkaa, että tässä tarvinnee enää odotella vain ensimmäisiä yhteiskuvia kuninkaansinisten Geschäftsstellen parvekkeelta. (Tai näin ainakin Andi Müller aikoina toimittiin.) Frankkimaan suunnasta ystävyysseura Nürnbergin päättäviltä tahoilta on kuultu Magathin esittäneen vankkumattoman halunsa lunastaa mies Schalkeen, Kluge haluaa hänkin Ruhrille ja sunnuntaisen Köln-matsin jälkeen osapuolten on tarkoituksena istuutua neuvottelupöytään piakoin. Rahasta varmasti väännetään hieman peistä, mutta kauhean kalliiksi Klugen ei pitäisi sopimustilanteensa takia muodostua. Pahvia on varsinaisesti enää puoli vuotta jäljellä, mutta 20 liigamatsin saldon täyttyessä kauden aikana se pitenee automaattisesti vuodella, olettaen Nürnbergin säilyvän sarjassa. Mahdollisesti viimeisestä myyntisaumasta siis puhutaan, minkä takia mediassa on spekuloitu noin megaeuron suuruisen siirtokorvauksen varaan. Väistämättömien poislähtöjen myötä pelivaraa pitäisi löytyä tuohon.



Magathin aivoitukset Klugen mahdollisen hankinnan suhteen eivät täysin aukea ensisilmäyksellä. Ex-Borusse, paremmasta Borussiasta onneksi, on alemman keskikentän miehiä ja näitä Schalke on syksyn mittaan löytänyt riveihinsä useammankin kappaleen milloin mistäkin loukkaantunutta Jermaine Jonesia paikkaamaan. Toisaalta heistä kaikki pitemmän aikavälin suunnitelmiin kuuluvat ovat hiton nuoria ja monia kaavailtaneen enemmän timantin puolipaikoille kuin Jonesin normaalisti miehittämälle ankkurin tontille. Parisataa matsia Bundesligaa uransa aikana tahkonnut 29-vuotias Kluge toisi varmasti mukavan kokeneemman vaihtoehdon tähän pakettiin, Jonesin paluun aikataulu kun on täysi mysteeri edelleen ja Mineiro on vain kääntymässä Gelsenkirchenissä. Pelaajan nykytasoa en osaa analysoida lainkaan, enimmät muistikuvat kun ovat parin vuoden takaa Gladbachista ja Hans Meyerin Nürnbergistä. Turhaan Magath ei aio miehestä maksaa, se on varmaa.

Rafinhasta huhutaan taas kerran ja lausunnot asian tiimoilta vaihtelevat. Brassin omasta suusta ei tiettävästi ole kuultu mitään, mutta näin arvokasta 'kalaa' luonnollisesti yhdistellään milloin minnekin. Kicker on kampanjoinut tähän liittyen vahvasti Atsuto Uchidan puolesta, tarjoten japanilaista Rafin mahdolliseksi korvaajaksi. 21-vuotias Japanin maajoukkueen vakiomies kuulosta sinänsä hyvältä, mutta €3.1Mn vaadittu siirtokorvaus ei niinkään. Parinkin lähteen mukaan Uchida on kuitenkin paraikaa Gelsenkirchenin seutuvilla, vaikka eilen tai toissapäivänä viimeksi sanoi, ettei tammikuussa todennäköisesti nähdä yhtäkään japanilaista treeninurmella kuninkaansinisissä. Rafinhakin on Felixin aiemman lausunnon mukaan päättänyt loppusyksystä katsovansa Schalke-kortin loppuun saakka, eikä suunnittele muuttoa minnekään.

Varsin sitkeänä huhuna elää myös Magathin kiinnostus Wolfsburgista tuttua Marcel Schäferiä kohtaan. Armin Veh'n alaisuudessa huomattavasti aiempaa heikommin menestyvää maajoukkuemiestä on pariinkin otteeseen oltu tuomassa Schalkeen, ja nyt maanantain kickerissä asiasta pitäisi löytyä enemmän tietoa. Sanomattakin lienee selvää, ettei rahaa Schäferin kaltaisen hankintaan tällä hetkellä tässä tilanteessa ole, mutta kaipa sitä tavalla tai toisella saisi hankittua. Mediassa väläyteltyä vaihtokauppaa Benedikt Höwedesiin en tosin sulattaisi, Benni on ehta Schalker ja toivottavasti pukee kuninkaansinisen paidan yllensä aina vastaisuudessakin. Sikäli kun tämä siirto saataisiin läpi muuta kautta ja seuran varat riittäisivät, niin miksi ihmeessä ei? Magathin alaisuudessa Schäfer oli autokaupungissa hiton kova, eikä Schalkesta kunnon vasenta laitapakkia löydy Christian Panderin ollessa sivussa myös harjoitusleirin yli keväällä. Rahaa en tämän siirron puolesta tosin laittaisi senttiäkään likoon.

Kobiashvilin maisemanvaihto vahvistettiin Schalken osalta sunnuntaina: Alles Gute, Levan!

Mitään tietoa Kuranyi jatkosta? Aiotaanko sopimusta jatkaa vai laitetaanko markkinoille? Jos palkka ei mitenkään erikoisen suuri ole, niin saisivat kyllä pitää miehen. Hyvässä vireessä ollut kuitenkin tällä kaudella.

Kuranyi on Schalken rahakuningas vuosittaisella €3.8Mn bruttopalkallaan ja sijoittuu liigan osaltakin kaikista ylimpään kastiin. Halvasta miehestä ei siis puhuta ja Gelsenkirchenissä jatkaakseen miehen on ehdottomasti tingittävä palkastaan. Valmiutta tähän Kevin onkin väläytellyt ja - kohtalaisen hatarahkon - toivon mukaan näin myös toimii kesän aikana. Onhan Schalke lopulta se seura Kuranyille, sillat kaikkialle muualle on monilta osin poltettu ja ulkomaille lähtemisen kynnys lienee aika korkea, varsinkin kun miehen vaatimustason täyttävää seuraa ei kaikki aspektit huomioiden helpolla löydy. Rahaa kyllä saisi kalinaporukoilta taulukon keskivaiheilta, mutta vaikea nähdä tämän Keviniä kiinnostavan. Magathin saapumisen myötä Kuranyilla on asiat Schalkessa hyvin, valmentajalta löytyy luottoa ja kannattajat on saatu voitettua taakse lisätueksi. Uusi asuntokin on hankittuna Buerista. Palkkaa Schalke maksaa taatusti ihan mukavasti vastaisuudessakin ja Ebbe Sand on enää kolmentoista maalin päässä seuran kaikkien aikojen maalintekijätilastossa Bundesligan osalta. (Fischeriin on aika paljon enemmän matkaa, mutta... ) Kaikki puhuisi tältä osin Schalkessa jatkamisen puolesta, mutta luonnollisesti kuninkaansinisten on pakko pystyä tarjoamaan urheilullista vastinetta uransa parhaita vuosia lähestyvälle kärkimiehelle.

Magath aloittanee ensimmäiset tunnustelut jatkosopimuksen suhteen treenikauden aikana, ratkaisua odotan henkilökohtaisesti tosin aikaisintaan vasta myöhään keväällä. Tammikuussa Kuranyita ei laiteta missään nimessä lihoiksi.

[Dieter Bohlen]

Tore Reginiussen wechselt von Tromsö IL zum FC Schalke 04

Magathin taikurinhatusta ei putkahtanutkaan Peer Klugea ainakaan vielä. Tammikuun siirtoikkunan toinen hankinta sen sijaan varmistui, kun Schalke tiedotti sivuillaan norjalaisen Tore Reginiussenin siirtyvän kuninkaansiniseen paitaan kesään 2013 ulottuvalla sopimuksella. 23-vuotiasta turskaa on huhuttu Gelsenkircheniin lokakuun lopusta, mutta siirto tuli sen verran yllättäen, ettei mediassa ole ehditty asiaa noteerata seuran omaa tiedonantoa lukuun ottamatta. Hankinnan tarkoitus on arvoitus, sillä Norjan A-maajoukkueessakin muutaman matsin pelannut Reginiussen on koulutukseltaan toppari ja pystyy pelaamaan ankkurinakin. Täytyy vain toivoa, ettei tämä tarkoita yhdestäkään nuoresta topparista tai keskikenttämiehestä luopumista. Varsinkaan Benni Höwedesistä. Taloudellisten seikkojen puolesta ei tätä huolta pitäisi onneksi olla, Reginiussen siirtyy nimittäin ilmaiseksi - tai siis käsirahaa vastaan - Tromsøsta sopimuksen päätyttyä menneeseen kauteen.

[Balla]

Saahan sen Leenan heivattua pois Bundesliigasta näinkin.

Todella vastenmielinen kitisijä, sukeltelija ja repijä. Sanoisinko siis, että köyhän miehen Brazzo.

[Dieter Bohlen]

Joyeux Noël! Le Guen beruft Joel

Schalken seuraavaksi maajoukkuemieheksi näyttäisi nousevan yllättäen Joel Matip. Varmaa tietoa nuorukaisen ratkaisusta ei toistaiseksi ole, mutta eräs nürnbergiläisaviisi osaa kertoa Paul Le Guenin kutsuneen Matipin Kamerunin paitaan tulevaa Afrika-Cupia varten. Pienoinen harmi, mikäli 18-vuotias nyt päätyy isänsä synnyinmaan paitaan Saksan sijasta, mutta paljoako tuolle voi tehdä. Ja toisekseen kaikkien Schalkereiden tulevaisuudennäkymät DFBn paidassa hupenivat oleellisesti taas menneellä viikolla, kun Joachim Löwin parivuotinen jatkosopimus solmittiin.

Matipin seuratessa Le Guenin kutsua on Schalke nuorukaista vailla kevätkauden ensimmäiset tosipelit. Jermaine Joneskin on tiettävästi lasarettia miehittämässä vielä tuolloinkin, minkä takia puolustavalla keskikentällä alkaa olla taas tyhjää. Christoph Moritz ja Vasileios Pliatsikas tietysti löytyvät takataskusta, mutta Peer Klugea tuo huutaisi vahvistukseksi. Äskettäisen turskahankinnan tarpeellisuuskerroin nousi myös nopeasti, Matipissa kun poistuu lisäksi topparivaihtoehtokin noiden muutamien matsien ajaksi. Magathilla pitäisi siis olla tarpeeksi pelivaraa tammikuussa sarjan käynnistyessä uudelleen.

[Dieter Bohlen]

Vuodenvaihteen juhlasesonki on ohi ja sen aikana tylsistynyttä kirjoituskynää voinee alkaa hiljalleen teroittaa. Schalkekin on aloittanut muutama päivä takaperin valmistautumisen tulevaan kevätkauteen, aloittaen urakkansa voittamalla pitkästä aikaa taas yhden merkittävän tittelin: Oldenburgin halliturnauksen mestaruuden! Matkalla tähän yhteen seuran lähihistorian suurimmista saavutuksista kaatui myös Bundesligan hallitseva mestari ja valmentaja Felix Magathin ex-seura Wolfsburg. Vastaavaan temppuun kuninkaansiniset ovat kyenneet viimeksi syksyllä 2006, mutta mahdettiinkohan tässä nyt enteillä ja saada maistiaisia tulevasta kevään liigamatsin osalta?

Halliturnauksessa pällisteltiin myös kahta tammikuun hankintoihin kuuluvaa pärstää, Tore Reginiussenia ja Bogdan Mülleriä. Norskitoppari ehtikin jo avata maalitilinsä Gelsenkirchenin ylpeyden paidassa. Der Name ist Programm, mutta huomattavasti paremmalla tavalla kuin Albert Streitin tapauksessa .



Halliolosuhteista kuninkaansinisten matka vei Düsseldorfin lentokentälle eilisenä lauantaina ja sieltä eteenpäin aina Chiclana de la Fronteraan, Cadizin kupeeseen eteläiseen Andalucíaan. Viehättävän pikkukaupungin hiekkarannoilta Atlantin ääreltä Magath tiimeineen oli löytänyt pelaajille sopivan paikan viettää pientä 'lomaa' kaukana talvisesta Saksasta. Ensimmäiset fotograafiset todisteet Schalkereiden läsnäolosta kertovatkin Werner Leuthardin päässeen päävalmentajan valvovan silmän alla vetämään niitä kuuluja rantaleikkejään, vaikka ainakin toistaiseksi aiempina vuosina epäilyttävästi autonrenkailta näyttävät uimarenkaat ovat pysyneet piilossa. (Kaipa paikallisille pikkukriminaaleilla on jo ehditty antamaan toimeksianto asian tiimoilta, eihän köyhällä seuralla ole varaa noita muutoin hankkia. Toivottavasti ei mene alueella budjaavilta tutuilta renkaat.) Alkuun kuitenkin Medizinballit, erilaiset pikkupainot ja raskas rantahiekka ajanevat asiansa ja hauskempiin harjoituksiin päästään hieman myöhemmin.

Chiclanassa nähtiin taas kerran uusia kasvoja, eikä tällä suinkaan viitata toistamiseen muutaman kuukauden sisään parturissa käyneeseen Kevin Kuranyihin. (Taitaa yhden kauden maaliennätys olla väistämättömyys tällä kampauksella, mahdollisesti 20 liigamaalin rajakin paukkuu. Huikeaa ja ah niin komeaa, Kevin!) Espanjassa kuninkaansinisiä vastaanottamassa oli nimittäin ex-kapteeni Marcelo Bordonin ohella myös tämän maanmies Eduardo Goncalves, tuttavallisemmin Edu. Saksalaista jalkapalloa takavuosinakin seuranneet saattavat muistaa Magathin Koreasta kaivaman brassihyökkääjän Mainzin ja Bochumin paidoista Bundesligasta. Nimeä hajamielisyyttään kiroten kielellään pyörittelevät voivat rauhoittetua tässä ja nyt, kyseessä nimittäin tosiaan on se kuuluisa 'der einzige Brasialianer, der kein Fußball spielen kann' - maailman ainoa jalkapallotaidon brassi. Frank Goosen ja muut bochumilaiset muistelevat kaveria edelleen suurella lämmöllä oman europeliseikkailunsa ajalta. Sattuneista syistä Edun hankintaa on kummasteltu laajasti Gelsenkirchenissä ja ympäristössä, enkä henkilökohtaisestikaan osaa sanoa mitään älykästä hankintaan liittyen. Ilmainen, tai siis siirtokorvaukseton, ainakin. Bochumissa vihattu mies ei varmastikaan täysin mätä voi olla.



Ilahduttavien brassikasvojen näkemisen ohella - Rafinhakin palasi viimein lomiltaan -  Chiclanassa koettiin ainakin osittain tuhlaajapojan paluu. Schalkesta aikanaan puntapinot silmissään junioreista Arsenaliin loikannut Moritz Volz nimittäin treenaa seuraavan viikon verran Magathin miehistön seassa. Lasarettia viimeisen reilun vuoden kansoittanut laitapakki on tällä hetkellä vailla työnantajaa ja haki paikkaa saada itsensä kuntoon, mihin Magathin ja Leuthardin velmuilut rantamaisemissa sopivat varmasti erinomaisesti. Hankintapuolta tässä ei ainakaan Quälixin mukaan ole harkittu toistaiseksi, vaan Volzyn 'paluu' on pikemminkin lähtöisin aikanaan Schalken junioripuolta Helmut Schulten kanssa johtaneen Bodo Menzen taholta. Omista pidetään huolta ja ei se suinkaan mahdottomuus ole, että jalkapallokenttien The Hoffia katseltaisiin Arena AufSchalkellakin vastaisuudessa. Taustan ohella pelipaikkakin on oikea.

Joel Matipkin on matkassa mukana, eli näinköhän nuorukainen olisi kiittänyt kunniasta ja antanut maajoukkuekutsun olla toistaiseksi. Magath ehti loman aikana asiaa kommentoida ja sanoi suht odotetusti olevansa kaikkea muuta kuin innostunut ajatuksesta päästää 'pikkupoika' kuukaudeksi Afrikkaan höntsäämään. Matthias Sammerkin ilmoitti schwaabilaisbaijerilaisen hassutteluorganisaation seuraavan Matipia ja toivovan tätä kieltäytymään Kamerunin paidasta ainakin toistaiseksi. Käytännössä siis aina vuoteen 2012 asti, kunnes ne pahimmat pellet on saatu raivattua sieltä mainittua lafkaa mädättämästä.



Kaikille kolmelle ja puolelle otsikkoa seuraavalle forumistille toivottelen tässä lopuksi kaunista uutta sinivalkoista vuotta. Ballalle saisi joku teistä kolmesta lukutaitoisesta välittää tämän toivotuksen, kun en sitä tässä saanut ymmärrettävällä tavalla ilmaistua kuvallisesti .

[Shefki Wilson]

http://www.fcbayern.t-home.de/de/aktuell/news/2010/21850.php?fcb_sid=28000de9e7e9c05a86ec05e6942cfe0b

Alexander Baumjohann palaa Schalkeen.

[straiter]

http://www.fcbayern.t-home.de/de/aktuell/news/2010/21850.php?fcb_sid=28000de9e7e9c05a86ec05e6942cfe0b

Alexander Baumjohann palaa Schalkeen.

Oho, yllättävän nopeasti pääsi pois koirankopista.

Ihan hyvä sainaus ja tuo valtavasti lisää kokemusta Schalken keskikentälle.

[FC Bayern]

Hyvä siirto kaikkien kannalta. Nyt on sitten Baumjohannilla tilaisuus näyttää kunnolla mihin miehestä on. Bayernissa ei juuri tilaisuutta saanut, ei tarpeeksi mukava van Gaalille?
Jos Baum ei Magathin valmennuksessa kehity muutaman askeleen eteenpäin, niin ei kyllä sitten missään.

[Dieter Bohlen]

Baumin paluusta ei saa kyllä sanottua kovinkaan montaa järkevää sanaa, vaan lähinnä reaktio on kerta kerralta mielipuolisen hymyn ja naureskelun sekoitusta. Volzy kun tarttuisi haaviin vielä tammikuun aikana ja Hoogland kesällä, niin kasetti alkaisi varmasti hajoilla hiljakseen totaalisesti tässä osoitteessa. (Puhumattakaan Özilin ja Hanken paluusta kesällä 2011 .) Kaunis tarina tämä Baumjohannin paluu kaikkinensa ja Magathilta hyvä veto hakea poika kotiin esimerkiksi keltamustan naapurin nenän edestä. Hajnalissa lienee ihan tarpeeksi entisiä kuninkaansinisiä heille. Parastahan muuten tässä Buschjuppin paluussa on yksi Magathia motivoineista tekijöistä, eli puhelut Manuel Neuerin kanssa. Kuulemma Manu oli syksyn aikana kaveristaan Felixille puhellut ja kysynyt, mahtaisiko tästä ole pelaajaksi Schalkeen. Magath oli pyytänyt Neueria kuvailemaan ja kertomaan enemmän Baumista, mikä teki helpoksi päätöksen lunastaan nuorukainen Bayernista noin yhden megaeuron korvausta vastaan ja antaa tälle sopimus aina vuoteen 2013 asti. Kaikille kolmelle sankarille vahvasti peukkua ylöspäin, mahtavaa meininkiä.

Kluge: Wechsel fast perfekt

Andi Ottlin ja erään mahdollisen slovakkihankinnan myötä 1. FCN näyttäisi olevan valmis sittenkin luopumaan Peer Klugesta ilman turhan vakavaa vääntämistä. Keskikenttäpelaaja on kuulemma poistunut jo frankkien harjoitusleiriltä Turkin Belekistä, mikä viittaisi aikomuksiin matkustaa Espanjaan Magathin kuntokuurille ja kuninkaansiniseen paitaan. Vastakkaiseen suuntaan matkustaisi puolentoista megaeuron verran rahaa, mikä on siedettävissä raameissa Schalken taloudellisen tilanteen ja Klugen sopimustilanteen tuntien.



Klugen mahdollisen saapumisen myötä Gelsenkirchenissä alkaa olla vähitellen ahdasta kaaderin sisällä. Käsittääkseni kuninkaansinisten kaaderi on tällä hetkellä Bundesligan suurin ja pajatson tyhjentämisen sijaan nyt tammikuussa on toistaiseksi hankittu kaikkiaan neljä uutta kasvoa Klugen ollessa mahdollinen viides. Poistujia on toistaiseksi ollut ainoastaan kaksi Levan Kobiashvilissa ja Lubos Hanzelissa. Toisaalta kaaderista kaksikymmentä pelaajaa on syntynyt vuonna 1986 tai myöhemmin, mikä melkein kaikissa tapauksissa myös näkyy palkkapussin sopivassa pienuudessa. Eiköhän tässä tammikuun aikana kuitenkin saada vielä muutama pelaaja pois rahaa syömästä. Zé Roberto muun muassa on vahvimpia kandidaatteja tähän, vaikka Magath näyttääkin haluavan kouluttaa hieman brassia mahdollisesti tammikuisen siirron riskeeraten. Toisaalta brassieksentrikkoa ei Chiclanassa ole edelleenkään nähty, minkä takia seuran lakimiehet ovat ottaneet miehen leiriin yhteyttä ja varmasti jonkinlaista korvausvaadetta on ujutettu sinne käsiteltävien asioiden sekaan.

Joel Matipin mahdollisesta osallistumisesta Afrikan mestaruusturnaukseen odotetaan edelleen varmoja päätöksiä. Ainakin Magathin lausuntojen puolesta kaikki viittaisi kuitenkin kunniasta kieltäytymiseen ja kuninkaansinisten matkassa pysymiseen, mikä taatusti se paras ratkaisu olisikin.

[Ans-]

Kluge: Wechsel fast perfekt

Andi Ottlin ja erään mahdollisen slovakkihankinnan myötä 1. FCN näyttäisi olevan valmis sittenkin luopumaan Peer Klugesta ilman turhan vakavaa vääntämistä. Keskikenttäpelaaja on kuulemma poistunut jo frankkien harjoitusleiriltä Turkin Belekistä, mikä viittaisi aikomuksiin matkustaa Espanjaan Magathin kuntokuurille ja kuninkaansiniseen paitaan. Vastakkaiseen suuntaan matkustaisi puolentoista megaeuron verran rahaa, mikä on siedettävissä raameissa Schalken taloudellisen tilanteen ja Klugen sopimustilanteen tuntien.

Nyt varmistettu Schalken sivuilla.