FC Schalke 04 2009/10

[Dieter Bohlen]

Matipin kohtalosta saatu varmuus ja tulos on toivotunlainen: Matip spielt nicht beim Afrika-Cup. Kamerunin liittoa on toivottavasti asian tiimoilta informoitu ja nuorukainen saa nyt keskittyä rauhassa taistelemaan paikastaan sekä pisteitä Bundesligassa. Chiclanaan rynnänneet DfBn edustajatkin saisivat painella takaisin schwaabilaispusikkoonsa ja pysytellä kaukana seuraavat pari vuotta. (Paitsi asiamieheltä vaikuttava Horst Hrubesch.)

Michael Boris ist neuer Chef-Trainer von Schalke 04 II

Schalkesta kantautuu myös toisenlaisia uutisia, koskien tällä kertaa seuran kakkosnippua. Valmentajavastuuseen loppukeväästä nostettu ja sarjapaikan Regionalligassa tuolloin säilyttänyt Oliver Ruhnert on saanut luvan väistyä toimistaan tiiminsä kanssa. Huhuissa tämä ratkaisu on ollut syksystä lähtien ja niin on myöskin ollut seuraajan nimikin, kyseessä nimittäin on Michael Boris. 34-vuotias luotsi on vaikuttanut muodostuvan jonkinlaiseksi Magathin oppipojaksi alkusyksystä lähtien, kun mies entisen seuransa Germania Windeckin peräsimessä kävi ottamassa Schalkelta kuokkaan DFB-Pokalissa. Sittemmin Boris kävi muun muassa harjoittelussa Gelsenkirchenissä ja muutamien lähteiden mukaan myös muutenkin palloilemassa Ruhrin sydämessä Quälixin toimia seuraten. Kaikkinensa siis mielenkiintoinen keissi ja Magath muokkaa kuninkaansinisiä entistä vahvemmin oman makunsa mukaiseksi.

[Callit]

Kaikkinensa siis mielenkiintoinen keissi ja Magath muokkaa kuninkaansinisiä entistä vahvemmin oman makunsa mukaiseksi.

Aina tilanteen mukaan. Tällainen ihmisoikeusaktivisti ja demokratihysteerikkokin  nauttii Quälixin diktatuurin voittokulusta. Varsinkin, kun aiempi järjestelmä oli profiilineuroottisten pellejen valtakunta. Mitähän se Tönnies nykyisin puuhailee? Voisin kuvitella, että on mennyt johonkin paikalliseen salibandyseuraan johtamaan.

[100%]

St. Paulin ja Schalken välinen harjoitusottelu Millerntorilla näkyy suorana juuri nyt: http://www3.ndr.de/programm/livestream144.html

[klumpen]

Lopputulos oli tuossa ansaittu 2-0, eikä olisi peliä katsomalla huomannut, että eri sarjatasojen porukat on vastakkain, vaikkei nyt erityisemmin jämäporukan voi sanoa Schalkellakaan olleen kentällä. St. Pauli ilmeisesti yhdessä välissä sai jo kolmannenkin maalin tehtyä, mutta sitä syystä tai toisesta ei hyväksytty (tilanne meni itseltäni ohitse kun vain toisella silmällä peliä katsoin). Yhtään erityisen vaarallista tilannetta Schalkelta en sillä toisella silmälläni onnistunut näkemään.

[Callit]

Lopputulos oli tuossa ansaittu 2-0, eikä olisi peliä katsomalla huomannut, että eri sarjatasojen porukat on vastakkain,

Ilmiona tuiki tuttu. Joka vuosihan se on pokalissa nahty, etta tasoerosta ei ole tietoakaan. Raporttien mukaan St Pauli on ollut nimenomaan pelillisesti erityisen vahva koko syksyn, joten tuollaisessa harkkapelissa se paasee helposti oikeuksiinsa. Ensi vuonna sitten bundeksessa. Ja tahan sitten Ballan sarkastinen kommentti, joohan?

[Dieter Bohlen]

Matsia en katsonut ja kauhean tarkeen en raporttejakaan ole lukenut, eli mitään kummallisempaa en osaa päivän pelistä sanoa. Hieman taisi kuitenkin vaihto Chiclanan auringosta, lämmöstä ja mutapainista aiheuttaa ongelmia Schalkereille Hampurin talvisissa olosuhteissa. Paljon korjattavaa esityksestä silti löytyi, muun muassa halukkuudessa juosta ja taistella. Magathin virnistelyt taiston tauottua kielivät kuitenkin suht odotetusta näytöksestä ja alkuviikkoa koskevien suunnitelmien toteuttamismahdollisuuksista. (Hauskaa tulee olemaan pelaajilla!) Vaikuttaa siltä osin kohtalaiselta kenraalilta kevätkauden alkua silmällä pitäen.

Schalken avaus vaihtoineen Sankt Paulia vastaan oli seuraavaa mallia: Neuer - Moritz ( Matip 46'), Westermann, Bordon, Schmitz ( Reginiussen 46') - Höwedes, Rakitic - Farfan ( Asamoah 71'), Sanchez ( Moravek 46') - Altintop ( Holtby 46'), Edu. Sunnuntaina avaukseen näistä mahtuu varmuudella Neuer, Westermann, Bordon, Schmitz, Höwedes ja Farfan. Rafinha ja Kuranyi taasen palaavat omille paikoillensa. Loput paikat on auki ja vaihtoehtoja on aika monta, mikä on varsin mukava asia.

Sankt Paulissa tosiaan kulkee mukavasti ja varmasti Kaiserslauternin perässä suurimpia suosikkeja nousemaan. (Nimivahvat Bielefeld ja Augsburg toisaalta iskuetäisyydellä molemmat, vaikka viiden pisteen kaula ei täysin merkityksetön olekaan.) Holger Stanislawskia on tullut aiemminkin kehuttua ja miehelle on kerta toisensa jälkeen nostettava hattua. Pienin resurssein saanut kasattua laadukkaan, pääosin kotimaisen miehistön ja peluuttaa sitä viihdyttävällä sekä menestyksekkäällä tavalla. Stanislawskia olen pitänyt pienoisena nerona pitkään, mutta tämä haastattelu antoi kyllä aihetta ihmetellä miehen suorituksia entistä enemmän. Kaverihan on toistaiseksi ainoa työnsä ja DFBn vaatimalla valmentajakurssilla käymisen yhdistämään kyennyt tapaus, selviten urakastaan vielä kurssinsa priimuksena. Kannattaa tuota haastattelua lukea ainakin vähän alusta, niin ymmärtää muun muassa Markus Babbelin epäonnistumista Stussgartissa aiempaa paremmin.

Pointtina tässä kappaleessa kai oli se, että Stanislawskista voi kehkeytyä vastaisuudessa vaikka mitä ja Loddarin en usko samaa kurssia koskaan käyneen, kun hyväksytysti kerta pääsi läpi .

[Dieter Bohlen]

„Das ist fußballerisch der schlechteste Tabellenzweite, den ich jemals in der Bundesliga gesehen habe.“
- Peter Neururer



Kaudesta on puolet saatu huhkittua taakse ja toisen puolikkaan pariin päästään noin viikon päästä tästä hetkestä. Takavuosilta en muista raapustelleeni kummoisempia katsauksia silloisten syyskausien kulkuun, mutta kaipa tässä voisi tällä kertaa sellaista laatia ajan riittäessä. Kauhean korkealentoista ja kaiken kattavaa tästä tuskin tulee, mutta selkeähkön yleiskuvan se saa toivon mukaan välitettyä. Apuna viestiä kahlatessa kannattaa varmasti käyttää timoschalken paria loistavaa videopätkää syyskauden parhaista hetkistä (Osa 1, Osa 2). Kakkospätkässä on sen verran asiallinen biisikin, että passelia taustamusiikkia ei tarvitse kauempaa hakea...

ELOKUU

Magathin kesäiset Medizinballorgiat takanaan Schalke starttasi kilpakauteen elokuun ensimmäisenä päivänä. DFB-Pokalin ensimmäisellä kierroksella piskuinen Germania Windeck (4:0) toimi sopivana kenraaliharjoituksena ennen sarjakauden alkua, tarjoten pientä kilpailutuntumaa ja mahdollistaen pehmeän laskun edessä olevaan haastavaan kauteen. Bonuksena Kölnissä pelatusta ottelusta saatiin lisäksi tärkeitä onnistumisia Carlos Zambranon ja Levan Kenian kaltaisille nuorukaisille, mistä oli taatusti apua nuorukaisten myöhemmässä kehityksessä ja heidän esityksissään kuluneen syyskauden aikana. Sattuipa matkalta Domstadtiin tarttumaan haaviin pienellä viivästyksellä uusi valmentaja Schalken kakkosporukallekin.

Paluu kesätauolta varsinaisen leipätyön pariin Bundesligaan sujui sekin onnellisten tähtien alla. Pienistä peloista huolimatta Schalke suoriutui mallikkaasti kahdesta ensimmäisestä koitinkivestään, kaataen Frankenstadionilla ystävyysseura Nürnbergin (2:1) ja spåramatkan päästä vierasille saapuneen naapuri Bochumin (3:0) kotonaan varsin suvereenein esityksin. Näihin aikoihin nähtiin myös valmentaja ja manageri Magathin ensimmäiset yllätyskortit: brassi Mineiron hankinta sinänsä oli jo uutinen alkusyksystä, vaan ei missään nimessä samaa luokkaa kuin nuoren Christoph Moritzin nousu tuntemattomuudesta Schalken avauskokoonpanoon Nürnbergissä ja maalintekijäsarakkeeseen viikkoa myöhemmin Bochumia vastaan. Ensimmäisestä vaikeammasta pelistään kuninkaansiniset selvisivät edellisten tapaan mallikkaasti, antaen vain katsomoon ajetun apukoutsi Bernd Hollerbachin verran periksi Sinsheimin (0:0) maalaisidyllissä.

Negatiivisempia käänteitä mahtui tietysti myös matkaan elokuun aikana. Näistä huomattavimpina varmasti Christian Panderin ja Jermaine Jonesin ranskalaiset visiitit harjoituskentälle ennen paluuta takaisin lasarettia kansoittamaan. Lewis Holtbyn avausottelussa suorittama lapsus sai allekirjoittaneen pitkin syksyä spekuloimaan turhaan nuorukaisen peluuttamisella, Josef Schnusenbergin astuminen pois vallankahvasta taas avasi talousuutisten tulvan Gelsenkirchenissä ja kickerin mallisuoritus laatujournalismin osalta Rafinhaa koskien sai verenpaineen singahtamaan taivaisiin. Ajoituskin kun oli 'täydellinen', osuen keskelle alkukauden heikointa esitystä kotona Freiburgia (0:1) vastaan.

SYYSKUU

Kuukauden vaihtuessa maajoukkuetauko saapui hetkeksi rauhoittamaan Schalken tilannetta, vaikka pääpuheenaihetta se ei pystynyt vaihtamaan. Tapaus Rafinha kuohutti vahvasti tunteita siirtoikkunnan sulkeuduttua ja brassin jäätyä edelleen kuninkaansiniseen paitaan, edellä mainitun nürnbergiläisaviisin päinvastaisista varmoista tiedoista huolimatta. Freiburg-ottelun tapahtumat katsomoissa pikkumieheen liittyen olivat tulehduttaneet ilmapiiriä seuran sisällä taholta toiseen, ja valmentaja Magath näki ainoaksi ratkaisuksi tilanteeseen brassi lähettämisen kotimaahansa hermolomalle ja perheasioitaan hoitamaan.



Rafinhan lomaillessa Schalken osalta paluu arkeen tapahtui Kölnissä (2:1) onnellisissa merkeissä. Pakon edessä Quälixin onnistui taikoa hatustaan täysin uusi systeemi ja siihen uudet, odottamattomat miehet puuttuvia pelaajia kompensoimaan. Avausmaalin alustaneen Gerald Asamoahin ja voittomaalin iskeneen Levan Kobiashvilin valinnat osuivat nappiinsa, ja muutenkin suvereenin esityksen avulla aurinko saatiin taas paistamaan Ruhrilla. Helpottava voitto aloitti samalla uudenlaisen kehityksen seurassa. Synkkien talousuutisten keskellä palaset alkoivat loksahdella kohdilleen, moni asia muuttui ja edes seurannut tappiollinen matsi Wolfsburgia (1:2) vastaan ei vaikuttanut negatiivisella tavalla tähän kehityksen. Päinvastoin, tuo ottelu lopputuloksineen ilmentää sitä kaikista parhaiten. Palanneen Rafinhan kera Schalke taisteli materiaalisesti parempaansa vastaan minkä kykeni, ja tätä yleisö osasi arvostaa: tappiosta huolimatta joukkuetta juhlittiin raikuvasti ottelun päätyttyäkin. Vastaavaa ei Gelsenkirchenissä oltu vuosikausiin koettu.

Uudella latauksella ja hengellä kuninkaansinisten oli hyvä lähteä edessä olleeseen äärimmäisen mielenkiintoiseen viikkoon. Muutaman päivän sisään ohjelmassa oli kaksi vierasderbyä, arkena Pokalissa Bochumia vastaan ja viikonloppuna kaiken huipennuksena suuri Revierderby. Vaikeuksia povattiin muun muassa tässä otsikossa, mutta kattia kanssa: kaksi selvää selätysvoittoa ja kaupanpäällisiksi päävastustajan ystävällisesti suorittama itsensä nolaaminen. Naapurikylän VfL (3:0) jäi tuloksellisesti selkeästi jalkoihin, hieman kaukaisemmat Borussian (1:0) keltamustat naapurit taasen ottivat lukua enemmänkin henkisellä puolella. Kotiderbytappion perään sieltä kantautui korviin pelkkää katkeraa itkua ja täysin perättömiä, aivan uskomattoman naurettavia syytöksiä sekä suoranaisia valheita. Tappio oli sen myötä ansaittu viimeistään näillä tempuilla.

LOKAKUU

Upealla tavalla päättyneen syyskuun lento kantoi vielä pitkälle lokakuun puolelle. Frankfurtista (2:0) saati seuraavasta maajoukkuetauosta ei ollut Schalkea pysäyttämään, vaan kuninkaansiniset kasvattivat voittoputkeaan vielä harvinaisella vierasvoitolla Stuttgartista (2:1). Alkukauden tapaan onnistumiset jakaantuivat taas laajalle rintamalle, tuntemattomuudesta ammattilaissopimuksen alaiseksi nousseen Lukas Schmitzin ja vaihtomies Gerald Asamoahin ratkaistessa ensin mainitun sekä osin varjoissa vaeltaneiden Ivan Rakiticin ja Kevin Kuranyin varmistaessa jälkimmäisen ottelun Gelsenkirchenin kaunottarelle. Edesmenneen Schalke-legenda Rolf Rüssmannin muistoa kunnioitettiin siis parhaissa mahdollisissa merkeissä.

Entisellä kotistadionillaan Ländlessä ottelun ratkaissut Kuranyi vastasi lokakuun seuraavasta pommista: mies kävi parturissa. Keväästä 2007 lähtien tukan mukana kasvanut tuska viimeistelyn saralla oli sen myötä pyyhkäisty olemattomiin, kuten kauan sitten tehdyssä ongelman diagnoosissa osattiin jo ennustaa. Hampuria (3:3) vastaan käydyssä kauden toistaiseksi kiimaisimmassa taistossa Kuranyin kaksi maalia takasivat Schalkelle arvokkaan tasapelipisteen kärkipään taistossa. Normaaliolosuhteissa toivottoman tuntuinen 0:2-tappioasema tauolla kääntyi alati säilyneen optimistisen tunnelman keskellä nopeasti tasatilanteeseen kärkimiehen ja maalitilinsä ammattilaistasolla avanneen Schmitzin osumilla, eikä edes Marcus Bergin väliaikainen 2:3-maali kymmenen minuuttia ennen päätöstä lamauttanut kuninkaansinisiä. Lyhyttukkainen Kuranyi puki sankarinviitan ylleen uudemman kerran puskemalla lopullisen tasoitusosuman aivan lisäajan kynnyksellä. Täpötäyden Arenan pauhatessa euforisena edes Asamoahin hukkaama paikka voittomaaliin ei kyennyt himmentämään kuninkaansiniseen maailmaan tunkeutunutta loistavan kirkasta valoa. Schalke lebt, taisi todeta kapteeni Heiko Westermannkin. Totisesti.



HSV-taistoa seuranneella viikollakin oli hymyssä pidättelemistä, kun kuninkaansiniset kävivät alkajaisiksi taittelemassa 1860 Münchenin (3:0) Fröttmaningilla tyylikkäästi ja pistivät vain paremmaksi seuraavassa Bundesligan kärkitaistossa Sami Hyypiää sekä kumppaneita vastaan. Tuloksena leverkusenilaisten (2:2) isännöinnistä oli toki ainoastaan yksi piste, mutta sen saavuttamista edeltäneet tapahtumat nostivat sen arvoa huomattavasti. Toistamiseen viikon sisään kotoisalla Arenalla Schalke oli ajettu nurkkaan ja tauolla taululla komeilivat lukemat 0:2. Erotuomarin kuninkaansinisiä sorsinut piiparointilinja hylättyine kavennusmaaleineen sekä Hyypiän johtaman vastapuolen puolustuksen otteet aiheuttivat paikoin pahaa tuskastumista tilanteeseen, kunnes suomalaiskolossin loukkaantuminen viimeistään sai vaa'ankielen kallistumaan isäntien puoleen. Seitsemän minuuttia ennen ottelun päätöstä Kuranyi väläytteli vahvaa virettään kaventamalla melkoisen hässäkän päätteeksi ottelun ja vain viisi minuuttia myöhemmin vaihtomies Vicente Sanchez tasoitti pelin samaisen miehen esityöstä. Äskettäin syyskauden parhaaksi arvottu Leverkusen-vahti René Adler oli kaikkea muuta kuin osaton uruguaylaisnappulan puskumaaliin, mikä sai kieltämättä perisaksalaisen Schadenfreuden kuohumaan useiden kuninkaansinisten mielissä. Edeltäneinä vuosina aina vaikea lokakuu oli päättynyt tappioitta sarjataulukon nelospaikalla ja lisäksi plakkarissa oli Münchenin sinisen osapuolen kustannuksella napattu paikka DFB-Pokalin puolivälierissä. Likimain sataprosenttinen onnistuminen siis.

MARRASKUU

Schalken härkäviikot saivat jatkoa vielä marraskuun puolella, kun neljän vaikea liigaottelun putken huipensi uusi matka Baijeriin, tällä kertaa Münchenin punaista puoliskoa haastamaan. Otteluun haettiin median taholta samankaltaisia asetelmia kuin keväämmällä, kun kuninkaansiniset kävivät syöksemässä Jürgen Klinsmannin vahvasti heiluneen jalustan lopullisesti kumoon. Hollantilaiskalkkuna Opa Loius - tyttärillensä läheisesti 'Te' - oli tarponut pitkin syyskautta vaihtelevalla menestyksellä ja Magathin miehistön huhuttiin omaavan mahdollisuutensa miehen kohtalon sinetöimiseen. Täysin tässä urakassa Schalke ei kuitenkaan onnistunut, vaan Bayernia (1:1) vastaan oli lopulta tyytyminen tasapeliin. Parempi tulos tuo kuitenkin kuninkaansinisille oli kuin isännille ja vähänpä tuo voitottomuus painoi, kun katsoi Joel Matipin haastatteluita myöhemmin samana iltana. Schalken omasta kasvatista, 18-vuotiaasta pojanklopista muodostui myöhemmissä otteluissa kuninkaansinisten syyskauden ruumiillistuma: kylmään veteen heitetty poikanen, joka ottaa ja onnistuu nopeasti. Koulupenkkiä arkisin painava Matip debytoi ammattilaiskentillä tuossa kyseisessä ottelussa, hallitsi suvereenisti oman roolinsa niin ankkurina kuin topparinakin ja kaiken kruununa puski Lukas Schmitzin vapaapotkusta Schalken tasoitusmaalin. Magathin alaisuudessa tapahtui yhä vain tällaisia epätodellisia asioita, vastaavasta ei taatusti kukaan edes uneksinut villeimmissä unelmissaan.

Syyskauden viimeistä maajoukkuetaukoa - oli aikakin - ja sitä seurannutta sarjakierrosta varjosti luonnollisesti Robert Enken itsemurha. Hannoverin ohella Gelsenkirchenistä muodostui yksi maajoukkuevahdin muistolle omistetuista näyttämöistä, sillä Arenalla pelattiin seuranneena viikkona niin ensimmäinen tapauksen jälkeinen maaottelu kuin hannoverilaisten sarjaottelukin. Tavanomaista hillitymmissä tunnelmissa käyty liigataisto päättyi lopulta Hannoverin (2:0) tappioon, vaikka se osapuolista pitkään kenties se parempi olikin. Voittoa parempaa kuninkaansinisestäkin näkökulmasta oli nähdä Enken korvanneen Florian Fromlowitzin laatuesitys. Manu Neuerin junnumaajoukkuekaveri kun on harvinaisen vaikeassa asemassa yhä edelleen Hannoverin uutena ykkösvahtina. Sympaattisille nuorukaiselle voimia! (Ja Karl-Heinzille terveisiä pilvenhattaralle!)



Paria kuukautta aiemmin 'derbyviikolla' Bochumista alkaneesta tappiottomien otteluiden sarjasta oli ehtinyt kasvaa yhdeksän pelin mittainen. Schalke oli useampaan kertaan pelastautunut täpärästi tappiolta edellisissä otteluissa, mikä antoi odottaa ennemmin tai myöhemmin väistämättä kohdattavan tappion lähestymistä. Marraskuun huipennukseksi sellainen lopulta saatiinkin, mistä käy kiittäminen Borussia Mönchengladbachia (0:1) ja erotuomari Wolfgang Starkia. Fohlenit taistelivat toki aikaisen maalinsa jälkeen hyvin ja saivat oman puoliskonsa sumputettua loistavasti surkeaa Schalkea vastaan, mutta kyllä isännät myös luvattoman paljon tuomarityöskentelystä tuolloin hyötyivät. Gelsenkirchenissä tämä nostatti luonnollisesti tuona lauantaina tunteita siellä täällä ja ketutus tappion sekä saavuttamatta jääneen taulukon piikkipaikan osalta kasvoi iltaa kohden tasaisen nopeaa tahtia. Ikäviltä seurauksilta kuitenkin vältyttiin ja seuraava viikkokin elettiin rauhassa, kiitos Felix Magathin ja Manu Neuerin mediaesiintymisten. Jälkimmäisen tarjotessa annoksen tyypillistä ruhrilaishuumoria, pyöritteli valmentajamangerivorstand median edustajia tahtonsa mukaan haastatteluissa ja painoi nopeasti tapahtumat sekä tuloksen unholaan. Ja kuulostipa se kuinka tyhmältä tahansa ulkopuolisten korviin, sarjakärkenä oleminen ei todellakaan olisi sopinut Schalkelle tuona päivänä. Paikka kärkikolmikossa riitti paremmin kuin hyvin.

JOULUKUU

Punalakkisten, lyhytkasvuisten partasutien vallatessa kaiken maailman ihmisraunioilta paikat lasten ikkunoiden takaa, valmistatui Schalke levollisissa tunnelmissa syyskauden loppurutistukseen. Tappio Mönchengladbachissa oli poistanut suurimmat paineet niskasta ja enää sarjajumboksi ankkuroituneen Herthan (2:0) ei pelottanut niin paljoa. Kuninkaansinisillähän on tapana ollut aina silloin tällöin ottaa kuokkaan sarjajumbolta odottamattomissa tilanteissa, mutta voittoputken katkettua pelko tällaisesta katastrofista oli lientynyt huomattavasti. Onneksi, sillä paljoa nähtyä enempää ei mieli- ja sydänparka olisi tuossa ottelussa kestänyt. Lähinnä vastustajan heikkoutta käy kiittäminen siitä, että Schalke kauden toistaiseksi huonoimmallakin esityksellä sai napattua täydet pisteet kotoisalla Arenalla. Helpotus taiston tauottua oli suuri, eikä pelkästään täyden pistepotin takia. Kevin Kuranyi sai nimittäin viimein ammuttua sen Leverkusen-matsista asti jahtaamansa maalin, mikä oli hänelle uran kaikkiaan sadas osuma Bundesligassa. Pikkuapina saatiin hätisteltyä selästä ja miehelle itselleen osuma teki silminpistävästi hyvää monesta muustakin syystä. Katsomossakaan tuskin edes paatuneimmat anti-Kuranyi-leirin jäsenet saattoivat miestä tuona hetkenä mollata. (Vaikka ihmisen typeryys tunnetusti ehtymätön luonnonvara onkin.)

Voittokantaan palattuaan Magath ja miehet päättivät hoitaa kaksi viimeistäkin matsia tyylikkäästi läpi. Ensimmäisenä vastaan osui syyskauden mahdollisesti suurin koitinkivi, Werder Bremen vieraissa 23 tappiottoman ottelun putkellaan. Asetelmat otteluun lähdettäessä olivat harvinaisen selkeät, eikä Schalkelta odotettu lainkaan konkreettisia tuloksia matkamuistoksi. Vaan toisinpa kävi. Werda (2:0) oli omalla stadionillaan pelkkä vastaantulija, kun Schalke yhdellä seurahistorian nuorimmista kokoonpanoistaan taisteli itselleen täysin ansaitusti kolme pistettä Ruhrille vietäviksi. Bremenin ennakoidusta pelillisestä ylivoimasta ei näkynyt merkkiäkään, vaan kapteeni Westermannin ja Rafinhan ympärillä parikymppiset kuninkaansiniset tilkitsivät oman päätynsä täydellisesti ja hyökkäyksessä Kuranyi, Jefferson Farfan ja Lewis Holtby vastasivat tarvittavista suorituksista. Tsekkipoika Jan Moravek saapui vielä kruunaamaan suorituksen, paukuttamalla ottelun toisella kosketuksellaan uransa toisen liigamaalin. Se ensimmäinenhän syntyi uran ensimmäisellä kosketuksella nuorukaisen toisessa liigaottelussa Hannoveria vastaan.



Odottamattoman Werda-voiton kautta Schalkelle tarjoutui syyskauden viimeisessä ottelussa mahdollisuus nousta hetkellisesti ohi sarjakärki Leverkusenin. Se edellytti luonnollisesti parempaa suoritusta kuin taannoin Mönchengladbachissa vastaavanlaisessa tilanteessa, mutta sellaisen uupumisesta ei tällä kertaa ollut pelkoa. Arenalla päivä ennen Paholaisen syntymäpäivää kuninkaansinisen valtakunnan sotilaat kaatoivat helpohkosti sensaationippu Mainzin (1:0), vaikka lukuisista hyvistä maalintekopaikoista huolimatta palloa ei saatu kuin kertaalleen maaliin. Magathin koulutustoimenpiteiden ykköskohde Holtbyn Farfanille alustama byyri oli kuitenkin kaikki mitä tarvittiin ja Schalke vetäytyi talvitauolle iloisissa tunnelmissa. Sarjasijoituksena syyskauden päätteeksi oli lopulta kakkostila, Sammy Hyypiän ja Leverkusenin kyettyä kaatamaan seuraavana päivänä Mönchengladbachin kotonaan, vaikkakin vaivoin.

HALBZEITBILANZ

Magathin pestauksesta ja sen aiheuttamasta salaisesta toiveikkuudesta huolimatta syyskausi meni huomattavasti paremmin kuin kukaan osasi ennustaa. Schalke taisteli itselleen hiton kovan 10 voiton ja neljän tasurin - ainoastaan kolme tappiota siis - saldon liigassa sekä jyräsi DFB-Pokalin Viertelfinaleen, vaikka käytössä oli Bundesligan nuorin kaaderi syyskauden aikana. Nuorista pelaajista saa myös kaivettua sen syyn kuninkaansinisten menestykselle. Taloudellisesti ahtaassa tilanteessa pelaajien hankkiminen on vaikeaa markkinoilta, mutta onneksi takaa löytyi amatööri- ja junioriporukoista sopivaa materiaalia Magathin aivoituksia toteuttamaan. Lukas Schmitzin, Joel Matipin ja Christoph Moritzin nousut tuntemattomuudesta Bundesligaan Carlos Zambranon, Levan Kenian, Vasileios Pliatsikasin sekä Lewis Holtbyn tapaan täyttivät kauden ensimmäisen puoliskon aikana kaikkein akuuteimmat puutteet Schalken materiaalissa. Taatusti tämän onnistumiseen vaadittiin onneakin, mutta Magathin nuorisolle jakama luotto oli liian järjestelmällistä ja toistuvaa ollakseen sattumaa sekä täydellisen odottamatonta.

Pelillisesti Schalken syyskauden menestyksestä suurin kunnia lankeaa tuttuun tapaan puolustukselle. Kauden alla pelkäsin tällä saralla suuriakin ongelmia, mutta Hampuria ja Leverkusenia vastaan käytyjä otteluita lukuun ottamatta niitä ei ole näkynyt. Toisaalta Magath on peluuttanut usein miehistöään huomattavasti ennakoitua puolustusvoittoisemmin, mikä näkyy parhaiten Sinsheimissa käytetyssä ja sittemmin myös esimerkiksi Kölnissä ja muutamassa sitä seuranneessa ottelussa nähdyssä 7-0-3 -systeemissä. (Tai varsinaisestihan se on paperilla 3-4-1-2.) Vaikean edelliskauden jälkeen tasolleen palanneen Marcelo Bordonin johtamina Zambranon ja Benni Höwedesin kaltaiset nuorukaiset keskikentän tukemina ovat saaneet kuninkaansinisten oman päädyn tilkittyä hemmetin hyvin, mikä tilastoissa tarkoittaa ainoastaan 13 päästettyä maalia. Sami Hyypiän Leverkusen on ainoa samaan saldoon pystynyt porukka Bundesligassa, mikä on aikamoinen suoritus tällä kaaderilla. Manunkaan kun ei ole maalillaan tarvinnut kovin usein mitään päräyttävän loisteliasta suoritusta esittää.



Toisessa päässä kenttää Schalkella on ollut normaaliin tapaan hieman enemmän ongelmia. Puolustuslähtöinen pelitapa rokottaa toki osaltaan tehokkuutta siellä, mutta ei tämä materiaalikaan nyt kaikkea toivottua mahdollista. Kärkimiesten osalta valittamista ei ole, vaan ongelma on edelleen pääasiassa keskikentällä. Valmiiseen kymppipaikan mieheen a la Misimovic ei varaa ole, vaan Magathin on täytynyt sumplia useasti ja useita vaihtoehtoja tuolle tontille. Levan Kenia oli aina loukkaantumiseensa asti vahvimmilla ja pelasikin hyvin, mutta ei 18-vuotiaalta voi odottaa kauhean suuria. Hitaammin startannut Holtby päätti syyskauden vahvasti, mutta Kenian tapaan hällekin tuli vasta äskettäin 19 vuotta mittariin. Ivan Rakiticilla on omat aiemmin useaan kertaan mainitut puutteensa tuota tonttia koskien ja Jan Moravekin on täytynyt ensin opetella kieltä päästäkseen paremmin sinuiksi pelikavereidensa kanssa viheriöllä. Loppusyksystä alkoi tuloksiakin syntyä sillä saralla. Ja vaikka Schalken hyökkäyspelaamista ei liikoja voikaan kehua, ei se liigan seitsemänneksi parhaana 26 maalilla ja laajalla onnistujien rintamalla - ainoastaan Kuranyi, Farfan ja Moravek osuneet useammin kuin kerran - mitenkään häpeällisen huono ole. Straiterkin tuppaa aina liioittelemaan pahasti kuninkaansinisten hyökkäyspeliä kalastajahatun lippa tukevasti silmillään analysoidessaan.

Esteettisesti osa matseista on saattanut näyttää monen silmään heikolta ja puuduttavan tylsältä, mutta se ei kauhean imartelevaa kuvaa itselleen tällaisen näkemyksen luovasta henkilöstä anna. Varsinkin kun yleisesti äärimmäisen viihdyttävänä pidetty mestaruuskauden Wolfsburgin ei kauhean suurta eroa pelityyliltään nyky-Schalkeen tee. Lähtökohta on samalla tapaa tiivis puolustus ja keskialueen pallonriistoista käynnistyvät nopeat vastahyökkäykset leveällä pelaavin kärkimiehin. (Varsinkin todella laajalla säteellä duunia painava Jefferson Farfan.) Suurimmat erot syntyvät siinä, ettei puolessa vuodessa ole saatu täysin hiottua tuota yhteispeliä valmiiksi ja toisekseen se, ettei Schalkella ole omaa Misimovicia luomaan maalipaikkoja liukuhihnalta tyhjästäkin. Osumatarkkuus ei aivan samaa luokkaa ole kuin Dzekolla ja Grafitella menneenä keväänä, vaikka kehitys parista menneestä kaudesta onkin selkeää ollut. Kun näihin seikkoihin saadaan aikanaan parannusta, saadaan niitä matsit automaattisesti 'viihdyttäväksi' tekeviä maalejakin enempi. Sekaan saattaa mahtua silloin muutama täysin päätön 5:1- tai 4:3-tulos, mitä pidetään laadukkaan jalkapallon osoituksena turhan monessa osoitteessa tasapainoisten ja taktisesti kypsien esitysten sijaan. Avausvirkkeen osoittamalla tavalla ilmeisesti myös Peter Neururerin luona, sillä ei tuota lausuntoa muuten kykene ymmärtämään. Vaikka työttömän Vekkulin keväästä asti voimakkaana eläneen katkeruuden ex-seuraa kohtaan muistaakin ottaa huomioon.

... vaikka voihan se Schalke ollakin jalkapalloilullisesti kaikkien aikojen huonoin sarjakakkonen Bundesligassa. Vaan onpahan silloin sitä harvinaisen samaistusmiskelpoisella ja sympaattisella kaaderilla, vetovoimaisella valmentajamanagerilla sekä ennen kaikkea henkisesti helvetin rikkaassa ilmapiirissä. (Anteeksi muuten nämä kirosanat viimeisissä kappaleissa.) Sarjataulukon kakkospaikka ja 34 pistettä sinne tai tänne, Magathin suurin saavutus Gelsenkirchenissä tähän mennessä on kannattajakunnan saaminen joukkueen taakse. Kuninkaansinisessä valtakunnassa on taas eloa ja menoa, tunnetta ja intohimoa, 'Schalke ist wieder der leidenschaftlichste und emotionalste Club der Welt – und das ist auch gut so'. Schalke on saanut sydämensä takaisin.

[Dieter Bohlen]

Moritz Volz jäi palkkaamatta ainakin toistaiseksi, mutta paluumuutot Gelsenkirchenin suuntaan jatkuvat edelleen. Puolihuumorillahan tämä aiemmin tuli heitettyä Volzyä koskevassa raapustuksessa, vaan nyt se on virallista...

Vertrag bis 2014: Tim Hoogland kehrt im Sommer zurück!

Naurussa oli äsken pitelemistä, kun avatessani kickerin sivut tämä uutinen pärähti ensimmäisenä ruutuun. Alkusyksysta lähtien Mainzissa kapteeninnauhaa kantanut Tim Hoogland ottaa ja palaa kesällä ilmaissiirrolla kasvattajaseuransa kuninkaansiniseen paitaan. Paluun mahdollisuudesta puhuttiin aikanaan jo miehen siirron yhteydessä ja taisipa silloinen manageri Andi Müller sanoa, ettei Hooglandin viimeisiä matseja Schalkessa ole vielä nähty. Kaikesta huolimatta suhtauduin ainakin henkilökohtaisesti herran paluuseen epäilleen aina tähän päivään saakka, perustaen päätelmäni miehen kehitykseen ja arvostukseen Mainin varrella sekä laajaan kysyntään ympäri Saksan. Magath oli näemmä toista mieltä ja heitti verkot vesille riittävän ajoissa, varmistaen kitkattoman siirron kesällä Hooglandin nykyisen sopimuksen päättyessä.



Vuoteen 2014 asti ulottuvalla pahvilla palaavan Hooglandin myötä Rafinhan kohtalosta ei vallinne enää epäselvyyttä. Brassinappula palloilee uransa viimeistä kautta Schalkessa, valmistautuen vähittelen pakkaamaan laukkujaan kesällä tapahtuvaa suuren rahan siirtoa varten. (Mailand oder Madrid, Hauptsache Italien und nicht Bayern !)

P.S. Kohta aiheellisena lisäyksenä: tervetuloa takaisin, Mesut!

[Dieter Bohlen]

Aikamoinen päivä taas tänään Schalkerien näkökulmasta. Hooglandin paluusta uutisoinnin jälkeen päivän saattoi odottaa olevan pulkassa, mutta Magath se osaa aina taikoa hatustaan näitä yllätyksiä!

Mazedonischer Nationalspieler Besart Ibraimi jetzt ein Schalker

Makedonialaisesta Besart Ibraimista leivottiin äskettäin tuorein kasvo Gelsenkirchenissä. Kaverista ei ole nimeä ja 23 vuoden ikää lukuun ottamatta käytännössä mitään havaintoa, mitä nyt pelipaikkana toimii hyökkääjän tontti. Ibraimi hankittiin kotimaansa kärkiporukasta Renova Cepcistestä - sanoo nimenä tasan yhtä paljon - luultavasti suht edulliseen hintaan, sillä nuorukaisella oli enää puoli vuotta sopimuspahvissaan jäljellä ja paperiin oli muutenkin kirjattu suomalaisyhteyksistä tuttu ulkomaaklausuuli. Schalkessa viisinkertainen maajoukkuemies saa kouraansa vuoteen 2013 asti ulottuvan sopimuksen.

Varmaan vähitellen saisi niitä kavereita toiseenkin suuntaan lähteä, ellei sitten kesään asti odotella. Alkaa nimittäin olla melkoista tunkua harjoituskentälläkin näillä miehillä.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 16:30

Schalken osalta kevätkauteen päästään viimein käsiksi tänään, kun kotoisalle Arenalle saapuu laumoittain ystäviä 1. FC Nürnbergin värejä tunnustaen. Kumpaisellekin osapuolelle tärkeään kauden 2009/10 jälkimmäiseen puoliskoon saadaan siis mielenkiintoinen startti. Oman lisänsä tähän mielenkiintoon tuo Peer Klugen seurojen välillä tapahtuneen siirron ohella luonnollisesti Gelsenkirchenin upea stadion ja varsinkin sen katto. Tässä viikon aikanahan on saatu ihmetellä Haupttribünen, pääkatsomon, Nordkurven puoleisen nurkan tuntumassa katossa ammottavaa aukkoa. Kuinka ja miksi teflonvalmisteinen kattoviritelmä tuolta alas sattui romahtamaan, sitä ei toistaiseksi ole osattu sanoa. Lumesta se ei asiantuntijoiden mukaan ole johtunut, eikä naapurin pitkänenäinen valehtelijapoikakaan liene ollut asialla tällä kertaa. Arvoitusta ollaan paraikaa ratkomassa, mutta ennen tulosten saamista alta ehditään varmasti hoitaa pois tämä kahden ystävyksen välinen potkupallonäytelmä. Paniikkia lietsovat huhuilut peruuttamisen tarpeellisuudesta eivät nimittäin toteutuneet, vaan katon pitäisi pysyä muilta osin kasassa ja poissa katkarapuherrojen niskoista.

Kauden ensimmäisessä, sen avanneessa ottelussa osapuolet erosivat toisistaan Frankenstadionilla Schalkereiden juhliessa voittoa. Elokuun alkupuolesta on kuitenkin päässyt vierähtämään tovi ja toinenkin, eikä kummassakaan leirissä ole vältytty muutoksilta sen aikana. Schalken osalta muutokset ovat rajoittuneet pelaajistoon, mutta kaikkinensa ne ovat olleet varsin huomattavia. Useat vanhat tutut kasvot ovat kadonneet kuvioista ja tilalle on noussut liuta tuntemattomia nuoria sekä nyt tammikuun aikana pari hieman tunnetumpaa kaveria, Kluge etunenässä. Nürnbergissä tämän siirron hivuttautuminen aina vain ajankohtaisemmaksi sai seurapamput reagoimaan, mikä näki Andreas Ottlin ja brassitoppari Brenon saapuvan puoleksi vuodeksi lainalle frankkilaisseuran riveihin liittomaan eteläosista. Kumpaistakin ihailtaneen tänään vieraiden avauskokoonpanossa, vaikka heidän pelinsä tehokkuutta saattanee häiritä Magathin vieraskopin oveen kiinnittämä luonnollisen kokoinen Grafiten kuva.

Viheriölle saakka Magathilla ei valitettavasti ole tarjota vastaavanlaista pelotetta kuin Wolfsburgin entinen roskasäkkikauppias. Valinnanvaraa toki löytyy ja tässä on tätä pätkää raapustava hölmöläinenkin pahasti hukassa, kun täytyisi pyrkiä arpomaan sopivanlaista avauskokoonpanomahdollisuutta kuninkaansinisille. Tammikuun markkinoilta kun on toistaiseksi lähinnä tarttunut uutta miestä toisensa perään ja näistä muutamat sangen käyttökelpoisen oloisiakin. Kluge mahtuu tänään varmasti ainakin kaaderiin, mutta Alexander Baumjohannin osalta tilanne on arvoituksellisempi. Paluumuuttajalta murtui viikon aikana sormi operointikuntoon ja selvyyttä pelikuntoisuudesta ei toistaiseksi ole saatu tänne asti tiedotettua. Luultavasti 'Baumista' luovutaan tällä kertaa ja mies saa seurata peliä katsomon puolelta pitkäaikaistoipilaiden Levan Kenian, Jermaine Jonesin, Christian Panderin ja Vasileios Pliatsikasin kanssa. Talvihankinnoista samassa puuhassa nähtäneen myös Tore Reginiussen, Bogdan Müller sekä Besart Ibraimi. Edu mahtunee puolestaan kokoonpanoon.

Vaikka tammikuun aikana tehdyt hankinnat ovat toistaiseksi koskettaneet enemmän ylempää kalustoa, on Magathilla tänään kova paikka edessään alakertaa valitessaan. Syyskauden loppupuolella vaihtoehtojen runsaus pakotti luotsin käyttämään luovuutta näissä ratkaisuissa ja samaa kysytään tänäänkin. Rafinha lienee ainoa varma avaaja oikeana laitapakkina ja Marcelo Bordon toinen todennäköinen toisena keskuspuolustajana. Heiko Westermannin pelaaminen on selviö, mutta mahtaako kapteeni avata keskustassa vai muualla, se on eri kysymys. Todennäköisesti viimeisimmissä matseissa nähtyä linjaa noudatetaan ja Westermann avaa Bordonin parina. Lukas Schmitz puolestaan säilyttää vasemman laitapakin tonttinsa ja Manuel Neuer on normaalisti maalissa.

Pykälää ylempänä Klugen avauspaikasta voi mennä takuuseen ja pariksi noussee puolustuspään ahtauden takia Benedikt Höwedes. Joel Matipin osaksi jää tyytyminen paikkaan vaihtopenkillä Christoph Moritzin tapaan. Muualla Baumjohannin ja Kenian puuttuessa Lewis Holtbya odottaisi avaukseen, mutta Magathista ei koskaan tiedä tämän asian suhteen. Viikon aikana harjoituksista saaduista tiedustelutiedoista päätellen nuorukainen avaisi tänään vaihtopenkiltä, kun taas Ivan Rakitic pääsisi avaukseen. Neljännelle paikalle on tarjottu Jefferson Farfania, mikä hieman kummeksuttaa. Perulainen kun on kuitenkin parhaimmillaan toisena kärkimiehenä.

Kärjessä Kevin Kuranyi saa olla varma avauspaikastaan ja paria haetaan sitten toisaalta. Harjoituksissa Edu on yllättäen noussut useimmiten kakkosmieheksi yläkertaa, joten mahdetaanko brassia nähdä tänään aina aloituksessa asti? Halil Altintopin, Vicente Sanchezin tai Gerald Asamoahin ei tarvinne näitä toiveita elätellä. Uruguaylaisnappulaa lukuun ottamatta he lienevät tukevasti paitsiossa Magathin papereissa ja ellei siirto kelpaa, ei minuutteja kevään aikana ole irtoamassa heille kovinkaan montaa.

Schalken ounasteltu avaus tänään: Neuer - Rafinha, Westermann, Bordon, Schmitz - Höwedes, Kluge - Rakitic, Farfan - Edu, Kuranyi.

[Ans-]

Kuinkas pitkään saadaan vielä Panderia ja Jonesia odotella?

[Dieter Bohlen]

Kuinkas pitkään saadaan vielä Panderia ja Jonesia odotella?

Vaikea sanoa. Jonesin sanottiin loppusyksystä palailevan helmikuun aikana, mutta Magathin viimeisimpien lausuntojen perusteella en tuota kauhean todennäköisenä uskalla pitää. Panderin kohdalla asiat ovat huomattavasti pahemmin pimennossa, eikä miehen paluusta tietäne kuin mahdolliset korkeammat voimat. Varmasti tässä kuitenkin pitkälle kevääseen saadaan kautta pelattua, kunnes kumpaistakaan nähdään edes treenikentällä täysipainoisesti muiden mukana. Harmi monestakin syystä, mutta positiivisena puolena tässä säästyy reilusti rahaa vakuutusten kattaessa kaksikon palkkakustannukset.

Peer Kluge zieht sich im Spiel gegen FCN eine Knöchelverletzung zu

Klugella hajosi debyyttimatsissaan heti nilkka ja edessä lienee runsaanlaisesti pakkolomaa. Kauhean hyvin ei alkanut herran osalta ura kuninkaansinisissä. Magathilla on nyt taas vähemmän pelivaraa ankkurin tontilla, kun ex-nürnbergiläisen ja edellä mainitun Jonesin lisäksi Vasileios Pliatsikas on lasaretissa loppukauden. Matipille ja Moritzille tarjotaan siis suurta vastuuta taas, minkä ohella Höwedes palannee aina silloin tällöin auttamaan keskikentällä. Sunnuntaina nähdyn perusteella haluaisin Bennin kuitenkin nähdä ennemmin topparina, sen verran vakuuttavasti nuorukainen Clubia vastaan esiintyi. Panderin korvaamisen osalta kapteeni Westermann palannee takaisin vasemmalle ja Schmitz nostetaan keskikentälle.

[Risu]

Harmi monestakin syystä, mutta positiivisena puolena tässä säästyy reilusti rahaa vakuutusten kattaessa kaksikon palkkakustannukset.

Mikä vakuutusyhtiö myy Panderille minkäännäköisiä sairasvakuutuksia?

[Dieter Bohlen]

Mikä vakuutusyhtiö myy Panderille minkäännäköisiä sairasvakuutuksia?

Varmaankin sama lafka ja samat paperit Panderilla on kuin Sebastian Kehlilläkin: SIGNAL IDUNA . Helppoa rahaa!

Moritz erhält einen Profivertrag

Christoph Moritz sai viimein ammattilaissopimuksensa solmittua ja mies on kirjoilla Schalkessa aina vuoteen 2013 saakka. Seuraavaksi odotellaan sitten Joel Matipin allekirjoitusta aikanaan nenän eteen työnnettävään sopimuspaperiin, tämä kun palloilee edelleen junnupahvilla. Hyviä uutisia nämä tällaiset.

[kyynaama]

Kapteeni Westermannin polvea näköjään operoitu ja useamman viikon sairasloma edessä.


http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/startseite/519829/artikel_Westermann-am-Knie-operiert.html

[Dieter Bohlen]

Valitettavasti näyttää näitä loukkaantumisia kertyvän valmiiksi harvalle kokeneemmalle kaartille. Kapteeni Westermannin, Klugen, Jonesin ja Pander puuttumisen myötä siellä on enää kourallinen rutinoituneita ammattilaisia poikasten seassa. Vasemman laitapakin tontilla puolestaan on enää Lukas Schmitz käytettävissä, koska Benni Höwedesiä en usko tuolla lähiaikoina käytettävän. Huonompi homma keskikentän kannalta, vaikka Lewis Holtbylle tuota kautta avauspaikkaa saatettaisiinkin tarjota. Höwedes taas saadaan tämän myötä lempipaikalleen keskuspuolustukseen ja parina normaaliin tapaan urakoiva Bordon ottanee nauhan hetkeksi takaisin haltuunsa. (Vaikka Manullekin sen saattaisi antaa.)

Westermannille pikaisia paranemisia ja toivomus siitä, että ennuste korkeintaan muutamasta viikosta pitää kutinsa. Saataisiin kapteeni takaisin viheriölle ja kuntoon ennen Revierderbyä. Tärkeintä on kuitenkin saada nuo oletettavasti kuluneen kauden aikana tavanomaista heikompia suorituksia aiheuttaneet vaivat hoidettua.

Eichkornin Seppo muuten sai €3000 sakot katsomokeikastaan Mönchengladbachissa. DfBssä kasataan ilmeisesti Jogibärin ja Zwanzigerin matkakassaa Etelä-Afrikkaan, kun näitä sakotuksia on näin alkuviikosta useampi eri yhteyksissä ja eri tahoille nähty.

[De Souza]

Joel Matip valittu Saksan U19-maajoukkueen leirille. Mielenkiintoista nähdä, ilmaantuuko paikalle kun Afrikan mestaruusturnaus ei maistunut...

http://www.dfb.de/fileadmin/user_upload/2010/01/Kader_Hennef_0110.pdf

[kyynaama]

Ja DB:n kaavailema Holby ei ainakaan vielä paikkaa pysty ottamaan, vaan myös hän on liittynyt loukkaantuneiden kirjoihin.

http://www.kicker.de/news/fussball/bundesliga/startseite/519886/artikel_Zwangspause-fuer-Holtby.html

[Dieter Bohlen]

Kaipa sitä muutaman päivän voi Horst-sedän huomassa viettää, varsinkin kun ei kyseistä tarkoitusta varten tarvitse matkustaa planeetan toiselle laidalle.

Zwangspause für Holtby

Todella surkeat päivät tässä takana Ruhrin sydämessä. Peer Klugen ja kapteeni Heiko Westermannin ohella myös Lewis Holtby on vaihtanut muutamaksi viikoksi kuninkaansinisen paidan siviilivaatteisiin. Lihasvamman saneleman poissaolon myötä Schalkelta voidaan nyt laskea puuttuvan kourallinen avauskokoonpanon miehiä Magathin valikoimasta. Onneksi kaaderi on kuitekin sen verran laaja, ettei puutetta miehistä pääse syntymään. Holtbyn puuttuessa toivoisin tosin Baumin palaavan Bochumissa taas ruotuun, kun Zé Robertoon ei kaikista Quälixin kehuista huolimatta osaa luottaa edelleenkään. Preddy Stevanovic on valitettavasti edelleen kuntouttamassa itseään, muutenhan oltaisiin voitu taas laittaa lekkeriksi nuorisoeksperimenteillä.

Päivän muissa uutisissa Rafinhasta sanotaan saadun ihan virallisen kyselynkin ja Skyn - tai siis spoxin - mukaan kyseessä on kansanautokaupungin vihreävalkoiset sus'hukkaset. Kaiken todennäköisyyden mukaan brassinappula kiittänee ja kumartanee, kääntäen tosin takalistonsa sinne tehdasseuran suuntaan. Rafia tuskin nappaa lähteä palloilemaan provinssiin, kun kesällä aukeaa varmasti paikkoja suuremmista seuroista ulkomailta. Volkkarissa asiat ovat sattuneista värväyspolitiikkaan liittyvistä syistä kaiken lisäksi sen verran epävakaalla pohjalla, ettei siirtoa kannata muutoinkaan tässä vaiheessa tehdä. Iberian niemimaan suunnalta kantautuneet huhut Atleticon kiinnostuksesta kuulostavat paremmilta, mutta taitaa patjantekijöiltä puuttua muskelia Rafin hankkimiseksi. Puolitoista viikkoa näitä kuvioita on kuitenkin aikaa setviä. (Asamoahiakin huhuillaan vahvasti Hannoveriin nyt Slomkan pestin varmistuttua!)

Magath otti keskiviikkona kantaa myös tapaus Benedikt Höwedesiin. Lainaus Schalken sivuilta: „Benni ist ein Spieler, der von hier kommt und der eine große Perspektive hat -- Ich gehe nicht davon aus, dass er schlechter, sondern dass er besser wird. Deswegen wäre es wenig sinnvoll, einen Spieler wie ihn abzugeben.“ Kuulostaa vahvasti samanlaiselta tekstiltä kuin Manuel Neuerinkin kohdalla ja niin sen pitääkin kuulostaa. Kaaderista saa aika runsaalla kädellä porukkaa poistaa ennen Benniin kajoamista.

[100%]

Nyt Magath on iskenyt silmänsä johonkin kiinalaiseen futaajaan. Ei herranjestas tuota Felixia... Markinointitarkoituksissako ostetaan?http://transfermarkt.de/de/news/35152/schalke-verpflichtet-chinesischen-nationalspieler-junmin.html

[Lorenzo]

Nyt Magath on iskenyt silmänsä johonkin kiinalaiseen futaajaan. Ei herranjestas tuota Felixia... Markinointitarkoituksissako ostetaan?http://transfermarkt.de/de/news/35152/schalke-verpflichtet-chinesischen-nationalspieler-junmin.html

No ei varmasti ainakaan pelkästään, tämä on se sama veikkonen joka teki Kiinan maalin taannoisessa 1:1 -tasapelissä Saksaa vastaan. Tilillä muutenkin jo 26 A-maaottelua, mikä on 23-vuotiaalle ihan kunnioitettava saldo.

http://www.youtube.com/watch?v=DmpPbgylDTw

[Dieter Bohlen]

... sellaisia kavereita ostetaan, joihin varat riittävät. Taustalla kun ei ole minkäänlaista tehdasta työntämässä perärööriä täyteen rahaa ja mahdollistamassa kehtolapsien kanssa solmittavia esisopimuksia.

En minä siitä huolimatta tätä hankintaa ymmärrä toistaiseksi. Kaveri on luonnollisesti täysi tuntemattomuus ja tasosta siksi aivan mahdotonta sanoa yhtään mitään. Varsinaista tarvetta kyseisen pelipaikan kaverille ei ole, vaikka eittämättä Rakiticista kesällä luovuttaneenkin rahaseikkojen sanelemana ratkaisuna. Halvaksi kinukin palkkaaminen kuitenkin tulee, eikä hankinnassa siten kovinkaan mainittavaa riskiä piile. Seuraavaksi toivoisin kuitenkin näkeväni ylijäämäosaston harvenemista Gelsenkirchenissä.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  1.FC Nürnberg e.V. 1:0 (0:0)
1:0 Kuranyi (esityö Farfan) 48'

Katto saati taivas ei romahtanut niskaan eikä maailma kaatunut, Schalken kevätkauden avausta voitaneen siis kutsua menestyksekkääksi. Kaunista matsia ei Arenalla nähty, se on varmaa. Vaan eipä moista uskaltanut odottaakaan pidemmän tauon jäljiltä ja vielä kumpaisenkin seuran tilanteen sekä mahdollisuudet huomioiden. Paljon on petrattavaa molemmilla ystävyksillä vastaisuudessa, mutta aihetta suurempaan tyytymättömyyteen ei mennyt sunnuntai tarjonnut. Schalke sai olla erittäin iloinen täydestä pistepotista ja nürnbergiläiset varsinkin omasta puolustuspään esityksestään.

Ottelun aivan ensimmäiset minuutit lupasivat parempaa kuin lopulta tarjolla oli. Varautuneesta alusta huolimatta ensimmäiset maalintekoyritykset vaihdettiin päittäin nopeaan tahtiin, Albert Bunjakun tahi Ivan Rakiticin onnistumatta kuitenkaan hyödyntämään tilaisuuksiaan. Kuninkaansinisten kroaattipelurilta kaikesta huolimatta mukava kokeilu vasemmalla Winterneuzugang Edun rinnalla pudottamaan palloon. Tammikuussa Schalken riveihin yllättäen liittynyt brassikärki näytti muutoinkin pitävän pallon kuoletus- tai syöttöyrityksistä rinnallaan erityisesti. Liekö tanakan oloisessa kunnossa oleva brassi treenannut harkitusti rintalihaksiaan tätä tarkoitusta varten Koreassa?



Positiivista alkua seurasi nopeasti melkoinen pettymys. Ekan kymmenminuuttisen jälkeen seuraavaa mainittavaa tapahtumaa saatiin odottaa miltei 20 minuuttia, ja tuokin oli suurimmaksi osaksi kauhistuttavan surkean pelailun tulosta. Kuinka Marcelo Bordonin onnistui alimpana miehenä potkaista ohi pallosta vaarattomassa tilanteessa oikealla laidalla, on edelleen mysteeri ja sellaisena säilynee. (Toivottavasti ei tarvitse toistamiseen päätä vaivata moisella.) Seurauksena brassin toilailusta takavuosien kreikkalaissankari Angelos Charisteas pääsi vapaalle karkumatkalle ja silmönräpäystä myöhemmin nokikkain Manuel Neuerin kanssa. Charisteasilla oli vaihtoehtoina oman yrityksen ohella myös helppo syöttö sivummalle toisesta aallosta seuranneelle Daniel Gygaxille. Schalken onneksi kreikkalainen hätääntyi Rafinhan lähestymisestä ja haki ratkaisuista nopeampaa, mikä osoittautui lopulta virheeksi. Ei sillä, Charisteasin kuti takatolpan tuntumaan oli erittäin hyvä. Vaan Manun ohittamiseen oltaisiin vaadittu tilanteessa enemmän ja lopulta pallo päätyikin Neuerin sormenpäiden kautta ainoastaan tolppaan ja siitä ulos päätyrajasta.

Nürnbergin loistopaikkaa seuranneetkaan 20 minuuttia eivät parempaa mukanaan tuoneet. Taukoon mennessä ainoastaan Peer Klugen debyyttimatsin ikävä päätös sai aikaan haukotusta vahvemman reaktion. Tärkeään rooliin Schalkessa kaavailtu keskikenttämies teloi nilkkansa kaksinkamppailussa ex-seurakaveri Gygaxia vastaan, eikä yrityksistä huolimatta kyennyt jatkamaan taistoa kauaksi eteenpäin. Klugen korvanneen Christoph Moritzin ohella kuninkaansiniset vaihtoivat ensimmäisen puolikkaan lopussa roolituksiakin kentällä, nostaen muun muassa Lukas Schmitzin takaisin keskikentälle tarkoituksena hyökkäyspelaamisen vahvistaminen.

Tauolta palattaessa valmentaja Magathin suorittamat muutokset tuottivat välittömästi hedelmää. Vasemmalta laidalta omalle tontillensa oikealle palannut Jefferson Farfan ja aktiivisemman Edun varjossa ensimmäisen puolikkaan vaellellut Kevin Kuranyi väläyttivät hetkeksi osaamistaan, mikä konkretisoitui suoriltaan maalin muodossa. Rafinhan ja Moritzin kautta pallo pelattiin sivurajasta perulaiselle, joka näppärällä käännöksellä muutama metri boksista pudotti kaitsijansa Javier Pinolan totaalisesti kyydistä. Pari askelta ja brassitoppari Brenon veltohko vastaantulo avasivat Farfanille täydellisen väylän syöttää takatolppaa kohti. Hyvä pallo Raphael Schäferin ulottumattomissa ja Kuranyin oikea-aikainen leikkaus Dennis Diekmeierin eteen muodostivat lopullisen menestysreseptin tällä kertaa. Maalintekijän maali ja ehdan kärkimiehen alustus siihen. Komeaa!



Schalken osalta ottelun kaikki hyökkäyspään väläytykset oli sen myötä nähty. Viimeisten reilun 40 minuutin aikana kuninkaansiniset eivät pahemmin hyökkäilleet, vaan pelasivat vahvuuksiensa mukaan erittäin puolustusvoittoisesti. Nürnbergiltä ei kaaderista kuitenkaan löytynyt sellaista luovaa pelinrakenteluvoimaa, että isäntien takalinjat olisi saatu murrettua tarpeeksi useasti maalintekoa varten. Ainoastaan kertaalleen vieraat pääsivät vaarallisesti kokeilemaan tasoitusosuman ampumista, kun Christian Eigler nousi vahvasti läpi viiden sinipaidan aina yksin Neuerin eteen saakka. Kakkosliigan ex-maalikuningas haki ratkaisua vastaantulevan maalivahdin oikealta puolelta takakulmaa kohti, tuloksetta. Manun loistava reaktiopelastus jalalla sai ohjattua pallon kulkusuuntaa tarpeeksi, eikä se päässyt koskaan tolppaa lähemmäksi kuninkaansinisten maalia.

Lopussa Magath varmisti Schalken kannalta suotuisan tuloksen vaihtamalla Joel Matipin sisään Schmitzin paikalle. Isäntien keskikenttä stabilisoitui tästä entisestään ja vierailla oli vaikeuksia saada tuotua pelivälinettä hallitusti yli kentän puolivälin. Ilman mainittavia tilanteita kummassakaan päässä kuninkaansiniset laskettelivat helpohkoon voittoon ja kartuttivat pistepussiaan tärkeillä kolmella pisteellä. Frankkilaisystäville ei valitettavasti matkatuliaisiksi näitä riittänyt.

---

Ansaitusti tai ei, täysi pistepotti matkasi menneenä sunnuntaina oikeaan osoitteeseen. Schalken esitystä ei kummoiseksi voi kehua, mutta kahdesta heikohkosta osapuolesta se oli se vahvempi. Nürnbergillä ei yksinkertaisesti riittänyt voimaa murtaa Gelsenkirchenin ylpeyden puolustusta pelistä käsin ja ne kaksi isäntien karkeista virheistä avautunutta tilannetta Manu hoiti loistavasti, pelastaen sillä voiton. Vastaisuudessa soisi kuitenkin nuorukaisen uraa helpotettavan ja Bordon voisi osua siihen palloon, ettei vaan käy köpelösti väärässä paikassa.



Muilta osin Magathin taktiset muutokset osuivat nappiinsa ekan puolikkaan lopulla. Benedikt Höwedesin palauttaminen toppariksi toimi hyvin ja toivottavasti Benni tällä paikalla myös lähitulevaisuudessa jatkaa. Kapteeni Westermannin loukkaantumisen myötä asiaa ei tarvitse hetimiten miettiä, mutta vasemmalle hänet ankkuroitaneen loppukaudeksi Bordonin pitäessä paikkansa keskuspuolustuksen toisena lenkkinä. Schmitz on parhaimmillaan timantin vasemmalla puolipaikalla ja sinne nuorukainen saataisiin siirtää takaisin, kunhan Westermann pääsee taas ottamaan paikkansa kokoonpanosta. Loukkaantumisten myötä viimeistään täytyisi myös Matipin avauspaikan olla selviö. Kokematon tai ei, Moritzin ohella vaihtoehdot ovat siinä. Ja Moritzia tarvittaneen taas avauksen toisella puolipaikalla Höwedesin ja Rafinhan palatessa todennäköisesti puolustukseen.

Hyökkäyksen osalta Edu ei vakuuttanut vielä täysin, mutta oli aktiivinen ja usein hyvin pelattavissa. Nürnbergin pelitapa ja Schalken puutteet pelinrakentelussa eivät saaneet tarjottua kuitenkaan sellaisia palloja, joista valmista olisi saanut aikaan. Brassi tarvitsee enemmän minuutteja, mutta Farfanin ja Kuranyin kaltaisen kärkiparin löytyessä niiden saamisen suhteen on syytä olla epäileväinen. Varsinkin kun Baumi on saapumassa avaukseen ja Rakitic siellä jatkanee. Clubin kaltaista fyysisempää porukkaa vastaan Edun valinta oli toki kaikin puolin perusteltu ja näissä peleissä miestä nähtäneen vastaisuudessakin jonkinlaisessa roolissa. Katsotaan näitä asioita kuitenkin sitten myöhemmin tarkemmin, Schalken kaaderista kun löytyy aika paljon muutakin kokeiltavaa Magathille lähiaikoina.

[Dieter Bohlen]

Ruhrstadion, 21:30

Schalkekin pääsee vaihteeksi taas potkiskelemaan Bundesligaan lauantai-iltapäivänä. Sen kunniaksi ohjelmassa on spåramatka naapuriin ja ottelu paikallista VfLää vastaan. Kauden aikana tämä kaksikko onkin ehtinyt kohdata jo kahdesti aiemmin, kertaalleen Gelsenkirchenissä ja kertaalleen päivän estradilla, Ruhrstadionilla. Tuolloin tahkottiin luonnollisesti DFB-Pokalia ja tulos oli Schalken kannalta suotuisa. Sellaista Magathin miehistö hakee tänäänkin, vaan helppoa urakkaa ei luvassa ole. Kauden aikana edellisen vastuksen Nürnbergin tapaan valmentaajansa vaihtanut VfL on Heiko Herrlichin alaisuudessa ollut pienessä nosteessa ja pistää tänään varmasti todellisen taistelun pystyyn.

Kuninkaansinisten kannalta valmistautumista otteluun on kuitenkin piristänyt eilen saapunut iloinen uutinen: Lewis Holtby ei olekaan loukkaantunut. Nuorukainen huilasi pari päivää aiemmin viikolla pikkuvaivojen takia, mutta tarkemmissa tutkimuksissa ei pelättyä lihasrepeämää löydetty. Holtbyn löytääkin tänään vaihtopenkin puolelta ja toivottavasti nuorta herraa nähdään myös kehissä pelin edetessä. Alexander Baumjohannista ei nyt äkkiseltään löytynyt varmaa tietoa, mutta eiköhän hänkin ole matkassa mukana tänään. Zé Robertoa ei sen sijaan Ruhrstadionin nurmella nähdä. Harmi.

Loukkaantumisten takia valmentaja Magathin täytyy hieman muokata avauskokoonpanonsa alakertaa viimeksi nähdystä. Kapteeni Heiko Westermannin puuttuessa Benedikt Höwedes palaa suosikkipaikalleen keskuspuolustukseen ja saa parikseen edellisessä matsissa haparoineen Marcelo Bordonin. Vaihtoehtoja ei montaa ole, sillä Carlos Zambrano ei tiettävästi pelikuntoinen tällä hetkellä ole. Laidoilla nähdään Westermannin puuttumisen myötä enemmän tai vähemmän vakituisesti alakertaan putoava Lukas Schmitz vasemmalla ja bochumilaisyleisön suursuosikki Rafinha oikealla. Brassia ei siis toistaiseksi ole ulkoistettu talousahdingosta huolimatta, vaan kaupantekoa - sikäli kun sellaista tosissaan harkitaan eri osapuolten toimesta - venytetään näemmä aivan viimeiseen hetkeen saakka. Eipä tuo ainakaan minua haittaa, tosin.

Pykälää ylempänä Peer Klugen siirtyminen lasarettiin aiheuttaa sekin muutoksia. Kaaderin kokeneempaan kalustoon kuuluva ex-nürnbergiläinen korvataan tänään päinvastaista osastoa edustavalla Joel Matipilla. Teinipoika saanee tuplakutoseksi rinnalleen toisen yhtä kypsän ja varttuneen kaverin vuotta vanhemmassa Christoph Moritzissa. Ivan Rakitic on odotetusti taas aloitusmiehistössä, mutta Baumin ja Holtbyn sijaan neljännen paikan keskikentältä lunastaa uruguaylainen pikkuväkkärä Vicente Sanchez. Vaikka näillä miehillä timantissakin pelaaminen mahdollista olisi, puhuu moni seikka neljän miehen linjasta keskikentällä.

Kärjessä Magath on ilahduttavasti päättänyt palata takaisin kärkiparin Kevin Kuranyi ja Jefferson Farfan käyttöön. Toisaalta tänäänhän pelataan vieraissa ja taktiikka eroaa huomattavasti kotona käytetystä, mutta eiköhän tähän ratkaisuun oltaisi päädytty muutoinkin. Edu ei siis ainakaan avauksesta asti pääse kurittamaan ex-seuraansa, vaan kärvistelee penkillä oman aikansa, mikäli on tänään ylipäänsä pääsemässä kehiin. Luultavasti pääsee, ihan vain ottelun erikoisluonteen hänelle huomioiden. Gerald Asamoah puolestaan vastaa vaihtopenkin ja pukukopin viihtyvyydestä, mutta tuskin pääsee irti. Vaikka Derby-Asa paikallisotteluiden erikoismiehiä onkin.

Schalken avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Schmitz - Moritz, Matip - Rakitic, Sanchez - Farfan, Kuranyi. Straiter valitettavasti kiinnostunee muista matseista enemmän, vaikka tässä olisi tarjolla loistavaa kyttäys- ja vastaiskufutista. Paljosta jää lahelaisystävämme paitsi.

[Dieter Bohlen]

VfL Bochum 1848 FG e.V.  -  FC Schalke 04 e.V. 2:2 (0:2)
0:1 Sanchez (esityö Farfan) 5'
0:2 Kuranyi (Farfan) 42'
1:2 Hashemian (Maric) 82'
2:2 Sestak (Hashemian) 90'+2

Vaihteeksi se käy näinkin päin, vaikka tätä en suinkaan haluaisi Schalken ottavan tavaksi menneiden vuosien tapaan. Erittäin hyvä alku ja täysin ylivoimainen ensimmäinen puoliaika kahtine maaleineen heitettiin viimeisen kympin aikana liian helposti hukkaan. Pari helppoa virhettä päästivät Bochumin takaisin peliin, vaikka isännät tuntuivat kauan olevan lähinnä statisteina kentällä ihailemassa idyllisen Ruhrstadionin - erittäin mukava pieni pömpeli, omia suosikkejani - loistavaa tunnelmaa. Rudi Völleriä lainaten, 'Du hast hier 2:2 verloren, das ist einfach so'. Tappiolta tuntuva tasapeli ja kaksi menetettyä pistettä.

Kaikki kuitenkin alkoi hyvin. Erotuomari Wolfgang Starkin ensimmäisestä vihellyksestä ehti kulua ainoastaan nelisen minuuttia, kunnes Philipp Heerwagenin täytyi kaivaa pallo ensimmäistä kertaa selkänsä takaa. Christoph Moritz, Rafinha ja Jefferson Farfan sahasivat vähillä kosketuksilla bochumilaispuolustuksen oikealla laidalla luvattoman helposti palasiksi ja avasivat laitaan runsaasti tyhjää tilaa. Perulainen nosti pallon hetkeksi kaitsijansa yli Rafinhalle, tämä taas välittömästi pystyyn omansa ylitse perulaisen juoksuun. Nämä tilanteet Farfan osaa ja tarjolla oli mallisuoritus nopeasta hyökkäyksestä. Nousu lähemmäksi maalia ja lopulta terävä pallo kohti keskustaa. Heerwagen ei tuohon yltänyt, vaan pienen sumpun takaa paikalle hiipinyt Vicente Sanchez pääsi ohjaamaan nahkakuulan pehmeällä kosketuksellaan maaliin saakka. Uruguaylaisen kauden toinen osuma.



Takatukka hulmuten laidallaan kirmannut Sanchez aiheutti muutoinkin suuria vaikeuksia bochumilaisille. Vastapelaaja Matias Concha oli useampaan kertaan pahasti helisemässä ja ajoittain uruguaylaisväkkärä tuntui käyttävän ruotsalaista pujottelukeppinä kentällä. Varsinaista tulosta se ei kuitenkaan tuonut, kun sinä ratkaisevana hetkenä Ivan Rakiticin loistavasta pystysyötöstä auenneessa tilanteessa ruotsalainen ei aivan ehtinyt pallon alta pois ja Sanchezin vedosta seurasi ainoastaan kulmapotku. Rakiticin ensimmäinen pallo boksiin oli heikko, vaan paluupallon välikäden kautta saatuaan sai kroaatti parempaakin aikaan. Heerwagenin onnistui ainoastaan nyrkkeillä keskityspallo poispäin maaliltaan, ohjaten sen siten lopulta suoraan Benedikt Höwedesille. Benniltä hallittu kuoletus ja suora yritys volleysta... päin heittäytyvää pakkia tosin.

Bochumilaisia ei Schalken päädyssä pahemmin nähty. Aina heitä ei näkynyt ratkaisevilla hetkillä omassa päädyssäkään, mutta kuninkaansinisten heikohko osumatarkkuus auttoi isäntiä asiassa huomattavasti. Kevin Kuranyin täytyi lämmitellä kahteen kertaan Moritzin ja Rafinhan keskityksiin, kunnes kolmannella hommasta saatiin viimein tulosta. Moritzin ja Mergim Mavraj'n ihmeellinen painiskelu puolessa kentässä ei tuomari Starkin mukaan sääntöjä rikkonut, minkä Schalken nuorukainen pääsi rakentamaan vieraiden vastahyökkäystä puolityhjällä oikealla laidalla. Tempoa aavistuksen hellittämällä pian parikymppinen keskikenttämies otti taitavasti Farfanin mukaansa, malttaen vielä hetken ja viimein lähettäen terävän pystysyötön tyhjään tilaan perulaiselle. Tämä on maalivahti Heerwagenia nopeampi ja ehtii siirtää palloa keskustaa kohden. Kuranyi haistaa tilaisuutensa tulleen ja liukuu kaiken riskeeraten pelivälinettä kohti Conchan sekä Bochum-kippari Maltritzin väliin. Ajoitus täsmää, pallo napsahtaa kärkimiehen jalkaan ennen Conchaa ja Maltritz ei enää ehdi potkaista sitä pois. Kuninkaansinisten päivän toinen ja Kuranyin kauden kymmenes.

Kahden maalin etulyöntiasemassa ja täysin suvereenilla esityksellä olo tuntui luottavaiselta. Samoihin aikoihin Ruhrstadionilla kuitenkin kuultiin kirjaimellisestikin pamaus, minkä myötä osat käytännössä kääntyivät. Lutuurilasseosastolta täältä forumilta mahdollisesti karannut valopää sai idean heittää Böllerinsä suoraan lämmittelemässä olleen Lewis Holtbyn viereen. Pamauksesta maihin heittäytynyt nuorukainen selvisi tilanteesta säikähdyksellä, kun taas syyllinen muilutettiin aika nopeasti ja äänekkäästi Schalkereiden blokista pois. Tapahtunutta edelleen ihmeteltäessä Bochum pääsi harvinaiseen hyökkäykseen ja Rafinhan sählätessä keskikenttämies Roman Prokophille aukesi runsaasti tilaa vasemmalla laidalla. Schalken alakerta sulki Lukas Schmitzin entiseltä joukkuekaverilta kuitenkin kaikki syöttöväylät tehokkaasti pois, eikä tältä näyttänyt ensialkuun ratkaisua tilanteeseensa löytyvän. Nopea kuti olemattomasta kulmasta yllätti lopulta kaikki, Manuel Neuerinkin, mutta kuninkaansinisten onneksi se ei tolppaa lähemmäksi maalia päässyt.



Tauolta palattaessa bochumilaisten luotsi Heiko Herrlich - aikamoinen mulkku mieheksi, noin muista yhteyksistä arvioituna - haki ryhtiliikettä miehistöltään suorittamalla kaksi ensimmäistä vaihtoaan. Schalkestakin tutun Mimoun Azaouaghin vajotessa pimentoon, otti Paul Freier itselleen alusta alkaen näkyvän roolin. Entinen maajoukkuemies vastasi henkilökohtaisesti isäntien ensimmäisestä lähentelystä, minkä Höwedes sai tosin vaivatta selvitettyä. Seuranneen kulman antoi Freier itse ja Mavraj pakotti puskullaan Manunkin torjuntatöihin. Kapteeninnauhaakin takavuosina Bochumissa kantanut Freier päätti energisen ensimmäisen kolmiminuuttisensa napakkaan kaukoyritykseen, mutta tulosta se toi samalla tavalla kuin aiemmatkin tilanteet: kaikki hyvin Schalken osalta, ainakin tämän asian puolesta.

Schalke oli selkeästi ottavana osapuolena, eikä kuninkaansinisiltä pahemmin nähty hyökkäyksiä toiseen suuntaan. Kertaalleen tällaistakin harvinaisuutta saatiin ihastella, kun parissa osassa tapahtuneen keskikenttäsekoilun päätteeksi pallo saatiin Rakiticin toimesta pelattua vasempaan laitaan Sanchezille. Uruguaylainen ei antanut Conchan häiritä taaskaan itseään, vaan keskitti helposta paikasta maalia kohti. Hetkeä aiemmin Kuranyita kaukalosta tutummin ottein käsitellyt Mavraj oli saada heti kuittauksen tekosistaan, kun miehen huolimattomuudesta Sanchezin helpohko pallo päätyi täysin yllättäen Kuranyin eteen. Tällä oli ainoastaan sekunnin murto-osia aikaa reagoida ja hyvin mies sai selkäkivuistaan huolimatta vedon aikaiseksi, mutta Heerwagen oli lopulta liian lähellä palloa ja sai pelastettua. Maali, ja Schalke olisi lasketellut kolme pistettä takataskussaan voittoon.

Näin ei kuitenkaan pitänyt käymän ja kymmenisen minuuttia ennen päätöstä Schalke kuittasi sen seuraukset. Kapteeni Heiko Westermannia ja tämän kokemusta alakerrassa kaivaten kuninkaansinisten ei onnistunut ottaa näitä hetkiä haltuunsa, vaan Bochum pääsi painamaan. Läheltä piti, ettei Marcelo Bordon auttanut tässä asiassa omakohtaisesti. Brassitoppari liukui näyttävästi Christian Fuchsin keskityksen päin omaa maalia, mutta Manun reaktiopelastuksella tuloksena oli ainoastaan kulma. Sen Bochum tosin käytti kylmästi hyväkseen. Bordonin ja Rakiticin uinahdellessa vaihtomies Vahid Hashemian pääsi tuikkaamaan kahden bochumilaisen (!) välistä pallon täysin vapaasti verkkoihin. Manu ei asialle voinut enää mitään.



Kuninkaansinisille tarjottiin vielä kertaalleen mahdollisuutta ratkaista ottelu. Syntymäpäiväsankari ja 'debytantti' Alexander Baumjohannin antamasta kulmapotkusta Joel Matipin ei kuitenkaan onnistunut sohia maalia synnyinkaupunkinsa miehiä vastaan. Lisäajalla tämä kostautui. Schalkella oli kaikki hallussa, kunnes Baumin levittäessä peliä kohti vasenta kulmalippua, teki Rakitic ensimmäisen kohtalokkaan virheen. Haltuunoton ja pelikellon kuluttamisen sijasta kroaatti yritti turhan näppärää syöttöä keskelle, mistä tuloksena ainoastaan pallonmenetys.

Bochumilaiset käynnistivät viimeisen hyökkäyksensä. Kaksi Schalken miestä olisi keskiympyrässä voinut katkaista tämän alkuunsa taktiseen rikkeeseen, mutta eipä parikymppisille pojanklopeille moinen juolahtanut siinä vaiheessa mieleen. Isännät saivat sen myötä levitettyä pelin vasemmalle laidalleen, missä kavennusmaalin iskeneellä Hashemianilla oli vastassaan ainoastaan Rafinha. Kokeneempaan kalustoon kuuluvana Rafinhan olisi täytynyt ymmärtää tuo rike viimein tehdä tai ainakin mennä iholle mieheensä, mutta näin ei tapahtunut. Iranilaiskärki pääsi keskittämään täysin vapaasti ja Bordonin nukkuessa toistamiseen, pääsi Stanislav Sestak puskemaan vapaasti pelin tasalukemiin. Schluss, aus und vorbei! Schalkelle ainoastaan yksi tasuripiste tuliaisiksi naapurista.

---

Gladbachia vastaan kärsityn tappion jälkeen ensimmäinen pettymys on aiheuttanut melko vahvaakin keskustelua Schalken tilanteesta Saksan suunnalla. Kaikkia hätäisimpiä johtopäätöksiä en kykene alkuunkaan ymmärtään, mutta toisaalta kuninkaansiniset ovat aina eläneet kahden ääripään välillä seikkaillen. Karvas pettymys näiden kahden pisteen menettäminen on ja varsinkin se tapa, millä se sattui. Nuo kaksi pistettä olisi mielellään lisännyt kokonaissaldoon ja kasvattanut eroa keskikastiin entisestään. Osalle näiden pisteiden merkitys tuntuu kuitenkin olevan paljon suurempaa ja liittyvän mahdottomuuksiin, kaikki tietänevät tämän puheenaiheen, minkä takia keskustelu saa ikäviä sävyjä. Realismi kannattaa säilyttää ja katsoa hieman kriittisemmin esimerkiksi Bayernin tai Leverkusenin suuntaan. Hampurikin on van Nistelrooy'lla varustettuna ja muutamine lasaretista paluineen sellaista luokkaa, ettei Schalken voi odottaa ainakaan tältä seisomalta pystyvän haasteeseen vastaamaan. Varsinkaan loukkaantumisten keskittyessä kaikista kokeneimpaan kalustoon.



Tämä tappio - kappas vain, taidan antaa tämän mennä läpi - menee ehdottomasti Schalkereiden kokemattomuuden piikkiin ottelun loppuhetkillä. Vaikka sinällään kokeneemmat Rakitic ja Rafinha Bordonin ohella suurimmat yksittäiset 'syntipukit' olivatkin, ei tuollaista häslinkiä oltaisi Westermannin tai Klugen tai miksei Jonesinkin kanssa koettu. Näistä kolmesta kukin olisi lanannut tai opastanut kanssapelaajia jyräämään pari kolmekin vastustajaa kumoon tuossa viimeisessä vastaiskussa, eikä Sestak sen myötä olisi koskaan päässyt puskemaan tasoitusta. Tai vaihtoehtoisesti pallo oltaisiin viety kulmalipulle ja sitä olisi hellitty sekä hyväilty siellä tuntumassa aina päätösvihellykseen asti. (Asamoah, perkele!) Vaan ei, kun ei. Tästä on syytä ottaa nyt opiksi ja ensi kerralla Matip katkoo luita siellä keskiympyrässä päätösminuutillakin. Normaalistihan Schalkella ei tämän suhteen ongelmia esiinny.

Tasapelin myötä Schalken asetelmat Bundesligassa eivät olennaisesti muuttuneet. Bayern pyyhkäisi ohi ja naapuri pari pistettä lähemmäksi, mutta ensin mainitun osalta näin oli käyvä kuitenkin ja keltamustillakin lento katkennee hetkellisesti ennemmin tai myöhemmin. Leverkusen pelaa vasta tänään sunnuntaina, mutta en minä ainakaan sinne kauheasti katsoisi. Lääketehtaan takavuosien investoinnit ja tehtaan luoma taloudellinen turva ovat mahdollistaneet monien nuorina [kalliillakin] hankittujen kavereiden kehittymisen, mistä nyt Sammyn ja Heynckesin avustuksella hetkellisesti nautitaan. Kaaderi on heillä tasoltaan ja leveydeltään turhan kovaa Schalkelle, mutta Bayern sieltä loppusuoralla painaa kuitenkin ohi. Pelatkoon he niistä suuremmista panoksista, kuninkaansinisten osalta on syytä keskittyä vähemmän korkealentoisiin tavoitteisiin.

Magathin toimintaan se ei kuitenkaan aiheuta muutoksia ja huomenna Ruhrin sydämessä paahdettaneen melkoista kyytiä metikössä sekä ylämäissä. Ei rangaistuksena, ei suuttumuksesta. Vain ja ainoastaan opetusmielessä. (Ja mikäli matkan varrella käydään pistämässä osia Ruhrstadionista lunastukseen, niin hupia ja entistä suurempaa hyötyäkään ei unohdettaisi.)