FC Schalke 04 2009/10

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  1. FC Köln GmbH & KGaA 2:0 (1:0)
1:0 Matip (esityö Schmitz) 45'+1
2:0 Farfan (Kuranyi) 81'

Kello näytti 17.08 ja Gelsenkirchenissä saatiin luvalla huokaista syvään... helpotuksesta. Jefferson Farfan oli vastikään iskenyt kauden seitsemännen liigaosumansa Kevin Kuranyin loistavasta esityöstä ja korottanut Schalken johdon kahteen. Käytännössä se varmisti kuninkaansinisten täyden pistepotin tuolta sunnuntailta, eihän kölniläisvierailta oltu nähty siihen mennessä mitään erityisen vaarallista. Edellisten parin kolmen viikonlopun kaltaista nousua ei ollut odotettavissa, eikä sellaista nähtykään. Viiden liigaottelun, kolmen voiton ja yhden tasapelin sekä kolmentoista maalin jälkeen karnevaalikaupungin asukkien oli nostettava kädet pystyyn ja tyydyttävä nollaan maali- sekä pistesarakkeessaan. Gelsenkirchenin sinivalkoiselle kaunottarelle sen sijaan saatiin tarjottua onnistuneen viikon päätteeksi aina yhtä riemastuttavat kolme pistettä ja siihen päälle kuuden ottelun kotivoittoputki ilman ainuttakaan päästettyä maalia.



Ottelun alku ei Schalken tulevasta voitosta liiemmin kielinyt, mutta vähänpä se päinvastaisenkaan lopputuleman puolesta puhui. Vastakkain oli aseteltu kaksi liigan luultavasti varovaisinta jalkapalloa pelaavaa porukkaa ja meno oli sen mukaista. Maalipaikat, ylipäänsä hyökkäykset olivat kortilla ja vauhtia sekä vaaraa sai hakea saamatta kaipaamaansa. Lukas Podolskin paluu Kölnin aloituskokoonpanoon ei vaikuttanut auttavan vieraita juurikaan, mahdollisesti päinvastoin. Sebastian Freisin nopeus ja päätön, mutta sinnikäs munaravi olisi luultavasti auttanut paremmin Adil Chihin laituriparina hyvin järjestäytynyttä Schalkea vastaan kuin Poldin hallitumpi ja tempoköyhempi pelitapa. Ei Podolski silti aivan niin huonosti pelannut kuin monissa lähteissä mainittiin, mies kuitenkin vastasi ottelussa joukkueensa kummastakin mainittavasta maalintekoyrityksestä. Ensimmäinen niistä nähtiin reilun kymmenen minuutin palloilun jälkeen maajoukkuemiehen suorasta vapaapotkuyrityksestä, minkä Manuel Neuer tosin nappasi vaivatta oikeasta yläkulmasta.

Enempää ei vierailta nähty ensimmäisen puolikkaan aikana ja yhtä vähissä olivat Schalkenkin paikat ennen 45 minuutin täyttymistä. Ainoastaan kerran Faryd Mondragonin maalia hätyyteltiin merkittävällä tavalla, kun kuninkaansinisten hyökkäyspelissä nykyisellään useasti nähtävä yhdistelmä keskityksestä kaukaa oikealta laidalta takatolpalle puskupaikkaan puri. Rafinhan sijasta asialla oli vaihteeksi Ivan Rakitic, mutta kohde oli Kevin Kuranyissa vanha tuttu. Menestys ei valitettavasti ollut samaa luokkaa kuin viikkoa aiemmin SAPn poikia vastaan, vaan kärkimies missasi kohteensa niukasti ja pallo laskeutui lopulta maalin päälle. Suoritus oli kaikesta huolimatta hyvä ottaen vaikean puskuasennon ja ylipäänsä maaliteon vaativuuden kyseessä olleesta paikasta.



Tauolle Gelsenkirchenissä vetäydyttiin kaikesta huolimatta isäntien johdossa. Siitä saadaan kiittää erikoistilanteita, kuinkas muutenkaan. Kölnin omat vapaapotkut ja kulmapotkut eivät Arenalla tehonneet, mutta vieraille omassa päässä vaikeat vastustajan erikoistilanteet sitäkin paremmin. Lukas Schmitz pääsi ensimmäisen puolikkaan lisäajalla vielä antamaan vapaapotkua pandermaisesta paikasta, vaikka monet sinipaitaa kantavat katsojatkin jo toivoivat tuomarin päättävän ankean avauspuolikkaan. Onneksi erotuomari Peter Gagelmann ei näin tehnyt, vaan antoi Schmitzin lähettää terävästi kaartavan pallonsa kölniläisten rangaistusalueelle. Peliväline alkoi laskeutua viitosen viivan kohdalla ja juuri siihen kohtaan, mihin 18-vuotias Joel Matip oli syöksymässä. Nuorukainen heittäytyi riskillä nahkakuulaa kohden ja sai venytettyä päänsä siihen, onnistuen vielä ohjaamaan pelivälineen vastustamattomasti yläriman kautta ohi hölmistyneen Mondragonin. Matipin uran toinen osuma ja ensimmäisen tapaan tärkeään paikkaan. Tuuletus oli taas mukavaa katseltavaa sekin, puhdasta ja vilpitöntä iloa muille jaettavaksi asti.

Tauolta palattaessa kumpikaan valmentajista ei ollut päätynyt vaihtojen suorittamiseen. Samoilla miehillä mentiin ja alkuun Köln vaikutti saaneen Magathin miehiä enemmän irti taukoteen ryystämisestä. Kymmenisen minuuttia palloteltuaan vieraat saivat kahdesti luotua vaikeuksia Schalken päädyssä, vaikka ainoastaan ensimmäistä näistä voidaan pitää maalintekopaikkana. Podolskin vahvasta esityöstä ja pyörähdyksellä luomasta keskityspaikasta Milivoje Novakovic oli päästä nautiskelemaan kuninkaansinisten puolustuksen edessä, mutta sloveeni ei todellakaan ole edeltävien kausiensa vireessä: tyylipuhdas hutipotku ja pallo isäntien haltuun. Hetkeä myöhemmin kilipukkien Chihi oli vaatimassa rangaistuspotkua Gagelmannilta ja kumppaneilta, mutta turhaan. Kaksinkamppailussa rangaistusalueen oikealla reunalla Schalken Schmitz toki kosketti palloa kädellään, mutta erinomaisessa asemassa olleen avustavan tapaan näin tuon ennemminkin luonnollisena käden liikkeenä. Perään seuranneesta kontaktista saksalaismarokkolainen heitti sitten pitkäksensä, muttei saanut palkintoaan tästäkään. Oikein, sillä niin heppoisasti Chihi lähti Hennes-vuohta matkimaan ja Arenan kaunista nurmea syömään.

Schalken alakerta alkoi vähitellen seisoa tukevammin jaloillaan ja kölniläisten lisäpaikat jäivät ottelun loppuosalta näkemättä. Toisessa päässä kuninkaansiniset saivat aikaan vain muutamia tilanteita, mutta Farfan kahdesti saati Kuranyi eivät saaneet ottelua ratkaistua. Perulaisen pilkkuvaatimuskaan Petit'n painiotteiden takia ei mennyt läpi, mutta edeltäneet vastakkaisen päädyn tapahtumat huomioiden kenties hyvä niin. Aikansa lisämaalia haettuaan isännät saivat viimein haluamansa. Kuranyi taisteli oikealla laidalla pelivälineen ensin Mohamadilta itselleen ja sitten taisteli loisteliaasti väkisinkin libanonilaisen ohi vapaalle baanalle kohti Mondragonin vartioimaa maalia. Näyttävän yksilösuorituksensa omakätisen kruunauksen ja oman yrityksen sijasta kärkimies osoitti merkittävää epäitsekkyyttä ja pelisilmää, päätyen etukulmatökkäyksen sijasta antamaan piene syötön takaviistoon toisesta aallosta tilanteeseen saapuneelle Farfanille. Perulainen kiitti ja kuittasi. Pieni oikean jalan heilautus ja Schalke oli kaksi maalia vieraitaan edellä.



Loppuminuuteilla lähinnä pelättiin, ettei Rafinhan lisäksi kukaan ehtisi ottaa pelikieltoa tämän sunnuntain Wolfsburg-vierailulle. Brassin ohella kun ei esimerkiksi Farfanista mielellään luopuisi, mitä onneksi ei lopulta ole tarpeenkaan. Enempiä pöytäkirjamerkintöjä ei Jan Moravekin lyhyen vierailun ohella nähty, ei edes Hao Junminin kotidebyyttiä, ja sen myötä kuninkaansiniset saattoivat tuulettaa helpottuneina ansaittua voittoa ja tärkeitä kolmea pistettä.

---

Schalkelle viivan alla siis ansaittu ja suvereeni voitto, mikä kasvatti viimeisten matsien mukavaa kotisaldoa entisestään. Kölnistä ei tosin tiedä, oliko otteissa kuinka paljon vaikutteita viikolla kärsitystä tappiosta Augsburgille ja minkälaisena mittarina kilipukkeja voi sen takia pitää tulevia matseja ajatellen. Kuninkaansinisiltä kuitenkin kokonaisuudessaan yksi kevätkauden parhaista esityksistä, vaikka hyökkäyspäässä meno ei tälläkään kertaa erityisemmin vakuuttanut. Puolustus kuitenkin toimi loistavasti ja aiemmasta erikoistilanneheikkoudesta ei omassa päässä ollut tällä kertaa merkkiäkään, vaan Benni ja kumppanit hoitivat ne vähän pallot mallikkaasti, joita Manu ei päässyt koppaamaan. Hyvä voitto, jonka ainoana negatiivisena puolena Rafin viides lappu. Noh, mieluummin Wolfburgia vastaan poissa kuin Revierderbystä. Kirjoitushetkellä alle viikko enää...

[Dieter Bohlen]

Volkswagen-Arena, 18:30

Schalken osalta edessä on taas se ratkiriemukas aika vuodesta, kun matka on vienyt Wolfsburgiin ja edessä on 90 minuutin pakkopulla paikallista VfLää vastaan. Aiempina vuosina tämä matka on harvemmin lupaillut mitään hyvää, vaikka viime keväältä voidaan sanoa matkaan tarttuneen sekä pallollisen pelin läpimurtonsa tehneen Jermaine Jonesin sekä pienellä viiveellä autokaupungin seuran silloisen valmentajan ja managerin, Felix Magathin. Luotsilla lieneekin kaikista kuninkaansinisistä parhaat muistot Volkswagen-Arenalta, mutta varmasti kukaan ei pistäisi pahakseen, mikäli näitä löytyisi useammaltakin tämän päivän päätteeksi.

Helppoa se ei takavuosien tapaan tule olemaan, vaan edessä on odotettavasti yksi kauden vaikeimmista matseista. Wolfsburgin vire on mitä on, mutta se ei Schalkea kauheasti lohduta. Isännillä on tänään rutkasti näytettävää, varsinkin vanhan mentorin ja joukkueen rakentaneen Magathin palatessa vierasille uuden seuransa kanssa. Wolfsburgilla on alla matsi Euroopassa viikolta, kun mestariporukka käväisi hakemassa tasapelin Villarrealilta. Ottelussa brassikärki Grafite pääsi taas maalien makuun, mutta liekö kyseessä ollut vain nopea kiintiötäyttö, kun kahdesta osumastaan huolimatta miehen viimeistely ontui edelleen paikoin pahastikin. Kenties se ketsuppipullo on taas hetkeksi tyhjennetty, mutta valitettavasti takaa - tai edestä, miten sen nyt ottaa - löytyy Edin Dzekonkin kaltainen kaveri ja paljon hankaluuksia kuninkaansinisten puolustukselle siis.

Vieraiden puolustusta rasittaa muutoinkin brasilialaisen laitapakki Rafinhan puuttuminen täyden korttitilin takia. Carlos Zambranon ja kapteeni Heiko Westermannin ollessa telakalla vaihtoehdot brassinappulalle ovat käytännössä olemattomat. Magathin onkin pakko luovia ja soveltaa käytössä olevan materiaalinsa kanssa, sillä esimerkiksi Tore Reginiussenia tai nuorempia omia kasvatteja ei varmasti uskalla tällaisessa paikassa suoraan kehiin heittää. (Kaikesta tällä kaudella nähdystä huolimatta.) Luultavasti tällä paikalla nähdäänkin tänään Christoph Moritz tai Benedikt Höwedes, jälkimmäisen tarkoittaessa topparipulan takia Joel Matipin putoamista keskikentältä alakertaa keskuspuolustukseen Marcelo Bordonin pariksi. Peer Klugen toivuttua vaikuttaisi kuitenkin todennäköisemmältä, että Moritz voidaan alemmaksi laitaan tiputtaa ja nuorukainen muodostaisi Lukas Schmitzin kanssa kuninkaansinisten erikoisen laitapakkiduon. Höwedes saisi tällöin pitää paikkansa keskustassa.

Pykälää ylempänä Moritzin pudottaminen alakertaan avaisi Klugelle paikan nousta avaukseen. Näin tapahtunee ja mies ottanee paikkansa toisena ankkurina tai oikean puolipaikan miehenä. Nuori Matip on kaikesta huolimatta todennäköisin valinta yksinäiseksi ankkuriksi, mutta systeemistä riippuen Kluge voi laskeutua siihen viereen. Ivan Rakitic täydentänee kolmikkoa ja Magathista riippuen se joko saa tai ei saa neljännen jäsenen Vicente Sanchezista tai Alexander Baumjohannista. Luultavasti uruguaylaisesta, onhan tämä paremmin joukkueen kuvioissa sisällä kuin talvihankinta Baumjohann.

Kärjessä parivaljakkoa Kevin Kuranyi ja Jefferson Farfan ei ole syytä epäillä, he jatkavat tänäänkin aloituksessa. Farfanin kautta Schalke pelannee tänään taas paljon, vaikka Rafinha siitä perulaisen takaa puuttuukin. Wolfsburgin vasen laita ei kuitenkaan ole ollut koko kauden aikana mitenkään erityisen stabiili ja vikkeläkinttuista Farfania vastaan vaikeuksia varmasti esiintyisi. Kuranyin tehtävänä on sitten havaita kansanauton topparien välistä löytyvät aukot, joita tähän mennessä pelatuissa peleissä on säännöllisesti syntynyt. Koska oman maalin puhtaana säilymisestä ei tänään voi olla varma, olisi suositeltavaa, että kaksikko saisi pari osumaa itsekin aikaan.

Schalken mahdollinen avaus tänään: Neuer - Moritz, Höwedes, Bordon, Schmitz - Matip, Kluge - Rakitic, Sanchez - Farfan, Kuranyi.

[Dieter Bohlen]

VfL Wolfsburg-Fußball GmbH  -  FC Schalke 04 e.V. 2:1 (0:1)
0:1 Kuranyi (esityö Rakitic) 30'
1:1 Grafite (Misimovic) 71'
2:1 Grafite (Schäfer) 77'

Kaukana on syksy 2006 ja se hetki, jolloin saattoi kuninkaansinistä paitaa kantaen tuulettaa voittoa autokaupunki Wolfsburgin pojista. Seuranneiden kolmen ja puolen vuoden aikana nämä kaksi - pari kautta takaperin toki pelattiin kolmaskin - kertaa vuodessa käytävät taistot ovat tuntuneet raivostuttavalta pakkopullalta ja aina niitä ihania, täysin 'ennalta-arvaamattomia' tuloksia tuottavina tapauksina. Paria hassua tasapeliä lukuun ottamatta käteen on jäänyt lähinnä karvaita tappioita, aina yhden maalin erotuksella ja aina jollain vittumaisella tavalla. (Pardon mi French.) Tällä kertaa nuo hatutusta aiheuttavat seikat voidaan listata seuraavalla tavalla: voitto oli isäntien ensimmäinen kymmeneen matsiin ja valmentaja Lorenz-Günther Köstnerin ensimmäinen porukkansa peräsimessä, Wolfsburg otti pataan kahdessa aiemmassa matsissa Leverkusenia ja Bayernia vastaan, maalilta puuttuivat ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sekä sokerina pohjalla Grafiten renesanssi. Olkoonkin, että tämän kauden taaperruksen takia brassista on alkanut löytyä jotain sympaattistakin, niin ajoitus maalintekovireen löytymisen suhteen osui kuitenkin täysin väärään hetkeen. Mieluummin paria viikkoa aiemmin tai vaihtoehtoisesti viikkoa myöhemmin, vaan kun Schalke oli vastassa, niin oliko sitä ylipäänsä olemassa mitään muuta mahdollisuutta?

Schalken osalta peli alkoi mukavasti, vaikka kentällä oltiinkin alusta lähtien ottavana osapuolena. Neljän minuutin kohdalla omissa oli jo soida, mutta Manuel Neuerin loistovenytyksen turvin pahimmalta vältyttiin, toistaiseksi. Ainoastaan kymmenkunta minuuttia myöhemmin Manun täytyi kaivaa pallo maalistaan, joskin tällä kertaa viimeinen nauru oli kuninkaansinisillä. Avustavan tuomarin erheen takia Edin Dzekon kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti tehty maali hylättiin väärin perustein paitsiona, sillä avauskokoonpanoon yllättäen oikeaksi laitapakiksi mahtunut Hao oli kussut tilanteen yhdessä Marcelo Bordonin kanssa. Brassikin vaikutti olleen Dzekon kanssa samalla tasolla Jan Simunekin jatkaessa Zvjezdan Misimovicin vaparin päällään bosniakille, mutta Hao oli sitä varmasti. Vaikka tällä kertaa selvittiinkin säikähdyksellä, on tämä hyvä osoitus siitä, miksi vain harvoja ja valikoituja keskikenttämiehiä olisi suotavaa käyttää hätävarana laitapakin tonteilla. Schalkella näitä on mielestäni kaksi ja valitettavasti Magath oli päättänyt entisellä kotistadionillaan luopua näistä toisen, Christoph Moritzin, palveluksista.



Meininki jatkui samankaltaisina seuraavinakin hetkinä. Kauaa ei tarvinnut odottaa Wolfsburgin seuraavaa paikkaa, tämäkin erikoistilanteesta. Zwetschge Misimovic osoitti olevansa Grafiten tapaan heräilemässä uudestaan tähän kauteen, paukuttaen pallon suoraan ylärimaan vapaapotkusta noin 20 metrin päässä Manun maalista. Schalken onneksi Lukas Schmitz oli parhaiten reboundissa hereillä, ehtien niukasti ennen isäntien Christian Gentneriä palloon ja saaden selvitettyä sen päällään turvallisemmille vesille Vicente Sanchezille. Uruguaylainen sai pelattua pallon vielä Jefferson Farfanille ja tämä pelivälineen edelleen hieman kauemmas maalista, mutta sitten mentiinkin taas. Kylläpä sujui loistavasti!

Kaiken tämän kauheuden keskeltä kuitenkin nousi jostain Kevin Kuranyi ja varsinkin miehen kullanarvoinen pääkoppa esiin. Paria naurettavan heikkoa lähentely-yritystä lukuun ottamatta Schalkea ei Wolfsburgin päädyssä nähty, mutta asiat muuttuivat kuninkaansinisten saatua puolen tunnin kohdalla kulmapotkun. Ivan Rakiticin antamana se löysi oikean kohteen isäntien rangaistusalueelta, missä Kuranyi jatkoi pallon taidokkaasti pienellä ohjauksella takakulmaan ohi Marwin Hitzin. Kauden aikana muutoinkin 'vakuuttavasti' erikoistilanteissa esiintynyt VfL-puolustus antoi mukavasti siimaa sinipaidoille.

Ennen tauolle vetäytymistä ei enää paljoa enempää nähty Volkswagen-Arenalla, vaan Schalken avausmaalista saama itseluottamusboosti kantoi kuninkaansiniset ja heidän stabilisoituneen puolustuksensa turvassa paussille. Sanomattakin lienee selvää, ettei toisessa päädyssä nähty sitäkään vähää, mitä Wolfsburg sai vielä aikaan ennen taukoteetä.



Tauolta palattaessa ottelussa palattiin alkuasetelmiin, eli Wolfsburg painoi ankarasti päälle ja gelsenkircheniläiset koettivat selvitä, miten taisivat. Rakiticin tuloksetonta yritystä lukuun ottamatta Schalkea ei toisen puolikkaan alkuminuuttien aikana pahemmin nähty, mutta isäntiä sitäkin enemmän ja välillä saivat korvatkin sulosointuja kuullakseen. Eivät tosin maalilaulun muodossa, vaan alumiinin kolahteluna. Vaihteen vuoksi Misimovicin vapaapotkusta Dzeko pääsi taas kerran puskemaan vieraspuolustuksen keskeltä, pakottaen Manun venymään ehdottomaan paraatipelastukseen. Neuer sai kuitenkin ainoastaan ohjattua pallon ylärimaan, mistä se putosi Grafiten jalkoihin ja oli koitua turmioksi. Vaikka Manu nousi jaloilleen silmänräpäyksessä, ei hänellä olisi ollut saumaa napata hallitsevan maalikuninkaan kutia, mikäli se olisi painunut vähänkin alemmaksi. Onni oli tällä erää Schalken matkassa ja ylärima kolisi toistamiseen parin sekunnin sisään, ei sen enempää.

Kahden täpärän pelastumisen jälkeen Kuranyille tarjottiin mahdollisuuta ratkaista peli kuninkaansinisille, mutta kärkimies ei onnistunut tässä. Bordonin (!) ja entisen maajoukkuemiehen viemänä Schalken hyvä vastahyökkäys päättyi ensin mainitun erinomaiseen keskitykseen ja jälkimmäisen puskuyritykseen takatolpalta. Täysin vapaasta asemastaan huolimatta Kuranyin ei onnistunut saada palloon tarpeeksi voimaa taikka oikeaa suuntausta, minkä takia Simunekin onnistui vielä kaapia se maaliviivalta ja pelastaan isännät toiselta takaiskuosumalta. Kuninkaansiniset olivat hukanneet etsikkoaikansa. Tai no, mikäli näin lyhyttä välähdystä sellaiseksi edes haluaa kutsua.



Se on rangaistava teko nykyjalkapallossa ja se Schalken täytyisi takavuosilta tietää. Grafite ainakin tiesi ja toimikin sen mukaisesti. Bordonin kustessa paitsion, Schmitzin jäädessä yksin voimakasrakenteista brassia vastaan ja Neuer saapuessa tilanteeseen liian myöhään, pääsi Wolfsburgin maalitykki nikkaamaan vaivatta isännät tasoihin Misimovicin keskityksestä. Ja hetkeä myöhemmin mentiin toistamiseen, tällä kertaa ilman vieraiden suurempaa myötävaikutusta. Bordon tietysti oli askeleen tai pari myöhässä ja Marcel Schäfer sai keskittää luvattoman helposti, mutta Grafiten viimeistely laitapakin laakapalloon oli puhdasta maailmanluokkaa. Voimakas sisäsyrjäohjaus ja pallo voimalla yläetukulmasta maalin kattoon ohi voimattoman Neuerin, tämä on sitä 'kaivattua' edellisen kauden Grafitea. Huomionarvoista on myös se, että koko hyökkäysliike ylipäänsä koostui monista nopeista ja terävistä syötöistä sekä hyvästä pallottoman liikkeestä - kaikki aiemmin kaudella lähes täysin Wolfsburgin pelistä kateissa olleita elementtejä. Kaunis suoritus, valitettavasti vain ehdottomasti väärässä paikassa. Ainakin näin Schalkereiden näkökulmasta.

Kaksi nopeaan tahtiin tullutta takaiskuosumaa riitti tällä kertaa Schalkelle, vieraista ei ollut enää nousemaan tasapeliin. Pallo tosin saatiin kertaalleen toimitettua maaliinkin asti, mutta erotuomarin pilli oli soinut ja maalivahdin häirinnän perusteella osumaa ei hyväksytty. Omasta mielestäni kyseessä tosin oli lähinnä Hitzin oma moka eikä rike, mutta näitä nyt tuomitaan miten sattuu molemmissa päissä. Ei lisämaaleja enää sunnuntaisessa Wolfsburgissa, minkä myötä vieraille ansaittu tappio ja isännille varmasti helpottava kotivoitto sekä tietoisuus Grafiten paluusta parempien päiviensä tahtiin.

---

Revierderby on oven takana, ketä enää kiinnostaa sunnuntainen? Ei ainakaan meikäläistä.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 21:30

Schalken ikuinen kamppailu Ruhrin naapurinurkkauksen poikia vastaan saa tänään perjantaina jälleen uuden luvun, kaikkiaan 135. sellaisen mikäli järjestyksessä edetään. Tällä kertaa pelipaikkana toimii sateinen Gelsenkirchen, mikä lienee ainakin DFLn ja poliisien mieleen. Revierderbystähän on pyritty tekemään kaudesta 2006/07 lähtien täydellinen pusipusihalihalitapahtuma, missä ei suuria tunteita saisi - ainakaan 'tietoisesti' - esittää eikä minkäänlaista voimakasta vastakkainasettelua pitäisi ilmetä. Näistä turvallisuussyistä peli pelataan taas kerran perjantai-iltana, vaikka pimeään aikaan pelattaessa voidaan kyseenalaistaa katsojien turvallisuus kotimatkalla molempien kannattajakuntien ollessa massoina liikkeellä. Mutta varmasti tänään taas vihreävalkoiset nahkapöksyt keksivät jotain viihdykettä kumpaisenkin seuran kannattajakunnalle ja ainakin esimakuna tästä poliisi on puuttunut muun muassa UGEn esiintymiseen Arenalla, kieltäen tai ainakin selkeästi 'neuvoen' heitä välttämään oman standinsa pystyttämistä normaaliin tapaan.

Kumpikin osapuolista on myös julkisuudessa esittänyt omia toiveitaan kannattajien käyttäytymisestä, mitkä tosin ovat pääasiassa lähinnä tekopyhiä ekstrapisteiden kalastukseen tarkoitettuja tempauksia. Varmasti uppoaisivat esimerkiksi nykyiseen englantilaisyleisöön, joka saapuu stadioneille lukemaan sanomalehtiä ja mutustamaan katkarapuleipiä VIP-katsomoihin, mutta Ruhrilla tämä homma ei vain pelitä. Esimerkiksi edellisen kohtaamisen yhteydessäkin koettu hysteerinen marssikammo on näkyvissä taas tänään ja seurat ovat pyytäneet poliisin kanssa kannattajia luopumaan tällaisista tapahtumista sekä konspiratiivisista saapumistavoista stadionille, mitä ikinä nämä sitten tarkoittavatkaan. Arenalla ei - sikäli kun vanhempaa perua olevia 'tavaroita' ei kaiveta esiin - tänään myöskään nähtäne mitään suurempaa visuaalista esitystä, sehän saattaisi tuoda mukanaan avoimeen sotatilaan verrattavissa olevia seurauksia... paikallisilta reijomuureilta ja jullekarjalaisilta on mopo karannut pahasti käsistä.

On matsin alla tietysti nähty ja kuultu kaikenlaista mielenkiintoistakin sekä oikeaa derbyhenkeä ilmentävää. Näiksi en välttämättä kutsuisi Manuel Neuerin ja kaikkien Schalkereiden hyvän ystävän Kevin Großkreutzin tuoreimpia kommentteja - 'lähettäisin poikani lastenkotiin, mikäli tämä alkaisi kannattaisi Schalkea' - vaan enemmänkin kuninkaansinisten vastaiskua. Ruhrin kauniimmassa, sinivalkoisessa nurkkauksessa levisi eilen tiettävästi mainitun henkilön oikea puhelinnumero ja tuloksena oli luonnollisesti toinen toistaan häiriintyneempiä viestejä sekä puheluita otteluun keskittymistä helpottamaan. Kaikki tällainen kuuluu olennaisesti Revierderbyyn ja sitä eivät toivottavasti viralliset tahot saa koskaan kitkettyä pois. Voisivat ottaa omasta ohjeistuksestaan vaarin ja antaa kannattajien ottaa itse tämän ottelun takaisin haltuunsa. Ei siinä poliisia tai julkisuudessa esitettyjä tekopyhiä lausuntoja tarvita.

Kaaderien osalta molemmilla on illan ottelussa omat poissaolonsa, merkittävimpinä luultavasti Schalken puolelta Heiko Westermannin uupuminen ja naapureilta Lucas Barriosin puuttuminen. Syyt tosin eroavat toisistaan, sillä Magathin luopuessa periaatteessa vapaaehtoisesti puolikuntoisen kapteeninsa palveluksista, on keltamustien argentiinalainen hyökkääjätähti sivussa korttitilin täyttymisen takia. Kuninkaansinisten osalta iloinen asia on, että edellisestä sarjaottelusta menneenä sunnuntaina samasta syystä sivussa ollut Rafinha on taas käytettävissä. Schalken ei siis tarvitse enää improvisoida äärimmäisen rajallisilla resursseilla oikean laitapakin tontilla, vaan se voi laskea taas vakiokasvonsa palvelusten varaan.

Rafinhan paluun myötä Gelsenkirchenin ylpeyden alakerrassa nähdään siis pieni, tervetullut muutos. Muilta osin Magathin ei tarvitse, eikä hän kyllä pahemmin voisikaan, puuttua avauskokoonpanon puolustuslinjaansa. Lukas Schmitz jatkaa siis ties kuinka monetta kierrosta peräkkäin vasempana laitapakkina Rafin vastaparina, Marcelo Bordonin ja Benedikt Höwedesin napatessa tonttinsa keskuspuolustuksesta. Odotettuja materiaalillisia apuja ei tähän peliin saatu, sillä kapteeni Westermannin tapaan myös Carlos Zambrano on tänäänkin toipilaana sivussa. Manu Neuer ei sitä ole, vaan ottaa paikkansa maalilta.

Pykälää ylempänä soisi Magathin päätyvän taas Christoph Moritziin avauskokoonpanoa nimetessään. Vaikka Peer Kluge suuremmalla kokemuksellaan omat lisänsä tuokin, on Schalken peli tuntunut kulkevan parhaiten aina Moritzin ollessa kehissä. Nuorukainenhan ei avannut menneenä sunnuntaina, vaan hänen paikkansa veivät Kluge sekä tänään vaihtopenkiltä kaiken todennäköisyyden mukaan aloitta Hao. Ratkaisu tämän paikan osalta on selkeä joko tai, koska ankkurin tontilta Joel Matipia ei hevin vaihtopenkille nuoresta iästään ja hänelle täysin uudesta tilanteesta huolimatta siirretä. Kaksi muuta paikkaa keskikentän koostumuksesta päätynevät Ivan Rakiticille ja Vicente Sanchezille. Kroaattinuorukaisella on vakituinen paikka Magathin kokoonpanoissa ja uruguaylainen pikkuväkkäräkin on enemmän tai vähemmän pitänyt pintansa muun muassa Alexander Baumjohannia vastaan.

Kärjessä ei nähtäne muutoksia aiempaan, vaikka monet ovatkin - osin huumoripohjalta - vaatineetkin Gerald Asamoahin nousua avaukseen Revierderbyssä. Entinen maajoukkuemies ei kuitenkaan ole saanut valmentajalta kauden aikana mainittavaa luottoa, enkä usko sitä tänäänkään heltiävän, Derby-Asan maineesta huolimatta. Kaksikolla Kevin Kuranyi ja Jefferson Farfan siis jatketaan, kuten on syytäkin. Asamoahia sitten tarpeen vaatiessa tai tilanteen salliessa Andre Lenzin tapaan sisään. Lämmittelyt Asa tosin voitaisiin lähettää alusta asti suorittamaan vieraskaarteen eteen.

Schalken todennäköinen avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Schmitz - Matip - Moritz, Sanchez - Rakitic - Farfan, Kuranyi.

[Judas]

Mitä mitä... Missä viipyy Dieterin asiantunteva rapo???

[Dieter Bohlen]

Kai se aikanaan tänne löytää tiensä, ei vain ole saanut mitään aikaan viikonlopun jälkeen.

Joel Matip unterschreibt Profivertrag bis zum 30. Juni 2013

Onneksi Matipin 'pikkupoika' sentään on saanut hieman enemmän tehtyä tämän viikon aikana, vaikka ennen Revierderbyä ei niin hyvältä näyttänyt. (Mikä mainitussa ottelussa myös näkyi vaihtopenkkikomennuksena.) Uutta Öziliä ei siis saatu, vaan pappa-Matipin jonkinasteisesta vastustuksesta huolimatta Joel allekirjoitti vuoteen 2013 asti ulottuvan ammattilaissopimuksen. Valitettavasti tämän loistopäätöksen ohella nuorukainen teki myös vähemmän innostavan ratkaisun, päättäessään hyväksyä Kamerunin liitolta saapuneen kutsun debytoida toissapäiväisessä Italia-maaottelussa Monacossa. 45-minuuttisella esiintymisellä ei kuitenkaan saa sidottua Matipia pysyvästi afrikkalaisten paitaan, vaan DFB sekä Schalke voivat edelleen toivoa pojan valitsevan kotkapaidan ja välttävän siten menettämästä neljää viikkoa kaudesta joka toinen vuosi. Luultavasti, ilman gonzalocastromaisia kokemuksia, Matip kuitenkin kantanee isänsä synnyinmaan paitaa kesän MM-kisoissa ja sinetöi siten valintansa.

Matipin ohella toinenkin nuori Schalker debytoi toissapäivänä maajoukkuetasolla, kun Jan Moravek sai kunnian astella kentälle Tsekin paidassa kaksitoista minuuttia ennen päätösvihellystä. Alkaa näitäkin kutsuja siis vähitellen sadella Gelsenkircheniin.

---

Vaikka siirtoikkunan aukeamiseen on edelleen 'muutama' päivä aikaa, on mediassa aloitettu jo villimpi spekulaatio Schalken liikkeistä. Kevin Kuranyin osalta odotetusti on pohdittu, pysyykö mies seurassa vai hyppääkö esimerkiksi Juventuksen kelkkaan. En tähän mainittuun siirtoon ainakaan jaksa uskoa, koska makarooneilta löytyy jo samankaltainen, siellä nykyisin vähemmän pidetty Amauri ja lisäksi Kuranyi on sanonut neuvottelevansa ensimmäisenä Magathin kanssa kesällä. Sikäli kun mies saisi valita, uskoisin hänen päätyvän kuninkaansinisiin ja jatkavan sopimustaan. Se tosin vaatii taloudellisia ponnisteluja Schalkelta sekä hyvää lopputulosta tältä kaudelta, minkä takia kuvio on toistaiseksi erittäin epätodennäköinen. Valitettavasti.

Quälixin vanhoista suojateistakin on taas ollut puhetta, kun Zwetschge Misimovic ei saa oikein ansaitsemaansa arvostusta Wolfsburgissa keneltäkään enää. Müncheniläismiestä on huhuttu mahdollisesti provosoivan lähtöään seurasta ja yhtenä työnantajakandidaattina on mainittu luonnollisesti Magathin Schalke. Siirtosumman pyöriessä kymmenessä megaeurossa ja kaaderista löytyen jo Alexander Baumjohannin tai Levan Kenian kaltaiset kaverit, en usko tämän toteutuvan tänäkään kesänä. Olkoonkin, että Boerin ja Flyguyn mielestä se saattaisi olla ratkiriemukasta ja kirvoittaa parit hauskat kommentit (). Marcel Schäfer, jonka kanssa Magath kulma neuvottelikin Wolfsburg-matsin yhteydessä, on todennäköisempi tapaus. Ei paljoa kuitenkaan, miehestä kun täytyisi maksaa se useampi megaeuro ja rahaa tarvitaan kipeämmin muualla.

[Puutarhajynssi]

Neuer on varmaan yksi lähtijöistä vaikka erittäin mielellään sais jatkaa Schalkessa. Enkä usko että Kuranyi menisi Juventukseen, ei Juvella ole mitään syytä ostaa Kuranyita, koska niinkuin sanoit, sieltä löytyy jo Amauri. Nopeutta Juve kaipaa. Lauantaina vastassa Eintracht. Eiköhän tässä vielä mennä Leverkusenin ohi, ainakin itsellä on luotto siihen melko kova.

[Dieter Bohlen]

Manu ei lähde minnekään tulevana kesänä ja sen on nuorukainen sanonutkin useampaan kertaan. 20 vuotta seurassa tulevat täyteen ensi vuonna, se on sen verran varmaa kuin jalkapallossa mikään voi olla. Lähtöhaluja ei löydy, syitäkään ei varsinaisesti ja Magath ei taatusti halua myydä. Mahdollisina ostajina käsitellyt Bayern ja Manchesterkin ovat enemmän tai vähemmän luopuneet aikeistaan tulevan kauden osalta, mistä osoituksena Buttin sekä van der Sarin solmimat jatkopahvit.

[Shefki Wilson]

Mutta Lehmä tarvitsee korvaajaa ja schwaabeilla on vielä kassan pohjalla kivasti Gomez -hynää...

[Dieter Bohlen]

Mutta Lehmä tarvitsee korvaajaa ja schwaabeilla on vielä kassan pohjalla kivasti Gomez -hynää...

Fäustelkaan ei enää kauaa Hampurissa pysy ja käsittääkseni Hoffmannilla on edelleen käytettävissä iso osa niistä kuuluisista Ujfalusi-Milliardeneista. Unohtamatta luonnollisesti de Jongista saatuja biljoonia euroja. Schalken puolesta täytyy vain toivoa, että Manulle kelpaa edelleen Callitin mainostamat pikkusummat 'Sparkassen nalletilille' .

[Callit]

Schalken puolesta täytyy vain toivoa, että Manulle kelpaa edelleen Callitin mainostamat pikkusummat 'Sparkassen nalletilille' .

Sorry, mäe en muista tuota kielikuvaa. Ja muistelin sen pelaavan ihan McDonalsin etukuponkeja vastaan.

Mutta asialinjalla ollakseni totean, että Dittmar on ihan oikeassa. Manu jää toistaiseksi. Manu teki vuoden jatkosopimuksen van der Saarin ja Bayern vastaavan Buttin kanssa. En tarkoita, että nuo olisivat ainoat potentiaaliset, joskin potentiaalisimmat, ottajat, vaan sitä, että Manun viesti lienee ollut selkeä. Se ei tule just nyt.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  Borussia Dortmund GmbH & Co. KGaA 2:1 (0:0)
0:1 Sahin Elfm. 47'
1:1 Höwedes (Schmitz) 66'
2:1 Rakitic (Edu) 83'

Derbysieger! Kahdesta kauden Revierderbystä kumpainenkin on nyt saatu pelattua ja tuloksena kaksi loisteliasta voittoa Ruhrin kuninkaansinistä tunnustavien sydänten lämmikkeeksi. Viikko takaperin perjantaisessa Gelsenkirchenissä nähtiin ja koettiin näistä kahdesta se ehdottomasti parempi, mikä sisälsi lähes kaikki toivotut elementit kentällä tapahtuvia kunnollisia yhteenottoja ja keltamustien ulosajoja lukuun ottamatta. Katsomossa tätäkin puolta nähtiin hieman, vaikkakin yleisesti ottaen tämän kertainen derby oli varsin siisti. Syitä pohdittaessa asetelmat sarjataulukossa ennen ottelua nousevat varsin merkittäväksi seikaksi, pelattiinhan ottelussa kummankin seuran osalta omien asemien säilyttämisestä europaikkataistelussa kymmenkunta kierrosta ennen kauden päätöstä. Olkoonkin, että paikallistaiston merkitys paikallistaistona on valtaisa, niin kummankaan osalta vuotta ei kuitenkaan ottelun kautta sinetöity. Urakkaa on edelleen runsaasti jäljellä ja molemmilla on kaikki - realistiset lähtökohdat huomioiden - edelleen auki.

Osaksi asiaan vaikutti myös poliisin ja muiden järjestyksestä vastanneiden tahojen suht onnistunut toiminta ottelun alla. Uusi tai ainakin uudehko ratkaisu kuljettaa vieraskannattajia muun muassa suoraan Wellenblechhütteltä Arenalle toimi ja muuallakin kannattajakuntien erottelu vaikutti onnistuneen. Kovin montaa keltamustaa ei Gelsenkirchenissä näkynyt, suurina provosoivina laumoina ei kertaakaan. Lisäksi vihreävalkoiset nahkapöksyt ymmärsivät pysyä tarpeeksi etäällä ja välttivät turhia provokaatioita, vaikka heidän läsnäolonsa useimmiten aina huomasi. GAKin nuotioleikit (Kuva 1, Kuva 2, Galleria) taikka sieltä vauhtia hakeneiden ryhmien 'konspiratiivinen' marssi otteluun eivät kirvoittaneet vastatoimia poliisilta, vaikka nämä vastoin molempien seurojen yhdessä poliisin kanssa matsin alla julkaisemia tekopyhiä ja alibin omaista poliittista korrektiutta tavoittelevia toivomuksia vastaan sotivatkin. Kuvamateriaalia heikäläisten arkistoon toki päätyi, liikenteessä ja jalankulkijoiden seassa kun sujahteli useampi näitä hienoja kamera-autoja.



Arenan lähistöllä tunnelma oli jännittyneempi, tai parempi sana lienee tässä yhteydessä odottava. Harvat Tausend-Freunde-Mauerin lähistölle eksyneet vieraskannattajat otettiin vastaan asiaankuluvilla, mutta iloisilla verbaalisilla tervehdyksillä. Katsomon puolella vallitsi pääasiassa samanlainen tunnelma, vaikkakin odotus oli kuumeisempaa ja ihmiset varautuneempia tulevien pelitapahtumien osalta. Äänenkäytössä tämä näkyi aluksi varautuneisuutena, olkoonkin että pelaajaesittelyssä muun muassa Kevin Großkreutzia muistettiin huomioida asiallisen äänekkäästi ja Manuel Neuerin, Gerald Asamoahin sekä Kevin Kuranyin nimet muistettiin huutaa erityisen kovaan ääneen. Varsinkin viimeksi mainittu sai kotiyleisöltä erittäin lämpimät suosionosoitukset, keskimmäinen puolestaan tuntui aiheuttavan vahvoja vastaavanlaisia tunteita vieraskannattajissa. On se Asa kova!

Ottelu saatiin aikanaan käynnistettyä tältä sinänsä 'ylimääräiseltä' toiminnalta ja se tuntui istuvan hyvin Arenan ilmapiiriin, vaikka katsojana muuta olisikin toivonut. Kickerin raportissaan mainitsemaa vauhdikasta ja soljuvaa peliä ei ainakaan katsomoon näkynyt, sillä alku - ja oikeastaan koko ensimmäinen puolikas - oli lähinnä karmaisevaa katseltavaa. Schalke osalta varsinkin Rafinha onnistui kaikkea muuta kuin hurmaamaan, brassin laittaessa käytännössä kaikki syöttönsä suoraan vastustajien jalkoihin ja syyllistyessä useampaan mokaan puolustussuuntaan. Toisaalta nürnbergiläisten hakiessa ilmaisuillaan peribrittiläisen kalinan omaista päätöntä koohottamista, niin siinä saattaa olla totuuden siemenkin mukana. Älyvapaata ja usein harkitsematonta tuo pallottelu kun sattui olemaan, minkä puolesta kumpikin osapuoli sai olla onnellinen säilymisestään ilman seuraamuksia. Senkin osalta suurin kunnia tosin lankeaa vastapuolen osaamattomuudelle.

Ensimmäisiä puolittaisia tilanteita ei sentään tarvinnut odottaa turhan kauaa ja Rafinhan vastapelurin Großkreutzin vastatessa yhdestä tällaisesta, saattoi Arenalla viihdyttää itseään huutelemalla kauniita asioita kyseiselle sankarille. Tällä Gelsenkirchenissä suositulla harrastuksella tuntuikin olevan vaikutusta, mikä näkyi ensimmäisen todella puhuttaneen tilanteen - Kuban pilkkuvaatimus Benedikt Höwedesiä vastaan - jälkeisessä ensimmäisessä varsinaisessa maalintekopaikassa. (Rangaistuspotkun olisi muuten saattanut antaa, vaikka suoriltaan nähtynä se kovin heppoiselta olisikin vaikuttanut.) Rafinhan onnistuttua päästämään borussialaisten heikon syötön jalkojensa lävitse täysin vapaalle Großkreutzille, pääsi tämä etenemään tyhjää laitaa pitkin kohti hänestä erittäin paljon pitävää Manu Neueria. Pallonkosketusta seurannut välitön vihellyskonsertti ja Manun harhaoppisia lamaannuttavan olemuksen edessä nuorukainen kuitenkin jäätyi täysin, ampuen hyvästä paikasta harmittoman tussahduksen suoraan Schalken luottovahdin syliin. Palkinnoksi lankesi odotetusti vähättelevää naureskelua.



Sekin satuttiin tosin joltain taholta kuittamaan, koska matsin pelillinen anti romahti entisestään tämän jälkeen. Kumpikin osapuoli veti liinoja kiinni ja tyytyi tarkkailemaan vastustajaa, odottaen tämän tekevän ensimmäisen virheen. Näitä ei monia nähty, kun Schalkekin putosi haluamaansa alemmaksi saadakseen oikean laidan hasardit Rafinhan suunnalta varmistettua tarpeellisissa määrin. Joel Matipin avauksessa nuorukaisen sopimusneuvotteluiden takkuamisen takia korvannut Peer Klugekin täytyi vetää alemmas ja lähemmäs Benniä sekä kumppaneita, ettei ex-nürnbergiläisenkään alun epävarmuus pääsisi vain kostautumaan. Suurta pelkoa tämä alaspäin vetäytyminen ja lievä passivoituminen ei kuitenkaan tuonut mukanaan, hyökkäisihän keltamustien piikkimiehenä pelikieltoista Lucas Barriosia tai aiemmin seurassa vaikuttaneita Alexander Freita ja Mladen Petriciä 'hiukkasen' harmittomamman oloinen Nelson Valdez. Paraguyalainen ei paitsiolta haiskahtaneesta puolittaisesta läpiajostakaan onnistunut saamaan enempää irti kuin surkean syötön suoraan Marcelo Bordonia päin, mikä kertonee enemmän kuin tarpeeksi tästä nimimerkki Risun suosikista.

Apropoo Bordon. Brassitoppari oli lopulta se mies, joka hieman yllättäenkin herätteli omiaan hyökkäyspäässä. Ensin konkaripakki pääsi kokeilemaan vasurillaan kaukaa, minkä Roman Weidenfeller sai torjuttua kulmapotkuksi vain vaivoin. Seuranneesta kulmurista Ivan Rakiticin onnistui löytää Bordonin pää korkeimmalta ja brassi sai ohjattua pallon mukavasti maata kohti aivan takatolpan tuntumaan. Schalken kannalta valitettavasti samoista maisemista löytyi myös vieraiden Mohamed Zidan, joka sai sudittua pallon ennen maaliviivaa turvallisemmille vesille. Kuranyikaan ei enää ehtinyt ajoissa paikalle, vaan lopulta Neven Subotic onnistui purkamaan tilanteen lopullisesti. Paljoa enempää ei ennen tauolle vetäytymistä nähtykään, mitä nyt Weidenfellerin onnistui osittain onnekkaastikin napata Jefferson Farfanin yritys jalkojensa väliin parisen minuuttia ennen erotuomari Manuel Gräfen taukovihellystä. Perulaisella oli mahdollisuudet parempaankin tulokseen yllättävästi avaukseen nousseen Edun alustamasta paikasta, mutta eipä nähdyn ensimmäisen puolikkaan tarkoituksena tainnutkaan olla sisältää mitään erityistä muistettavaa.

Tauolla Arenalla kärvisteltiin mainoksia kuunnellen tai olutjonoissa, kohokohdaksi lienee noussut kammottavan B'lunder FanBoxin aikaansaama reaktio vieraskannattajissa. Ensimmäisen puolikkaan kiitettävää mekkalaa - tosin äärimmäisen suppealla lauluvalikoimalla varustettuna - pitänyt keltamusta lauma innostui kovasti jonkun tontun laulamasta Ein Leben Lang-veisusta, laulaen sitä omilla puhkikuluneilla ja faktuaalisesti paikkansa pitämättömillä sanoillaan. Hauskempaa ja sykähdyttävämpää oli kuitenkin bongata Nordkurvesta iso Tod dem BVB-banneri, vaikka se olikin roikkunut siellä ilmeisesti ottelun alusta saakka. Kaikkialla ei varmasti oltu tuohon lakanaan tyytyväisiä, varsinkaan sen pilkottaessa komeasti taustalta esimerkiksi Clemens Tönniesiä puoliajalla haastateltaessa.



Aikanaan tauolta palattaessa Magath oli päätynyt suorittamaan ensimmäisen vaihtonsa, muttei suinkaan ottanut odotuksissa ollutta Edua ulos. Brassin sijasta uruguaylaisväkkärä Vicente Sanchez sai luvan tehdä tilaa puolustavamman roolin Christoph Moritzin edestä, mikä ei ratkaisuna perusteeton ollut tämäkään. Nuoren saksalaisen ja lähemmäksi normaalia muuttuneen kenttäryhmitelmän kanssa saattoi odottaa Schalken pelin muuttuvan paremmaksi, mutta näiltä odotuksilta vedettiin nopeasti matto pois alta. Ottelun uudelleenkäynnistyksestä ehti kulua ainoastaan 25 sekuntia, kun Schalken päädyssä tapahtui. Valdez laittoi pitkäksensä Schalken rangaistusalueella ja Gräfe näytti palloa pilkulle. Aiheellinen tuomio, mikä tosin selvisi vasta hidastuskuvista. Se asia ei kuitenkaan paljoa lämmittänyt tuona hetkenä, kun Nuri Sahin kiitti ja kuittasi mahdollisuutensa ampumalla pallon kovaa ja korkealle ohi voimattoman Neuerin. Hyvin alkoi tämäkin!

Naapurikannattajat intoutuivat harvinaisella tavalla poikkeuksellisesta menestyksestään, sytyttäen blokissaan soihdun palamaan ja viskellen ainakin pari kolme bängeriä lähiblokkeihin lapsien sekä muiden täysin osattomien sekaan. Yhdessä puoliajan lyhyen laulurupeaman kanssa elettiin vieraiden äänekkäintä aikaa ja tämä oli saada entistä enemmän puhtia vain hetkiä avausmaalista. Schalken onneksi Mats Hummelsin ei kuitenkaan onnistunut eräästä erikoistilanteesta toimittaa palloa hyvästäkään paikasta toistamiseen maaliin, vaan taululla säilyi keltamustien niukka yhden maalin johto. Se näytti kovin ikävältä, mutta lopulta myös auttoi paljon kuninkaansinisiä.

Vasta tappioasemassa Schalke alkoi todella löytää tiensä sisään perjantaiseen Revierderbyyn. Se alkoi pelata rohkeammin ja fyysisemmin, haastoi kovempaa keltamustat ja käytti hyväkseen vähä vähältä näiden normaaliin tapaan alkaneen passivoitumisen johtoasemassa. Borussia luovutti otteen pelistä isännille ja nämä eivät malttaneet kieltäytyä tästä tarjouksesta. Ensi alkuun tämä ei konkreettisina tuloksina näkynyt, mutta katsomossa oli aistittavissa ottelun kääntyminen sen kauniimman osapuolen eduksi. Pari kolme nopeasti putkeen saatua kulmapotkua ja Kuranyin toki valitettava keltainen kortti osoittivat Schalken olevan taas elossa, aivan kuten vastustajan lisääntyneet vaikeudet pysyä sinipaitojen perässä keskikentällä. Valdezin kuitattua tummankeltaisen korttinsa muistaakseni Lukas Schmitzin rappauksesta, osasivat ensimmäiset kotijoukkueen kannattajat jo ääneen todeta ottelun suunnan muuttuvan ja Schalken kääntävän pelin. Tämä näkyi myös tunnelmapuolella sinisten alkaessa piiskata omiaan aiempaa vahvemmin eteenpäin ja keltamustien jäädessä säännöllisesti volyymitasossa selkeästi alakynteen.



Kertaalleen kotiyleisö sai luvan huutaa pettymyksestä, kunnes aihetta erilaiseen reaktioon oli. Rafinhan tai Farfanin loistavasta keskityksestä Kuranyi oli päästä karkumatkalle Weidenfellerin kanssa nokikkain, mutta homma kaatui totaalisen epäonnistuneeseen haltuunottoon. Muutamilla hermot kireällä ottelua seuranneilla tämä aiheutti vanhojen tapojen nousemisen esiin, eli Kevinin suuntaan satoi aika ilkeää kommenttia. Kuittaus ympäriltä tuli kuitenkin nopeasti, meidän Kuranyita ei enää haukuta. (Ennen sopimuskuvioiden ratkeamista ainakaan...) Vaikka ei siihen tarvettakaan enää hetkeä myöhemmin ollut, kun Marcel Schmelzer rikkoi Rafinhaa ja tarjosi Schalkelle vapaapotkun sen lempipaikasta kentän oikealta laidalta.

Samalla Magathkin reagoi näkemäänsä ja vaihtoi Alexander Baumjohannin sisään, ottaen hyvin esiintyneen Moritzin taas pois taktiikan uhrina. Heikkopäisempien pelaajien kohdalla tämä kirvoittaisi aika ikäviä reaktioita, mutta nuorukainen ei tästä vaikuttanut olevan missään vaiheessa moksiskaan. Olkoonkin, että varmasti olisi halunnut elää ne hetket viheriöllä, kun Schmitzin vasuri lauloi. Vaikka kaikissa mahdollisissa haastatteluissa keltamustien edustajat olivat muistaneet varoitella omiaan Schalken erikoistilanteista, lähes kaikki mahdollinen kusi tässä tilanteessa. Ainakin Valdez, joka oli määrätty vartioimaan Benni Höwedesiä, mutta kadotti tämän ensimmäisen metrin aikana täysin. Kuninkaansinisten oma kasvatti saikin vapaasti juosta pallon lentoradalle ja pääsi ohjaamaan nahkakuulan valitsemaansa kohtaan, löytäen sopivan Weidenfellerin vasemmalta puolelta alhaalta. Lüdenscheidilaismaalivahti venytti minkä pystyi, sai näppinsä väliin, muttei saanut ohjattua palloa tolppaa kaueammaksi maalistaan. Alumiinin kevyen kilahduksen säestämä pallo painui lopulta verkkoon ja katsomon puolella riemu repesi valloilleen.

Nyt Schalke oli saanut täydellisen otteen pelistä ja ei antanut naapurillensa enää saumaa päästä takaisin mukaan. Isännät vyöryttivät tilanteen toisensa perään keltamustien maalille, mutta konkreettiset tulokset jäivät uupumaan. Kuranyi ei tahtonut saada mistään valmista aikaiseksi, ellei lasketa pientä tönäisyä kaksinkamppailussa, mikä laukaisi hieman ikävämmät seuraukset saaneen tapahtumaketjun. Korkeassa pallossa isäntien kärkimies kamppaili keltamustien topparia Mats Hummelsia vastaan rangaistusalueen reunalla, kun maalivahti Weidenfeller ryntäsi mukaan selvittämään tilannetta nyrkkiensä kanssa. Kuranyi tarttui viimeiseen oljenkorteensa, siihen kymmeniä kertoja kaikissa peleissä käytettyyn, kevyeen vauhdinantoon edessä olevalle puolustajalle. Hummels oli lievän epäröintinsä takia heikossa tasapainossa valmiiksi ja kaatui eteenpäin Kuranyin avustuksesta, suoraan Weidenfellerin käsien ulottuville. Borussia-vahti yritti osua palloon ja osuikin, mutta ainoastaan osittain. Suuri osa iskusta tärähti suoraan Hummelsin posken ja leuan seutuville, murtaen luita ja pakottaen nuorukaisen kymmenen minuuttia myöhemmin vaihtopenkille pyörryttävän olon sekä heikkouden takia. Vaikka törmäyksen seuraukset olivat ikävät, ei Kuranyin rike - sellainen se oli - missään nimessä ansainnut esimerkiksi kickerin vaatimaa toista keltaista korttia kärkimiehelle. Peleissä nähtäisiin muutoin aika paljon useammin kärkipelaajien ulosajoja nykyisin.



Arenalla tapahtuneen seurauksia ei luonnollisesti voinut nähdä katsomoon asti, minkä takia kotiyleisö aika railakkaasti reagoi minuutteja kestäneisiin huoltotoimenpiteisiin. Varsinkin Weidenfellerin osalta, tämä kun on suhteellisen suosittu hahmo Gelsenkirchenissä hänkin. Paikkailujen tultua valmiiksi jatkettiin ottelua siitä, mihin se oli katkennut. Schalke painosti ja loi muutamia tilanteita, saamatta valmista aikaan. Yhtäkään näistä paikoista ei kuitenkaan voine kuvailla yhtä lupaavaksi kuin vieraiden viimeistä, Valdezin läpiajoa. Paraguaylainen karkasi Schalken puolustukselta hyvään pystysyöttöön, mutta heikko pallonhallinta ja siitä aiheutunut hitaus maksoivat liikaa. Vetohetkellä Rafinhan onnistui saapua paikkailemaan ensimmäisen puoliajan mokiaan, liukuen oikea-aikaisesti 'Surffaritukan' yrityksen eteen ja ohjaten sen ainoastaan kulmapotkuksi.

Sen enempää Gelsenkirchenissä ei keltamustia tahdottu enää nähdä. Kulmapotkun aikana Hummels vaihtui Felipe Santanaan, mikä piristi entisestään katsomossa - onhan brassi aivan eri luokkaa kuin Saksan maajoukkuepaitaan kuuluva ex-Bajuware. (Ruhrilla leipänsä tienaavilla ei tosin schwaabien puuhakerhoon tunnu olevan asiaa.) Kauaa brassitoppari ei kentällä ehtinyt viihtyä, kunnes sai jo ravistella päätään pettymyksestä. Ainoastaan reilu minuutti Valdezin paikasta Rafinha pääsi keskittämään vapaasti keskikentältä kohti rangaistusaluetta ja Edua, samalla tavalla kuin on useasti aiemmin kevään aikana tehnyt Kuranyin kanssa. Schalken brassikaksikko ei tosin saanut pidettyä palloa keskenään, vaan siihen pääsi keltamustien Subotic väliin. Serbitopparin purku putosi Sven Benderille, vieraiden yhdelle viime aikojen valopilkuista, joka syyllistyi kuitenkin karkeaan virheeseen. Surkea kostetus ja pallo kimposi nuorukaisen ulottumattomiin pitkälle eteen, passiivisessa paitsioasemassa ollut Edu haistoi paikan ensimmäisenä ja syöksyi kohti palloa. Kantapäällään vielä pyörähtäessään brassihyökkääjä jatkoi pelivälineen lievästi takaviistoon, missä Rakitic oli vaanimassa. Kroaattinuorukainen ei antanut pienen pompun häiritä, vaan haki täydellisen kosketuksen sijasyrjällään ja pyrki suuntaamaan pallon ulottuvan Weidenfellerin ohitse takaylänurkkaan...

... TOOOOOOOOOOR! Rakitic tiesi mitä teki ja onnistui täydellisesti. Edun syöksyminen palloon sai jo monet nousemaan katsomoissa ja kroaatin untuvanpehmeä sijoitus näytti nopeasti istuvan täydellisyyteen asti. Weidenfeller yritti ja ponnisti ponnistamistaan, mutta ei. Pallo pamahti sulavasti takanurkkaan ja Arena räjähti mielettömään huutoon. Katsomossa keltamustia kannattavat lysähtivät kasaan, kun taas kuninkaansiniset tanssahtelivat riehakkaasti ympäriinsä ja syleilivät toisiaan. Vastaavanlaista herkkua - nousu loppuhetkillä tappioasemasta ja kaiken lisäksi Revierderbyssä kauden toiseen derbyvoittoon - ei saa nauttiakseen kuin harvoin, eikä varsinkaan Rakiticin uskomattoman kauniin maalin muodossa. Fantastista!



Loput ottelusta lisäaikoineen meni Schalkereiden juhliessa katsomossa. Koko Arena veti nyt varauksetta yhtä köyttää, jokaiseen lauluun lähdettiin mukaan ja 'Wer nicht hüpft, der ist Borusse'-veisun aikana kaikissa katsomoissa - pääkatsomon katkarapuosastollakin - lähes kaikki ihmiset hyppivät ja pomppivat naapuria pilkaten. Kun kruunaukseksi saatiin Großkreutzin keltainen kortti ja Asamoahin saapuminen hämmentämään soppaa entisestään Kielletyn kaupungin asukkien kanssa, oli upea loppuhuipennus kolmatta (ja neljättä sekä viidettä) maalia lukuun ottamatta valmis. Gräfen viimeinen puhallus pilliin antoi sitten kuninkaansinisten kannattajille lopullisen luvan juhlintaan ja siitä otettiin kaikki ilo irti. Joukkue kävi kiittämässä pitkään ja hartaasti kaikkia katsomoita, poistui hetkeksi ja palasi uudestaan juhlimaan edelleen väkirikkaan Arenan yleisön eteen. Laulua ja liikettä piisasi, eikä Asa antanut keltamustienkaan jäädä osattomaksi. Päätösvihellyksen jälkeen Weidenfellerin kanssa kevyesti yhteen ottanut hyökkääjä esitti vielä muutamia asiaankuuluvia eleitä naapurikannattajien suuntaan, takoen muun muassa sydämen kohdalla olevaa logoa paidassaan ja vilkutellen sepporätymäisin tarkoitusperin täysin lyödyille keltamustille. Osa näistä ei tykännyt tällaisista ja lopputuloksesta hyvää, minkä takia hieman nyrkitkin heiluivat. Ei mitään dramaattista kuitenkaan ja sinisellä puolella tilanteista selvittiin naureskelulla sekä tuloksesta muistuttamalla.

---

Aivan turha tässä on suurempia enää sanoa, ehkä joitakin asioita voi myöhemminkin vielä nostaa esiin. Kaikkinensa täydellinen perjantai-ilta Gelsenkirchenissä ja viikonlopun sekä alkuviikon aikana oli mukavaa käyskennellä ympäri Ruhria. Hymy oli äärimmäisen herkässä kaikilla kuninkaansinisiä kannattavilla ja syystäkin. Keltamustia taas ei niin hirveästi päässyt näkemään. Jostain syystä. DERBYSIEG!

[Dieter Bohlen]

Waldstadion, 16:30

Schalken osalta urakka Bundesligassa jatkuu loisteliaan Derbysiegin jälkeen aivan hetken kuluttua vieraskentällä. Edessä on taas yksi haastava ottelu, sillä vastaan asettuu kauden yksi suurimmista yllättäjistä Eintracht Frankfurtin muodossa. Entistä vaikeamman urakasta tekee kuninkaansinisten osalta se, että loukkaantumisten takia Magathin on luovuttuva niin Jefferson Farfanista kuin Marcelo Bordonistakin kokoonpanoa laatiessaan. Sikäli kun erästä nürnbergiläisaviisia osaa edelleen arvostaa, kyseessä on Schalken tämän kauden kaksi parasta kenttäpelaajaa.

Iloisempaa on taas havaita Heiko Westermannin sekä Carlos Zambranon palaavan kokoonpanoon, ja molemmat vieläpä avaukseen asti. Zambranon pitäisi tänään ottaa paikka oikeana laitapakkina, minkä tontin hän taannoin Bremenissä hyvin täytti. Westermann puolestaan palaa keskuspuolustukseen Benedikt Höwedesin pariksi ja Rafinhan pitäisi siirtyä, tämän tosin näkee vasta ottelun aikana, vasemmaksi laitapakiksi Lukas Schmitzin noustessa ylöspäin. Manuel Neuer jatkaa maalissa.

Pykälää ylempänä Joel Matip palaa jatkopahvi taskussaan taas avaukseen ja syrjäyttää Peer Klugen ankkurin paikalta. Penkille Kluge ei sentään joudu, vaan siirtyy oikealle puolipaikalle tai muodostaa nuoremman kollegansa kanssa kahden miehen keskustan keskikentällä. Schmitz puolestaan nappaa tutumman roolinsa keskikentän vasemmalta puolipaikalta tai laidalta, miksei jostain sieltä välimaastosta. Vicente Sanchez on saanut tehdä nuorukaisen edestä tilaa, Ivan Rakiticin täydentäessä nelikon. Alexander Baumjohannia ei nähdä siis tänäänkään avauksessa.

Kärjessä Kevin Kuranyin on pakko luopua mieliparistaan Farfanista ja tänään toisena kärkimiehenä nähdäänkin Rakiticin voittomaalin Revierderbyssä alustanut Edu. Saapa nähdä, miten kovin samanlaisen kaksikon yhteispeli tänään toimii. Ehkä jo hieman tuli odoteltua yllättävämpää ratkaisua Magathilta, esimerkiksi Besart Ibraimin tai Mario Gavranovicin muodossa. Brassi tosin on pyörinyt kuviossa kauemmin ja on saanut vastuutakin, eli ei tässä mitään väärää ole tehty. Gerald Asamoahia ei sentään avaukseen ole laitettu.

Schalken avaus tänään: Neuer - Zambrano, Höwedes, Westermann, Rafinha - Kluge, Matip - Rakitic, Schmitz - Edu, Kuranyi.

[Callit]

Onkos Dittmar tullut ajatelleeksi sellaista asiaa, että Felixin joukkue on tänä vuonna paljon lähempänä kärkeä 25. pelipäivän jälkeen kuin viime vuonna? Hyvä ennuste siis. Moni nauraa tuolle, mutta itse pyörittelen asiaa ihan vakavissani. Monestakin syystä.

Syistä painavin on Bayernin MAHDOLLINEN otteluruuhka, cligapelien johdosta. Pokal-matsi Schalken vieraana hoitunee kummaltakin reservien toimesta, mutta cliiga veisi keskittymisen tärkeiden Stuttgart-, Schalke- ja Leverkusen-pelien tienoilla. Noista peleistä kaksi viimeistä on vieraissa, mikä ei helpota urakkaa vähääkään.

 

[Dieter Bohlen]

Magath ei taatusti lepuuta avainmiehiä Pokalissa, vaan vetää täysillä. Luultavasti paikka Berliinistä tarkoittaisi sarjakutosenkin mahtuvan eurokarkeloihin ensi kaudella - Augsburgin yllätykseen en malta uskoa - ja se loisi sopivasti turvaa Schalken selustaan. Paljoa tuota edemmäksi en usko Felixin katsovan.

[Dieter Bohlen]

Eintracht Frankfurt Fußball AG  -  FC Schalke 04 e.V. 1:4 (0:2)
0:1 Matip (esityö Rafinha) 12'
0:2 Höwedes (Schmitz) 15'
1:2 Meier (Ochs) 52'
1:3 Rakitic (Kuranyi) 80'
1:4 Kuranyi (Moritz) 89'

Lukemia katsellessa Schalken menneenä lauantaina esittämä suoritus aiheuttaa edelleen pientä pöllämystyneisyyttä. Etukäteen pahat aavistukset pyörivät ajatukissa Jefferson Farfanin ja Marcelo Bordonin puuttumisten takia, mutta lopulta aihetta suureen huoleen ei ollut. Vaikka lopputuloksessa ottelutapahtumiin nähden kenties se yksi maali liikaa onkin, niin 4:1 -vierasvoitto toisesta europaikoista taistelevasta porukasta on erinomainen saavutus kuninkaansinisiltä. Yhdistettynä kapteeni Heiko Westermannin ja Carlos Zambranon kauan odotettuihin sekä kaikin puolin onnistuneisiin paluisiin, voi mennyttä viikonloppua silmäillä gelsenkircheniläisnäkökulmasta suurella tyytyväisyydellä.

Ottelun alku vastasi lopputulosta enemmän odotuksia, koostuen lähinnä niin sanotusta 'taktisten hienouksien sanelemasta' pelailusta eli tilanneköyhästä ja tiettävästi ainakin lahtelaisten makuun unettavasta pallottelusta. Straiterin ja monen muunkin pelastukseksi pystyynnukahtamisen edessä nousivat kuitenkin, yllättäen, erikoistilanteet. Ottelun jälkeisessä haastattelussa frankfurtilaisluotsi Michael Skibbe ei voinut pidätellä nauruaan aiheesta kysäistäessä, todeten valmennustiimin kyllä painottaneen alkuvihellystä ennen Schalken vaarallisuutta näissä. Oppi ei kuitenkaan mennyt perille, vaan poikkeuksellisen menestyksekkäästä Ivan Rakiticin lyhyestä kulmapotkusta Rafinha pääsi keskittämään täysin vapaasti boksiin etutolpan kohdalle Joel Matipin päähän. Tai paremminkin olkapäähän, mutta onko tuolla suurtakaan merkitystä nuorukaisen kyettyä suht koomisesta kyyryasennostaankin ohjaamaan pallon kaikkien isäntien yläpuolelta takakulmaan verkon perukoille. 'Ich bin halt groß, da passiert so etwas schon', sanoi nuorukainen aiemmin itsekin ja paikkansahan se pitää.



Paljoa pahemmaksi ei jää Benedikt Höwedeskään näissä paikoissa. Vain kolme minuuttia edellisestä kuninkaansiniset saivat vapaapotkun rangaistusalueen tasalta oikealta laidalta. Nykyisellään nämä ovat erään loukkaantumisen takia Lukas Schmitzin käsialaa ja miksipä eivät olisi. Edeltäneen viikon Revierderbyn tapaan nuorukaisen vasurista lähtenyt pallo löysi taas loistavasti kohteensa, Höwedesin, eikä tämän tarvinnut kuin nikata kevyesti ohittaakseen Oka Nikolovin Frankfurtin maalilla. Se on välillä näinkin helppoa, kun sen osaa. Eintrachtia ja tammikuussa Schalkesta pörssikaupunkiin siirtynyttä Halil Altintopia tämä havainto ei juurikaan lämmittänyt.

Eipä punamustanutuissa seuraavina minuutteinakaan kummoista sisäistä roihua ja palavaa intoa ollut havaittavissa. Olkoonkin, että frankfurtilaisten ensimmäisen puolikkaan molemmat mainitsemisen arvoiset tilanteet nopeasti Schalken maalien perään osuivatkin. Ensin Selim Teber pääsi varkain erikoistilanteen jälkimainingeista ampumaan rangaistusalueen oikealta laidalta, mutta entisen SAP-kapteenin veto painui niukasti ohi takatolpan. Hetkeä myöhemmin paria kierrosta aiemmin vapaapotkusta osunut Benjamin Köhler pääsi taas esittelemään taitojaan, mutta palloa ei hänkään saanut ohjattua kunnolla kohti Manuel Neuerin vartioimaa maalivahtia. Lopputulokseksi jäi yleisön kevyt kohahdus ja maalipotku vieraille.

Schalkekaan ei paljoa enempää enää ensimmäisen 45-minuuttisen aikana saanut aikaan. Schmitzin huikean volleytykityksen aiheuttama kohahdus ja lievä pettymys kudin painuessa niukasti ohi takaylänurkan tosin ylittivät helposti nuo isäntien vähäiset panokset ottelutapahtumiin. Harmi, ettei tuo nuorukaisen yritys osunut, se kun oli loppusilausta vaille täydellinen suoritus. Eipä Lukasta tosin suurestikaan voinut harmittaa tauolle vetäytyminen pelkästään yhden alustetun maalin ja 0:2 -johdon kanssa.



Tauolta palattaessa Skibbe näytti löytäneen pukukopissa oikeat sanat ja Frankfurt painoi aloituspotkusta lähtien ankarasti päälle. Köhlerin korvannut brassieksentrikko Caio kiitti valmentajaansa nopeasti luottamuksesta, alustaen nätillä no-look-pystypassillaan Patrick Ochsin erinomaiseen keskityspaikkaan boksin oikealle nurkalle. Ochs ehti nahkakuulaan täpärästi ennen Schalke-kippari Westermannia, päästen pistämään pienen roikkukeskityksen vitosen alueen rajalle suoraan Alexander Meierin juoksuun. Pitkänhuiskea entinen hampurilainen piti päänsä kylmänä ja ohjasi pallon ohi voimattoman Neuerin kauden kahdeksanneksi osumakseen.

Seuranneet minuutit kamppailua käytiin lähes yksinomaan Schalken päädyssä ja paikoin vieraat olivat helisemässä omalla alueellaan. Kuninkaansinisten onneksi Ochsin ei kuitenkaan onnistunut hankkia tililleen maalia kavennusosuman alustuksensa seuraksi, vaan laidallaan pakista linkiksi nousseen Bayern-kasvatin kuti kaartoi ohi kohteensa. Tunnin kohdalla nähdyn astetta vaarallisemman tilanteen puolestaan sai vieraiden Höwedes onnekseen selvitettyä viime tipassa. Ochsin syöttö vapautti maalintekijä Meierin loistavaan syöttöpaikkaan ja tämä haki välittömästi poikittaispalloa niin ikään vapaaksi unohdetulle Pirmin Schweglerille muutama metri Manun vartioimasta maalista. Benni haistoi tilanteen erinomaisesti ja liukui täyden riskin kera palloon sisemmällä jalallaan. Riskinotto kannatti, Höwedes sai katkaistua syötön ja ohjattua pallon vielä täpärästi ohi tolpan. Näiltä kohdilta on heikompiakin katkoyrityksiä nähty vuosien saatossa.

Magathin otettua Zambranon vaihtoon Alexander Baumjohannin edestä ja palautettua Rafinhan oikealle laidalleen, sai Schalken peli kaivatun stabiliteettinsa takaisin. Rakiticin hetkeä aiemmin nähtyä kaukoyritystä seurasikin lähinnä isäntien epätoivoinen hyökkäily varmasti seissyttä kuninkaansinisten puolustusta vastaan. Mainittavia tilanteita ei enää nähty ennen viimeistä kymppiä, kun gelsenkircheniläisvieraille tarjoutui viimein loistava vastaiskumahdollisuus. Baumjohannin syötöstä Edu sai pelivälineen lapikkaaseen keskiympyrässä ja näki oivaltavasti Kevin Kuranyin oikea-aikaisen pystynousun oikealla laidalla. Ulkosyrjällään brassikärki laittoi pelivälineen parillensa pitkälle eteen ja lähti Rakiticin kanssa seuraksi hyökkäystä päättämään. Kuranyi ratkaisi omalta osaltaan vastaiskun poikittaissyötöllä rangaistuspilkun tasalle, missä ensimmäisenä nahkakuulaan ehti kaikkia muita nopeammin paikalle kirmannut Rakitic. Kroaattinuorukainen sai vaivatta siirtää pallon tyhjiin ja merkkautti Revierderbyn unelmamaalinsa perään heti seuraavan maalinsa Höwedesin tapaan.



Kolmannen maalin myötä matsi oli käytännössä ratkaistu, eikä isänniltä nähty enää paljoakaan hyökkäyssuuntaan. Eräästä vapaapotkun jälkitilanteesta Schweglerin onnistui saada aikaan Neuerin hetkellisesti yllättänyt ratkaisu, mutta Schalke-vahdin onnistui lopulta selvittää sveitsiläisen kuti alakulmasta. Kuninkaansiniset käyttivät vastavuoroisesti viimeisen mahdollisuutensa maalintekoon paremmalla menestyksellä, Matipin ja vaihdosta sisään saapuneen Christoph Moritzin alustaessa Kuranyin karkumatkan kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa. Kärkimies starttasi suoritukseensa hieman varkain ja jokusen sentin paitsiosta, mikä ei tässä vaiheessa matsia tosin tarkoittanut käytännössä mitään. Vastaan tullut Nikolov oli auttamattomasti myöhässä ja Kuranyi kaartoi helposti makedonialaisen ohi, siirtäen pallon lopulta hallitusti maaliin kolmattatoista kertaa tämän kauden aikana, sinetöiden ottelun loppulukemat.

---

Erinomainen suoritus lähtöasetelmat huomioiden ja kaiken kruununa Westermannin sekä Zambranon paluut. Erityistä huomiota ansaitsivat myös odotetusti avauskokoonpanoon palannut Matip, tuplaonnistujan Höwedes ja Rakitic sekä parhaat pelinsä kuninkaansinisessä paidassa pelanneet Edu ja Peer Kluge. Vaikka harva media osasi arvostaa jälkimmäisen esitystä edes vähää alusta, niin Schalkereiden silmissä keskialueen raataja onnistui vakuuttamaan korkealla työmoraalillaan ja monilla näppärillä, joskaan ei kaikista näyttävimmillä suorituksillaan. Tällainen kokenut kaveri ei missään nimessä tee pahaa Schalken erittäin nuorelle miehistölle ja tällaisilla suorituksilla vastuuta voi odottaa saatavan vastaisuudessakin. Edun osalta puolestaan Farfanin paluu heittää omat kysymysmerkkinsä, mutta tällaisena brassi on eittämättä hyvä paikkaus lähteneen Altintopin tai lähtemässä olevien kärkimiesten - lähinnä Asamoah ja Sanchez - paikalle.

Paljoa enempää ei matsista ole sanottavaa, mutta näin mielenkiinnosta laitetaan tähän kohtaan eräs aktuelli siirtohuhu esiin: Zvjezdan Misimovicia on taas yhdistelty Schalkeen ja kiinnostuksen on uutisoitu olevan molemminpuolista. En usko tämän toteutumisen oikeastaan lainkaan tässäkään vaiheessa, mutta ihan mukavasti tällaisella uutisella on saatu kanavoitua enimpiä ylimääräisiä huomioita kuninkaansinisistä toisaalle. Se kelpaa ja hyvin kelpaakin.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 21:30

Schalken osalta urakointi Bundesligassa jatkuu taas perjantaipelillä, kun armas vihollinen eteläisestä schwaabimaasta saapuu vierasille Gelsenkircheniin. Talousongelmaisena seurana kuninkaansinisiltä ei toivottavasti turhaa vieraskoreutta Stuttgartille tänään likene, mistä Magath on toivottavasti pitänyt viikon palopuheissaan huolta. Edessä on nimittäin taas se neljän todella kovan matsin putki, kun seuraavat kolme vastustakin löytyvät taulukon kärkipäästä ja itse asiassa neljältä ensimmäiseltä sijalta. Kuten Magath on useampaan kertaan todennut, kauden suunta nähdään näissä taistoissa.

Kuninkaansinisten onneksi edellisestä matsista uupuneet Jefferson Farfan ja Marcelo Bordon on saatu takaisin ruotuun, eikä pelikieltojakaan ole menoa rasittamassa. Schalke saa siis valita parhaimmistaan, mikä tosin suuremmissa määrin pätee vastustajaankin. Matthieu Delpierren pelikieltoa lukuun ottamatta ei schwaabeiltakaan löytyne huomattavampia poissaoloja, eli huippumiehistöillä päästään tänään potkimaan palloa Ruhrin sydämessä.

Bordon paluu tarkoittaa automaattisesti muutoksia Schalken alakerrassa, vaikkakaan mitään erityisen dramaattisia nämä eivät ole. Kapteeni Heiko Westermannin täytyy siirtyä brassikonkarin edestä taas vasempaan laitaan, mikä vapauttaa sekä Lukas Schmitzin että Rafinhan heidän mielipaikoilleen. Bordonin seurana keskuspuolustuksessa aloittaa totutusti Benedikt Höwedes ja oikealla laidalla mainittuun tapaan Carlos Zambranolle on käynyt käsky väistyä Rafin tieltä. Maalissa jatkaa totuttuun tapaan Manuel Neuer.

Pykälää ylempänä Magath luottaa samaan miehistöön kuin Frankfurtissa toisen puolikkaan aikana. Nuori Joel Matip saa hoitaakseen ankkurin tehtävät ja Peer Kluge puolestaan toimii teinipoikasen parina tai vaihtoehtoisesti oikean puolipaikan miehenä. Täysin mahdotonta ei ole nähdä miestä laiturinakaan, jolloin Ivan Rakitic pudottautuisi timantin kärkipaikalta Matipin rinnalle keskustaan. Schmitz saa taas puolestaan vaikuttaa viimein vasempana laiturina tai vasemmalla puolipaikalla, mitä on syytä tervehtiä ilolla.

Kärjessä Kevin Kuranyi saa taas laskea kärkiparina Jefferson Farfanin varaan. Perulainen on toipunut pienistä lonkkavaivoistaan ja aloittaa tänään viheriön puolelta, siirtäen Edun odotetusti vaihtopenkille. Vaihtopenkiltä Magathin käytettävissä on myös muun muassa Gerald Asamoah sekä Besart Ibraimi, mutta esimerkiksi Vicente Sanchezia on turha hakea tälläkään kertaa. Kaaderi elää siis nopeasti, vaikka se ei kentällä kärkiparin osalta näykään.

Schalken avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Westermann - Matip - Kluge, Schmitz - Rakitic - Farfan, Kuranyi.

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  VfB Stuttgart 1893 e.V. 2:1 (0:0)
1:0 Edu 46'
1:1 Tasci (Kuzmanovic) 50'
2:1 Kuranyi (Westermann) 55'

'Pass! Pass! Verdammt, Heiko, pass!' Arenalla menneenä perjantaina muutaman sekunnin kestänyttä huuto- ja ohjeistusmyrskyä Heiko Westermannin suuntaan voi vain kuvitella. Schalken kapteeni pääsi livahtamaan stuttgartilaisvieraiden surkeasti epäonnistuneen paitsioansan avulla täysin tyhjään rangaistusalueelle Kevin Kuranyi seuranaan. Westermannilta kesti kuitenkin ikuisuudelta tuntunut aika saada Ivan Rakiticin jalasta lähtenyt vapaapotku haltuunsa ja pallo pelattua sitä malttamattomana odottaneelle kärkimiehelle. Ensin pomppu ja toinenkin, pala nousee kurkkuun, pallo on viimein matkalla..!

Asioissa ei kuitenkaan pidä kiirehtiä aina edelle, eihän mainittua tilannettakaan koettu heti ensimmäisten minuuttien aikana. Nämä ottelun alkutahdit olivat jotain muuta ja lupailivat hyvin vähän mitään myöhemmin tapahtuneen suuntaista. Odotetusti, tavoillensa uskollisena, Magathin poikien vieraaksi saapuneet Christian Grossin suojatit aloittivat ottelun vauhdilla ja vastasivat alkuminuutit pelin etenemisestä. Ei Schalke täysin osaton ollut sekään, mutta oikeanlaisen valmistautumisen avulla se osasi keskittyä ottamaan ensisijaisesti vastaan Stuttgartin alkupyristelyt ja vasta sitten hakemaan omia ratkaisujaan. Suunnitelman näytti purevan, sillä schwaabivieraiden aktiivisempi ote ei tuottanut mainittavaa tulosta ja lopulta ensimmäinen huomioimisen arvoinen maalintekopaikkakin siunaantui Schalkelle. Jefferson Farfanin pallonriistosta syntyneestä vastaiskusta Kuranyin ei kuitenkaan onnistunut sijoittaa palloa maalikehikoiden väliin.



Ottelu aaltoili seuraavat parikymmentä minuuttia päädystä toiseen, osapuolten pyrkimysten kuitenkaan konkretisoitumatta yhtikäs mihinkään. Georg Niedermeier ja Benedikt Höwedesin astetta kovaotteisimmista kaksinkamppailuista kuittaamat varoitukset kuuluivat pelin mielenkiintoisimpaan antiin, mikä Helsingin Hietalahden maastossa noteraattiin tiettävästi vaihtamalla kanavaa Steven Martinin eittämättä loisteliaaseen Shopgirl -huumoripläjäykseen. Ehdittiinkö mainitussa osoitteessa havaita kahta Manuel Neuerin loisteliasta pelastusta ensimmäisen puolikkaan loppuhetkillä, on arvailujen varassa. Kaikista koostepätkistä ne kuitenkin löytyvät, koska täysin vapaasti nokikkain Manun kanssa päässeiden Pavel Pogrebnyakin ja Zdravko Kuzmanovicin nollaaminen ei kaikista helpoin tehtävä ole. Gelsenkirchenin lapsenkasvoinen enkeli osoitti kahteen otteeseen kuitenkin erinomaista pelinluku- sekä ennakointitaitoaan ja peitti molemmissa vaikeissa tilanteissa oman maalinsa erinomaisesti.

Lähinnä Neuerin kahden loistopelastuksen ja muutoin varsin hyvin toimineen puolustuksen ansiosta tauolle vetäydyttiin maalittomassa tasatilanteessa. Vastakkaisessa päädyssä aktiiviurallaan viimeistä kertaa uransa alkulähteellä vieraillutta Jens Lehmannia ei pahemmin koeteltu, Kuranyin mainitun ensimmäisen yrityksen ohella ainoastaan kärkimiehen toinen kokeilu pakotti vanhan miehen vertymään maalillaan. Se oli Magathin makuun liian vähän ja tauolta palattaessa kentällä näkyivätkin heti ensimmäiset muutokset. Ottelun tärkeyden muistaen sekä Joel Matip että Jefferson Farfan jäivät yllättäen vaihtoon Magathin panostaessa hyökkäävämpään peliin tuomalla Edun ja Alexander Baumjohannin kehiin.

Kaikki vaihdoksen herättämät mahdolliset epäilykset kaikkosivat onneksi sekunneissa. Vasemmalta laidalta Schalken onnistui vaihtaa muutaman näppärän syötön perään puolta Rakiticin upealla levityksellä, pallon päätyessä Peer Klugelle. Keskikenttämies haki suoraa jatkoa linjojen taakse, onnistumatta täysin, mutta tavoittaen kuitenkin Lukas Schmitzin pään rangaistusalueen rajalta. Nuorukainen pyrki jatkamaan pallon eteenpäin Kuranyille, mutta schwaabien onneksi toppari Serdar Tasci pääsi katkomaan. Ländlen poikien epäonneksi maajoukkuemiehen katko päätyi kuitenkin suoraan Edun jalkoihin. Brassikärki tuskin ehti ajatella suoritustaan lainkaan, vaan ojensi jalkansa refleksinomaisesti palloon ja ohjasi sen ohi Lehmannin uransa ensimmäiseksi maaliksi kuninkaansinisessä paidassa.



Stuttgartilaisvieraat eivät takaiskuosumasta lamaantuneet, vaan onnistuivat kuittamaan ottelun takaisin tasatilanteeseen vain muutamaa minuuttia myöhemmin. Kuzmanovicin vaarallisiksi tunnetut erikoistilanteet yllättivät Schalken housut kintuissa, kun kapteeni Westermannilla ja kärkimies Kuranyilla ilmeni vaikeuksia määritellä oma vastuualueensa takatolpan maastossa. Niin sanottuna nauravana kolmantena tilanteeseen saapui avausmaalissa mokannut Tasci, joka kiitti ja kumarsi avustuksesta nikkaamalla serbikollegansa pallon ohi voimattoman Neuerin. Aiempien kierrosten tapaan Schalke oli taas päästänyt vastustajan täysin turhaan takaisin peliin.

Schwaabienkaan onni ei kauaa kestänyt. Erotuomari Lutz Wagner antoi isännille vapaapotkun oikeasta laidasta ja Schalken erikoistilannevaarallisuushan tunnetaan. Rakitic, Westermann... ja KU-RA-NYI! Ne muutamat sekunnit pallon tuntuessa polttavan kapteenin jalassa ja päivän olevan taas yksi niistä päivistä olivat tuskaisia. Westermann näpäytti kuitenkin epäilijöitään ja pelasi tilanteen täydellisesti, miehen sivuttaissyötön passatessa täydellisesti ajoituksen, kovuuden sekä tarkkuudenkin puolesta. Kuranyin ei tarvinnut kuin laittaa jalkansa väliin kauden neljänneksitoista osumakseen. Helpotus maalin synnystä ja huvittuneisuus vieraiden käsittämättömän heikon paitsioansan johdosta huokuivat välittömästi yli Arenan. Samalla heräsi tietoisuus siitä, ettei ottelua päästettäisi enää toista kertaa käsistä.

Schalkella ei enää sen suurempia vaikeuksia ollutkaan, vaikka Stuttgart sai varsin vapaasti painaa peliään aina kuninkaansinisten rangaistusalueen lähettyville. Sen edemmästä schwaabeja ei päästetty, vaan hyökkäävämmälläkin miehistöllä kuninkaansinisten onnistui tukkia ratkaisevat kulku- ja syöttöväylät sekä rajoittamaan vieraiden huomioitavat tilanteet lähes nollaan. Kahdesti Arenalla saatiin vielä jännittää, kun Pogrebnyak oli ensin ehtiä hyvään läpisyöttöön ensimmäisenä, kunnes Manu tuli ja hoiti tilanteen mallikkaasti. Noin minuutin verran tästä Timo Gebhart pääsi kahdesti kokeilemaan hyvästä asemasta, mutta molemmilla kerroilla isäntien Marcelo Bordon venytti itsensä pallon eteen ja siivosi lopulta tilanteen tuloksettomaksi kulmaksi.



Vastakkaisessa päädyssäkään ei kummempia nähty, olkoonkin että Schalkelle tarjottiin muutamia hyviä vastaiskupaikkoja. Edu ampui kuitenkin hyvästä asemasta ohi ja jäi odottamaan toista maaliansa seuraaviin matseihin. Kapteeni Westermann puolestaan ei kyennyt tuplaamaan kauden maalisaldoaan, vaan kapteenin volleykokeilu suoraan kulmapotkuun nousi täpärästi yli poikkihirren. Ilman muita mainittavia tapahtumia erotuomari Weiner sai kunnian aloittaa Schalkereiden juhlat päätösvihellyksellään.

---

Kauden kahdesta kohtaamisesta schwaabeja vastaan kaksi voittoa, molemmissa ensin johtoasemansa menettäneenä ja lopulta Kuranyin ratkaisemana. Kaikki eivät tästä perusta, esimerkiksi kaulahuivimies ei taatusti pidä, mutta kuninkaansinisiä kannattaville tämä sopii luonnollisesti erityisen hyvin. Ratkaisevasta maalistaan huolimatta suurin kiitos perjantaisesta menestyksestä mennee kuitenkin Manuel Neuerille kahdesta loistopelastuksesta aivan ensimmäisen puolikkaan lopun tietämillä, jotka pitivät Schalken asemat edullisina toiseen puolikkaaseen lähdettäessä. Kaksikon lisäksi sykähdytti Edun avausmaali Gelsenkirchenissä, ei tätä kaikesta huolimatta välttämättä näin aikaisin osannut odottaa. Vaikka mies on edukseen esiintynytkin toistaiseksi.

Härkäviikkojen ensimmäinen osa on onnellisesti takana, mutta tästä se meno vain kovenee.

[Dieter Bohlen]

Volksparkstadion, 16:30

Schalken valmentajalla Felix Magathilla on lukuisia itselleen tärkeitä ja erittäin merkityksellisiä otteluita, onhan mies ehtinyt kiertää paljon maata sekä nähnyt erilaisia seuroja melkoisen liudan. Kuninkaansinisten osalta tänään on kuitenkin edessä se Magathille kenties merkittävin taisto, palaahan hän ensimmäistä kertaa Schalken peräsimessä uransa sydänmaille Hampuriin ja sen Volksparkstadionille. Yli 300 sarjaottelua, kolme mestaruutta ja kaksi eurotitteliä tarttuivat noina vuosina kapellimestari Magathin sekä kumppaneiden matkaan - lukuun ottamatta vuoden 1987 Pokalsiegiä seuran viimeiset - ja sattuipa miehen valmentajaurakin ammattilaistasolla alkamaan hansakaupungista. HSV antoi myös ensimmäisenä seurana potkut Magathille, mikä saattanee nykyisellään kirvoittaa monenlaisia mielipiteitä pohjoisessa.

Kuninkaansinisten käskyttäjänä entinen maajoukkuepelaaja on edelleen tiensä alussa ja matkaa aktiiviaikojen saavutuksiin on runsaasti. Avauskauden osalta suuntaanäyttävät ottelut ovat nyt käsillä ja tämän päivän taisto on osa Gelsenkirchenin ylpeyden todellisia härkäviikkoja. Stuttgartia vastaan alkanut vaikeiden otteluiden jakso tuo Manuel Neuerin ja kumppaneiden eteen HSVnkin jälkeen sarjakärki Bayernin kahdesti sekä sarjakolmosen Leverkusenin kertaalleen. Peleistä ei Schalken puolesta todellakaan panosta puutu, mutta samoin ovat asiat vastapuolellakin. Itse asiassa ne lienevät astetta kovemmatkin Bruno Labbadian miehistön keskellä, onhan edessä kotiottelu ja taulukossa tilanne muuttunut hampurilaisten kannalta epäotolliseen suuntaan viimeisten päivien aikana. Ruhrilaiset pääsevät lähtemään leppoisammista asetelmista otteluun ja ottamaan itselleen parhaiten sopivan tarkkailijan roolin alkuminuuteiksi.

Gelsenkircheniläisten kannalta positiivista on, että Magath pääsee ammentamaan tänään täydestä valikoimasta. Kaikki odotetut miehet ovat matkassa mukana ja täydessä iskussa, tai ainakaan isompia uutisia ongelmista viikon aikana ei ole tihkunut. Vastapuolelta taas on muutamakin kaveri puolikuntoisena liikenteessä ja pelaaminen osin epävarmaa. Varmuudella voi sanoa ainakin Eljero Elian puuttuvan, minkä Schalken laitapakit lienevät huomioineen helpotuksesta huokaisten. On myös reilua, että persaukiselle ruhrilaispoppoolle annetaan reilun kymppimillin Elian verran tasoitusta. Hollantilaisen juoksu- ja tekniikkaihmeen osalta seuraavat viikot ovat paketissa leikkaussaliin päätymisen takia. Tällaisissa alkuvuodesta vierailleen Schalkerin, Levan Kenian, osalta voinee kertoa georgialaisen odottavan paluutansa muutaman viikon päästä. Mahdollisuudet nuorukaisen näkemiseen ennen kauden päätöstä ovat sen puolesta varsin hyvät.

Magathilla ei nähnyt ottelun alla syytä muokata avauskokoonpanoaan edellisestä, vaan kuninkaansiniset aloittavat samoilla miehillä kuin Stuttgartiakin vastaan. Kapteeni Heiko Westermannin osalta tämä tarkoittaa taas kerran huhkimista vasempana laitapakkina, kun kokenut Marcelo Bordon ja nuori Benedikt Höwedes vievät paikat keskuspuolustuksesta. Oikealla laidalla palkkaansa ansaitsemasssa on totutusti brassinappula Rafinha. Maalissa nähdään normaaliin tapaan Manuel Neuer.

Pykälää ylempänä aiempaa heikommin edellisessä matsissa esiintynyt Joel Matip säilyttää edelleen paikkansa aloituksessa, vastaten pääasiallisesti keskikentän puolustustyöskentelystä. Tarkempi roolitus on auki sen mukaan, miten Magath haluaa miehiään tänään peluuttaa. Keskikentän timantissa Matip ottaisi selkeästi ankkurin paikan, mutta todennäköisesti tänäänkin mennään kahden miehen pohjalla. Peer Kluge ei luultavasti tuota toista paikkaa tänään ota, vaan jatkaa laidalla Ivan Rakiticin pudotessa asteen alemmaksi Matipin rinnalle. Lukas Schmitz saa odotetusti pitää paikkansa vasemmalla laidalla.

Kärjessä aloitetaan myöskin tutuilla naamoilla, eli Kevin Kuranyin parina jatkaa Jefferson Farfan. Perulaisen edellisessä matsissa maalillaan varjoonsa jättänyt brassikärki Edu aloittaa sen myötä taas vaihtopenkiltä, mutta päässee luultavimmin jossakin vaiheessa sisään. Gerald Asamoahin osalta en moista uskaltaisi ennustaa, vaikka Asa neljäntenä hyökkääjänä vaihtopenkillä istuukin.

Schalken avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Westermann - Matip - Kluge, Schmitz - Rakitic - Farfan, Kuranyi.

[Dieter Bohlen]

Hamburger Sport-Verein e.V.  -  FC Schalke 04 e.V. 2:2 (1:0)
1:0 van Nistelrooy (esityö Trochowski) 40'
1:1 Kuranyi (Baumjohann) 62'
1:2 Rakitic Elfm. 68'
2:2 Pitroipa (Trochowski) 77'

Magathin taannoin Revierderbyn yhteydessä esiin nostama kaikkea muuta kuin puolueeton otteluraportointi nosti sunnuntaina valitettavasti taas päätään. Kun ottelusta annettuja ei-Schalkereiden lausuntoja luki ja kuunteli, sai vain pudistella päätään sulasta ihmetyksestä. Osin mukaan mahtui myös silkkaa vitutustakin, kuten esimerkiksi Bruno Labbadian kommenttien yhteydessä. Paineet ovat ilmeisesti nousseet hampurilaisluotsin suunnalla ylitsepääsemättömän koviksi, kun herralla alkaa esiintyä vaikeuksia ymmärtää ja tulkita näkemäänsä. Vai löytyykö täältäkin henkilöitä, joiden mukaan Volksparkilla nähtiin sunnuntaina hallitseva ja voittoa lähempänä ollut HSV sekä aseeton, tilanneköyhä ja lähinnä pitkän pallon roiskimiseen keskittynyt Schalke? Uskalsiko kukaan medianedustaja tarttua näihin naurettaviin näkemyksiin, jotka torpattiin perättömiksi jopa keltamustien toimesta? Näytettiinkö ottelun perään uusinnoissa tuhanteen kertaan Alexander Baumjohanniin kohdistuneesta rikkeestä annettua rangaistuspotkua vai otettiinko esille myös heppoisin perustein annettu vapaapotku ennen avausmaalia, mainittiinko Ruud van Nistelrooyn parikin keltaisen arvoista rikettä tai David Jarolimin rankaisematta jäänyt jatkuva sikailu sekä suunsoitto?

Kauden ja aika monen aiemmankin tendenssi on ollut, että Schalkea saa lyödä julkisuudessa kuin vierasta sikaa. Vaikka tämän hetken uutisointiin yhdistyvätkin olennaisesti eteläsaksalaiselta haiskahtava ylimääräinen loanheitto, niin ottelutapahtumien valossa median sunnuntaiselta esitykseltä olisi odottanut enemmän. Alkuminuuttien osalta tuskin kukaan odottikaan mitään elämää suurempaa, kun Labbadia on tehokkaasti onnistunut tuhoamaan hampurilaisten alkukaudesta vahvan ja tuloksekkaan alkuhetkien pelaamisen. van Nistelrooyn heikkoa sivuverkkoihin pamahtanutta kutia enempää ei ensimmäisen kympin aikana nähty, eikä Brunolta kysyttäessä nähty Heiko Westermannin erinomaisesta pystysyötöstä avautunutta kuninkaasinisten ensimmäistä varsinaista tilannetta. Sitä, missä Kuranyi pakotti poikittaissyötöllään Frank Rostin venymään ja ohjaamaan pallon ulos rajoilta, jotta takaa tullut Ivan Rakitic ei päässyt kokeilemaan kaksinkamppailuonneaan Joris Mathijsenia vastaan tyhjän maalin edessä.



'Humma' van Nistelrooyn artistisemman yrityksen Piotr Trochowskin vapaapotkuun useimmat varmasti näkivät, olihan se taidokas suoritus. Vaan kaikesta huolimatta tuloksetonkin. Näin tapahtui valitettavasti hollantilaisen seuraavan suorituksen kohdalla, kun tämä uutta puolustusintoaan demonstroidessaan täräytti takaapäin nappulat edellä suoraan Joel Matipia sukille ja selvisi pelkällä olankohautuksella Starkin suunnalta. Labbadiakaan tuskin näki tapahtunutta tai ainakaan mies ei sitä muistanut, kuten ei Kevin Kuranyin loistavaa prässäystä ja pallonriistoa David Rozehnalia vastaan sekä tästä avautunutta erinomaista vastahyökkäystä. Kai tuo olisi täytynyt maaliin asti toimittaa Kuranyin tai Jefferson Farfanin toimesta, mutta Frank Rostin loistopelastus... tai siis, eihän tätä tilannetta nähtykään. Unohtakaa.

Rakiticin turhaa neppailua avopaikassa ja siten hukattua tilannetta ei taidettu myöskään todellisuudessa nähdä, kuten ei Zé Roberton fantastista liukutaklaustakaan Farfania vastaan perulaisen ollessa karkaamassa läpi käytännössä varmaan maalintekoon. Rafinha täysin olematon rike kaiketi Mladen Petriciä vastaan kuitenkin nähtiin, kun HSV tuosta vapaapotkunkin viitisen minuuttia ennen taukoa kuittasi. (11 FREUNDEn liveseurannasta: 'Petric rennt Rafinha um, aber Stark pfeift heute wie das Gegenteil seines Namens'.) Labbadian vähemmän suosima Trochowski antoi ja pakotti kovalla kudillaan Manuel Neuerin nyrkkeilemään palloa, nuoren maalivahdin onnistuessa ainoastaan toimittamaan sen muutaman metrin päähän maalistaan. Kuninkaansinisten puolustus uinui tilanteessa ja hevoskasvoinen hollantilainen kiitti sekä kumarsi, toimittaen paluupallon komeasti vaikeasta asennostakin ohi paraatipelastusta hakeneen Neuerin. 1:0, Labbadian mielestä ansaitusti ja pelitapahtumia vastaten, mitä pitäisi henkilökohtaisesti kovin eksklusiivisena näkemyksenä.

Ennen taukoa nähtiin enää pari isäntien puolittaista paikkaa, joista ei mitään mainitsemisen arvoista päässyt syntymään. Kopista ja taukoteeltä palattaessa puolestaan nähtiin Magathin ensimmäisen vaihto, kun Peer Kluge sai luvan väistyä Baumjohannin edestä. Alexin mukana Schalken peliin saatiin entistäkin enemmän eloa, vaikka jälkimmäisen 45-minuuttisen ensimmäiset paikat HSVlle osuivatkin. Trochowski ei kuitenkaan saanut kruunattua hyvää suoritustaan ohittamalla Neueria lähietäisyydeltä ('Trochowski klopft sich selbst auf die Schulter – weil es sonst niemand tut') ja van Nistelrooylla oli sivusektoreilla saamissaan paikoissa tähtäin asetettu sivuverkkoihin, mitkä maaliverkkoon toki nekin kuuluvat.



Benedikt Höwedesin naurettavan keltaisen kortin ('Lustiges Foulen rund um den HSV-Sechzehner -- Doch Stark macht nicht außer Winken. Wenig später sehen wir warum. Er hat gewartet bis sein holländischer Lieblingskicker geschubst wird. Es gibt Gelb für Höwedes.') ja Magathin toisen vaihdon, Edu Matipin paikalle, jälkeen Schalken lopulta palkitsi itsensä kaikista ottelun ponnistuksista. Farfan roiskaisi nopeassa hyökkäyksessä maata pitkin pallon muutaman metrin päähän Baumjohannille, joka ohitti kaitsijansa Tomas Rinconin helposti ja avasi samalla itselleen tilaa keskittää. Tai roiskaista pitkän pallon rangaistusalueen rajalta boksin sisään, missä ensimmäisenä nahkakuulaan ehti hampurilaisten toppari Rozehnal. Tsekki ei kuitenkaan malttanut pohtia suoritustaan loppuun saakka, vaan huonosta asennosta päätyi puskemaan pallon taaksepäin takatolpan tuntumaan. Rost yritti maaliltaan pompata pelivälineeseen kiinni, mutta myöhästyi ratkaisevasti. Kuranyi tuikkasi päänsä entisen seurakaverinsa nyrkkien lähimaastoon ja sai ohjattua heppoisen puskunsa varmasti maaliin saakka. Ansaittu tasoitus kaikkinensa, vaikka se ainakin Labbadian mielestä kaikkea muuta olikin.

Schalken hyvä ote matsista säilyi seuraavatkin tuokiot ja viitisen minuuttia myöhemmin tulostakin syntyi. Westermann tunkeutui oikealta laidalta Hampurin maalia kohti, vaikka van Nistelrooy roikkui roikkumistaan kapteenin paidassa. Hollantilainen sai lopulta tökkäistyä pallon Westermannilta, tosin suoraan Baumjohannille, jota ei enää ehtinyt yrityksestä huolimatta rikkoa. Alex otti pelivälineen mukaansa ja ohitti puolittain Mathijsenin rangaistusalueella, joka kuitenkin sai apuja ylimotivoituneelta maanmieheltään. Yhteistuumin hollantilaiset päättivät antaa Schalkerille lisävauhtia, topparin töniessä selästä ja kärkimiehen pistäessä jalkaa eteen... seurauksena rangaistuspotku. Rakiticin täytyi ampua kahdesti, kunnes Stark lopulta hyväksyi kroaatin suorituksen sääntöjenmukaiseksi. Gelsenkircheniläisten onneksi nuoren miehen pää kesti ja pallo painui molemmilla kerroilla ohi Rostin maaliin. Ansaittu johto, vaikka Brüno asian taatusti toisin näkikin.

Kuninkaansiniset saivat noin kymmentä minuuttia myöhemmin mahdollisuutensa ratkaista ottelu. Kuranyin ja Edun seinäpeli maata pitkin kulkevin pitkin roiskaisuin avasi viimeksi mainitulle loistavan maalintekopaikan. Brassikärki tunkeutui oikealta laidalta rangaistusalueelle, harhautti matkallaan Rostin ja koitti laittaa pallon pienestä kulmasta sisään. Yhdellä ottelun komeimmista suorituksista isäntien Rinconin onnistui kuitenkin ratkoa tilanne turvallisesti ja säilyttää lukemat entisellään. Ensiksi venezuelalainen liukui pallon tolppaan, toisella kosketuksellaan mies pysäytti pelivälineen kyljellään maaliviivalle ja kolmannella mies ryömi nurmea pitkin puskemaan pallon maaliviivalta pois aina Rostin hyppysiin saakka.



Vanhan viisauden ja kirjoittamattoman säännön mukaisesti Schalken kykenemättömyys ratkaista peliä kostautui omassa päässä. Hampurilaisilla tosin oli reippaasti onnea matkassa mukana, mikä mahdollisesti puuttui kuninkaansinisiltä edellisessä tilanteessa. Petricin epätoivoinen kokeilu 25 metristä kimposi Höwedesin rangaistusalueen vasemmalle reunalle, van Nistelrooy huomasi olevansa paitsiossa ja antoi Trochowskin ottaa pallon. Ennen väistämätöntä penkkikomennustaan loistomatsin pelaamisesta päättänyt maajoukkuemies saapui vauhdilla tilanteeseen ja jätti luvattoman helposti Westermannin seisomaan, päästen livauttamaan napakan, mutta matalan poikittaissyötön maalin editse. Neuer ei yltänyt palloon millään ja kulki se peliväline Höwedesin ja Marcelo Bordoninkin ohitse, aina takatolpalla huseeranneelle Jonathan Pitroipalle saakka. Sinänsä harvinaiseen tapaan afrikkalaispeluri ei tällä kertaa hätääntynyt avopaikassa, vaan sai tuikattua pallon metristä maaliin tasoitukseksi. Schalkelta oli taas vaihteeksi livennyt johtoasema käsistään.

Ottelun viimeisen vartin aikana molemmille puolille siunautui omat paikkansa, mutta valmista ei enää saatu aikaan. Pitroipa toinen avopaikka johti ainoastaan kutiin kattorakenteiden korkeuteen, Kuranyin puskun Mathijsen sai siivottua viivalta ja Jarolimin harvinaisesta pelillisestä väläytyksestä kaiken oleellisen kertonee aiemmin mainitusta lähteestä lainattu kuvaus: 'Jarolim ächzt sich mit dem Ball übers Feld. An der Strafraumgrenze keine Chance zum Fallen, keine Chance zum Nörgeln. Was tun? Schießen. Zumindest würden einige Trainer in der F-Jugend es so nennen.' Kaikista loppuminuuttien tilanteista parhaasta vastasi kuitenkin Schalken puolelta matsin hahmoksi noussut Baumjohann, joka oman pallonriistonsa päätteeksi ykskaks paukutti paristakympistä nahkakuulan ylärimaan. Erittäin näyttävä suoritus eleettömältä nuorukaiselta, mutta valitettavasti kruunaus jäi uupumaan ja sen myötä pisteet jaettiin lopulta osapuolten kesken.

---

Analyysia ottelusta kaivattaessa on suositeltavaa hakea Bruno Labbadian kommentit siitä ja kääntää ne kaikki päinvastaisiksi. Tasurin voi nähdä olleen ansaittu tulos kaikki ottelutapahtumat huomioiden, mutta väitöstä Hampurin hallitsevuudesta taikka suuremmista mahdollisuuksista voittoon ei kykene allekirjoittamaan millään. Schalke onnistui hyökkäyspäässä kohtalaisen hyvin rakentamaan peliään, vaikka aineksia edelleenkin parempaan heikohkoa HSV-puolustusta vastaan oli. Magathin ratkaisua peluuttaa Lukas Schmitzia laitapakkina kapteeni Westermannin sijasta voi tältä osin kyseenalaistaa, vaikka nuorukaista todennäköisesti haluttiinkin vain treenauttaa seuraavaa koitosta ja suurta haastetta varten. Puolustuspäässä on nähty huomattavasti sunnuntaista parempia suorituksia, vaikka mitään yksittäisiä ongelmatekijöitä ei Volksparkilla nähdystä matsista osaakaan nostaa esiin. Päällimmäinen havainto ottelusta lienee se, että jatkossa on pakko petrata menestyksen eteen. Hampuria vastaan nähty esitys riitti tyydyttävään tulokseen ja hansakaupunkilaisten pitämiseen etäällä, mutta lähiviikkoina on tulossa astetta kovempiakin porukoita vastaan.

[Dieter Bohlen]

Arena AufSchalke, 21:30

Schalken yksi kauden tärkeimmistä otteluista on ovella, kun Arenan kotoisalla nurmella päästään tahkoamaan DFB-Pokalin välierää. Saksalaismediaa seuratessa tulevasta vastuksesta ei ole tarvinnut esittää kahta kysymystä, koska normaaleissa olosuhteissa sellaista paskaryöppyä kuin viimeisten puolentoista viikon aikana ei nähtäisi. Gelsenkircheniläisten osalta on kaivettu ties minkälaisia uutisia esiin, vaikkakin persaukisen seuran talousasioista on puhuttu tällä kertaa yllättävän vähän, sisältäen muun muassa siirtohuhuja kuninkaansinisestä paidasta kyseiseen seuraan, keltamustan naapurin leiristä haettuja odotetun neutraaleja kommentteja sekä Schalken pelillisten voimavarojen lyttäystä, pelitavan haukkumista ja pelaajiston aliarvioimista sekä vähättelyä. Vähemmän saksalaista jalkapalloa seuranneille voinee sen vastustajan nimenkin paljastaa, muut kun todennäköisesti sen saivat jo selvitettyä ilman yllä olevaa kuvaakin: Bayern München saapuu vierasille.

Magath on puhunut arvonnoista asti jo halunneensa müncheniläiset tässä vaiheessa vastaan, mutta eiköhän Augsburgia kuitenkin pidetty varsinaisena toivevaihtoehtona. Kulhosta poimittiin kuitenkin Werder Bremen ennen Schalkea, mikä tarkoitti pelaamista etelän jättiläistä vastaan - onneksi sentään odotetun Fröttmaningin sijasta Ruhrin sydämessä. Seuraavien puolentoista viikon aikanahan pelataan toistamiseenkin Gelsenkirchenissä baijerilaisia vastaan, tuolloin Bundesligassa pääsiäisviikonloppuna. Kivat karkelot kuninkaansinisten kotikaupungissa siis tiedossa ja toivottavasti joukkue pystyisi taistelemaan siihen malliin, että mieli pysyisi veikeänä näidenkin matsien jälkeen.

Kokoonpanojen osalta Schalke pääsee lähtemään parhaista mahdollisista asetelmista, koska uusia poissaoloja ei alkuviikosta ilmaantunut ja pelikieltoja saati lasaretista palaavia miehiä ei ole. Valinnanvaraa Magathilta siis löytyy. Se ei tarkoita kuitenkaan pakkoa tehdä minkäänlaisia muutoksia, vaikka ottelun luonne ja merkitys peruspelistä eroavatkin huomattavissa määrin. Kuninkaansiniset aloittavatkin tänään tutulla miehistöllä, luottaen omiin vahvuuksiinsa ja kotiyleisön tukeen kauden ensimmäisessä kotinurmella pelattavassa Pokal-matsissa. Ainoa sellainenhan se tuleekin olemaan, seuraavaksi nimittäin palloillaan toukokuussa Berliinissä.

Hampuri-taiston puolesta on mielenkiintoista nähdä, keneen Magath tänään luottaa vasempana laitapakkina. Vaihtoehdot ovat Lukas Schmitzissa ja Heiko Westermannissa, eikä näiden väliltä oikein osaa sanoa suosikkiaan. Pelkän peluutuksen osalta nuori Schmitz nousisi kapteenin ohi, mutta takalinjojen vasen laita ei kuulu kummankaan vakiopaikkoihin. Hyökkäyspelaamisen osalta nuorukainen on kaksikosta vahvempi, puolustuspelaamisessa puntit ovat aika tasan Westermannin vastikään palattua leikkauspöydältä. Luultavasti tämän takia vaaka kääntyneekin Schmitzin puoleen ja Westermann pysyy keskikentällä. Puolustuksen muut paikat menevät oikealla laidalla Rafinhalle sekä keskuspuolustuksessa Benedikt Höwedesille ja Marcelo Bordonille. Carlos Zambrano aloittaa penkillä ja Manuel Neuer maalissa.

Pykälää ylempänä Schalke luottaa samoihin miehiin kuin Hampurissakin ja luultavimmin samalla peluutustavallakin. Joel Matip luutii ankkurin roolissa ja saa vierelleen keskustaan hyökkäävämpään rooliin asettuvan Ivan Rakiticin. Kroaatin edestä Peer Kluge siirtyy oikeaan laitaan, ellei pelata kaikkea todennäköisyyttä vastaan timantissa. Tällöin ex-nürnbergiläisen paikka on toki oikealla, mutta puolipaikalla ja Rakitic puolestaan siirtyy timantin kärkeen. Heiko Westermann ottaa paikkansa vasemmalta, joskaan vaihto päittäin Rakiticin kanssa ei sekään täysin mahdoton ajatus ole.

Kärjessä alkuvaiheet ottelusta pelataan tutuilla kasvoilla Kevin Kuranyin kirmatessa varsinaisena piikkinä ja Jefferson Farfanin häärätessä milloin missäkin. Perulainen pelannee tänään varsin alhaalla ja puolustusvoittoisesti, mikä saattaa muokata Schalken ryhmitelmää kolmen ylemmän keskikenttämiehenkin suuntaan yksinäisen kärkimiehen takana. Asetelmista riippuen lisävariaatioita on saavutettavissa esimerkiksi Edun vaihtamisella kehiin, brassikärki kun on taas vaihtopenkillä käytettävissä oletettavasti Christoph Moritzin ja Gerald Asamoahin tapaan. Sekä tietysti muuan Alexin, joka pelaa tänään syksyistä seuraansa vastaan kentälle päästessään.

Schalken todennäköinen avaus tänään: Neuer - Rafinha, Höwedes, Bordon, Schmitz - Matip, Rakitic - Kluge, Westermann - Farfan, Kuranyi.

[Kaakku]

Schalken yksi kauden tärkeimmistä otteluista on ovella, kun Arenan kotoisalla nurmella päästään tahkoamaan DFB-Pokalin välierää.

Mikä nurmi? Kosovolaiselta miinakentältä näytti

[Dieter Bohlen]

Schalke palkkasi vastikään Fröttmaningin entisen Greenkeeperin omaksi kenttävastaavakseen, kun etelässä täytyi avata vakanssi Loddarmaddäukselle. Paskalta on nurmi siitä lähtien näyttänyt, kun säidenkin takia on täytynyt ruohikkoa Arenan sisuksissa pitää. Ongelmahan kun on aiempaa perua ja ei ole ehtinyt parantua tässä puolentoista tauon aikana. Kenties seuraavaan kotimatsiin sitten, sekin on tuon puolentoista viikon tauon päässä.

[Pussimon]

Mikä nurmi? Kosovolaiselta miinakentältä näytti

Enemmän muistutti hiekkarantaa. http://de.wikipedia.org/wiki/Treibsand

[Dieter Bohlen]

FC Schalke 04 e.V.  -  FC Bayern München AG 0:1 n.V.
0:1 Robben 112'

Schalken taival DFB-Pokalissa päättyi tämän kauden osalta välierävaiheeseen ja Bayern Müncheniin. Paperille hahmotellut huomattavat erovaisuudet näiden kahden osapuolen välillä eivät Arenalla keskiviikkoiltana näkyneet, vaan ottelu ratkesi lopulta pieniin asioihin. Tai pieneen ja sekin on suhteellista, kuinka pienenä tätä pitää. Ratkaiseva kysymys Gelsenkirchenin illassa kun oli, kuinka suuri on kahden reilun parikymppisen ja ensimmäistä ammattilaiskauttaan pelaavan nuorukaisen ero kahdestaan yli 100 A-maaottelua keränneen, €25M maksaneesta pelaajasta sekä maailman seitsemänneksi parhaiten palkatusta jalkapalloilijasta muodostuvaan duoon nähden. Näissä asetelmissa ottelua ratkaistiin Schalken vasemmalla laidalla müncheniläisten Arjen Robbenin ja Philipp Lahmin hyökätessä kuninkaansinisten Christoph Moritzia ja Lukas Schmitziä vastaan. 120 minuutin palloilun - Moritz ei tosin avannut - jälkeen vastaukseksi kysymykseen muodostui, hyvin yksinkertaistettuna, yksi ainoa maali. Valtava pettymys tai ei, Magathin poikaset saavat olla erittäin tyytyväisiä ja ylpeitä tämän kauden seikkailustaan Pokalissa.

Kuninkaansinisten osalta eräs huomattavan tärkeä seikka nähtiin aloituskokoonpanoja ihmeteltäessä. Kaikesta ottelun panoksesta huolimatta Magath ei antanut tuumaakaan periksi linjansa suhteen, vaan jatkoi omiensa kouluttamista penkittämällä laitapakki Rafinhan vastoin kaikkia odotuksia. Syy Quälixin ratkaisuun oli se, että brassi valitsi maanantaina vaimonsa kuskaamisen lentokentälle harjoitusten ja otteluun valmistautumisen sijasta. Luultavasti moni muu valmentaja ei vastaavaan ratkaisuun olisi päätynyt, mutta Magathilla on parikymmentä parikymppistä nuorta miestä koulittavanaan ja heille on näytettävä esimerkkiä oikeanlaisesta käyttäytymisestä tai sen puutteesta seuraavista rangaistuksista. Varmasti Rafinha olisi halunnut keskiviikkona Arenalla pelata, mutta brassin sijasta kentällä nähtiin avauskokoonpanossa nuori Carlos Zambrano. Laitapakistossa väistämättä tapahtunutta hyökkäyspotentiaalin menetystä kompensoidakseen Magath luopui myös Joel Matipista, nostaen Alexander Baumjohannin avaukseen entisestä seuraansa vastaan.



Hollantilaisen palloilutaiteen airuensa opastama Bayern aloitti ottelun odotetusti varmistamalla pallokontrollin itselleen ja aloittamalla puuduttavan jauhamisensa kuninkaansinisten rangaistusalueen laitamilla. Gelsenkirchenistä muun muassa edelliskaudelta tuttuun tapaan kovinkaan merkittävää tulosta ei tällä tavalla saavutettu, vaan Schalken puolustus sai pääsääntöisesti pidettyä hitaahkosti liikkuneen baijerilaismiehityksen kurissa. Oman hyökkäyspelaamisensa osalta kuninkaansiniset luottivat vastaiskupeliinsä ja ensimmäinen mahdollisuus sen harjoittamiseen tarjoutuikin pian. Daniel van Buytenin syöttöhassista Ivan Rakitic käynnisti välittömästi Schalkereiden hyökkäyksen, lähettäen 40 metrin pystysyötöllään Kevin Kuranyin vauhtiin kohti Hans-Jörg Buttin vartioimaa maalia. Seuraukseen kärkimies sai aluksi nuoren Holger Badstuberin, jonka tosin pudotti lähes välittömästi kyydistä ja van Buytenistakaan ei Kuranyita ollut pitelemään, vaikka ei tämä belgialaista tosissaan lähtenyt haastamaankaan. Kuranyi katsoi Baumjohannin tulevan sopivasti toisesta aallosta ja pudotti pallon nuorukaiselle, joka ei epäröinyt pamauttaa pelivälinettä suoraan kohti maalia. Alexin terävä kuti otti pienen pompun tai kaksi matkalla kohti alakulmaa, mutta valitettavasti Butt ehti väliin ja sai pienen pomputtelun jälkeen suljettua pallon käsiensä väliin.

Sai Bayernkin toki omat paikkansa, vaikka nämäkään eivät kovin runsaslukuisia olleet ja olivat enemmänkin seurausta Schalken alakerran virheistä kuin eteläsaksalaisten onnistuneista kombinaatioista. Hetki tai kaksi Baumjohannin yrityksestä müncheniläiset olivat ensimmäistä kertaa todella hätyyttelemässä Manuel Neueria, erikoistilanteesta. Näitä muuten nähtiin runsaasti, mistä onnittelut Christian Nerlingerin suuntaan. Erinomaisesti toimi itkuilu mediassa, kun vasteena lähes kaikki kontaktit Schalken puolelta vihellettiin rikkeiksi ensimmäisen puolikkaan aikana. Vihellykstä kaipailtiin kuninkaansinistenkin puolelta mainitussa Bayernin ensimmäisessä tilanteessa, kun Robbenin vain osittain onnistuneesta pomppupallosta Ivica Olic meinasi päästä sutimaan pelivälineen muutamasta metristä maaliin. Kroaatin onneksi avustava näki tilanteen oikein ja jätti liputtamatta, mutta vastaavasti Schalken onneksi se ei tarkoittanut suurtakaan muutosta lopputulokseen Olicin hukatessa mahdollisuutensa louhikkokosketukseensa.

Baijerilaisten uuden lempilapsen, tulppaanimaan harvinaisen sympaattisen laitavipeltäjän oma kokeilu onnistui edellistä paremmin - vaan ei sekään tarpeeksi hyvin punanuttujen näkökulmasta. Isäntien hyökkäys katkesi Thomas Müllerin 'poikittaisella mailalla' hankkimaan osittaiseen pallonriistoon ja Kuranyin epäonnistuneeseen katkoyritykseen, minkä kautta pallo lopulta kulkeutui Miroslav Kloselle asti. Puolalainen, tai no niin, käännähti ja näki Robbenin lähteneen leikkaamaan viistosti pystyyn Schalken linjassa syntyneeseen aukkoon. Tarkka ja sopivan luja syöttö sopi erinomaisesti hollantilaisen juoksulinjalle, kuninkaansinisten Benedikt Höwedes ei aivan yltänyt liukua katkoon ja niin Robben oli karkumatkalla yksin Neueria vastaan. Manu ryntäsi maaliltaan ulos ottamaan entistä Madrid-miestä vastaan ja odotti tämän ratkaisua. Robben lähti hakemaan sijoitusta ohi Neuerin tämän oikealta puolelta, mutta Manu oli hereillä: loistava jalkatorjunta ja lukemat säilyivät entisellään.



Vähitellen Schalke sai vieraidensa vähäisetkin potentiaaliset vaaratilanteet karsittua pelistä pois, sallien müncheniläisille enää kaksi mainittavaa paikkaa ennen taukovihellystä. Ensimmäisessä Klose ei saanut hyödynnettyä Olicin hermostuneesti esiintynyttä Zambranoa vastaan rakentamaa vastahyökkästä ja jälkimmäisessä Höwedesin ehti liukua pallo juuri ajoissa Müllerin edestä omalle maalivahdillensa. Sen myötä taukoa vietettiin maalittomassa tasatilanteessa.

Kopista palattaessa Magathin oli täytynyt reagoida ensimmäisen kerran otteluun vaihdon muodossa, kun aivotärähdysepäilyiden saattelemana matsi oli Marcelo Bordonin osalta ohi. Kuninkaansinisten kaaderin ehdottomasti kokeneimman miehen tilalle Schalke-luotsilta löytyi lähes vertailukelpoinen konkari 20-vuotiaassa Christoph Moritzissa, jonka saapuminen siirsi samalla Heiko Westermannin omalle mielitontilleen keskuspuolustukseen ja nuoren Lukas Schmitzin vasemmaksi laitapakiksi. Vaikkakin pakon sanelema, muutos osoittautui onnistuneeksi isäntien viedessä toisen puoliskon ensimmäiset 15 tai 20 minuuttia täydellisesti nimiinsä.

Alkusoittona saatiin ihailla Rakiticin vetotekniikkaa nuorukaisen kokeillessa hieman pitemmältä etäisyydeltä maalintekoa, sivuuttaen kohteensa ainoastaan niukasti. Komeampaa katseltavaa oli minuutti tästä nähty Kuranyin soolojuoksu, kun kärkimies laittoi aluksi pelivälineen van Bommelin puikoista ja aloitti reilun 50 metrin röyhkeän nousunsa. Matkan varrella taakse jäivät sekä Schweinsteiger että van Buyten ja Badstuberista selvittiin komealla, joskin tahattomalla seinäpelillä nuoren Bayern-topparin kanssa. Ainoastaan Butt jäi ohittamatta, kun Badstuberin ei onnistunut palauttaa palloa vatsallaan täysin optimaalisesti Kuranyin juoksuun, vaan entisen maajoukkuemiehen täytyi ampua ikävästä pomppupallosta. Taas kerran hieman pomputtaen eteläsaksalaisten rankkarispesialisti sai poimittua pallon haltuunsa.

Schalke sai vielä kertaalleen yrittää maalintekoa niin Moritzin kuin Kuranyinkin kautta, kunnes van Gaalin ensimmäinen vaihto kallisti taas vaa'an vieraiden puolelle. Nuorukainen ei vasemman jalan sijoituksellaan saanut kuitenkaan aikaan sen valmiimpaa kuin Kuranyikaan Farfanin loistoprässistä avautuneesta kaukoyrityksestään. Kauhean paljoa enempää kuninkaansinisiä ei enää Bayernin päädyssä nähty toisen 45-minuuttisen aikana, sillä Franck Riberyn saapumisen jälkeen nuorelta miehistöltä katosi rohkeus ja valmius ottaa riskejä hyökkäyssuuntaan. Iloisen, aggressiivisen ja Bayernin tosissaan haastavan energiapallon sijasta Schalke vetäytyi alemmaksi ja alkoi pelata takaiskumaalin pelkoa vastaan.



Alhaalla tarkkaan ja keskittyneesti esiintyen tämä toki onnistui hyvin, Bayernin saadessa ainoastaan muutaman huomionarvoisen paikan ennen varsinaisen peliajan päätöstä. Robbenin ensimmäisen soolon Manu selvitti varmasti, Riberyn erinomainen esityö valui hukkaan Müllerin kompuroidessa pallon päällä ja oikean laidan hollantilaisvipeltäjän seuraavan yrityksen osalta kohtaloksi koitui miehen itsekkyys, kun vapaana olleen Schweinsteigerin sijasta valinta kohdistui yhteen lisäkuljetukseen. Pääsi Schweinikin kertaalleen kokeilemaan kutiaan ennen päätösvihellystä, kun upealla ja selvästi näkyneellä käsipalloharhautuksella Joel Matip jäi kaksinkamppailussa kakkoseksi rangaistusalueen reunalla ja maajoukkuemiehen avautui runsaasti tyhjää lääniä vetoa varten. Manu Neuer oli onneksi mies paikallaan, eikä Schweinsteiger päässyt hyödyntämään tuomarilta saamaansa apua pahimmalla mahdollisella tavalla.

Seurasi jatkoaika, jonka aikana asetelmat olivat selkeät. Schalke ei halunnut riskeerata mitään, vaan nuorukaiset pelasivat alhaalla ja tyytyivät varmistamaan oman päätynsä hyökkäämisponnisteluiden sijasta. Vaihtoehtoisenkin lähestymistavan olisi saanut ongelmitta valittua, koska Robbenin ja Lahmin oikeaa laitaa lukuun ottamatta muista baijerilaisista ei suurta vaaraa ollut. Schalken oma oikea laita pysyi erinomaisesti tukossa, vaikka kyseisestä tontista vastasi pääasiassa 18-vuotias Matip supertähti Riberyä vastaan. Ajatus kahdesta €25Mn ulkomaalaisesta maailmanluokan miehestä oli kuitenkin parikymppisille pojanklopeille tässä vaiheessa liikaa, eikä uskallusta todellisen haasteen antamiseksi löytynyt. Kaikki laitettiin sen kortin varaan, että ottelu ratkotaan rangaistuspotkuilla ja Manu hoitaa homman kotiin kuten Portossa keväällä 2008 konsanaan.

Valitettavasti tällaisella taktiikalla ei aina maaliin saakka päästä karauttamaan, ja tällä kertaa matka tyssäsi etuajassa. Ensimmäinen vartin pätkä saatiin taakse ilman suurempia vaikeuksia, kun baijerilaisten ei onnistunut parhaassa paikassaan saada suht yksinkertaista syöttöä Schweinsteigerilta vapaaksi unohtuneelle Riberylle asti. Vastakkaisessa päädyssä Sanchez ei kyennyt käyttämään yhtä harvoista kuninkaansinisten mahdollisuuksista, vaan uruguaylaisen yritys kilpistyi Buttiin.

Jatkoajan jälkimmäisellä puoliskolla müncheniläiset pääsivät nopeasti jo huomattavasti lähemmäksi, kun Klose pääsi ohjaamaan lähietäisyydeltä Lahmin hyvään syöttöön. Joachim Löwin luottomies ei saanut kuitenkaan lisättyä kaipaamaansa maalia omaan tilastosarakkeeseensa, vaan pallo viuhui ohi Neuerin vartioiman maalin. Seuraavassa tilanteessa pallo sitten viuhuikin uudemman kerran ohi, mutta tällä kertaa ohi Neuerin ja aina maaliverkkojen perukoille saakka.



112 minuuttia taistelleet Schalkerit lipsuivat yhtenä hetkenä ja Robben murtautui vasemmalta laidalta tekstin aloituksessa mainitun nuorisokaksikon ohi sivurajaa pitkin. Kapteeni Westermann saapui apuun, mutta lähti pelaamaan miehen sijasta palloa, minkä hollantilaisen tasoinen kaveri pystyy parhaimmillaan ohittamaan suorituksensa lainkaan häiriintymättä. Askeleen tai puolikkaan nopeampana tilanne olisi saattanut ratketa tähän, mutta nyt Robben ohitti Westermanninkin ja pääsi etenemään vapaasti kohti maalia. Moritz ei halunnut rangaistusalueella enää riskeerata pilkkua, vaan yritti ainoastaan peittää vetoväylän, minkä hollantilainen ratkaisi senkin. Enää pallon ja maalin välistä ei löytynyt kuin Neuer, joka yritti epätoivoisesti venyttää Robbenin vasurisijoitukseen - turhaan,  vaikka saikin sormenpäillään kevyen osuman pelivälineeseen. Pallo pamahti takanurkkaan ja ottelu oli ratkaistu. Yhdellä ainoalla huikealla yksilösuorituksella 120 minuutin aikana. Robbenin ainoalla varsinaisella onnistumisella Schmitzin ja kumppaneiden pihdeissä. Kai tämä on sitä luokkaa, mitä €25Mlla ja puolenkymmenen megaeuron vuosipalkalla saa.

Riberyn hassaamaa avopaikkaan lukuun ottamatta mainittavia tapahtumia ei enää Arenalla todistettu. 124 ja tauot päälle ehti aloitusvihellyksestä kulua, kunnes erotuomari Knut Kircherin pilli soi viimeistä kertaa ja baijerilaiset pääsivät juhlistamaan Arjen Robbenin tuomaa finaalipaikkaa toukokuisessa pääkaupungissa. Schalken osalta kuluva Pokal-sesonki päättyi siihen, neljän voiton ja yhden ainoan (!) päästetyn maalin päätteeksi. Kauhean paljon lähempänä ei finaalia voi olla, mistä valtaisia hatunnosto kuninkaansinisille nuorille.

---

Vaikka on täysin normaalia, että tällaisia huimia yksilösuorituksia pääsee sen kerran tai kaksi pitkässä ja kuluttavassa ottelussa esiintymään, harmittaa tämä tapa, millä ottelu keskiviikkona ratkaistiin. Puuttumatta nyt Schalken taktisiin ratkaisuihin rakentaa tietään voittoon ainoastaan puolustuksen kautta, olisi tuo Robbenin soolosuoritus ollut täysin pysäytettävissä. Moritzilta, Schmitziltä ja kumppaneilta tosin puuttui tarvittava kypsyys ja kokemus tällaisesta tilanteesta, kun taas kapteeni Westermann lähestyi tilannetta turhan kiltistä ja korrektista asemasta. Jermaine Jonesin - tai vastaavanlaisen maikfranzmallin kaverin - kanssa tapahtunutta tuskin oltaisiin koettu, vaan Arenalla oltaisiin nähty rangaistuspotkut ja Robben puolestaan viihdyttäisi kansaa Münchenissä korkeintaan katsomon puolella jalka täysin pirstaleina. Se ei taatusti olisi ollut tyylikäs ratkaisu, mutta sataprosenttisen varma ja tehokas. Punainen kortti ja pelikielto finaaliin sinne tai tänne, maalia tuosta ei olisi tällä tavalla syntynyt ja ratkaisu olisi venynyt Schalken eduksi.



Magathin aatoksia en niin kauheasti ole ehtinyt toistaiseksi tutkimaan, mutta luultavasti hän on samoilla linjoilla kanssani matsin opetuksellisuuden suhteen. Paitsi edellisessä kappaleessa mainitun asian osalta, myös ihan pelitavasta ja paperilla huomattavasti kovempaa sekä ehdottomasti kokeneempaa vastaan pelaamisesta lähtien. Ei Schalkella mitään hätää Bayernia vastaan ollut missään vaiheessa ja kun ajoittain uskallusta hyökätäkin löytyi, saatiin müncheniläiset parhaimmillaan ajettua todella ahtaalle. Kunnioitusta vastustajaa kohtaa täytyy tietysti olla, mutta ainoastaan terveellisissä rajoissa. Eteläsaksalaisia ei tarvitse kumarrella, vaan kyllä niitä voi ihan surutta hakata kuonoon ja potkaista perseeseen - kunhan ei sitä turhan väkivaltaisesti tee. Luultavasti ne sen kestää, kun millään näin pahalla on harvoin tapana kadota helpoin keinoin maailmaa pilaamasta.

Rohkeutta, uskallusta ja tahtoa! Päätä pystyyn ja leukaa ylös, tämän kauden suoritus DFB-Pokalin puolella oli fantastinen nuorukaisilta! Kiitos!