Niin se vaan sitten päättyi Forestin kausi eilen. Pettymys, totta kai, päällimmäinen tunne.
Vaikka itse olen kauden aikana pariin kertaan todennut, etten ole ollut varma siitä halusinko Forestin edes nousevan, niin korpeaa tämä siltikin.
Pakko kylläkin antaa tunnustusta Blackpoolille. Olivat parempia etenkin eilisessä 3-4 päättyneessä matsissa City Groundilla ja juuri ehkä sen maalin verran parempia kotonaan 2-1 päättyneessä ensimmäisessä osassa.
Niissä reilussa tusinassa pelejä mitä olen Forestilta tällä kaudella ennen näitä kahta peliä nähnyt ja saman verran kuunnellut, ei yksikään joukkue ole onnistunut lyömään Forestia näin pahasti sen omilla aseilla; nätillä pallonliikuttelulla, kovalla karvaamisella ja todella nopeilla hyökkäyksiinlähdöillä ja vastaiskuilla. Näissä Pool oli, etenkin eilisessä pelissä monta pykälää Forestia parempi.
Oikeastaan kummassakaan osassa Forest ei saanut sitä "omaa peliään" kunnolla käyntiin. Kiitos Poolin agressiivisen karvaamisen sekä halun ja taidon haastaa Forest hyökkäämällä. Useat vastustajat ovat tuolla tyylillä olleet Forestia vastaan tällä kaudella helisemässä, mutta Poolilla tosiaan riitti tahtoa ja taitoa Forest tuolla tyylillä peitota. (ja tämähän muuten tapahtui 4 kertaa tällä kaudella!)
Jos nyt jonkun verran Forestia tarkastelee näissä kahdessa pelissä, niin eniten itselleni pisti silmiin Forestin keskikentän heikkous. Valta tuolla osa-alueella oli täysin Blackpoolin. Luottiko Billy sitten kuitenkin liikaa McKennaan ja siihen, että mies olisi jo heti täydessä tikissä loukkaantumisensa jäljiltä? Omaan silmään McKennan pelaaminen oli kaukana siitä tasosta mitä se oli syyskaudella. Liike ei oikein tahtonut riittää, fysiikassa kippari hävisi muutenkin aika pahasti vastustajilleen. No, toisaalta tuo oli jopa pakon sanelema ratkaisu, sillä ihan mukiinmenevästi McKennaa kevätkaudella paikannut Guy Moussi oli loukkaantuneena sivussa näistä väännöistä.
Avausosassa keskikenttä vielä toimi jotenkuten, kun Forest lähti peliin viiden keskikentällä. McKenna sai Cohenilta ja Majewskilta hyvää tukea keskellä, mutta eilisessä matsissa McKenna-Majewski kaksikko oli auttamatta liian heppoinen.
Laitapeli oli myöskin kaukana siitä tasosta, millä se parhaimmillaan on ollut. Tysonista ei saatu mitään irti kummassakaan pelissä, samoin Anderson oli avausosassa näkymätön. Cohen taas ei vaan ole parhaimmillaan laidalla, kuten eilenkin nähtiin.
Palkintoja ja ylistystä ansaitusti kauden esityksistään kahminut Lee Camp oli maalilla eilen yllättävän epävarma. Poolin avausmaali voidaan laittaa mielestäni täysin hänen piikkiinsä eikä muutenkaan kaveri ollut lähelläkään omaa itsevarmaa itseänsä. Samoin loistokauden muuten pelannut toppari Wes Morgan oli suorastaan surkea eilen, eikä avausosassakaan oikein kulkenut. Hätäisiä ratkaisuja ja käsittämättömiä roiskaisuja. Jotenkin hermostuneisuus paistoi Wesin otteista läpi koko ajan.
Monikaan pelaaja ei puhtaita papereita näistä kahdesta pelistä saa. Earnshaw eilen, Cohen, Gunter ja Wilson avausosasta ovat kenties ainoat.
Mutta tälläistähän nämä pleijarit ovat. Näissä se pelaajien kantti ja henkinen vahvuus mitataan, pelkällä taidolla ja osaamisella ei vielä välttämättä mitään saavuteta.
Kokonaisuutenahan kausi kuitenkin oli sangen onnistunut ja pitkästä aikaa Forestin pelejä sai seurata ylpeyden ja nautinnon tunne rinnassaan. Nuo tunteet ovat nyt vain jossain syvällä taka-alalla.
Voisin yrittää myöhemmin paremmalla ajalla ja ennen kaikkea pettymyksen hieman väistyttyä kyhätä jonkun näköistä yhteenvetoa loppuneesta kaudesta. Mutta antaa nyt fiiliksien hieman normalisoitua, niin ei tule liikaa arvioitua yksittäisiä pelaajia ja koko roskaa näiden kahden viimeisen pelin perusteella.
