AC Milan 2009/2010 - Hiljaa hyvä tulee?

[Nasty]

Ja niin..ratkaisu löytyy tosimiehen/fanin tyyliin tauon ottamisessa.

No eihän sitä jatkuvaa paskaakaan jaksa loputtomiin katsoa ja koska tässä nyt ei kuitenkaan puhuta mistään stadionilla käymisestä, niin eihän sillä ole edes mitään väliä.

[Crazy88]

Ärsyttää että menin tuon Manuren kolmannen maalin jälkeen sulkemaan toosan. En nähnyt Seedorfin, komeaksi kehuttua maalia.

[Ricardo Leite]

Kommentoidaan peliä nyt tänne kun tuo otteluketju on tasoltaan jotain niin järkyttävää.

Ensimmäisellä jaksolla United antoi Milanille avaimet käsiin vetäytymällä alas keskikentän valuessa suojaamaan Fergusonin surkeaksi tietämää toppariparia. Unitedin keskikenttä ei kuitenkaan ollut alussa tehtäviensä tasolla ja niinpä Milan pääsi muutamaan kertaan kieputtamaan väärässä paikassa ollutta Evansia ja kenties vielä pahemmin pihalla ollutta maajoukkuekapteeni Ferdinandia. Milan ei kuitenkaan yhtä onnenkantamoistaan lukuunottamatta tilanteitaan kääntänyt kun ottelun olisi voinut käytännössä tappaa lukemiin 2-0 jo hyvissä ajoin ensimmäisellä jaksolla.

Milanin keskikenttä ei kyennyt palloa pystysuunnassa kovin hyvin liikuttamaan, mutta leveyssuunnassa palloa kierrätettiin välillä mallikkaasti Beckhamilta Pirlon tai Ambrosinin kautta Ronaldinholle. Ronaldinhon saadessa pallon Antonini nousi mukaan tukemaan Ikeniä, jolloin United ei saanut tuplattua tätä ja Ronaldinho käytti syntyneet 1 vs. 1 tai 2 vs. 1 -tilanteet hienosti hyväkseen. Antoninin loukkaantumisen jälkeen kentälle tullut, vähemmän hyökkäysorientoitunut Favalli ei kuitenkaan samaan enää pystynyt. Ja niinpä Dinho painuikin pitkiksi ajoiksi manan maille Unitedin saadessa tuplauksen toimimaan. Juuri siitä syystä, mitä edellisellä sivulla joku forumisti epäilikin.

Toiselle jaksolle tullessa Unitedin topparit saivat takuulla vahvan hiustenkuivaajakäsittelyn, lopettivat vetäytymisen ja yrittivät voittaa pallot aggressiivisemmin. Kun myös Unitedin keskikenttä heräsi peliin, sai United riistettyä palloa keskellä ja avattua Milanin pakkaa iskemällä vastaan.

Unitedin maaleista ensimmäinen menee puhtaasti huonon onnen piikkiin. Rooneyn takakulmaan roikuttaman puskun voi laskea heikosti puolustaneen Silvan piikkiin ja kyllähän Rooneyn toinen, Nestan ja Silvan välistä puskettu maali menee myös huonon vartioinnin piikkiin huolimatta siitä, että Rooneyn liike ja viimeistely oli upeaa ja Fletcherin keskitys hipoi täydellisyyttä.

Milanin muista pelaajista Huntelaar ja Pato väläyttelivät aluksi mukavasti, mutta jäivät pimentoon Unitedin saadessa peliään toimimaan. Beckham ja Ambrosini pelasivat melko heikot pelit Pirlon ollessa vaihteeksi melko hyvällä pelipäällä. Ronaldinho oli tosiaan parinkymmenen minuutin surkeaa jaksoa lukuunottamatta hyvä ja Antonini pelasi loukkaantumiseensa saakka upeasti. Myös Bonera pelasi oikealla varsin mallikkaan ottelun. Didan piikkiin maaleista ei oikeastaan voi laittaa ainuttakaan.

Suurimmaksi huolenaiheeksi jää Milanin täydellinen lamautuminen Unitedin mentyä ottelussa johtoon. Kaikki liike lakkasi niin jaloissa kuin aivoissakin ja United hassutteli perään heti toisen osuman. Seedorfin maali syntyi jälleen hiukan vahingossa kahden hienon yksilösuorituksen tuloksena juuri kun United oli saanut ottelun käytännössä kontrolliinsa. Pippo tuli kentälle aivan liian myöhään ja vaihdettuna väärään mieheen. Kun Milan taas myllytti päälle koko orkesterin voimin, oli kentällä yhdeksän pallonsiirtelijää ja boksissa vain yksinäinen Huntelaar kun United sulki keskustan ja tarjosi mahdollisuudet lähettää keskityksiä alueelle. Ja juuri kun kuvittelin Milanin saavan boksiin toisen miehen Hunterin rinnalle, näytetään Hunterin marssivan vaihtoon. Mitä helvettiä Leonardo oikein taas ajatteli? Luulisi nyt aloittelijavalmentajankin tajuavan, että maalinteko on keskimäärin todennäköisempää, jos keskitystä tavoittelee viiden miehen keskeltä kaksi pelaajaa, kuin jos sitä tavoittelee yksi. Eikä noin selkeässä tilanteessa selitykseksi käy yhtään mikään.

Ei se Milan taaskaan pallon hallinnastaan huolimatta vakuuttanut. Näennäistä pallonhallintaa, jonka mukana vastustajan avustaessa muutama maalipaikka, joita ei kuitenkaan osattu hyödyntää. Ja ainoat maalit luotiin sitten käytännössä tyhjästä.

[Nasty]

Ei se Milan taaskaan pallon hallinnastaan huolimatta vakuuttanut. Näennäistä pallonhallintaa, jonka mukana vastustajan avustaessa muutama maalipaikka, joita ei kuitenkaan osattu hyödyntää. Ja ainoat maalit luotiin sitten käytännössä tyhjästä.

Hyvä tiivistys ja tuossa on mielestäni oleellinen osa myös koskien sitä ottelun alkua. Varmaan puolet niistä Milanin paikoista oli suoria lahjoja Manulta, eikä mitään hienoja omia siirtoja tai hyökkäyksiä. Dinhon maalia edelsi säälittävä purku Evralta. Huntelaarin paikkaa edelsi jonkun totaalinen koomailu ja pallon menettäminen muistaakseni Ambrolle. Dinhon pilkku/vapari jota ei vihelletty lähti Perunan surkeaakin surkeammasta pallonmenetyksestä. Listaa voisi jatkaa.

e. sanottakoon vielä kokoonpanoista, niin jos Milanilla on puutteensa, niin eipä tuon Manunkaan kokoonpano mitenkään erikoinen ollut. Stiga-ukko vertailussa Milan kyllä pärjää ihan hyvin.

[archibald]

Onko muuten ikinä nostettu kehiin ajatusta, että Silva pelaisi keskikentällä? Milanillahan ei sellaista perinteistä keskikentän rouhijaa ole kyllä tavattu kentällä pitää, mutta tänään näin Silvan pelissä hetkittäin aineita keskikentän pohjalla pelaamiseen. Tiedä sitten riittäisikö liike ja pelisilmä...

[kluru]

Stiga-ukko vertailussa Milan kyllä pärjää ihan hyvin.

Tästä lisätietoa?

[Ricardo Leite]

Onko muuten ikinä nostettu kehiin ajatusta, että Silva pelaisi keskikentällä? Milanillahan ei sellaista perinteistä keskikentän rouhijaa ole kyllä tavattu kentällä pitää, mutta tänään näin Silvan pelissä hetkittäin aineita keskikentän pohjalla pelaamiseen. Tiedä sitten riittäisikö liike ja pelisilmä...

Ambrosini, Gattuso... Pikkunäppäriä taitopelaajia. Ei niinkään rouhijoita?

[archibald]

Ambrosini, Gattuso... Pikkunäppäriä taitopelaajia. Ei niinkään rouhijoita?

Tarkoitin lähinnä sellaista linjan yläpuolella tököttävää puolustavaa keskikenttää. Kyllähän Massimo & Gennaro yrittää aina välillä vähän pelatakin. Tosin Silvalla mahtaa olla enemmän taitoa kuin em. pojilla yhteensä.

[Ricardo Leite]

Klassinen keskikentän ankkuri on pikkuhiljaa katoava luonnonvara. Jalkapallon kehityksen tuomat vaatimukset alkavat käytännössä viemään elintilaa yksipuoliselta, rouhivalta ja toppareita suojaavalta pelaajalta. Leonardon fantasiajalkapallossa ankkurille on vielä vähemmän tilaa, kun pallokontrolli pyritään saavuttamaan vaikka väkisin joukkuetta kuin joukkuetta vastaan.

[archibald]

Silva kuitenkin mielestäni on nimenomaan aika monipuolinen pelaaja.

Kerro kuitenkin mielipiteesi siitä, että olenko aivan hakoteillä ja toppari pysyköön lestissään.

[Ricardo Leite]

Silva kuitenkin mielestäni on nimenomaan aika monipuolinen pelaaja.

Kerro kuitenkin mielipiteesi siitä, että olenko aivan hakoteillä ja toppari pysyköön lestissään.

Et ole aivan hakoteillä. Onhan Silva fyysinen ja ihan taitava kaveri. Pystyisi takuulla pelaamaan kohtuullisella tasolla myös keskikentällä etenkin juuri ankkuriroolissa, mutta on parempi ja joukkueelleen enemmän hyödyksi topparina.

[Holmgård]

Olen jo jonkun aikaa ihmetellyt lähinnä Silvan ja Nestan kyvyttömyyttä kunnolliseen merkkaukseen. Kaikki maalithan tulivat keskityksistä, jossa vastustajaa ei edes häiritty. Samaa on ollut ilmassa koko kauden näkemissäni peleissä. Vastustajallahan on- tänäänkin- käytännössä maksimissaan kaksi ukkoa vaarasektorilla. Luulisi löytävän miehet ja päästä lähelle oikealla hetkellä. Syntitaakka lisääntyy sillä etteivät keskitykset suinkaan tulleet yllättäen ( kuten Seedorfin kavennuksessa) vaan niihin ehti valmistautua hyvän tovin. Lisäksi Shrekki pääsi joka kerta laukomaan paremmalla jalallaan saadessaan pallon jossain kolmenkympin tienoilla- ilman kunnollista, tilan luovaa harhautusta.

Tämä ei ole lieventävä tekijä toppareille, mutta ihmetyttää Leonardon tapa, jossa laitapuolustajat ( Zambia lukuunottamatta) ovat niin passiivisia että vastustaja saa heittää keskityksen käytännössä koska huvittaa. Osinhan tämä liittyy siihen ettei pakin selän takana ole enää Gattuso / Ambrosini takalukkona. Milania vastaan kannattaisikin pelata kahdella kärjellä, jyrätä kahden miehen junalla laitaa pitkin keskitystä toisen perään.

Taas nähtiin se vanha fakta että jalkapallo on kaikista pallopeleistä se, jossa tilaisuuksien käyttämättä jättäminen on kohtalokkainta. Ensimmäisellä jaksolla oli paitsi konkreettisia maalipaikkoja myös lukuisia puolittaisia saumoja, erikoistilanteita, potentiaalisia irtopalloja..Näistä tehoja ja otteluparissa olisi eri suosikki tällä hetkellä.

[PirloMAnia]

Tuossa on pientä ristiriitaa, että Dinhon maalia edelsi säälittävä Evran purku ja kuitenkin sitten ManU:n maalit, jotka menivät yksilöiden kämmien piikkiin kuvastavat sitten jotain suurempaa. Kärjistyshän tämä on, mutta jos mennään lillukanvarsiin, niin ainahan maalia edeltää jokin virhe periaatteessa.

En halua puolustaa eilistä esitystä, koska kotitappio tuossa vaiheessa, kolmen maalin päästäminen ja se asenne, jolla tilanne hoidettiin ManU:n johtomaalin jälkeen oli käsittämätöntä. Kuten jo aiemminkin sanottu, hyvän tuulen joukkueena Milan vielä jaksaa, se ei ammenna voimaa pelitavastaan ja valmentajastaan, vaan pelaajistaan, jotka ottavat ilmeisesti homman haltuun kentällä. Tilanne on siinä kohtaa nurinkurinen, ja varsinkin kun pelaajien taso ei ole kestävä, vaan vaihtelee suuresti. Esim. juuri eilen Pirlo oli todella hyvä, Ambro sen sijaan ei ja Nestallekkaan ei se mahtipäivä yhdessä Silvan kanssa tullut. Bonera oli alkuun loistava, kusi pelin edetessä. Luonnollisesti pelitapa menestyy pelaajiensa kautta, ei valmentaja pelaa, mutta tosiaankaan Leon pelitapa ei ole mikään tuki ja turva, vaan liian riippuvainen siitä, miten yksilöt sitä kunakin päivän soveltavat. Pelitavan pitäisi olla se tuki ja turva, johon pelaajat voivat luottaa vaikeimmillakin hetkillä, jota harvoin on tällä kaudella se 90 min nähty.

Edelleenkin näkisin tämänkin esityksen luonnollisena jatkumona sille ketjulle, joka on ollut jo vuosia ruosteessa, seurajohdosta valmentajan kautta pelaajistoon. Siksi mielestäni yksittäiset esitykset eivät edes merkitse paljoa, koska voittaminen ja häviäminen menettävät merkityksensä siinä kohtaa, kun tulevaisuus on kaikkea muuta kuin kirkas. Mitä merkitystä eilisellä voitolla olisi ollut isossa kuvassa, muuten kuin, että raha on ainoa hyvä asia, mitä tuosta kilpailusta saadaan irti.

Milanhan on tilanteessa, jossa taloudellisen näkymän edessä joudutaan peluuttamaan tuota kaiken kokenutta miehistöä, jotta rahantulo pysyisi edes jonkinlaisena (lue mestareiden liigaan pääsy) ja siksi uudistuksia ei juurikaan tule. Ei malteta ottaa askeleita taakse, jonka myötä voitaisiin sitten ottaa muutama eteen. Edelliskaudella homma oli jo kamalaa, ulos mestareiden liigasta. Joukkueen rakentamisen sijaan oli pakko päästä jälleen kisaan mukaan, joukkueen runko pysyi kalkkeutuneena ja nyt tänä vuonna siellä pitää turvata jatkoonmeno ja ensi kauden paikka. Ollaan kierteessä, josta on helvetin vaikea päästä pois ilman riskiä, joskin fani, joka viime kädessä tästäkin lystistä ison osan maksaa, ei ole tyhmä. Katsojalukemat kertovat sen, että linssiin ei voida kusta, jolloin tämä käymistila vain pahenee tulovirran ollessa silti heikko.

Toivottavasti pointti tulee esille. Siksi en teilaa eilistä peliä, viimeaikaista suvantovaihdetta, koska se on yhdentekevää siinä suhteessa, miten hommaa on hoidettu ja tuollainenkin esitys noissa lähtökohdissa on melkein plusmerkkinen. Leon kokemattomuus, pelaajien yleinen laskuvire jo vuosien takaata ja euroopan kovimpia jengejä vastassa, niin pahemminkin olisi voinut mennä. Hälytyskellot eivät soineet kun Arsenal ajoi ylitse pari vuotta sitten, joten on aika loogista, että samalla joukkueella ManUa vastaan tulos on samansuuntainen. Siksi en osaa olla pettynyt, koska odotuksetkaan eivät kauhean korkealla ole, mitä nyt ennen derbyä niin hienolta hetken aikaa näytti. Derby puhkaisi kuplan, jonka oli aikakin puhjeta, joka toisaalta on ollut puhki jo vuodesta 2007 ainakin ja siksi mitä ihmeellistä tuossa on. Positiivista on, että edes sen hetken Milan oli parempi joukkue, näytti sen olkoon sitten näennäisen vaarallisuutensa, joka olisi paremmalla viimeistelyllä/tuurilla voinut näkyä taululla hienoina lukemina. Olisimmeko sitten täällä ihan eri mieltä? Todennäköisesti.

Miksi Milan luovutti 1-2 maalin jälkeen. Koska tuossa negatiivisessä kierteessä takaisku on paljon suurempi, pelaajat tietävät tilanteensa,"taas tää kusee". Ei ole ammattimaista ei, mutta psykologisen logiikan mukaista. Tuossa kuitenkin edelsi Interiä vastaan armoton rankaisu Abaten virheestä, Livornon tasoitus ainoasta paikastaan, Bolognan sumpun kestävyys ja sitten Scholesin säärimaali, jossa Nestakin vain viittelöi Scholesin suuntaan, huutaen huonoa tuuriaan. Siihen sitten nukahdus, Rooneyn tehokas viimeistely ja homma oli psykologisesti paketissa. Sitten lisää lunta tupaan, ennen kuin pikkunätillä saatiin maali. Pitää huomioida, että Pippo meinasi iskeä heti perään sen 3-3, joten siinäkin pienestä kiinni, etteikö hurmos olisi taas tullut. Se taas miksi joukkue on noin haavoittuvainen, tulee siitä, miten hommaa on ajettu jo vuosien ajan. Yksittäiset pelit ja tapahtumaketjut kentällä ovat toissijaisia.

[Nasty]

Tuossa on pientä ristiriitaa, että Dinhon maalia edelsi säälittävä Evran purku ja kuitenkin sitten ManU:n maalit, jotka menivät yksilöiden kämmien piikkiin kuvastavat sitten jotain suurempaa. Kärjistyshän tämä on, mutta jos mennään lillukanvarsiin, niin ainahan maalia edeltää jokin virhe periaatteessa.

Ymmärrän pointin. Maunon maalit todellakin menivät virheiden piikkiin, mutta se mikä tuossa korpesi oli se, että toinen käytti ne paikkansa hyväkseen ja toinen taas ei pystynyt tarjottuja mahdollisuuksia käyttämään ja sen päälle vätysteli anteeksiantamattomalla tavalla pelin vastustajalle. Sillä miten Manu pelasi matsin alussa ja miten Milan pelasi toisella jaksolla oli vissi ero. Manu sentään yritti ensimmäisellä jaksolla, vaikka olivatkin jyrän alla ja tekivät virheitä. Milan sen sijaan lamaantui lähes ennennäkemättömällä tavalla. Siis missä oli oikeasti johtajuus kentällä ja kentän laidalla siinä vaiheessa? Vaikka puolustuskin mokaili, niin olihan se vaikea paikka pelata, kun Manu käveli keskialueen yli ilman vastarintaa jonnnekin 30:n metrin hujakoille ja siitä sitten Rooneyt jne tyypit löivät painetta puolustuslinjan päälle. 2005 cl-finaali all over again. Miettikää, jos Manulla olisi ollut joku Chrisu Ronaldo ja pari muuta kunnon pelimiestä Rooneyn lisäksi. Nehän olisivat murhanneet toisen jakson Milanin. Nyt kävi oikeastaan siinäkin mielessä tsägä, että vastustaja ei sinänsä ollut mitenkään poikkeuksellisen kova, joten kahta takaiskua toiselle jaksolle voi pitää varsin maltillisena lukuna, kun miettii pelinkulkua.

e. Loput viestistäsi. Mielenkiintoisia näkemyksiä ja ihan järkeenkäypiäkin. Itse olisin kuitenkin hieman maltillisempi joissakin kohdissa. On varmaan tullut selväksi mitä mieltä olen viime kausien siirtopolitiikasta jne, joten sinne ei tarvitse nyt kummemmin mennä. Tästä huolimatta en kovinkaan helpolla osta selitystä, jonka mukaan koko nyky-Milan olisi pelkkä kupla pelillisesti. Ei se vain ole mahdollista, että pelaat 10+ sarja- ja euromatsia voitokkaasti pelkällä tuurilla tai hyvällä "flowlla". Eilenkin olisi tullut ihan hyvä lopputulos, jos joukkue olisi yksinkertaisesti jatkanut suurinpiirtein samalla tasolla kuin ottelun alussa pelasivat. Sama pätee molempiin derbyihin siinä mielessä, että se sama pelintaso, joka oli esimerkiksi marraskuussa olisi riittänyt erittäin pitkälle niissäkin koitoksissa. Onko jonkun Napolin miehitys ja pelitapa jotenkin niin poikkeuksellinen, että se pystyy pitämään interiä lähes pilkkanaan kotonaan? Ei ole. He vain uskoivat mahdollisuuksiinsa ja ammensivat yleisöstä virtaa, kun taas vieraat vähän samalla hyytyivät paineen alla. Nykyiseltä Milanilta puuttuu tuo napolimainen draivi lähes kokonaan ainakin näissä isoissa matseissa. Sienaa vastaan usko riittää ja silloin taululle taotaan kunnon lukemia. Se mikä on huolestuttavaa on se, että ennen Milan oli juuri tunnettu siitä, että ainakin Euroopassa löytyi aina se ekstra-vaihde ja pelintasoa pystyttiin nostamaan suuriin otteluihin. Nyt cl:ssä hävitään kotimatsitkin Zürichin kaltaisille lilliputeille.

[Ricardo Leite]

Vaikka puolustuskin mokaili, niin olihan se vaikea paikka pelata, kun Manu käveli keskialueen yli ilman vastarintaa jonnnekin 30:n metrin hujakoille ja siitä sitten Rooneyt jne tyypit löivät painetta puolustuslinjan päälle. 2005 cl-finaali all over again. Miettikää, jos Manulla olisi ollut joku Chrisu Ronaldo ja pari muuta kunnon pelimiestä Rooneyn lisäksi. Nehän olisivat murhanneet toisen jakson Milanin. Nyt kävi oikeastaan siinäkin mielessä tsägä, että vastustaja ei sinänsä ollut mitenkään poikkeuksellisen kova, joten kahta takaiskua toiselle jaksolle voi pitää varsin maltillisena lukuna, kun miettii pelinkulkua.

Milanhan puolusti koko ajan seitsemällä miehellä. Puolustuslinja ja keskikentän kolmikko vetäytyivät suunnitelmallisesti (toivottavasti) alas, jottei puolustuslinjan taakse jäisi tilaa pelata ja keskikenttä yritti pitää huolen, ettei United päässyt pelaamaan linjojen väliin. Ronaldinho, Hunter ja Pato jäivät kärkkymään vastahyökkäyksiä todella ylös. Eipä tullut riistoja. Eipä toiminut nopea vastahyökkäyspelaaminen. Muutenkin hitaidenkin hyökkäysten puolustaminen vain seitsemällä miehellä Unitedin tasoista joukkuetta vastaan on melkoista... optimismia? Naiiviutta?

Unitedin Carrick pelasi muuten erittäin hyvän pelin tukien puolustuslinjaa Unitedin hyökätessä ja Milanin yrittäessä iskeä vastaan.

Ja joo. Mietipä, Nasty, miten Milan olisi murhannut Unitedin, jos Milanilla olisi ollut huippukuntoiset Shevtshenko ja van Basten päättämässä hyökkäyksiä Kakán rakenteluista .

[Nasty]

Ja joo. Mietipä, Nasty, miten Milan olisi murhannut Unitedin, jos Milanilla olisi ollut huippukuntoiset Shevtshenko ja van Basten päättämässä hyökkäyksiä Kakán rakenteluista .

No joo, ehkä turhaa jossittelua, mutta väitän, että esimerkiksi 2007 kevään manu(jonka silloinen Milan söi iltapalaksi, koska tuolloinen joukkue ei vielä automaattisesti laskenut löysiä housuun isoissa matseissa, vaikka oli sitäkin jo joskus aiemmin tapahtunut) olisi takonut pari ekstrahäkkiä toisella jaksolla. Milanista on vaikea sanoa samaa, kun ainoa puuttuva palanen on varjojen mailla vaelteleva Kaká.

[Herstein]

Suurimmat ongelmathan ovat olleet jo kauan tiedossa. Dida ei ole huippumaalivahti, ja puolustuksen uusiutuminen on laiminlyöty. Abbiatti on tasoltaan ihan riittävä maalivahti näihin karkeloihin, mutta puolustuksen taso ei todellakaan. Mitenkään Boneraa tai Favallia en haluaisi vähätellä, mutta ovatko nuo miehet todella jollakin tavalla Euroopassa menestystä halajavan seuran tasolla? Nestakaan ei enää muutu nuoremmaksi, joten tulevien vuosien aikana puolustuksen avauksesta poistuu pahimmillaan(tai parhaimmillaan) kolme miestä ja maalivahti.

Eipä toki keskikentälläkään ole mitään suoraa korvaajaa Seedorffille. Flamini korvaa Ambron/Gattuson erinomaisesti, mutta joku astetta luovempi kaveri tuonne tekisi terää. Yksi sellainen pelaa suhteellisen kovalla tasolla Ranskassa...

[Koom]

Huvittavaa oli katsella loppuvihellyksen jälkeen kun Milanin pelaajat oikein metsästivät Manun "tähtien" pelipaitoja. Meininki oli kuin Suomi-Englanti matsin jälkeen vuonna 85. Tuntuu, että pelaajat ovat hyvin sisäistäneet asemansa arvoasteikossa.

[uh]

Höpisikö Saarinen studiossa, että Seedorf olisi pitänyt laittaa avaukseen, olisi tuonut kakamaista nopeaa ylöspäin pelaamista
Näissä peleissä Pippo pitäisi olla Huntelaarin edellä, Mutta Leonardo ei vaan tiedä ja osaa, kertoohan sen Didankin peluuttaminen.

[Nasty]

Höpisikö Saarinen studiossa, että Seedorf olisi pitänyt laittaa avaukseen, olisi tuonut kakamaista nopeaa ylöspäin pelaamista
Näissä peleissä Pippo pitäisi olla Huntelaarin edellä, Mutta Leonardo ei vaan tiedä ja osaa, kertoohan sen Didankin peluuttaminen.

Joo, jotain tuollaista se horisi. Eipä noista kannata välittää, kun tietämys pelaajista on vähän sinnepäin, niin sitten tulee tuollaisia möläytyksiä. Dida tosiaan pois maalilta, mutta Pippon aika on enemmän tai vähemmän ohi ja on muiden aika. Ei sitä huvikseen penkillä istuteta.

[uh]

Molemmat, Pippo Ja Huntelaar istuneet penkillä, mutta Pippolla on aika paljon enemmän kokemusta, eikä siitä ainakaan haittaa ole kovissa peleissä.

[PirloMAnia]

Huntelaarin valinta kentälle avaukseen oli ihan odotettu, kun Borriello oli loukkaantuneena. Huntelaarilla kuitenkin  liigamatsissa onnistumisia ja Pippo valitettavasti ei ole saanut vastuuta ja siksi huonommassa pelivireessä jne. Kai Huntelaarista haettiin fyysiseenkin peliin sitä jotain, varsinkin mahdollisiin ilmapalloihin. Valinta tehtiin hyvin ja melkein Huntelaarkin olisi juhlittu sankari.

Aiemmin kun  vertasin änärityyliin Silvaa ja Patoa franchise-pelaajiksi, olen edelleen sen kannalla. Silva on aivan loistava puolustaja, jonka vierelle sitä linjaa voi rakentaa. Silva on kuitenkin 25-v, joten aikaa on koulia hänestä varmempi pakki. Virheet ManU pelissä sokaistavat hieman nyt, koska kauden mittaan Silva on ollut puolustuksessa äärimmäisen tärkeä pelaaja. Pato oli kauan loukkaantuneena, aika tekemättömään paikkaan joutui, joskin itsekin odotin parempaa. Jaksoi kuitenkin haastaa Evraa läpi ottelun.

Itse olisin kiinnostunut näkemään Milanin Viola-tyyliin, jossa Mancini menisi oikealle ja Pato kärjen taakse liikkumaan suhteellisen laajalti. Vaikka Paton haastovoima on hyvä laidalla, uskoisin sen tuovan tuhoa keskempänä paremmin ja saisi sekoitettua vastustajan keskiakselia enemmän. No, voin managerissa sitten tuota kokeilla.

[Ricardo Leite]

Itse olisin kiinnostunut näkemään Milanin Viola-tyyliin, jossa Mancini menisi oikealle ja Pato kärjen taakse liikkumaan suhteellisen laajalti. Vaikka Paton haastovoima on hyvä laidalla, uskoisin sen tuovan tuhoa keskempänä paremmin ja saisi sekoitettua vastustajan keskiakselia enemmän. No, voin managerissa sitten tuota kokeilla.

Kyllä Patosta saisi enemmän kärjen takana irti, siinä olet oikeassa. Samalla siten saataisiin maalintekosektorille usein vähintään kaksi miestä sen nykyisen yhden sijaan. Oikeastihan Milanin pitäisi nykymateriaalillaan pelata joko 4-4-1-1 tai 4-3-1-2 -numerosarjaa nykyisen näennäisen 4-3-3 -sarjan sijaan.

[PirloMAnia]

Violamaisella tarkoitin, että jos saisi siihen Gattuso/Ambrosini/Flamini, vierelle Pirlon ja ylös sitten Dinho-Pato-Mancini(paremman puutteessa) ja kärkeen Borriello/Huntelaar. Tässä olisi enemmän taktista valinnanvaraakin, esim juuri Pirlon lepuuttamisen iisimmin korvaten vaikkapa Seedorfilla(on ennenkin nähty) ja jos homma ei toimi, niin voidaan palata vanhaan. Silloin saisi kävelyvaihteen siitä keskeltä ja vasemmalta laidalta pois. Seedorf-Dinho pelaa parhaillaan todella nättiä, mutta vauhti siitä on kaukana. Mietin, että vaikka Dinho pelasi hienon ottelun tiistaina, pallo ei häneltä liiku tarpeeksi ajoissa. Siinä ei vanhat sotaratsut kauaa juokse hakemassa paikkaa. Antonini on hieno esimerkki siinä, että hän jaksaa kirmata hakien paikkaa ja siksi yhteispeli Dinhon kanssa toimii. Seedorf ja Pirlo sitten paljon vähemmän. Nyt meillä on Pirlo-Ambro-Seedort keskellä kävelemässä kun pallo on vasemmalla ja Pato jää täysin ulos oikealla, koska liikkeen mukana sinne ei juurikaan aukea puolenvaihtoa.

Pato keskelle liikkumaan ja Antonini siihen Dinhon kanssa ja juoksuvoimaa olisi paljon enemmän. Mancini sitten kyttäämään nopeana pelaajana oikealle. Näin nousuja boksiin olisi mahdollista nähdä, sekä uskoisin, että puolenvaihtoon olisi paremmat saumat Paton kykyjen myötä saada kuljetusta keskemmällee dynaamisemmin kuin nyt..mutta joo..edelleen manageriin tämä

[Nasty]

Aiemmin kun  vertasin änärityyliin Silvaa ja Patoa franchise-pelaajiksi, olen edelleen sen kannalla. Silva on aivan loistava puolustaja, jonka vierelle sitä linjaa voi rakentaa. Silva on kuitenkin 25-v, joten aikaa on koulia hänestä varmempi pakki. Virheet ManU pelissä sokaistavat hieman nyt, koska kauden mittaan Silva on ollut puolustuksessa äärimmäisen tärkeä pelaaja. Pato oli kauan loukkaantuneena, aika tekemättömään paikkaan joutui, joskin itsekin odotin parempaa. Jaksoi kuitenkin haastaa Evraa läpi ottelun.

Ehkä tässä on jonkinlainen näkemysero siitä miten kova ja merkittävä pelaajan tulee olla ollakseen tuollainen franchise-pelaaja. Totti on Romassa sellainen, Zlatan oli interissä, Del Piero ehkä joskus aiemmin Juvessa ja niin edelleen. Jos viimeisen 10:nen vuoden Milanista pitäisi tuollaista hakea, niin ainoa mitat täyttävät pelaajat olisivat Sheva ja Kaká.