Associazione Sportiva Roma 2009-2010

[Auts]

http://goal.com/en/news/10/italy/2009/11/20/1637210/roma-cannot-purchase-any-major-stars-rosella-sensi

Sensi voisi kertoa jotakin uutta...

[ref]

@ ref & herstein
Todellakin siis lainalle tarkoitin. Huhuissa on myös esiintynyt Pavlychenkoa ja mystistä "argenttiinalaista pelaajaa, jonka pitäisi pystyä tekemaan 16-18 maalia kaudessa Serie A:ssa"

Pavlyuchenko - ei kiitos. Johan se on nähty, että tuhlaa ainakin kaksi kolmesta varmasta maalipaikasta. Sellaisia ei Roma tarvitse, ennemmin sitten vaikka Okakalle enemmän minuutteja. Mystiselle argentiinalaispelaajalle, kuulostaa kunnon puuhastelulta.

[pälle]

Viime kaudella ennen pitkää loukaantumista Nistelrooy teki 12 ottelussa 10 maalia. Siinä on mies jolle riittää se yksi paikka maalintekoon. Sen todistaa jo Capellon mestaruuskausi Realissa, totaalista antijalkapalloa ja silti heppa onnistui liigassa 25 kertaa heiluttamaan verkkoja. Tälläkin kaudella kerennyt tekemään jo yhden maalin, tosin loukaantui heti samassa ottelussa, mikä oli todennäköisempää kuin paikkojen kestäminen noin pitkän tauon jälkeen.

Pommin varma.

[ackaz]

Totti, ooooh!! Ei vittu se on hyvä!

[viktoR]

Loistava esitys Francescolta! Kyllä on ihme mies Lippi jos ei ota edes mukaan Etelä-Afrikkaan. Toki on vielä aikaa ja pelejä, mutta kun katsoo Italian maalintekoa, niin luulisi löytyvän paikka hänelle.

Hyvä peli muutenkin Romalta. Ei voi sanoa että helppo vastus.. Bari kuitenkin ennen tätä matsia vähiten maaleja päästänyt joten..

Bene ragazzi, molto bene

[Auts]

Er Purponen paluulle
On se kone.

Sitten ensi viikolla Atalantalta 3 pistettä kiitos!

[Anjovis-Muna]

Olipa vaikea peli tuloksesta huolimatta. Julio Sergio oli tänään täysin pysäyttämätön. Todella helppo sympata ja toivoa onnistumisia, kun 3 veskarista on tullut kauden pirtein yllättäjä.

Totti, aah... Miten voi yksi pelaaja vaikuttaa niin radikaalisti pelin kulkuun ja kaikkiin ympärillä oleviin. Kaikki tuntui toimivan ja kaikki halusivat tehdä parhaansa katsomoa myöten, ikäänkuin esiintyisivät tärkeimmälle raadille. Perrotta oli taas erittäin pirteä, varsinkin puolustussuuntaan ja teki paljon töitä ja haki tärkeitä syötönkatkoja, sekä pallonriistoja. Vucinic vasemmalla  laidalla oli oikeastaan aika mielenkiintoinen kokeilu ja nopeana ja taitavana pallonkäsittelijänä jolla on maalivainua, voi aiheuttaa paljon ongelmia pystyjuoksuilla ja seinäsyötöillä. Menez toimi myös hyvin vapaassa roolissaan ja pääsikin muutaman kerran vetämään hyvin, sekä järjisti Kapteenille hyviä maalipaikkoja. Ainoa kysymysmerkki on asenne. Taisi taas osoittaa mieltään peliajasta.

Puolustus oli aikamoista hazardia tänään. Vaikka Roma passivoitui ja alkoi peruuttelemaan toisella puoliajalla, Bari pystyi luomaan jatkuvasti paikkoja ja vapaapotkuja hyvistä paikoista. Huonommalla maalivahtipelillä tilanne olisi helposti voinut olla toinen. Ja mikä hemmetti siinä on, että joka pelissä on pakko olla todistamassa karmeaa puolustusvirhettä. Jollei JS olisi torjunut Pizarron shefkimäistä syöttöä puolustukselle, tiedä miten peli olisi voinut kääntyä.

Myös Spallettin aikaisemmin mainitsema Mexesin "yli"-agressiivisuus ja pitbullmainen pallonriistohinku alkaa näkymään negatiivisessa muodossa. Tuntuu, että ranskalaisen puolustuksen ainoa päämäärä on saada nopea pallonriisto tai kova kontakti, jotta saadaan nopeasti hyökkäys käyntiin. Osallistuu myös välillä vähän liikaa hyökkäysrakenteluun. Andreolli pelasi taas hyvän ja varman pelin. Kesällä sitten Menezin kanssa syömään mamman lihapullia ja salille nostelemaan painoja, jottei heiteltäisi kulmissa kuin märkää rättiä.

Kaiken kaikkiaan ihan hyvä peli ja voittoa tärkeämpänä on ilo taas saada Totti takaisin terveiden kirjoihin. Roma tarvitsi tätä niin henkisesti kuin pelillisesti.

[ref]

Puolustus oli aikamoista hazardia tänään. Vaikka Roma passivoitui ja alkoi peruuttelemaan toisella puoliajalla, Bari pystyi luomaan jatkuvasti paikkoja ja vapaapotkuja hyvistä paikoista. Huonommalla maalivahtipelillä tilanne olisi helposti voinut olla toinen. Ja mikä hemmetti siinä on, että joka pelissä on pakko olla todistamassa karmeaa puolustusvirhettä. Jollei JS olisi torjunut Pizarron shefkimäistä syöttöä puolustukselle, tiedä miten peli olisi voinut kääntyä.

Myös Spallettin aikaisemmin mainitsema Mexesin "yli"-agressiivisuus ja pitbullmainen pallonriistohinku alkaa näkymään negatiivisessa muodossa. Tuntuu, että ranskalaisen puolustuksen ainoa päämäärä on saada nopea pallonriisto tai kova kontakti, jotta saadaan nopeasti hyökkäys käyntiin. Osallistuu myös välillä vähän liikaa hyökkäysrakenteluun.

Miksi boldatut kohdat eivät yllätä yhtään..

Aiemmin hehkutin Mexestä maasta taivaisiin, mutta valitettavasti trendi on ollut hänen kohdallaan jo pitkään laskeva. Onneksi hän on kuitenkin onnistunut karsimaan niitä hölmöjä punaisia kortteja, mutta edelleen kaipaisi hänen otteisiinsa jotain järkeä ja pientä malttia.

[Auts]

Älkäähän nyt. Mexes on pari viimepeliä ollut loistava. Alkukaudella hän tosin oli aivan sysipaska. Burdisolta tuli se yksi huonompi peli. Pistetään pelipaikan piikkiin.

[Furius]

Koska Roma passivoitui ja alkoi peruuttelemaan toisella puoliajalla, Bari pystyi luomaan jatkuvasti paikkoja ja vapaapotkuja hyvistä paikoista.

Korjasin. Totta kai vastustaja saa enemmän paikkoja, jos ei edes yritetä pelata.

Totti on kyllä uskomaton veijari. 2. sija Seria A:n kaikkien aikojen maalintekijäpörssissä on varma juttu, uskokaa pois

[Jyrä]

Burdiso ja Bertagnoli ovat olleet loistavia ja uskonkin molempien vakiinnuttavan paikkansa avauksessa, Burdiso on jo tämän tehnyt (kiitos Juanin loukkaantumisien)

Burdisolta tuli se yksi huonompi peli. Pistetään pelipaikan piikkiin.

Missä pelaa?

[Tukeem Abdullah Jafer]

”Tätä Romaa ei pysäytä mikään!”

Huolimatta Tottin uskomattomasta paluusta ja kapteenin hattusateen arvoisesta pommituksesta, yllä oleva teksti ei sovi nyky-Romaan. Lainattu huudahdus kaikuikin Carlo Zampan suusta Baria vastaan pelatun vierasottelun aikana jo toukokuussa 2001. Capellon alaisuudessa sen ajan laadukkainta jalkapalloa pelannut punakeltainen ihme haki täyden pistepotin Apuliasta 1-4-voitolla. Vajaa kuukausi myöhemmin Totti, Montella ja Batistuta varmistivat maaleillaan Parmaan vastaan seuran kolmannen scudetton. Mestaruusjuhliin päättyneessä ottelussa Olimpicon 80 000 silmäparista yksi kuului Stefano Pettinarille, jonka verkkokalvot olivat tuolloin ehtineet vastaanottaa informaatiota ympäröivästä maailmasta vain muutamia vuosia. Tänään Pettinari kuuluu siihen Romaan, jota ei pysäytä mikään.

AS Roman primavera-joukkue on aloittanut kauden paremmin kuin koskaan. Alberto De Rossin suojatit lähtevät ensi viikonloppuna pelattavaan junioreiden Derby della Capitaleen selvänä ennakkosuosikkina. Pikkusudet keikkuvat Girone C:n kärjessä kahdeksan voiton ja yhden tasapelin suomilla 25 pisteellä. Häviäjänä joukkue ei vielä ole poistunut estradilta kertaakaan ja maalierokin yhdeksän ottelun jälkeen on komea +23. Hämmästyttävin tilastofakta on kuitenkin se, ettei maalivahti Valerio Frasca, joka on pelannut jokaisen ottelun alusta loppuun, ole hakenut palloa vielä kertaakaan selkänsä takaa.

Vuosia sitten Roman scudetto-juhlia todistanut Stefano Pettinari on ollut tällä kaudella joukkueensa paras maalintekijä, mutta hän on myös De Rossi Seniorin 4-3-3-pelijärjestelmässä osa sitä tridenteä, josta Claudio Ranierin väitettiin saaneen inspiraation muuttaa myös edustusjoukkueen ryhmitys. Roman primaveran pelitavassa on edelleen vahvat spallettilaiset juuret etenkin hyökkäyspelin osalta, mutta nykyisin ryhmän pelaamista voisi verrata jopa Capellon aikaiseen huippuluomukseen. Hyökkääminen on mielikuvituksellista, monipuolista ja tehokasta. 4-2-3-1:n raameista uuteen muotoon muovattu pelitapa on erittäin hyökkäysvoittoinen, mutta vielä kuvaavampi sana olisi ’tasapainoinen’.

Loistavaa kautta pelaavan Frascan edessä on totuttu näkemään toppariparina jopa Riccardo Broscon tasolle noussut Alessandro Malomo ja kesällä Tor di Quintosta tullut fyysinen Luca Antei, joka on ollut kauden suurin yllättäjä. Romanian U21-maajoukkueessa debytoinut Sebastian Mladen ja Italian U17-joukkueen kapteeni Simone Sini ovat nauttineet peliajasta puolustuslinjan laidoilla. Oikealla puolella – Mladenin paikalla – on ollut enemmän vaihtuvuutta. Francesco De Prosperis ja Enrico Citro ovat myös käyneet kokeilemassa pakin virkaa. Jälkimmäinen on Alberto De Rossille myös yksi vaihtoehdoista keskikentälle, jonka paikoista ovat kamppailleet Citron lisäksi monipuolinen Andrea Bertolacci, romanialainen Adrian Stoian ja hänen maamiehensä Mladen. Huipputekninen pelin sielu, Alessandro Florenzi, on sen sijaan ainoana voinut olla varma avauskokoonpanon paikasta. Kärkitriossa Pettinarin lisäksi ovat useimmin pelanneet ”konkari” Claudio della Penna ja Newcastlesta lainattu Fabio Zamblera, mutta esimerkiksi viimeisessä, 4-0 voittoon päättyneessä, Ascoli-ottelussa Pettinarin kanssa etulinjaan oli isketty Filippo Scardina ja Daniele Sciarra, joten hyviä vaihtoehtoja kyllä riittää.

Noin muutenkin Roman junioreiden syksy on ollut upea. Punakeltaisten Allievi-joukkue on niin ikään Gironensa kärjessä ilman ainuttakaan tappiota. Andrea Stramaccionin vetämä ryhmä ehti myös hoitaa nimiinsä pääkaupungin herruuden voittamalla Lazion 2-0. Vincenzo Montellan luotsiura Giovanissimin peräsimessä on ollut yhtä voittokulkua. Yhdeksän ottelun jälkeen tilillä on yhdeksän voittoa maalierolla 44-5. Myös Montellan pojat ovat kylvettäneet jo kerran Laziota tällä kaudella.

Mikäli väitteet Ranierin peli-idean kopioimisesta junioreilta pitävät paikkansa, osoittaa se valmentajasta tiettyä nöyryyttä. Tässä kohtaa olisi ehkä monilla muillakin edustusryhmän jäsenillä paikka oppia jotain punakeltaisen kaartin nuoremmalta polvelta. Se Capellon istuttama mentalità vincente, jonka viimeistä ja merkittävintä silausta Pettinari aikoinaan oli todistamassa, elää nyt Stefanon edustamassa primavera-joukkueessa. Sinne edustusjoukkueenkin miljonäärien tulisi hetkeksi aikaa laskeutua ammentamaan hinnatonta – sydämestä kumpuavaa – tahtoa ja intoa sekä näkemään ja kokemaan jalkapallon hienoin asia – voittaminen, kauniisti.

[Newman]

”Tätä Romaa ei pysäytä mikään!”

Huolimatta Tottin uskomattomasta paluusta ja kapteenin hattusateen arvoisesta pommituksesta, yllä oleva teksti ei sovi nyky-Romaan. Lainattu huudahdus kaikuikin Carlo Zampan suusta Baria vastaan pelatun vierasottelun aikana jo toukokuussa 2001. Capellon alaisuudessa sen ajan laadukkainta jalkapalloa pelannut punakeltainen ihme haki täyden pistepotin Apuliasta 1-4-voitolla. Vajaa kuukausi myöhemmin Totti, Montella ja Batistuta varmistivat maaleillaan Parmaan vastaan seuran kolmannen scudetton. Mestaruusjuhliin päättyneessä ottelussa Olimpicon 80 000 silmäparista yksi kuului Stefano Pettinarille, jonka verkkokalvot olivat tuolloin ehtineet vastaanottaa informaatiota ympäröivästä maailmasta vain muutamia vuosia. Tänään Pettinari kuuluu siihen Romaan, jota ei pysäytä mikään.

AS Roman primavera-joukkue on aloittanut kauden paremmin kuin koskaan. Alberto De Rossin suojatit lähtevät ensi viikonloppuna pelattavaan junioreiden Derby della Capitaleen selvänä ennakkosuosikkina. Pikkusudet keikkuvat Girone C:n kärjessä kahdeksan voiton ja yhden tasapelin suomilla 25 pisteellä. Häviäjänä joukkue ei vielä ole poistunut estradilta kertaakaan ja maalierokin yhdeksän ottelun jälkeen on komea +23. Hämmästyttävin tilastofakta on kuitenkin se, ettei maalivahti Valerio Frasca, joka on pelannut jokaisen ottelun alusta loppuun, ole hakenut palloa vielä kertaakaan selkänsä takaa.

Vuosia sitten Roman scudetto-juhlia todistanut Stefano Pettinari on ollut tällä kaudella joukkueensa paras maalintekijä, mutta hän on myös De Rossi Seniorin 4-3-3-pelijärjestelmässä osa sitä tridenteä, josta Claudio Ranierin väitettiin saaneen inspiraation muuttaa myös edustusjoukkueen ryhmitys. Roman primaveran pelitavassa on edelleen vahvat spallettilaiset juuret etenkin hyökkäyspelin osalta, mutta nykyisin ryhmän pelaamista voisi verrata jopa Capellon aikaiseen huippuluomukseen. Hyökkääminen on mielikuvituksellista, monipuolista ja tehokasta. 4-2-3-1:n raameista uuteen muotoon muovattu pelitapa on erittäin hyökkäysvoittoinen, mutta vielä kuvaavampi sana olisi ’tasapainoinen’.

Loistavaa kautta pelaavan Frascan edessä on totuttu näkemään toppariparina jopa Riccardo Broscon tasolle noussut Alessandro Malomo ja kesällä Tor di Quintosta tullut fyysinen Luca Antei, joka on ollut kauden suurin yllättäjä. Romanian U21-maajoukkueessa debytoinut Sebastian Mladen ja Italian U17-joukkueen kapteeni Simone Sini ovat nauttineet peliajasta puolustuslinjan laidoilla. Oikealla puolella – Mladenin paikalla – on ollut enemmän vaihtuvuutta. Francesco De Prosperis ja Enrico Citro ovat myös käyneet kokeilemassa pakin virkaa. Jälkimmäinen on Alberto De Rossille myös yksi vaihtoehdoista keskikentälle, jonka paikoista ovat kamppailleet Citron lisäksi monipuolinen Andrea Bertolacci, romanialainen Adrian Stoian ja hänen maamiehensä Mladen. Huipputekninen pelin sielu, Alessandro Florenzi, on sen sijaan ainoana voinut olla varma avauskokoonpanon paikasta. Kärkitriossa Pettinarin lisäksi ovat useimmin pelanneet ”konkari” Claudio della Penna ja Newcastlesta lainattu Fabio Zamblera, mutta esimerkiksi viimeisessä, 4-0 voittoon päättyneessä, Ascoli-ottelussa Pettinarin kanssa etulinjaan oli isketty Filippo Scardina ja Daniele Sciarra, joten hyviä vaihtoehtoja kyllä riittää.

Noin muutenkin Roman junioreiden syksy on ollut upea. Punakeltaisten Allievi-joukkue on niin ikään Gironensa kärjessä ilman ainuttakaan tappiota. Andrea Stramaccionin vetämä ryhmä ehti myös hoitaa nimiinsä pääkaupungin herruuden voittamalla Lazion 2-0. Vincenzo Montellan luotsiura Giovanissimin peräsimessä on ollut yhtä voittokulkua. Yhdeksän ottelun jälkeen tilillä on yhdeksän voittoa maalierolla 44-5. Myös Montellan pojat ovat kylvettäneet jo kerran Laziota tällä kaudella.

Mikäli väitteet Ranierin peli-idean kopioimisesta junioreilta pitävät paikkansa, osoittaa se valmentajasta tiettyä nöyryyttä. Tässä kohtaa olisi ehkä monilla muillakin edustusryhmän jäsenillä paikka oppia jotain punakeltaisen kaartin nuoremmalta polvelta. Se Capellon istuttama mentalità vincente, jonka viimeistä ja merkittävintä silausta Pettinari aikoinaan oli todistamassa, elää nyt Stefanon edustamassa primavera-joukkueessa. Sinne edustusjoukkueenkin miljonäärien tulisi hetkeksi aikaa laskeutua ammentamaan hinnatonta – sydämestä kumpuavaa – tahtoa ja intoa sekä näkemään ja kokemaan jalkapallon hienoin asia – voittaminen, kauniisti.

Nyt oli erittäin hieno ja informatiivinen kirjoitus.
Kiitos ja näitä lisää.

[Paris Hilton]

Roma are in an ever more precarious financial position after a tumultuous round of talks with the creditors keeping the Sensi family business afloat.

Roma President Rosella Sensi yesterday met Paolo Fiorentino, the No 2 at Italian bank Unicredit, which has loaned over £300m to Italpetroli, the oil company with a majority stake in the club.

The meeting was held in the offices of Gianni Alemanno, the Mayor of Rome, who is taking a personal interest in the fate of the Giallorossi.

However, talks ended after 75 minutes and were later called “a flop” by Il Corriere, the Roman newspaper whose sources suggest Fiorentino asked for compensation.

Alemanno was also said to have been disappointed after Sensi failed to reply to his questions about Roma's plans for a new stadium, which were revealed at the club's training ground in Trigoria last month.

Roma fans have grown increasingly impatient with Sensi's management of the club, as the limited investment in players has affected the team's competitiveness in Serie A and in Europe.
   

Ei mitään uutta, toki omiaan lisäämään suunnatonta vitutusta tuota Rooman omaa Minna Sutista kohtaan.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Viime viikonloppuna saatiin jälleen yksi muistutus siitä, kuinka tärkeä pelaaja Francesco Totti on Romalle. Kapteenin maalimäärät sekä eurokentillä että Serie A:ssa ovat pelattuihin otteluihin nähden aivan uskomattomat. Kuten tiedämme, Totti on kärsinyt useista loukkaantumisista ja kovin montaa vuotta Roman kultapojalla ei ole enää jäljellä. Aika Tottin jälkeen aiheuttaa huolta kannattajille jo nyt – syystäkin. Myös koko organisaation tulisi varautua tulevaan ja suunnitelmat pitäisi olla jo ainakin ääriviivojen osalta piirrettyinä.

Tämän hetkinen junioriosaston hyvinvointi parin laihemman vuoden jälkeen saa romantikon väkisinkin unelmoimaan edustusjoukkueen entistä suuremmasta roomalaisedustuksesta, sillä Tottin lopettaminen jättää myös aukon seurahenkeen, mikäli tyhjiöön ei ole riittävästi täytettä Trigoriasta. Nuorten pelaajien nostamiseen kätkeytyy aina riski, jonka ottaminen vaatii seuran korkeimmilla palleilla istuvilta suunnatonta rohkeutta. Kuitenkin nyt Roman 1991-1993-syntyneiden ikäluokissa on laatua varmasti enemmän kuin scudetto primaveran voittaneissa 1985-1987-syntyneissä. Roman viimeiseen junnumestaruuteen yltäneestä joukkueesta Gianluca Curci ja Alessio Cerci ovat saavuttaneet korkeimman tason. He ovat laadultaan pelaajia, joiden tulisi kelvata Romalle jo nyt tai vähintäänkin tulevaisuudessa. Eli kyse on pelaajista, jotka pystyvät pelaamaan Serie A:n joukkueessa, jolta odotetaan vuosi toisensa jälkeen vähintään selviytymistä eurokentille. Curcin ja Cercin taannoisista junnujoukkuetovereista voidaan huomioida Sienassa kohtuullisesti peliaikaa saanut Aleandro Rosi, joka edellä mainittujen tasolle päästäkseen tarvitsisi vielä pienen kehityspiikin. Lisäksi Stefano Okaka Chuka kuului samaan ryhmään huolimatta siitä, että hän on syntynyt vasta 1989. Okaka ei ole vielä valmis, mutta kyse on niin nuoresta pelaajasta, että vain kehityksen täydellinen pysähtyminen estäisi nousun vaaditulle minimitasolle. Leandro Greco, joka kuuluu Roman edustusjoukkueen rinkiin, on sen sijaan liian kevyttä kamaa suuriin ympyröihin.

Kyse ei ole pelkästään Primaveran voittaneista ryhmistä, sillä sarjasysteemistä johtuen paras ei aina juhli kauden päätteeksi. Esimerkiksi tätä 1985-1987-syntyneiden ikäryhmää lahjakkaampi joukko oli kasassa pari vuotta aiemmin, jolloin tosin 1985-syntyneet osin menivät ristiin, sillä Curci oli osa molempia joukkueita ja niin ikään 1985-syntynyt Daniele Galloppa oli mukana siinä ryhmässä, jossa muiden muassa Daniele Corvia, Damiano Ferronetti, Alberto Aquilani, Giuseppe Scurto ja Daniele De Rossi ja Simone Pepe pohjustivat tulevaisuuttaan.

Tänään voimme jälkiviisaina todeta, että Curci, Galloppa, Aquilani, De Rossi, Pepe, Cerci ja Okaka olisivat loistava pohja, jonka päälle Roman tulevaisuutta olisi turvallista rakentaa. 1983-syntyneistä mainitsemisen arvoinen on myös Cesare Bovo, joka ei kuitenkaan ole noussut ihan häneen asetettujen odotusten tasolle, mutta riippuen alakerran muusta pelaajistosta, Bovokin saattaisi olla kelpo vaihtoehto ainakin kolmanneksi toppariksi.

Palataan tulevaisuuteen pohtimalla ketkä nykyisistä lupauksista voisi olla uusia aquilaneja ja derosseja. Ensimmäisenä on nostettava esiin viime kaudella loistaneet Riccardo Brosco ja Marco D’Alessandro, joista kumpikin on saanut kiitettävästi peliaikaa Serie B:ssä. Etenkin D’Alessandro on esiintynyt Grossetossa erittäin pirteästi. Yllättävää kyllä, Alberto De Rossi ei ole ehtinyt kaivata tätä kaksikkoa, sillä Stefano Pettinari hyökkäyksessä ja Alessandro Malomo puolustuksessa ovat onnistuneet korvaamaan tämän viime kauden tähtikaksikon. Sekä Malomolle että Pettinarille povataan loistavaa tulevaisuutta.

Viime kaudella Andrea Bertolacci sai osakseen paljon hehkutusta, vaikkakin keskikenttä oli rakennettu joukkueen nestorin Emiliano Massimon ympärille. Bertolaccin sijaan Massimon saappaat täyttikin Alessandro Florenzi. Bertolaccille ja uudeksi Pizarroksi tituleeratulle Florenzille kilpailua tuo äärimmäisen laaja ja tasokas materiaali: Mladen, Stoian, Buono, Citro sekä 1992-syntyneistä Federico Viviani. Kenellä tahansa tästä porukasta on mahdollisuus nousta kovan luokan pelimieheksi.

1992-syntyneistä puheen ollen, puolustuslinjassa peliaikaa saaneet Simone Sini, Paolo Frascatore ja Luca Antei ovat myös luokiteltavissa superlahjakkuuksiksi. Kärkikaluston ysikakkosista mainitsemisen arvoisia ovat Filippo Scardina ja Mattia Montini. Tämän kaksikon nimet löytyvät useiden kykyjenetsijöiden muistivihkoista.

Edellä mainittujen lisäksi Roman akatemiassa palloilee myös lupaavin maalivahti sitten Curcin. Valerio Frascan nostaisin itse ensi kaudeksi Roman kakkoseksi ja Julio Sergion varamieheksi, sillä primavera-joukkueellekin löytyisivät pätevät kopparit romanialaisesta Alex Penasta ja nykyisestä Allievi-veskarista Mirko Pigliacellista.

Realistisesti tämän tasoisesta primavera-joukkueesta voi odottaa kahdesta neljään sen tason pelaajaa, jotka pystyisivät olemaan osa tulevaisuuden edustusjoukkueen rinkiä.  Lisäksi 1993-syntyneet täydentävät odotuksia yhden tai kahden pelaajan verran. Maksimi, eli oikeastaan kolmen ikäluokan tuottamat kuusi edustuspelaajaa, on mahdollista saavuttaa vain aiempaa tehokkaammalla ja rohkeammalla junioreiden puskemisella ykkösryhmään. Ensimmäisinä toimenpiteinä olisi vakava harkinta siitä, kannattaisiko esimerkiksi Baptistan ja Taddein sijaan peliaikaa jakaa enenevissä määrin Cercille ja Okakalle. Seuraava askel olisi kesällä tilan tekeminen D’Alessandrolle ja Broscolle. Tilantekijöinä voisivat toimia juuri edellä mainitut  Brassit ja yksi nykyisistä toppareista (Mexes, Juan, Burdisso).

[Herstein]

Miten nopeasti näistä 90-luvulla syntyneistä on odotettavissa liigajoukkueen pelaajia? Yleinen reitti on lainasopimusten kautta totuttelu miesten peleihin, mutta superlupausten kohdalla voisi olettaa peliajan olevan mahdollista jo Romassa. Ilmeisesti näitä superlupauksia löytyy, mutta 92-syntyneet taitavat olla liian nuoria liigapeleihin.

Kuka on muuten nuorin tällä kaudella liigassa esiintynyt pelaaja?

[ASR]

Ensimmäisinä toimenpiteinä olisi vakava harkinta siitä, kannattaisiko esimerkiksi Baptistan ja Taddein sijaan peliaikaa jakaa enenevissä määrin Cercille ja Okakalle. Seuraava askel olisi kesällä tilan tekeminen D’Alessandrolle ja Broscolle. Tilantekijöinä voisivat toimia juuri edellä mainitut  Brassit ja yksi nykyisistä toppareista (Mexes, Juan, Burdisso).

Olen miettinyt paljon samaa dilemmaa juniorivaiheen ja edustusjoukkueeseen nousemisen välillä. Lainasopimukset tuntuvat olevan jopa liian usein punakeltaisten ratkaisu juniorin peliaikaan. Tunnetusti Romassa kannattajien palaute tulee heti, mikäli menestystä ei tule. Olisiko kuitenkin nuorten peluuttaminen riittävä puskuri kannattajien suuntaan, jotta kehitysvaihe voitaisiin viedä läpi ja joukkue saataisiin uudistettua? Tähän asti eurorahat ovat olleet lähes elinehto, mutta UCL -rahojen karatessa näyttää siltä että ainut pelastus on nimenomaan Trigorian tuottamat omat lahjakkuudet. Tämä oletuksena sen suhteen, että vallan kahva säilyy Sensin suvun prinsessalla. Toinen näkökulma on Tottin ikääntyminen, sillä useat ovat todenneet haluavansa tarjota Francescolle vielä yhden mahdollisuuden saavuttaa menestystä hyvässä joukkueessa. Olisiko Il Capitano kuitenkin onnellisempi todistaessaan kentällä uuden roomalaisen sukupolven nousua punakeltaisten paidassa, kuin mitä "keinotekoisesti" hankitusta hetkellisestä menestyksestä ennen mahdollista pitkää synkkää aikaa? Vai täytyykö Roman tulevaisuutta miettiessä unohtaa kapteenin viimeiset vuodet? Vaikeita kysymyksiä ja varmasti monta kompromissia on matkan varrella tehtävä. Itse olen kuitenkin pitkälti Tukeemin linjoilla uudistusten suhteen. Tällä hetkellä kolmikon Juan, Mexes, Burdisso -suhteen olisin ensimmäisenä luopumassa Juanista, jonka rahallinen arvo suhteessa joukkueelle tuottamaan arvoon on selkeästi suurin.

[Herstein]

Burdissoa ei kyllä kannata lunastaa, jos huhut mahdollisesta siirtosummasta(8miljoonaa) pitävät paikkansa. Andreolli on pelannut parista omasta maalista huolimatta ihan hyvin, ja on tarpeeksi hyvä kolmostoppari. Rosi pelasi jo muutama kausi sitten pirteähkösti myös laitapakkina, joten en usko että Burdissoa tarvittaisiin edes paikkaajana. Cassetti ja Riise pystyvät tarvittaessa pelaamaan jokaista puolustuksen pelipaikkaa, ja toivottavasti Cassettille tulevaisuudessa jääkin Mottan etc paikkailu.

Itse ulostaisin tuosta kolmikosta Burdisson ja mahdollisesti Mexesin, jos joku on hänestä valmis kunnon siirtosummaa maksamaan. Juan on tasollisesti heistä paras, mutta on valitettavan harvoin kasassa. Mexes taasen on mielestäni nyky-Roman yliarvostetuin pelaaja. Liian usein pelaa itsensä ulos, ja muutenkaan ei ole enää pariin kauteen vaikuttanut siltä samalta pelaajalta, joka hän oli Romaan tullessaan. Suurta plussaa toki isosta sydämestä seurajoukkueelleen. Vaikea paikka jokatapauksessa tä,ä pakiston nokkimisjärjestys.

[ASR]

Itse ulostaisin tuosta kolmikosta Burdisson ja mahdollisesti Mexesin, jos joku on hänestä valmis kunnon siirtosummaa maksamaan. Juan on tasollisesti heistä paras, mutta on valitettavan harvoin kasassa. Mexes taasen on mielestäni nyky-Roman yliarvostetuin pelaaja. Liian usein pelaa itsensä ulos, ja muutenkaan ei ole enää pariin kauteen vaikuttanut siltä samalta pelaajalta, joka hän oli Romaan tullessaan. Suurta plussaa toki isosta sydämestä seurajoukkueelleen. Vaikea paikka jokatapauksessa tä,ä pakiston nokkimisjärjestys.

Tässä kohtaa täytyy kyllä olla ehdottomasti eri mieltä. Mexeshän oli nimenomaan huono ensimmäisellä kaudellaan Romassa. Sen jälkeen on parantanut vuosi vuodelta. Viimeiset 2 kautta ovat olleet erittäin vaikeita joukkueen kokonaispelin tökkiessä. Myöskin Mexesin otteet ovat olleet hyvinkin ailahtelevia, mutta en missään nimessä lähtisi häntä ensimmäisten joukossa ulostamaan. Andreollista kuitenkin samaa mieltä ja näkisinkin mielelläni topparikolmikon Mexes-Burdisso-Andreolli myös ensi kaudella. Juan on pelillisesti riittävän hyvä(ehkä jopa paras näistä kolmesta), mutta valtava loukkaantumisherkkyys joukkueessa, jonka materiaalin laajuus ei ole muutenkaan riittävä, on liian suuri miinus. Toki jos Burdissosta vaaditaan 8 miljoonaa, on Juanin jatko ehdottomsti parempi vaihtoehto.

[Anjovis-Muna]

Mexesistä luopiminenhan ei olisi taloudellisesti kovinkaan fiksu ratkaisu. Tuskin kovin moni joukkue olisi valmis tarjoamaan ranskalaisesta toivottua summaa. Viola, Genoa ja Milan voisivat olla kiinnostuneita, mutta näille seuroille kauppaamista en näe vaihtoehtona. Juan taas on tästä kolmikosta se taitavin, mutta onko sitten kyseessä vain Cicinhon peppukaveri katsomossa. Jos rva. Sensi jatkaa Roman johdossa, täytyy katsoa kenestä saa eniten rahaa kassaan. Jos brassi pysyy loppukauden terveenä, niin mahdollisimman paljon peliaikaa, hintalappu helmaan ja korkeimmalle tarjoajalle myyntiin.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Miten nopeasti näistä 90-luvulla syntyneistä on odotettavissa liigajoukkueen pelaajia? Yleinen reitti on lainasopimusten kautta totuttelu miesten peleihin, mutta superlupausten kohdalla voisi olettaa peliajan olevan mahdollista jo Romassa. Ilmeisesti näitä superlupauksia löytyy, mutta 92-syntyneet taitavat olla liian nuoria liigapeleihin.
Kuka on muuten nuorin tällä kaudella liigassa esiintynyt pelaaja?

Tällä kaudella yksikään 1992-syntynyt ei ole pääsyt Serie A:ssa kentälle. Se kertonee jotain. 1991-syntyneistäkin muistaakseni vain Santonilla on allaan pääsarjapelejä kuluvalta sesongilta. Syksyn aikana Serie A -kentillä esiintyneet 1990-syntyneetkin taitavat olla laskettavissa kahden käden sormilla. Näistä Balotelli ja Paloschi ovat ainoat vähänkään suuremmissa rooleissa pelanneet. Italiassa ollaan kuitenkin melko varovaisia nostamaan pelaajia liian aikaisin suuriin ympyröihin. Merkittävimmät syyt tähän on liigan taktisuus, kärkäs lehdistö ja malttamaton yleisö. Italian taktiikkaa painottava pelityyli suosii kokeneempaa kaartia. Lehdistön ja yleisön joukkueille sysäämä paine on valtava. Valmentajat haluavat voittaa lyhyellä tähtäimellä, sillä kaukokatseisuuteen ei välttämättä ole aikaa. Suuren yleisön (media & kannattajat) meteli saa helposti maltillisimmankin seurapomon murtumaan. Toisaalta tuo paine kohdistuu juuri italiassa poikkeuksellisen vahvasti myös pelaajiin. Tämän vuoksi valmentajat tahtonevat myös suojella nuoria helmiään.

Nuorten pelaajien sisäänajaminen on kuitenkin pitkäaikainen prosessi, jossa ei tarvitse ampua itseään jalkaan. Esimerkiksi viime kaudella Genoa antoi debyytin 1992-syntyneelle Stephan El Shaarawille. Kyse on siitä, että merkityksettömässä pelissä tai ottelun jo käytännössä ratkettua heitetään nuorukainen viheriölle kokemaan yleisön läsnäolo ympärillä ja tietämään, miltä tuntuu, kun neljäs erotuomari nostaa vaihtotaulun esiin ja tiedostat, että tuhannet ihmiset kääntyvät katsomaan juuri sinua. Enemmän kuin itse pelin oppimisesta tai pelirytmiin totuttelusta kyse on yleisön kohtaamisesta ja vastuuseen valmistautumisesta. Tämän vuoksi valmentajan pitäisi lähes aina uhrata yksi vaihtopenkkipaikka nuoren pelaajan kehittämiselle.

Tietysti on huomioitava myös se, että nuoren pelaajan kehitys ei ole maksimaalista, mikäli hän joutuu viettämään ottelut pääsääntöisesti penkillä. Muutenkaan nyt ei puhuta sellaisesta yleisnuorennusleikkauksesta, joka tuntuu olevan FutisForumin ainainen vaatimus jokaiselle joukkueelle. Kyse on siitä, että Romalla on mahdollisuus. Seuran 1991-1993-syntyneet juniorit ovat poikkeuksellisen tasokkaita. Koska huippulupaavien ikäluokkien helmien nostaminen on pitkäaikainen prosessi, on seuralla oltava selkeä visio siitä, kuinka tämä potentiaali saadaan mahdollisimman tehokkaasti hyödynnettyä. Puhutaan siis useamman vuoden kattavasta suunnitelmasta, jossa nuoret tuodaan estradille hitaasti mutta päättäväisesti.

Lainasopimukset tuntuvat olevan jopa liian usein punakeltaisten ratkaisu juniorin peliaikaan.

Lainapestit ovat myös välttämättömiä, sillä Primaverasta on vaikea nostaa pelaajia suoraan edustuksen mukaan ja tarjota vielä riittävästi peliaikaa. Vain täysin poikkeukselliset lahjakkuudet (esim. Totti ja De Rossi) ovat olleet tähän valmiita. Tällöin pelaajan nostaminen on tapahduttava niin nuorena, että hänellä on vielä opittavaa myös junioripeleissä, sillä näissä tapauksissa pelaajan on mahdollisesti lahjakkuudestaan huolimaatta haettava ajoittain peliaikaa Primaverasta.

Tietysti seuran sisällä on paras tieto pelaajasta, mutta näkisin asian itse niin, että Brosco ja D’Alessandro, joista jälkimmäinen on jo debytoinut Serie A:ssa, ovat lahjakkuudeltaan juuri sitä luokkaa, että he nousevat aina uudelle tasolle, kun heidät isketään kovaan paikkaan. Tähän pystyäkseen ainoa, mitä he kaipaavat on valmentajan luotto, joka voi olla myös osittain näyteltyä – eli suunnitelmallista toimintaa. Nyt Broscon tilanne tosin on vaikea, sillä Triestinassa Luca Gottin tilalle tulleen Mario Somman suunnitelmiin roomalaisnuorukainen ei tunnu sopivan. Ainakin D’Alessandro ja mahdollisesti myös Brosco – riippuen siitä, pystyykö hän murtautumaan uudelleen Triestinan avauskokoonpanoon – tulisi tulevalla kaudella testata Romassa. Mikäli tulevaisuus syksyllä näyttäisi vaikealta, voitaisiin parivaljakko laittaa talvella taas lainalle. Joka tapauksessa iskun tulisi olla suunnitelmallinen, mikä tarkoittaa sitä, että seuran pitäisi olla valmis vaikka uhraamaan 1-4 pistettä syksyllä nuorten peluutukselle. Kuitenkin kaikkien tällä kaudella Primaverassa pelaavien junnujen kohdalla tulisi toimia edelleen sen kaavan mukaan, että edustukseen pääsee suoraan vain poikkeusyksilöt. Muut kiertävät sinne lainan kautta, jos taso riittää.

Kaikesta huolimatta haluan painottaa sitä, että en halua nähdä mitään juniorijoukkueen invaasiota Olimpicolla. Kilpailullisten tavoitteiden pitäminen kohtuullisina ja viiden lapsen istuttaminen avauskokoonpanoon samanaikaisesti ei ole realistista. Päämääränä tulisikin olla se, että noin viiden vuoden kuluttua, jolloin esimerkiksi 1991-syntyneet ovat 23-vuotiaita, neljästä kuuteen 1991-1993-syntynyttä omaa kasvattia olisi osa Roman edustusjoukkuetta – osa ehkä avauskokoonpanossa, mutta luonnollisesti suurin osa nälkäisinä harjoituskentällä taistelemassa peliajasta seuraavaa ottelua silmällä pitäen.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Piirretään tähän kuvaa siitä, millainen voisi olla tuo ylemmissä viesteissä puhuttu suunnitelma joukkueen tulevaisuuden rakentamisesta. Toki muuttujia on matkan varrella niin paljon, että kaiken huomioiminen on lähes mahdotonta. Joka tapauksessa kun puhutaan suunnitelmasta, on kyse ajatuksesta, miten tiettyyn tavoitteeseen päästään. Suunnitelma voi aina muuttua ja sen tuleekin elää tilanteen arvaamattomuuden kanssa hyvässä sovussa. Taloudellinen puoli ratkaisee nykyjalkapallossa äärettömän paljon, mutta sen osittain erotan tästä, koska ensin on oltava tähtäin, minne kuljetaan ja vasta sitten suunnitelma, miten kuljetaan.

Lähtöajatuksena on se, että hyvän junioritilanteen sallimana Roman joukkuetta roomalaistetaan. Niinkään edustusryhmän nuorennus ei ole ohjaava ajatus. Tavoite on se, että nykyinen poikkeuksellisen lahjakas juniorikaarti pystytään hyödyntämään maksimaalisesti. Joukkueen pelaajiston muutoksia käsittelen siitä kuvitelmasta, että punakeltaisia peluutetaan 4-3-1-2- ja 4-3-3-ryhmityksillä, joissa ylimmän kolmikon roolimuutoksilla saadaan variointia pelaamiseen.

MAALIVAHDIT:
Tälle osastolle hankittaisiin Gianluca Curci, jonka rahoitus tulisi pääasiassa Donin myynnistä. Lobontin lainaa ei jatkettaisi tämän kauden jälkeen vaan edustusjoukkueen neljäs hanskapari luovutettaisiin aina Primaveran ykköstorjujalle. Julio Sergio jatkaisi kakkosena ja Artur kolmantena vaihtoehtona.

PUOLUSTUS:
Burdisson lainaa ei jatkettaisi, vaan joukkueen kahdesta topparipaikasta kisaisivat Juan, Mexes ja Andreolli. Neljäs topparivaihtoehto olisi Brosco, joskin kovimmissa peleissä saattaisi loukkaantumissuman keskellä olla järkevää turvautua joko Riiseen tai Cassettiin. Loriakin saisi etsiä itselleen uuden seuran, sillä joukkueeseen liitettäisiin myös Grossetossa tällä hetkellä vaikuttava 1987-syntynyt Gianluca Freddi, joka pystyy pelaamaan sekä topparina että laitapakkina. Rosin puolikas hankittaisiin takaisin Sienalta. Freddille ja Rosille tilaa tekisivät Tonetto ja Cicinho. Tällöin oikealle oikeaksi laitapakiksi ensimmäiset vaihtoehdot olisivat Motta (pelaaja olisi mahdollisimman pian pakko saada kokonaan Roman omistukseen) ja Cassetti. Vasemman pakin tontti olisi vielä hetken aikaa Riisen, jota Antunes kirittäisi. Kuitenkin laadukkaita vasempia pakkeja tulisi koko ajan kartoittaa.  Tilaisuuden tullen tällaiseen pitäisi heti tarttua kaksin käsin kiinni.

KESKIKENTTÄ JA HYÖKKÄYS:
Tällä saralla tehtäisiin ringin kavennusta. Turhakkeet (Pit, Greco ja Bresicassa lainalla oleva Barusso) ulostettaisiin ja tarvittaessa heidän paikkansa harjoitusringissä ottaisivat Primaveran pelaajat. Nykyisistä keskikenttä-/laitapelaajista Taddeille ja Espositolle etsittäisiin uudet osoitteet. Myös Baptista lähtisi lihoiksi. Heidän siirroistaan saaduilla varoilla ja kassasta käärittävällä lisäpanoksella pyrittäisiin hankkimaan sekä Daniele Galloppa että Gaetano D’Agostino. Lisäksi D’Alessandro nostettaisiin mukaan edustusrinkiin. Luultavimmin nämä siirrot olisi tehtävä porrastetusti niin, että Galloppa-D’Agostino-parista toinen saapuisi Romaan, kun Baptista on muutettu rahaksi. Myöhemmin Taddein siirrosta saataisiin tuohta uuteen hankintaan.

Tässä prosessissa joukkueen keski-ikä ei nuorentuisi kovin rajusti – varsinkaan ”pelaavan kokoonpanon” osalta. Kuitenkin joukkueen rakenteeseen saataisiin tehtyä ne muutokset, joiden jälkeen tilannetta voitaisiin kehittää maltillisemmin.

Kesällä 2011 prosessi jatkuisi vasemman pakin hankinnalla. Tämä siirto olisi kesän merkittävin. Samalla Riisen Roma-ura saapuisi pääteasemalle. Lainalla olleista 1991-syntyneistä junnuista ainakin yksi nostettaisiin edustusrinkiin. Potentiaalisia vaihtoehtoja olisivat tällä hetkellä arvioituna Florenzi, Bertolacci, Florenzi, Malomo ja Mladen, joista enemmistö siirtynee lainalle ensi kesänä. Toki on myös mahdollista, että joku 1992-syntynytkin pelaaja on nyt käynnissä olevan sesongin jälkeen jo valmis lainapestiin Serie B:ssä. Tällöin hekin olisivat vaihtoehtojen joukossa. Sini, Pettinari, Scardina ja Antei ovat ehkäpä tästä ikäluokasta kypsimmät pelaajat, joskin Antein pelipaikka topparina saattaa olla este. Keskuspuolustajan kypsymisaika kun on usein vähän pidempi. Tässä kohtaa emme voi myöskään täysin unohtaa Della Pennaa.

Tässä vaiheessa muihin siirtoihin ei lähtökohtaisesti olisi tarvetta. Kuitenkin tilanne elää jatkuvasti ja joukkueen nokkimisjärjestystä, ryhmädynamiikkaa, pelaajien tyytyväisyyttä ja peliaikoja on koko ajan seurattava. Aina on oltava myös valmis siihen, että joku floppaa, ei sopeudu tai uusia chivuja ja mancineja ilmenee. Kuitenkin ringin ollessa mahdollisimman roomalainen näiden uhkakuvien todennäköisyys kutistuu.

Kesän 2012 olen ajatellut olevan se hetki, jolloin Totti siirtyy syrjään. Tällöin olisi suotavaa, että esimerkiksi Okaka olisi valmis ottamaan taas uuden harppauksen. En tarkoita sitä, että tummahipiäisestä tulisi Totti Tottin paikalle vaan peräänkuulutan lähinnä maaleja. Viimeistään tällöin myös Cassettin paikalle olisi löydyttävä uusi mies. Perrottan siirtyminen sivuun puolestaan tapahtuisi tai olisi jo tapahtunut keskikenttäringin leveyden turvin.

Nyt ollaan jo niin kaukana nykyhetkestä, että muita mahdollisia muutoksia on lähes mahdoton arvioida. Juan ja Pizarro esimerkiksi olisivat jo melko iäkkäitä, mutta ehkäpä Andreolli, Freddi ja Brosco pelaisivat jo täysin uudella tasolla. Mahdollisesti De Rossin, Galloppan D’Agostinon, Brighin ja Fatyn kanssa keskikentän paikoista olisi noussut kilvoittelemaan vaikkapa Bertolucci, Florenzi tai Mladen. Nyt kuitenkin oltaisiin tilanteessa, jossa jo lähes puolet joukkueesta olisivat Trigorian suojissa kasvaneita.

Näiden spekulaatioiden tiimoilta on vielä todettava, että Aquilanille ovet on aina pidettävä auki.

[Herstein]

Tässä kohtaa täytyy kyllä olla ehdottomasti eri mieltä. Mexeshän oli nimenomaan huono ensimmäisellä kaudellaan Romassa. Sen jälkeen on parantanut vuosi vuodelta. Viimeiset 2 kautta ovat olleet erittäin vaikeita joukkueen kokonaispelin tökkiessä. Myöskin Mexesin otteet ovat olleet hyvinkin ailahtelevia, mutta en missään nimessä lähtisi häntä ensimmäisten joukossa ulostamaan. Andreollista kuitenkin samaa mieltä ja näkisinkin mielelläni topparikolmikon Mexes-Burdisso-Andreolli myös ensi kaudella. Juan on pelillisesti riittävän hyvä(ehkä jopa paras näistä kolmesta), mutta valtava loukkaantumisherkkyys joukkueessa, jonka materiaalin laajuus ei ole muutenkaan riittävä, on liian suuri miinus. Toki jos Burdissosta vaaditaan 8 miljoonaa, on Juanin jatko ehdottomsti parempi vaihtoehto.

Mielestäni Burdisson lainan jälkeen medioissa pidettiin varmana tietona jotain 7-8 miljoonan myyntipykälää, joka on kyllä liikaa miehen tasoon nähden. Jos huhutut uudet myynnit pitävät paikkaansa, varmaa on,ettei kolmikko Burdisso-Mexes-Juan jatka Romassa. Täten olisin Burdisson Interin paluun kannalla, koska absoluuttinen taso/hinta suhde on porukan selkeästi huonoin.

Huhuissahan Mexesin perässä ovat olleet kaikki suuret seurat Euroopassa, ja jos kiinnostusta oikeasti on, niin nykyisillä markkinoilla hinnan voi pystyä hinaamaan kaksinumeroiseksi, jolloin harkitsisin pitkään ranskalaisesta luopumista

[gonza]

Tukeemilta vaihteeksi peukuttelun arvoista pohdintaa


Asiasta toiseen; tammikuussa hyvästit? http://www.football-italia.net/nov25g.html

Ja kolmanteen; rosellan ja Unicreditin välit ovat ilmeisesti melko kireät.

[Anjovis-Muna]

Tukeemille täältäkin

Hienoa ja tarkkaa analyysia primaverasta. Pysyy ajan tasalla ponnahtavista tulevaisuuden toivoista ja menetetyistä lahjakkuuksista.
Vaikka itsekin toivon, että ovet Romaan avautuisivat muullakin keinoin kuin lainasopimusten kautta, toivon siltikin että joukkueen omistus vaihtuisi ja kokoonpano koostuisi kokemuksesta ja nuorista lupauksista, joita ajettaisiin sisään pikkuhiljaa.

Tulevaisuus nuorten lupausten varaan rakentamisella on toki hienoa, mutta todella riskialtista, varsinkin suurseuraimagon omaavalla Romalla. Jos realistisia ollaan niin on aika laiha todennäköisyys, että kaikista Romaan nostetuista junnuista puhkeaa edes kokemuksen kautta mestaruudesta tulevaisuudessa kilpailevia pelaajia. 3-4 miehenalkua on kuitenkin aika paljon kaudessa, kun joukkueessa on vieläkin nuorukaisia jotka eivät 22-vuotiainakaan ole valmiita vielä säännölliseen peliaikaan.