Associazione Sportiva Roma 2009-2010

[ASR]

Mutta onko taktisuus, suuret vaatimukset ja "pelikypsyys" ainoat tekijät sille, miksi nuoret niin myöhään tulevat esille italialaisessa futiksessa? Mikä ero valioliigalla ja Serie A:lla on tuon asian suhteen? Valjussa kuitenkin nousee joka vuosi erittäin nuoria pelaajia pelaavaan kokoonpanoon, vaikka taloudelliset edellytykset vahvistusten hankkimiselle ovat Italiaa paremmat. Myöskin median paine on valioliigassa täysin verrattavissa Serie A:n vastaavaan. Onko nuorten kehityksen este siis ainoastaan valioliigan ja Serie A:n pelityylilliset erot, jolloin valjun nopeatempoisempaan suoraviivaisempaan pelityyliin on nuori helpompi ajaa sisään? Vai onko kenties kuitenkin vika pääosin vika asenteissa?

[Uuno Front]

Miksi täällä ei ole mitään Luca Toni huhusta. Onko perää?

[Auts]

Miksi täällä ei ole mitään Luca Toni huhusta. Onko perää?

Vahva ehkä. Jos halvalla tulee, niin mielellään ottaisin lainalla. Ei kyllä tällä hetkellä sovi Roman hyökkäys peliin sitten millään.

[Herstein]

Mutta onko taktisuus, suuret vaatimukset ja "pelikypsyys" ainoat tekijät sille, miksi nuoret niin myöhään tulevat esille italialaisessa futiksessa? Mikä ero valioliigalla ja Serie A:lla on tuon asian suhteen? Valjussa kuitenkin nousee joka vuosi erittäin nuoria pelaajia pelaavaan kokoonpanoon, vaikka taloudelliset edellytykset vahvistusten hankkimiselle ovat Italiaa paremmat. Myöskin median paine on valioliigassa täysin verrattavissa Serie A:n vastaavaan. Onko nuorten kehityksen este siis ainoastaan valioliigan ja Serie A:n pelityylilliset erot, jolloin valjun nopeatempoisempaan suoraviivaisempaan pelityyliin on nuori helpompi ajaa sisään? Vai onko kenties kuitenkin vika pääosin vika asenteissa?

Varmaan myös kulttuurinen puoli on erona, Valiossa kun ei niin hirveästi noita lupauksia olla lainattu muualle, vaan ennemmin pistetty reservipeleihin, ja nostettu sitä kautta myös edustusjoukkueen mukaan. Roma on kuitenkin suuri seura, eikä noissa Valion top-6 seuroissakaan hirveästi noita omia junnuja esiinny, vaan lähinnä hieman alemman keskikastin seuroissa.

[jpp]

Miksi täällä ei ole mitään Luca Toni huhusta. Onko perää?

Ei varmaan jengi oikein jaksa uskoa Tonin tuloon, koska seuralla ei edelleenkään tuota rahaa ole. Lainadiiliin tuskin Bayern tai Tonikaan suostuu tulehtuneiden välien takia ja ihan ilmaseksi Bayern ei kuitenkaan hänestä luovu, niin kova siirtosumma oli kyseessä. Toki hyökkäyspään vahvistukset olisivat aina tervetulleita ja Tonihan on ilmaissut halunsa Azurripaitaan joten varmasti motivaatiota kyllä riittää.

Kaikki riippuu tietysti siitä, ketä saamme ulostettua tammikuussa ja millaiseen sopuun hänestä mahdollisesti päästään, mutta kyllä se erittäin epätodennäköiseltä vaikuttaa. Samoilla perusteilla voidaan unohtaa Ruud van Nistelrooy, nämä kaksi pelaajaa ovat tällä hetkellä vain ja ainoastaan seurojensa kauppatavaraa, johon Romalla ei ole varaa.

[ref]

Varmaan myös kulttuurinen puoli on erona, Valiossa kun ei niin hirveästi noita lupauksia olla lainattu muualle, vaan ennemmin pistetty reservipeleihin, ja nostettu sitä kautta myös edustusjoukkueen mukaan. Roma on kuitenkin suuri seura, eikä noissa Valion top-6 seuroissakaan hirveästi noita omia junnuja esiinny, vaan lähinnä hieman alemman keskikastin seuroissa.

Hieman OT, mutta pistetään nyt silti.. Italian tyyliin myös esim. Hollannissa lainataan paljon nuoria lahjakkaita pelaajia muualle. Osa toki pelaa edelleen "Jong"-joukkueissa. Valioliigassahan ainoa joukkue joka pelaajiaan pelkästään lainaa reserveihin laittamisen sijaan on luonnollisesti Tottenham, jolla ei siis enää ole ollenkaan reservijoukkuetta.

[gonza]

http://www.transfermarketweb.com/?action=read&idsel=48834

Siinä on Romalle Luca Tonia ihan tarpeeksi. :

Huhut kertoo, että Italpetroli olisi valtuuttanut Mediobancan etsimään ostajaa hyödykkeilleen, myös Romalle. rosella ei tosin halunne myydä Angelinille, koska roomalainen omistaja ei luonnollisesti olisi hyväksi Romalle..

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mutta onko taktisuus, suuret vaatimukset ja "pelikypsyys" ainoat tekijät sille, miksi nuoret niin myöhään tulevat esille italialaisessa futiksessa? Mikä ero valioliigalla ja Serie A:lla on tuon asian suhteen? Valjussa kuitenkin nousee joka vuosi erittäin nuoria pelaajia pelaavaan kokoonpanoon, vaikka taloudelliset edellytykset vahvistusten hankkimiselle ovat Italiaa paremmat. Myöskin median paine on valioliigassa täysin verrattavissa Serie A:n vastaavaan. Onko nuorten kehityksen este siis ainoastaan valioliigan ja Serie A:n pelityylilliset erot, jolloin valjun nopeatempoisempaan suoraviivaisempaan pelityyliin on nuori helpompi ajaa sisään? Vai onko kenties kuitenkin vika pääosin vika asenteissa?

Varmasti yksi syy on Hersteinin esiin ottama pelaajien lainailutapa. Valioliigajoukkueilla on reservisarjansa ja Espanjassa pääsarjaseuroilla on näitä kakkosjoukkueita alemmilla sarjatasoilla. Espanjan ja Englannin tapauksissa pelaajia on helpompi siirrellä. Italiassa, jos nuorukainen lähetetään vaikkapa Grossetoon, hän pelaa sen kauden siellä, eikä tule välissä antamaan näyttöjä Roma-paitaan. Lainojen lisäksihän Italiassa harrastetaan myös aika paljon kaksoisedustuksia.

Liigojen erilaiset pelityylit varmasti ovat suuressa roolissa, sillä Italiassa pelaajan on oltava pelikäsitykseltään erinomainen, koska taktiikat ovat viimeisen päälle hiotut ja niitä korostetaan melkoisesti. Espanja rakastaa teknisiä pelaajia, Englanti kaikkensa antavia ja Italia älykkäitä. Nuori debytantti La Ligassa on usein teknisiltä ominaisuuksiltaan huipputasolla koko Euroopan mittakaavassa. Tekniikanhan pitäisi olla jo 17-vuotiaalla ihan verrattavissa aikuisiin ammattilaisiin ihan yleisesti. Englannissa nuori pelaaja saa paljon anteeksi, kunhan vain jaksaa paiskia hommia. Italiassa puolestaan peliälyttömyys on anteeksiantamatonta.

Median ja kannattajien iskemästä paineesta olen erimieltä – kuten myös esimerkiksi Mourinho. Tietysti suuren jalkapallokulttuurin edustajana Englanninkin lehdistö lyö painetta pelaajille ja valmentajille. En ole kuitenkaan koskaan missään muualla esimerkiksi suorassa TV-lähetyksessä asiantuntijakommentaattorin toteavan: ”XXX ei ole suuri jalkapalloilija, itse asiassa ei edes kuulu tähän sarjaan” tai kuten toisesta pelaajasta: ”En ymmärrä, miten hän voi olla kentällä. Hän ei ole tehnyt mitään sellaista… huokaus …rehellisesti sanottuna hänestä ei varmasti koskaan tulekaan mitään. Minusta hän on häpeäksi joukkueelleen”. Italiassa Wengerin ja Sir Alexin tapaiset imperiumit ovat mahdottomuus. Liipaisin on seurajohdolla – väreistä riippumatta – liian herkkä. Vaikka veri voi etelässä olla kuohahtamisherkempää (esim Zamparini), suurin syy tähän on suuri yleisö, jonka liekkeihin bensan heittäminen on median päätehtävä.

Toisaalta aika vähän Valioliigassakin on näitä 1990-luvulla syntyneitä tällä kaudella esiintynyt. Tässä kohtaa jätän pois laskuista vierastyöläiset, koska jo nuoria pelaajia koskevat säännöt tekevät Italiasta ja Englannista tässä suhteessa vertailukelvottoman parin. Toisin kuin Italiassa, Englannissahan lapsille saa lyödä käteen rahakkaan ammattilaissopimuksen. Tämän vuoksi on täysin ymmärrettävää, että afrikkalaiset, ranskalaiset, espanjalaiset, eteläamerikkalaiset, slaavit ja muut, jotka täyttävät saarten akatemiat, nousevat myös helpommin pelaavaan kokoonpanoon kuin vaikkapa Roomassa, johon on tuotu italialaisten seuraksi muutama romanialainen tuntemattomampi suuruus ansaitsemaan palkakseen parempaa koulutusta, kuin mistä heillä olisi kotimaassaan mahdollisuus nauttia.

[iivu]

Vaikka veri voi etelässä olla kuohahtamisherkempää (esim Zamparini). ..

.. niin, 28 kertaa poispotkittu valmentajanretale parissa kymmenessä vuodessa, Sisiliassa taitaa olla kengitty: Glerean, Arrigoni, Sonetti, Baldini, Guidolin, Del Neri, Papadopulo, Guidolin, Gobbo-Pergolizzi, Guidolin, Colantuono, Guidolin, Colantuono, Ballardini, Zenga. ..

.. mutta Maurizio Zamparinihan on friulilainen. Sukunimikin on tuttu lähinnä Friulissa, Le Marchessa ja Latiumissa eikä 'syvässä' etelässä, eli tarkkana stereotypioiden kanssa.

[Tukeem Abdullah Jafer]

.. niin, 28 kertaa poispotkittu valmentajanretale parissa kymmenessä vuodessa, Sisiliassa taitaa olla kengitty: Glerean, Arrigoni, Sonetti, Baldini, Guidolin, Del Neri, Papadopulo, Guidolin, Gobbo-Pergolizzi, Guidolin, Colantuono, Guidolin, Colantuono, Ballardini, Zenga. ..

.. mutta Maurizio Zamparinihan on friulilainen. Sukunimikin on tuttu lähinnä Friulissa, Le Marchessa ja Latiumissa eikä 'syvässä' etelässä, eli tarkkana stereotypioiden kanssa.

Uuh.. Puhehan oli Englannin ja Italian eroista. Toinen kai on pohjoisempana ja toinen etelämpänä. Lisätietoja maantiedon opettajaltasi.

[Rino]

Liigojen erilaiset pelityylit varmasti ovat suuressa roolissa, sillä Italiassa pelaajan on oltava pelikäsitykseltään erinomainen, koska taktiikat ovat viimeisen päälle hiotut ja niitä korostetaan melkoisesti. Espanja rakastaa teknisiä pelaajia, Englanti kaikkensa antavia ja Italia älykkäitä.

Tuo on turhan pelkistettyä ja naiivia, muuten tekstissäsi on asiaa.

[iivu]

Uuh.. Puhehan oli Englannin ja Italian eroista. Toinen kai on pohjoisempana ja toinen etelämpänä. Lisätietoja maantiedon opettajaltasi.

.. uhh, kunhan vähän härnäsin.

Vrt.

Espanja rakastaa teknisiä pelaajia, Englanti kaikkensa antavia ja Italia älykkäitä.

[edit] joku muukin oli huomannut.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Tuo on turhan pelkistettyä ja naiivia, muuten tekstissäsi on asiaa.

Sitä kutsutaan yksinkertaistamiseksi, joka tässä tapauksessa - kuten yleensäkin - on tarkoituksellista ihan vain sanojen ja ajan säästämiseksi. Toisaalta siihen sisältyy pointti, sillä eivät nämä stereotypiat ole täysin hatusta vedettyjä. Silti jokainen varmasti ymmärtää, ettei jalkapallomaailma ole ihan noin mustavalkoinen.

.. uhh, kunhan vähän härnäsin.

Myöntäisit vaan rehellisesti, ettet tajunnut.

[iivu]

Sitä kutsutaan yksinkertaistamiseksi, joka tässä tapauksessa - kuten yleensäkin - on tarkoituksellista ihan vain sanojen ja ajan säästämiseksi. Toisaalta siihen sisältyy pointti, sillä eivät nämä stereotypiat ole täysin hatusta vedettyjä. Silti jokainen varmasti ymmärtää, ettei jalkapallomaailma ole ihan noin mustavalkoinen.

Myöntäisit vaan rehellisesti, ettet tajunnut.

.. en tietenkään tajunnut, ei siitä ole kysymystäkään, koska olen kannattaja. Mielipiteesi, kannattajista, olet tuonut ilmi useaan otteeseen.

Mutta kun hieman asiasta puhutaan, mieleen tulee Gigi Buffonin sanat tässä tältä viikolta: "Italiassa voitetaan fysiikalla, Euroopassa organisoidulla pelillä." Ja ehkä juuri siksi tällä päivämäärällä italialaisen F.C. Juventuksen ignoranttien kannattajien eittämättä suurin suosikkipelaaja - italiaksi, beniamino - on keskikentän raataja Momo Sissoko, sitä ennen se oli Antonio Conte; Milanin ignoranttien kannattajien suosikki - italiaksi, beniamino - taas on beckhamien ja ronaldinhojen edellä ja edelleen viime ottelussa stadionilla näkyvästi kaivattu Rino Gattuso jne. Englannissa, kansaivälistymisen myötä, taitavat ja älykkäät pelaajat sen sijaan ovat jatkuvasti suuremmassa roolissa ja 'rakastetumpia', esim. joku Zolahan ei ollut ensimmäisenä tunnettu taistelutahdostaan. Joku Jari Litmanenkin taisi kerätä Merseysidella, vähäisestä peliajastaan huolimatta, muistaakseni melkoisen ihailijajoukon.

[Tukeem Abdullah Jafer]

Mutta kun hieman asiasta puhutaan, mieleen tulee Gigi Buffonin sanat tässä tältä viikolta: "Italiassa voitetaan fysiikalla, Euroopassa organisoidulla pelillä."

Ne stereotypiat, se pelkistys ja naiivius. Puutuitko asiaan? Härnäsitkö edes vähän Buffonia? Ainakin teki mieli, eikö? Miksi muuten muokkasit Gigin kommentin? Taito ja organisoitu peli ovat kuitenkin aika eri asioita. Kummasta loppujen lopuksi oli kyse?

Ja ehkä juuri siksi tällä päivämäärällä italialaisen F.C. Juventuksen ignoranttien kannattajien eittämättä suurin suosikkipelaaja - italiaksi, beniamino - on keskikentän raataja Momo Sissoko, sitä ennen se oli Antonio Conte; Milanin ignoranttien kannattajien suosikki - italiaksi, beniamino - taas on beckhamien ja ronaldinhojen edellä ja edelleen viime ottelussa stadionilla näkyvästi kaivattu Rino Gattuso jne. Englannissa, kansaivälistymisen myötä, taitavat ja älykkäät pelaajat sen sijaan ovat jatkuvasti suuremmassa roolissa ja 'rakastetumpia', esim. joku Zolahan ei ollut ensimmäisenä tunnettu taistelutahdostaan.

Tätä asiaahan voi pyöritellä ja katsella aika monelta kantilta. Stadionilla suurinta ääntä pitävät ja siksi myös vahvasti esiin tulevat kaarteet elävät jalkapalloa kuitenkin aika erilaisen ajattelumaailman kautta kuin jonkun muun katsomon osan ”tuulipukuväki” tai se massa, joka seuraa otteluita TV:n välityksellä. Voimme pohtia asiaa myös siitä vinkkelistä, miksi Italiassa juuri Baggio, Inzaghi ja Cassano ovat olleet niitä pelaajia, joiden maajoukkue-edustuksista on noussut jopa kohtuuton häly. Tai sitten voimme yrittää kurkistaa valmentajan tihrustusaukosta vaikkapa sitä, miksi Montella – Fulhamissa kanssapelaajiin verrattuna suoranainen nero – vietti aikaansa penkillä tai sitten se Litmanen ja peliaika Liverpoolissa. Molempiahan yhdisti se, että he joutuivat kärsimään perinteisen brittivalmentajan alaisuudessa.

Puhut Englannin kansainvälistymisestä, josta olen jauhanut jo kauan sekä täällä että alkuperäisellä foorumilla. Se on ihan totta. Jalkapallossa kansalliset stereotypiat ovat haihtumassa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö vielä olisi havaittavissa esimerkiksi pelityylillisiä eroja. Englannissa suurimmat seurat ovat kuitenkin jo ihan puhtaasti globaaleja eivätkä enää englantilaisia. Mikäli vertailua englantilaisen jalkapallon ja italialaisen jalkapallon välillä haluaa tehdä, on unohdettava chelskit.

Kansainvälisessä jalkapallossa yksi yhdistävä tekijä yli kaikkien valtiorajojen on nimenomaan se, että nykyisin – voi kai jo sanoa poikkeuksetta – löytyy keskikentältä vähintään yksi pelaaja, jonka tehtävät ovat puolustusvoittoisia. Meidän on kuitenkin tehtävä ero nerokkaasti puolustussuuntaan pelaavien pelaajien ja puhtaaseen ravaamiseen pelinsä perustavien välille. Työnteko puolustussuuntaanhan ei missään nimessä ole pois älykkyydestä päinvastoin.

Sissokosta pelaajana en ole vielä saanut riittävän tukevaa otetta, mutta muista esimerkeistäsi Gattuso ja Contehan ovat älykkäitä pelaajia. Jalkapallossahan on kaksi yleisulottuvuutta; hyökkääminen ja puolustaminen. Molemmissa voi käyttää nopeaa aivotoimintaa hyödyksi. Gattuson älykkyys tulee esiin (no tietysti myös siinä, että hän kykenee pelaamaan pallollisenakin juuri omien taitojen mukaan ja pääasiassa niiden ylärajoilla) nimenomaan puolustuspelissä. Hänen toimintansa on kaikkea muuta kuin ryntäilyä. Sillä prässinopeudella ja -frekvenssillä on täysin käsittämätöntä, että mies pelaa itsensä niin harvoin ulos tilanteista. Sanoihan Lippikin Gattusosta, että Rino tietää joka puolustustilanteessa millilleen paikkansa ja tehtävänsä. Kun nostit esiin juuri tämän kolmikon, tuli väkisinkin mieleen, että pidätkö raatamista ja älykkyyttä toisensa poissulkevina ominaisuuksina?

Joku Jari Litmanenkin taisi kerätä Merseysidella, vähäisestä peliajastaan huolimatta, muistaakseni melkoisen ihailijajoukon.

Hollannissa puolestaan lapsiakin ristittiin Jarin mukaan. Mutta annetaan Rautiaisen tuoda esiin oma näkemyksensä : http://www.youtube.com/watch?v=lhfdJ0UPUAg

[Oronzo Canà]

Työtä pelkäämätön mediano on usein sen joukkueen ruumiillistuma, joka tunnistetaan tähtipelaajan ohella poikkeuksetta. Ligabue jaksaa myös muistaa biisissään tämän pelaajan paskan kohtalon, jonka rooli kentällä on antaa pallo sille paremmalle pelaajalle. Silti nämä pallon eteenpäin tuuppaajat ovat kuitenkin jos ei niitä kaduilla matkituimpia, niin silti yleisön ihannoimia taistelijoita, joiden taustalta löytyy usein paljon syvempi tarina kuin sen tähtipelaajan.

juuri käytiin keskustelua muutaman italialaisen kanssa kun aiheena oli barcelonan vahva omavaraisuus ja junnupitoisuus versus se, että santon,balotelli pelaa pääsääntöisesti penkiltä. Lisäksi Interin junnuistahan on Bolzoni ulostettu ja monessa muussa maassa kenties Lorenzo Crisetig pääsisivät pelaamaan, Inter-topicissa kun kysyt pelaajasta, luultavasti monelta tulee "kuka Crisetig?" Kaladzen koomailua hintaan 4 miljoonaa per kausi vastaan huippulahjakas Albertazzi. Näitähän on monia..Miksi sitten italiassa nämä pelaajat nousevat niin kovin usein varsin myöhään, miksi esim. Pirlolla kesti vuosikausia selkeästä superlupauksesta penkille, miksi kaikki nuoret ovat poikkeuksetta nuoria. Hamsik,Pato, Zarate..näitä on monia.

Taktisuus käsite on hieman väsähtänyt, joskin kai se on todella tärkeä elementti italialaisessa palloilussa. Kyllähän italialainen ilmasto vaatii pelaajalta taktista näkemystä laajalti, esimerkiksi Roman Eremenkolta sai monasti lukea kuinka huikea määrä sitä taktiikkaa hinkataan, varsinkin niiden kanssa, jotka eivät ole sitä selkeästikään aiemmin opetelleet. Oma kysymykseni kuuluu sitten siinä, että mitä italialaiset junnut sitten eivät omaa taktista näkemystä, kun se on niin iso asia lajin parissa. Luulisi systeemin kouluttavan näitä vaatimuksia varten. Siihen en taas asiaan paneutumattomana ole juurikaan perehtynyt ja osaa näin sanoa mitään. Kai se on vaan helpompi laajojen scouttausverkostojen avulla saada se valmiimpi pelaaja kentälle, kuin kouluttaa omaa junnua isojen paineiden keskellä. Tendenssin voisi nähdä vaikka siinä, että noita keskikenttäpelaajia meille sikiää kuitenkin niin usein, siis sille vaativimmalle pelipaikalle. ja sen lisäksi kärkiä, joiden liikkuminen on myös taktisesti erittäin tärkeää. Joten siis ne pelaajat jotka seulan läpi pääsevät, ovat todella vahvoja näissä italialaisen pallon vaativissa osa-aluiessa.

excuse me of my offtopic

[Tukeem Abdullah Jafer]

Oma kysymykseni kuuluu sitten siinä, että mitä italialaiset junnut sitten eivät omaa taktista näkemystä, kun se on niin iso asia lajin parissa. Luulisi systeemin kouluttavan näitä vaatimuksia varten. Siihen en taas asiaan paneutumattomana ole juurikaan perehtynyt ja osaa näin sanoa mitään.

Tähän voi toki olla vaikka mitä syitä eri yksilöiden kohdalla, mutta melko yleispätevänä syynä italialaisen vajaaseen pelikäsitykseen tai taktiseen osaamattomuuteen nostaisin koko ajan kiihtyvän seurasiirtosirkuksen koskien ihan nuoriakin junnuja. Italiassahan yhä enenevissä määrin nuoret pelaajat siirtyvät vaikkapa Pescarasta Romaan tai Avellinosta Juveen. Nämä siis vain esimerkkeinä kuvastamaan sitä, että junnuravit ympäri saapasta eivät ole vain harkittuja isompaan lähiseuraan siirtymisiä vaan välillä reissataan muka-paremman-valmennuksen perässä vaikka Sisiliasta Lombardiaan tai Calabriasta Piemonteen. Kun maakuntienkin sisällä vain harvoin on pystytty sopimaan mitään yhteisiä valmennuksellisia linjauksia, tarkoittaa tämä sitä, että pelaajilta saattaa jäädä merkittäviä asioita kokonaan opettelematta. Esimerkiksi jos Padovassa valmennuslinjaus määrää vaikkapa suunnanmuutospelaamisen olevan painotettua 14-vuotiaana, voi saman opin merkittävin herkkyysvaihe olla Juvessa asetettu 13-vuotiaille. Kun nuori pelaaja siirtyy Padovasta torinolaiseen raitapaitaan 13-14-vuotiaana, häneltä saattaa jäädä kokonaan merkittävä vaihe välistä. Eikä nyt ole kyse vain suunnanmuutoksista. Se oli vain esimerkki. Pelaaja saattaa missata siirron takia lukuisia oppimisvaiheita.

Maakunnittain on toki eroja noiden yhteneväisten linjauksien suhteen. Esimerkiksi nykyisin Futurassa vaikuttava Roberto Nuccio, joka on aikaansaanut porvoolaisseurasta AS Roman yhteistyökumppanin, on ollut luomassa Abruzzoon omaa junioriohjelmaa. Tietysti tässä ympäristössä jo vaatimattomamman kilpailun ja selvän nokkimisjärjestyksen takia homma on ollut helpompaa operoida kuin vaikkapa yhtenäistää lombardialaisten seurojen linjavedot, mikä lienee ihan puhdas mahdottomuus vielä vuosikymmentenkin päästä.

Itse pidän taktista ulottuvuutta jalkapallossa erittäin mielenkiintoisena ja usein senkin takia hehkutan italialaisia, jotka eittämättä ovat tämän osa-alueen kuninkaita. Kuitenkin nyt haluan nostaa tässä kohtaa esiin myös sen tosiasian, että nykytrendejä seuraillessa, herää kysymys siitä, onko Italia ylilyönyt taktisen opetuksen. Kun katsoo italialaisia, vaikkapa 10-vuotiaita junnuja, on taktinen kypsyys jo lähes käsittämättömällä tasolla suomalaisen ymmärrykselle. Parhaiden italialaisten seurojen 10-vuotiaat juniorit peittoaisivat helposti suomalaiset murrosikäiset pelikäsityksessä. Tämä on toki peukutuksen arvoinen asia Italian suuntaan, mutta mitalilla on kääntöpuolensa, josta löytyy vahvalla kaiverruksella rustattu suuri ongelma.

Iivun ensimmäisessä – editoimattomassa – versiossa oli kerrottu Buffonin sanovan: "Italiassa voitetaan fysiikalla, Euroopassa taidolla”. Tämä kohdannee sen vuonna 2006 UEFT:n seminaarissa yleisesti todetun faktan, joka arvovaltaisan valmentajiston nyökytellessä kuului näin: ”Jokainen Serie B -tason joukkuekin on taktisesti Euroopan huippusarjojen tasolla”. On ymmärrettävää, ettei Italian korkeimmalla sarjaportaalla tällöin eroa vastustajiin tehdä organisoidulla pelillä. Ehkä erot syntyvätkin pääosin fyysisellä osa-alueella.

Takerrun myös siihen sanomaan, jonka mukaan Euroopassa voitetaan taidolla, koska tänään se on totta. Italiassa taktiikkaa painotetaan, arvostetaan ja opetetaan ylitseampuvasti – ehkä jopa joidenkin muiden merkittävien osa-alueiden kustannuksella. Siihen taktiseen ylivoimaan, johon Lippin Juven, saman luotsin Italian sekä Capellon että Sacchin joukkueet perustivat suuret voittonsa, ei nykyään enää pystytä. Italia on kohdannut teknisen ongelman. Se aiheutuu taktisuuden vaatimuksista. Pystyäkseen hallitsemaan taktiikalla otteluita, joukkueen on pystyttävä kontrolloimaan peliä sekä pallollisena että pallottomana. Tämä on viime vuosina ollut liikaa pyydetty italialaisilta – teknisesti. Kun italialainen joukkue saa eurokentillä vastaansa vaikkapa Barcelonan tai Arsenalin, jotka ovat ne parhaat esimerkit, taidollinen ero on kasvaa liian suureksi. Yksinkertaisesti italialaisjoukkueet eivät ole taidollisesti niin laadukkaita, että pystyisivät kontrolloimaan peliä pallottomana. Tai sitten katalonialaisten ja Wengerin poikien taitotaso on niin korkea, että heitä on mahdoton italialaisten seurajoukkueiden materiaaleilla pitää aisoissa. Samahan on nyt pätenyt myös Espanjan maajoukkueeseen, joka on taidollisesti yksinkertaisesti liian hyvä kilpailijoilleen.

Ongelmassa on toki ainakin kaksi haaraa. Ensimmäinen on tietysti se, että Serie A -joukkueet eivät pysty taloudellisesti kilpailemaan Espanjan kahden suurimman ja Englannin jättiläisten kanssa. Tällöin siirtomarkkinoiden helmet ja ne moderneimmat taiturit suuntaavat yhä useammin saarille tai Iberiaan. Toinen haara on makaroonien oma tekeminen. Tässä kohtaa painotan nimenomaan sitä, että nykyjalkapallo vaatii ääretöntä taidollista osaamista, jonka kehittämiseen ei saapasmaassa kuluteta tarpeeksi aikaa ja resursseja. Lopullinen kruunaus vaatii myös perinnettä, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, että valmennuksellinen ja pelaajien kehityksen valtikka on siirtymässä Espanjalle.

[iivu]

Ne stereotypiat, se pelkistys ja naiivius. Puutuitko asiaan? Härnäsitkö edes vähän Buffonia? Ainakin teki mieli, eikö? Miksi muuten muokkasit Gigin kommentin? Taito ja organisoitu peli ovat kuitenkin aika eri asioita. Kummasta loppujen lopuksi oli kyse?

.. olen tietysti yllättynyt ja kieltämättä otettukin siitä, että ilmeisesti päivystät koko päivän odottamassa viestejäni, ja tarkistamassa sanomisiani. Mutta toisin kuin sinä, en tee muistiinpanoja ottelusta, enkä niiden jälkeisistä kommenteista, ja suurin huomionikin - poissa ollessani - kiinnittyi televisioyhtiön mikityksiin ja sen kautta kuuluvaan ottelun vokaaliseen performanssiin – pelikentän ulkopuolella. Samalla tavoin silmäni keskittyivät delpierojen lähietäisyydeltä riittävän usein nähtyjen pakaroiden sijaan kentän laidalle, jossa pyrin parhaani mukaan televisiokuvasta yksilöimään parituhatta kilometriä otteluun omalla kustannuksellaan matkustaneet kannattajat bannereidensa takana. Ja jos totta puhutaan, Bordeaux vakuutti, vierailijat tällä kertaa vähemmän.

Mutta onneksi nykyoloissa on mahdollista tarkistaa myös Gigi Buffonin sanomiset, kunhan sen ehtii tehdä. Ja paljonhan on sitä paitsi jäänyt julkisesti sanomattakin, kuten myös se, mitä Gigi Buffon sanoi kameroiden poissa ollessa paikalle matkustaneille kannattajille, heidän hyppiessään miehen kuka ties tulevan "saunakaverin" Mario Balotellin ristillä: "zio cane salterei anch‘io con voi. .. "

Kun nostit esiin juuri tämän kolmikon, tuli väkisinkin mieleen, että pidätkö raatamista ja älykkyyttä toisensa poissulkevina ominaisuuksina?

.. ihan hyvä kysymys, aloitetaan purkamista vaikka siitä, että esim. "ringhio" Gattusoahan harvemmin ‘älykkäänä’ pelaajana pidetään, vaan Italiassa hänet nähdään nimenomaan loppuun asti ärjyvänä primitiivisenä taistelijana, joka on sisäistänyt peliinsä epäitalialaisia ominaisuuksia vierailullaan ylämailla Skotlannissa. Antonio Conte taas on peliuransa jälkeen osoittanut olevansa superlupaus nimenomaan valmentajana, eittämättä näkemys on paljolti muotoutunut pelikentällä. Toisaalta vielä on sittenkin vaikea sanoa, kuinka suuri "godot" Conte todella onkaan, sillä esim. Barissa Antonio pisti pelaajansa opiskelemaan Venturan Pisan pelitapaa - 4-4-2 > 4-2-4 -; siis nimenomaan Venturan (joka muuten on valmistunut Covercianosta teesillä pallonhallinnasta formaatiossa 3-4-3) lopulta korvatessa miehen ja jatkaen nousukiitoa, ei siis Antonion opeilla, vaan omillaan.

Mutta luulen kyllä tietäväni mitä haet takaa, italian kielessä tästä ideasta käytetään usein Breran lanseeraamaa nimitystä ‘geometria’ (vrt. geometria & fantasia), jolloin kyllä edelleen puhutaan yleensä Pirlon tai De Rossin kaltaisista pelaajista, mutta miksei myös voitaisi puhua Luca Fusin, Conten tai vaikkapa Cesare Prandellin kaltaisista 'työmyyristä'. Kaikki kolme keskikentän geometraa, Fusi, Prandelli ja Contehan ovat tänään valmentajia. "Ringhio" Gattusolle samaa tulevaisuutta en ainakaan itse uskaltaisi ennustaa.

Jokainen Serie B -tason joukkuekin on taktisesti Euroopan huippusarjojen tasolla. On ymmärrettävää, ettei Italian korkeimmalla sarjaportaalla tällöin eroa vastustajiin tehdä organisoidulla pelillä. Ehkä erot syntyvätkin pääosin fyysisellä osa-alueella.

.. eli melko lailla päinvastaista tekstiä kuin Buffon lopulta sanoi, hän siis nimenomaan totesi, että puhuttuaan pukukopissa asiasta muiden kanssa, hän näkee italialaisten ongelmana Euroopassa juuri organisoidun pelin vajaavaisuuden; numero 1 otti esiin myös Don Fabion ajan, jolloin Italiassa eräänlaisen carro armaton maineen saanut ylivertainen joukkue ei Euroopassa kyennyt luomaan peliä, eikä ottamaan peliä hallintaan. Tässä onkin Gigin mielestä Italian ja Euroopan merkittävin ero: "Italiassa voittaa helposti fyysisellä ylivoimalla, sen sijaan Euroopassa asia on niin, että jos et osaa pelata jalkapalloa, eikä sinulla ole merkittävää organisoitua peliä, olet vaikeuksissa kaikkien kanssa."

[koera]

.. eli melko lailla päinvastaista tekstiä kuin Buffon lopulta sanoi, hän siis nimenomaan totesi, että puhuttuaan pukukopissa asiasta muiden kanssa, hän näkee italialaisten ongelmana Euroopassa juuri organisoidun pelin vajaavaisuuden; numero 1 otti esiin myös Don Fabion ajan, jolloin Italiassa eräänlaisen carro armaton maineen saanut ylivertainen joukkue ei Euroopassa kyennyt luomaan peliä, eikä ottamaan peliä hallintaan. Tässä onkin Gigin mielestä Italian ja Euroopan merkittävin ero: "Italiassa voittaa helposti fyysisellä ylivoimalla, sen sijaan Euroopassa asia on niin, että jos et osaa pelata jalkapalloa, eikä sinulla ole merkittävää organisoitua peliä, olet vaikeuksissa kaikkien kanssa."

Pallon hallinta ja pelin luominen eivät ole nekään synonyymejä organisoidulle pelille. Italiaan on mahtunut aikojen saatossa loputon määrä valmentajia ja pelitapoja, mutta suuriksi nousseet valmentajat (Nereo Rocco, Herrera, Trapattoni, Capello, jne) ovat tulleet tunnetuiksi juurikin puolustuksen tiiviydestä ja hyvin organisoiduista vastahyökkäyksistä. Oikeastaan ainoa suuri nimi, joka tuohon listaan tekee poikkeuksen, on Arrigo Sacchi, mies jonka koko peliajatus perustui pelin ja pelitilan hallintaan, puolustaessa ja hyökätessä.

Voimakas roolitus, josta kertoo jo italiankielisten nimien määrä eri pelipaikoille ja pelaajatyypeille, ja erityyppiset vaatimukset pelipaikoille ovat johtaneet siihen, että vaikka Italia tuottaakin erittäin taitavia pelaajia tietyille pelipaikoille, espanjalainen joukkue, jossa jokaisen pelipaikan taitovaatimukset ovat korkealla, pystyy yksinkertaisesti pitämään palloa kovankin prässin alla ja samalla nostamaan miehiä huoletta hyökkäykseen.
Tyypillinen italialainen joukkue ei halua nähdä kahta prässääjää syöksymässä pallollista topparia kohden, espanjalaista tällainen ei hetkauta.

Maa joka on tottunut olemaan sunnannäyttäjä ja luomaan trendejä, ei ole nöyrtynyt ja lähtenyt hakemaan vaikutteita Euroopasta (sama pätee jonkun verran myös tieteisiin ja taiteisiin). Kuvaavaa on, että pallon hallintaan ja hyökkäämiseen orientoituneet ulkolaiset valmentajat Herrerasta Mourinhoon ovat Italiaan saavuttuaan omaksuneet paikallisen tyylin.

[iivu]

Pallon hallinta ja pelin luominen eivät ole nekään synonyymejä organisoidulle pelille. Italiaan on mahtunut aikojen saatossa loputon määrä valmentajia ja pelitapoja, mutta suuriksi nousseet valmentajat (Nereo Rocco, Herrera, Trapattoni, Capello, jne) ovat tulleet tunnetuiksi juurikin puolustuksen tiiviydestä ja hyvin organisoiduista vastahyökkäyksistä. Oikeastaan ainoa suuri nimi, joka tuohon listaan tekee poikkeuksen, on Arrigo Sacchi, mies jonka koko peliajatus perustui pelin ja pelitilan hallintaan, puolustaessa ja hyökätessä.

Voimakas roolitus, josta kertoo jo italiankielisten nimien määrä eri pelipaikoille ja pelaajatyypeille, ja erityyppiset vaatimukset pelipaikoille ovat johtaneet siihen, että vaikka Italia tuottaakin erittäin taitavia pelaajia tietyille pelipaikoille, espanjalainen joukkue, jossa jokaisen pelipaikan taitovaatimukset ovat korkealla, pystyy yksinkertaisesti pitämään palloa kovankin prässin alla ja samalla nostamaan miehiä huoletta hyökkäykseen.
Tyypillinen italialainen joukkue ei halua nähdä kahta prässääjää syöksymässä pallollista topparia kohden, espanjalaista tällainen ei hetkauta.

Maa joka on tottunut olemaan sunnannäyttäjä ja luomaan trendejä, ei ole nöyrtynyt ja lähtenyt hakemaan vaikutteita Euroopasta (sama pätee jonkun verran myös tieteisiin ja taiteisiin). Kuvaavaa on, että pallon hallintaan ja hyökkäämiseen orientoituneet ulkolaiset valmentajat Herrerasta Mourinhoon ovat Italiaan saavuttuaan omaksuneet paikallisen tyylin.

.. Mourinhoahan on saapasmaassa haukuttu nimenomaan siitä, että hänen pelinsä rakentuu pelkkien yksilöiden ei pelillisen ‘organisaation’ varaan. Tämäkään näkemys tuskin on synonyymi - perinteiselle - italialaiselle järjestelmällisyydelle ?

Itse näen, että pelillinen ‘organisaatio’ ei voi olla pelkkä käsite puolustamisesta, vaan siihen kuuluu pallollinen pelaaminen, pelin luominen ja kentän hallinta, nk. geometria. Ferraralla ja - nimestään huolimatta - Mourinhollakaan ei ole Euroopassa ollut kenttä hallussa, he eivät siis ole kyenneet luomaan riittävää pelillistä ‘organisaatiota’, joka kykenee tekemään kliseisesti "omaa peliään", vaan jota Euroopassa juoksutetaan kuin joukkoa päättömiä kanoja. Sama oli Gigin mielestä Capellonkin panssarivaunu-Juven ongelma, nimenomaan Euroopassa.

Puolustus ei Italiassa ole itseisarvo, hyötysuhde on. Mahdollisimman suuri hyöty mahdollisimman vähällä vaivalla, se on ajatus kaiken takana. Jos se ei ole mahdollista, hankitaan hieman pienempi hyöty vielä vähemmällä vaivalla. Tämä voisi olla vaikkapa laajemminkin italialaisuuden mottona. Joku Zdenek Zeman esimerkiksi on Italiassa melko häpäisty hahmo, muttei suinkaan siksi, että suosii niin sanottua "Calcio spumantea" (tai "Calcio spumeggiantea"), vaan koska ei voita sillä.

[Tukeem Abdullah Jafer]

.. ihan hyvä kysymys, aloitetaan purkamista vaikka siitä, että esim. "ringhio" Gattusoahan harvemmin ‘älykkäänä’ pelaajana pidetään, vaan Italiassa hänet nähdään nimenomaan loppuun asti ärjyvänä primitiivisenä taistelijana, joka on sisäistänyt peliinsä epäitalialaisia ominaisuuksia vierailullaan ylämailla Skotlannissa.

Näkisin asian kuitenkin niin, että Italian ulkopuolella Gattuso nähdään ainoastaan repivänä ja raastavana taistelijana. Italiassa kuitenkin ymmärretään myös pelaajan muitakin vahvuuksia. Tästä esimerkkinä vaikka Real Madrid – Milan -ottelun italialainen selostaja, joka näki Milanin heikon alkukauden syynä suurimmaksi osaksi sen, että Gattuson puuttuminen näkyi vastustajan vastahyökkäysten vaarallisuutena, koska Gattuson sijoittuminen puolustusvalmiutta ajatellen, pallon ollessa vielä omilla, on poikkeuksellisen älykästä.

.. eli melko lailla päinvastaista tekstiä kuin Buffon lopulta sanoi, hän siis nimenomaan totesi, että puhuttuaan pukukopissa asiasta muiden kanssa, hän näkee italialaisten ongelmana Euroopassa juuri organisoidun pelin vajaavaisuuden; numero 1 otti esiin myös Don Fabion ajan, jolloin Italiassa eräänlaisen carro armaton maineen saanut ylivertainen joukkue ei Euroopassa kyennyt luomaan peliä, eikä ottamaan peliä hallintaan. Tässä onkin Gigin mielestä Italian ja Euroopan merkittävin ero: "Italiassa voittaa helposti fyysisellä ylivoimalla, sen sijaan Euroopassa asia on niin, että jos et osaa pelata jalkapalloa, eikä sinulla ole merkittävää organisoitua peliä, olet vaikeuksissa kaikkien kanssa."

Sinulleko Gigi tämän henkilökohtaisesti kertoi puhuttuaan kopissa asiasta muiden kanssa?

Voimme toki lätkäistä koko väittelyn maan tasalle, katsomalla englantilaisia ja italialaisia pelaajatyyppejä, siis niitä, joiden kasvatustyön ovat tehneet kotimaiset junnuluotsit. Heissähän parhaiten ilmenee se, mitä asioita on painotettu. Muutenkin – edelleen – englantilainen ja italialainen juniorivalmennus eroavat toisistaan, vaikka saarilla on imetty mannermaista oppia. Italian ja Englannin vertailussa merkittävin ero tehdään juuri pelikäsityksen ja taktiikan opettamisessa – sekä määrällisesti että metodisesti. Siitä emme pääse mihinkään.

Buffonin sanat ja Juventus esimerkkinä ovat melko ontuvaisia, samoin kuin Mourinhon Inter, jolla ei siis ole italialaista valmentajaa eikä juurikaan kotimaisia pelaajia. Pelikäsitystä, pelaajatyyppejä ja taktisia seikkoja vertailtaessa tulisi tarkastella suurempaa massaa – erityisesti sarjataulukon kärkipää unohtaen. Tietysti paljon kertovat myös maajoukkueiden esitykset, koska niissähän koko pelaajisto ja valmentajat ovat kotimaisia. Tosin ihan näin ei ole juuri nyt Englannissa, jonka maajoukkuetta vetää… noh, italialainen. Capellohan on saanut kiitosta esimerkiksi Rooneylta ja Linekeriltä siitä, että hän on tuonut juuri taktista osaamista maajoukkueen pallille.

[iivu]

Sinulleko Gigi tämän henkilökohtaisesti kertoi puhuttuaan kopissa asiasta muiden kanssa?

..http://www.youtube.com/watch?v=RpTq6FjWjTk..

[Anjovis-Muna]

Tärkeä voitto bergamolaisista, joka nosti toiveet valoisammasta kaudesta ja eurosijoista. Pelillisesti Roma oli kovin aneeminen, mutta omaan silmään peli näytti ensimmäistä kertaa rutiininomaiselta. Vaikka alku mentiin taas samalla kaavalla kuin monessa alkukauden heikossa pelissä, niin kertaakaan ei tullut sellaista oloa, että "helvetti nyt taas roiskitaan ja hakataan päätä seinään". Oliko se sitten Tottin läsnäolo vai pilkahdus Ranierin pelisysteemin sisäistämisestä, vai molempia? Turvalliselta se kuitenkin tuntui.

Tulos oli myös loistava motivaattori 4 seuraavaan otteluun, jotka tulevat määrittämään tämän kauden menestystä. Tieto siitä, että voitot seuraavista otteluista nostaisivat keltapunaiset 4.sijalle ja jatkoonpääsyn Europaliigassa ennen joulutaukoa ovat varmasti tavoiteltavan arvoisia palkintoja.

Ensi viikolla hellitään Roma-kannattajia  kahdella huippupelillä. Torstaina mahdollisuus maksaa Baselille takaisin ja sunnuntaina se kaikista kaunein, Derby della Capitale. 13. päivä saapuu alavireinen Sampdoria ja 19. päivä kinkkukjuustokaupunkiin toiveena jalan työntäminen väliin eurosijakamppailulle. Hieno kuukausi tulossa.

[Joey]

Mirkolle Kaveri on yllättävän kova pääpelaaja, liigapeleissä kaksi viimeistä maalia on syntynyt päällä ja teki mies tuossa välissä myös maajoukkuepaidassa puskumaalin.

[jpp]

Mirkolle Kaveri on yllättävän kova pääpelaaja, liigapeleissä kaksi viimeistä maalia on syntynyt päällä ja teki mies tuossa välissä myös maajoukkuepaidassa puskumaalin.

Toki tarvitsemme Mirkolta myös niitä jalkoja Mielestäni ihan ok suoritus häneltä Atalantaa vastaan, pusku ei nyt mikään erikoinen ollut mutta hyvin oli sijoittunut pakin taakse. Itse kiinnitin huomiota että pelin alussa Mirkolta ei onnistunut mikään, mutta kovin yskien aloittivat myös muutkin. Esimerkiksi Totti ei tällä kertaa erottunut juuri mitenkään, muutamasta kantapääkikasta huomasi, että on kuitenkin kentällä. Puolustus tietysti avitti kotijoukkueen osumassa. Ihmetyttää että mikä helvetti siinä voi olla.. oli vastassa mikä joukkue tahansa niin nollaa ei pystytä pitämään sitten millään. Täytyy varata pullo grappaa valmiiksi, kun se hetki koittaa.