Iltalehden Haka jutussa pikkaisen särähti tämä:
Iso yksittäinen tavoite on, että voitamme seurahistorian kymmenennen Suomen mestaruuden, puheenjohtaja lisää.
– Ei tätä viitsi tehdä ilman kunnianhimoisia tavoitteita.
Eikö tosiaan seuralla ole mitään muuta arvoa kuin mahdollinen mestaruuden voittaminen? Tuollainen ajatusmaailma voi johtaa myös turhien riskien ottamiseen, kuten niin monta kertaa aiemmin on nähty (Hakankin kohdalla). Totta kai määrätietoisuus, kunnianhimo ja voitontahto ovat hyviä asioita, mutta niiden ei pitäisi olla ainoita toimintaa ohjaavia arvoja.
Tuo Laakkosen ja Huttusen poppoo on kuitenkin nostanut Hakan konkurssin partaalta ja divarin alemmasta kastista takaisin stabiiliksi liigaseuraksi, ja kerran menty jo europeleihinkin, joten on ymmärrettävää, että tavoitteet ovat korkealla.
Kyllä tuo kaksikko tietää, että seuran olemassaolo on tärkeämpää, kuin joku karmeilla riskeillä hommattu kannu. Vaikka Huttunen perseillyt varsinkin nyt tuossa EIF-farmikeississä, niin mulla on 100% luotto siihen, että eivät anna Hakan talouden enää uudestaan mennä retuperälle, vaan tarvittaessa esim pelaajabudjettia karsitaan rajustikin, jos esimerkiks tältä kaudelta tulee huolestuttava taloudellinen tulos.
Sen kauan kaivatun nousunkin Haka teki pitkäjänteisellä duunilla, eikä millään "All In tähän kauteen"-riskinotolla.
Mutta kyllähän fakta jonkun namusedättömän Hakan kohdalla on se, että liigapaikan menettäminen olisi esimerkiksi aivan järkyttävä katastrofi, kun mitään Valioliigatyylisiä laskuvarjorahoja ei putoajille jaeta.
