Tässä omat huomioni Finskin surkeudesta:
Helsingistä maaseudulle (välimatka n. 170 km) muuttaneena klubifanina ei entiseen malliin enää matseihin ehdi. Mutta ratkaisupeliin oli totta kai lähdettävä koko perheen (vaimo & poika 4v.) voimin.
Mestaruuteen uskoen hankin liput Platinumiin. Sääennusteet oli katsottu, joten toiveissa oli, että tarvittaessa pääsee pojan kanssa laittamaan lisää vaatetta päälle tai vessaan, lämpimiin sisätiloihin. Jännittävän ottelukokemuksen toki kruunaa näppärästi ostetut popparit ja karkit pojalle sekä kahvit tai jopa oluset vaimolle. Itsekin ajattelin ottelun edetessä muutaman tuopposen nauttia.
Peliin saavuimme hyvissä ajoin (parikymmentä minuuttia ennen alkuvihellystä). Etukäteen ostetuilla lipuilla ei tarvinnut jonottaa, mutta siihen hyvät uutiset päättyvätkin. Sisääntuloaulasta oikealla on ravintola, jossa on auki kaksi myyntipistettä: toinen myy karkkia, limsaa, poppareita yms. ja toinen juomia. Ensin mainittu myyntipiste on heti sisääntulon kohdalla, joten sen eteen muodostunut jono estää kaikkien sisäänpääsyn ravintolaan ja tietenkin myös vessoihin. Koko porukka pakkautuu aulaan. Suoraan reissusta tulleina tarkoituksemme oli mennä vaihtamaan päällemme asiallinen ja lämmin ottelupukeutuminen. Kun olimme taistelleet läpi kahden myyntijonon, huomasimme, että koko loppu ravintolasta oli varsin tyhjillään. Voisiko niitä jonoja ohjata jotenkin, etteivät ne tukkisi koko sisääntuloa?
?
Ravintolan ja stadionin katsomon erottaa toisistaan lasiseinä, jossa on lukuisia ovia. Miksi ne ovet ei ole auki?
Ratkaisumatsipäivänä ravintolasta pääsi katsomoon ainoastaan yhdestä ovesta, joka tietenkin oli se pääsisäänkäynnin viereisin ovi. Eli taas läpi myyntijonojen kohti tungosta, josta hiljalleen katsojat purkautuivat katsomoon. Sitten kuljettiin lasiseinän toista puolta omille paikoillemme. Ravintolan perältä olisi päässyt sinne parissa sekunnissa, jos ovet olisivat auki. Nyt koko hommaan meni vartti!!!!
On kai turha mainitakaan, että ulkoterassilla on lukuisia myyntipisteitä, joista mikään ei ollut auki.
Eipä siinä muuta, kuin likaisille ja märille penkeille istumaan ja Klubia mestaruuteen kannustamaan! Sääolosuhteet korostivat Finskin puutteita: vaikka istuimme muka katetussa katsomossa, vettä vihmoi päällemme tasaisesti koko pelin ajan.
Tauon koittaessa ei tietenkään niitä ovia oltu saatu auki, mutta pojalla kiire vessaan. No, lasiseinän toista puolta kohti kulkien kohti ruuhkaa, läpi ravintolan myyntijonojen (tauolla kolme kpl) ja viimein pääsimme perille. Samassa hetkessä vaimo lähti jonottamaan poppareita, joten hän ehtikin takaisin katsomoon jo 55 minuutin kohdalla.
Mestaruus tuli ja siitä valtava kiitos koko joukkueelle! Ägä: duunia riittää.
