Taktiikka paskajengejä vastaan

[BruceLeeMindedFighter]

Mikä vittu siinä on, että aina pelataan 4-3-3/4-5-1, jossa yksittäiselle kärkimiehelle jää toivoton tehtävä boksissa puolustussumpun keskellä? Kaiken kruunaa se, että laiturit ja laitapakit eivät osaa keskittää edes vähää alusta vaan kukkupallot leijailevat minne sattuun.

Onko täysin mahdoton ajatus peluuttaa paskajengejä vastaan kahta puhdasta kärkimiestä joiden alapuolella Litti jakelisi palloa? Milloin viimeksi maajoukkue pelannut perinteisellä 4-4-2 taktiikalla ja vielä timanttiversiolla siitä? Väitän, että tällä kokoonpanolla ei olisi ainakaan huonommin mennyt Liechtensteinia vastaan:

----------Alexei Eremenko----Shefki Kuqi-------

------------------Litmanen--------------------

-Porokara--------------------------Johansson-

----------------Roman Eremenko---------------

-Moisander------Hyypiä--Tihinen-------Pasanen-

[Rikkiviisas]

Timantti ja Johansson sekä Porokara laidalle...
Ei hyvää päivää...

Tolla kokoonpanolla "paskajengit" teurastaa Suomen 5-0.

[oksajalka]

Jos kaikki olisi kunnossa ensi karsinnoissa. (Olettaen että Litti ja Tintti lopettaa maajoukkuehommat)

               Miklu             Losa
                        Väykkä
       Tainio                        Roman
                        Sparv
  Raitala      Hyypiä   Moisander    Pasanen
                        Jässi
                       

[ane]

Jos kaikki olisi kunnossa ensi karsinnoissa..
                       

Tässä kohtaa meni väärin.

[Kopite81]

Tainion ja Miklun varaan en kans enää paljoa laskis. Toinen on aina loukkaantuneena ja toinen on aina loukkaantuneena tai loukkaantumisten takia vajaa kuntoinen. Sadikkia avaukseen vaan heti seuraavien karsintojen alusta asti ja Pukille kans jo minuutteja.

[Pekka#9]

Antti Muurinen. Ikävä on, oikeasti.

[ballKicker]

Litmanen pelasi kyllä käytännössä kärkipelaajana Sadikin vierellä. Mies oli usein karvaamassa maalivahtia, kun puolustuslinja pelasi palloa taaksepäin. Taktiikka, jossa Litmanen - joka siis ei osallistu puolustamiseen millään tavalla - pelaisi keskikentän keskustassa puolustavan keskikenttäpelaajan kanssa, on täysin tuhoon tuomittu nykyjalkapallossa. Oli vastustajana sitten kuinka paska jengi tahansa. Jonkinlainen 3-5-2, jossa vastustajan hyökkäykset otettaisiin ylhäältä kiinni, olisi ehkä voinut toimia. Perinteisessä 4-4-2 -muodostelmassa keskikentän keskustat ovat äärimmäisen juoksuvoimaisia ja fyysisiä pelaajia - usein jopa puhtaasti puolustavia pelaajia. Tällöin keskikenttä ylitetään usein pitkällä pallolla tai parhaassa tapauksessa pelataan laitojen kautta. Nyky-Sunderland on hyvä esimerkki old school 4-4-2:sta. Ainoastaan täysi mielipuoli heittäisi 38-vuotiaan Litmasen tuollaiseen rooliin.

[Rikkiviisas]

Antti Muurinen. Ikävä on, oikeasti.

Hävittäisiin vain niille, joille pitääkin.

[Belenoss]

- - - - - - - - - - Forssell - - - - - - -
Eremenko - - Litmanen - - - - Hetemaj
- - - - Väyrynen - - Tainio - - - - -
Raitala - Moisander - Tihinen - Eremenko

Laitapuolustajat nousis kokoajan...

tai

-- - - - - - Forssell  - - - Pukki - - - - - - -
Losa - - - - - - - - Litmanen- - - - --Roman
- - - - -- - Tainio - - - - Väyrynen - - - -
- - - Moisander - Hyypiä - Tihinen

[wouters]

Litmanen pelasi kyllä käytännössä kärkipelaajana Sadikin vierellä. Mies oli usein karvaamassa maalivahtia, kun puolustuslinja pelasi palloa taaksepäin. Taktiikka, jossa Litmanen - joka siis ei osallistu puolustamiseen millään tavalla - pelaisi keskikentän keskustassa puolustavan keskikenttäpelaajan kanssa, on täysin tuhoon tuomittu nykyjalkapallossa. Oli vastustajana sitten kuinka paska jengi tahansa. Jonkinlainen 3-5-2, jossa vastustajan hyökkäykset otettaisiin ylhäältä kiinni, olisi ehkä voinut toimia. Perinteisessä 4-4-2 -muodostelmassa keskikentän keskustat ovat äärimmäisen juoksuvoimaisia ja fyysisiä pelaajia - usein jopa puhtaasti puolustavia pelaajia. Tällöin keskikenttä ylitetään usein pitkällä pallolla tai parhaassa tapauksessa pelataan laitojen kautta. Nyky-Sunderland on hyvä esimerkki old school 4-4-2:sta. Ainoastaan täysi mielipuoli heittäisi 38-vuotiaan Litmasen tuollaiseen rooliin.

Malmössa Litmanen pelasi kaikki ottelunsa timantin ylimpänä keskikenttänä. Tulokset olivat hyviä. Uskoisin siis, että esimerkiksi Liechtensteinia vastaan 4-4-2 timantti voisi toimia.

[abuuva]

Onko Suomi koskaan pelannut kahdella kärjellä?

[Arakorn]

Onko Suomi koskaan pelannut kahdella kärjellä?

Hyypiä pelasi Serbiaa vastaan olumppiastadikalla tässä jokunen, 3?, vuotta sitten toisena kärkenä...

[idänihme]

Itse näkisin että 433:n hyvä puoli on että se joustaa todella paljon. Pikkumaita vastaan se on todella hyökkäävä taktiikka kun hyökätessä kärjen ja laitojen lisäksi kymppipaikan pelaaja on ylhäällä ja pakit ja keskustan pelaajat tekevät nousuja jolloin systeemi muuttuu tyyliin 424 tai jopa 334 tyyliseksi. Kovempia maita vastaan pelataan sitten selvästi 451 jolloin alhaalla pitäisi olla riittävästi miehiä. Tosin näkisin että näitä isoja vastaan tuo 451 aiheuttaa hyökkäyspelin tuhoutumisen kun pelaajat on niin hitaita etteivät ehdi tuon yhden kärjen tueksi. Jos 9 on alhaalla ei yksi kärki pysty tekemään juuri mitään. 442:n etuna näkisin enemmän että siinä voi paremmin ottaa koko keskikentän puolustamaan sillä kaksi kärkeä voi hyvällä tsägällä saadakin jotain aikaan jopa ilman keskikentän tukea.

Jos Suomi pelaisi keskikentän timantilla nykykuntoinen Litti ei kyllä oikein millään sovellu keskikentän ylemmäksi pelaajaksi. Eremenko jr edes vähän juoksuvoimaisempana voisi edes vähän häiritä myös vastustajan hyökkäyspeliä, mutta hänkin voisi olla parempi kärkenä tuossa taktiikassa. Lisäksi laitojen pitäisi pelata vähän keskemmällä ja auttaa enemmän puolustuksessa joten Losa ei sinne enää sovikaan vaan laitaan sitten Tainiota, Romaa jne.

442 timantilla tai ilman voisi toimia ihan hyvin pikkumaita vastaan. Näkisin kuitenkin että näissä peleissä muodostelmaa olennaisempaa olisi millaisia pelaajia siellä on. Pikkumaita vastaan Suomi yleensä edelleenkin hallitsee enemmän palloa, peli on hidasta ja melkein miltä pelipaikalta tahansa voi nousta hyökkäyksen kärkeen jne. Enemmänkin tarvittaisiin pelaajia jotka pystyvät tarvittaviin ratkaisuihin. Toisin kuin huippumaita vastaan näitä pelejä ei ratkaista Littimäisillä läpisyötöillä vaan enemmän yksilösuorituksilla ja runnomalla irtopallot sisään.

Tarvittaisiin ainakin seuraavat pelaajatyypit:
-joku joka on hyvä harhauttelemaan ja täten pääsee hyviin laukaisu/syöttöpaikkoihin tai hankkii vapareita (esimerkiksi Porokara pystyy tähän kyllä pikkumaita vastaan riittävän hyvin, vaikkei muuten maajoukkuetasoa olisikaan, en ymmärrä miksei Losa pystynyt keskiviikkona)
-hyvä vaparien antaja tai mieluummin yks hyvä oikea ja toinen hyvä vasenjalkainen
-hyviä pääpelaajia (ainakin pari) jotka pistää kulmia ja keskitysvapareita sisään (ja valmentaja joka älyää treenata kulmia ja vapareita)
- maalintekijä; jonkun pitää laittaa pomppupallot maalin edestä sisään (joku kuuma hyökkääjä vaan aina mukaan, Vuorinen voisi tällä hetkellä olla hyvä, mutta esim viime kesänä siellä olisi voinut olla vaikka Myntti tai Kokko)
-hyvä laukoja; jos tätä ei löydy bussin voi parkkeerata niin lähelle maalia ettei siitä pääse millään ohi

[idänihme]

Onko Suomi koskaan pelannut kahdella kärjellä?

Keskiviikkona

[rukkanen]

Litmanen pelasi kyllä käytännössä kärkipelaajana Sadikin vierellä.

Ja tämä itse asiassa oli suurin yksittäinen syy keskiviikon fiaskoon. Litmanen ei pystynyt tuolta pelipaikalta vaikuttamaan pelinrakenteluun läheskään yhtä tehokkaasti kuin aiemmissa otteluissa, joissa hän on pelannut pääsääntöisesti hieman alempana. En tiedä mikä aivopieru Baxterille tässä asiassa tuli, oliko mies tsekkaillut jotain Ajaxin Mestarien liiga -koostefiilistelyjä ja saanut ahaa-elämyksen vai mikä, mutta ajatus nyky-Litmasesta lähes puhtaana kärkipelaajana voi syntyä vain täydellisen amatöörin tai täydellisen epätoivoisen valmentajan päässä.

Kuten toisessa ketjussa joku totesikin, ei muodostelmalla ole varsinaisesti mitään merkitystä, vaan enemmänkin sillä, miten palloa liikutellaan ja ETENKIN, miten pallottomat pelaajat liikkuvat. Baxterilla ilmeisesti on jokin pakkomielle tähän "nopeaan" pelin kääntämiseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että aina kun pallo on omalla joukkueella, pitää viimeistään kolmannen tai neljännen syötön olla sellainen, jolla yritetään luoda suora maalipaikka. Tällainen taktiikka on täysin tuhoon tuomittu etenkin näitä pikkumaita vastaan, jotka nykyään osaavat kuitenkin organisoida puolustamistaan niin, että pallon alla on aina kohtalaisesti pelaajia. Ainoa tilanne, jossa teoreettisesti voi tällainen kolmannen tai neljännen syötön "läpimurto" onnistua, on heti pallonriiston jälkeen, ja tällöinkin vain, jos vastustaja on nostanut kunnolla miehiä hyökkäykseen.

Näitä kääpiöitä vastaan ei pitäisi olla mitään ongelmaa pelata rauhallisesti ylöspäin edeten niin, että jossain vaiheessa hyökkäyspäässä saadaan väistämättä luotua 2 vastaan 1 -tilanne ja sitä kautta maalintekotilanne. Tällaista pelaamista ei Liechtensteinia vastaan näkynyt käytännössä ollenkaan (tai sitten olen armoton puusilmä, mikä sekin on toki mahdollista), ja azereita vastaan oikeastaan vain toisella jaksolla, jolloin – yllätys, yllätys – Litmanen oli rytmittämässä Suomen pelinrakentelua keskikentällä.

[lungifungi]

Ennakkoon heikompia porukoita vastaan olisi mielestäni kannattavaaa peruuttaa Romaa laitapakkina. Ehkä jopa 3-5-2, jossa Roma olisi oikeana, ja Daja vasempana wingbackina FM-termistöä käyttäen. Ainakin mj-pelien perusteella Daja voisi tuohon rooliin mielestäni soveltua.

[head_up]

Ennakkoon heikompia porukoita vastaan olisi mielestäni kannattavaaa peruuttaa Romaa laitapakkina. Ehkä jopa 3-5-2, jossa Roma olisi oikeana, ja Daja vasempana wingbackina FM-termistöä käyttäen. Ainakin mj-pelien perusteella Daja voisi tuohon rooliin mielestäni soveltua.

Tarkoitatko kolmen topparin linjaa? Henkilökohtaisesti odotan, että tämäntyyppiset ratkaisut tulevat yleistymään seuraavien kymmenen vuoden aikana, mutta tällä hetkellä ajatus foorumisteista kommentoimassa tällaisen ryhmityksen käyttämistä Liechtensteinin tasosia joukkueita vastaan aiheuttaa lievää hymähtelyä.

[Tresor]

Ennakkoon heikompia porukoita vastaan olisi mielestäni kannattavaaa peruuttaa Romaa laitapakkina. Ehkä jopa 3-5-2, jossa Roma olisi oikeana, ja Daja vasempana wingbackina FM-termistöä käyttäen. Ainakin mj-pelien perusteella Daja voisi tuohon rooliin mielestäni soveltua.

Muistaakseni kolmen topparin linjalla pelattiin viimeksi Andorraa vastaan vieraissa 2005.

[head_up]

Foorumillakin viimeisteen vuosien aikoina useaan kertaan esitetyistä syistä (esim. hyökkäävien laitapuolustajien taso) Suomen pelaajamateriaali toimii edelleen parhaiten 4-2-3-1 -ryhmitykselle ja sen variaatioille, myös "paskamaita" vastaan. Ryhmityksen muutoksia helpommin parempiin tuloksiin voitaisiin mielestäni päästä helposti esim. panostamalla prässäämiseen, erikoistilanteisiin ja laitapeliin nykyistä enemmän.

[Turilas]

Kuten toisessa ketjussa joku totesikin, ei muodostelmalla ole varsinaisesti mitään merkitystä, vaan enemmänkin sillä, miten palloa liikutellaan ja ETENKIN, miten pallottomat pelaajat liikkuvat. Baxterilla ilmeisesti on jokin pakkomielle tähän "nopeaan" pelin kääntämiseen, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että aina kun pallo on omalla joukkueella, pitää viimeistään kolmannen tai neljännen syötön olla sellainen, jolla yritetään luoda suora maalipaikka. Tällainen taktiikka on täysin tuhoon tuomittu etenkin näitä pikkumaita vastaan, jotka nykyään osaavat kuitenkin organisoida puolustamistaan niin, että pallon alla on aina kohtalaisesti pelaajia. Ainoa tilanne, jossa teoreettisesti voi tällainen kolmannen tai neljännen syötön "läpimurto" onnistua, on heti pallonriiston jälkeen, ja tällöinkin vain, jos vastustaja on nostanut kunnolla miehiä hyökkäykseen.

Näitä kääpiöitä vastaan ei pitäisi olla mitään ongelmaa pelata rauhallisesti ylöspäin edeten niin, että jossain vaiheessa hyökkäyspäässä saadaan väistämättä luotua 2 vastaan 1 -tilanne ja sitä kautta maalintekotilanne. Tällaista pelaamista ei Liechtensteinia vastaan näkynyt käytännössä ollenkaan (tai sitten olen armoton puusilmä, mikä sekin on toki mahdollista), ja azereita vastaan oikeastaan vain toisella jaksolla, jolloin – yllätys, yllätys – Litmanen oli rytmittämässä Suomen pelinrakentelua keskikentällä.

Sama ja eri.

Muodostelmaa tärkeämpää on todella nopea palloton ja pallollinen liike, jota ei nähty kumpaakaan Suomen pelissä - ehkä Sadikia lukuunottamatta, joka olikin sitten muuten niin paskajäykkänä A-miesten pelissä, että ei kyennyt boksissa suoriutumaan.

Etenkin Losa oli aivan järkyttävän hidas ja veltto. Mitä miehelle on tapahtunut?

Oman muistini mukaan Suomella olisi ollut kuitenkin ratkaisupaikkoja nopean vastahyökkäyksen avulla, kun Liechtensteinin joukkueella ei ollut omalla puolustusalueella täyttä miehitystä. Nopealla nousulla ja kahden (tai yhden todella taitavan) kärjen avulla maaleja olisi varmasti tullut. Tämä olisi kuitenkin edellyttänyt nopeaa ja syöttötarkkaa peliä, mitä Suomelta ei keskiviikkona nähty.

Suurimman osan ajasta Liechtenstein toki puolusti 11 miehellä, eikä Suomi löytänyt aseita tämän murtamiseen, mutta tämä on ollut Huuhkajien murhe oikeastaan koko ajan. Keskiviikkona vain jostain syystä aivan peruspelaaminenkin on kadoksissa. Niin kauan kuin maajoukkue ei osaa edes keskittää, on turha puhua taktiikan hienouksista.

[Elmo]

Onko Suomi koskaan pelannut kahdella kärjellä?

Suomihan pelasi jo Muurisen aikana muutaman harjoituspelin kahdella kärjellä ja minusta onnistui niissä varsin kohtuullisesti. Siksi jäikin aina ihmetyttämään miksi tuota ei sitten ikinä tosipaikassa kokeiltu.

[tipe]

----------------- Kuqi -----------------
---------------------------------------
--------------- Väyrynen --------------
------ Roman - Heikkinen - Tainio -------
Moisander-Hyypiä-Tihinen-Pasanen-Lampi
-------------- Jääskeläinen ------------

Kunnon kilpikonnapuolustus vaan käyttöön ja pitkää palloa Kuqille.

[Rikkiviisas]

Suurimman osan ajasta Liechtenstein toki puolusti 11 miehellä, eikä Suomi löytänyt aseita tämän murtamiseen, mutta tämä on ollut Huuhkajien murhe oikeastaan koko ajan. Keskiviikkona vain jostain syystä aivan peruspelaaminenkin on kadoksissa. Niin kauan kuin maajoukkue ei osaa edes keskittää, on turha puhua taktiikan hienouksista.

Perusongelma on, että "paskajengit" ovat pelanneet joukkueena tiivisti ja systemaattisesti, Suomi ei.
Roy Hodgson ja Suomessa vaikkapa Hannu Touru ovat tunnettuja siitä, että näyttävät pelaajille kirjaimellisesti kädestä pitäen mitä heidän tulee tehdä. Samaa tekevät eri määrin monet muutkin valmentajat ja tuloksena on aina toimiva joukkuepeli. Toki kyseisillä valmentajilla on sitten muita ongelmia, kuten Hodgsonin pakkomielle välttää tappiota hinnalla millä hyvänsä myös "paskamaita" vastaan. Hyvänä puolena sitten pelaajat tietävät koko ajan mitä tehdä, missä olla ja missä kaverit ovat.

Tämä elementti puuttuu Suomen pelistä niin hyviä maita kuin "paskamaita" vastaan.
Taktiikka on sinällään epäolennaista, koska tasoero Liechtensteiniin on kuitenkin selvä, mutta taktiikalla Liechtenstein voi kaventaa eroa. Turha puhua kolmen alakerrasta tai keskikenttäpelaajasta laitapakkina tai keskityksistä kun selkein ongelma tällä hetkellä on, että Suomen maajoukkueen pelissä ei ole mihinkään suuntaan minkään valtakunnan ideaa.

[joku roti]

Ja tämä itse asiassa oli suurin yksittäinen syy keskiviikon fiaskoon. Litmanen ei pystynyt tuolta pelipaikalta vaikuttamaan pelinrakenteluun läheskään yhtä tehokkaasti kuin aiemmissa otteluissa, joissa hän on pelannut pääsääntöisesti hieman alempana. En tiedä mikä aivopieru Baxterille tässä asiassa tuli, oliko mies tsekkaillut jotain Ajaxin Mestarien liiga -koostefiilistelyjä ja saanut ahaa-elämyksen vai mikä, mutta ajatus nyky-Litmasesta lähes puhtaana kärkipelaajana voi syntyä vain täydellisen amatöörin tai täydellisen epätoivoisen valmentajan päässä.

Ideana taisi olla se, että otetaan ylhäältä ja Litti on siellä toisena kärkenä ahdistamassa puolustajia. Teki muuten aika paljon sitä työtä ja toisella jaksolla ehkä jalka jo painoi, vaikka matsin olisikin halunnut loppuun pelata. Litti sai muuten aika paljon kehuja Baxteriltä tuosta prässityöstä, kun telkkariinkin asti kuului. Tosin aika usein sieltä kuului myös "Together! Together!", jonka päälle sivurajalta kuviin eksyi ainakin kerran myös turhautunutta käsien levittelyä ja manailua, kun Litti (ta joku muu) yksin ahdisteli puolustusta (=teki turhaa työtä) ja muut odottivat puolessa kentässä.

En osaa sanoa miten olisi kannattanut hyökkäävämmin lähteä matsiin. Prässi oli suht kova ja ylhäällä, Tintti syöksymässä laidalta boksiin toiseksi kärjeksi ja vuoroin Littikin oli siellä, Moisander nousi paljon, tosin monesti ei hänelle palloa pelattu, tai oli aivan yksin laidalla, ei osannut haastaa ja jouduttiin pelaamaan alaspäin. Keskikentällä oli Eremenkot ja kärjestä Litti tekemässä peliä, ja yrittämässä pallonhallintaa, Makolle jäi puolustaminen. Oikealla laidalla Pasanen ei ollut mielestäni kovin hyvä ylöspäin, en sitten tiedä oliko se taktiikkaa, että Peetu ei hirveästi noussut. (Vai onko tuo vaan mun mielikuva?)

Lichterit kuitenkin näytti, että ne osaa hyökätäkin. Ei sinne ilman puolustavaa keskikenttää oikein voi lähteä. Täällä on nyt esitetty muutamia itsemurhataktiikoita, jotka ehkä jossain FM:ssä voisi toimia. Ainut mitä olisin tuohon peliin voinut lisää toivoa, on enemmän järjestelmällisyyttä hyökkäyksiin ja muutama keskitys päädystä joltain muultakin, kuin Johanssonilta. Tai lähinnä laatua niihin. Tai oikeastaan laatua ja tarkkuutta koko toimintaan. Ja paikoista sisään.

Baxterin Suomi on kuitekin aivan oikein yrittänyt yhdistää sitä Mursun pallonhallintataktiikaa, joka toimi näitä pikkumaita vastaan ja Hodarin kilpikonnaa, jossa hyökättäisiin vähän enemmän, tai siis yleensäkin hyökättäisiin. Minusta kumpikaan ei ole kuitenkaan onnistunut, ainakaan koko ajan. Saksaa vastaanhan oltiin aika lähellä. Oikealla tiellä ollaan ja toivottavasti homma saadaan joskus toimimaan.

[lungifungi]

Tarkoitatko kolmen topparin linjaa? Henkilökohtaisesti odotan, että tämäntyyppiset ratkaisut tulevat yleistymään seuraavien kymmenen vuoden aikana, mutta tällä hetkellä ajatus foorumisteista kommentoimassa tällaisen ryhmityksen käyttämistä Liechtensteinin tasosia joukkueita vastaan aiheuttaa lievää hymähtelyä.

Kyllähän kolmen topparin linjallakin pelistä saa tarpeeksi hyökkäysvoittoisen, jos nyt tuota hait. Muistaakseni Benitezin 'pool on ainakin joskus käyttänyt kolmea topparia heikompaa jengiä vastaan. Ja mitä tulee Andorra-peliin, ei kerta homoa tee.

Kaksi kärkeä ja hyökkäävä kk pitäisi olla munaa laittaa kentälle näitä vastaan. Nykyinen laitapeli ainakin Tintin toisinaan toimivaa roolitusta lukuun ottamatta järjetöntä paskaa.