KIIMAA!Yhteen sanaan ei voi paremmin tämän ottelun tunnelmia ennakkoon tiivistää. Kauden viimeinen ottelu ja kentällä useiden puolueettomienkin tarkkailijoiden mielestä kauden näyttävintä ja viihdyttävintä jalkapalloa pelaavat joukkueet. Kun molemmilla joukkueilla on vielä voitolla saumat mestaruuteen ja kotijoukkuetta kannustaa täysi Veritas, ei tunnelmaa tule puuttumaan. Kumpikin joukkue on kuulunut viime vuosina liigan kärkipäähän, mutta voitot uupuvat. Olisiko tässä jomman kumman mahdollisuus nousta korkeimmalle korokkeelle?
Otteluun on liigan varsin typerän otteluohjelman takia vielä kaksi viikkoa aikaa mutta kenraaliharjoitukset ovat jo takana. Kotijoukkue TPS väänsi nihkeän vierastasurin MyPan vieraana, nousten tosin šokkialun jälkeen kahden maalin takaa-ajoasemasta tasapeliin. Vierasjoukkue Honka sen sijaan murskasi eilen kotonaan porot tylyin 9-0-lukemin, kahdeksan eri pelaajan upotettua pallon tulevan divarijoukkueen verkkoon. Hyvän viimeistelyn ja surullisen huonon vastustajan ansiosta Honka nosti maalieronsa selvästi liigan parhaaksi, mikä tarkoittaa sitä että tasapelilläkin Honka pysyy vähintään kakkosena.
Tasapeliä ei vierasjoukkuekaan lähde kuitenkaan varmasti hakemaan, vaan kummallekin joukkueelle kelpaa ottelusta vain ja ainoastaan voitto - tasapelillä mestaruus matkaa kuuden vuoden tauon jälkeen Helsinkiin. Ja sitähän ei kummassakaan leirissä varmastikaan moni toivo.
Edelliset kohtaamiset Hongan noustua liigaan ovat joukkueet kohdanneet liigaottelussa seitsemän kertaa, ja tilastojen valossa tasaisissa merkeissä. Honka on ottanut täyden pistepotin kolmesti, TPS kahdesti ja kaksi kertaa on pelattu tasan. Huomionarvoista on se, että nimenomaan kaksi edellistä ottelua ovat päättyneet tasalukemiin.
Kauden ensimmäinen kohtaaminen Espoossa heinäkuun alussa oli varsin tasainen, eikä kumpikaan joukkue suuremmin päässyt hallitsemaan, tosin Honka oli ehkä hieman enemmän kontrolloiva osapuoli. Huippuvaaralliset paikat jäivät kuitenkin kummallakin joukkueella melko vähiin. Kenties lähinnä maalintekoa oli Hongan Demba Savage, mutta TPS:n Jukka Lehtovaara veti pidemmän korren ohjaamalla kovan laukauksen maalin yläkulmasta päätyrajan yli. Kumpikaan joukkue ei lopulta suhteellisen viihdyttävässä ottelussa onnistunut maalinteossa ja pisteet jaettiin maalittomalla tasapelillä.
Joukkueet kohtasivat myös Paavo Nurmen stadionilla elokuun lopussa, Suomen Cupin seitsemännen kierroksen merkeissä. Tuolloin ottelu oli varsinaisen peliajan jälkeen tasan 2-2, erittäin hidastempoisen mutta komeita maaleja sisältäneen yhdeksänkymmenminuuttisen jälkeen. Ensimmäinen jakso mentiin kotijoukkueen merkeissä, toinen vastaavasti vierasjoukkue Hongan. Wusun ja Riskin maalattua TPS:lle ja Perovuon sekä Heilalan Hongalle mentiin jatkoajalle. Tällöin TPS:n keskikentän Brownin pelikiellosta sekä Cleaverin ja Hämäläisen loukkaantumisista johtuen normaalista poikkeava kokoonpano alkoi näkyä. Ensimmäistä otteluaan TPS:n riveissä tällä kaudella pelannut Juho Lähde jaksoi varsinaisen peliajan hienosti, mutta jatkoajalla väsymys alkoi painaa. Kun vieressä keskikentän pohjalla oli hyökkäävänä laiturina tunnettu Mikko Manninen ja yläpuolella Riku Riskin tilalle tullut Yll Hoxha, loisti kauden mittaan erinomaisesti pelannut keskikenttä poissaolollaan ja Honka meni menojaan latoen taululle lopulta rumat 2-6 -lukemat.
KuntopuntariViidestä edellisestä ottelusta joukkueilla on melko samannäköiset saldot: kotijoukkueella WLWWT (5-2 vs. Lahti, 1-0 vs. Jaro, 3-0 vs. KuPS, 0-4 vs. RoPS ja 2-2 vs. MyPa), vierasjoukkueella vastaavasti LWWWW (2-3 vs. inter, 2-0 vs. Haka, 3-5 vs. Jaro, 0-4 vs. KuPS ja 9-0 vs. RoPS). Kumpikin joukkue aloitti kautensa erittäin alavireisesti. TPS otti kuudesta ensimmäisestä ottelustaan vain kuusi pistettä ollen tuolloin sarjassa vasta yhdeksäs.
Kauden ensimmäisessä Turun derbyssä 14. toukokuuta kärsityn 2-0-tappion jälkeen TPS pelasi kuitenkin viisitoista liigaottelua putkeen tappioitta, saldon ollessa 10-5-0. Putkeen mahtui hyvin erilaisia otteluita, ääripäinä nihkeä voitto RoPSista erittäin huonolla pelillä ja toisaalta Klubi- ja TamU-otteluiden loistavat loppurutistukset sekä kaiken kruununa elokuun derbyvoitto, jossa Mikko Paatelaisen sanoin valta palautettiin sotilasjuntalta takaisin kansalle. Tuo ottelu oli kirjoittajan jalkapallokatsojan uran kenties toistaiseksi hienoin hetki, jolloin edellisten derbyjen täydellisen nöyryyttävien tulosten jälkeen TPS dominoi suvereenisti paikalliskamppailua ja palautti Turun herruuden mustavalkoisille.
Hongan alkukauden huono jakso kesti ottelun pidempään, seitsemän ottelun jälkeen kasassa oli kahdeksan pistettä ja sijoitus kymmenes. Valtaosan kautta joukkue on kytännyt välittömästi kärkijoukkueiden takana, eroa TPS:an oli suurimmillaan neljä pistettä ja HJK:hon kahdeksan. Ennen viimeistä kierrosta joukkue on kuitenkin noussut kakkossijalle, tasapisteisiin TPS:n kanssa ja vain kolmen pisteen päähän HJK:sta.
Huomattavasti tämän ottelun kaksikkoa vahvemmin kautensa aloittanut Klubi on ennen viimeistä kierrosta vahvimmin kiinni mestaruudessa - viimeisen kierroksen kotiottelusta Jaroa vastaan riittää tasapeli mestaruuden varmistamiseen. Mielenkiintoinen fakta kolmen kärkijoukkueen keskinäisistä kohtaamisista tällä kaudelta kertoo että joukkueet ovat pelanneet jokaisen aiemman ottelun tasan (HJK-TPS 2-2, HJK-Honka 1-1, Honka-TPS 0-0, TPS-HJK 1-1, Honka-HJK 1-1). Tähän tilastoon on tultava muutos viimeisessä ottelussa, mikäli TPS tai Honka haluavat pytyn kotiinsa viedä.
Ottelupäivän tunnelmatTunnelma Kupittaalla tulee varmasti olemaan kauden parhaita kutkuttavan sarjatilanteen sekä mielenkiintoisen ja tasaväkisen otteluparin ansiosta. Kannattajaporukoiden osalta meno lienee isoista panoksista johtuen hyvällä tasolla mutta miten käy muun katsomon suhteen, paha sanoa. Tuleeko tupa täyteen vaikka TPS:n mestaruussaumat ovat varsin ohuet vai jäävätkö turkulaiset mieluummin kotisohville television ääreen, varsinkin jos sää ei suosi? Vai nähdäänkö Veritaksella kenties jopa jälkimmäistä derbyä suurempi, kauden ennätysyleisö? Nimimerkki Don Quijoten laskelmien mukaan lippuja olisi myyty kirjoitushetkellä kausikortit mukaan lukien noin kolme ja puoli tuhatta, joten ihan hyvältä näyttää. Kuulemma Satashellin myyjätyttö oli ihmetellyt lippua viikonloppuna ostanutta forumistia, "täähän on vasta kahden viikon päästä". Kulttuurin rantautumista koto-Suomeen, vai ei? Toivottavasti ja luultavasti saadaan kuitenkin uusi päätykatsomo kolmatta kertaa tällä liigakaudella auki, katsomot täyteen ja tunnelma taivaisiin.
Lisämausteensa otteluun tuovat tietysti vieraskannattajat. Kotijoukkueen edustus kannattajasektiossa kasvanee kauden keskiarvosta huomattavasti, luultavasti yli sataan ja toivon mukaan paljon paremmaksikin. Vierassektioon matkannee Hongan kannattajien bussillisen kokoinen vakioporukka ja oletettavasti muuta väkeä tuularista katkarapuun jonkin verran. Jos vielä turkulaisesta tuularista saataisiin ääntä irti saman verran kuin muutamissa aikaisemmissa kiimaotteluissa, on luvassa tunnelmaltaan oiva kauden päätös.
4-3-3 vs. 4-4-2Vihreällä veralla käytävän kamppailun suhteen sivullekirjoittaneen näkemys on se, että ottelussa tullaan näkemään molemmin puolin varsin varovainen ensimmäinen jakso. Toisella puoliajalla jompikumpi tai molemmat alkavat hyökätä yhä voimakkaammin, ottelun tilanteesta riippuen.
TPS lähtenee otteluun pääosin loistavasti toimineella, ja joukkueen materiaaliin nähden varmasti järkevimmällä formaatilla, eli 4-3-3:lla. Maalissa jatkaa liigan paras maalivahti Jukka Lehtovaara ja puolustuslinja palannee tuttuun, lähes kauden alusta loppuun palvelleeseen linjaan Iiro Aalto, Jaakko Nyberg, kapteeni Jarno Heinikangas ja Sami Rähmönen. Muutamassa viime aikojen ottelussa jostakin melko kummallisesta syystä Rähmöstä oikeana pakkina tuurannut Chris Cleaver tippuu toivottavasti penkille tehden jälleen tilaa hyvässä vireessä olevalle Räpsälle. Varsin tärkeää ottelua ajatellen oli se, että Heinikangas ei ottanut varoitusta Myllykoskellakaan, eikä näin joutunut pelikieltoon. TPS:n puolustuksen toimivuuden kulmakivistä yksi on ollut puolustuslinjan permanentti ja varsin hyvä yhteispeli ja varoitusten vähyys, vaikka materiaali kauteen lähdettäessä oli pelottavan kapea.
Keskikentälle tilauksessa olisi kolmikko Hämäläinen, Kujala, Brown. Kerrassaan loisteliaan kauden pelannut ja A-maajoukkuerinkiin noussut Kasper Hämäläinen luutii keskikentän pohjalla, ollen kenties joukkueen tärkein yksittäinen pelaaja, erityisesti puolustussuuntaan. Hämäläisen vieressä keskikentän pohjalla häärinee TamU:sta Turkuun täsmävahvistukseksi hankittu Jussi Kujala, jonka otteet ovat olleet vähintään tyydyttäviä vaikka mies suoraan syvään päähän heitettiinkin. Ensimmäisellä pallokosketuksellaan raitapaidassa Kujala ehti kuitenkin tehdä yhden kauden hienoimmista maaleista, upealla ensimmäisten minuuttien kierteisellä vapaapotkulla Lahden maalin yläkulmaan. Keskikentän kolmikon täydentää TPS:n toinen lädi, upean kauden pelannut Wayne Brown. Keskikentältä mies on ehtinyt kauden mittaan ampua yhdeksän maalia ja antaa kahdeksan maaliin johtanutta syöttöä. Vaihtopenkiltä keskikentälle on vielä heittää esimerkiksi Riku Riski, joka pääsi toissakierroksella Rovaniemellä pitkästä aikaa maalin makuun.
Hyökkäyksessä mentiin pitkään kolmikolla Babatunde Wusu, Mikko Paatelainen ja Mikko Manninen, mutta viime aikoina joukkueen pelin hieman takkuillessa on täyttä pelikuntoa vaikean loukkaantumisen jälkeen lähestyvä Mika Ääritalo alkanut saada yhä enemmän vastuuta. Paluuta kentille keskikesällä tehdessään Ääritalo oli kaikkein tehokkaimmillaan vaihdosta tullessaan, päästessään käyttämään nopeuttaan ja voimaansa väsyneitä vastustajia vastaan, ja tulos oli sen mukaista. Enemmän peliajan myötä tehot ovat hieman paradoksaalisesti laskeneet. Harjoituskaudella ja liigakauden alkupään otteluissa erittäin vaisusti esiintynyt Wusu on härkämäisellä, voimaa uhkuvalla pelityylillään yksi tämän hetken TPS:n pelillisesti tärkeimmistä palasista - erinomaisesti palloa suojaava target ei ole mikään superkylmä viimeistelijä, mutta auttaa joukkueen hyökkäyspeliä suuresti napsimalla pitkät pallot itselleen kovalla prosentilla. Kevään KuPS-pelistä lähtien lähes jokaisessa ottelussa erinomaisesti pelannut Wusu on automaattinen valinta yksinäiseksi kärjeksi.
Mikko Manninen puolestaan on pelannut melko ailahtelevan kauden, alkukauden ollessa surkea mutta loppukauden huomattavasti parempi. Puolustuspeli Manniselta on sujunut koko ajan mainiosti, mutta viime peleissä otteitaan parantanut ja MyPaa vastaan elintärkeän tasoitusmaalin komealla vasurin vedolla tehnyt Manninen lienee avauksessa Honkaa vastaan.
Vasemmalla laidalla tilanne onkin paljon kimurantimpi. Vaihtoehtoina ovat viime otteluissa hyvään maalivireeseen äitynyt ja aina isolla sydämellä taisteleva Migu Paatelainen, sekä tuulennopea Ärtsi Ääritalo. Ääritalo on varmasti parhaimmillaan ollessaan aivan eri kaliiberin pelaaja kuin Paatelainen, mutta miten Migun viime otteluiden hyvä vire vaikuttaa asiaan? Haluaako Pasi kenties ottaa Ääritalon supersubin rooliin, ratkaisemaan jälleen yhden ottelun loppuhetkillä väsyneitä pakkeja vastaan?
Hongan avausta voinee joku honkakannattaja pohtia, itselläni ei ole kompetenssia eikä myöskään tietoa mahdollisista pelikielloista tai loukkaantumisista. Perinteisellä 4-4-2:lla Honka epäilemättä kuitenkin liikenteeseen lähtee, kuten käsittääkseni koko kauden ajan.
VihdoinkinMaaottelut tässä välissä ovat yksiä lampaantissejä viimeistä matsia odotellessa. Kupittaa tulee olemaan ääriään myöten täynnä ja meikäläinen juuri sopivasti humalassa. Ai että sitä orgastisen hyvää tunnetta kun tiedossa on että Jaro on juuri voittanut Klubin Jani Sarajärven maalilla 0-1 ja tilanteessa 0-0 Wusua rikotaan yliajalla rankkarialueella. Wayne Brown asettaa pallon yhteentoista metriin, tällää sen tietenkin ylänurkkaan ja tuomari viheltää pilliinsä viimeisen kerran. Bileet alkakoon!
KIIMAA!________________________________________________________
