Stuart Baxter saamassa pitkän jatkosopimuksen

[V]

Tätä paljon suurempi romahdus olisi, jos maajoukkue pelaisi kuolevan ideologian mukaista inhorealistista peliä vain välttääkseen rumat numerot.

Tämä jotenkin kuvastaa tätä suomalaisbrittiläistä ajattelutapaa, jossa ei ole järjen hiventä. Miksi vitussa Suomen pitäisi pelata joko inhorealistista puolustuspeliä TAI hyökkäävää taitofutista? Ei Suomi ole mikään Euroopan huippumaa, joka voi pelata aina omalla perustaktiikallaan. Suomi on Euroopan keskitason maa, jonka on käytettävä vahvuuksiaan sekä parempiaan että heikompiaan vastaan. Eli parempia vastaan on lähdettävä puolustuksen kautta tavoitteena se, ettei omiin mene yhtään. Ja heikompia vastaan on lähdettävä hyökkäysvoittoisemmalla taktiikalla hakemaan aina voittoa. Ihan turha väittää, että maajoukkuefutarit, ammattilaiset, eivät kykenisi sopeutumaan taktiikkavariaatioihin. Etenkin kun niitä variaatioita olisi siis periaatteessa tasan kaksi (näin niin kuin oikaisten vedettynä).

Yksinkertaistaen: Hodgson ei edes yrittänyt rakentaa hyökkääviä taktiikoita heikompia vastaan ja Baxter ei edes yritä lähteä hakemaan nollanollaa parempia vastaan. Olemme tuomitut ikuisesti pelaamaan täsmälleen samalla kokonaistuloksella. Samoihin pistemääriin olisi päästy molemmilla kerroilla, vaikka valmentajana olisi Antti Muurisen lapanen. Miksi vitussa me maksamme näille englantilaisille herroille?

[Leuka2008]

Jos palautetaan Euro2008 -karsintojen tuloksia mieleen niin se, että viimeisellä kierroksella Suomella oli vielä jotain saumoja, johtui puhtaasti siitä, että pari suosiollista tulosta muista otteluista pitivät unelmaa elossa

Eli sillä, että Suomi vei pahimmilta kilpailijoilta yhtä paljon pisteitä kuin ne Suomelta, ei ole mitään osuutta asiassa. Ok

Eli käytännössä Suomen mahdollisuudet säilyivät sen takia, että lohko oli tasainen ja tapahtui paljon ristiinpelaamista. Mielestäni ihan turha uhota siitä, kuinka paljon edelliset karsinnat olivat näitä viimeisimpiä paremmat. Faktat faktoina. Sijoitus oli Hodgsonin karsinnoissa 4. Tällä kertaa sijoitus on 3.

Johan on argumentti verrata lohkosijoitusta, kun edellisessä oltiin vitoskorissa eli siinä oli lähtökohdiltaan 4 kovempaa maata. Tosin Belgia on lähinnä Walesin tasoinen porukka, mutta kolme kovempaa joka tapauksessa. Ei vertailukelpoinen, piste.

Lisäksi ranking-listalla ollaan tultu ylöspäin ihan komeasti ja teoreettiset mahdollisuudet kakkoskoriin olemassa.  Hodgsonin saldo oli 1,7p/ottelu, tällä hetkellä Baxterin saldo karsintapeleistä on ~1,9p/ottelu. Riippumatta Saksa-ottelun tuloksesta, Baxter päätyy siis vähintään samaan.

Arvontakoripisteisiin vaikuttaa sekä Hodgsonin kauden pelit että Baxterin pelit, nousu on yhtä lailla Hodarin ansiota. Hodari siis lähti Mursun ja Heliskosken jäljiltä vitoskorista. MM-korit määrättiin FIFA-rankingilla ja siinä on tultu Stun kaudella alaspäin. Piste/peli-vertailuun totesin jo aiemmin näin:

Pistekeskiarvo on harhaanjohtava, koska Hodarin kanssa pelattiin 14 peliä, nyt on pelattu 9 ja jos (kun) Suomi häviää Saksalle keskiarvosta tulee itse asiassa huonompi kuin Hodarilla. Keskiarvossa ei myöskään huomioida sitä, kuinka monta pistettä on viety pahimmilata kilpailijoilta/ylemmän korin mailta, mikä on olennaista jatkoonpääsyn kannalta. Hei Jukka Ikäläisen piste/peli karsinnoissa oli 1,88 -> parempi kuin Hodgson Eli heitetäänkö jo hiuksista vittuun nämä pistekeskiarvot, ok?

Tulosurheilussa ei tyylipisteitä jaeta.

No ei niin, mutta nämä Baxterin puolustelijathan täällä lähinnä moittivat Hodgsonin "tylsää peliä" ja hehkuttavat Baxterin epäitsekästä kokonaisvaltaisesti kehittävää ja positiivista futista.

[SirLoser]

Leuka2008 kirjoitti tuossa ylempänä fiksun viestin, mutta kommentoidaan nyt jotain.

Hodari oli hyvä siinä mitä teki, vaikkei sekään ihan riittänyt.

Tästä toki samaa mieltä, mikä oli lähinnä koko pointti kirjoituksessani. Hodgson sai Suomesta erittäin paljon irti, mutta edes se ei riittänyt kisapaikkaan. Vastaavasti näissä nykyisissä karsinnoissa Suomen peli ei ole oikeastaan missään vaiheessa vakuuttanut, eikä porukasta todellakaan ole saatu kaikkea irti. Todetaan tähän nyt vielä sekin, että Suomella olisi ollut näin vaikeasta lohkosta todella heikko mahdollisuus kisoihin, vaikka valmentajan olisi ollut Hiddink, Lippi tai Capello.
 

Se yksi maali oli kuitenkin aika kaukana, taisivat isännät siinä viimeisessä matsissa olla lähempänä.

Tämäkin on toki totta, tosin ei Portugalikaan kovin lähellä ollut maalia missään vaiheessa. Tosin vaikea keksiä edelleenkään taktiikasta hirveästi moitittavaa(ehkä lopun vaihtojen viipymistä lukuun ottamatta). Taso ei vaan riittänyt Portugalia vastaan vieraissa parempaan sinä päivänä. Taktiikan onnistumista en viitsi edes verrata nykyisen karsinnan koviin peleihin.

Ne vahvuudet joita silloin oli, ovat katoamassa ja meillä on käsissämme entistä tasalaatuisempi joukkue. Tätä taustaa vasten tiettyjä huippuominaisuuksia vaativa vastahyökkäyspeli vaikuttaa mielestäni yhä epätodennäköisemmältä tavalta päästä kisoihin.

Suomella on käytännössä sama joukkue ja samat vahvuudet, kuin viime karsinnassakin. Siksi en todellakaan ymmärrä Baxterin taktiikkaa, joka ei perustu Suomen vahvuuksiin.

Siinä olet kyllä oikeassa, että vahvuudet ovat katoamassa, mutta ei tule mennä asioiden edelle. Kun joukkueen vahvuudet muuttuu (joka valitettavasti tarkoittaa Suomen tapauksessa lähes todellisten vahvuuksien häviämistä kokonaan), niin sitten laaditaan taktiikka sen mukaan. Itse näkisin kuitenkin, että Suomen on lähdettävä jatkossakin käytännössä aina laatimaan taktiikka tiiviin puolustuspelin kautta. Tähän on monta syytä, mutta esimerkkejä voi hakea suomalaisesta kansanluonteesta, pienistä resursseista sekä siitä, että jalkapallossa on helpompi puolustaa kuin hyökätä.

[SirLoser]

Hodgsonin aikana puolustus piti yleensä hyvin, mutta taktinen kyvyttömyys vei lukemattomia pisteitä otteluista, jotka olisi voitu voittaa.

Taktisesta kyvyttömyydestä todellakin eri mieltä. Pienestä rohkeuden puutteesta tietyissä tilanteissa voi tietysti kritisoida.

[V]

Taktisesta kyvyttömyydestä todellakin eri mieltä. Pienestä rohkeuden puutteesta tietyissä tilanteissa voi tietysti kritisoida.

No rohkeuden puutehan on yksi osa taktista kyvyttömyyttä.

[Leuka2008]

Yksinkertaistaen: Hodgson ei edes yrittänyt rakentaa hyökkääviä taktiikoita heikompia vastaan ja Baxter ei edes yritä lähteä hakemaan nollanollaa parempia vastaan. Olemme tuomitut ikuisesti pelaamaan täsmälleen samalla kokonaistuloksella. Samoihin pistemääriin olisi päästy molemmilla kerroilla, vaikka valmentajana olisi Antti Muurisen lapanen. Miksi vitussa me maksamme näille englantilaisille herroille?

Samaa mieltä Hodgsonista ja Baxterista muuten, mutta Armeniassa Suomella oli kyllä aivan tarpeeksi maalipaikkoja, silloin ei mielestäni kaaduttu niin paljon taktiikkaan kuin huonoon viimeistelyyn. Sitten oltiin kuitenkin lähempänä kuin koskaan ja ehkä Suomen puppelointien suuruutta on liioiteltu. Kaikki muutkin kärkimaat menetti pisteitä Kaukasuksella eli ehkä ne vaan on pahoja pelejä nykyään Suomea kovemmillekin maille. Mutta joo, ei enää englantilaisvalmentajia tänne, siitä samaa mieltä.

[SirLoser]

No rohkeuden puutehan on yksi osa taktista kyvyttömyyttä.

Eikä ole, vaan (mahdollisesti) väärän riskianalyysin tekemistä.

[SirLoser]

Mutta joo, ei enää englantilaisvalmentajia tänne, siitä samaa mieltä.

Itselleni kansalaisuudella ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta tästäkin samaa mieltä. Ihan vaan sen takia, etten kovin montaa hyvää (ja Suomelle sopivaa) englantilaista valmentajaa Hodgsonin lisäksi tiedä.

[Leuka2008]

Itselleni kansalaisuudella ei sinänsä ole mitään merkitystä, mutta tästäkin samaa mieltä. Ihan vaan sen takia, etten kovin montaa hyvää (ja Suomelle sopivaa) englantilaista valmentajaa Hodgsonin lisäksi tiedä.

Mulle ei tule kyllä nyt yhtään mieleen tällä hetkellä

No Euro96:ssa Englanti kyllä pelasi hyvää futista ja hyviä tuloksia Terry Venablesin valmennuksessa, mutta se oli silloin se.

[koera]

Suurin ongelma ei ole Baxterin valitsema taktiikka, vaan huonosti organisoitu joukkuepuolustus. Se, että organisoidaan puolustus, ei tarkoita parkkeeraamista, vaan välien pitämistä pieninä, pallollisen pelaajan prässäämistä ja vastustajan vapaan kääntymisen estämistä jne. Se ei ole inhorealistista, vaan realistista ja ehdoton edellytys menestykselle.

Välit ovat kasvaneet Baxterin aikana sen takia että kaikki pelintekovastuu on täysin keskikentällä, joka nousee tarvittaessa hanakastikin. Kun kk menettää pallon, välit ovat luonnollisesti suuremmat, kuin hyökkäjän pallonmenetyksen jälkeen, jolloin aikaa organisoitumiseen on enemmän. Meillä ei ole pelintekoon pystyvää hyökkäjää, eikä toisaalta kunnollista targettiakaan. Hidas puolustus ei näitä kahta kovimpaa maata vastaan ole uskaltanut liikkua brittiläisittäin hyökkäyksen mukana ylös.

Sivuhuomautuksena pallonhallintaan ja korkeaan prässiin (esim. Barcelona) perustuva peli luo tilastoharhan, jota nämä Olsenit ja muut ovat pitkään väärintulkinneet: korkelta prässäävä hyökkäävä joukkue tekee todella monet maalinsa muutamalla syötöllä hyökkäysalueen pallonriistosta. Tämä on kuitenkin juuri pallonhallinan ja pelin kontrolloinnin tuote, eikä näin tue brittiläis-norjalaista mytologiaa.

Palataan vielä tuohon puolustuksen organisointiin. Välit pyvät pieninä kun

A) keskikenttäpelaajista nousee vain muutama kerrallaan hyökkäykseen, muut jäävät puolustuksen tueksi. Prässi aloitetaan syvältä omalta puolustusalueelta, hyökkääjien tehtävä on ohjata peliä. Vähillä miehillä hyökkääminen vaatii tiettyjä pelaajatyyppejä, joita ei Suomelta löydy (vrt. Norja 94/98 tai lukuisat italialaiset vastahyökkäysjoukkueet, joiden hyökkäyspelin organisointi on äärimmäisen pitkälle vietyä).

B) Puolustus nousee hyökkäyksen mukana aina lähelle keskiviivaa (brittiläisittäin jo hyökkäyksen mukana, espanjalaisittain heti pallonmenetyksen jälkeen). Tällöin hyökkäyspään pallonmenetyksen jälkeen on pakotettava vastusaja lyhyisiin, mielellään taaksepäin suuntautuviin syöttöihin, koska rauhassa annettu pitkä pallo on linjan taa on äärimmäisen vaarallinen. Ylhäältä prässääminen vaatii paitsi kovaa kuntoa, myös pitkää sopeutumista. Pelaajien tulee liikkua kollektiivina, tuntea toistensa liikkeet näkemättäkin ja luottaa toisiinsa. Se miksi Espanja tai Alankomaat pystyvät pelaaman tällaista pelia harvoin kokoontuvalla maajoukkueella johtuu perinteistä, pelaajakoulutuksesta ja johtavista seurajoukkeista, joiden pelityyliä ja sen omaksuneita pelaajia voidaan käyttää maajoukkueessa.

Tulkitsen niin, että toivomuksesi lyhyistä väleistä ja prässistä tapahtuisi enemmän kohdan A) mukaisesti. Baxter sijoittuu jonnekin näiden ääripäiden välimaastoon. Barcelonan pelitapaa kukaan ei ole ehdottamassa edes märissä unissaan. Toisaalta kohdan A) mukaisesti puolustaminen tuottaa Suomen pelaajistolla maalinteko-ongelmia.

Pelaajien kehittäminen pitää tehdä seuroissa ja poikien maajoukkueissa ja maajoukkueen sitten poimia sen työn hedelmät peluuttamalla vahvuuksia hyödyntäen ja heikkouksia peittäen. Se, että yritetään leikkiä Hollantia, ei vie meitä nyt eikä tulevaisuudessakaan muuhun kuin murskatappioihin. Tosin nyt on epäselvää, onko Baxterilla ylipäätään mitään punaista lankaa koko touhussa.

Tuossa äsken selitinkin että Hollantia ei leikitä, eikä toisaalta Norjaakaan. Puoliväliin sijoittautuminen on aiheuttanut vuotoa alapäässä, mutta toisaalta tuottanut hieman paremmin maaleja. En saa millään kovin ihmeellistä tasollista eroa Baxin ja Hodarin välille tässä vertailussa.

[SirLoser]

Ongelma nyt vaan on, ettei Baxter osaa organisoida minkään (sinänsä ansiokkaasti esittämäsi) vaihtoehdon puolustusta. Se ei ole mikään välimalli, vaan yksinkertaisesti heikkoa puolustuspeliä. Joukkue ei liiku yhtenäisesti, ohjaa palloa Suomen kannalta fiksusti laidalle/keskelle vastustajasta riippuen jne.

[koera]

Ongelma nyt vaan on, ettei Baxter osaa organisoida minkään (sinänsä ansiokkaasti esittämäsi) vaihtoehdon puolustusta. Se ei ole mikään välimalli, vaan yksinkertaisesti heikkoa puolustuspeliä. Joukkue ei liiku yhtenäisesti, ohjaa palloa Suomen kannalta fiksusti laidalle/keskelle vastustajasta riippuen jne.

Baxter on tehnyt muutoksia varsinkin harkkamatseissa. Esimerkiksi Walesia vastaan vähintään kohtalaisesti toiminut aktiivisempi linja pohjustetiin Sveitsiä ja Portugalia vastaan. Lauantain ottelussa tämä johti toki yhteen takaiskuun (laitan osin Tihin höntyilyn piikkiin). Samalla kuitenkin mahdollistetiin kaksi maalia tuottanut aktiivinen hyökkäyspeli. Myös Saksaa vastaan pelinohjauksessa näkyi ihan selvä teema (Miklu peitti suorat syöttösuunnat keskelle -> peli ohjautui laidoille, joilta hyökättäessä Saksan pelitavassa pakit nousevat -> tyhjää tilaa pakkien selustaan -> tilaa Tintin laitanousuille, jne)

Puutteelliselle materiaalille ei ihanteellista pelitapaa olekkaan. Mainitsemaasi ohjaus- tai prässipeliä ei saa mitenkään kuntoon, jos se ei ole pelaajille seurajoukkueista tuttua, tai kentältä puuttuvat johtajatyypit joiden esimerkkiä muut seuraavat. Jälkimmäisestä esimerkkinä Rinus Michelsin totaalifutiksen hurja kollektiiviprässi, joka osin juontaa juurensa Johan Neeskensin aggressiiviseen tapaan ottaa vastapuolen pelintekijältä tila ja aika pois missä ikinä tämä liikkuikin. Pian muu joukkue oppi seuraamaan Neeskensiä ja loppu onkin historiaa. Litti on äärimmäisen älykäs ohjaamaan peliä (muuta hän ei usein puolustussuuntaan teekkään), mutta miehen juoksuvoima ei enää riitä ottamaan 90 minuutin ajaksi vastuuta tästä ja hyökkäyksen luovuudesta.

En edelleenkään pidä Baxteria minään sateentekijänä, mutta on hän esimerkiksi forumin peräänkuuluttamia suomalaisvalmentajia vielä edellä. Toisekseen puheet täysin turhasta tusinakaverista ovat melko paksuja nekin.

[Leuka2008]

Ongelma nyt vaan on, ettei Baxter osaa organisoida minkään (sinänsä ansiokkaasti esittämäsi) vaihtoehdon puolustusta. Se ei ole mikään välimalli, vaan yksinkertaisesti heikkoa puolustuspeliä. Joukkue ei liiku yhtenäisesti, ohjaa palloa Suomen kannalta fiksusti laidalle/keskelle vastustajasta riippuen jne.

Sama. Baxterin "malli" on sekavaa säntäilyä. Mikä ihme siinä nyt on, että Baxterissa pitää väkisin nähdä jotain ominaisuuksia, joita sillä ei yksinkertaisesti ole? koeralla on hyviä ajatuksia, mutta niillä ei ole mitään tekemistä Baxterin kanssa, se ei vaan kerta kaikkiaan osaa. Etelä-Afrikan puolustuspeli oli samaa kurapaskaa kuin nyt Suomen eli sitä on odotettavissa myös seuraavissa karsinnoissa eikä kiinnosta paskaakaan mitkään puheet yhtään mistään, vaan teot kentällä. Puhua Baxter osaa ja saa sillä kannattajia, ihan niin kuin taitava poliitikko.

[Leuka2008]

. Toisekseen puheet täysin turhasta tusinakaverista ovat melko paksuja nekin.

Katsotaan oletko vielä samaa mieltä seuraavien karsintojen ekojen pelien jälkeen.

[koera]

Siinä olet kyllä oikeassa, että vahvuudet ovat katoamassa, mutta ei tule mennä asioiden edelle. Kun joukkueen vahvuudet muuttuu (joka valitettavasti tarkoittaa Suomen tapauksessa lähes todellisten vahvuuksien häviämistä kokonaan), niin sitten laaditaan taktiikka sen mukaan. Itse näkisin kuitenkin, että Suomen on lähdettävä jatkossakin käytännössä aina laatimaan taktiikka tiiviin puolustuspelin kautta. Tähän on monta syytä, mutta esimerkkejä voi hakea suomalaisesta kansanluonteesta, pienistä resursseista sekä siitä, että jalkapallossa on helpompi puolustaa kuin hyökätä.

Hyvä vertailukohta voisi olla Italian, Espanjan ja Englannin pääsarjojen altavastaajat. Nämä kohtaavat viikottain suunnilleen samanasteisia haasteita kuin Suomi kovimpia maita vastaan. Yllätyksiä ja yhden joukkuuen kauden mittaisia buumeja sattuu kaikissa maissa, mutta tiiviiseen puolustuspeliin ja/tai hiottuun taktiikkaan perustuvaa ylisuorittamista eniten Italiassa. Genova viime kaudella, Sampdoria juuri nyt ja esimerkiksi Chievo Verona kaudella 05/06. Sarjan yleinen taso huomioiden korkeintaan keskivertoa hiukan paremmalla pelaajamateriaalilla operoivia joukkueita, jotka ovat yltäneet europelipaikoille tai aivan kärkikahinoihin asti. Huippujoukkueiden kaataminen toki harvinaisempaa (tosin Genova taisi kaataa edelliskaudella alkuun Milanin ja melkein heti perään Roman), mutta tasureita kotipeleissä ja samantasoiset ja heikommat joukkueet vakuuttavasti kumoon.

Mitä siellä on sitten tehty oikein ja voisiko sitä soveltaa omaan maajoukkueeseemme? Taas päästään pelaajakoulutukseen, kollektiivisen pallottomien liikkumisen (pelaajat osaavat suhteuttaa liikkumisensa muihin ja lukea peliä ennakoiden) ja tiettyihin teknisiin perusvaatimuksiin jotka pätevät kaikkien pelaajien kohdalla. Tämä on se pohja, jolle taktiikan voi rakentaa: pelaajat ymmärtävät ja pystyvät toteuttamaan sitä, vaikkei yleinen taitotaso sarjan eliittiä olisikaan.

Puolustaminen on tietysti helpompaa kuin hyökkääminen, mutta puolustavan pelitavan uhraus on se, että silloin hyökätään vähemillä miehillä. Lienee sanomattakin selvää että tämä on vaikeampaa kuin useamalla ukolla hyökkääminen. Kova syömähammas piikissä auttaa. Mainituista joukkueista Samdorialla on Pazzini, Genovalla viime kaudella Diego Milito, mutta Chievon joukkueella maalimäärät jakautuivat tasaisesti kahden kärjen välille (Amauri 11 , Pellisier 13 ). Tämä kertoo hyvin rakennetusta, toimivasta hyökkäystavasta, joka ei ole suoraan riipuvainen yhdestä pelaajasta. Sekä tämän kauden Sampdoria että vuoden 05 Chievo saattavat pitää palloa reilusti alle puolet ottelusta (jopa lähelle 35% lukemia), luoda vähemmän maalipaikkoja ja silti voittaa ottelun.

Sitten huonot uutiset: Suomelle ei tämän tapaista pelitapaa voida rakentaa niin kauan kun pelaajia ei koulita juniorivaiheessa riittävälle taitotasolle ja maajengin pelaajiston seurajoukkuueet sijoittuvat Euroopan kartalle kuin haulikolla ammuttuna. Tässä mielessä pidän Baxin ajatusta kansallisen pelitavan luomisesta erittäin terveenä. Oli ne vaikutteet sitten mistä tahansa.

Jos puolustuspelin tiiviys on se juttu, suuntaisin kuitenkin katseeni mielummin saapasmaahan kuin lädien ja turskien huuhaatilastopragmatismiin. Hodgson sai toki vaikutteita Italian ajoiltaan, mutta oma fiilikseni on ettei hän koskaan ole päässyt tilastoajattelustaan eroon. Lädien tilastofutiksen ja il gioco all'Italianan ero on karrikoiden se, että siinä missä lädi luottaa fyysiseen peliin ja taisteluun maalipaikkojen luomisessa (target-pelaajat, jne), italialainen vastahyökkäyssuunnitelma on hyvin tarkkaan harjoiteltu variaatioineen. Näiden raamien sisään mahtuu myös luovuutta, pelinlukutaitoiset pelaajat iskevät parhaimmillaan murhaavalla prosenteilla näistä vastahyökkäyksistä.

Menipäs melkoiseksi offtopikiksi osaltani, mutta toivottavasti selvensi minkä takia Baxterin välimalli on mielestäni ihan hyvä lähtökohta tässä vaiheessa. Jos puolustavalla pelitavalla halutaan mennä kisoihin, tänne pitää saada joku, joka tietää miten sillä myös tehdään maaleja (ja mielellään kärkeen edes se yksi syömähammas!). 

[Natte]

Eli sillä, että Suomi vei pahimmilta kilpailijoilta yhtä paljon pisteitä kuin ne Suomelta, ei ole mitään osuutta asiassa. Ok

On toki, enkä niin väittänyt. Vertailua tein lähinnä tähän viimeisimpään karsintaan, jossa tällaista ristiinpelaamista ei tapahtunut lainkaan. Yhtälaillahan Suomella on näissäkin karsinnoissa vielä mahdollisuus niistää Saksalta yhteensä neljä pistettä... (joskin myönnetään, että melko epätodennäköistähän tämä on).

Edelleenkään en väitä, että Baxter mikään sateentekijä olisi, mutta ei ollut Hodgsonkaan. Harmi tietty, että koskaan emme saa näitä sällejä "samalle viivalle" kilpailemaan samanlaisessa lohkossa, mutta edelleen väitän, että Saksa + Venäjä -kombo on Suomen materiaalilla ihan kenelle tahansa liian paha yhdistelmä. Edelleen, suosittelen kaivelemaan kyseisten joukkueiden ottelutuloksia viime vuosilta ja toteamaan, että siellä on kaatunut aika paljon vahvempaakin aitaa kuin Suomi.

Haluan myös muistuttaa siitä, että Baxter on joukkuetta uudistanut suunnilleen enemmän kuin Muurinen ja Mr. Hodgson yhteensä. Siinä mielessäkin mielestäni lohkon kolmossija ei ollut yhtään hullumpi. Uskon myös, että pelitavan ääriviivatkin alkavat pikku hiljaa hahmottua kun mies saa enemmän aikaa. Ei ole ihan helppo juttu uudistaa joukkuetta, sekä pelitapaa samaan aikaan kun pitäisi tehdä kuitenkin edes jonkinlaista tulosta. Mielestäni tässä Stu on kuitenkin onnistunut varsin kelvollisesti. Edeltäjät eivät tätä joutuneet edes yrittämään. (Mursun eväät loppuvaiheessa jo syöty, Hodarille Suomi oli kertalaatuinen projekti parempaa toimeentuloa odotellessa).

Uskon ja toivon, että Baxterilla on ihan oikeasti tähtäimessä kehittää Suomifutista vähän laajemmallakin skoopilla. Sitä, jos jotain, Suomifutis tällä hetkellä kipeästi tarvitsee.

[peng.xuefeng]

Ongelma nyt vaan on, ettei Baxter osaa organisoida minkään (sinänsä ansiokkaasti esittämäsi) vaihtoehdon puolustusta. Se ei ole mikään välimalli, vaan yksinkertaisesti heikkoa puolustuspeliä. Joukkue ei liiku yhtenäisesti, ohjaa palloa Suomen kannalta fiksusti laidalle/keskelle vastustajasta riippuen jne.

Ongelma on se että Baxter ei jostain syystä pitkään hyväksynyt minkäänlaisten vaihtoehtojen kokeilua puolustavalla keskikentällä ja takalinjoilla. Samaten useamman ammattilaisen pitäminen eri syistä maajoukkueringin ulkopuolella on aika heikkoa esitystä kun tulosta ei Bäxin suosikeilla tullut.

[Natte]

Ongelma on se että Baxter ei jostain syystä pitkään hyväksynyt minkäänlaisten vaihtoehtojen kokeilua puolustavalla keskikentällä ja takalinjoilla. Samaten useamman ammattilaisen pitäminen eri syistä maajoukkueringin ulkopuolella on aika heikkoa esitystä kun tulosta ei Bäxin suosikeilla tullut.

Mielestäni jos tarkoitus on opetella uutta pelityyliä, niin tuollaisia kokeiluja ei kannata tehdäkään niin kauan kuin tulokset ovat kuitenkin riittäviä. Lisätietoa tuosta, ettei tulosta tullut?

[Zorbas]

Jos unohdetaan nyt hetkeksi se, onko forumisti pro vai contra Stuart Baxter, niin voisiko joku kertoa edes yhden edes puoliksi hyvän syyn rustata jatkosopimus nyt. Itse keksin kyllä syitä, olen perillä useimmista (futis)maailmassa käytettävistä selityksistä, mutta yhtä ainutta edes hyvänpuoleista en keksi.

Noin ylipäänsä jatkosopimuksien tekemiselle hyviä syitä ovat:

1. Rahastaminen. Varsin harvinaista valkkujen kohdalla mutta toki mahdollista. Tässä tapauksessa täysin mahdoton ajatus, koska Baxterilla joka tapauksessa on voimassa oleva sopimus, joten jos joku, esim. Ruotsi, todella haluaisi lunastaa Baxterin pois, niin perusteet asianmukaiselle korvaukselle joka tapauksessa on.

2. "Kilpailun voittaminen". Tämä on hyvä käytäntö, jos valmentajaan ollaan tyytyväisiä, ja kilpailija on rekrytoimassa valkkua parempaa palkkaa tarjoamalla. Silloin katsotaan, onko värkeissä varaa, ja arvioidaan kokonaisuutta silmällä pitäen. Tässä tapauksessa myös täysin mahdoton ajatus, koska on selvää, että mihinkään huutokauppaan ei ole varaa.

3. Sitouttaminen. Mahdollista ja järkevää, jos todellakin valkku ja jengi on henkisesti siinä tilanteessa, että nykyisen sopimuksen päättyminen aiheuttaa kummallekin osapuolelle epävarmuutta. Tämäkään ei päde Palloliiton ja Baxterin kohdalla, koska Baxterille on hyvissä ajoin tehty ensi karsinnatkin käsittävä sopimus. Siten Baxter on vähintään yhtä sidottu kuin useimmat kilpailijamaitten valkut, ja myös liiton osoittama tuki vaikeinakin hetkinä on taatusti riittävä pohja menestyksekkäälle yhteistyölle.

Eli lyhyesti: Miksi helvetissä?

Vastauksena Callitin pohdintaan: ainoa mahdollinen syy Baxterin sopimuksen (jota siis on vielä nykyiselläänkin lähes 3 vuotta jäljellä!) jatkamiselle nyt on antaa selkeä signaali siitä, mihin Suomen A-maajoukkuetta ollaan viemässä: harjoittelu- ja pelaajien sisäänajo -karsinnat edessä! Näin Baxteriltä otetaan seuraavista karsinnoista tulosvastuu pois ja päätähtäin on vuoden 2014 MM-lopputurnauksen karsinnoissa. Nämä 2010-karsinnat siis vakuuttivat Palloliiton siitä, että Stuart on oikea mies johtamaan tuota 2014-projektia. Virallista linjanvetoa, miten Baxter tuon projektin aikoo viedä läpi, ei toki ole vielä julkistettu, mutta veikkaisin, että seuraavissa karsinnoissa (2012) ei peluuteta kuin v. 2014 käytössä olevia pelaajia.
Eli nukutaan rauhassa, meillä on aikaa odotella tuloksia.

[Cruijff Turner]

Välit ovat kasvaneet Baxterin aikana sen takia että kaikki pelintekovastuu on täysin keskikentällä, joka nousee tarvittaessa hanakastikin.
...
Palataan vielä tuohon puolustuksen organisointiin. Välit pysyvät pieninä kun

A) keskikenttäpelaajista nousee vain muutama kerrallaan hyökkäykseen, muut jäävät puolustuksen tueksi. Prässi aloitetaan syvältä omalta puolustusalueelta, hyökkääjien tehtävä on ohjata peliä. Vähillä miehillä hyökkääminen vaatii tiettyjä pelaajatyyppejä, joita ei Suomelta löydy.

Vähillä miehillä hyökkääminen on suomen materiaalilla vaikeaa, mutta saksoja ja venäjiä vastaan ei pitäisi lähteä riehumaan hakien voittoa maalintekokilpailulla. Muistaakseni venäjä teki molemmissa otteluissa maalejaan vastahyökkäyksistä. Keskikenttä pitäisi roolittaa tarkkaan puolustustehtävien suhteen, ja ainakin yhden kk-pelaajan pitäisi jäädä  tukemaan toppareita. Muidenkin, varsinkin pallottoman puolen kk-pelaajien pitäisi sijoittua niin, ettei ylivoimahyökkäyksiä synny helposti. Toisaalta pitäähän kärjenkin saada riittävästi apua.

Saksaa ja Venäjää vastaan pitäisi kuitenkin lähteä enemmänkin pitämään omaa maalia puhtaana. Joku välimalli hodarin ja baxterin välillä olis paras vaihtoehto.

[Tveni Trii]

En ihan kaikkia kommentteja jaksanut lukea, mutta yksi asia mihin olen kiinnittänyt useaan otteeseen huomiota on se, että Suomen parhaat pelurit pudottavat tasoaan aina maajoukkueessa pelatessaan.
Tottakai asiaan vaikuttaa se, että ympärillä olevat pelaajat eivät ole samaa tasoa kuin seuroissa, mutta silti ihmetyttää suuresti, että esim. puolustuksessa Jässi, Hyypiä, Tihinen, Pasanen ei kykene pelaamaan yhdessä omalla tasollaan. Kaverit on kuitenkin pelannut useita vuosia samassa joukkueessa.

Mistä tälläinen voi johtua? Voisiko valmennuksella olla jotain tekemistä asian kanssa, vai eikö kavereilla vaan ole motivaatiota maajoukkueen peleissä?!

Itse aiheeseen, nykyinen sopimus loppuun ja sen jälkeen viiltävä analyysi, mitä on tehty, miten on mennyt ja sen jälkeen vasta päätetään, kuka johtaa Suomea.
Ei maajoukkueen valmentajan paikka kuulu olla mikään suojatyöpaikka, mitä se tosin on viime vuosina ollut. Valmentajalla kuuluu olla suuret paineet niskassa menestyksestä, ja jos sitä ei tule, otetaan uusi kaveri tilalle yrittämään.
Maajoukkueen valmentaja ei ole mikään pelaajien kehittäjä, vaan hänen tehtävä on raapia irti paras mahdollinen ryhmä ja saada tästä ryhmästä irti paras mahdollinen teho. Näissä karsinnoissa ei näin ole ollut.

[Leuka2008]

Tämä on se pohja, jolle taktiikan voi rakentaa: pelaajat ymmärtävät ja pystyvät toteuttamaan sitä, vaikkei yleinen taitotaso sarjan eliittiä olisikaan.

Mikä tahansa Baxterin taktiikka onkin, niin Suomen pelaajat syystä tai toisesta vieläkään pysty toteuttamaan sitä edes puolentoista vuoden jälkeen. Sehän itse valitti Azeri-pelin jälkeen, ettei joukkue toteuttanut taktiikkaa -> ei ole auktoriteettia. Mutta se on varmaan niitä "kasvukipuja".

. Tässä mielessä pidän Baxin ajatusta kansallisen pelitavan luomisesta erittäin terveenä. Oli ne vaikutteet sitten mistä tahansa.

Saisinko tästä kansallisesta pelitavasta vaikka luennon. Itse olen nähnyt tähän mennessä vain sekavaa ja päämäärätöntä pelailua ja sitä, että vastustajan annetaan suurin piirtein kävellä pallo Suomen maaliin. Mutta ne on kai sitten niitä kasvukipuja?

Jos puolustuspelin tiiviys on se juttu, suuntaisin kuitenkin katseeni mielummin saapasmaahan kuin lädien ja turskien huuhaatilastopragmatismiin.

Ei jos vaan kun ja kunhan suunnattaisiin se edes johonkin muualle kuin tällä hetkellä, kun joukkuepuolustus ei selvästikään toimi.

Menipäs melkoiseksi offtopikiksi osaltani, mutta toivottavasti selvensi minkä takia Baxterin välimalli on mielestäni ihan hyvä lähtökohta tässä vaiheessa. Jos puolustavalla pelitavalla halutaan mennä kisoihin, tänne pitää saada joku, joka tietää miten sillä myös tehdään maaleja (ja mielellään kärkeen edes se yksi syömähammas!). 

Offtopicia todella, kun ei noilla sun pohdinnoilla ole juuri mitään tekemistä Baxterin kanssa. Kysyn vielä, että mikä ihmeen välimalli? Voisit kirjoittaa vaikka romaanin eri taktiikoista ja futiskulttuureista, mutta miten se liittyy Baxteriin? Äijällä ei ole auktoriteettia eikä se pysty luotsaamaan Suomen maajoukkuetta menestykseen ja niin kuin sanoin kehitystyö pitää tehdä muilla tasoilla. Voihan olla niin, että kun tulee uusi sukupolvi maajoukkueeseen, ne alkaakin kuuntelemaan Baxteria ja käy Kurpitsapäät, mutta epäilen. Olen toki samaa mieltä, että tarvitaan maalintekijä. Mutta se tarvitaan joka tapauksessa pelattiin sitten millä tahansa taktiikalla. Ja edelleen Suomi saa huippumailta todennäköisemmin pisteitä tiukalla puolustuspelillä, koska keskikentän haastamisessa ja maalitilanteiden luomisessa hävitään varmasti.  Prosenttipeliä siis. Totta kai pitää pelata hyökkäävämmin esim. L-steinia vastaan, mutta niissä muutamassa karsintojen avainottelussa kärkimaita vastaan sitten "prosenttipeliä".

[J.P. Sarja]

Mistä tälläinen voi johtua? Voisiko valmennuksella olla jotain tekemistä asian kanssa, vai eikö kavereilla vaan ole motivaatiota maajoukkueen peleissä?!

Mielestäni Hyypiä ja Tihinen eivät yksinkertaisesti sovi topparipariksi. Kaksi varsin hidasta & kankeaa topparia. Mainioita pelaajia, erityisesti Hyypiä, mutta parina ei toimi. Toisen vahvuudet eivät tue toisen heikkouksia.

Tämä Baxterin mahdollinen pitkä jatkosopimus ei enää jaksa edes yllättää. Mitähän eteenpäinmenoa Baxter on maajoukkueeseen tuonut?

[jykke]

Tämä Baxterin mahdollinen pitkä jatkosopimus ei enää jaksa edes yllättää. Mitähän eteenpäinmenoa Baxter on maajoukkueeseen tuonut?

No nyt ainakin viimeisissä peleissä vihdoin saanut nuorempia pelaajia jopa avauskokoonpanoon asti.

[idänihme]

Samaa mieltä Hodgsonista ja Baxterista muuten, mutta Armeniassa Suomella oli kyllä aivan tarpeeksi maalipaikkoja, silloin ei mielestäni kaaduttu niin paljon taktiikkaan kuin huonoon viimeistelyyn. Sitten oltiin kuitenkin lähempänä kuin koskaan ja ehkä Suomen puppelointien suuruutta on liioiteltu. Kaikki muutkin kärkimaat menetti pisteitä Kaukasuksella eli ehkä ne vaan on pahoja pelejä nykyään Suomea kovemmillekin maille. Mutta joo, ei enää englantilaisvalmentajia tänne, siitä samaa mieltä.

Tämä on täysin turhaa selittelyä. Maalipaikkoja on silloin liian vähän kun maaleja ei tehdä. Jos viimeistely on huonoa valmentajan pitää tietää se ja lähteä pakkovoittomatseissa siitä että maalipaikkoja tarvitaan enemmän kuin yksi tai kaksi. Suomi kuitenkin mokasi KAKSI vierasreissua ja jopa hävisi peleistä yhden. Kotonakin oli katastrofi kaikkia heikkoja maita vastaan erittäin lähellä. Näiden karsintojen yhden maalin voitot on kuitenkin otettu paljon paremmalla pelillä jossa ihan oikeasti on ollut vastustajaa paremmat saumat (jopa lauantaina vaikka walesilla olikin pari paikkaa) tehdä lisämaaleja.

Toki samaa mieltä siitä että Baxterin kyvyttömyys puolustuspeliin on ihan yhtä paha ongelma kuin Hodarin puolustusfiksaatio. Joku välimalli pitäisi löytyä. Luultavasti Suomi olisi ollut viime karsinnoissa kisoissa, jos olisi ollut muuten Hodarin kaltainen valmentaja mutta joukkue olisi edes harjoitellut erikoistilanteita. Oikeastaan yhtään enempää panostusta hyökkäykseen ei välttämättä olisi tarvittu, enkä ymmärrä miksi valmentaja tässä kohtaa päätti lahjoittaa pari harjoittelun tuomaa "varmaa maalia" pois. Nykylohkossa taas ei olisi auttanut vaikka Hodari olisi Venäjämatsien ajaksi valmentamaan tullutkin. Lohko oli vaan liian paha kun vastassa oli kaksi todellista huippua eikä useampaa melkein huippua. Itse uskon että Baxin malli on parempi jos tulee se hypoteettinen "helppo lohko" jossa on korkeintaan yksi todella kova maa ja kakkoskorin joukkue on voitettavissa. Enempää kuin yhtä puppelointia heikkoja maita vastaan ei varmasti siedetä silloinkaan.

Itse en pidä baxteria erityisen hyvänä valmentajana mutta hienoa että 2012 jatkosopimus julkaistiin jo keväänä. Kerrankin päästään pitkäjänteisesti kehittämään joukkuetta ja ajamaan nuorempia sisään. Tietenkin parhaat pelaa, mutta joskus pitää uskaltaa kokeilla uusia pelaajia. 2014 soppari voi toki olla jo vähän liioittelua. Baxter on saanut vähän liikaa paskaa niskaansa kun vastaan tuli ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan jengi joka osaa hyödyntää Suomen pelaajamateriaalin heikkoudet tehokkaasti. Liechtenstein-puppelointi on toki oma lukunsa. Siitä saa ja pitääkin syyttää valmentajaa. Puppelointi oli kuitenkin vasta ensimmäinen ja Walesilta tuli kuitenkin 6 pistettä. Vastaava menestys saman tason jengiä vastaan ei ole onnistunut aiemmista valmentajista kuin Jyrältä (jos Makedoniaa vuonna 05 pitää samantasoisena kuin Wales 09, Wales 03 ja Belgia 07).