Tämän päivän Satakunnan Kansassa oli hyvä juttu porilaisesta junnufutiksesta. Alla koko sivun juttu kokonaisuudessaan.
Eri seuran ei tarvitse tarkoittaa eriseuraisuutta
– Emme ole ajamassa fuusioita. Seuraperinteitä pitää kunnioittaa, mutta eri seuraan kuulumisen ei pidä tarkoittaa eriseuraisuutta, SPL:n seuratoimintajohtaja Timo Huttunen linjaa.
Palloliiton toimintastrategian yksi päälinjoista on seutukuntahanke, jonka tarkoituksena on tiivistää piirien seurojen yhteistyötä ja saattaa alueilta löytyvä osaaminen kaikkien saataville.
– Valitettavasti seurojen toimihenkilöiden ja valmentajien intressit kohdistuvat usein vain omaan seuraan tai omaan joukkueeseen eikä lajin kehittämiseen. Suunnitelmia tehdään liian lyhyellä tähtäimellä, pahimmillaan vain samalle vuodelle tai yhteen omaan turnaukseen, Huttunen toteaa.
Liitto kokoonkutsujaksi
Suomen Palloliitto on valmis kätilöksi pitkän tähtäimen seurayhteistyölle. Suomen Palloliitolla on unelma. Se haluaa nostaa Suomen Euroopan kymmenen parhaan jalkapallomaan joukkoon vuoteen 2020 mennessä. Vision toteuttamiseksi kattojärjestö potkii alueiden seuroja kokoamaan osaamisensa saman sateenvarjon alle kaikkien yhteiseksi hyväksi. Seurojen väliset vanhat raja-aidat seisovat edelleen tukevasti ja valitettavan usein niitä pönkittävät sukupolvelta toiselle perityt menneisyyden haamut. Siksi palloliitossa ei uskota seurayhteistyön sikiämiseen ilman auttavaa kättä, jota se itse tarjoaa.
– Yhden vahvan seuran esitys yhteistyöstä ei ehkä ole tehokkain tapa toimia, mutta liitto voi toimia kokoonkutsujana ja kätilönä. Ensin kartoitetaan nykytilanne, sitten mietitään mikä tilanne voisi olla vaikkapa 2015 ja pohditaan, mitä pitäisi tehdä.
– Tuuletetaan vanhoja, menneitä kokemuksia, joista ei meinata päästä irti.
Esimerkkeinä hyvin käynnistyneestä voimien kokoamisesta Huttunen mainitsee Kouvolan, Seinäjoen, Kaarinan ja Turun alueet, joissa parhaimmillaan parikymmentä seuraa on lyönyt hynttyyt yhteen ja luopunut oman taitopääomansa mustasukkaisesta varjelemisesta.
Lisää palkollisia
Hallittu ja tehokas yhteistyö edellyttää kuitenkin päätoimisia organisaatioiden vetäjiä. Esimerkiksi Kaarinassa neljällä seuralla on palkkalistoilla yksi päätoiminen ja kaksi osa-aikaista henkilöä. Palkatun henkilön ei tarvitse eikä pidä välttämättä palvella vain yhtä seuraa, eikä päätoimisuus tarkoita talkootyön tärkeyden vähtättelemistä.
– Meillä on vahvoja kokemuksia siitä, että päätoimisten määrän kasvu ei ole uhka vapaaehtoistyölle, päinvastoin. Vapaaehtoisten on helpompi ja mielekkäämpi toimia, kun roolit selkiytyvät, Huttunen huomauttaa.
Yhtenä esimerkkinä seuraihmisten työn roolittamisesta Huttunen mainitsee yhteiskuntasuhteet, joihin päätoimisilla olisi aikaa perehtyä työkseen.
– Ei siitä ainakaan haittaa ole, jos seurat yhdessä neuvottelevat vaikkapa olosuhdehankkeista.
”Hullu kilpailutilanne”
FC Jazziin palannut Jani Raukko harmittelee kotikaupunkinsa juniorijalkapalloilun hajanaisuutta. MuSan Salamien 2002 syntyneitä viime vuodet valmentanut ja itse 133 liigaottelua FC Jazzissa ja Tampere Unitedissa pelannut Raukko toivoisi vihdoinkin näkevänsä juniorityötä tekevien seurojen johtajat yhteisen hyvän tahdon pöydän ääressä.
– Nykyinen kilpailutilanne on hullu. Seurajohtajien pitää aidosti pohtia yhdessä, kuinka porilainen juniorijalkapalloilu nostetaan uudelle tasolle ja kuinka alamme taas yhdessä tuottaa huippupelaajia.
Raukon mukaan porilaisen jalkapalloilun ykköstavoitteen pitää olla menestyvä joukkue liigassa. FC PoPa on ilmoittanut haluavansa olla tuo joukkue, ja se sopii Raukollekin.
PoPa on kuitenkin naapuriseurojen juniorityön varassa, joten senkin liigataipaleen jatkuvuus edellyttää kotikaupungin ja -maakunnan omaa laadukasta juniorityötä. Sen esteenä ei saa olla lahjakkaan juniorin verkkarin väri.
– Nyt pitää löytää yhteinen näkemys siitä, mikä seura toimii kilpailullisesti ykköstasolla, mikä kakkostasolla ja niin edelleen.
– Tietystä ikäluokasta alkaen kootaan seurojen yhteisiä talenttiryhmiä, jotka kokoontuvat pari kertaa viikossa, mutta muuten harjoittelu tapahtuu omissa seuroissa. Nyt jokaisella seuralla alkaa olla omat ryhmänsä, kun pitäisi olla yksi yhteinen. Sitä kautta löydämme pikku hiljaa yksilöitä huipulle ja kaikki muutkin löytävät oman tasonsa ja kaikille löytyy oma joukkue, Raukko linjaa.
Peli selväksi
Palloliiton seurajohtaja Timo Huovisen tarjouksen toimia yhteistyön organisoinnin kätilönä Raukko ottaa riemuiten vastaan. SPL:n voisi olettaa olevan riittävän neutraali liikkeellepanija, jonka ehdotukset ja ajatukset kaikkien on helpompi hyväksyä.
– Kuulostaa loistavalta, pistäisimme pelin selväksi ilman kateutta.
Yhteisen huippujuniorituotannon ei tarvitse tarkoittaa yhdenkään seuran kuihduttamista tai keidenkään yhdistymistä. Päinvastoin, kaikkien etu on, kun seuroilla on omat strategiansa ja tavoitteensa. Se tarkoittaa jokaiselle jotakin, laajaa harrastajapohjaa ja ehdottoman terävää huippua, Raukko kiteyttää
– On hienoa, että meillä on paljon seuroja ja jokaisella on mahdollisuus harrastaa jalkapalloa.
Loistava tilaisuus tarjottimella
On lukemattomia syitä, miksi porilaisen ja satakuntalaisen jalkapalloväen pitää sopia saman pöydän ääreen juuri nyt. Juniorijoukkueiden viime vuosien heikko menestys ei ole se syy, vaan seuraus menneisyyden virheistä, joita niitäkin on pilvin pimein.
Ne voidaan nyt unohtaa. Niistä ei tarvitse edes oppia, vaan pyyhkiä muistista. Vanhojen kaivelu aiheuttaa traumoja, mutta kokonaan uuden elämän aloittaminen kirkastaa mielen.
Paras syy satakuntalaisen jalkapalloilun uudelle alulle on satakuntalainen jalkapalloilu itse. Meillä on loistavaa juniorityötä tekeviä seuroja niin paljon, että kaikki Suomen muut maakunnat, kylät ja kaupungit ovat meille kateellisia. Siksi niissä pilkataan meitä, koska siellä ei ymmärretä, kuinka voi olla mahdollista harrastaa omassa kaupunginosassa tai kylässä sadan metrin päässä kotiovelta.
Yhtä paljon paras syy edessä loistavan tulevaisuuden tavoittelulle ovat kaikki ne ihmiset, jotka tätä toimintaa pyörittävät ja jotka toiminnassa pyörivät. He ansaitsevat uuden nousun suomalaisen huippujalkapalloilun tekijöinä. Heille pitää vain antaa välineet tehdä ne muut vielä kateellisemmiksi.
Porilaisista tai maakunnan jalkapalloseuroista yksikään ei ole turha ja tervetuloa uudetkin. Jokaisella on oma tehtävänsä, joka pitää nyt löytää uudelleen. Juuri nyt noiden roolien oivaltamiselle on tarjolla liian loistava tilaisuus hukattavaksi. Ovi pyöreän pöydän ääreen on nyt avattu ja epävirallinen kutsu esitetty. Palloliitto on valmis antamaan kaiken osaamisensa meidän käyttöömme. Lämpimästi tervetuloa Poriin Suomen Palloliitto.
Soittokierroksella porilaisille jalkapallopomoille yksikään ei lyönyt luuria korvaan eikä kukaan paiskannut pöytää nurin. ”Loistavaa”, kuului vastaus kokoontumiskutsuun kuin yhdestä suusta.
Vilkaisu seurojen yhteistietoihin kertoo, kuinka valtava reservi jalkapallon tietotaitoa meiltä löytyy. Entisiä huippupelimiehiä, liikunta-alan ammattilaisia ja urheilun moniosaajia on pilvin pimein ja suurin osa heistä parhaassa iässään, alle nelikymppisiä. Vähemmästäkin myrkynvihreä tuolla muualla muuttuu pääväriksi, kun ne tuon tajuavat.
Ei meillä ole ongelmaa. Meillä on tarjottimella kaikki osaaminen ja kaikki tekijät, jotka pannaan nyt oikeisiin töihin. Kun työnjako on valmis, Niemiset, Sumialat, Suloset, Raukot, Rantaset, Rintaset, Lundellit, Laurikaiset, Pirat, Puputit ja sadat muut hengittävät satakuntalaista huippujalkapalloilua.
Sitten mennään oikeassa järjestyksessä laji edellä, seurat tukirankana, junnujen paras kirkkaimpana mielessä. Ja ne satakuntalaisen imagon ilkkujat, ne jonottavat meille.
