Urheilulehden innoittamana pistin JJK-pelaajat paremmuusjärjestykseen tältä kaudelta höystettynä arvosanoilla ja lyhyillä perusteluilla. Arviot on kirjoitettu pari päivää sitten, mutta toki tämä viimeinen karsintaottelu on tarvittaessa huomioitu. Nämä ovat tietenkin täysin subjektiivisia näkemyksiä ja jokainen voi tehdä omat listauksensa, näistä ei ole tarkoituskaan väitellä, mutta menköön vaikka pienenä provona.
1. Tommi Kari 8- Saanut Martosen alaisuudessa roppakaupalla tasaisuutta otteisiinsa ja pahimmat ylilyönnit kentällä ovat loistaneet poissaolollaan ilman että asenteesta on tingitty. Myös tehotilasto kertoo omaa kieltään Tommin tärkeydestä joukkueelle. Paras pelipaikka tällä kaudella löytyi laidalta, keskellä pelit sujuivat reilusti heikommin. Silti edelleen jäljessä maagisen kauden 2007 tasosta, ehkä Tunden tulo ensi kaudella auttaa löytämään lisävaihteen?
2. Mihaly Szerovay 7½- Pelasi itse asiassa varsin hyvän kauden ennen saunavihdan tuoksuista syrjäyttämistään ykkösveskarin tontilta. Yhteispeli puolustuslinjan kanssa toimi hyvin ja perusvarma pelaaminen yhdistettynä muutamaan gamesaveriin piti päästettyjen maalien määrän kurissa alkukaudella. Pelasi vaikeimpaan ja tärkeimpään mahdolliseen paikkaan loisto-ottelun kuin kuittina valmennusjohdolle. Ehkä näkyvimpänä heikkoutena avaukset olivat tavallista useammin jorpakossa.
3. Anssi Viren 7+- Laitapakki oli erityisesti alkukaudesta loistavassa iskussa, Martsi näytti löytäneen Vinssistä aivan uuden vaihteen ja tiedossa olevien puolustustaitojen lisäksi erityisesti erinomaiset nousut laitapakin tontilta ilahduttivat. Loppukaudesta taso rupesi putoamaan yhdessä muun puolustuksen kanssa ja vaikka nousujen ajoitukset ovat kohdillaan, niin keskitykset olivat monesti luokattomia. Silti kokonaisuutta katsoen positiivinen suoriutuja vaikealta kaudelta.
4. Juha Pasoja 7- Puolustuksen johtohahmoksi hankittu Paso pelasi kohtuullisen kauden, kärsien ehkä hieman vahvuusalueiltaan liian samankaltaisesta toppariparista, Okkosta nopeampi pari olisi luultavasti nostanut myös Pasojan tasoa. Perusvarmuus ja rutiini on kuitenkin sen verran vahvaa, että pystyy illasta toiseen kohtuullisen varmoihin suorituksiin, vaikka loiste puuttuukin.
5. Tuomas Latikka 7- Tapanisen loukkaantuminen avasi tien ykkösvaihtoehdoksi vasemman laitapakiksi, ja Latikka hoiti sen tyylilleen uskollisesti kovalla asenteella tyydyttävästi kotiin. Äärimmäisen nopeana pelaajana pysyy hyvin raidelaiturien vauhdissa, taitavampien harhauttelijoiden kanssa säntäilee hiukan ulos tilanteista. Nousuissa vasemmalla puolella selvää petrattavaa, ei likimainkaan yhtä näkyvä ylöspäin kuin Viren toisella puolella, mutta karsintaotteluissa oikealla pelatessaan asetelma kääntyi toisinpäin.
6. Mikko Hyyrynen 7- Suht kovin odotuksin tullut kärki oli alkukaudesta pahasti hukassa, yhteispeli joukkueen kanssa ei toiminut, loukkaantumiset vaivasivat ja tehot jäivät vaatimattomiksi. Kauden loppua kohden taso kuitenkin nousi, yhteinen sävel löytyi paremmin ja kriittisillä hetkillä kapteeni nousi avainpelaajien joukkoon, kun tasaisesta keskinkertaisuudesta kuoriutui tasaista monipuolisuutta, ajoittain jopa loistoa. Toivottavasti jatkaa ensi kaudella siitä, mihin nyt jäi.
7. Jukka-Pekka Tuomanen 7- Tuomaselta erittäin tasainen, ehkä joidenkin mielestä tasapaksukin kausi keskikentän pohjalla, mutta miehen arvo tasapainottavana pelaajana oli tällä rosterilla käytännössä korvaamaton. Tuomaselta tietää täsmälleen mitä saa, syöttöpeli on vähän sinnepäin eikä siinä mielessä optimaalinen pelaaja Martosen jogabonito-haaveisiin, mutta kokonaisuutena selkeästi paras lanaaja joukkueessa. Teki myös hämmästyttävän paljon maaleja (3), joista viimeisin jo yksinään yhden plussan arvoinen.
8. Jani Virtanen 7-- Sanotaan se nyt tässä, jopa maajoukkuepotentiaalin pelaaja nykyisessä laituritilanteessa, epäsuomalaisen röyhkeä haastaja ja loistava vasuri. Valtava potentiaali ei kuitenkaan täysin päässyt realisoitumaan, sillä mies ei missään vaiheessa ollut 90 minuutin kunnossa ja puolustusvelvoitteet syövät suoritustasoa hyökkäyspäässä – Martsin taktiikoissa ei Jampasta kaikkea saatu irti. Jos ukko vain laittaa itsensä kuntoon, niin JJK:lla on tässä kaverissa todellinen helmi, joka ei pitkään Suomessa viihdy.
9. Patrick Poutiainen 7-- Keväällä vielä Sundin perässä nokkimisjärjestyksessä, kesän tullen valtasi paikan avauksesta ja pienen totuttelun jälkeen suorastaan loisti keskikentällä, syksyllä taso jos nyt ei romahtanut niin putosi roimasti, kun putoamispaine kasvoi ja Patu oli oikeastaan yksin vastuussa pelinrakentelusta. Osoitti väläyksiä potentiaalistaan, mutta seuraava haaste on pelata tasaisesti sillä tasolla, mitä nähtiin keskikesällä.
10. Jarkko Okkonen 6½- Kokeneesta toppariparista se hasardialttiimpi. Armottoman hidas pelaaja, mutta paikkaa hiukan kömpelöä olemustaan kovilla otteillaan ja hyvällä pääpelillään. Omaa myös hiukan vekkuleita pepemäisiä piirteitä, pikkusikaa viljellään ja sitten ollaan itse maassa pitelemässä milloin mitäkin paikkaa. Höntsäkausi Kolmosessa taisi verottaa suorituskykyä hiukan liikaa.
11. Mika Lahtinen 6+- Ladalle voi laittaa arvosanaksi lähes mitä tahansa maan ja taivaan väliltä, asennetta ja tilastojen valossa tehojakin löytyy, mutta hiukan rajallinen tekniikka ja pään kestämättömyys ovat yhdistelmä, joka näkyy maalipaikkojen hassaamisena ja yleisenä hölmöilynä kentällä. Alkukaudesta oli ajoittain erittäinkin hyvä, mutta itseluottamuksen kadotessa kaikki meni täysin päin mäntyä. Täydellinen mielialapelaaja.
12. Samu Nieminen 6+- Oikeastaan hoiti ruutunsa erittäin mallikkaasti aina silloin kun pelasi, niin topparina kuin laitapakkinakin. Arvosanaa kuitenkin pudottaa vielä vähäiset pelimäärät, todellista suorituskykyä pitkässä sarjassa ei vielä mitattu. Pasojan kanssa kuitenkin homma tuntui toimivan aika mukavasti, siinäkö ensi kauden topparipari?
13. Janne Korhonen 6- Menee selvien pettymysten listalle. Miehen henkilökohtainen taso putosi selvästi Haka-ajoista, ja vastaavasti JJK:n puolustamisen taso romahti miehen tultua maalille niin tilastoissa kuin silmälläkin. Sai aluksi pari kämmiä anteeksi, koska omissa ei heilunut, mutta Haka-ottelussa karmaiseva virhe oli maksaa paljon. Gamesaverit jäivät myös Korhoselta ottamatta, ehkä ensi kaudella?
14. Niko Markkula 6-- Alkukausi meni intin takia hiukan pieleen, mutta taso nousi pikkuhiljaa ja oli selvästi parhaimmillaan tullessaan vaihdosta väsyneitä pakkeja vastaan. Avauksesta ei homma vielä oikein toiminut. Todella nopea ja erinomainen keskittäjä, mutta harhautusvalikoimaan tarvitsisi lisää materiaalia. Kävi myös laitapakin tontilla, lieneekö tässä kaikuja jo ensi kaudesta?
15. Jukka Sinisalo 6-- Jäi vähälle vastuulle ja löysi itsensä liian usein laitapakin tontilta, mikä ei sopinut miehelle laisinkaan ja pelit sujuivat suorastaan surkeasti. Loppukaudesta pelasi ajoittain keskikentällä ja hoiti oman ruutunsa ihan kelvollisesti, paikoin jopa hyvin, mutta kaksikolla Sinisalo-Tuomanen ei paljon pelinrakentelusta haaveiltu.
16. Lasse Linjala 5½- Alkuun ei istunut edes penkillä, mutta pikkuhiljaa raivasi tietään ylöspäin nokkimisjärjestyksessä ajoittain jopa avaukseen saakka. Esiintyi edukseen ensimmäisissä peleissään, teki maaleja ja onnistui vaikuttamaan jopa ”isoksi mieheksi aika tekniseltä”, mutta hyvän alkuun käteen rupesi nopeasti jäämään vain flegmaattista jolkottelua ja pääpallojen odottelua jossain ylhäällä. Välillä näyttää, ettei mies edes yritä kunnolla. Paljon saa tapahtua, jotta Linjalasta saataisiin vakituinen liigatason peluri.
17. Christian Sund 5½- Vaikka Kisu onnistuikin kohtuullisesti keväällä ja paukutti jopa kauden komeimpiin lukeutuvan vaparimaalin, niin taso ei vain kerta kaikkiaan riittänyt kantamaan vastuuta pelinrakennuksesta ja Poutiainen meni heittämällä ohi – sen jälkeen paluuta miehistöön ei juuri ole ollut. Tavallaan Kisua ei käy syyttäminen, tämä pelasi lopulta omalla tasollaan, mutta se ei vain riittänyt.
18. Matti Lähitie 5+- Käsittämättömän vähälle peliajalle jäänyt keskikenttämies joutui aluksi pelaamaan laidalla ja lopulta työnnettiin PoPaan pois jaloista. Parin kauden takainen avainpelaaja ei vain jostain syystä lukeutunut Martosen suosikkipelaajiin, vaikka loppukaudesta miehen pallollisille taidoille käyttöä olisi taatusti löytynyt Poutiaisen hiipuessa. Parhaimmillaan monipuolinen pelaaja olisi voinut haastaa Tuomasenkin, mutta ei saanut tilaisuuttaan. Harmi.
19. Zakaria Abahassine 5-- Sympaattista kaveria tuntuu pahalta arvostella, mutta ikävä kyllä taso ei riitä Veikkausliigaan. Sai yllättävänkin paljon vastuuta ja hoiti ajoittain puolustustehtäviä jopa erinomaisesti, mutta lukuisat pallonmenetykset hyökkäyspäässä olivat puolustuspelin(kin) kannalta huomattavasti suurempi haitta kuin em. hyöty. En tiedä, olisiko Sakesta enemmän laitapakiksi, ehkä ei tällä tasolla – laiturina vauhtia saattaa joutua hakemaan aina Kakkosesta saakka.
