Tämä viivästyi hieman, koska on tuota muutakin elämää…
Tiistai 13.10. Alkuverryttelypäivä Helsinki-Vantaan irkkubaarissa jäsenet S, U ja O juovat lounaaksi Murphyn stoutit. Jäsenet M ja I eivät päässeet tällä kertaa mukaan. Jäsen U on hieman käärmeissään, koska matkalukemiseksi aiottua Myrkkyä ei löydy lehtikioskilta: ei kuulemma ilmesty enää. Lapin Kullan aussiversio ei paljon auta. Suomifaneja kertyy lisää, joku hihkuu AC Oulua.
Tunnelma nousee, Air Berlinin lento lähenee. Kilpailevan matkailuyrityksen edustaja haluaa ostaa tai lainata Suomi-huivia. Sen verran on opittu, että vierasreissuilla kannattaa pitää mukana useampia huiveja. Lentokoneessa lentoemännät joutuvat täydentämään Warsteiner-varastojaan jo parin rivin jälkeen.
Hampurin lentokentällä viskiklubin olutalajaosto istuu rauhassa baariin maistamaan miellyttävähköä ja mietoa Ducksteinia.
– Tunnelma on hieman odottava, lähes lentokentän matalassa katossa (?), lausahtaa jäsen O.
S-bahn kulkee kohti Reeperbahnia, Köydenpunojankatua. Asemalla ”matkanjohtaja” S kaivaa reteänä repustaan navigaattorin, jonka avulla hotelli St.Annen löytyisi helposti. Tyhjä akku vaikeuttaa jonkin verran reitinhakua. Onneksi vanha kunnon suunnistustaito on vielä tallella.
Hotellissa seuraa arvonta parivuoteen ja hontelon lisävuoteen välillä. Kahdeksi seuraavaksi yöksi on samassa hotellissa varattuna oikein family room.
Nälkäiset fanit ponkaisevat vastapäiseen trattoriaan pizzalle. Tyhjä paikka, paitsi pari tyyppiä, jotka huivit nähtyään kehuvat olevansa Shefki Kuqin sukulaisia. Ei siinä mitään, tuumivat jäsenet ja nauttivat Schöfferhofer-vehnäoluet. Seiskan luokkaa, maku tulee ja menee, ei viitsisi juoda yhtä tuoppia enempää. Vehnäinen (ai jaa?).
Pizzat ovat keskivertokamaa, nälkä sentään lähtee. Lähtiessä puljun omistaja pyytää jäsen S:ltä SMJK:n vanhan huivin baariin roikkumaan ja lupaa sen matsin jälkeen takaisin. U ja O epäilevät, että S näkee huivinsa viimeisen kerran.
Hotellin baarissa hampurilaisten suosikkiolut Astra asettuu arvosanaltaan kasin pintaan. Respan tyttö sanoo menevänsä huomenna katsomaan matsia ja ihmettelee, että olutta ei saa ostaa. Olut ja jalkapallo vain kuulemma kuuluvat yhteen. S, U ja O:kin päivittelevät kieltoa. Vaan vähänpä he tietävät…
”Astra”-baari hotellin lähellä on täynnä korttia pelaavia turkkilaisia. Baarissa on myös kauppa, ja jäsen S:lle kaupitellaan pulloa Jack Danielsia. 4 cl kyllä riittää.
– Siinä pisteessä, että onko se objektiivinen vai subjektiivinen arvostelu, nyt alkaa maistuun vaan kaljalta tästä eteenpäin, 8 -, toteaa jäsen U tyhjentävästi ja tyhjentää Astra-tuoppinsa.
Vihdoin matkalaiset pääsevät itse Reeperbahnille ja piipahtavat heti Planet Pauliin, ensimmäiseen ei-tissibaariin, jonka he bongaavat. Irkkukahvissa on runsas flavori, viski maistuu enemmän kuin kahvi. Kuuma Rum Grog tekee hyvää S:n flunssaiselle ololle.
– Tämän paikan WC ei sovellu paskantamiseen, sillä käsi osuu pyyhkiessä ikävästi pytyssä olevalle tasanteeseen ja siinä olevaan kuona-aineeseen, jäsen U arvioi.
Shemalet kulkevat käsikynkkää. Sisäänheittäjien rotu puhuu myös suomea:
– Perkele saatana Suomi-poika.
Ensin se on hauskaa, mutta alkaa pian ärsyttää. Lopulta S sanoo aina:
– No, we are Swedish.
Kukaan ei usko.
Eräs naispuolinen sisäänheittäjätäti läpsäisee jäsen O:ta persuksille. Vähän ajan päästä pojat haahuilevat takaisin päin ja U tarjoaa omaa persustaan tädille. Ei heru läpsyä, vain murhaava katse.
”Can´t buy me love”
Turistiryhmiä pyörii pitkin poikin jatkuvasti. Kyseessä on kuulemma jokin Beatles-buumi. SUO-ryhmä poikkeaa sivukadulle heti Futurolaa ja muita alan tarvikkeita myyvän putiikin jälkeen. Seksibaarien keskellä on taas yksi tavallinen baari, jonne ryhmä siirtyy. Mutta baari ei olekaan ihan tavallinen:
– Ruoribaari! Näin tämän Suomen telkkarissa, halusin käydä täällä ja nyt se löytyi, U ilakoi.
Jeverissä on hieman humalainen maku ja katkeran kitkerä jälkimaku. Hana-Veltinsin vaahto on hieno ja makukin miellyttää, varsinkin metallinen jälkimaku. Meriaiheisessa baarissa soi täysiä saksalainen humppa, nahkahousut vain puuttuvat.
Jäsen U yrittää olla ystävällinen sakuryhmälle ja tarjoaa paikkaa vierestään. Penkille kampeaakin itsensä vessasta tuleva nahka-asuinen, viiksekäs Günther. Tour jatkukoon.
SUO pystyy vastustamaan molemmissa päissä Reeperbahnia olevia Hesburger-kioskeja ja menee sattumalta currywurst-paikkaan. Jäsen S näkee, kuinka edellinen asiakas, ”hento” täti, ostaa hyvännäköisen annoksen. S tilaa samanlaisen, Jumbo 5,50 euroa. Täti on jo syönyt oman annoksensa, kun S:lle aletaan vasta tehdä hänen Jumboaan. Paistoalustalle lätkäistään kaksi jättikokoista wurstia. Paiston jälkeen kuuluu vain plop plop plop, kun makkarat sujahtavat paloittelukoneen läpi. ”Mystinen arvoitus” –kastike ja kasa curryjauhetta kruunaa annoksen. Mutta eihän S-raukka jaksa edes puolta annosta. Säälittävää.
Seuraava baari on Mexikana Tequila Tai Jotain Sinnepäin –baari, pitkä u:n muotoinen baaritiski ja yrmy tarjoilijatäti. Vessa on kuin sodan tai punkkarien jäljiltä. Baarin seinillä roikkuu kylttejä: ”Jack is here.” ”St. Pauli gegen rechts.” Musiikki on raskaahkoa, ja jäsen U pyytää Iron Maidenia. Baarin täti käy hakemassa autostaan kasan levyjä valitkaa siitä –periaatteella ja hymyäkin jo irtoaa. Lopulta täti tarjoaa ryhmälle vielä tuliset mexicana-shotit. Joku sekopää avulias Aatu kasaa = rikkoo terassin tuoleja, ja tarjoilijaa ei enää hymyilytä.
Harjoitusilta alkaa olla hotellin baaria vailla ohitse. Joku respaäijän kaveri hokee mantraa Mika Häkkinen…Kimi Räikkönen…Mika Häkkinen…
Ke 14.10. MatsipäiväFrühstück on hyvää tasoa: kananmunan kuoret lähtevät helposti irti. Puolenpäivän aikaan S, U ja O pääsevät liikkeelle ja löytävät haahuilun jälkeen avoinna olevan Schweinske-ravintolan, jossa 50 turistia syö sikaa ja jossa saa Highland Parkia.
– Nam! huudahtaa jäsen S ja pääsee pikku hiljaa taisteluvireeseen, niin kuin muutkin.
Litmasesta kaverukset ostavat evääksi Astraa muovipullossa pilkkahintaan ja suuntaavat kohti fanimatsia. Aika rientää ja taksi kulkee. Kroatialainen taksikuski on asunut Saksassa 35 vuotta ja lupaa kannattaa tänään Suomea.
Flurstrasse, stadion Lurup ja ambulanssi löytyvät helposti. Ihmeen rauhallista, vaikka peli on jo alkanut. Ai, mutta menossa onkin kymmenen minuutin alkuhiljaisuus. Suomen faneilla oli jopa kymmenkunta vaihtopelaajaa ja viitisenkymmentä kannattajaa. Hetkinen, joku faneista uskaltaa polttaa katsomossa tupakkaa! Raivoisan taistelun tuoksinassa Pekka#9:n mahtava kanuunakeenmäinen maali, lentokonetuuletukset ja kuperkeikka sähköistävät selvästi tunnelmaa. Ja perään tulee hieno nosto moken yli numero vitoselta.
Suomalaisten toilette on epäilyttävästi puskassa lasten leikkikentän vieressä. Toiselle jaksolle ei näytä olevan taktiikkamuutoksia eikä pelaajavaihdoksia ainakaan Saksalla, jolla ei juuri vaihtureitakaan ole. Yhtäkkiä kajahtaa neljän tyypin suusta vastakkaisesta katsomosta –Kuka voittaa? Kaikki vastaavat: –Suomi! Siinä se, yksinkertaisuudessaan kaunista. Mutta eläkeiänkin jo ohittanut tuomari viheltää pilkun Saksalle, 1 – 2. Sakut painostavat lopussa, tuomari antaa vaparin vaarallisesta paikasta, yrittää selvästi saada pelin tasoihin. Vastapäisestä katsomosta raikaa apinatifoilua. Ja tasoitus kolmen metrin paitsiosta, jota tuomari ei keskiympyrästä muka huomaa. Lopputulos on YYA-sopimuksen mukainen, mutta silti kirvelevä 2-2.
Jälkipelit pelataan läheisessä Schweinskessa. Astraa, Highland Parkia. Jäsen U antaa ensimmäisen kiitettävän arvion ryhmältä koko reissulla, kun Orkneyn saaren laatuviski saa 9-! Niitä sitten veljekset maistelevatkin snapsilaseista ja saavat lopuksi baarimikolta ilmaiset piripintaan täytetyt. Tai ei lopuksi, jäsenet jatkavat sitkeästi istuskelua ja tilaavat vielä weisswurstiakin.
Terassin puolella suomifanit saavat seurakseen paikallisen ukkelin, joka heiluu Suomen lippu kourassa. Baarimikko tarjoaa SUO:lle vielä siniset juomat ja ottaa itsekin. Vinkkinä: olisi aika lähteä?
Pienimuotoinen marssi stadionia kohti sujuu sutjakkaasti. Mukana kulkee faneja ainakin Tampereelta, Lahdesta, Kokkolasta (ottaa jostain Hermes-kyltistä kuvia) ja yksi Saksassa asuvakin. Saksan kannattajienkin kanssa yritetään saada aikaan toverihenkistä keskustelua.
Stadionin jonossa jäsen O lyöttäytyy juttusille kahden saksalaisen ladyn kanssa ja saa vaihdettua huiviin hatun, johon on liimattu koripallon kokoinen Saksan väreihin maalattu styroksipallo. Muut jäsenet äimistelevät, kuinka hieno vaihtokauppa oikein onnistui.
Stadionilla alkaa juuri Maamme-laulu, kun jäsenet ryntäävät yläkatsomoon. S jää hetkeksi jumiin muutaman kannattajan väliin, kun he uskovat omien paikkalippujen pitävän tarkalleen paikkansa ja ihmettelevät alkuun seisomakatsomomeininkiä. Mutta uskomaton tunnelma vie kaikki mahdolliset kränät mennessään. Matsin alettua U ja O ilmestyvät lähistölle Holsten-tuoppien kanssa. Olutta myydään sittenkin, ja on siinä prosenttejakin.
Samassa Tintti tinttaa maalin Suomelle ja kaikki sekoavat ja halailevat toisiaan. S yrittää juhlia yläpuolella seisovan U:n kanssa, mutta tämä toppuuttelee, koska hänen molemmissa käsissään ovat täydet tuopit. Niin, asiat täytyy panna tärkeysjärjestykseen…
Järkkärit katselevat rauhallisesti menoa. 50 000 saksalaisen kannustus on laimeaa. Muutama sata suomalaista on kuin hurmiossa. Kannustuslaulut alkavat välillä alhaalta, välillä ylhäältä ja vellovat edestakaisin. Olut liukastaa äänihuulet. Saksalaiset viheltävät omansa tauolle.
Toisen jakson aluksi jäsen S ajautuu alakatsomoon marssitoverien luo. Jäsen O pallopäineen pysäytetään kaljanhakureissulla jatkuvasti kuvien ottamista varten. Vessassa O ihmettelee, miksei seinällä ole kusilaareja. Toilettiin tulleet daamit taas hieman kummastelevat, miksi O on naisten vessassa.
Toisen jakson lopussa SUO on taas yhdessä ylhäällä. Takana joku uskaltaa jo unelmoida voitosta. Saman tien Saksa iskee Suomelle tyypillisen sähläysmaalin. Kirveleväksi tasuriksi tämäkin sitten kääntyy. Jäsen U häipyy yhtäkkiä jonnekin. Loppuvihellys ja Suomen pelaajien kiitokset kaikkensa antaneelle fanikatsomolle.
Tunteikas osuus alkaa.
***
Jäsen S jää autioituvaan katsomoon pitkäksi aikaa. Katse on hieman tyhjä, silmät hieman kosteat. Jälleen karsinnat takana, ja Suomi hyvänä kolmosena. Moskovan, Cardiffin ja Olympiastadionin muistot välähtelevät mielessä. Sitten S miettii, millaista olisi tässä ja nyt, jos Suomi olisi varmistanut paikkansa kisoihin, tai edes jatkokarsintaan…
***
Tunteikas osuus päättyy.
– Täällä myydään vieläkin kaljaa! O palauttaa S:n tälle planeetalle.
Paikalle jostakin ilmestynyt suomalais-slovenialainen pari juo O:n seurassa. Seurue menee välillä ulos, mutta palaa jälleen tiskille. Jäsen U soittaa jostakin pysäkiltä saksalaisten seurasta:
– No nyt ne teki oharin!. Ei kun nyt ne tuleekin takaisin!
Lopulta järjestysmiesketju ohjaa kaikki ystävällisesti pois stadionilta. Suomalaistytön (kutsuttakoon häntä A:ksi) jalkapallotuntosarvipompulat heiluvat hassusti hänen puhuessaan. Sloveenikarjun (B) juomatavat näyttävät muistuttavan suomalaisia. Jäsen U soittaa, että kohta Leningrad Cowboys soittaa. S ja O eivät enää sinne lähde, vaan suuntaavat ison porukan kanssa metroasemalle.
Joukkoon on tullut pari ahvenanmaalaista Saksan väreissä, yksi helsinkiläinen Suomen väreissä ja kasa aitoja saksafaneja. Asiantunteva jalkapallokeskustelu sinkoilee englanniksi, saksaksi, suomeksi, ruotsiksi ja siansaksaksi. Suomea kehutaan, Saksaa haukutaan. Jäsen S muistuttaa, että Saksa siellä Etelä-Afrikassa kuitenkin ensi vuonna taas potkii.
O virittää lisäksi keskustelua parin sakuhuligaanin kanssa hämärällä puisto-osuudella. Ei vastakaikua. Aseman liepeillä on ulkoilmabaari, jossa kaikki poikkeavat olusilla. Sakut laulavat:
– Suommi teke kohta maaalin, suommi teke kohta maaalin, suommi teke kohta maaalin, eepä klääp toop piille kiitap poo, ee poo! (Loppu siis siansaksaa)
Yhteislaulut kaikuvat kauniisti asematunnelin seinissä. S ja O pidetään hyvin juomissa, he eivät ehdi entistä tyhjentää, kun uusi jo lykätään käteen.
Eväät ovat tarpeen, sillä alkaa ikuisuudelta tuntuva seikkailu Hampurin U- ja S-bahnilla. Jotkut sanovat sinne, menevät tänne, tankkaustauko, sinne junaan, ei kun äkkiä pois, tyhjennystauko, junaan, seuraavalla pois. Yhtenä oppaana on paikallinen futispompulapäätypykkä, joka ei tunnu tietävän, missä mennään. S ja O kulkevat mukana kuin märkä ajopuu. A ja B häipyvät yhtäkkiä vastakkaiseen junaan, mikä on vahinko, koska S ja O olivat ikään kuin menossa parin suosittelemaan baariin heidän kanssaan.
Lopultakin Reeperbahnilla. Kuvaustauko, aivan ulkopuoliset tytöt suostuvat ikuistamaan koko porukan kaikkien kameroille. Jäsen S seuraa paikallista futispompulaa, koska hän kuulemma tietää, missä A:n ja B:n kaverin baari on. Yhtäkkiä S ihmettelee, mihin O ja sakut jäivät. Sitten häipyy futispompulakin. S harhailee, kunnes sattumalta Suomi-Slovenia kävelee vastaan. He menevät Utspann-baariin Talstrasselle. Jäsen S päättää ensin etsiä jäsen O:ta.
O:ta ei ihme kyllä näy, eikä hänellä ole kännykkää mukanaan. S muistaa äkkiseltään, että hänen yksi huivinsa on vielä trattoriassa. S reippailee sinne, ja tallellahan rakas huivi vielä on. Yhden huivin hän on jo vaihtanut Deutschland-huiviin ja toisen HSV-kääntöpipoon. Jäsen U soittaa, Cowboysien keikka on loppunut. S yrittää neuvoa tien Utspannin suuntaan.
Utspannissa on tiskin takana Josef-jugoslaavi. Naapurista Deniz kebab pizza imbissistä saa tilata sapuskaa, joka tuodaan Utspanniin. Jäsen S syö piden, joka on herkullinen lätty, vaikka sloveeni B onkin huijannut ottamaan pideeseen (?) pinaattitäytteen.
Sakufanit pölähtävät paikalle ja kertovat, että ovat huutaneet S:n nimeä keskellä Reeperbahnia jäsen O:n kanssa. Kovaa ja pitkään. Sitten O on lähtenyt omille teilleen eikä kuulemma muista hotellin nimeä. A-pompula on huolissaan O:sta ja ehdottaa, että S soittaa hotellin respaan. Respa sanoo, että huoneen avain on poissa, joten jäsen O lienee huoneessaan. Jäsen U saapuu vihdoin parin sakun seurassa.
Sisään tulee myös foorumisti Turusta, ainoa 15 hengen porukasta, muut jäivät Suomeen. S ja satunnainen sankari saavat tuossa tuokiossa ilmaiset juomat tiskin päässä majailevalta paikalliselta äijältä. Ystävällistä porukkaa, S ja randomhero ajattelevat. A-pompula saa vinkin tiskin takaa Josefilta, että kyseisellä herrasmiehellä saattaa olla mielessä jotain muutakin kuin suomifanien kestittäminen. Tämä kanta-asiakas kun on ennenkin yrittänyt lähestyä miespuolisia asiakkaita sillä silmällä. A armahtaa S:ää ja paljastaa totuuden. S ei vain muista heti kertoa satunnaiselle sankarille asiasta.
S puhuu vielä A:n kanssa Jumicareista. B pitää seuraa tiskinpää-äijälle. Sitten kaikki häipyvät ja baari menee kiinni. Jäsen U päättää lähteä hotelliin ja jäsen S seuraa häntä kiltisti. Hotellissa seuraa yllätys, kun jäsen U ei olekaan huoneessa. Respa on katsonut väärän huoneen avainta. Päätetään etsintäpartion lähettämisestä. S lähtee, U jää rukousasentoon ja sitten karhuntalja-asentoon lattialle.
Jäsen S kulkee kohti Reeperbahnia huppu päässä St.Paulin kannattajien tyyliin, mutta kaulassa on viimeinen Suomi-huivi HSV-väreineen.
Jäsen S kulkee Reeperbahnia aamuneljältä edestakaisin.
Jäsen S kyselee urheilta suomifaneilta, onko saksapallopäätä näkynyt.
Jäsen S väistelee ilolintuja, jotka nokkivat hänen nahkatakkiaan.
Jäsen S palaa hotellille ja herättää jälleen yörespan.
Huoneessa jäsen S on kompastua karhuntaljaan. 10 minuuttia myöhemmin jäsen O saapuu ja on myös kompastua karhuntaljaan. O kertoo etsineensä S:ää ja U:ta ja sitten nukahtaneensa johonkin baariin. Herättyään hän on huomannut, että taskusta on pudonnut tai häipynyt 200 euron seteli. No näitähän sattuu. Taksi ei ole halunnut tuoda O:ta Annenstrasselle: –Kävele! Taskuun jäänyt kymppi on sitten auttanut asiaa toisessa taksissa.
To 15.10. Jäähdyttelypäivä
Aamiainen maistuu, paitsi jäsen U:lle, jolle S ja O vievät banaanin. Uumoiltu Berliinin-visiitti jää yllättäen tekemättä. Sen sijaan matkalaiset lähtevät iltapäivällä tuhlaamaan viimeisiä rahojaan Hampurin keskustaan.
Karstadt Sport –tavaratalossa on kokonainen kerros leluja. Muitakin suomalaisia pyörii siellä. Eräs perhe kertoo, että saksalaiskatsomossa oli ihmetelty ja ihailtu Suomen kannattajia: –Hulluina huusivat ja heiluivat. Yläkerran ravintolassa saa kaikki ruoat puoleen hintaan 16.30 jälkeen. Nuukat suomalaiset päättävät tulla silloin takaisin.
S:n ostoksiin kuuluu dominopelin ja pahvikauppatavarakorin lisäksi St.Paulin tyylikkään ruskea huivi. Viereisestä Saturn-elektroniikkatavaratalosta hengissä päästyään seikkailijat haahuilevat kävelykatuja, kunnes he pääsevät syömään 4,50 euron schnitzelit. Shoppailu jatkuu St. Paulissa: kaikki kolme ostavat 10 euron lentolaukut sekä S ja O vielä 10 euron langattomat kuulokkeet kaupasta, jossa tiskin takana on koko suku turkkilaisia.
Illalla S pääsee toteuttamaan pakkomielteensä: syödä hampurilaista Hampurissa. Burger Kingissä saa katsella ikkunan läpi lihatiskiä jalkakäytävällä. Jäsen O haluaa Nussia Lidlissä, mutta pähkinäpatukat ovat päässeet loppumaan. Amaretto-likööriä sen sijaan löytyy.
Pe 16.10. Auf wiedersehen -päiväSataa. Jäsenet S ja U ihmettelevät hyvää tuuriaan säiden suhteen. Viimeksi he ovat kastuneet Suomen peleissä v. 2006 Stadikalla Pohjois-Irlanti –matsissa. Check-outia tehdessä respan tyttö kertoo bonganneensa jäsen O:n televisiosta matsin highlightsien pysäytyskuvassa.
–That´s one of our guests, tyttö on ylpeänä ilmoittanut ja osoittanut styroksipallopäätä.
– Tää varmaan sitten oli sitä lutuuria, toteaa SUO ja lähtee kotiin.
Kiitos kaikille mukana olleille Suomen faneille und Danke schön, auf wiedersehen!
