Pari rästipeliä himaan ja sarjakärki häämöttää?
Äkkiä gert takaisin
Päästiin taas oneliner-elinhon suosikkiaiheeseen. Tällä kertaa jopa yllättävän monta merkkiä sisältänyt viesti ei kuitenkaan tehnyt mielestäni oikeutta sille kuuluisalle isolle kuvalle, joten voisinkin nyt, näin sopivasti kauden puolivälin taituttua, kirjoittaa tästä talven ja kauden mittaan minuakin mietityttäneestä asiasta.
Viime kausi on pelattu ja nyt jo moneen kertaan jälkipelattukin. Omasta puolestani haluan edelleen nostaa hattua Gertille ja Jarkolle onnistuneesta kurssin kääntämisestä katastrofaalisen aloituksen jälkeen. Viimeiset 20 peliä pelattiin 1,5 piste/peli -keskiarvolla, mikä viimekautisella materiaalilla oli helvetin kova saldo. Kunnia niille, joille se kuuluu.
Jos nyt oikeasti halutaan verrata Honsua ja Gertiä pelkästään tulosten valossa, pitäisi ottaa huomioon kaksi asiaa. Ensinnäkin, Kakkosen A-lohkon taso on pariin viime kauteen verrattuna laskenut huomattavasti. Viime kauden ylivoimaisesti kovin jengi MP vaihtui Atlantikseen, Käpylä ja Varkaus ovat heikentyneet huomattavasti, ja ainoa paperilla vahvistunut nippu Ogelista on ollut pelillisesti vain varjo viimekesäisestä. Kaikki kunnioitukseni tämänhetkiselle (!) kärkikaksikolle, mutta en voi Joensuuta ja Lahtea parhaallakaan taidolla pitää yhtä kovina kuin viime kauden kärkijoukkueet. Ja sitten se toinen huomionarvoinen asia - IFK on vahvistunut tuntuvasti. Joukkueeseen on tullut taitoa ja nopeutta ja materiaali on monin kerroin leveämpi kuin viime kaudella. Tulijoista Kärkkäinen, Koponen, Okkonen, Kastrati ja asennevarauksella Astrada voisivat aivan hyvin pärjätä Ykkösessä, ja ovat vielä nuoria ja kehityskelpoisia pelaajia.
Myös lähtökohdat tähän kauteen olivat erilaiset, kun muutamaa poikkeusta lukuunottamatta kauden 2009 runko jatkoi IFK:ssa. Jakaisin tästä pienen kiitoksen Gertin suuntaan, joka viime kauden jengiä kasatessaan painotti tulokkaiden halua pelata nimenomaan Kauneimman paidassa. Gertin aloittaessa ei joukkueessa ollut ainoatakaan sopimuspelaajaa. Joukkue piti kasata alusta. Honsulla ei tätä ongelmaa ollut - edes viime kauden paras pelaaja Jussi Leppälahti ei kyselyistä huolimatta vaihtanut maisemaa. Honsu sai keskittyä joukkueen vahvistamiseen. Ja nyt voidaan sanoa, että eteenpäinmenoa on tapahtunut myös organisaation tasolla, kun pelaajille on tehty aiempaa pidempiä sopimuksia.
Se on toki eri asia, olisivatko viime kauden pelaajat jatkaneet Gertin valmennuksessa tai olisivatko kaikki tämän kauden tulijat tulleet Gertin IFK:hon. Oma veikkaukseni on että osa olisi, osa ei. Tällä kaudella IFK:n sivuilla julkaistuissa haastatteluissa muutamat pelaajat ovat viitanneet viime kauden erikoisilta tuntuneisiin harjoitusmetodeihin ja siihen, että tämän kauden "perinteisempi" tapa treenata tuntuu toimivammalta. Eronsa on myös Gertin ja Honsun persoonallisuuksissa. Gert on Gert, ja joillekin pelaajille se voi olla liikaa. Näitä valmentajia on kaikilla sarjatasoilla Stadin Seiskasta Mestareiden liigaan, eikä siinä mitään. Päävalmentajaksi Gert oli ja on edelleen kokematon, vielä hieman kokemattomampi kuin Honsu, ja on vielä epäselvää, onko Gert parhaimmillaan päävalmentajana vai tämänhetkisessä roolissaan, eli osana usean hengen valmennusryhmää. En epäile Gertin asiantuntemusta, mutta jalkapallojoukkueen päävalmentajalta tarvitaan paljon, paljon muutakin kuin jalkapallon teorian osaamista. Kakkosen realiteetitkin ovat mitä ovat, ja suurin osa pelaajista pitää valmentajista, jotka ovat tyyliltään, sanoisinko ymmärtäväisempiä kuin mitä Gert tuntuu olevan.
Summa summarum. Sanoisin, että kaikki voittivat. Gert pääsi ammattiorganisaatioon, jossa hänellä on mahdollisuus kehittyä Suomen arvostetuimpiin kuuluvan päävalmentajan alaisuudessa. Erityisesti pidän "mielestäni harjoituksissa ei välttämättä tarvitse olla hauskaa" -Gertin kannalta potentiaalisesti hedelmällisenä sitä, kuinka erilaisia persoonia hän ja pelaajakeskeisenä valmentajana tunnettu Bana ovat. Honka ja Lehkosuo saivat organisaatioonsa valmentajan, jolla on annettavaa niin seuran junioreille kuin edustusjoukkueellekin. IFK puolestaan sai päävalmentajan, joka on nuori, kehityskelpoinen, oppimishaluinen, kunnianhimoinen - ja varmasti sarjatasolle sekä kulttuuriin valmiiksi sopeutunut. Tulokset kertovat, että muutos on ollut positiivinen, mutta koko totuus ei ole aivan niin mustavalkoinen kuin lainaamassani viestissä vihjataan.
Tänään taas mahdollisuus nousta kohti kärkeä. Nautitaan näistä peleistä, nautitaan tästä kaudesta. Helsingin IFK kaunein kaikista!
