Seura perustettu vuonna 1990
14. kausi pääsarjassa
Paras sijoitus: 1 (2008)
Sijoitus viime kaudella 5. (11-7-8 38-30 40)
Maalintekijät liigassa kaudella 2009Timo Furuholm 11
Mika Ojala 7
Guillano Grot 4
Ats Purje 4
Joni Kauko 3
Joni Aho 2
Kennedy Nwanganga 2
Martin Civit
Henri Lehtonen
Aristides Pertot
Alberto Ramirez
Claudio Verino
Kausi 2009 ylipitkänä tiivistelmänäLiigamestaruuteen päättyneen kauden 2008 jälkeen joukkueesta lähti liuta pelaajia edistämään uraansa muualle, jättäen jälkeensä rikki revityn puolustuksen ja keskikentän. Korvaajia Josille, Diegolle, Chatolle ja Mäksälle metsästettiin jo tammikuisen CIS-kutsuturnauksen aikana. Entisen Neuvostoliiton alueen maiden mestarijoukkueiden harjoitusturnaukseen sinimustien tie aukeni toisen joukkueen vetäytymisen ansiosta. Valmistautumiskauden alussa pelattuun turnaukseen Inter lähti valmistautumattomana ja vahvasti Kakkosessa tälläkin kaudella sarjapaikkansa säilyttäneen Sinimustien pelaajien värittämänä. Alkulohkosta ei ollutkaan asiaa eteenpäin, ja kotiinpäin tarttui vain yksi tasuripiste. Kyseisen turnauksen voitti eräs moldovalaisjoukkue...
Liigacupissa Interillä oli lähes joka ottelussa eri toppari tai pari. Lähinnä puolustuspään kokeiluiden takia LC-mestaruuden puolustaminen jäikin haaveeksi, sillä tie katkesi tässäkin kilpailussa alkulohkoon. Tappioiden joukkoon mahtui myös katkera kevytderbyn häviö lukemin 0-1.
Tarvitut vahvistukset saatiin Interiin lopulta huhtikuun alussa, vain kaksikymmentä päivää ennen kauden alkua. Sveitsissä kohujoukkueeksi ajautuneesta FC Thunista paluun tehneen Ari Nymanin vanavedessä joukkueen kanssa sopimukseen päätyivät meksikolainen keskikenttämies Alberto Ramirez ja argentiinalaistoppari Claudio Verino. Näihin aikoihin myös aiemmin talvella sopimuksen allekirjoittanut seuralegenda Aristides Pertot liittyi harjoitusvahvuuteen ryypättyään koko alkuvuoden kotimaassaan. Amatöörien puuhastelua. Muita talven aikana hankittuja vahvistuksia olivat pitkän loukkaantumisen jälkeen palannut Touko Tumanto ja nigerialainen Kennedy Ugoala Nwanganga.
Viimeiset harjoitusottelut lupasivat hyvää kautta silmällä pitäen, mutta jo ensimmäinen matsi näytti sinimustien olevan hukassa. Maarianhaminan vieraspelissä lopulta seurahistoriansa parhaan sijoituksen kaudelta saavuttanut MIFK käytti karusti hyväkseen topparin tontilla kokeilleen Joni Ahon lyhyyden iskiessään johtomaalin, ja loppulukemat saarelaiset viimeistelivät laiskasti puolustaneen Verinon antaessa tilaa. Ensimmäisen puoliajan lopulla oikeana pakkina aloittanut Ville Nikkari otti henkilökohtaisen törkeän käyttäytymisen jälkeen suoran punaisen kortin jonka jälkeen kentälle ei ollut pitkään aikaan asiaa. Samalla keskikentälle alunperin aiottu Ari Nyman tipahti toppariksi kauden hamaan loppuun asti.
Avaustappiota seurannut kuuden tappiottoman ottelun putki nosti fiiliksiä mukavasti huolimatta alkukauden loukkaantuneena olleen Timo Furuholmin puuttumisesta. Keskikastiin povatut MYPA ja Jaro kaatuivat kotona niukasti. MYPAA vastaan nähtiin kentällä yleisölle tuntematon nimi Joni Kauko, joka vakuutti kausidebyytissään iskemällä hienon maalin, ja loppukauden Joni saikin nauttia Jobin luottamusta ja kannattajien suosiota. Mypan Ilari Äijälä tasoitti toisen puoliajan lopulla, mutta kakkoskärki Guillano Grot laukoi voittomaalin lisäajan viimeisellä minuutilla Mypa-puolustajan kautta. Muutamaa päivää myöhemmin Grot iski jälleen voittomaalin nihkeässä pelissä Pietarsaaren Jaroa vastaan. Niukan Jaro-voiton jälkeen omituinen sarjaohjelma laittoi sinimustat pelaamaan vieraspelin Anjalankoskella, tuloksena nihkeä 0-0-tasuri. Epäluottamus "Indio" Verinoa kohtaan oli jo tässä vaiheessa kasvanut kannattajien keskuudessa. Seuraavista otteluista selvittiin kuitenkin hyvin, kun Inter otti voiton kolmesta palloseurasta putkeen. Kauden ensimmäisen derbyn Interille ratkaisivat Kennedy Nwanganga sekä maalipörssin kolmannen sijan kauden lopussa napannut Furuholm.
Toukokuun lopussa kärsi katkerat kotitappiot Hakalle ja VPS:lle, ja Verinon ulostamista vaatineet mielipiteet vain vahvistuivat, vaikka katsomoon näkyi myös Interin hyökkäyspelin ponnettomuus sekä valkeakoskelaisten puolustusmuuria että kovalla sykkeellä pelannutta Vepsua vastaan. Indiolle annettiin kuitenkin vastuuta kesäkuun ensimmäisen päivän Honka-ottelussa, joka päättyi riemukkaaseen voittoon. Honka siirtyi johtoon jo kuudennella minuutilla, mutta Mika Ojala kavensi vain kolme minuuttia myöhemmin. Loppulukemat sinetöi Purje Furkan keskityksen jälkeen. Ottelun ikävin tapaus oli Ojalan julmaan paikkaan tullut loukkaantuminen, joka tarkoitti Mikalle alle 21-vuotiaiden EM-kisojen väliinjäämistä.
U21-kisojen takia liiga oli kesäkuun loppuun asti tauolla. Ainoa Ruotsiin matkannut sinimusta pelaaja Joni Aho suoriutui alkulohkoon päättyneessä turnauksessa oikean pakin paikalla tyydyttävästi lajin huippumaita Englantia, Saksaa ja Espanjaa vastaan. Myös muu Interin joukkue vieraili Ruotsissa, kun tauolla käytiin kohtaamassa Jos Hooiveldin uusi seura, paikallisesta mestaruudesta taisteleva AIK. Mukaan tarttui hyvää lupaillut 0-2-voitto.
Kisatauon jälkeen oli luvassa kaksi ennakkoon vaikeaa vieraspeliä. Töölössä tuloksena olikin tappio, kun Klubi voitti värittömän ottelun 2-0. Toisen maalin viimeisteli Jarno Parikka, mutta maalivahtina tässä vaiheessa oli peliajan suhteen koko kauden ajan sorsittu Touko Tumanto. Patrick Bantamoi oli lentänyt pihalle pysäytettyään Klubin läpiajon boksin ulkopuolella, ja Dragtsma oli kaikki vaihdot käyttänyt. Nikkari pääsi kentälle ensimmäistä kertaa sarja-avauksen jälkeen, mutta oli pulassa koko ottelun.
Tampereella veräjänvartijana aloitti loppukaudella vastuuta kerännyt kanukki David Monsalve. Kauden katkerin tappio kärsittiin juuri tässä ottelussa, kun Inter oli edennyt jo 2-0-johtoon. Sitten Kangaskolkka kavensi, ja heitti muutamaa minuuttia myöhemmin komean voltin, jonka seurauksena Monsalve lensi ulos. Liigadebyyttinsä teki kolmosvahti Eemeli Reponen, joka ei kuitenkaan onnistunut nappaamaan pilkkua. Viimeisellä minuutilla Rafinha sinetöi TamUn voiton narutettuaan Inter-puolustusta.
Seuraavissa kolmessa liigapelissä oltiin jo heittämässä pyyhettä kehään. Lahtea vastaan noustiin tasuriin huolimatta epävarmasti esiintyneestä, kauden ainoan kokonaisen pelinsä pelanneesta Reposesta, jonka piikkiin ei surkeaa erikoistilannepuolustamista voi kuitenkaan laittaa. MIFK vieraili viikkoa myöhemmin Veritaksella, ja Verino sai vastuuta topparin tontilla viimeistä kertaa koko kaudella oltuaan kolme peliä sivussa. Pitkästä topparista ei kuitenkaan ollut pitkiä hyökkääjiä vastaan apua, tuloksena 1-1. Mifk-tasapeliä seurasi kauden noloin pupellus Jyväskylässä. Ensimmäistä kertaa kaudella vastuuta saanut toppari Jermu Gustafsson korvasi Verinon hyvin, mutta hyökkäyssuuntaan sinimustat eivät saaneet mitään aikaan, ja JJK:n Mika Lahtisen iskemä maali riitti kauden karsintoihin päättäville kettupaidoille.
Heinäkuussa pelattiin muutakin kun liigaa. Kahdeksantena päivänä pelattiin Suomen Cupin kuudennen kierroksen ottelu Ropsia vastaan. Grot munasi itsensä kentällä, mutta jatkoon päästiin joka tapauksessa Ats Purjeen varmalla sijoituksella ja Ramirezin komealla kaukovedolla. Seuran historia ensimmäinen UCL-visiitti sen sijaan päättyi lyhyeen. CIS-turnauksen voittanut moldovalainen rikollisrahoitteinen Sheriff Tiraspol oli liian kova arpa, vaikka molemmat maalit Euroopan Liigan lohkovaiheeseen lopulta päässyt Sheriff iski Bantamoin aiheuttamista pilkuista.
Surkean heinäkuun takia hyvästeltiin mestaruustaisto, ja mitaleistakaan ei enää uskallettu unelmoida. Kuukausi loppui kuitenkin riemukkaasti, kun pitkä vieraspeli reissu päättyi riemukkaaseen voittoon Joni Kaukon viimeisellä kympillä iskemällä osumalla. Tätä seurasi liigasta tippuneen Ropsin nuijiminen lukemin 4-0, ja kaikki näytti paremmalta. Kauden toisessa derbyssä vuoristorata kääntyi taas vastakkaiseen suuntaan. Tepsi siirtyi 1-0-johtoon Jermun aiheuttaman epämääräisen pilkun jälkeen, ja voittolukemat iski Mikä Ääritalo Dragtsman vaihdettua pilkusta huolimatta hyvin suorituneen Jepen Nikkariin, jonka jälkeen laita vuosi kuin seula ja oli ihme että TPS osui vain kerran.
Dicksonilla vahvistunut KuPS kävi ryöstämässä pisteet elokuun puolivälissä huolimatta toppari-Ollon ulosajosta. Tämä kauden viimeiseksi tappioksi jäänyt ottelu ei vielä lopettanut mitalihaaveita, mutta tasan päättynyt vieraspeli Valkeakoskella jätti suut mutruun Hakan iskettyä tasoituksen viime minuuteilla. Elokuu päättyi voittoon Suomen Cupin seitsemännellä kierroksella, kun Inter voitti porilaista PoPaa vastaan Paavo Nurmen stadionilla evakossa pelatun ottelun nihkeästi 1-0. Joni Ahon nöyryyttävä pilkunlaukomistekniikka ei tällä kertaa tuottanut tulosta, mutta Mika Ojala iski seuraavan sisään. Tästä ottelusta alkoi David Monsalven loppukauden kestänyt vastuunkanto maalilla.
Lyhyen maaottelutauon jälkeen mitalitaistoa hämmennettiin voittamalla Honka toistamiseen kaudella, kun Tapiolassa Monsalve oli aina oikeassa paikassa hyökkäyspelin rullatessa komeasti. Espoon jälkeen otettiin kotona revanssi Jyväskylän klubista lukemin 3-0. Mitalitaistelusta putoamiselle viimeinen niitti saatiin Vaasassa, jossa nousu 2-0-tappiosta tasapeliin ei riittänyt. Kauden viimeiset kaksi kotipeliä eivät tuoneet muutosta Interin vaisuun historiaan Tamua ja Klubia vastaan. Unitedia vastaan ottelussa oltiin lähellä voittoa huolimatta Pänä Lehtosen tienaamasta punaisesta ja loppukauden huilista, mutta lopulta haaveet kaatuivat kommunikaation puutteeseen. HJK vei pisteen mukanaan vain Monsalven imaisun ansiosta. Viimeisten kotipelien välissä vierailtiin Kuopiossa Suomen Cupin merkeissä. Kaukon ja Kennedyn ottelun alkupuolella iskemät maalit riittivät viemään sinimustat cupin välieriin.
Kauden viimeinen liigapeli oli vain lämmittelyä kyseistä välierää varten, kun molemmissa vastaan asettui FC Lahti. Liigaottelussa molemmat valmentajat peluuttivat reservään, ja huolimatta nihkeästä pelailusta kausi päätettiin 1-3-voittoon ja seitsemän ottelun tappiottomaan putkeen. Suomen Cupin välierässä kumpaakaan joukkuetta ei puolustaminen kiinnostanut, mutta hiuksia molempien kannattajat saivat repiä päästään. Lopulta Ojalan illan kolmas osuma vei sinimustat seurahistorian ensimmäiseen Suomen Cupin finaaliin lukemin 3-4.
Finskillä pelatussa finaalissa vastaan asettui Tampere United. Tilastollisesti suureksi peikoksi Interille muodostunut tamperelaisjoukkue pääsikin iskemään ottelun avausmaalin Interin puolustuksen tehdessä pienen virheen. Tämä ei sinimustia kuitenkaan lannistanut, vaan joukkue vyörytti hyökkäyksen toisen perään Tamun maalille. Ensimmäisen puoliajan viimeisellä minuutilla Kennedy Nwanganga laukoi tasoitusosuman kulmapotkun jälkitilanteesta, ja maalia seurasi Kennyn komea volttisarja. Toisella puoliajalla Inter jatkoi painostusta, vaikka sai TamU yhden avopaikan joka myös tuhrittiin komeasti. Vartti ennen ottelun päätöstä Inter sai kahdennentoista kulmapotkunsa, jonka Mika Ojala lähetti etutolpalla majailleelle Furuholmille. Laukaus suoraan ilmasta verkon perukoille, ja koko kannattajalauma räjähti riemuun. Maalin jälkeen Inter pelasi taitavasti aikaa estäen täydellisesti Unitedin nousun tappiosta. Viimeisen vihellyksen jälkeen Inter Turku oli tehnyt seurahistoriaa: ensimmäinen Suomen Cupin voitto on tosiasia. Eurooppaan, Eurooppaan...
Kausi 2009 lyhyempänä tiivistelmänäYhtä suurta vuoristorataa.
Arviot pelaajien viime kauden esityksistäMaalivahditPatrick Bantamoi (9): Kannatteli joukkuetta omilla esityksillään vaikealla alkukaudella esittämällä hurjia torjuntoja. Osasi myös ohjata tuttua puolustusta varmoin ottein. Kesätauon jälkeen Patrick teki kuitenkin kolme karmeaa virhetta, joista kahden seurauksena katkesi tie Mestarien Liigassa. Sormivamma päätti Pantterin pelit elokuussa, mutta on kunnossa ollessaan joukkueen ehdoton ykköstorjuja.
David Monsalve (8): Loppukauden ahkeroinut kanadalainen oli päävastuussa Suomen Cupissa. Perusvarman torjuntatyöskentelyn vastapainoksi Davidillä oli välillä vaikeuksia puolustuslinjan kanssa kommunikoinnissa, mutta miehen käsittämätön kyky olla lähes koko ajan oikeassa paikassa hivelee silmää. Harvojen virheiden karsiutuessa pois on Monsalvella luvassa parempi tulevaisuus.
Eemeli Reponen (=): Vain kahdessa liigapelissä esiintynyt Reponen ei esittänyt ihmeitä jos ei nyt ollut huonokaan, mutta arvostelua varten näyttöjä on liian vähän.
PuolustajatAri Nyman (8½): Taitava ja rohkea pelaaja, jonka ainoa ongelma on puuttellinen pelinjohtamiskyky. Pelinavaaminen oli läpi kauden epätasaista, vaihdellen perushyvistä surkeisiin räpellyksiin suoraan hyökkäyspäässä oleville vastustajille. Tilannetta ei tosin helpota että muu puolustus sysäsi pelin avaamisen lähes täysin Arskan vastuulle. Kaikesta huolimatta joukkueen puolustuksen tärkein lenkki.
Claudio Verino (5+): Höntyilijä. Pelirohkeutta Indiolta löytyi, mutta vastapainoksi vastustajalla oli helppo työ väistää tämän säntäilijän päälleajot. Suurin syyllinen puolen kauden puolustukselliseen heikkouteen. Tervemenoa.
Jermu Gustafsson (7): Esitykset olivat Arskamaisia höystettynä suuremmalla määrällä virheitä, ei kuitenkaan hirveitä kardinaalimokia. Korvattuaan Verinon hetkeksi Jeppe hoiti oman tonttinsa perusvarmasti.
Joni Aho (8): Todettiin jo alkukaudesta riittämättömäksi topparin tontilla, ja onkin viihtynyt pääasiassa oikeassa laidassa, missä on hyvän pallonkäsittelyn ja nopeuden ansiosta noussut rohkeasti tukemaan hyökkäyksiä. On parantanut otteitaan kauden loppua kohti. Luvassa on lähinnä epätasaisuuden pois hiomista.
Henri Lehtonen (7½): Kyvykäs sika. Vauhtia, taitoa ja rohkeutta riittää, mutta vastapainoksi ei kunnioita vastustajaa tarpeeksi. Ei helpottanut alkukauden puolustuksellista epävarmuutta nousemalla röyhkeästi ylös, jättäen laitansa täysin auki. Ei välttämättä paras vaihtoehto kapteeniksi.
Ville Nikkari (6): Heikko puolustaja, joka ei mestaruuskauden loukkaantumisen jälkeen saanut tasoaan takaisin, ja kauden avauksessa kasetti ei kestänyt, mitä seurasi pitkä penkitys. Väläytteli HJK-kotipelissä, mutta aika näyttää pystyykö nousemaan lopullisesti tasaisen hyväksi liigapelaajaksi.
KeskikenttäpelaajatJoni Kauko (8+): Läpimurto on tosiasia. Suuressa kuvassa taso heitteli loistosta näkymättömyyteen yksittäisten otteluiden sisällä, mutta sijoittumisen ja pelirohkeuden edelleen kehittyessä edessä on hurja tulevaisuus.
Severi Paajanen (7+): Keskikentän työmyyrä pelasi tyydyttävän kauden. Puuttumaan jäivät vain maalit. Paikkoja oli useampaankin byyriin, mutta osumia ei yhtäkään lähinnä laukaisuyritysten puutteen takia. Voisi ottaakin tuon suhteen hieman itsekkyyden mallia Kaukolta, vaikka kuusi syöttöpinnaa onkin ihan kiva juttu. Vaikeissa peleissä vaipui pimentoon.
Alberto Ramirez (9+): Bantamoin ohella joukkueen tärkein lenkki. Huikeita katkoja, varmaa puolustuksen tukemista. Teki itseään hyvin pelattavaksi. Toi hyvällä tavalla erilaisen vaihtoehdon joukkueen erikoistilanteisiin, vaikka lopulta osuikin vain kerran. Ramirezin ollessa pois kentältä pitkälle katsomoon näkyi keskikentän fyysisyyden dramaattinen väheneminen. Otti toki huiman kasan kortteja, mikä toisaalta vain osoittaa ettei Beto jää parin lapun takia pelko perseeseen. Chattokin keräsi mestaruuskaudella jokusen kortin... Toivottavasti ei hinnoittele itseään ulos joukkueesta.
Aristides Pertot (7): Heikkoja vastustajia vastaan omimmillaan. Seuralegendan motivaation voi kyseenalaistaa kun ennen kautta ei treenaaminen kiinnostanut, ja sen lisäksi ei edes ollut joukkueen mukana koko harjoituskautta. Heikensi keskikentän fyysisyyttä ollessaan kentällä, ja näkemyksellisiä syöttöjäkin nähtiin liian vähän. Kuitenkin loppukauden esitysten perusteella vahvistaisi joukkuetta jäädessään maisemiin.
LaitahyökkääjätMika Ojala (9): Loukkaantuminen kesäkuun alussa vaikutti Ojalan otteisiin kauden keskellä, ja ollessaan kunnossa olisi saavuttanut mestaruuskauden tehot. Oli liekeissä tuloksellisesti vaisulla loppukaudella, ja suoriutui hyvin alussa. Yhteispeli muun joukkueen kanssa kaunista katsottavaa.
Kennedy Ugoala Nwanganga (7½): Iski monta tärkeää maalia, mutta oli epätasainen. Leipoo usein pallon kanssa liikaa. Lähtee kuin raketti silloin tällöin. Potentiaalia on vaikka mihin, mutta töitä pitää tehdä tasaisemmin.
Ats Purje (7½): Vaisu kausi, pitkälti nivusvamman aiheuttama. Atsin kohdalla tiedetään mitä mies pystyy tekemään, ja tuo haastoillaan ja tekniikallaan erilaisen vaihtoehdon laidalle, joten jatkoa voi tarjota huoletta.
Touko Tumanto (7): Maalien valossa joukkueen heikoin laituri syötti muutaman, ja toi hyökkäyspäähän omanlaista pallovarmuuttaan. Vieraili veräjänvartijana, otettiin vaihtoon aina kun joku lensi ulos ja pelasi jämäminuutteja, mutta osoitti silti olevansa taitava pelaaja.
KärjetTimo Furuholm (9): Pysyvästi rikki, silti maalipörssin kolmas. Teki sen mitä hyökkääjän pitääkin, vaikka puolustusta olisikin voinut tukea useammin. Toivotaan ehjää kautta.
Guillano Grot (7): Neljä voittomaalia nostaa arvosanaa, sillä muuten hollantilainen oli saamaton paska. Tekniikasta ei tietoakaan. Itketään ja toivotaan vielä kauden verran.
MoniosaajaSami Sanevuori (7): Puolustus on Sanen oikea paikka, mikä myös loppukaudesta nähtiin. Keräsi minuutteja lähinnä laitahyökkääjänä, tehoja ei kertynyt ja ratkaisut ontuivat. Hurjan nopea ja teknisesti kyvykäs, kaipaa vain pientä voimalisää.
Alustus kaudelle 2010Kannattajien mielipiteet ovat vahvasti jakautuneet yhdessä asiassa, eli topparin hankinnassa. Puolustuksessa dominoinut Hooiveld sai kaikki kusemaan hunajaa, joten ei ole yllättävää että lisää samaa halutaan tilalle. Kuitenkin kaudelle 2009 koluttiin läpi kymmeniä toppareita, ja lopulta parikymmentä päivää ennen kauden alkua sopimus tarjottiin Verinolle, tunnetuin seurauksin. Uuteen kauteen lähdettäessä Job Dragtsmalla on uusia vaihtoehtoja, kun omista riveistä löytyy kaksi potentiaalista keskuspuolustajaa. Jermu Gustafsson on perusvarma puolustaja, joka sai kesken kauden kymmenen ottelun verran vastuuta ja esiintyi kohtuullisesti huolimatta siitä ettei ollut muun puolustuksen kanssa hirveästi harjoitellut. Jeppe on kuitenkin turhan samantyylinen kuin Arska, ja ei istu Jobin pelisysteemiin. Ykkösvaihtoehtona keskuspuolustukseen on kuitenkin Sami Sanevuori, johon ihastuttiin loppukauden muutaman viimeisen pelin aikana. Asiantuntijat ovat toki vaatineet Sanea puolustukseen jo pidempään. Sanella on nopeutta ja taitoa, joten pienen koulimisen jälkeen voi Interillä yhtäkkiä olla laadukas toppari omasta takaa. Varmaa on että kokonainen talvi yhdessä tiivistäisi puolustuksen yhteispeliä, kun taas edellisvuoden kaltainen topparinmetsästys kauden alkuun saakka näkyy huonompana sijoituksena.
Viides sija on liigassa kohtuullinen suoritus, mutta loistavaksi kauden muuttaa Suomen Cupin voittaminen. Ääripäästä toiseen vaihdelleet esitykset kentällä eivät liigassa parempaan edes oikeuttaneet, vaikka toki muistakin joukkueista on puhuttu liian huonoina voittamaan mestaruus. Topparipelleilyn puuttuessa harjoituskaudelta Interillä on kaikki edellytykset rakentaa ensi kaudelle mitalijoukkue. MM-kisojen takia todennäköisesti järkyttävän intensiiviseksi muotoutuvan sarjaohjelman takia olisi joukkueen eduksi että yhteispeli toimii alusta asti, ja tuttujen jätkien kanssa on helpompaa pelata. Toinen asia joka pitää välttää on ns. tapaus Pertot, joka ei harjoituskaudella Suomessa viihtynyt ja liittyi kokoonpanoon rapakuntoisena, mikä varmasti omalta osaltaan heikensi muiden pelaajien motivaatiota ja harjoittelun tasoa. Arin sopimus kesti vain kauden verran, ja hän on lähdössä takaisin Argentiinaan, joten kunto tulisi olemaan taas ensi keväänä arvoitus, minkä johdosta sopimusta ei ole tarpeen uusia. Civit lähtee kun ei vakuuttanut, harmi homma. Pertotin tilalle löytyy silti oma kasvatti Felix Åkerlund ja loukkaantuneena ollut Pablo Gomez-Marttila, ja Kaukon-Paajanen-Ramirez-trion kanssa hyvä vaihtoehto on nuori, potentiaalinen ringinleventäjä joka pelaa jämäminuutteja ja Kaukon U21-komennusten aikana.
Keskikentän pohjalla pelasi viime kaudella Alberto Ramirez, joka oli yksi kauden tärkeimpiä pelaajia. Beto osasi pelata molempiin suuntiin vahvasti ja pelasi tilanteet loppuun asti. Vaaralliset laukaukset ja tarkat syötöt tyhjään tilaan näyttivät että Ramirez on kasvanut oikeassa jalkapallomaassa. Miehen esitykset ovat varmasti herättäneet muidenkin joukkueiden mielenkiinnon, mutta Inter on vahvin vaihtoehto Suomesta vahvan espanjankielisen historian ansiosta. Ulkomaatkaan eivät ole poissuljettu vaihtoehto, ja siinä tapauksessa Jobia odottaa jälleen keskikentän pohjan etsiminen. Kaudella 2009 pelattiin usein kahden pelaajan keskikentän pohjalla, mikä voi uuden Ramin tai Chaton jäädessä haaveeksi olla se ratkaisu johon päädytään.
Kärkipelaajatilanne on ollut parin kauden ajan keskiverto. Mestaruuskaudella elettiin Furuholmin loukkaantumisen ja heinäkuun siirtoikkunan välillä ilman ykköskärkeä, ja viime kaudella pysyvästi risa Furkka kantoi vastuuta lähes yksin. Kennedy Nwanganga vieraili paikalla pariin otteeseen tuloksetta. Varsinainen kakkoskärki Guillano Grot iski neljä voittomaalia, mitä voi pitää aikamoisena mysteerinä ottaen huomioon hollantilaisen laiskat esitykset. Onko Dragtsma kuitenkin onnistunut kaivamaan Guillyn potentiaalia esiin? 26-vuotiaana Grot on futaajan parhaassa iässä, ja sopimusta on jäljellä kauden verran. Aina tämäkin suoritus täysflopiksi jääneen Antonio Correian päihittää. 8-10 maalin miehiä ei joka puulla kasva, ja Grot on näyttänyt tiettyä potentiaalia jolla nuo tehot on mahdollista saavuttaa. Uusi kärki onkin suunnitelmissa ilmeisesti Furkan lepuuttamista varten.
Kokoonpanoasiat ovat siis ennakolta kunnossa, poislukien mahdolliset myynnit. Sijoitustavoitteena pitää olla vähintään mitali, mikä vaatii keskikastin seurojen hoitamista puhtaasti. Erot mestaruuskauden ja menneen kauden välillä tekee selkeäksi seuraava taulukko:
Hakalta ja Vepsulta saalistetut pisteet siis romahtivat, mikä jo yksin leikkasi kymmenen pistettä pois. Mitalia varten vaaditaan perussuoritusta eli kotivoittoa molempia vastaan. Myös Maarianhaminan ylpeyttä vastaan on kotipeli hoidettava. Ykkösestä nouseva AC Oulu menettää todennäköisesti joitakin pelaajiaan ennen kauden alkua, ja Ykkösen joukkueet ovat luonnollisesti heittopusseja, joten täysi pistepotti ei ole utopiaa. JJK jäi liigaan, joten sitä roskaa mitä Jyväskylässä nähtiin ei saa toistaa eli ei tehdä sitä itse. Viimeiset pistekorjaukset ovat surkeiden TamU- ja HJK-saldojen korjaaminen edes yksillä voitoilla.
Juhlavuoden kunniaksi tavoitteet taivaisiin: kotimainen triplamestaruus ja Eurooppa-liigan voitto ;)
