Tänään palasi mieleeni vuoden takainen lutuuritekoni, jos sitä sellaiseksi voi edes kutsua. :
En muista raportoineni kyseisestä tapahtumasta foorumille, joten nyt mennään!
Vuosi 2010, olin Luostolla viettämässä pientä lomaa hiihtolatujen ja laskettelurinteiden parissa. Päätin eräänä iltana mennä paikalliseen "kylpylään" hieman lojumaan porealtaaseen ja katselemaan venäläisiä kylpylävalaita..
Kylpylävalaat katseltuani siirryin ravintolaan/baariin, jossa näkyi tulevan jääkiekon playoff-peli televisiosta. Löysin istumatilaa muuten täpötäydestä kuppilasta ison seurueen keskeltä. Siinä sitten seurue pui tarkasti ja asiantuntevasti kyseistä ottelua ja keskustelivat Suomen jääkiekon tilasta. Siinä sitten joku murjaisi: "Ei Suomessa ole oikein mitään lajia haastamaan jääkiekkoa... mäkihyppy nyt ehkä..". Itse ujona ja nuorena poikana en todellakaan normaalisti edes liittyisi tälläiseen keskusteluun, mutta tällä kertaa suustani suorastaan pomppasivat "Suomalainen jalkapalloilu nousee ja kovaa. Eiköhän jossain vaiheessa valtalajien osat ole kääntyneet"-sanat. Siinä sitten seurue oli muutaman sekunnin hiljaa ja mittailivat katseellaan minua, kunnes joku alkoi myötäilemään sanojani. Siinä sitten tästä 10 hengen seurueesta kolme jamppaa alkoivat keskustelemaan suomalaisesta jalkapalloilusta, ja loput seurasivat tarkkaan keskustelua. Lopulta jokainen seurueesta näytti unohtaneen edessä pyörivän jääkiekko-ottelun ja jokainen näytti keskittyvän jalkapallo-keskusteluun. Siinä sitten heittelin kommentteja väliin hymy korvissa.
Lopulta tuntui, että keskustelussa oli parhaimillaan lähes koko kuppilan asiakaskunta, eikä kukaan olisi huomannut mikäli televisiosta olisikin näytetty sarvikuonojen parittelua kiekon sijasta. Ja mikä parasta, kukaan ei ainakaan kehdannut haukkua Suomen jalkapalloa, eikä kukaan kääntänyt keskustelua Barcaan.
Tämä seurue kertoi olevansa Raumalta, ja minä kehotin menemään Pallo-Iirojen peliä katsomaan keväämmällä. Noh, en nyt päätäni pantiksi laita, mutta kesällä olin katsomassa yhtä Pallo-Iirojen matsia ja elän siinä toivossa ja uskossa, että näin muutaman miehen tästä seurueesta katsomon puolella. Mikäli näin olisi, olen mielestäni tehnyt elämäni ensimmäisen lutuuriteon.
Tuskin kukaan jaksoi edes vähää alusta, joten perustellaan tämä postaus sillä etten henk.koht halua tämän tapauksen unohtuvan.
